Sain eilen viestin, jossa kerrottiin, että päästiin Rauhan kanssa mukaan keskiviikkoisin treenaavaan tokoryhmään. Ryhmässä on muitakin aloittelijoita, joten meille tulee ryhmään myös ohjaaja vähintään joka toiselle kerralle. Erinomaista, sillä vähän on ollut tokon treenailu laiskaa nyt syksyllä sen jälkeen, kun edellisestä ryhmäpaikastamme jouduimme luopumaan. Tokossa ollaan tehty paljon viretreeniä. Esim tällä viikolle tehtiin treeni täysin ilman seuraamisia. Otettiin vain Rauhan lempijuttuja eli ruutua, noutoa, merkin kiertoa ja hyppyä. Rauha on selvästi innostunut tokosta taas tosi paljon, mutta samalla ininä ja haukkuminen on tullut kyllä rytinällä takaisin.
Päästiin mukaan myös tiistaisin treenaavaan rally-tokon valmennusrinkiin. Treenit ovat olleet nyt kahdesti, ja tuntuu tosi hyödylliseltä. Ollaan otettu pepun heiluttelu tehotreenikohteeksi, ja tuntuu, että ollaan jo nyt parissa viikossa kehitytty siinä! Ohjaaja vinkkasi, että voisin opettaa Rauhan kiertämään itseäni peruuttaen, sillä periaatteessa se on se liike minkä esim. 360 astetta vasempaan kyltillä koira tekee, minä vain toki pyörin silloin mukana. Tätä ollaan nyt työstetty, mutta ei ole kyllä mikään ihan yksinkertainen temppu, varsinkaan tuollaisen otuksen kanssa, joka ei vielä tunne pyllyään kovin hyvin.
Näiden lisäksi treenaamme aksaa sunnuntaisin. Viime sunnuntain kontaktitreeneissä minulla oli nyt myös häkki ekaa kertaa käytössä ja arvatkaa, Rauha oli hiljaa! Pari kertaa haukahti, mutta kun kävin vähän potkaisemassa häkkiä, niin nöyrtyi ja makoili vain siellä ihan hissukseen. Pistin kaikki luukut kiinni, jottein Rauha nähnyt mitä ympärillä tapahtui, ja se tepsi. Ainut huono homma oli, että kun kaikki verkkoseinät oli peitossa, häkissä lämpötila nousi melkoisesti. Meidän treenihalli on muutenkin melko kuuma paikka, ja sitten kun vielä sieltä aksakentältä iskin koiran häkkiin, niin ei ihmekään. Pitää ensi kerralla jättää seinän puoleiset seinät "auki". Tehtiin treeneissä sunnuntaina ekaa kertaa A-estettä, mutta Rauhan kontaktipysähdykset eivät ole vielä kovin varmat, joten sitä jouduttiin jarruttamaan aika paljon alastulolla, mikä teki suorituksesta aika kömpelön näköisen. Päätin siis ohjaajan kanssa, että Rauha alkaa treenata A:lla vasta kun pysähdyksen alastulolla ovat varmat. Pääasia oli nähdä, ettei Rauha millään tavalla arastele A-estettä, päinvastoin, näytti olevan tosi kivaa! Myös puomista Rauha tykkää. Keinua ei olla vielä kokeiltukaan.
Eli treenit 3 kertaa viikossa. Lisäksi ollaan kerätty porukka, jolla koetetaan vuokrailla aksahallia aina silloin tällöin, niin pääsee aksaakin omatoimisesti treenaamaan. Ja tottakai kuulun fb:ssä useampaankin tokon omatoimitreeniryhmään ja kerran viikkoon on pyritty käymään sitäkin omatoimisesti treenaamassa. Aika koiratäyteistä elämää sanoisinko.
Kuvapuolen hoitaa tänään minun ja Veeran kännykkäräpsyt Rauhasta ja Tinosta eiliseltä metsälenkiltä:
(c) Veera H.
"Saatasko vaikka herkkua!"
Rauha hohtaa kuin enkeli!
Voi pienet.. :)
..Vaikka tältäpä se meno yleensä näyttää. (c) Veera H.
Olen onnistunut tekemään taas tästä blogista oikean avautumisfoorumin ja blogin luonne on tekstieni takia muuttunut kovin negatiiviseksi. Se on vähentänyt paljon halua kirjoittaa tänne, joten koitan nyt vähän parantaa tapojani ja kirjoitella positiivisempaan sävyyn ja vähän kivemminstä asioita. Ikävä muiden lukeakin ainaista valistusta. Tämän postauksen idea on nyt siis aloittaa blogissa uusi, positiivisempi kausi! Katsotaan kuinka pitkään saan tätä ylläpidettyä.
Treenikuulumisia lyhyesti:
Agility on startannut mukavasti. Meillä on nyt siis joka toinen viikko jatkokurssia ja joka toinen viikko kontaktikurssia. Erityisesti kontaktikurssi on tosi jännä, sillä tapa opettaa 2on2off- kontakteja on aivan uusi minulle. Ollaan otettu madallettua puomia ja sellaista harjoituskontaktia, ja Rauha on alkanut jo hoksata mitä siltä halutaan! Kotona olen harjoitellut alastulolle jäämistä tekemällä harjoitusesteen silityslaudasta ja tyynyistä. Ollaan myös pistetty kokoon pieni omatoimiporukka, jolla olisi tarkoitus käydä treenailemassa omatoimisesti hallilla (koska näin saa kenttävuokran osiin!).
Rallytokoa ei olla treenailtu viime kisojen jälkeen laisinkaan, mutta hain mukaan ensikuussa starttaavaan valmennusrinkiin. Sinne olisi kyllä tosi nasta päästä!
Tokossa ollaan treenailtu pääasiassa seuraamista. Olen ottanut mukaan jalkapallon niin, että pallo on jossain kauempana ja vapautuan Rauhan pallolle aina palkaksi. Tarkoitus olisi pikku hiljaa edetä tässä niin, että lopulta Rauha seuraa kontaktissa, kun appari potkii palloa meidän vieressä. Haettiin myös mukaan yhteen lähellä treenaavaan treeniryhmään, joka starttaa marraskuussa. Sinne pääsyä odottelen vähän kaksijakoisin tunnelmin. Toiseelta olisi kiva päästä, kun seura on sama missä olemme aiemminkin treenanneet, mutta toisaalta, ryhmä ei ole ohjattu, joten en ole varma kuinka paljon siitä meillä on oikeasti apua. No mutta olisi edes jotakin, kun nyt olemme treenailleet vain omatoimisesti.
Jälkeä ei olla juurikaan tehty. Esineruutua muutamia kertoja ja Rauha on kyllä siinä parantunut tosi paljon. Viime kerralla se jopa HAISTELI, eikä vain sinkoillut päättömästi sinne tänne.
Treenailun lisäksi, ollaan metsäilty paljon ja koetettu myös paljon treffailla koirakavereita. On se toisten koirien kanssa juoksentelu vaan niin tehokasta ja mukavaa liikuntaa, ja itsehän siinä pääsee vähän helpommalla. (:D)
Käytiin eilen rallailemassa Rauhalle eka koulari, RTK1! Paikkana Kuopion Kurkimäki ja tuomari sama kuin viimeksi, eli Tytti Lintenhofer. Rata oli suoraviivainen, joten eksymisvaaraa ei ollut. Jotenkin tuntui, että kamalasti vain käännöksiä, ja semmoisia tehtävä tehtäviä ei juuri ollut. Nopeasti oli rata ohi. :D
Pisteitä radalta meille 89/100. Jouduin kahdesti uusimaan, kun Rauha kiersi kylttejä. Ne oli jotenkin hirmu jänniä nyt. Ekasta uusimisesta meenasi Rauha vähän turhaantua ja alkoi ättäröimään mulle, mutta onneksi jatkoi sitten kuitenkin hommia. Lisäksi Rauha edisti aika paljon, mikä teki vasempaan kääntymisestä vielä normaaliakin hankalampaa. Mutta kun hyväksytysti rata suoritettiin, niin olen tyytyväinen.
Rata oli tällainen:
Miinukset meni tälviisiin:
Kyltti 4: -3 UUSI, -1 TVÄ, -1 TAL
Kyltti 6: -1 TAL, -1 KYL
Kyltti 7: -3 UUSI
Kyltti 9: -1 KONT
Tässä vielä meidän rata videolla:
Tänään sitten käytiin pienellä collielenkillä täällä Kuopiossa. Mukana oli 4 nahkiaista: Rauha ja meille jo ennestään tutut Rave ja Tino, sekä aivan uusi tuttavuus, 7 kk ikäinen nahkatyttö Mulan. Lenkki sujui oikein kivasti, mitä nyt Tinosta tihkui verta milloin mistäkin. Rauha ja Tino leikkivät semmoista suupainia, että vissiin taisteluarvet tuli Räyhäsen hampaista. Rave myös kerran vanhemman uroksen roolissa komensi vähän Tinoa, josta Tino oli hetken hiukan järkyttynyt, mutta sitten leikit jatkui taas normaaliin tapaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kiva lenkki. Pitäisi koettaa huudella näiden collielenkkejen perään vähän useammin.
Tänään osallistuimme meidän aksaseuran järjestämiin rally-tokokisoihin. Ilma oli melkoisen lämmin, mutta ei onneksi ukkostanut, vaikka eilen sellaistakin säätä povattiin. Rauhan kanssa oltiin alokasluokan kakkosryhmässä ja paikalle saavuttiin ihan hyvissä ajoin, jotta Rauha ehti nuuskutella kisatunnelmaa. Pelkään edelleen, että se meidän ekojen tokokokeiden haukkufiasko uusiutuu, joten koetin saada Rauhan mahdollisimman normaaliin olotilaan. En uskaltanut edes viritellä sitä sen kummemmin. Herkuilla otettiin muutamia liikkeitä ja seuraamispätkiä ennen radalle menoa, mutta ei muuta.
Tuomarina kisoissa toimi Tytti Lintenhofer ja hän oli suunnitellut meille tällaisen radan:
Sinänsä kivan yksinkertainen rata. Selkeät suunnat ja ei voinut niin sanotusti eksyä. Mutta nuo kyltit. Kaikki meidän haastavimmat, eli siis 3 erilaista käännöstä vasempaan ja kermana kakun päälle tuo peruutuskyltti. Rauhan pyllynkäyttö olikin radalla varsin puutteellista ja kyltit 4 ja 7 tuottivat suuria vaikeuksia. Myöskään pujottelussa pylly ei kääntynyt toivottuun tapaan. Sen sijaan peruutuskyltti (10) meni hyvin, mitä nyt itse taas onnistuin siihenkin töpeksimään pistevähennyksiä.
Pisteissä jäätiin kuitenkin loppujen lopuksi selvästi plussan puolelle 93:lla pisteellä. Pistevähennykset tuli seuraavasti:
Kyltti 4: -1 (PY) -1 (TVÄ)
Kyltti 10: -3 (Ylimääräinen apuaskel = kun pyysin Rauhan vierelle lopussa, otin jonkin ihme askelen taaksepäin. Mitä, miksi, en tiedä. Mutta pitääpä kiinnittää tähän huomiota.)
Lisäksi tuomari vähensi kokonaisvaikutelman vuoksi -2 pistettä. Syynä koiran liiallinen haahuilu. Vähennys oli mielestäni erittäin ymmärrettävä. Räyhis tsiikaili vähän liikaa maisemia radalla. Kommenteissa luki vielä, että "selkeä pysähdys toivottavaa. Reipas suoritus". Kun tuota videota katson, niin minusta minun pysähdykset on kyllä ihan selkeitä. Mutta kai sitä voisi vähän rauhallisemminkin radalla ottaa. :D
Tässä video Rauhan tämän päiväisestä suorituksesta. Kiitos Annelle kuvaamisesta!
Läksynä näistä kisoista jäi kyllä päällimmäisenä mieleen tuo pyllyn käyttö. Sitä pitäisi treenata paljon lisää. Tokossa sitä tarvitsee vain vasemmalle käännöksessä ja siinäkin vain vähän, niin olen jotenkin onnistunut sivuuttamaan tämän pyllyongelman. Nyt vain pyllytreeniä siis! Hyväksytty tulos kuitenkin kisailtiin, joten tottakai olen tyytyväinen tämän päivän suoritukseen. Seuraavat kisat olisivat sitten kuukauden päässä täällä koto-Kuopiossa. Sinne lähdemme siis yrittämään RTK1:stä!
Tänään osallistuttiin Hukka-Putken järjestämiin rallytokoepiksiin. Ei olla treenailtu rallya lainkaan niiden Kemin kisojen jälkeen, mutta eikös epikset mene vähän niin kuin treenistä? Rauha oli ihan kivalla tuulella. Tottelevaisena ja sosiaalisena. Eikä sitä hirveästi kiinnostanut hajut tai muut koirat. Räyhis löllöttelikin minun kanssa melko paljon kehän laidalla muiden suorituksia katsellen.
Alokasluokan rata oli muistini mukaan tällainen:
Virittelin Rauhan tosi nopeasti. Kertasin meille vaikeimmat kyltit, eli peruuttamisen ja saksalaisen täyskäännöksen vielä kentän laidalla ja sitten mentiin kehään. Rauha teki tosi nätisti alussa. Spiraali hitaasti meni tosi tyylikkäästi omasta mielestäni. Peruutusaskelet tuotti odotetusti ongelmia. Rauha tuli kahden askelen kohdalla vähän vinoon eteen ja kolmen kohdalla se jäi vain seisomaan minun eteen, ennen kuin istui. Olin päättänyt, että tätä kylttiä en uusi, meni miten meni joten jatkettiin vaan matkaa. Saksalainen täyskäännös meni tällä kertaa hienosti. Pujottelussa Rauha vähän haahuili ja jouduin tsemppaamaan sitä. Maahan meno ja juoksu onneksi nosti taas Rauhan virettä ja kehän jälkeen viskasin Räyhikselle tennispallon, jonka se kyllä mielestäni todellakin ansaitsi. Nameja radalla olisi saanut käyttää, mutta niistä olisi tullut -3 pistettä per kerta, joten itse jätin namit suosiolla pois.
Tällä kertaa olo oli jo paljon varmempi kuin edellisissä mölleissä. Tiesin, että saimme hyväksytyn tuloksen. Illan aikana näkyi kuitenkin niin upeita suorituksia, että mitään sijoituksia en osannut odottaa. Monella koirakolla oli kuitenkin paljon kauniimpaa seuraamista, kuin minulla ja Rauhalla. Sainpa siis jälleen yllättyä kun tuomari julisti meille 97/100 pistettä ja 3. sijan! Pistevähennykset tuli kyltiltä 3 (-1 PY) ja kyltiltä 6 (-1 VINO, -1 TVÄ). Koirakoita ALO-luokassa oli 19. Palkinnoksi saimme valita Hurtta-tuotteen isosta laarista (valjaita ja pantoja) ja valitsin Rauhalle punaiset T-valjaat.
Kuva Hukka-Putken Facebook sivuilta. Keskellä minä ja Rauha. Oikealla puolella 1. ja 2. sijoittuneet sheltit ja vasemmalla tuomarin suosikki pk. collie.
Jottei tämä kuulostaisi liian hyvältä, kerrottakoon, että kotona kokeilin heti uusia valjaita, ja lähdimme lenkille. Rauha oli kunnon tappoasenteella liikenteessä. Se hyökkäsi yhteen pusikkoon ihan hurjalla raivolla, enkä minä nähnyt koko puskassa mitään. Myös parille koirakolle se rähisi sellaisella raivolla, että minun oli pakko ottaa valjaat kesken lenkin pois ja vaihtaa pantaan. Siihen loppuikin räyhääminen. Ei tainnut Rauha arvostaa uusia valjaita. Mietin, että hiertääkö/painaako ne jotenkin. Toisaalta luultavampi syy on vain se, että jos valjaissa lenkkeillessä hihna kiristyy, niin Rauhalle tulee varmaan heti sellainen olo, että minä jotenkin painostan sitä. Kun valjaista paine leviää niin moneen kohtaan ja erityisesti tuonne rinnan alueelle. Rauha on tosi herkkä kaikelle tuollaiselle, ja luultavasti se tulkitsee valjaiden paineen sellaisena, että sen pitää nyt sitten alkaa suojelemaan minua. Pitäydymme siis peruslenkeillä ihan vaan kaulapannassa.
Perjantaiaamuna ajeltiin Rauhan kanssa Iisalmeen. Äitini oli reissussa, joten mentiin Leewin seuraksi, ja samalla minä pääsin näkemään vanhoja kavereita, joita oli kerääntynyt Iisalmeen eri puolilta Suomea Oluset-festivaalien takia. Pitkästä aikaa minulla oli oma kamera mukana, joten koirapuistossa räpsäisin pari kuvaakin Rauhasta ja Leewistä.
Rauha vaanii Leewiä.
Rauha vahtaa keppiä..
..ja syöksyy perään!
Leewiä ei kepit jaksa kiinnostaa.
Lauantaiaamuna jatkettiin sitten Rauhan kanssa matkaa pohjoiseen, kohti Oulua ja Oulun KV näyttelyä. Tuomarina toimi Orietta Zilli Italiasta, ja pitää kyllä sanoa, etten ole ennen moiseen tuomariin törmännyt. Jäi jotenkin olo, ettei nahkat tuomaria juuri kiinnostanut. Arvostelu tahti oli rivakka ja kaikki nartut saivat ERI SA. Nuorten luokassa oli kaksi narttua, joista Rauha sijoittui toiseksi. Arvostelukin oli tosi ympäripyöreä ja vähän hutaistun oloinen:
"1 year & 8 months. Feminine. Typical head. Good muzzle. Correct bite. Good neck. Well-balanced body. Good angulation, feet and tail." NUO ERI/2 SA
Räyhis ravaa Oulu KV:ssa (c)Annina Eskola
No mutta saipahan Rauha ensimmäisen SA:nsa. Yövyimme Oulussa kaverini luona ja sunnuntaina lähdimme sitten uusiin koitoksiin, nimittäin Kemiin meidän ensimmäisiin virallisiin rally-tokokisoihin. Rauha teki kaikille selväksi, että olimme saapuneet paikalle hurjalla haukku-ulinalla, mutta nopeasti se kuitenkin Rauhoittui sinne kentän sivuun, ja mittailujen ja rataan tutustumisen jälkeen sainkin katsella muiden suorituksia ihan rauhassa, kun Räyhin lekotteli nurmella.
Kisarata oli ihan kiva. Muistelisin, että tällainen:
Ainoastaan kyltin 12 piti tuottaa meille ongelmia, koska Rauhan takapäänkäyttö on vielä niin heikkoa. Mutta noh, varsinaisessa suorituksessa tuli kuitenkin töppäiltyä ihan eritavalla kuin aluksi olisin uskonut. Suurimmaksi ongelmaksi paljastuikin radalla saksalainen täyskäännös eli kyltti 11, vaikka yleensä se sujuu todella hyvin. Pisteitä kuitenkin saatiin yhteensä 76, eli hyväksytty tulos kuitenkin tuli. Vähennyksiä tuli seuraavasti:
Kyltti 3: TVÄ (rintamasuunta) -10 p. Hupsista. En itse edes huomannut/tiennyt tällaisesta virheestä. Eli siis kun tultiin kyltiltä 2 kyltille 3, Rauhalla venähti vähän pitkäksi ja pyysin sitä korjaamaan perusasennon. No Räyhis teki työtä käskettyä ja kierähti niin että oli hetken minua vasten. Sitten siitä lähdettiin ottamaan askelia, jotka kyllä sujui tosi nätisti. Mutta se että Rauha oli hetken minuun nähden vastakkaisessa suunnassa nollasi kyltin. Tiedempähän ensi kerralla paremmin. :)
Kyltti 5: VINO -1 p. Pujottelua juostessa Rauhan pylly ei vissiin pysynyt kokoajan mukana.
Kyltti 11: PY -1 p. TAL -1 p. TVÄ -1 p. UUSI -3 p. OV -3 p- UUSI -3 p. Hahahaha. Tosi kiva. Mentiin kyltille, ja Rauha nuuskaisi sitä, päätin uusia, mentiin kyltille ja se nuuskaisi taas ja olin ihan, että mitä teen ja jäin pyörimään paikalleni ihan hukassa olleena ja tein vaikka mitä tyhmää ja sitten uusin toisen kerran ja ei se varmaan vieläkään nätti ollut, mutta jatkettiin vain pokkana matkaa.
Kyltti 15 (MAALI): PY -1 p. Enhän minä tiennyt, että vielä maalikyltilläkin pitää jotenkin mennä kontaktissa nätisti. No ensi kerralla sitten sekin paremmin.
Omia typeryyksiäni pääasia noista pistevähennyksistä siis, luonnollisestikin. Olisi pitänyt uusia kyltti 3, ei olisi pitänyt uusia kertaakaan kylttiä 11. Nythän me saatiin yhdeltä kyltiltä siis -12 p. Aika taitavaa. hah. No mutta hyväksytty tulos kuitenkin. Se kai se pääasia on.
Kemin rally-tokoista ajeltiin sitten Oulun kautta Iisalmeen, jossa olin yötä ja palasin tänään Sorsasalon ja aksatreenien kautta Kuopioon. Tarkoitus oli saada video Rauhan hienosta 12 kepin kepittelystä, mutta Rauhan ei ollut lainkaan keppituulella tietenkään juuri silloin. Kyllä me yksi onnistunutkin suoritus kuitenkin saatiin purkkiin.
Olin Rauhan kanssa eilen KPSH:n järjestämissä epävirallisissa rallytokokokeissa. Sää oli ihan ok. Välissä satoi vähän kovemmin, mutta meidän vuorollamme ei onneksi yhtään. Koiria oli ilmoittautunut yhteensä 30, joista 3 avoimessa luokassa ja loput alokkaassa. Muutama koirakko oli poissa, joten en ole aivan varma, montako koirakkoa tarkalleen oli paikalla. Mutta yli 20 koirakkoa oli joka tapauksessa alokasluokassa mukana. Nameja kokeessa ei saanut käyttää.
Meitä edeltänyt koirakko oli poissa, ja minä en sitä tiennyt, ja odottelin vain pöljänä kentän reunalla, että "menen sitten sen espanjanvesikoiran jälkeen", kunnes tajusin, että kukaan ei mene radalle ja ihmiset selvästi etsivät jotakuta. Menin sitten hiukan lähemmäksi, ja sain kuulla, että on meidän vuoro. Pienen häslingin siis onnistuin saamaan aikaan, mutta onneksi olin jo viritellyt Rauhan valmiiksi. Tarkoitus olisi ollut käydä rata vielä päässä läpi ennen omaa vuoroa, mutta siihen ei sitten aikaa jäänyt, ja jotkut kyltit olinkin jo radalle mennessä tyylikkäästi unohtanut. Pientä paniikkia pukkasi, kun koetin keskittyä koiraan ja lukea samalla kylttejä ja liikkua kuitenkin suhteellisen rivakasti. Alokasluokan rata näytti tällaiselta:
Rata oli ihan kiva. Ei ollut meidän inhokkikylttiä. Sitä missä koira otetaan eteen ja sitten peruutellaan ensin yksi, sitten kaksi, ja sitten kolme askelta. Rauha alkaa siinä aina tarjota sivulle tuloa kolmen askelen kohdalla. Toinen meille rallyssa vaikea juttu on nuo vasempaan tehtävät käännökset ja pyörähdykset, kun Rauha pyllyn käyttö on vielä niin huonoa. Tälläkin radalla kompastuin Rauhaan molemmilla pyllynkäyttökylteillä, eli kylteillä 4 ja 12.
Meikäläinen viiletti radan melko nopeasti. En oikeastaan jännittänyt kisaa juuri laisinkaan, mutta pieni paniikki nousi välillä radalla, kun tajusin, ettei minulla ole mitään muistikuvaa, mikä kyltti on tulossa seuraavaksi. Radan jälkeen ei ollut mitään käsitystä miten se meni. Kahdesti tiesin itse törmänneeni koiraan, jotka nyt on aika selkeitä virheitä. Innostuin myös maalikyltistä niin kovasti, että otin pari juoksuaskelta juuri ennen sitä. Lisäksi pysähdyin typeränä puoliksi kehään, kun jäin palkkaamaan koiraa, että virallisissa kisoissa olisi varmaan tullut hylsy tai jotain siitä, mutta onneksi näissä epiksissä ei ollut niin tarkkaa sentään. Olin myös varma, että olin unohtanut jossain kohti ottaa perusasennon tai jotain. Nuo kyltit kun ovat keskenään niin kauhian samankaltaisia.
Mutta mitäpä sitä enempää spekuloimaan, miten rata tuntui menevän, kun minulle on myös videomateriaalia siitä, miten se ihan oikeasti meni (Kiitos Annelle kuvauksesta!):
Videolta näkyy, miten meikä on vähän ulapalla ja välillä tuo touhu näyttää vähän jopa surkuhupaisalta. Autan Rauhaa ihan liioitellun paljon. Liikkessä maahanmenossakin annan käsiavun. Mitä ihmettä? Vaikka rallyssa se sallitaankin, mutta kuin koira osaisi vähemmälläkin, niin onhan tuo nyt ihan turhaa varmistelua, varsinkin kun on epävirallinen koe.
Palkintoja alettiin jakaa matalimmasta pistemäärästä alkaen. Yhtä vaille kaikki koirat saivat tuloksen ja kun tämä tieto julkaistiin (ja selvisi, että me emme olleet se koirakko, joka tulosta vaille jäi), olin tyytyväinen ja helpottunut. Kyllä siis jotain tehtiin radalla oikein. Siinä sitten odoteltiin, kun tuloksia huudeltiin ja ihan alkoi ihmetyttää, kun ei meidän nimeä mainittu. Lopputulos olikin varsin yllättävä. Me nimittäin saatiin 99/100 pistettä! Ohjaajavirhe ainoastaan kyltiltä 12, siitä kun koskin koiraan. Tuomari ei siis ollut huomannut kyltillä 4 tapahtunutta törmäystä. No mutta sehän oli vain meille plussaa. Tuolla pistemäärällä irtosi 3. sija ja päästiin siis palkinnoille asti. Aikas hyvin meidän vähäiseen rallytokokokemukseen nähden, mutta kyllähän tuosta tokotaustasta on tässä lajissa paljon apua.
SCY:n Savo-karjalan alaosastu järjesti tänä viikonloppuna ensin lauantaina jälkipäivän ja sitten tänään sunnuntaina oli vuorossa rally-tokoa. Ajattelin ensin että en kirjoita koko viikonlopusta mitään, mutta pakotan nyt itseni jotain raapustamaan. Olen pahoillani, jos menee liian märinäavautumiseksi.
Ensinkin viime torstaina siirryttiin tokoryhmän kanssa ulos treenailemaan. Hyvä juttu meille, sillä tuo ulkokenttä on tuossa 2 km:n päässä, kun halli oli tuolla 20 km:n päässä, niin päästään nyt kävellen treeneihin ja Rauha saa siinä vähän purkaa päivän aikana kerättyjä kierroksia. Minulla nimittäin alkoi myös kesätyöt viime viikolla, ja olen siis töissä arkisin 8-16, jonka ajan Rauha on kotona yksikseen. No mutta siis tokotreeneissä meillä oli ihan uusi ohjaaja. Halusin ottaa aluksi Rauhan kanssa seuraamista, koska sitä pitää aina treenata ,ja kun oli uusi ohjaajakin, niin halusin uutta näkökantaa. Uutta näkökulmaa saatiinkin, sillä ohjaajan mielestä Rauhan seuraaminen on vielä niin alkeissa, ettei mun pitäisi ottaa sitä lainkaan pitempinä pätkinä, vain maksimissaan pari askelta ja heti palkka. Ilman perusasentoa jne. Olin siinä sitten sillee, että "joo, meillä on ensi kuussa kisat, että mitähän nyt..". No mutta on se hyvä, että joku sanoo oikeasti asiat niin kuin ne on. Minä varmaan vain olen treenannut omassa kuplassani että "jeejee hyvin menee". Mutta kyllähän se masensi. Ollaan Rauhan kanssa aloitettu syksyllä seuraamistreeni ihan alusta, ja minä luulin, että me oltaisiin kehitytty, mutta tosiasiassa ollaan vain junnattu koko talvi paikallaan.
Samaan junnaamisefektiin törmättiin sitten lauantaina jälkipäivässä. Tajusin, ettei olla Rauhan kanssa edistytty yhtään viime syksystä, vaikka ollaankin muka treenattu. Kouluttaja oli sama kuin viime syksynä. Taas kouluttaja näytti, miten meidän pitäisi alkaa treenata (ihan niin kuin viimeksikin) ja siellä kouluttajan avulla se vaikutti ihan helpolta, mutta tiedän, että jos rupean sitä itse kokeilemaan, niin ei siitä mitään tule. Syntyy vain tappelu, kun Rauha pyörii ja minulla menee hermot ja kellään ei ole kivaa. Minä vain en osaa ottaa sellaista tarpeeksi jämäkkää ja tasaista ja rauhallista ja kokenutta ja määrätietoista otetta siitä jälkiliinasta, niin että Rauha tajuaisi mitä minä siltä haluan. Jälkihommat pistetään nyt varmaan tauolle odottamaan sellaista hetkeä, että minulla on energiaa ja tarmoa alkaa tapella Rauhan kanssa ja opetella se oikeanlainen ote siitä hihnasta, niin että Rauha oikeasti syö ne kaikki namit sieltä jäljeltä, eikä sinkoile vain namilta namille.
Otettiin samaan syssyyn esineruutua, joka oli jotain ihan kamalaa. Rauha juoksi ruudussa kuin päätön kana. Vauhtia ja irtaantumista siis löytyi, mutta mitään se ei tuonut. Tässäkin ohjeena, että paaaaaaljon takapakkia, eli joku houkuttelee ruudussa koiran esineelle, mielellään lelulle.. Eli paluu alkuun. Voihan turhautuminen. Olen touhunnut melko aktiivisesti Rauhan kanssa tässä vuodenpäivät vaikka sun mitä, mutta mitään ei olla opittu. Ollaan kaikessa taas ihan alussa. Eikä se missään nimessä ole Rauhan syy, vaan täysin minun. Minä en vain osaa. Mutta niin kuin minulle viime viikolla sanottiin, kaikki puuhastelu koiran kanssa kasvattaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, että jospa nyt se olisi edes kehittynyt, kun mikään muu ei ole.
Tänään oli sitten vuorossa sitä rally-tokoa, mutta siitä en jaksa nyt muuta mainita, kuin että minun niiiiin pitäisi hankkia Rauhalle se häkki. Lainasin tuolla rallyssa hallin häkkiä, ja odottelut sujui niin yksinkertaisesti, kun Rauha vaan lötkötti häkissään.
Kuvia ei valitettavasti ole. Vain turhautumista siitä, kuinka mä en vaan osaa.
Eilen koiranpäivän kunniaksi käytiin Rauhan kanssa koettamassa rally-tokoa jopa kaksi kertaa Midog-koirakoulun järkkäämässä koirapäivätapahtumassa. Molemmilla kerroilla radat olivat lyhyet ja niiden tarkoitus oli vain vähän esitellä rallytokoa lajina. Mukavaa puuhaa kyllä, kun tällä meidänkin pienellä tokotaustalla nuo alokasluokan temput pystyy tekemään. Ainut vain, että Rauhan pyllynkäyttö ei ole vielä kamalan hyvää, niin esimerkiksi 360 astetta vasempaan -kyltti on vielä melkoista säheltämistä. Mutta ehkä jos kesän treenailisi, niin voisi syksyllä vaikka käydä kokeissa?
Tänään on vuorossa Rauhan silmäpeilaus ja polvitutkimus joukkotarkissa. Sen jälkeen minä lähden Ouluun ja Rauha jää Janille muutamaksi päiväksi. Eipä siinä muuten mitään, mutta Jani on kavereidensa luona viikonlopun, joten mun pitää viedä Rauhakin sitten sinne. Jännittää kamalasti, miten Rauha pärjää viikonlopun vieraiden ihmisten keskellä ilman minua. No tämä on hyvä sopeutuvuustesti Rauhalle.
Maini, Rave ja Rauha. Kuva ei nyt liity aiheeseen, mutta kuvattomana pikkupostaukseni näytti kovin surulliselta. (c) Anne Kylmäoja
Menetin tänään rally-tokoneitsyyteni. Mentiin vapaahallitreeneihin, ajatuksena treenailla tokoa, mutta koska sinne oli rakennettu rallykenttä, niin pitihän sitä tietysti käydä kokeilemassa. Pitää myöntää, että olen aiemmin katsonut koko lajia vähän alaspäin, "joku tommonen hömpötys", mutta nyt kun sitä itse Rauhan kanssa kokeilin, niin sehän oli oikeasti hauskaa! Ihan toisella tavalla kivaa kuin toko. Varsinkin kun minä en oikein tiennyt mitä kaikki ne kyltit tarkoitti, niin sitten keksittiin Rauhan kanssa lennosta omat suoritustavat! :D Kysyin kyllä sitten vuoron päätyttyä, että miten ne olisi pitänyt suorittaa, ja ei me ihan kamalan väärin oltu tehty. Jotain piiiikkkkku vikoja vain, kuten että kyltit jää suorittaessa vasemmalle ja aina kun näkyy kyltissä sellainen punainen istu-merkki, pitää liike aloittaa perusasennosta.
Haluaisin aloittaa Rauhan kanssa tokon ohelle jonkin toisenkin ympärivuotisen hallilajin. Agilitykin kiinnostaisi, mutta mikäli Rauhalla on huonot lonkat tai emme pääse millekään alkeiskurssille, voisi rally-tokosta tulla jopa meille toinen laji. Sitä olisi ainakin helppo harjoitella ihan kotona.
Tässäpäs vasta mietittävää. Toivon mukaan saan vastauksia agilityn suhteen tässä kevään aikana, ja sitten voi tehdä isompia päätöksiä. Vielä loppuun muutama Annen ottama kuva eiliseltä lenkiltä.
