Tiivistelmä maaliskuusta

Kaikenlaista on tapahtunut, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa sitten yhtään mistään. Ajattelinkin nyt tiivistää meidän viime viikkojen päätapahtumat tähän.

Käytiin 6.3. vinttikoirayhdistyksen mätsäreissä harjoittelemassa Nurmeksen näyttelyä varten. Isoja aikuisia oli paljon ja suurin osa esiintyi tosi hienosti. Rauhalle sininen nauha ja ei sijoitusta. Tuomari oli siinä mielessä kiva, että kävi monesti ja monesta suunnasta kopeloimassa koiria. 

Itse the koitos, eli Nurmes RN oli sitten 13.3. Tuomarina Juha Putkonen. Rauha sai ERI:n ja oli ainoa avo-narttu, joten voitti sitten automaattisesti luokan saaden vielä SA:n. Näyttelyssä oli 4 narttua, joista kaikki saivat SA:n. Paras narttu kehässä Räyhis jäi viimeiseksi, eli tuloksena ERI/1 SA PN4. Arvostelu oli kattava ja oikein kiva. Tuomari löysi Rauhasta ne virheet jotka sillä onkin eli huonot korvat ja luisu lanne. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Soopeli. Erinomainen koko. Oikeat mittasuhteet. Hyvä luusto. Hyvän pituinen, kapeakuonoinen pää. Oikeat kallon ja kuonon linjat. Kevyet korvat. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä ja eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Hyvä karva. Hieman luisu lantio. Hyvä hännän asento. Kevyt joustava sivuaskel. Riittävä askelpituus. Esiintyy hyvin."

Ennen Nurmesta, eli 12.2., käytiin myös KPSH:n järjestämissä mölliagilitykisoissa. Rata oli kamalan vaikea meidän tasoon nähden ja en tajunnut, että rataan tutustuminen oli ilmoittautumisien yhteydessä, joten ehdin käydä radan vain kaksi kertaa läpi. Ilmoitin rauhan medi-luokkaan, hyppy-putki-radalle. Luokassa oli yhteensä 3 koirakkoa. Otin radan kahdesti. Ekalla kerralla alku ei oikein luistanut ja Rauha veti kauheilla kaarroksilla. Tuomari oli armelias ja saatiin kuitenkin ekalta radalta 0 vp. Toisella kerralla sain alun menemään oikein nappiin, mutta tyrin sitten itse voiton riemuissani lopussa, ja toiselta radalta tulikin sitten 15 vp. Sijoituksestamme en tiedä, sillä palkintoja ei jaettu.

Viime sunnuntaina taas, eli 20.3., meidän tokoryhmä järjesti tokomöllit, joihin osallistuin Rauhankin kanssa ALO-luokkaan. Yksilöliikkeet oli ensin. Rauha teki muuten ihan ok, mutta haukkui ja piippasi ihan hirveästi. Paikalla oloon otin sitten varman päälle ja jäin aluksi ihan Rauhan eteen seisomaan ja namittelemaan Rauhaa. Rauha otti namitteluni vähän väärin ja nousi seisomaan, kun minä yritin sitä palkkailla, jolloin paikalla olo meni sitten ihan kokonaan nollille. Sain kuitenkin pidettyä Rauhan hiljaa muita häiritsemästä, mikä oli ihan kelpo suoritus. Pisteitä yhteensä 130 ja 3. tulos. 

Jatko 3 ja tokopäivitys

Viime viikolla alkoi meillä viimeinen Hupun aksakurssi, jatko 3 -kurssi. Jatko 3 on ratakurssi, ja materiialin saadessani meinasi vähän suu loksahtaa auki, kun katselin miten haastavia ratoja siellä oli. Tähän asti kun on harjoiteltu pääasiassa ohjauskuvioita muutamalla esteellä, niin tuntuu aika hurjalta yhtäkkiä alkaa tekemään kokonaisia ratoja. Tämän kurssin jälkeen meidän pitäisi sitten olla päteviä siirtymään valmennusryhmään, ja toiveissa olisikin saada Hupulta ryhmäpaikka ensi kesäksi. 

Tokoa ollaan treenailtu talvi KPSH:n ryhmässä, joka loppuu nyt maaliskuun lopussa. Jatkosta ei ole tietoa. En oikein tiedä mitä tekisin tokon kanssa. Tahtoisin kyllä käydä Rauhan kanssa hakemassa sen viimeisen ykkösen ALO-luokasta kesällä, mutta en oikein tiedä, missä treenejä jatkaa, kun nykyinen ryhmämme tulee tiensä päähän. Olen vähän miettinyt, että jos hakisin Hupun rallytokon treeniryhmään kesäksi. Siinä voisi samalla treenailla noita tokonkin juttuja sitten. 

Rauha osaa tokossa periaatteessa kaikki ALO ja AVO -luokan liikkeet, mutta ongelmana on se kisatilanne. Alku menee aina ihan plörinäksi, ja jotenkin tokon harrastaminen tuntuu ihan turhalta, jos ei siinä kisaa. Mitä hyötyä on käydä hinkkaamassa illasta toiseen samoja, jo hallinnassa olevia liikkeitä. Pitäisi tehdä hurjasti kisan omaisia treenejä ja kisailla mölleissä, mutta eivät nekään oikein vastaa sitä todellista kisatilannetta. Rauha ei ikinä missään treeneissä käyttäydy niin kuin kisoissa, joten en oikein tiedä mitä tehdä. Vähän meinaa tokomotivaatio kyllä kärsiä, kun tuntuu, ettei me edetä yhtään minnekään. Luutavasti käyn kesällä kokeilemassa vielä yhdet kisat, ja mietin sitten miten jatkaa tokon suhteen. Tauko voisi tehdä niin koiralle kuin ohjaajallekin terää.

Nolla pistettä

Kerkesinkin viimeksi uhkailla sillä 0 pisteen tuloksella täällä, sillä käytiin tänään sitten näyttämässä Rauhan kanssa, että sellainen todellakin on mahdollinen. Tein kaikkeni, että koe olisi onnistunut. Käytiin aamulla 1,5 h:n metsälenkki Rave ja Nitro nahkojen kanssa, ja lupasin hakea Rauhalle vielä mäkkäristä hampparin, jos se saa ykkösen, mutta Rauha ei vissiin sitten pidä hampurilaisista. Pidin Rauhan kisapaikalla mahdollisimman matalassa vireessä, koska tahdoin minimoida ääntelyn. Minulle ei tullut mieleenkään, että paikalla olossa voisi tulla jotain muita ongelmia kuin ääntely, kun ei sellaisia ole ikinä ollut. Mutta toisin kävi ja arvatkaas mitä neiti teki.. No ensinkin, kun olin jättänyt Rauhan paikalla oloon ja käännyin sitä päin, olikin neiti noussut istumaan. No siinä sitten pohdin, että annanko toisen käskyn, vain annanko sen vain istua. Päätin olla hiljaa ja Rauhan menikin omatoimisesti takaisin maahan. Huokasin helpotuksesta hetkeksi, mutta mitäs sitten, RAUHA NOUSI SEISOMAAN. Jippii. Tuomari komensi minut kytkemään koiran ja viemään pois. Paikalla olosta 0 p, joka on kokonaispistemäärästä -40 p, eli ykköstulos olisi ollut meille mahdoton, sillä kymppiä me ei seuraamisesta voitaisi mitenkään saada. Niinpä jätin koko kisat siihen, enkä mennyt suorittamaan yksilöliikkeistä laisinkaan. Järkevä päätös näin jälkeenpäinkin ajateltuna. Jälkikäteen ainoastaan harmittaa se, etten antanut kisoissa Rauhalle mitään noottia paikkiksesta nousemisesta, vaikka ihan hyvin oisin voinut, kun kisat oli muutenkin taputeltu meidän osalta.

Karma yritti kyllä varoittaa minua tästä. Ollut pari viikkoa niin huonot fibat tästä kokeesta ja Rauha aloitti vielä ne juoksujen valmistelut ja kaiken kukkuraksi autokaan ei aamulla lähtenyt käyntiin, ja piti ihan naapuri hakea, että saatiin akkuun taas virtaa ja auto eloon. :D Ja silti en uskonut ja menin vaan kisoihin. No mutta nyt on helpottunut olo. Lupasin Rauhalle ja itselleni jo ajat sitten, että nämä on viimeiset kisat piiiiitkään aikaan. Nyt sitten treenaillaan meidän kaarihalliryhmässä ja kolutaan kaikki lähiseudun möllit ja sitten ensi syksynä mahdollisesta startataan avoin luokka. 

Tiivistettynä meidän tämän päiväinen tokokoe siis: ALO- 0p. Ohjaaja keskeytti.

Kaarihallin kahakka

Meillä alkoi tällä viikolla taas viikottaiset tokotreenit. Treenit on keskiviikkoiltaisin kylmässä kaarihallissa. Hyrr. Ihan puistattaa, kun miettii, millaista siellä on sitten tammikuussa treenata, mutta tällä mennään.

Ekat treenit eivät menneet ollenkaan nappiin, nimittäin Rauha hyökkäsi uuden treenitoverinsa kimppuun. Minulla kesti hetki edes tajuta mitä tapahtui, sillä ei Rauha ikinä hyökkää tuntemattomien koirien päälle. Ainoastaan Leewin päälle se on pari kertaa mennyt, ja silloinkin syynä on ollut ruoka. Nyt ei mitään syytä, yhtäkkiä vain ampui koiran kimppuun, lähes tulkoon saman tien kun olin Rauhan ottanut häkistä. Kohteena oli nuori amstaffi narttu, joka tottakai säikähti kovasti tapahtunutta. Onneksi Rauha ei purrut tai mitään, meni vaan pyörimään siihen ympärille ja pullistelemaan. Minähän kävin sitten kiskaisemassa Rauhan kaksin käsin sieltä pois ja retuutin sitä hetken kaulanahasta. Kohtauksen jälkeen Rauhaa ei enää kiinnostaneet muut koirat, ja pystyttiin treenaamaan normaalisti.

Olen nyt tietysti taas analysoinut päässäni, että miksi. Kun ei Rauha ennen ole tuollaista tehnyt. Mutta ainahan joskus on oltava se eka kerta ja se oli sitten nyt. Rauha on tehnyt juoksuja tässä pari viikkoa ja on ollut yleiseltä olemukseltaankin tämän vuoksi melko äkäinen. Se ei esim. ole tullut lainkaan minun viereen sohvalle, eikä muutenkaan halua, että häntä häiritään, kun hän koettaa nukkua. Ulkona Rauha merkkaa joka kulman ja hurrrrrrja potkinta joka merkin jälkeen. Joskus ei edes pissata, potkitaan vain. Kaikenlainen epäluulo lenkillä on vaihtunut sellaiseen yli-itsevarmuuteen. En usko kuitenkaan, että juoksukiukku nyt voisi niin voimakkaana purkaantua, että se saisi Rauha hyökkäämään. Kipukinhan on aina vaihtoehto, mutta siihenkään en jaksa nyt uskoa, vaikka Rauha pitäisikin kyllä käyttää taas hierottavana.

Tällä hetkellä vahviten uskon, että Rauha hyökkäsi amstaffin päälle juuri siksi, koska se on amstaffi. Jos se olisi ollut jokin muu koira, ei kähäkkää olisi välttämättä tapahtunut. Rauhan kimppuun on käynyt kahdesti koira. Toisella kerralla se oli vehnäterrieri, toisella kerralla jokin suuri valkoinen amstaffin näköinen koira. Kummallakaan kerralla mitään pahempaa ei kerennyt käydä, sillä Rauha pyörähti selälleen ja minä ehdin repimään päälle kävijät irti Rauhasta. Mutta ehkä pehmeälle Rauhalle jäi näistä tapahtumista sitten kuitenkin jotain henkisiä taisteluarpia, vaikka aina olen luullut, ettei se niistä ole pahemmin itseensä ottanut. Saa nähdä, miten jatkossa sitten hallilla käy. Harmittaa tietysti eniten, että eka kerta, ja heti nuorta amstaffia pelotellaan. Jos se kunnolla ehti säikähtää, niin tuommoisestahan voi jäädä pitkätkin traumat. 

Noin muuten treenit meni ihan ok. Meillä on lauantaina kisat, eikä minulla ole yhtään kisafiilistä. Olenkin päättänyt, että nämä saa olla meidän viimeiset tokokisat pitkään aikaan. Ihan sama, vaikka saataisiin 0 pistettä. Seuraavan kerran kisaillaan sitten joskus vuoden päästä, toivottavasti jo AVO-luokassa. Yritetään rakentaa seuraaminen taas kerran alusta siihen mennessä, ihan yksinkertaisesti luopumistreenin kautta. 

SU, TI, KE

Sain eilen viestin, jossa kerrottiin, että päästiin Rauhan kanssa mukaan keskiviikkoisin treenaavaan tokoryhmään. Ryhmässä on muitakin aloittelijoita, joten meille tulee ryhmään myös ohjaaja vähintään joka toiselle kerralle. Erinomaista, sillä vähän on ollut tokon treenailu laiskaa nyt syksyllä sen jälkeen, kun edellisestä ryhmäpaikastamme jouduimme luopumaan. Tokossa ollaan tehty paljon viretreeniä. Esim tällä viikolle tehtiin treeni täysin ilman seuraamisia. Otettiin vain Rauhan lempijuttuja eli ruutua, noutoa, merkin kiertoa ja hyppyä. Rauha on selvästi innostunut tokosta taas tosi paljon, mutta samalla ininä ja haukkuminen on tullut kyllä rytinällä takaisin. 

Päästiin mukaan myös tiistaisin treenaavaan rally-tokon valmennusrinkiin. Treenit ovat olleet nyt kahdesti, ja tuntuu tosi hyödylliseltä. Ollaan otettu pepun heiluttelu tehotreenikohteeksi, ja tuntuu, että ollaan jo nyt parissa viikossa kehitytty siinä! Ohjaaja vinkkasi, että voisin opettaa Rauhan kiertämään itseäni peruuttaen, sillä periaatteessa se on se liike minkä esim. 360 astetta vasempaan kyltillä koira tekee, minä vain toki pyörin silloin mukana. Tätä ollaan nyt työstetty, mutta ei ole kyllä mikään ihan yksinkertainen temppu, varsinkaan tuollaisen otuksen kanssa, joka ei vielä tunne pyllyään kovin hyvin. 

Näiden lisäksi treenaamme aksaa sunnuntaisin. Viime sunnuntain kontaktitreeneissä minulla oli nyt myös häkki ekaa kertaa käytössä ja arvatkaa, Rauha oli hiljaa! Pari kertaa haukahti, mutta kun kävin vähän potkaisemassa häkkiä, niin nöyrtyi ja makoili vain siellä ihan hissukseen. Pistin kaikki luukut kiinni, jottein Rauha nähnyt mitä ympärillä tapahtui, ja se tepsi. Ainut huono homma oli, että kun kaikki verkkoseinät oli peitossa, häkissä lämpötila nousi melkoisesti. Meidän treenihalli on muutenkin melko kuuma paikka, ja sitten kun vielä sieltä aksakentältä iskin koiran häkkiin, niin ei ihmekään. Pitää ensi kerralla jättää seinän puoleiset seinät "auki". Tehtiin treeneissä sunnuntaina ekaa kertaa A-estettä, mutta Rauhan kontaktipysähdykset eivät ole vielä kovin varmat, joten sitä jouduttiin jarruttamaan aika paljon alastulolla, mikä teki suorituksesta aika kömpelön näköisen. Päätin siis ohjaajan kanssa, että Rauha alkaa treenata A:lla vasta kun pysähdyksen alastulolla ovat varmat. Pääasia oli nähdä, ettei Rauha millään tavalla arastele A-estettä, päinvastoin, näytti olevan tosi kivaa! Myös puomista Rauha tykkää. Keinua ei olla vielä kokeiltukaan. 

Eli treenit 3 kertaa viikossa. Lisäksi ollaan kerätty porukka, jolla koetetaan vuokrailla aksahallia aina silloin tällöin, niin pääsee aksaakin omatoimisesti treenaamaan. Ja tottakai kuulun fb:ssä useampaankin tokon omatoimitreeniryhmään ja kerran viikkoon on pyritty käymään sitäkin omatoimisesti treenaamassa. Aika koiratäyteistä elämää sanoisinko. 

Kuvapuolen hoitaa tänään minun ja Veeran kännykkäräpsyt Rauhasta ja Tinosta eiliseltä metsälenkiltä:

(c) Veera H.

"Saatasko vaikka herkkua!"

Rauha hohtaa kuin enkeli!

Voi pienet.. :)

..Vaikka tältäpä se meno yleensä näyttää. (c) Veera H.

(c) Veera H.

Motivaatio hukassa

Olen onnistunut tekemään taas tästä blogista oikean avautumisfoorumin ja blogin luonne on tekstieni takia muuttunut kovin negatiiviseksi. Se on vähentänyt paljon halua kirjoittaa tänne, joten koitan nyt vähän parantaa tapojani ja kirjoitella positiivisempaan sävyyn ja vähän kivemminstä asioita. Ikävä muiden lukeakin ainaista valistusta. Tämän postauksen idea on nyt siis aloittaa blogissa uusi, positiivisempi kausi! Katsotaan kuinka pitkään saan tätä ylläpidettyä.

Treenikuulumisia lyhyesti: 

• Agility on startannut mukavasti. Meillä on nyt siis joka toinen viikko jatkokurssia ja joka toinen viikko kontaktikurssia. Erityisesti kontaktikurssi on tosi jännä, sillä tapa opettaa 2on2off- kontakteja on aivan uusi minulle. Ollaan otettu madallettua puomia ja sellaista harjoituskontaktia, ja Rauha on alkanut jo hoksata mitä siltä halutaan! Kotona olen harjoitellut alastulolle jäämistä tekemällä harjoitusesteen silityslaudasta ja tyynyistä. Ollaan myös pistetty kokoon pieni omatoimiporukka, jolla olisi tarkoitus käydä treenailemassa omatoimisesti hallilla (koska näin saa kenttävuokran osiin!).
• Rallytokoa ei olla treenailtu viime kisojen jälkeen laisinkaan, mutta hain mukaan ensikuussa starttaavaan valmennusrinkiin. Sinne olisi kyllä tosi nasta päästä!
• Tokossa ollaan treenailtu pääasiassa seuraamista. Olen ottanut mukaan jalkapallon niin, että pallo on jossain kauempana ja vapautuan Rauhan pallolle aina palkaksi. Tarkoitus olisi pikku hiljaa edetä tässä niin, että lopulta Rauha seuraa kontaktissa, kun appari potkii palloa meidän vieressä. Haettiin myös mukaan yhteen lähellä treenaavaan treeniryhmään, joka starttaa marraskuussa. Sinne pääsyä odottelen vähän kaksijakoisin tunnelmin. Toiseelta olisi kiva päästä, kun seura on sama missä olemme aiemminkin treenanneet, mutta toisaalta, ryhmä ei ole ohjattu, joten en ole varma kuinka paljon siitä meillä on oikeasti apua. No mutta olisi edes jotakin, kun nyt olemme treenailleet vain omatoimisesti.
• Jälkeä ei olla juurikaan tehty. Esineruutua muutamia kertoja ja Rauha on kyllä siinä parantunut tosi paljon. Viime kerralla se jopa HAISTELI, eikä vain sinkoillut päättömästi sinne tänne. 

Treenailun lisäksi, ollaan metsäilty paljon ja koetettu myös paljon treffailla koirakavereita. On se toisten koirien kanssa juoksentelu vaan niin tehokasta ja mukavaa liikuntaa, ja itsehän siinä pääsee vähän helpommalla. (:D)

Voihan kökkö

Meillä oli taas vaihteeksi tokokokeet. Tämä koetahti on varmaan Rauhalle aivan liian tiivis, sillä tyttönen oli tänään enemmän paineissa kuin koskaan aiemmin, ja käytiinkin keräämässä meidän historian huonoimmat pisteet. 140 p. ja juuri ja juuri siis kakkostulos. Yleensä olen saanut Rauhan kentän laidalla mukavaan vireeseen ja siellä se on tehnyt hommia, ja into on loppunut sitten vasta kehään astuessa, mutta nyt en saanut Rauhaan oikein kontaktia edes kentän laidalla. Oli kyllä kamalaa mennä kehään, kun tajusin, että koiralla on sellainen "lähdetään kotiin" -asenne. No mutta kehään silti menin. Pisteet tässä.

Paikkamakuu 8
Ei mennyt ekalla maahan. Piti antaa kaksoiskäsky.

Seuraaminen 5
Ihan kauhiaahan se taas oli. Koira vain jolkutteli jossain siinä takana. Oli aika paineistuneen oloinen.

Liikkeestä maahan 8
Ei lähtenyt mukaan seuraamaan. Piti antaa kaksoiskäsky. Varmaan paineistumisesta tämäkin johtui.

Luoksetulo 9
Vinoon tuli.

Noutoesineen pitäminen 10

Kauko-ohjaus 9
Minusta ihan jees. Hypähti perusasentoon noustessa vähän.

Estehyppy 0
Bongasi kuvaavan kaverini kehän laidalla jä lähti tämän luokse ja sitten olikin jo Rauha saanut tarpeekseen ja päätti, ettei hän tee enää mitään.

Kokonaisvaikutus 6
Tuomari antoi minulle ihanan vinkin: "Voisit opettaa sille, että sen pitää pitää suhun kontaktia.". :D Niinhän se pitäisi tehdä.

Pisteitä siis 140 ja viimeinen sija. Mietin tässä, että onko reilua viedä Rauhaa vielä kisoihin, kun se selvästi niissä kovasti stressaantuu. Toisaalta olisi niin kiva saada vielä se viimeinen ykköstulos, niin sitten voisi päästää Rauhan ihan hyvillä mielin vähän tokolomailemaan. Ei jäisi vaivaamaan, että kun se yksi ykkönen. Voisi sterkata tuon ja sitten ensi vuonna uudella tarmolla aloittaa uudelta pohjalta avoimen luokan liikkeiden kanssa. Tässä olisi vielä ensi kuussa ja marraskuussa kokeet lähellä. Mutta mutta. Haluaisin olla Rauhalle reilu. Varsinkin kun meillä ei ole edes tokon treenipaikkaa tällä hetkellä, niin tulee aika vähänlaisesti treenattua. Pitää mietiskellä asiaa nyt kunnolla.

Kiitos Päiville kokeen kuvaamisesta! :)

Rauha tokoilee

Käytiin eilen pitkästä aikaa Rauhan kanssa ihan vaan kahdestaan treenaamassa. En edes muista milloin viimeksi olisi moista sattunut. Minä olen maailman laiskin yksin treenaaja. Tykkään kyllä treenata Rauhan kanssa, mutta kun ikinä ei vaan saa aikaiseksi lähteä. Sitten jos on sopinut treenit jonkun kanssa, niin on pakko lähteä, ja saan sen pyllyn ylös sohvasta. Yritän muutenkin sopia minulle ja Rauhalle ihan useammalle päivälle viikossa aina jotain seuraa jonnekin, kun muuten minun luonteellani käy helposti niin, että me vain käytäisiin jotein tylsiä hihnalenkkejä tässä lähialueilla ja that's it. 

Mutta hei, kun olin nyt piiitkästä aikaa ihan itsekseni treenaamassa, päätin samalla kuvata treenit. Ajattelin, että ehkäpä voisin pitkästä aikaa julkaista täälläkin miedän tokotreenivideon. Leikkelin videolta pois osan seuraamisista ja jotain muutakin, mutta silti siitä tuli ihan turkasen pitkä. Katsokaa jos jaksatte. 

Videota katsoessani ensimmäisena kauhistuin noita mun käsiä. Ei apua. :'''D Ihan kuin olisi isompikin koira siinä vieressä. Vanhoissa videoissa en levittele käsiä tuollaiseen pingviinityyliin. Mitä on tapahtunut? En tiedä. Pitää yrittää lopettaa.

Meillähän on nyt treeneissä ideana vahvistaa sitä Rauhan kohtaktia seuraamisissa, kun se se isoin kulmakivi on kokeissa ollut. Siksi en ole paikasta lainkaan tarkka, vaan kun on hyvä kontakti niin palkkaan. Videolta näkee, että välillä Rauha meenaa vähän jäädä jälkeen ja kontakti katoaa, mutta aika hyvin sen saa sitten uudestaan hommiin kun vähän innostuttaa. 

Kesken treenien kentän läpi kulki nainen corgin kanssa ja meidän treenit keskeytyi. Kun koira oli mennyt ja jatkoimme treenejä, näkyy videolla miten Rauha haistelee tosi paljon, enkä minä puutu asiaan yhtään. En oikeastaan edes tajunnut miten paljon se haisteli. Pitää olla tarkempi tuossakin asiassa. 

Noudossa Rauha sai jonkin aivopierun ja toi kapulan mulle sivulle, vaikka eteen olen opettanut. En alkanut tuossa nyt siitä rankaisemaan, koska ollaan noudon kanssa niin alussa. Sitten kun alan kokoamaan liikettä tosissani, niin pitää katsoa, saanko Rauhan tuomaan kapulan eteen, vai jääkö tämä nyt tämmöiseksi sivulle tuonniksi. Olen ottanut noutoja yleensä niin, että annan Rauhan tiputtaa kapulan vauhdissa, mutta nyt tekin sen ilman lupaa ekalla kerralla, niin siksi pyysin kaksi muuta tuomaan loppuun asti.

Treenikauden päätös

Tällä viikolla loppuu meillä kesäkausi niin agilityn kuin tokonkin saralla ja ensi viikolla starttaa sitten syyskausi. Varmaan aika monella muullakin menee kaudet näin. Meille tuotti toko ja agility hiukan pään vaivaa, kun syyskaudella molemmat siirtyisivät nyt sitten sunnuntai-iltaan. Toisesta oli siis luovuttava ja päätin tietenkin jatkaa agilityn parissa, koska ryhmäpaikka oli niin kiven alla ja agilityä on paljon haastavampi treenata yksin. Meillä alkaa nyt siis alkeis- ja keppikurssin perään jatko- ja kontaktikurssi, mikäli vain osallistujia on tarpeeksi. Toivottavasti on, sillä kovasti haluaisin agilityä jatkaa. 

Tokon ryhmäpaikastamme jouduin siis luopumaan, mutta ehkä mahdollisesti KPSH:lle on tulossa myös yksi arki-iltaryhmä, joka treenaa läheisessä hallissa. Jos se järjestyy, niin koetamme päästä Rauhan kanssa sinne mukaan. Sitten vaihtuu treeniporukka, mutta se voi olla Rauhalle ihan hyvää harjoitusta. Ja minulle myös! :D 

Nyt siis jännityksellä odotan, miten syyskauden treenit lutviutuvat. Parhaassa tapauksessa meillä jatkuu sekä agility, että toko kerran viikossa niin kuin tähänkin asti. Olisi huippua.

(c) Anne Kylmäoja

Jotain positiivista

Paikallaoloa treeneissä. (c)Heidi Lappalainen

Toko on siitä ihana laji, että siinä ei kilpailla ketään muuta kuin itseään vastaan. Koiran voi saada jopa valioksi asti, vaikka olisi joka ikisissä kisoissa viimeinen. Ykköstulos ei vaadi täydellisyyttä. Alokasluokassa on mahdollisuus möhliä 40 pisteen edestä, muissa luokissa 64 pisteen edestä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos joka liikkeestä saa sen perus kasin, tulee ykköstulos luokassa kuin luokassa. Toisaalta taas kaikissa luokissa on myös mahdollista nollata liike taikka jopa kaksi, ja silti voi saada ykköstuloksen, jos kaikki muu menee tosi hyvin. Tottakai arvostelu kiristyy luokkia ylöspäin noustessa ja se kasi on paljon hankalampi saada sieltä EVL:stä kuin ALO:sta, mutta pointti olikin se, että tokossa on varaa möhliäkin vähän. 

Oltiin eilen taas tokokisoissa Rauhan kanssa. Tuomarina Piritta Pärssinen ja paikkana Iisalmi. Rauha oli kentän laidalla kivassa vireessä ja teki nätisti, mutta kun astuttiin kehään niin vire katosi sen siliän tien. En toki odottanutkaan, että ongelmat olisivat viikossa korjaantuneet. Yksi asia oli kuitenkin viikossa muuttunut. Rauha ei nimitääin haukkunut yksilöliikkeiden aikana laisinkaan. Kun mentin porukalla paikkamakuuseen, niin siinä se mölisi vähän ja paikkamakuusta pois lähtiessä, mutta yksilöissä ei yhtään. Joko se oli paineissa tästä hirveän tiiviistä koetahdista, tai sitten (mitä itse veikkaan) se ei ehtinyt mölistä, kun piti vahtia niin tarkkana meidän noutokapulaa. Kapula oli matalalla penkillä kehän vieressä, joten Rauha katseli sitä kokoajan ja pari kertaa liikkeiden välissä meenasi karatakin sitä hakemaan, mutta onneksi sain se aina karjaistua takaisin. 

Liikkeet itsessään menivät näin:

Paikalla makaaminen 9,5

Rauha jäi aika levottoman näköisesti paikalleen. Pääpyöri ja juuri kun paikkamakuu alkoi, joku ajoi siihen kehän ulkopuolelle autolla, ja otti koiransa pois autosta. Tätä toimenpidettä Rauha seurasi silmä kovana ja minua jo pelotti, että kohta se alkaa huutaa. MUTTA! sillä hetkellä, kun Rauha ennen olisi alkanut huutaa, nyt se päästikin huokauksen ja köllahti lonkalleen. Olin niin helpottunut ja iloinen. Mielentilatreenimme on tältä osin tuottanut tulosta! Tuomari sakotti puoli pistettä tästä löllähdyksestä, mutta minulle se oli voitto!

Seuraaminen 5

Ihan hirveää, joten päätin nyt ottaa ihan uuden asenteen ja pyysin Rauhaa korjaamaan aina kun jätätti. Näin ollen tuli niitä lisäkäskyjä aika lailla. Minulla on nyt kuitenkin muutamia pikku suunnitelmia punottuna tätä meidän seuraamisongelmaa varten. Aluksi ajattelin koettaa ihan vain kaukopalkkaa tähän. Se tuo Rauhalle kivasti painetta, niin jos saisin sillä seuraamiseen vähän paineenkestoa. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Seuraamisogelma jatkui. Mutta itse maahameno oli ihan hyvä. 

Luoksetulo 7,5

Muuten oikein kiva, mutta Rauhan tuli TAAS seisomaan minun viereen, joten jouduin antamaan toisen käskyn ja siihenkin reagoi todella hitaasti. Mistä se nyt tämmösen on keksinyt?

Noutoesineen pitäminen 10

Rauha katsoi esinesuussa hetken liikkuria ja mietin, että aikookohan tiputtaa, mutta ei onneksi.

Kauko-ohjaus 9,5

Tuomari sanoi, että minun käsimerkit voisivat olla vähän hillitympiä. 

Estehyppy 8

Tuli taas seisomaan viereen ja piti antaa toinen käsky, että istui.. 

Kokonaisvaikutus 8,5

Haukkuminen paikkamakuuseen tullessa ei olut hyvä. Lisäksi koira voisi olla innokkaampi. Tuomari kuitenkin kehuikin sen verran, että Rauhalla on hyvä perusasento, asenne ja kontakti aina liikkeiden alussa, mutta sitten liikkeelle lähtiessä se katoaa. 

Pisteitä kertyi tällä kertaa 165,5 ja toinen ykköstulos siis. En tiedä olenko tyytyväinen vai en. Jos vertaa viime viikoiseen, niin oli tämä parempi, mutta ei tämäkään kyllä hyvä ollut. No mutta viime viikkoa on tullut jo pohdittua sen verran, että tätä koetta en jaksa nyt jäädä murehtimaan. Nyt vain uudet keinot käyttöön, että saataisiin seuraaminen hallintaan. Loppuvuodeksi olisi vielä kolmet kokeet, että kyllä me sitä tk1:stä toki tavoitellaan. Avoimeen ei kyllä olla varmasti vielä ainakaan vuoteen millään muotoa valmiita. 

Tässä sitä pohdiskellaan, että mitäs nyt. (c)Heidi Lappalainen

Just eikä melkein

Viikonlopun rallykisoista. (c) iiris Härkänen

Olipa taas hirveä ilta. Meidän toiset tokokokeet. Tällä kertaa täällä Kuopiossa, mutta tuomarina sama tuttu Erkki Shemeikka, niin kuin viime kerrallakin. Rauhan käytöskin oli varsin tuttua viime kerralta, eli siis huutoa, perseilyä ja en kato sua päinkään asennetta. Kehän laidalla haki vielä kivasti kontaktia, mutta kun kehänauha ylitettiin niin siihen se loppui ja alkoi armoton ulkopuolelle kyttäily ja päätön haukunta. Mitään video- tai kuvatodisteita ei ole, sillä kukaan ei onneksi ollut kuvaamassa. Tai ehkä paremminkin valitettavasti. Voisi olla ihan opettavaista katsoa suoritus, ja näkisin ehkä myös mistä kiikastaa. Ei Rauha ikinä treeneissä kentällä huuda. Luultavasti huonot hermot ja Rauhan suuri vilkkaus yhdessä tekevät tästä kisaamisesta näin tuskaista. 

Mutta helpoin koetta on varmaan ruotia ihan kohta kohdalta, eli tässä tulee:

Paikalla makaaminen 10

Pysyi ja oli hiljaa. Mutta pääpyöri ja kuikuili kehän ulkopuolelle paljon. 

Seuraaminen 7

No eihän se ollut mitään seuraamista, vaan vierellä kävelyä. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Tämä oli kylläkin maahanmeno vierellä kävelyn yhteydessä. Huusin käskyn melko kovaa, koska Rauha ei pitänyt kontaktia. Meni kuitenkin maahan ihan hyvin. 

Luoksetulo 9

Tuli seisomaan mun viereen ja jouduin antaa toisen käskyn että istui. Meidän ainut niin sanottu varma liike, eikä sekään onnistunut. D:

Noutoesineen pitäminen 9

Pari kertaa painoi hampaitaan esineeseen vähän kovemmin. Ihan ok piti kuitenkin minun standardeilla. 

Kauko-ohjaus 0

Ei noussut istumaan sieltä maasta. Mokoma.

Estehyppy 10

Ainut onnistunut liike.

Kokonaisvaikutus 7

Niin kuin viime kerralla. Syykin sama kuin viimeksi. 

Kun nämä pisteet laskee yhteen, niin niistähän tulee se tasan 160 p, että niin vain saatiin Rauhan kanssa ensimmäinen ykköstulos. Mutta ei oikein jäänyt hyvä mieli, kun suoritus oli niin surkia. Meillä olisi vielä ensi viikolla toiset kisat, joihin menin toukokuussa innokkuuksissani ilmoittautumaan. En tiedä onko sinne järkeä edes mennä, mutta toisaalta olen jo maksanut sen lystin. 

Rauha paiskautui nukkumaan heti kun tultiin tänään kotiin. Oli selvästi sillekin henkisesti tosi raskas ilta. 

Tässä vielä kontakti pelittää. (c) Iiris Härkänen

Uusilla säännöillä

Vähän tylsäksi alkaa tämä blogi varmaan käymään, kun joka toisessa postauksessa tunnisteena kisat, mutta olen ollut vähän laiska kirjoittamaan mistään, ja kisatulokset on aina helppo käydä kirjaamassa ylös. 

Joka tapauksessa tänään osallistuttiin sitten vuorostaan möllitokoihin. Tässä vaiheessa tietysti jo uusilla säännöillä. Rauhan on ollut koko päivän ihan hirveä. Se haukkuu kaikille rappukäytävän äänille, mitä se ei yleensä tee. Rappukäytävässä se räyhäsi jollekin pikkulapselle. Mietin jo töissä tullesta, että jos koira on tällä päällä, niin parempi olisi ehkä jäädä kotiin, mutta mentiin kuitenkin kokeilemaan. Ei näitä möllejä kuitenkaan Kuopiossa ihan tajuttomasti ole. 

Paikan päällä Rauha haukkui hetken, mutta oli sitten ihan perus-Rauhana. Haukkui, jos muut haukkui, mutta sai tuohon kuitenkin kontaktin tosi hyvin, ja sitä kautta myös Rauhan sai hiljenemäänkin ihan hyvin. Itse koe meni myös ihan hyvin, pisteet osa-alueittain tässä:

Paikalla makaaminen 8

Annoin Rauhalle toisen maahan käskyn noin puolessa välissä paikalla oloa. Se nuuskutteli viereisestä koirasta tulleita hajuja sen verran intensiivisesti, että halusin kiinnittää huomion pois siitä. 

Seuraaminen 8½

Rauha kulki ihan kiinni minun jalassa ja minulla oli vähän vaikeuksi liikkua. Rauhalla on joskus tapana seurata tosi lähellä, mutta nyt se välillä ihan puski jalkaan kiinni, jonka johdosta hidasseuraaminen oli kamalan vaikeaa, kun tuntui, että meenaan kaatua koiran päälle.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8

Mitä mitä. Rauha teki sellaisen puolimaahan menon, eli siltä jäi kyynärät ilmaan, joten jouduin antamaan toisen käskyn. Tämä liike kun on yleensä Rauhan bravuuri, jonka se tekee vaikka unissaan. 

Luoksetulo 10

Perus-Rauhaa!

Noutoesineen pitäminen 10

Saattoi ihan vähän muljuttaa suussa kapulaa, mutta en ole ihan varma. 

Kauko-ohjaus 9

Ei olla koskaan tehty niin pitkältä matkalta. Tuli mulle vähän yllätyksenä, miten pitkä se matka onkaan. Rauha ei noussut ihan kunnolla pystyyn istumaan tämän takia, vaan jäi semmoiseen lösöistuntaan. :D

Estehyppy 8

Annoin hyppy-käskyn jälkeen sivu-käskyn. Ei olisi kyllä tarvinnut, mutta kunhan varmistelin. 

Kokonaisvaikutus 8½

Pisteitä laski haukkuminen kehään tullessa (Mut hei tällä kertaa se loppu sit siihen!). Tuomari (joka meillä myös usein kouluttajana ollut) sanoi, että minun pitää parantaa sosiaalisen palkan merkitystä Rauhalle. Nyt se vain hiukan ilostuu, mutta sen pitäisi riemastua. Kun katsoin muiden suorituksia, niin huomasin, että tosiaan, Rauha vain heiluttaa häntää kun minä kehun sitä, mutta useat muut koirat hyppivät ja pomppivat ja ihan riemuitsivat niistä ohjaajan kehuista. Mutta miten saada sosiaalinen palkka koiralle tärkeämmäksi? Vinkkejä otetaan vastaan. :D

Pisteitä Rauhalle kertyi siis yhteensä 174,5 ja samalla alokasluokan voitto ainoalla ykköstuloksella. Alokasluokassa oli 4 koirakkoa. 

Kuvia tai videoita ei kisoista nyt ole, joten postauksen kuvapuolta pääsee edustamaan otokset Rauhasta ja Tinosta eiliseltä metsälenkiltä. Kuvat on ottanut Tinon omistaja Veera Hujanen. Ei tietenkään molemmat voi yhtäaikaa katsoa kameraan.

Onneksi se on nyt ohi

Kamalaa. Tänään oli meidän ensimmäinen virallinen tokokoe. Minulla oli työpäivä, ja töissä jo stressasin koetta ja mietin moneen kertaan kuinka saan Rauhan mielentilan pidettyä vakaana ja tein kaikenmaailman lenkkisuunnitelmatkin valmiiksi. Suunnitelmat kosahti siihen,  kun Iisalmeen saavuin, niin satoikin ihan kaatamalla vettä. Käytiin vaan nopea remmilenkki, ja sitten suuntasimme koepaikalle. 

Alokasluokassa oli 4 koirakkoa, Rauha numerolla 3. Paikalle saapuessa huomasin heti, että Rauha ei ollut lainkaan siinä mielentilassa, mihin minun oli se tarkoitus saada. Se oli ihan höslä, ja haukkui ja vahtasi kaikkea. Erityisesti se ihastui pieneen saksanpaimenkoiran pentuun. Pennulla ei ollut varmaan kovin paljoa yli 8 viikkoa ikää, että kyllähän sellainen nyt sydämen kuin sydämen sulattaa. Rauha vaan ilmaisi mielenkiintonsa turhan äänekkäästi, mikä taisi hiukan pelottaa pentua. Käytiin siinä vielä pieni remmilenkki ja sitten kehään. Rauha oli ihan elämöissään ja mölysi minkä kerkesi. Minulla loppui usko jo kehääntulotarkastuksessa, kun tuntui, ettei koiraan saa mitään kontaktia, kun se vaan mölyää. Jotenkin me kuitenkin pakerrettiin koe läpi. Saaliina 154 pistettä eli II-tulos. Sijoitus 3/4. 

Tuomarina Erkki Shemeikka. Pisteet meni näin:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 7

Rauha makasi nätisti sellaisen 1,5 minuuttia, sitten se inahti ja tiesin jo sen ilmeestä, etä nyt se ei enää kestä. Ja sitten tulikin eka haukahdus, sitten toinen ja loppuun vielä oikein hieno sarja, jonka voimasta koko koira nousi istumaan. Sitten palattiin koirien sivulle. Tuomari sanoi, että kyllähän se paikallaan pysyy, mutta kyllä sen hiljaa pitäisi olla. 

Seuraaminen kytkettynä 7,5

Tässä oli edes jotain pientä yritystä, mutta sitten..

Seuraaminen taluttimetta 6

..KAMALAA! Ihan sunnuntaikävelyksi meni tämä kyllä. :D Video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tässä vaiheessa Rauha perseili sen verran, että mulle tuli jo vähän helpottuneempi olo. Sellainen, että perseelleenhän tää jo meni, niin menköön. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Karjaisin käskyn melko kovaa, kun en ollut varma missä maailmoissa Rauha lentelee, ja se tehosi, ja Rauha tömähti tosi täpäkästi maahan. 

Luoksetulo 9

Tuli vähän vinoon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8

Meni ihan nätisti, mutta sitten pentupaini kentän reunalla vei huomion ja videolta näkyy miten kävi.

Estehyppy 8

Muuten hyvä, mutta en saanut koiraa istumaan ajoissa esteen takana. 

Kokonaisvaikutelma 7

Ihan ihmeen hyvä. Kyllä oli tuomari armeliaalla tuulella. Ehkä sitä vähän säälitti minä ja remuava Räyhä. Tuomari sanoi, että Rauha haukkuu liikaa ja on liian kiinnostunut kehän ulkopuolisesta maailmasta. Jeps. Olin vähän ihmeissäni, miten huonosti Rauha kesti häiriötä. Kehän laidalla leikkivät pennut pisti sen pasmat ihan sekaisin. Minun jännitys vissiin tarttui koiraan ja se yritti vain ymmärtää, mistä minä olen niin ahdistunut. Videolla näkyy hyvin, miten Rauha kokoajan kyttää kehän laidalle sinne tiettyyn kohtaan. 

No mutta tästä on suunta nyt sitten toivon mukaan ylöspäin! Pitää vissiin lisätä häiriötreeniä ja koettaa löytää uusia treenipaikkoja/kavereita. Opettavainen koe oli. Ei kaduta. Naurattaa enemmänkin. Varsinkin kun katsoo tuota videota, jonka äitini kuvasi. Siinä on kaikki mitä äitini oli kuvannut, että noin puolet kokeesta puuttuu, kun äiti oli joko unohtanut kuvata, tai sitten oltiin hävitty kehän vieressä olleen pakun taakse, mutta antaapahan jotain osviittaa meidän häröilystä tänään. Ja ehkäpä video laskee vähän muidenkin kynnystä mennä kokeisiin. Niin kuin tuomari kivasti sanoi, koe on vain tilanne, jossa katsotaan millä tasolla koirakko tällä hetkellä on. Ei se ole mitenkään vakava paikka. Mutta ainakin itseäni, kyllähän se silti jännittää ihan pirusti. 

Ei me ihan huonoja voitu olla, kun saatiin pokaalikin! :D

Opettele lukemaan koiraasi

Varoitus! Postaus sisältää ulosteasiaa!

Eilen tokotreeneissä otettiin Rauhan kanssa heti alkuun kisamainen treeni. Aloitettiin paikkamakuulla, joka meni ihan älyttömän hyvin. Rauha ei ollut yhtään levoton, ei piipannut kertaakaan, eikä maiskutellut suullaan namipalojen toivossa, vaikka minä olin ihan kisavälimatkan päässä. Olin tosi yllättynyt ja tietysti mielissäni. Rauhalta loppui juoksut tällä viikolla, ja ajattelin, että nyt siitä on tullut fiksu tyttö, kun juoksuista päästiin. Palkkailin Rauhan rauhallisesti, niin kuin aina paikalla olojen jälkeen ja mentiin hetkeksi kentän laidalle odottelemaan. Sielläkin Rauha oli rauhallinen ja olin jo vähän äimänä asiasta. 

Treenikaveri sitten lähti liikkuroimaan meitä ja otettiin kaikki ALO-liikkeet niin kuin kisoissa. Ensimmäisenä seuraaminen hihnassa ja mitä. Rauha laahusti minun perässä kuin märkä rätti. Tai no ei perässä, paikan se piti, mutta kontakti oli jotain puolisilmällä pälyilyä ja eka perusasento jäi ottamatta. Rauhalla oli korvat ihan luimussa ja pää matalalla, ihan kuin se olisi ollut kamalissa paineissa. No minä tietysti ajattelin, että mielentila vain on huono ja leikitin Rauhaa vähän. Hyvin se innostui leikkimään, mutta sitten kun jatkettiin treeniä, niin sama luimistelu jatkui. Sillä sitten mentiin seuraamiset ja liikkeestä maahan kohdalla jouduin antamaan Rauhalle kaksoiskäskyn, jotta se meni maahan. Siis ei ikinä ole ollut tuollaista ongelmaa meillä ja olin tosi kummissani. Luoksetulossa taas Rauha ei ollut yhtään hötky, vaan istui ihan rauhallisesti niin kauan, että minä kutsuin sen.  Tämäkään ei ole Rauhan tapaista, kun yleensä se hytkää, ja hyvä ettei streppaa, kun on niin intona tuosta liikkeestä. Liikkeestä seisominen meni ihan on. 

Olin tuon kisamaisen suorituksen jälkeen kauhuissani. Oliko Rauha muuttunut lötteröksi näin juoksujen jälkeen vai mikä sitä vaivasi. Lopputreeni sitten pääasiassa leikittiin ja otettiin kivoja juttuja, kuten ruutuun lähetyksiä, ja ihan pikkuseuraamispätkiä, niin että kontakti pysyi hyvänä.

Sitten lähdettiin käppäilemään kotiin päin, ja eipä kauaksi ehditty, kun Rauha väänsi oikein kunnon vesiripulipaskat. Okei. Kaksi vaihtoehtoa. Joko Rauha oli vetänyt treeneistä niin kamalat paineet, että sen maha oli mennyt sekaisin, tai sitten sen maha oli ollut jo valmiiksi kipeä treeneissä ja siksi se oli siellä niin kummallinen. Veikkasin jälkimmäistä. Ripuloinnin jälkeen Rauhan olo selvästi helpottui ja se pomppi hurjia iloloikkia ja oikein haukahteli innosta. 

Päästiin kotiin ja annoin Rauhalle iltaruuan. Alettiin Janin kanssa katsomaan leffaa sängystä, niin mitäs ihmettä. Rauha pomppaa sänkyyn ja käpertyy jalkopäähän ihan tiukaksi kippuraksi! Tuo ei koskaan tule sänkyyn. Ei ikinä. Komensin Rauhan pois ja kyllä se nöyrästi siitä sitten lähtikin. No jatkettiin leffaa, jonka aikana minä satuin nukahtamaan. Heräsin, kun leffassa oli jo loppurytinät menossa ja huomasin, että Rauha istui sängyn vieressä, läähätti ja tuijotti minua. Kysyin Janilta unen pöpperössä, että "miksi Rauha on tuossa?". Jani vastasi, että se oli siinä jo jonkin aikaa istunut, läähättänyt ja uikuttanut. Nousin ylös, tunnustelin Rauhan mahaa, jota se selvästi aristi. Oikein köyristi selkää, kun koskin vatsaa. Tajusin, että nyt äkkiä ulos, mutta jotenkin juuri heränneet aivoni kuitenkin päättivät, että käympäs ensin itse vessassa. No sieltä kun tulin, olikin olkkarin lattia ihan vesiripulissa ja Rauha siinä vielä kykki tarpeillaan ihan kamalan häpeileväisen näköisenä. Puhelin sille sitten mahdollisimman kiltillä äänellä, että "ei haittaa mitään. hyvä tyttö. Ei haittaa yhtään mitään". Vähän se ehkä rentoutti Rauhaa ja se rippelteli loppuun ja kävi sitten tekemässä pari iloloikkaa vähän kauempana. Selvästi mahakipu helpotti. 

Käytin Rauhan vielä ulkona, ja se teki sinnekin yhden ripulin. Sitten tultiin takaisin nukkumaan ja nyt aamulla Rauha herätti minut taas piippailemalla. Lähdettiin ulos, ja edelleen on tytöllä maha sekaisin. :( Saas nähdä miten meidän juhannuksen käy, jos joudun päivystämään Rauhan mahantoimintoja. Onneksi sää on sellainen, että ei nyt kamalasti harmita, vaikka joutuisi kotona juhannuksen viettämään. Enemmän harmittaa nuo eiliset treenit. Miten voi olla niin paukapää, ettei tajua koiran kipua, vaikka koiran käytös antaa erittäin selkeästi ymmärtää, ettei sillä ole kaikki hyvin ja sitten vielä vedän jotkut kisamaiset treenit. Voi hyvä jukara sentään, että voi olla ihminen tyhmä. 

Taas täällä avautumassa

Kiinnostus blogimaailmaa kohtaan on pienellä tauolla, varmaan siksi kun koskaan ei ole tännekään mitään positiivista kerrottavaa. Koitampa nyt kuitenkin pusertaa jotain irti.

Perjantaina Rauha kävi ekaa kertaa ikinä hierojalla. Olin varoitellut hierojan jo valmiiksi, että tämä on sitten sellainen tapaus, joka ei anna vieraiden itseään käsitellä. Hierojalle saavuttaessa sain sitten kaksi vaihtoehtoa: Joko mennään koiran ehdoilla ja ei välttämättä saada koiraa hierottua, tai sitten vain laitetaan koira kyljelleen ja hierotaan se. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä hierottavaksi minä Rauha sinne olin tuonut, en sosiaalistettavaksi. Niinpä kipattiin koira kyljelleen. Kyllähän se aluksi sieltä olisi kovin halunnut nousta, mutta kun vain pidettiin ja siliteltiin sitä siinä, niin lopulta Rauha luovutti, ja hieronta onnistui oikeastaan todella kivuttomasti. Jumeja ei löytynyt. Rauhan lihakset tuntuivat kuulma vielä tosi nuorille, että lihasta tulee varmasti lisää iän myötä. Hieronnan jälkeen Rauha teki oiiiikein pitkät ja syvät venyttelyt ihan omatoimisesta, ja hierojan sanoi, että olin antanut koirasta paljon pahemman kuvan viesteissä, kuin mitä se oikeasti oli. Mielessä vain pyöri se, miten Leewi aina lähes tulkoon nukahti hierottaessa. Rauhan kanssa sellaiseen rentouteen ei varmasti koskaan tulla pääsemään. 

Hieronnan jälkeen ajelimme Iisalmeen, jossa sitten lauantaina osallistuimme Päivä Maalla -tapahtumaan. Rauha näki vaikka mitä elikoita, lehmille piti vähän haukkuakin. Päivän lopuksi osallistuttiin vielä mätsäriin. Meitä vastassa oli saksanpaimenkoira ja Rauhan saksanpaimenkoirapelko pamahtikin sitten kehässä oikein kunnolla päälle, kun se näki yhtäkkiä mikä mörssäri se meidän takana oikein juoksee. Rauha antoi kilpakumppanilleen oikein kunnon sarjahaukut ja seisomisesta ei meenannut tulla enää mitää, kun piti korvat luimussa kytätä, mitä se kammotus oikein suunnitelee. Kaiken kukkuraksi Rauha ei antanut tuomari kopeloida itseään. Pään ja hampaat antoi katsoa hyvin, mutta kun tuomari eteni selkään, Rauha lähti pakittamaan karkuun. Tuomari antoi Rauhalle pari namua, ja kehotti minua vain pitämään koirasta lujasti kiinni. Niin sitten tein ja Rauha saatiin kopeloitua. En yhtään ymmärrä miten, mutta Rauhalle ojennettiin kuitenkin punainen nauha. 

Tuomarina mätsärissä toimi Juha Palosaari, ja vasta nyt kun nimeä tutkin, tajusin, että kyseessähän on oikea ulkomuototuomari. Punaisten kehässä ei enää sijoituttu, mutta tuomari tuli sanomaan minulle pois kätellessä, että oikein kauniisti liikkuva koira olisi, mutta tarvitsee vielä harjoitusta luoksepäästävyydessä. Saas nähdä oliko tämä luoksepäästävyysongelma nyt kertaluontoinen vai ihanko tullut jäädäkseen. Tässä kesän alussa kyllä mätsäreitä riittää, että harjoittelumahdollisuuksia on. Pitää vain kiittää onnea, että Rauha päätti alkaa pelkäämään vieraita mätsäreissä, eikä virallisissa näyttelyissä.

Eilen käytiin collieporukalla treenailemassa tottista. Tai no muut treenasi tottista, me rauhoittumista. Rauha oli niin kierroksilla. Se oli ihan vikiviki väniväni ja minä menin vielä heti alkuun sitä leikittämään. Rauhoituttiin sitten siellä kentän laidalla. Aina kun Rauha oli tyyni, käytiin tekemässä pari pikkujuttua ja sitten taas kentän laidalle rauhoittumaan. Harmi on se, että Rauha tekee ihan älyttömällä motivaatiolla silloin, kun sillä on se vikivikiväniväni päällä. Mutta ei vikisevän koiran kanssa ole lainkaan hauskaa treenata, joten mieluummin sitten pyrin laskemaan virettä. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei Rauhan hermot kestä sitä viretasoa, jolle se aina meenaa kentälle päästessä nousta. Ja sitten läikkyy yli ja alkaa vikinä ja ininä. Sääli sinänsä, kun joutuu oikeastaan tietoisesti laskemaan koiran motivaatiota treenata, mutta en ole kyllä keksinyt mitään muutakaan, millä tuon vikinän saisi loppumaan. Ehkäpä iän kanssa pääkin kehittyy sen verran, että ininä loppuisi. Ehkä.

Kehäilyä

Viime viikkoisen romahduksen jälkeen on ollut hyvä nollailla vähän päätä show-jutuilla. Helatorstaina osallistuttiin SCY:n mätsäriin, koska tarjolla oli nuorten luokka. Rauhaa vastassa oli jokin pieni, valkea, pörrökoira, joka pokasi itselleen ihan ansaitusti punaisen nauhan, ja meille siis jäi sininen nauha. Sinisten kehässä Rauha pönötteli itselleen ensimmäisen sijan ja pääsimme jatkamaan BIS-kehään, josta irtosi BIS6-sijoitus. Oli mukava mätsäröidä pitkästä aikaa. 

Räyhis 1,5 v. (c)Anne Kylmäoja

BIS6 (c)Anne Kylmäoja

Tänään sitten pönötyshommat jatkui Varkaus KV:n merkeissä. Tuomarina oli Marian Draganescu Romaniasta. Ei ollut mikään ERI+SA-maatti, vaan mielestäni ihan ok tarkka tuomari, vaikka liikuttikin koiria ihan tosi vähän. Rauhalle heltisi tulokseksi NUO ERI/2, johon olen ilman muuta supertyytyväinen. Arvostelun voi lukea tulokset-sivulta. Oli tosi Rauhan näköinen mielestäni. 

Koirien keskuudessa kiertää kuulma nyt jotain kivuliasta veriripulia, joten hampaat piti näyttää tuomarille itse. Ihan hyvä käytäntö olisi kyllä kaikkiin näyttelyihin, kun siellä tuntuu herkimmin aina taudit leviävän. 

Sain muuten taas mätsäreistä/näyttelystä muistutuksen siitä, miten hyvä olisi olla se häkki. Rauha kun rakastaa liikaa omaa ääntään silloin, kun se saa olla tuolla koirien keskellä hihnassa. Nyt ihan oikeasti alan etsiä sellaista itselleni. Olisi treeneissäkin kiva, kun saisi aina välissä koiran sinne rauhoittumaan.

Olen minä myös tosiasassa miettinyt suunnitelmia noiden mun viimeviikkoisten masiskohteidenkin suhteen. Tällaista olen suunnitellut:

• Tokossa jatketaan treenejä kuten tähänkin asti. Käydään kokeessa ja katotaan miten menee, ja lähdetään sitten ongelmakohtia työstämään. Koetetaan saada se ALO1 sitten sääntömuutosten jälkeen syksyllä.
• Esineruutua tehdään porukalla aina kun vain voidaan. Pitkä ruutu, vähintään se 50 metriä syvä. Aloitetaan nyt ensin niin, että joku houkuttelee Rauhan aina esineelle. 2-3 kolme toistoa per kerta, niin että ensin 1-2 kertaa esine viedään lähelle ja sitten viimeiseksi aina kerran sinne ihan takarajalle. Kun alkaa sujua, vähennän apparin tarvetta ensin edestä ja sitten takaa. Lisäksi harjoitellaan esineiden kantamista ja tuomista lenkillä kaikilla ojista läytyvillä hanskoilla ja roskilla. 
• Jälkeä tehdään kahdestaan, kunhan saadaan motivaatiota vähän vielä keräiltyä. Teen nurmelle lyhyitä noin 20-50 metriä pitkiä suoria jälkiä, joissa joka askeleella nami. Sitten jäljestetään ihan pikku hihnalla, niin että Rauhalla on hihnaa semmoinen max. 20 cm, ja minä otan tukevan otteen sekä haara-asennon ja en vain päästä Rauhaa menemään niiden namien ohi. Kuulostaa yksinkertaiselta, tulee olemaan tuskaisen vaikeaa, mutta pakko koettaa tehdä nyt tämä pohjatyö kunnolla, niin ei tarvitse sitten myöhemmin alkaa tän asian kanssa tappelemaan. Rauha kun on semmoinen höyryveturi, jos se itse saa päättää, miten jäljestetään. Kisoihin kun meillä ei ole tällä saralla miiiiitääään kiirettä. :D

Siinä on nyt suunnitelmia alkukesälle. Agilityn alkeiskurssi ja keppikurssikin alkoivat. Ne kestää nyt elokuun loppuun, jonka jälkeen alkaa sitten jatkokurssi ja kontaktikurssi, jotka kestää jouluun asti. Sitten ensi vuonna käydään vielä joku kokoava kurssi, jolla opetellaan tekemään kokonaisia ratoja kaikilla esteillä, ja ensi keväänä siirrytään sitten kisavalmiiden treeniryhmään. Tai ainakin näin meidän ohjaaja sanoi. :D Saas nähdä miten käytännössä käy.

Lisäksi haaveissa olisi kesällä päästä rallytokokisoihin. Pitäisi tehdä siinäkin ratatreenejä, eikä vain yksittäisiä kylttejä. Onneksi tässä tätä touhua on, niin vaikka joku juttu alkaisi välillä vähän tökkimään, niin sitten voi hetken treenailla muita juttuja, ja kerätä taas uutta kiinnostusta. 

"Kallistu sä vasempaan, niin mä kallistun oikeaan" (c)Anne Kylmäoja

Jälkeä ja rally-tokoa collietunnelmissa

SCY:n Savo-karjalan alaosastu järjesti tänä viikonloppuna ensin lauantaina jälkipäivän ja sitten tänään sunnuntaina oli vuorossa rally-tokoa. Ajattelin ensin että en kirjoita koko viikonlopusta mitään, mutta pakotan nyt itseni jotain raapustamaan. Olen pahoillani, jos menee liian märinäavautumiseksi. 

Ensinkin viime torstaina siirryttiin tokoryhmän kanssa ulos treenailemaan. Hyvä juttu meille, sillä tuo ulkokenttä on tuossa 2 km:n päässä, kun halli oli tuolla 20 km:n päässä, niin päästään nyt kävellen treeneihin ja Rauha saa siinä vähän purkaa päivän aikana kerättyjä kierroksia. Minulla nimittäin alkoi myös kesätyöt viime viikolla, ja olen siis töissä arkisin 8-16, jonka ajan Rauha on kotona yksikseen. No mutta siis tokotreeneissä meillä oli ihan uusi ohjaaja. Halusin ottaa aluksi Rauhan kanssa seuraamista, koska sitä pitää aina treenata ,ja kun oli uusi ohjaajakin, niin halusin uutta näkökantaa. Uutta näkökulmaa saatiinkin, sillä ohjaajan mielestä Rauhan seuraaminen on vielä niin alkeissa, ettei mun pitäisi ottaa sitä lainkaan pitempinä pätkinä, vain maksimissaan pari askelta ja heti palkka. Ilman perusasentoa jne. Olin siinä sitten sillee, että "joo, meillä on ensi kuussa kisat, että mitähän nyt..". No mutta on se hyvä, että joku sanoo oikeasti asiat niin kuin ne on. Minä varmaan vain olen treenannut omassa kuplassani että "jeejee hyvin menee". Mutta kyllähän se masensi. Ollaan Rauhan kanssa aloitettu syksyllä seuraamistreeni ihan alusta, ja minä luulin, että me oltaisiin kehitytty, mutta tosiasiassa ollaan vain junnattu koko talvi paikallaan. 

Samaan junnaamisefektiin törmättiin sitten lauantaina jälkipäivässä. Tajusin, ettei olla Rauhan kanssa edistytty yhtään viime syksystä, vaikka ollaankin muka treenattu. Kouluttaja oli sama kuin viime syksynä. Taas kouluttaja näytti, miten meidän pitäisi alkaa treenata (ihan niin kuin viimeksikin) ja siellä kouluttajan avulla se vaikutti ihan helpolta, mutta tiedän, että jos rupean sitä itse kokeilemaan, niin ei siitä mitään tule. Syntyy vain tappelu, kun Rauha pyörii ja minulla menee hermot ja kellään ei ole kivaa. Minä vain en osaa ottaa sellaista tarpeeksi jämäkkää ja tasaista ja rauhallista ja kokenutta ja määrätietoista otetta siitä jälkiliinasta, niin että Rauha tajuaisi mitä minä siltä haluan. Jälkihommat pistetään nyt varmaan tauolle odottamaan sellaista hetkeä, että minulla on energiaa ja tarmoa alkaa tapella Rauhan kanssa ja opetella se oikeanlainen ote siitä hihnasta, niin että Rauha oikeasti syö ne kaikki namit sieltä jäljeltä, eikä sinkoile vain namilta namille. 

Otettiin samaan syssyyn esineruutua, joka oli jotain ihan kamalaa. Rauha juoksi ruudussa kuin päätön kana. Vauhtia ja irtaantumista siis löytyi, mutta mitään se ei tuonut. Tässäkin ohjeena, että paaaaaaljon takapakkia, eli joku houkuttelee ruudussa koiran esineelle, mielellään lelulle.. Eli paluu alkuun. Voihan turhautuminen. Olen touhunnut melko aktiivisesti Rauhan kanssa tässä vuodenpäivät vaikka sun mitä, mutta mitään ei olla opittu. Ollaan kaikessa taas ihan alussa. Eikä se missään nimessä ole Rauhan syy, vaan täysin minun. Minä en vain osaa. Mutta niin kuin minulle viime viikolla sanottiin, kaikki puuhastelu koiran kanssa kasvattaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, että jospa nyt se olisi edes kehittynyt, kun mikään muu ei ole. 

Tänään oli sitten vuorossa sitä rally-tokoa, mutta siitä en jaksa nyt muuta mainita, kuin että minun niiiiin pitäisi hankkia Rauhalle se häkki. Lainasin tuolla rallyssa hallin häkkiä, ja odottelut sujui niin yksinkertaisesti, kun Rauha vaan lötkötti häkissään. 

Kuvia ei valitettavasti ole. Vain turhautumista siitä, kuinka mä en vaan osaa.

Vapulta

Minä palasin Oulusta ja Rauha on edelleen hengissä. Janin mukaan Rauha on ollut oikein nätisti kylässä. Hiljaa ja huomaamattomasti. Hyvä niin. Koirista se ei ollut kuulma lenkillä piitannut mitään, mutta joillekin ihmisille oli haukkunut. Outoa. Minun kanssa ei ole moista esiintynyt.

Rauhan juoksuja odottelen edelleen. Rauha merkkailee kuin viimeistä päivää. Joka nurkalle pitää sihauttaa ja vähän outo se on muutenkin ollut. Haluaan tulla kokoajan pussailemaan ja häntä heiluu paljon. Rauha ei yleensä ole mikään hännän heiluttelija. Lenkilläkin, kun ohitetaan toisia koiria, Rauhalla häntä heiluu alhaalla ja korvat menee ihan luimuun ja se ottaa oikein mielistelevän ilmeen. Parempi tämä tietysti kuin haukkuminen tai pöhinä. Voisi kyllä nyt aloittaa jouksunsa, sillä ilmoitin Rauhan tokokokeeseen kesäkuun lopulle, että silloin ottaisin mielelläni ihan juoksuttoman koiran. 

Eilen käytiin treenailemassa tokoa omatoimisesti muutaman treeniryhmäläisen kanssa, kun ei aattona päästy minun menojen takia treeneihin. Otettiin meidän treeniporukasta myös vappuhenkinen kuva. :) Treenin jälkeen käytiin vielä lenkillä metsässä Ansa-labbiksen ja Reetu-mudin kanssa.

Reetu, Rauha, Brando ja Ansa vappufiiliksissä. (c) Anniina Saarikoski

Möllitoko 3 + VIDEO

Tänään oli meidän kolmannet möllitokot, jotka meni jo paljon paremmin, kuin edelliset. Vieläkään ei mitään huippuseuraamisia tullut ja paikalla olon helpotin niin, että jäin koiran eteen, mutta muuten olen tyytyväinen meidän suoritukseen. Pisteitä 183 ja ykköstulos. Tuomari sanoi, että kyllä tuon koiran kanssa jo kisoihin voi mennä. Kunhan paikalla olo saataisiin kuntoon, niin mentäisiinkin.

Onneksi edes toinen meistä onnistuu kuvissa. (c) Heidi Lappalainen

Palkkasin Rauhan melkein joka liikkeen välissä, ja myös perusasennoista. Tässä päivän pisteet osa-alueittain:

Luoksepäästävyys 10

Paikka makuu 8 (Koska helpotin)

Seuraaminen kytkettynä 9 

Seuraaminen ilman hihnaa 9

Liikkeestä maahan 10

Luoksetulo 10 (Oli vähän nytkänyt istuessaan, mutta ei tullut sakkoja siitä)

Liikkeestä seiso 9 (Seuraamisessa meenasin kompastua koiraan. Itse seisominen meni ihan hyvin.)

Hyppy 9 (Ennakoi istumiskäskyn)

Kokonaisvaikutelma 9

Nyt vaan tehotreeni paikkamakuuseen. Pitää alkaa tehdä niitä muuallakin kuin kotona ja treeneissä. Mennä vaikka jonnekin kaupan pihaan treenailemaan. Meillähän on siis ongelmana se ääntely ja levottomuus. Koskaan ei Rauha ole paikka makuusta karannut, mutta ekan minuutin jälkeen alkaa helposti se ininä, joka pahimmassa tapauksessa on johtanut jopa haukkumiseen. Yritetään harjoitella sitä, että mielentila pysyisi koiralla rentona makuun ajan. Kotona paikkamakuissa ei ole mitään ongelmaa, koska tilanne on niin rento. 

Myös tuota paikallaan seisomista pitää varmentaa vielä häiriökäskyjen kanssa. Seuraamisessakin on vielä paljon työtä, mutta liikkeelle lähdöt ja suora seuraaminen sujuu jo ihan hyvin. Käännöksiä pitää alkaa nyt harjoitella, ettei koira jätättäisi niissä ja myös sitä pyllyn käyttöä tarvittaisiin lisää etenkiin vasempaan kääntyessä. 

Treeniä, treeniä ja treeneissä nameja vähemmälle. :)

(c) Heidi Lappalainen

Wihii!

Kaikki postauksen kuvat (c)Riina Korhonen

Jihuu, me päästiin HuPu:n agilityn alkeiskurssille kesäksi. Kurssi alkaa toukokuun alussa ja kestää elokuuhun asti. Tänään oli hallittavuus testi ja minä olin ihan painessa siitä. Minulla oli Rauhalle vaikka mitä eri herkkuja, jotta voisin sitten vaikka vaihtaa, jos näyttäisi, että Rauhaa ei vaikka nakki kiinnostakaan. 

Hallilla minua odottikin positiivinen yllätys kun moni oli perunut tulonsa hallittavuustestiin ja yksi koirakko ei muuten vain ilmaantunut paikalle. Meitä oli testissä yhteensä neljä, joten kaikki testiin osallistuneet pääsivät kurssille. Oli kyllä hiukan ylivarustautunut olo kaikkine nakkeineni sun muiden juttujen kanssa, mutta mitäpä tuosta, kunhan päästiin mukaan. :) Testi meni muuten hyvin, mutta kun jätin Rauhan luoksetuloa varten istumaan paikalleen, se ryökäle meni maahan. En viitsinyt siinä testissä alkaa sitä hinkuttamaan, niin pitääpä ottaa näitä istumaan jääntejä toko-treeneissä, vaikka omasta mielestäni olen kyllä niitä paljon tehnytkin. Jospa Räyhis ei uusisi tätä sunnuntain möllitokoissa. 

Eilen toko-treeneissä Riina otti kuvia, ja niinpä meistäkin on nyt Rauhan kanssa muutama treenikuva! Otettiin paljon pyllynkäyttöharjoituksia, joten kuvat on sen mukaisia. 

"Ai näinkö sitä peppua heilautellaan?"

Voi sitä söpöyden määrää, kun Rauha tajusi, että meitä kuvataan. <3 :)

Ennen treenejä käytiin Riinan ja Dannyn kanssa pienelle metsälenkillä. Rauha päätti sitten pelätä ja pakoilla Dannya oikein urakalla. Kun Danny juoksi päinkään, alkoi neiti kiljua. En ymmärrä. Aina Rauha on vähän Dannya varonut, mutta on se ennen sentään leikkinyt. Ilmeiseti Rauha on nyt liittänyt Dannyn johonkin ikävään kokemukseen, vaikka ei Danny ole koskaan vihamielinen Rauhaa kohtaan ollutkaan. :(

"Apua! Apuaaa!"

Rauha löysi kepin, jonka Danny kävi siltä varastamassa.

 Tässä kuvasarja kuinka  Rauha koettaa saada keppinsä takaisin:

"Mitäs Danny duunaa?"

"Käynpäs vilkaisemassa!"

"Hei! Mun keppi!"

"Jos minä sen ihan varovasti tuosta nappaan."

"Ou nou.."

"Pakoooon!"