Motivaatio hukassa

Olen onnistunut tekemään taas tästä blogista oikean avautumisfoorumin ja blogin luonne on tekstieni takia muuttunut kovin negatiiviseksi. Se on vähentänyt paljon halua kirjoittaa tänne, joten koitan nyt vähän parantaa tapojani ja kirjoitella positiivisempaan sävyyn ja vähän kivemminstä asioita. Ikävä muiden lukeakin ainaista valistusta. Tämän postauksen idea on nyt siis aloittaa blogissa uusi, positiivisempi kausi! Katsotaan kuinka pitkään saan tätä ylläpidettyä.

Treenikuulumisia lyhyesti: 

• Agility on startannut mukavasti. Meillä on nyt siis joka toinen viikko jatkokurssia ja joka toinen viikko kontaktikurssia. Erityisesti kontaktikurssi on tosi jännä, sillä tapa opettaa 2on2off- kontakteja on aivan uusi minulle. Ollaan otettu madallettua puomia ja sellaista harjoituskontaktia, ja Rauha on alkanut jo hoksata mitä siltä halutaan! Kotona olen harjoitellut alastulolle jäämistä tekemällä harjoitusesteen silityslaudasta ja tyynyistä. Ollaan myös pistetty kokoon pieni omatoimiporukka, jolla olisi tarkoitus käydä treenailemassa omatoimisesti hallilla (koska näin saa kenttävuokran osiin!).
• Rallytokoa ei olla treenailtu viime kisojen jälkeen laisinkaan, mutta hain mukaan ensikuussa starttaavaan valmennusrinkiin. Sinne olisi kyllä tosi nasta päästä!
• Tokossa ollaan treenailtu pääasiassa seuraamista. Olen ottanut mukaan jalkapallon niin, että pallo on jossain kauempana ja vapautuan Rauhan pallolle aina palkaksi. Tarkoitus olisi pikku hiljaa edetä tässä niin, että lopulta Rauha seuraa kontaktissa, kun appari potkii palloa meidän vieressä. Haettiin myös mukaan yhteen lähellä treenaavaan treeniryhmään, joka starttaa marraskuussa. Sinne pääsyä odottelen vähän kaksijakoisin tunnelmin. Toiseelta olisi kiva päästä, kun seura on sama missä olemme aiemminkin treenanneet, mutta toisaalta, ryhmä ei ole ohjattu, joten en ole varma kuinka paljon siitä meillä on oikeasti apua. No mutta olisi edes jotakin, kun nyt olemme treenailleet vain omatoimisesti.
• Jälkeä ei olla juurikaan tehty. Esineruutua muutamia kertoja ja Rauha on kyllä siinä parantunut tosi paljon. Viime kerralla se jopa HAISTELI, eikä vain sinkoillut päättömästi sinne tänne. 

Treenailun lisäksi, ollaan metsäilty paljon ja koetettu myös paljon treffailla koirakavereita. On se toisten koirien kanssa juoksentelu vaan niin tehokasta ja mukavaa liikuntaa, ja itsehän siinä pääsee vähän helpommalla. (:D)

Heikkohermoinen huutaja

Rauha on ollut viime aikoina arjessa varsin mukava koira. Nyt viime päivinä kuitenkin minun mukava koirani on muuttunut joksikin karmeaksi olennoksi, ja en välillä yhtään tiedä mitä sen kanssa tekisin. Rauhan huonot hermot yhdistettynä valtavaan vilkkauteen on vain ihan ylitsepääsemättömän vaikea kombo. Viisainta olisi varmaan ottaa yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan ja olenkin sellaista jo jonkin aikaa etsiskellyt Kuopiosta, mutta yhtään meille sopivaa ei ole vastaan tullut.  Lisäksi meidän ongelmat eivät ole sellaisia tässä, nyt, kokoajan, että vaikka varaisinkin ajan jollekin kalliille kouluttajalle, ei ole mitään takeita, että Rauha näyttää sen pahimman ongelmamme. Siksi pitäisi olla joku ihminen, joka osaa lukea tuota koiraa niin hyvin, että ymmärtäisi sen ongelmat mahdollisimman nopeasti. Välillä voi olla viikkojakin, ettei mitään ongelmia arjessa ole, sitten vain, out of nowhere, keittää yli ja ollaan helisemässä. 

Miksi intouduin taas tänne valittamaan, johtuu siitä, kun tänään kuppi meni taas nurin ja oma olo oli vain niin toivoton. Rauhasta on tullut hyvin reviiritietoinen tämän vuoden aikana, ja se saattaa ilmoittaa parilla haukahduksella, jos ollaan tuossa omassa pihassa, ja siihen tulee ihmisiä. Hiljenee kyllä käskettäessä ja ei ole ikinä ollut mitenkään agressiivisen oloinen. No tänään sitten kun tulin töistä, ja lähdettiin Rauhan kanssa lenkille, niin kun oltiin juuri tuossa sisäpihan laidalla, pensaan takaa ilmestyi lenkkeilevä koirakko Rauhan eteen. Se oli tänään liikaa ja Rauha aloitti hurjan räyhäyssession. Kerran koetin sitä käskeä, mutta tajusin heti, että koira on nyt sellaisessa tilassa, ettei siihen yksinkertaisesta saa mitään kohtaktia. Niinpä istahdin vain maahan ja jäin odottamaan, että Rauha rauhoittuu. Vaikka koirakko oli jo kadonnut näkyvistä, Rauha vain jatkoi haukkumista. Sellaista rytmikästä "Vuh, vuh, vuh, vuh" -haukkua. Välillä se katsoi minua ja heilutti hurjana häntää, mutta haukku ei vaan loppunut. Sittenpä tulikin jo ihan uusi koirakko, joka vielä juoksi ohi, ja voi vaan uskoa mitkä kierrokset Rauhalle nousi. Pidin sitä pannasta kaksi käsin, kun se koetti haukkuen sinkoilla sinne tänne. Toinenkin koirakko katosi näkyvistä ja Rauha vaan huusi. Tuntui, ettei haukku vain lopu, joten annoin Rauhalle pienen herätyksen hihnalla. Siihen loppui haukkua ja Rauha istahti viereeni ja katsoi minua korvat luimussa sellaisella "huhhuh kun oli raskasta" -ilmeellä. 

Hei, olen Rauha ja olen vähän idiootti. :)

Rauha haukkuu aina kun sillä keittää yli, tai kun se ei tiedä mitä tehdä. Arjessa tämä ei paljoa näy, mutta harrastuksissa kyllä. Kun saavutaan treenikentälle, Rauha innostuu oitis ja haukku alkaa. Sanonkin aina, että Rauhan pitää joka kerta ilmoittaa, että hän on saapunut paikalle. Ollaan tehty hurjasti rentoutumistreeniä kentänlaidalla, mutta en tiedä onko se paljoakaan auttanut. "Oma paikka" on päähän saatu tahkottua, mutta senkin Rauha ottaa enemmänkin suorituksena, kuin rentoutumishetkenä. 

Treenatessa Rauha on hiljaa, mutta juurikin se kentänlaidalla odottelu on niiiiiin ikävää. Agilityssa, kun rakennamme rataa, Rauha mölyää kentänlaidalla. Tokossa, jos liikkuroin tai muuten autan muita treeneissä, Rauha mölyää kentänlaidalla. Jos tehdään esineruutua tai jälkeä, ja Rauha on sidottu puuhun kauemmaksi ja minä olen katsomassa muiden suorituksia, Rauha mölyää. Harrastuksissa suurin ongelma lieneekin juuri se, että kun Rauha näkee minun tekevän jotain ilman sitä, se ei vaan osaa olla hiljaa. Välillä mietinkin, että stressaako harrastaminen Rauhaa liikaa. Tekeekö se sen elämästä vaikeampaa? Varmasti stressaa, mutta niin kyllä stressaisi harrastamattomuuskin. Rauha on sen verran touhukas, että en usko, että sitä pelkällä lenkkeilyllä vain voisi pitää tyytyväisenä. Toisaalta kierrokset nousee heti, kun se tajuaa, että nyt ollaan tekemässä jotakin. Pitäisi vain laskeskella jotenkin, että onko treenaamisesta tuleva hyöty suurempi, kuin siitä Rauhalle koituva stressi. 

Loppuun vielä eilinen Räyhän esineruutuvideo. Rauha keräsi kierroksia Raven vuoron ajan, ja alku olikin siksi pelkkää päätöntä juoksentelua. Ollaan tehty esineruutua ja jälkeä ihan hirveän vähän tänä kesänä. Keväällä tehtiin jonkin verran, mutta sitten kun siellä yhdessä koulutuspäivässä kävi ilmi, että ei me olla oikeestaan mitään opittu, niin into laski suuresti. Nyt olisi tarkoitus vielä koettaa syksyllä vähän maastoilla, ennen kuin tulee liian pimeää. 

Kehäilyä

Viime viikkoisen romahduksen jälkeen on ollut hyvä nollailla vähän päätä show-jutuilla. Helatorstaina osallistuttiin SCY:n mätsäriin, koska tarjolla oli nuorten luokka. Rauhaa vastassa oli jokin pieni, valkea, pörrökoira, joka pokasi itselleen ihan ansaitusti punaisen nauhan, ja meille siis jäi sininen nauha. Sinisten kehässä Rauha pönötteli itselleen ensimmäisen sijan ja pääsimme jatkamaan BIS-kehään, josta irtosi BIS6-sijoitus. Oli mukava mätsäröidä pitkästä aikaa. 

Räyhis 1,5 v. (c)Anne Kylmäoja

BIS6 (c)Anne Kylmäoja

Tänään sitten pönötyshommat jatkui Varkaus KV:n merkeissä. Tuomarina oli Marian Draganescu Romaniasta. Ei ollut mikään ERI+SA-maatti, vaan mielestäni ihan ok tarkka tuomari, vaikka liikuttikin koiria ihan tosi vähän. Rauhalle heltisi tulokseksi NUO ERI/2, johon olen ilman muuta supertyytyväinen. Arvostelun voi lukea tulokset-sivulta. Oli tosi Rauhan näköinen mielestäni. 

Koirien keskuudessa kiertää kuulma nyt jotain kivuliasta veriripulia, joten hampaat piti näyttää tuomarille itse. Ihan hyvä käytäntö olisi kyllä kaikkiin näyttelyihin, kun siellä tuntuu herkimmin aina taudit leviävän. 

Sain muuten taas mätsäreistä/näyttelystä muistutuksen siitä, miten hyvä olisi olla se häkki. Rauha kun rakastaa liikaa omaa ääntään silloin, kun se saa olla tuolla koirien keskellä hihnassa. Nyt ihan oikeasti alan etsiä sellaista itselleni. Olisi treeneissäkin kiva, kun saisi aina välissä koiran sinne rauhoittumaan.

Olen minä myös tosiasassa miettinyt suunnitelmia noiden mun viimeviikkoisten masiskohteidenkin suhteen. Tällaista olen suunnitellut:

• Tokossa jatketaan treenejä kuten tähänkin asti. Käydään kokeessa ja katotaan miten menee, ja lähdetään sitten ongelmakohtia työstämään. Koetetaan saada se ALO1 sitten sääntömuutosten jälkeen syksyllä.
• Esineruutua tehdään porukalla aina kun vain voidaan. Pitkä ruutu, vähintään se 50 metriä syvä. Aloitetaan nyt ensin niin, että joku houkuttelee Rauhan aina esineelle. 2-3 kolme toistoa per kerta, niin että ensin 1-2 kertaa esine viedään lähelle ja sitten viimeiseksi aina kerran sinne ihan takarajalle. Kun alkaa sujua, vähennän apparin tarvetta ensin edestä ja sitten takaa. Lisäksi harjoitellaan esineiden kantamista ja tuomista lenkillä kaikilla ojista läytyvillä hanskoilla ja roskilla. 
• Jälkeä tehdään kahdestaan, kunhan saadaan motivaatiota vähän vielä keräiltyä. Teen nurmelle lyhyitä noin 20-50 metriä pitkiä suoria jälkiä, joissa joka askeleella nami. Sitten jäljestetään ihan pikku hihnalla, niin että Rauhalla on hihnaa semmoinen max. 20 cm, ja minä otan tukevan otteen sekä haara-asennon ja en vain päästä Rauhaa menemään niiden namien ohi. Kuulostaa yksinkertaiselta, tulee olemaan tuskaisen vaikeaa, mutta pakko koettaa tehdä nyt tämä pohjatyö kunnolla, niin ei tarvitse sitten myöhemmin alkaa tän asian kanssa tappelemaan. Rauha kun on semmoinen höyryveturi, jos se itse saa päättää, miten jäljestetään. Kisoihin kun meillä ei ole tällä saralla miiiiitääään kiirettä. :D

Siinä on nyt suunnitelmia alkukesälle. Agilityn alkeiskurssi ja keppikurssikin alkoivat. Ne kestää nyt elokuun loppuun, jonka jälkeen alkaa sitten jatkokurssi ja kontaktikurssi, jotka kestää jouluun asti. Sitten ensi vuonna käydään vielä joku kokoava kurssi, jolla opetellaan tekemään kokonaisia ratoja kaikilla esteillä, ja ensi keväänä siirrytään sitten kisavalmiiden treeniryhmään. Tai ainakin näin meidän ohjaaja sanoi. :D Saas nähdä miten käytännössä käy.

Lisäksi haaveissa olisi kesällä päästä rallytokokisoihin. Pitäisi tehdä siinäkin ratatreenejä, eikä vain yksittäisiä kylttejä. Onneksi tässä tätä touhua on, niin vaikka joku juttu alkaisi välillä vähän tökkimään, niin sitten voi hetken treenailla muita juttuja, ja kerätä taas uutta kiinnostusta. 

"Kallistu sä vasempaan, niin mä kallistun oikeaan" (c)Anne Kylmäoja

Vuoden eka esineruutu ja pikku-Tino

Kennelliitto oli nopea, ja Rauhan lonkkatulokset tuli jo tänään! Lonkat B/C ja kyynärät 0/0. Hain myös maanantaina Rauhan kuvat eläinlääkäriasemalta itselleni. Kyynärkuvat tuskin ovat kovin kiinnostavat, mutta tässäpä lonkat.

B/C

Nyt kun olen tässä muitakin lonkkakuvia katsellut ja selaillut, niin pitää sanoa, että olen minä niissä rumempiakin C-lonkkia nähnyt. Näillä mennään, ja en tule kyllä noilla lonkilla rajoittamaan Rauhan elämää mitenkään. Parempi vaan, että tyttö saa hyvän lihaskunnon, niin aina vain vähenee mahis siitä, että lonkat koskaan Rauhaa vaivaisi. 

Tänään on ollutkin touhukas päivä. Kävimme aamupäivällä tapaamassa Kuopioon rantautunutta nahkapoikaa, 3,5kk:n ikäistä Tinoa. Rauha tykkäsi Tinosta suunnattomasti ja ihan nätisti nahkiaiset leikkikin muuten, mutta välillä kun Rauha sai oikein kovia hepuleita, se jyräsi Tino-paran ja Tinoa vähän hirvitti. 

Tinon tapaamisen jälkeen jatkoimme Rauhan kanssa matkaa kohti Pikku-Neulamäkeä, jossa lenkkeilimme Annen, Mainin ja Tessun kanssa ja teimme myös vuoden ensimmäiset esineruudut. Sulaa paikkaa oli vaikea löytää, sillä täällä on vielä melkoisesti lunta, mutta kun muissakin blogeissa on päästy jo maastokausi korkkaamaan, niin kyllähän meidänkin piti! Video on kuvattu minun kameran röhjäkkeelläni, joten laatu on sen mukainen. Kiitos kuitenkin Annelle kuvaamisesta. 

Nyt vain odotellaan, että lumet sulaisi vähän paremmin täältäkin, ja pääsisi taas touhuamaan jäljen ja esineiden parissa.

Tavoitteet vuodelle 2015

Vili ja Rauha

Lunta.

Ja sitten ensi vuoden tavoitteita. Tässä tulee.

1. Ohitukset paremmiksi. Samoin rappukäytäväkäyttäytyminen, eli ei räkytetä rappukäytävässä kuuluville uusille äänille...

2. Luustokuviin alkuvuodesta. Rauhan veljellä oli D-lonkat, joten kyllä jänskättää, mitä Rauhalta löytyy. Kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä.

3. Jatketaan KPSH:ssa viikottaisia tokotreenejä ja lähetään kesällä kisoihin. En uskalla vielä laittaa mitään tavoitteita kisojen suhteen, mutta kunhan käydään kokeilemassa. Olisihan se aina kiva se I-tulos saada, mutta otsa rypyssä ei kisoihin olla menossa. Lisäksi aloitetaan tietenkin uusien tokosääntöjen mukaisten liikkeiden harjoittelu ja toivottavasti kisataan tuossa uudessakin alokasluokassa vuoden lopulla.

4. Jos luustokuvat sen sallivat, aloitetaan agility.

5. Jatketaan jäljestystä ja esineruudun treenaamista. Suunnitelmissa olisi jatkaa vielä keväällä namijäljellä, mutta päästä sitten kesän kuluessa eroon nameista. Käydään myös kaikissa mahdollissa koulutuksissa asian tiimoilta.

6. BH-koe? Erittäin suuri ehkä. Ei haittaa, vaikka ei olisikaan vielä tämän vuoden juttu. Riippuu miten tuon tytön teini-ikä kehittyy. Mutta jos Rauha vähän rauhoittuu ja tulee sellainen olo, niin ehkä loppuvuodesta voisi käydä kokeilemassa. EHKÄ.

7. Käydään paimentamassa edes kerran. En kyllä ole varannut meille leiriä ensi kesälle, mutta ajattelin, että jos päästäisiin mukaan vaikka johonkin collien paimennuspäivään tms.

8. Jatketaan pallopaimennusta omaksi iloksi. Hankittiin äidille jumppapallo, joten nyt olisi Iisalmessa materiaaliakin millä voidaan treenailla.

9. Käydään mätsäreissä aina kun sattuu lähelle hyvään aikaan. Myös parit näyttelyt. Tavoitteena olisi, että tänä vuonnakin se EH saataisiin.

10. Parannetaan kuntoa, niin koiran kuin omistajankin. Juostaan vähän enemmän, ja ehkäpä opetellaan myös yhdessä pyöräilyä.

No eiköhän noita nyt tuossa ole. Tottakai pyritään pitämään hauskaa, ja pysymään terveenä ja nauttimaan elämästä ym. mutta listailin nyt tähän vain tällaiset selkeät tavoitteet, joiden saavuttamiseen voin itse vaikuttaa.

Rauha on nyt melkoisessa teini-iässä, ja minusta tuntuu, että tuleva vuosi tulee olemaan minun ja Rauhan hankalin. Rauha on nyt mörköillyt ja sen mielialat oikeasti vaihtelee. Joskus se on niin lutunen ja rakastava, joskus taas äksy ja rähisevä. Toivottavasti tyttö tasaantuu 2 vuoden ikään mennessä.

Loppuun vielä pari kuvaa Rauhasta ja Mainista. Oma uuden vuoden tavoitteeni voisi olla hankkia uusi kamera.

Collie-jäljestystä

Tänään oli vuorossa jäljestyspäivä kera collieiden. Otimme kouluttajien valvovan silmän alla jälkeä ja esineruutua. 

Ensin oli vuorossa jälki. Tein Rauhalle jäljen ja aluksi kouluttaja vain katsoi, kuinka me se teemme. No Rauha jylläsi tuttuun tapaan eteenpäin. Jäljellä tuli vahingossa kulma, ja siinä Rauha sitten eksyikin. Muuten se pysyi jäljellä, ja loppupalkkakin löytyi, mutta kouluttaja sanoi, että jäljestystä se Rauhan meno ei kyllä ollut. :D Kyllähän Rauha hajua seurasi, mutta tarkkaa se homma ei todellakaan ollut, vaan ihan turhan sinkoilevaa ja malttamatonta. Toinen jälki tehtiinkin sitten namijälkenä ja se mentiin tooosi hitaasti, niin että kouluttaja piti Rauhan hihnaa ja minä näytin Rauhalle askel askeleelta missä pitää mennä. Tarkoitus olisi nyt sitten syksy jatkaa näillä namijäljillä, jotta Rauha oppii työskentelemään rauhallisemmin ja tarkemmin. Kouluttaja sanoi, että tämä on vain hänen näkemyksensä ja tapansa, että ei meidän ole sitä pakko lähteä toteuttamaan. Minusta olisi kuitenkin paljon mukavampi mennä tuolla metsässä niin, että tiedän kokoajan missä me ollaan menossa ja muutenkin vauhtia ei tarvitsisi olla niin paljon. Joten aivan varmasti kuuntelemme ohjeita ja jatkamme namijäljillä loppusyksyn. 

Esineruudun kanssahan meille tuli viimeksi pieni konflikti, kun Rauha ei halunnut ottaa kännykkäkoteloa suuhun. Kävin sitten lauantaina ottamassa Rauhan ja Leewin kanssa lelulla ja pienellä ja helpolla ruudulla yksikseni esineruutua, jotta näkisin vähän, oliko Rauhalle jäänyt mitään traumoja tuosta edelliskerrasta. Videoin ruudun, jotta olisi tännekin jotain kuvamateriaalia. Vähän Rauha jäi esineellä miettimään, että mitäs nyt, mutta rohkaisun jälkeen kuitenkin toi sen! 

Tänään tehty esineruutu oli sitten taas todella suuri. Suurempi kuin kilpailuruutu. Kokeneemmat koirakot saivat harjoitella irtaantumista. Rauhalle tehtiin niin, että kouluttaja kävi näyttämässä, että tänne meni esine ja sitten lähetin Rauhan. Rauha ampui innolla matkaan, mutta se ei ollut ihan ilmeisesti nähnyt mihin esine tiputettiin, sillä suunta oli väärä. No siellä Rauha aikansa juoksenteli ja hetken jo näytti siltä, että se hakee jonkin kokeneemmille tarkoitetuista kaukaisista esineistä, mutta sitten Rauha kaartoi takaisin ja löysi tiputetun esineen ja toi sen. Päätettiin, ettei oteta enempää, kun eka esine palautui niin hyvin ja Rauha oli sitä niin kovalla innolla etsinyt. Kamerakoteloepisodikin kummitteli mielessä, joten parempi lopettaa onnistuneeseen ja positiiviseen suoritukseen. 

Loppukevennykseksi vielä Leewi-papan esineruutu. Tämä on Leewin elämän toinen esineruutu ja tarkoituksena oli vain se, että Leewikin pääsee tekemään jotain ja sillä on kivaa! Laittakaa ääniä pienemmälle jos minun lässytys ei kiinnosta. :D

Fleksi-idiootit

Uskollisesti lähes 10 vuoden ajan palvellut nahkahihna, jota olen käyttänyt Rauhallakin nyt kesän, päätti sanoa sopimuksensa irti ja meni rikki. Ollaan nyt sitten yli viikko sinnitelty sellaisella metrin pituisella Royal Caninin mainoshihnalla, kunnes eilen jaksoin kaupassa suunnata lemmikkihyllylle ja nappasin meille uuden hihnan, 5 metrisen fleksin! Meistä tuli nyt sitten varmaan se naapuruston virallinen fleksi-idiootti parivaljakko. Yksi lenkki ollaan fleksillä tehty, ja aih että minä tykkään siitä. Kun saa itse löntystellä ihan sitä tahtia kuin haluaa. Lyhyellä hihnalla lenkkeillessä pitää olla niin kamalan rivakka, sillä muuten Rauha alkaa peitsata. 

Tänään käytiin Annen, Mainin ja Tessun kanssa metsässä. Tehtiin koirille esineruutu ja Mainille ja Rauhalle myös jäljet. Minun ja Rauhan jälki oli vähän lyhyt ja S:n muotoinen. Rauha viuhtoi sen mennä hurjaa kyytiä, enkä tiedä, milloin oltiin jäljellä ja milloin ei, mutta krepit ja loppupalkka löytyi, mikä tässä vaiheessa vielä riittää. Viikon päästä saadaan taas lisäohjeita siellä collieiden jälkipäivässä. 

Maini jäljellä.

Esineruudussa sovelsin uusia ohjeita, ja piilotin vain ihmisten tavaroita ruudun takaosaan. Piilotin sukan, rukkasen ja kamerakotelon. Lähetin Rauhan ruutuun ja se löysi ekana kamerakotelon, mutta ei tuonut sitä minulle, vaan palasi vain luokseni hämmentyneenä. Lähetin Rauhan uudestaan. Tällä kertaa se haki rukkasen nätisti ruudusta. Palkkasin ja lähetin uudestaan, ja sitten alkoi tsembalo. Rauha löysi aina vain kamerakotelon, mutta ei halunnut ottaa sitä suuhun ja hämmentyi. Tehtiin niin, että pidin Rauhaa, kun Anne kävi heittelemässä kamerakoteloa ruudussa. Lähetin Rauhan ruutuun ja se suuntasi suoraan kamerakotelolle, mutta ei tuonut sitä. Päädyin sitten siihen, että menen Rauhan mukana ruutuun hakemaan kamerakotelon. Pitää ilmeisesti ottaa jatkossa ihan vain outojen asioiden suussapitoa. Rauha paineistui tosi paljon tuosta kamerakoteloepisodista, mutta halusin onnistumisen loppuun, joten haettiin vielä se sukkakin sitten sieltä ruudusta, tosin heti helpotetusti niin, että Anne kävi näyttämässä sukkaa, ennen kuin lähetin Rauhan sitä hakemaan. Leikittiin sitten Rauhan kanssa ruudun jälkeen ihan omalla lelulla, jotta ei jäisi mitään ahdistuksia tuon ruudun kanssa. Pitää käydä tekemässä ensi viikolla oikein helppo esineruutu vaikka jollain lapasella tai muulla kivalla esineellä. :)

Rukkanen oli kiva! (c) Anne Ky

Kamerakotelo ei.. (c) Anne Ky

Maini löysi esineruudusta pallon! (c) Anne Ky

Tessusta parasta oli päästä leikkimään esineruudusta löytyneillä leluilla!

Loppulenkin Rauha olikin tosi rauhallinen, vaikka Maini ja Tessu leikki. Selvästi se vähän paineistui ja toisaalta pikku päässä raksutti taas siellä ruudussa niin kovaa, että Rauha uupui. Hyvin on nyt kotona nukuttanut. Huomenna pitää olla taas virkeä, kun päästään taas lampaita katselemaan. 

Annen ottamia tämän päiväisiä kuvia löytyy lisää täältä!

Rauha purki paineitaan keppiin.

PK-leiri kera dobermannien

Nyt pääsen vihdoin ja viimein kertomaan meidän PK-viikonlopusta Iisalmessa. Viikonlopun järjesti SDY:n Pohjois-Savon alaosasto, ja osallistujat olivatkin pääosin dobermanneja. Rauhan lisäksi "väärän" rotuisia oli ainakin yksi saksanpaimenkoira ja yksi bokseri. Porukka jaettiin ryhmiin sen mukaan, minkä lajin oli valinnut: hakuun, peltojälkeen ja metsäjälkeen. Me valittiin Rauhan kanssa metsäjälki, ja meidän porukka olikin aamut tottisvuorossa ja iltapäivät maastossa.

Meillä kun ei ole juurikaan aiempaa kokemusta jäljestämisestä (mitä nyt se yksi makkarajälkikurssi kesällä), niin luotin siihen, että tottis olisi se laji, missä pääsisimme näyttämään, että kyllä me jotain osataankin. Luuloni osoittautu vääräksi, ja Rauha perseili tottiksessa oikein olan takaa. Aluksi nostettiin vain virettä, niin että leikitin Rauhaa makupaloille ja juoksenneltiin pellolla (joo, treenasimme pellolla, koska Rauhalla oli juoksut niin herkullisessa vaiheessa. :D). Mutta sitten kun käänsin huomioni pois Rauhasta ja jäin kuuntelemaan ohjaajaa, päätti Rauha ampaista ohikulkevien koirien luo. Ei kuunnellut mitään käskyjä vaan meni ihan röyhkeästi leikkimään. Kouluttaja retuutti Rauhan sitten pannasta pois ja Rauha kytkettiin. Yritettiin ottaa perusasentoja, mutta se meni ihan haisteluksi ja ympärillä touhuavien koirien ja ihmisten vahtaamiseksi. Jatkettiin vireen nostamista ja sitten Rauha päätti ängätä kakat keskelle meidän koulutuspeltoa! Voi kiesus. :D Minä sanoin ohjaajalle siinä, kun Rauha änkäsi pökäleitään, että pitäisiköhän meidän lopettaa tältä päivältä, kun eihän tästä tule nyt yhtään mitään. Kouluttaja kielsi tiukasta ja sanoi, ettei todellakaan lopeteta tällaiseen, vaan koiralle pitää jäädä parempi kuva treenistä. 

Rauhalla oli maha tosi kovana ja se aika kun se siinä änkäsi, tuntui minusta ihan ikuisuudelta. Kuitenkin, kun Rauha oli saanut kakat tehtyä, parani sen työskentelyhalukin ihan huomattavasti. Kouluttajakin sanoi, että siitä tuli ihan eri koira. Saatiin otettua niitä sivulle tuloja ja seuraamisia, ja saatiin hyvin neuvoja siihen, miten opettaa Rauhalle parempaa takapuolen käyttöä. Kun Rauha skarppasi niin hyvin, treenailtiin vielä noutoakin. Pääasiassa kantamista ja minulle luovuttamista, sillä valitin sitä, kuinka Rauha ei malta pitää mitään suussaan kun ollaan paikalla, vaan viskaa kaiken aina minun jalkoihin. Heitin Rauhalle patukan ja aina kun yritti palauttaa sen minulle, lähdin juoksemaan takaperin karkuun, niin että Rauhan oli pakko kantaa patukkaa minun edessäni. Tekniikka toimi hyvin ja ihan parilla harjoituskerralla saatiin Rauhan pitoaikaa pidennettyä ja käteenpalautusta parannettua. 

Toisena päivänä tottiksessa otettiin vain ryhmäpaikallaolot ja luoksepäästävyys. Molemmat meni Rauhalta ihan hyvin, mitä se nyt meenasi paikalla olon alussa kuikuilla vieressä olevaa koiraa, mutta parilla yskäisyllä ymmärsi jättää kuikuiluin sikseen ja keskittyä minuun. Luoksepäästävyydessäkin vähän vilkuili kouluttajaa, mutta ei todellakaan ollut nousemassa, ei edes kääntänyt päätään ohjaajaa kohti. Kuhan vain vähän sivu silmällä vilkuili, että mikäs se tuolta tulee.

Tottiksesta jäi ihan hyvä maku kuitenkin, vaikka suuresti harmittaakin se, että Rauha karkasi sen toisen koiran luokse. Se oli eka kerta, kun Rauha karkaa. Kerran aiemmin se on meenannut karata, mutta silloin se kuitenkin lopulta uskoi, kun komensin. Nyt meni kaikki käskyt ihan kuuroille korville. Toivottavasti ei ota tätä tavaksi. Sain kyllä ohjaajalta kommenttia siitä, että olen liikaa mukana Rauhan perseilyssä. Jos Rauha kääntyy katsomaan jotain ohi kävelevää koiraa, minäkin katson heti, mikä siellä menee ja alan pahimmassa tapauksessa selittää Rauhalle, että "ei me sinne olla menossa" "älä sinne katsele". En ole itse edes tajunnut tätä, se on vain joku vaistonvarainen käytösmalli. Pitäisi vain osata itse sulkea kaikki kentänlaidalla tapahtuva pois mielestä, ja aina kun koiran keskittyminen herpaantuu, lähteä vaikka karkuun, ennemmin kuin alkaa päivitellä sitä ohi menevää häiriötä. :D

Kaikki kuvat (c)Kami Launonen

Rauha sai olla vielä irti.

Hetki ennen karkaamista.

..ja sitten se joutuikin hihnaan.

Ja sitten treenattiinkin näin.

Kaikki kuvat (c)Kami Launonen

Tottiksen jälkeen oli vuorossa maasto-osuus, eli mentiin metsään. Metsäjäljelle ei osallistunut kovin moni, joten hyvin ehdittiin käydä jokaisen suoritus yksitellen läpi. Aloittaville koirakoille (kuten minulle ja Rauhalle) tehtiin jälki niin, että otin purkkiin Rauhalle herkkuja, näytin purkin Rauhalle ja lähdin tekemään jälkeä. Kouluttaja piti Rauhaa, ja Rauha sai katsella kuinka minä häviän metsän kätköihin. Tein vajaa 200 metrin pituisen hevosenkengänmuotoisen jäljen, jonka päähän jätin herkkupurkin suljettuna. Sen jälkeen palasin Rauhan luo ja Rauha laskettiin jäljelle. 

Olin ihan äimistynyt miten hyvin Rauha tajusi homman jujun. Se kulki aika tarkalleen minun jälkiäni ja löysi niin päätepisteen herkkupurkin, kuin puoliväliin jätetyt namitkin. Minulle tuotti vaikeuksia antaa Rauhan työskennellä rauhassa. Varsinkin kun olin yhdessä kohtaa kulkenut kiven yli kahden tiheäoksaisen puun välistä. Rauha saapui puiden luo ja pysähtyä miettimään, että mitäs nyt. Jälki jatkuu tuonne, mutta vähän ikävältä näyttää tuo paikka. Minä aloin tietysti heti kannustamaan, että "mene vaan! Sinne se jatkuu". Kouluttaja komensi minut välittömästi olemaan hiljaa. Koira oppii kuulma parhaiten, silloin kun se saa itse ratkaista vaikeat tilanteet. Rauha otti vähän askelia taaksepäin ja nuuskutteli jälkeä uudestaan. Siinä se aikansa pohdiskeli, kunnes päätti kiertää kiven ja puut ja palasi jäljelle heti niiden jälkeen. Minusta oli hassua, miten Rauha joutui itse pohtimaan ja tekemään päätöksiä. Tuli vähän mieleen paimennus, sillä siinäkin Rauhalla loksutti kokoajan kovaa korvien välissä, enkä minä saanut puuttua siihen ajatustyöskentelyyn. 

Toisena päivänä jälki oli suunnilleen samanlainen, noin 200 m pitkä ja hevosenkengänmuotoinen. Tällä kertaa Rauha oli autossa kun tein jäljen, eikä se nähnyt piilotettua herkkupurkkia etukäteen. Toinenkin jälki selvitettiin hyvin. Ohjaaja sanoi, että Rauha on vähän turhan varovainen työntämään kuonoaan sinne risujen ja varpujen sekaan, ja se jäljestää enemmänkin varpuihin ja oksiin tarttuneen hajun mukana. Tämä saattaa korjaantua sillä, että annetaan jäljen tekeytyä pidempään, mutta jos ei, on meidän käytävä harjoittelemassa tuota tarkkuutta ja nenän maahan tukemista pellolla. 

Otettiin vielä jäljestyksen jälkeen yhdessä esineruutua. Ruutu oli n. 50 m pitkä ja ehkä 10-20 m leveä. Tarkoituksena oli opetella sitä pitkälle irtoamista. Ensimmäisenä ottivat kokeneemmat koirakot. Esineet piilotettiin aivan ruudun takanurkkiin. Yllättäen jokin haju ruudun ulkopuolella häiritsi koiria ja jokainen kävi siihen vuorollaan pissillä ja muutenkin kokeneemmat vähän haahuilivat. Sitä katsellessa oma itsevarmuus esineruudun suhteen hävisi kokonaan ja ilmoitin kouluttajalle, että me halutaan sitten ottaa niin helpotettu versio kuin vain ikinä mahdollista. Niinpä tehtiin Rauhan ja muiden kokemattomampien kanssa niin, että koira sai katsoa kun esineet viedään ruutuun ja ihan takaosaan esineitä ei viety, vaan jonnekin 30-40 metrin paikkeille. Ohjaaja vei esineet ja minä pitelin Rauhaa. Matka näytti kamalan pitkältä ja itse en kunnolla edes nähnyt mihin esineet lopulta pudotettiin, kun puitakin oli siinä välissä jonkin verran.

Kun ohjaaja tuli pois ruudusta lähetin Rauhan. Rauha lähti innokkaasti mutta jossain noin 30 metrin kohdalla pysähtyi kuin seinään ja alkoi haukkua takareunan pusikkoon päin. Näki varmaan taas jonkin mörön siellä. Kun haukunta loppui, huikkasin Rauhalle uudestaan, että ESINE, ja sitten Rauha keskittyikin etsintään ja kiikutti minulle hanskan ylpeästi häntä pystyssä. Otin hanskan, palkkasin ja lähetin Rauha uudelleen ruutuun. Toisen esineen, vauvojen pehmokirjan, Rauha toi ihan ongelmitta. Vinkiksi saatiin esineruutua varten, että ei piiloteta koirienleluja ruutuun, vaan ihan ihmisten esineitä ja että tehdään pitkiä ruutuja ja esineet aina sinne takaosaan, niin että koira oppii irtoamaan hyvin. 

Kaikenkaikkiaan opettavainen viikonloppu. Oli ihana nähdä miten reippaasti Rauha toimii tuolla maaston puolella ja tottiksenkin ongelmat on ihan treenillä (ja paremmalla alkukakatuksella) kitkettävissä pois. Rauha oli kuitenkin reipas koko viikonlopun. Ei nysvöillyt, vaan oli ennemminkin riehakas. Pitkät ajat autossa saivat sen kyllä vähän hermostumaan, mutta siitä huolimatta se teki ja yritti, eikä mennyt lukkoon! Tästä on hyvä jatkaa. Erityisesti noita jälkiä pyritään nyt sitten ottamaan vielä ennen lumien tuloa (vaikka no johan nuo lumet satoi maahan, mutta uskoakseni nuo tulevat vielä sulamaan pois.) Päästään myös aikataulumuutosten takia mukaan collieyhdistyksen jälkipäivään Iisalmeen kahden viikon päästä, ja siellä saadaan varmasti lisää vinkkejä ja näkemyksiä meidän alkavalle jälkiharrastuksellemme! Jee!

Tokoahdistus

Menin lukemaan kennelliiton sivuilta nuo kansainväliset tokosäännöt ja nyt ahdistaa. Mikäli minä olen oikein ymmärtänyt, niin nuo samat säännöt on tulossa Suomeenkin, näiltä näkymin ensi kesänä tai viimeistään vuodenvaihteessa 2015/2016. EVL:ään säännöt eivät vaikuta, mutta nämä alimmat luokat vaikeutuvat kyllä hyvin tuntuvasti. Jos siis haluaa kokeisiin mennä vielä näillä helpoilla säännöillä, on pakko startata kisat mielellään jo ensi keväänä. 

Ajattelin, että lähdettäisiin Rauhan kanssa kisoihin, vasta kun Rauha on sinne täysin valmis. Ettei tarvitsisi niin kovasti jännittää, että osaako se koira nyn varmasti niin kuin viimeksi. Mutta toisaalta, en halua aloittaa kisauraa tuolta kv-sääntöjen ykkösluokasta, kun vaikeusaste alokasluokkaan nähden on niin huikea. Tämä tarkoittanee sitä, että mikäli ollaan Rauhan kanssa edes hitunen kisavalmiudessa ensi keväänä, on vissiin pakko lähteä sitten kisailemaan. Kun on päässyt harjoittelemaan ensin tuolla alokasluokassa, voi siitä sitten vähän kokeneempana siirtyä tuonne 1-luokkaan. :D

Tiedän, ettei ole mitään järkeä stressata tällaisista asioita, kun koira on vielä niin kovin alussa. Mutta kun noista sääntömuutoksista kaikkialla puhutaan, niin olihan se itsekin kurkattava. Nyt kun sain avautua asiasta tänne blogin puolelle, voin unohtaa koko sääntömuutokset ja keskittyä taas nykyhetkeen, kiitos! 

Anne onnistui taas sunnuntaina nappaamaan Rauhasta hienoja kuvia, kun oltiin metsässä lenkkeilemässä. Otettiin koirien kanssa esineruutua. Otettiin Rauhankin kanssa Annen esineillä, kun halusin testata, tuoko Rauha ruudusta muuta kuin minun hajuisia tavaroita. Piilotettiin isohkoon ruutuun neljä esinettä, kolme lelua ja yksi hanska. 

Rauha tykkää esineruudusta kovasti ja lähti nytkin häntäheiluen hommiin. Ekana se löysi lähimmäksi piilotetun vihreän pallon ja toi sen minulla. Lähetin uudestaan ja toisella kerralla Rauha löysi seuraavaksi lähimmäksi piilotetun HANSKAN, ja toi SENKIN minulle. Jee! Tämä oli eka kerta, kun ruudussa oli muutakin kuin leluja. Koska kaksi ekaa esinettä Rauha toi ja löysi niin hyvin, päätin jättää kaksi kauimmaista hakematta kokonaan. Miksi toistaa, kun alla oli jo kaksi hyvää suoritusta? Ensi kerralla pitää piilottaa kaikki esineet ruudun takaosaan, niin joutuu Rauha menemään kauemmaksi. Irtoamisen kanssa meillä ei kyllä ole vielä ollut ongelmia. xD

Erittäin tyytyväinen olen sunnuntain esineruutusuorituksessamme siihen, että:

1. Rauha ei kulkenut yhdenkään esineen ohi, vaan toi minulle aina lähimmän esineen.

2. Rauha toi ruudusta myös hanskan, joka ei ollut lelu.

3. "Vieraan" hajuiset esineet eivät haitanneet.

4. Rauhalla oli kivaa, ja se olisi halunnut tehdä vielä lisää -> ensi kerralla on vielä kivempaa? 

"Mitäs täältä löytyykään?" Kuva (c) Anne Ky

"Ei juku se oli pallo!" Kuva (c) Anne Ky

"Kattokaa! Mä löysin PALLON!" Kuva (c) Anne Ky

Todiste siitä, että Rauha toi HANSKAN! Kuva (c) Anne Ky

Annella oli mukana myös koirille tarkoitettu frisbee, jota saatiin Rauhankin kanssa kokeilla. Rauhasta frisbee oli mielettömän kiva, joskin Rauhan leikkityyli oli varsin persoonallinen. Sen sijaan, että Rauha olisi Lassien lailla napannut frisbeen ilmasta ja tuonut laukaten minulle takaisin, Rauha päätyi siihen että frisbeellä kuuluu leikkiä näin:

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (c)Anne Ky

Lisää kuvia esineruudusta ja lenkistä löytyy täältä!

Esineruudun alkeet

SCY:n treenipäivänä pääsin kokeilemaan ekaa kertaa esineruutua, ja innoistuin siitä sen verran, että ollaan nyt Rauhan kanssa otettu pari kertaa esineruutua ihan kaksistaan. Ollaan molemmat vielä niin aloittelijoita tämän jutun kanssa, että pidämme ruudut pieninä ja edelleenkään en vaadi Rauhalta muuta kuin esineen löytämisen, eli sitä ei minulle tarvitse tuoda. Rauha saa myös katsoa, kun vien esineen ruutuun, ihan vain jotta tämä pysyy vielä tarpeeksi helppona, ja Rauha ei turhaudu (mitä se muuten tuppaa tekemeen nykyään melko usein jos kaikki ei mene heti nappiin). 

Kuvasin meidän tämän päiväiset harjoitukset. En tiedä kiinnostaako tällaiset videot ketään muuta kuin minua, mutta minusta on ainakin kiva verrata esimerkiksi vuoden päästä, että miten paljon ollaan edistytty (vai ollaanko ollenkaan). :D

Ensiksi tein ruudun tasaiselle sammalmaalle. Esineenä käytin lammaspatukkaa, jolla Rauha tykkää leikkiä. Vaalea patukka erottui hyvin tasaiselta vihreältä sammalelta, ja Rauha juoksikin aikalailla suoraan patukan luokse. Otin tässä ruudussa kaksi etsintää, ja molemmilla kerroilla Rauha meni suoraan esineelle, koska näki sen heti. Tässä video eka ruudulta:

Toisen ruudun tein vähän hankalampaan maastoon. Maa oli vaaleanharmaa kuolleista lehdistä, eikä patukka oikein erottunut siitä. Lisäksi maastossa oli kuoppioa ja kumpareita, joten suoraa näkymää patukalle ei ollut. Rauha etsikin ekalla kerralla patukkaa melkein minuutin ja toisella kerrallakin meni selkeästi pitempään kuin tuossa ekassa ruudussa. Video toisesta ruudusta:

En tiedä tehdäänkö me tätä ollenkaan oikein, mutta Rauhalla on hauskaa ja onhan tämä nyt kivaa vaihtelua metsälenkeille. Ruudun tallaaminen on kyllä yksin aika tylsää hommaa, varsinkin siihen nähden miten paljon enemmän aikaa menee ruudun tallaamiseen kuin sitten itse tuohon esineen etsintään. :D

Metsän hajuja. <3