Tiivistelmä maaliskuusta

Kaikenlaista on tapahtunut, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa sitten yhtään mistään. Ajattelinkin nyt tiivistää meidän viime viikkojen päätapahtumat tähän.

Käytiin 6.3. vinttikoirayhdistyksen mätsäreissä harjoittelemassa Nurmeksen näyttelyä varten. Isoja aikuisia oli paljon ja suurin osa esiintyi tosi hienosti. Rauhalle sininen nauha ja ei sijoitusta. Tuomari oli siinä mielessä kiva, että kävi monesti ja monesta suunnasta kopeloimassa koiria. 

Itse the koitos, eli Nurmes RN oli sitten 13.3. Tuomarina Juha Putkonen. Rauha sai ERI:n ja oli ainoa avo-narttu, joten voitti sitten automaattisesti luokan saaden vielä SA:n. Näyttelyssä oli 4 narttua, joista kaikki saivat SA:n. Paras narttu kehässä Räyhis jäi viimeiseksi, eli tuloksena ERI/1 SA PN4. Arvostelu oli kattava ja oikein kiva. Tuomari löysi Rauhasta ne virheet jotka sillä onkin eli huonot korvat ja luisu lanne. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Soopeli. Erinomainen koko. Oikeat mittasuhteet. Hyvä luusto. Hyvän pituinen, kapeakuonoinen pää. Oikeat kallon ja kuonon linjat. Kevyet korvat. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä ja eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Hyvä karva. Hieman luisu lantio. Hyvä hännän asento. Kevyt joustava sivuaskel. Riittävä askelpituus. Esiintyy hyvin."

Ennen Nurmesta, eli 12.2., käytiin myös KPSH:n järjestämissä mölliagilitykisoissa. Rata oli kamalan vaikea meidän tasoon nähden ja en tajunnut, että rataan tutustuminen oli ilmoittautumisien yhteydessä, joten ehdin käydä radan vain kaksi kertaa läpi. Ilmoitin rauhan medi-luokkaan, hyppy-putki-radalle. Luokassa oli yhteensä 3 koirakkoa. Otin radan kahdesti. Ekalla kerralla alku ei oikein luistanut ja Rauha veti kauheilla kaarroksilla. Tuomari oli armelias ja saatiin kuitenkin ekalta radalta 0 vp. Toisella kerralla sain alun menemään oikein nappiin, mutta tyrin sitten itse voiton riemuissani lopussa, ja toiselta radalta tulikin sitten 15 vp. Sijoituksestamme en tiedä, sillä palkintoja ei jaettu.

Viime sunnuntaina taas, eli 20.3., meidän tokoryhmä järjesti tokomöllit, joihin osallistuin Rauhankin kanssa ALO-luokkaan. Yksilöliikkeet oli ensin. Rauha teki muuten ihan ok, mutta haukkui ja piippasi ihan hirveästi. Paikalla oloon otin sitten varman päälle ja jäin aluksi ihan Rauhan eteen seisomaan ja namittelemaan Rauhaa. Rauha otti namitteluni vähän väärin ja nousi seisomaan, kun minä yritin sitä palkkailla, jolloin paikalla olo meni sitten ihan kokonaan nollille. Sain kuitenkin pidettyä Rauhan hiljaa muita häiritsemästä, mikä oli ihan kelpo suoritus. Pisteitä yhteensä 130 ja 3. tulos. 

Taas täällä avautumassa

Kiinnostus blogimaailmaa kohtaan on pienellä tauolla, varmaan siksi kun koskaan ei ole tännekään mitään positiivista kerrottavaa. Koitampa nyt kuitenkin pusertaa jotain irti.

Perjantaina Rauha kävi ekaa kertaa ikinä hierojalla. Olin varoitellut hierojan jo valmiiksi, että tämä on sitten sellainen tapaus, joka ei anna vieraiden itseään käsitellä. Hierojalle saavuttaessa sain sitten kaksi vaihtoehtoa: Joko mennään koiran ehdoilla ja ei välttämättä saada koiraa hierottua, tai sitten vain laitetaan koira kyljelleen ja hierotaan se. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä hierottavaksi minä Rauha sinne olin tuonut, en sosiaalistettavaksi. Niinpä kipattiin koira kyljelleen. Kyllähän se aluksi sieltä olisi kovin halunnut nousta, mutta kun vain pidettiin ja siliteltiin sitä siinä, niin lopulta Rauha luovutti, ja hieronta onnistui oikeastaan todella kivuttomasti. Jumeja ei löytynyt. Rauhan lihakset tuntuivat kuulma vielä tosi nuorille, että lihasta tulee varmasti lisää iän myötä. Hieronnan jälkeen Rauha teki oiiiikein pitkät ja syvät venyttelyt ihan omatoimisesta, ja hierojan sanoi, että olin antanut koirasta paljon pahemman kuvan viesteissä, kuin mitä se oikeasti oli. Mielessä vain pyöri se, miten Leewi aina lähes tulkoon nukahti hierottaessa. Rauhan kanssa sellaiseen rentouteen ei varmasti koskaan tulla pääsemään. 

Hieronnan jälkeen ajelimme Iisalmeen, jossa sitten lauantaina osallistuimme Päivä Maalla -tapahtumaan. Rauha näki vaikka mitä elikoita, lehmille piti vähän haukkuakin. Päivän lopuksi osallistuttiin vielä mätsäriin. Meitä vastassa oli saksanpaimenkoira ja Rauhan saksanpaimenkoirapelko pamahtikin sitten kehässä oikein kunnolla päälle, kun se näki yhtäkkiä mikä mörssäri se meidän takana oikein juoksee. Rauha antoi kilpakumppanilleen oikein kunnon sarjahaukut ja seisomisesta ei meenannut tulla enää mitää, kun piti korvat luimussa kytätä, mitä se kammotus oikein suunnitelee. Kaiken kukkuraksi Rauha ei antanut tuomari kopeloida itseään. Pään ja hampaat antoi katsoa hyvin, mutta kun tuomari eteni selkään, Rauha lähti pakittamaan karkuun. Tuomari antoi Rauhalle pari namua, ja kehotti minua vain pitämään koirasta lujasti kiinni. Niin sitten tein ja Rauha saatiin kopeloitua. En yhtään ymmärrä miten, mutta Rauhalle ojennettiin kuitenkin punainen nauha. 

Tuomarina mätsärissä toimi Juha Palosaari, ja vasta nyt kun nimeä tutkin, tajusin, että kyseessähän on oikea ulkomuototuomari. Punaisten kehässä ei enää sijoituttu, mutta tuomari tuli sanomaan minulle pois kätellessä, että oikein kauniisti liikkuva koira olisi, mutta tarvitsee vielä harjoitusta luoksepäästävyydessä. Saas nähdä oliko tämä luoksepäästävyysongelma nyt kertaluontoinen vai ihanko tullut jäädäkseen. Tässä kesän alussa kyllä mätsäreitä riittää, että harjoittelumahdollisuuksia on. Pitää vain kiittää onnea, että Rauha päätti alkaa pelkäämään vieraita mätsäreissä, eikä virallisissa näyttelyissä.

Eilen käytiin collieporukalla treenailemassa tottista. Tai no muut treenasi tottista, me rauhoittumista. Rauha oli niin kierroksilla. Se oli ihan vikiviki väniväni ja minä menin vielä heti alkuun sitä leikittämään. Rauhoituttiin sitten siellä kentän laidalla. Aina kun Rauha oli tyyni, käytiin tekemässä pari pikkujuttua ja sitten taas kentän laidalle rauhoittumaan. Harmi on se, että Rauha tekee ihan älyttömällä motivaatiolla silloin, kun sillä on se vikivikiväniväni päällä. Mutta ei vikisevän koiran kanssa ole lainkaan hauskaa treenata, joten mieluummin sitten pyrin laskemaan virettä. Olen vain tullut siihen tulokseen, ettei Rauhan hermot kestä sitä viretasoa, jolle se aina meenaa kentälle päästessä nousta. Ja sitten läikkyy yli ja alkaa vikinä ja ininä. Sääli sinänsä, kun joutuu oikeastaan tietoisesti laskemaan koiran motivaatiota treenata, mutta en ole kyllä keksinyt mitään muutakaan, millä tuon vikinän saisi loppumaan. Ehkäpä iän kanssa pääkin kehittyy sen verran, että ininä loppuisi. Ehkä.

Kehäilyä

Viime viikkoisen romahduksen jälkeen on ollut hyvä nollailla vähän päätä show-jutuilla. Helatorstaina osallistuttiin SCY:n mätsäriin, koska tarjolla oli nuorten luokka. Rauhaa vastassa oli jokin pieni, valkea, pörrökoira, joka pokasi itselleen ihan ansaitusti punaisen nauhan, ja meille siis jäi sininen nauha. Sinisten kehässä Rauha pönötteli itselleen ensimmäisen sijan ja pääsimme jatkamaan BIS-kehään, josta irtosi BIS6-sijoitus. Oli mukava mätsäröidä pitkästä aikaa. 

Räyhis 1,5 v. (c)Anne Kylmäoja

BIS6 (c)Anne Kylmäoja

Tänään sitten pönötyshommat jatkui Varkaus KV:n merkeissä. Tuomarina oli Marian Draganescu Romaniasta. Ei ollut mikään ERI+SA-maatti, vaan mielestäni ihan ok tarkka tuomari, vaikka liikuttikin koiria ihan tosi vähän. Rauhalle heltisi tulokseksi NUO ERI/2, johon olen ilman muuta supertyytyväinen. Arvostelun voi lukea tulokset-sivulta. Oli tosi Rauhan näköinen mielestäni. 

Koirien keskuudessa kiertää kuulma nyt jotain kivuliasta veriripulia, joten hampaat piti näyttää tuomarille itse. Ihan hyvä käytäntö olisi kyllä kaikkiin näyttelyihin, kun siellä tuntuu herkimmin aina taudit leviävän. 

Sain muuten taas mätsäreistä/näyttelystä muistutuksen siitä, miten hyvä olisi olla se häkki. Rauha kun rakastaa liikaa omaa ääntään silloin, kun se saa olla tuolla koirien keskellä hihnassa. Nyt ihan oikeasti alan etsiä sellaista itselleni. Olisi treeneissäkin kiva, kun saisi aina välissä koiran sinne rauhoittumaan.

Olen minä myös tosiasassa miettinyt suunnitelmia noiden mun viimeviikkoisten masiskohteidenkin suhteen. Tällaista olen suunnitellut:

• Tokossa jatketaan treenejä kuten tähänkin asti. Käydään kokeessa ja katotaan miten menee, ja lähdetään sitten ongelmakohtia työstämään. Koetetaan saada se ALO1 sitten sääntömuutosten jälkeen syksyllä.
• Esineruutua tehdään porukalla aina kun vain voidaan. Pitkä ruutu, vähintään se 50 metriä syvä. Aloitetaan nyt ensin niin, että joku houkuttelee Rauhan aina esineelle. 2-3 kolme toistoa per kerta, niin että ensin 1-2 kertaa esine viedään lähelle ja sitten viimeiseksi aina kerran sinne ihan takarajalle. Kun alkaa sujua, vähennän apparin tarvetta ensin edestä ja sitten takaa. Lisäksi harjoitellaan esineiden kantamista ja tuomista lenkillä kaikilla ojista läytyvillä hanskoilla ja roskilla. 
• Jälkeä tehdään kahdestaan, kunhan saadaan motivaatiota vähän vielä keräiltyä. Teen nurmelle lyhyitä noin 20-50 metriä pitkiä suoria jälkiä, joissa joka askeleella nami. Sitten jäljestetään ihan pikku hihnalla, niin että Rauhalla on hihnaa semmoinen max. 20 cm, ja minä otan tukevan otteen sekä haara-asennon ja en vain päästä Rauhaa menemään niiden namien ohi. Kuulostaa yksinkertaiselta, tulee olemaan tuskaisen vaikeaa, mutta pakko koettaa tehdä nyt tämä pohjatyö kunnolla, niin ei tarvitse sitten myöhemmin alkaa tän asian kanssa tappelemaan. Rauha kun on semmoinen höyryveturi, jos se itse saa päättää, miten jäljestetään. Kisoihin kun meillä ei ole tällä saralla miiiiitääään kiirettä. :D

Siinä on nyt suunnitelmia alkukesälle. Agilityn alkeiskurssi ja keppikurssikin alkoivat. Ne kestää nyt elokuun loppuun, jonka jälkeen alkaa sitten jatkokurssi ja kontaktikurssi, jotka kestää jouluun asti. Sitten ensi vuonna käydään vielä joku kokoava kurssi, jolla opetellaan tekemään kokonaisia ratoja kaikilla esteillä, ja ensi keväänä siirrytään sitten kisavalmiiden treeniryhmään. Tai ainakin näin meidän ohjaaja sanoi. :D Saas nähdä miten käytännössä käy.

Lisäksi haaveissa olisi kesällä päästä rallytokokisoihin. Pitäisi tehdä siinäkin ratatreenejä, eikä vain yksittäisiä kylttejä. Onneksi tässä tätä touhua on, niin vaikka joku juttu alkaisi välillä vähän tökkimään, niin sitten voi hetken treenailla muita juttuja, ja kerätä taas uutta kiinnostusta. 

"Kallistu sä vasempaan, niin mä kallistun oikeaan" (c)Anne Kylmäoja

Näyttelyt 2015

Vuosi 2015 alkoi meillä säpäkästi, sillä heti torstaina oli ekat tokotreenit uudessa hallissa. Myös ryhmässä on tapahtunut vähän muutoksia, osan jäädessä pois tai vaihtaessa ryhmää uuden hallin ja aikamuutoksen takia, mutta torstaina meitä oli vain neljä treenaamassa, joten ei vielä tavattu uusia ryhmäläisiä. Uusi halli on todella tilava ja valoisa, mutta se sijaitsee 30 km:n päässä, mikä on todella harmi. Onneksi saatiin järkättyä kimppakyyti.
Perjantaina sitten käytiin näyttelytreeneissä, joissa olikin poikkeuksellisen paljon koiria. Rauha käyttäytyi hyvin ja antoi niin naisen kuin miehenkin tutkia itsensä enempiä heilumatta tai mielistelemättä. Meillä kun on tuo tutkimistilanne se haastavin, niin on aina kiva päästä treenaamaan sitä.
Eilen, eli lauantaina, oli sitten vuoden eka mätsäri. Ensi viikonloppuna on Kajaanin kansainvälinen näyttely, joten porukkaa oli mätsärissäkin sen mukaisesti. Rauha kilpaili isoissa aikuisissa, jossa koiria oli 50, tuloksena sininen nauha ja ei sijoitusta. Yksilöarvostelussa Rauhalla oli vähän liikaa vauhtia ja se otti ravissa muutaman laukka-askelen takajaloillaan, mutta muuten se käyttäytyi oikein hyvin. Tuomari tosin paheksui liimattuja korvia. Oli kuitenkin ihan kiva mätsäripäivä ja saatiinpahan harjoitella tuota täyteenpakatun hallin tunnelmaa. Kotiin palatessa kyllä hytistiin Rauhan kanssa molemmat kun oltiin istuskeltu yli 4 tuntia maksimassaan 10 asteisessa hallissa. :D

Katselin tuossa collieiden ensi vuoden näyttelykalenteria, ja ensi vuonna on ihan tosi paljon näyttelyitä tässä meidänkin lähellä. Tein sitten listan kaikista meille varteenotettavista näyttelyistä. Todellakaan ei olla kaikkiin menossa. Maksimissaan ehkä 5 näyttelyissä käydään ensi vuonna, mutta että missä näistä, niin siitä en ole vielä laisinkaan varma. Luultavasti junnuillaan nyt kevät kun voidaan ja sitten käydään kesällä 1 tai 2 "isompien luokkien" näyttelyä loppuvuodesta.
Kajaani KV on nyt tulossa ensi viikonloppuna, ja en tiedä johtuuko se siitä, että nyt olen alkanut katsoa Rauhaa lähestyvän näyttelyn myötä kriittisemmin vai onko Rauha alkanut piruuttaan kiusata minua, kun näyttää, että Rauha liikkuu edestä ihan oudosti. Se kerii tassuillaan ja kyynerpäät osoittaa ulospäin ja hyvä ettei etutassut mene ristiin, kun se ravaa. Kai tämä on tätä viimehetken "miksi ilmoitinkaan sen" -paniikkia.
Tässä tämä lista kaikista ensi vuoden näyttelyistä, jotka sijaintinsa puolesta sopisivat meille:

11.01. Kajaani KV

28.03. Turku KV (Tapaamaan pentuesisaruksia?)

19.04. Outokumpu RN (Vika mahis junnuilla)

16.05. Varkaus KV
17.05. Rauma KR (Kaverin luo?)

06.06. Keitele RN
27.06. Pieksämäki KR

11.07. Oulu KV (Kaverin luo?)
12.07. Oulu KV (Kaverin luo?)
25.07. Mikkeli KV

02.08. Iisalmi KV
16.08. Kajaani RN

21.11. Jyväskylä KV
22.11. Jyväskylä KV

Mitään kummempia tavoitteita meillä ei edelleenkään näyttelyrintamalle ole. Mikään ykkösjuttu se kun ei kummallekaan ole, mutta minusta on kiva käydä aina silloin tällöin nuuskimassa näyttelymaailmaakin, niin siksi raahaan myös Rauha-rukan sinne mukanani. Jospa me vielä tänäkin vuonna se EH jostain napataan!

Ettei ihan tule kuvaton postaus, niin tässäpä Rauhan 8 vk posekuva.

Tavoitteet vuodelle 2015

Vili ja Rauha

Lunta.

Ja sitten ensi vuoden tavoitteita. Tässä tulee.

1. Ohitukset paremmiksi. Samoin rappukäytäväkäyttäytyminen, eli ei räkytetä rappukäytävässä kuuluville uusille äänille...

2. Luustokuviin alkuvuodesta. Rauhan veljellä oli D-lonkat, joten kyllä jänskättää, mitä Rauhalta löytyy. Kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä.

3. Jatketaan KPSH:ssa viikottaisia tokotreenejä ja lähetään kesällä kisoihin. En uskalla vielä laittaa mitään tavoitteita kisojen suhteen, mutta kunhan käydään kokeilemassa. Olisihan se aina kiva se I-tulos saada, mutta otsa rypyssä ei kisoihin olla menossa. Lisäksi aloitetaan tietenkin uusien tokosääntöjen mukaisten liikkeiden harjoittelu ja toivottavasti kisataan tuossa uudessakin alokasluokassa vuoden lopulla.

4. Jos luustokuvat sen sallivat, aloitetaan agility.

5. Jatketaan jäljestystä ja esineruudun treenaamista. Suunnitelmissa olisi jatkaa vielä keväällä namijäljellä, mutta päästä sitten kesän kuluessa eroon nameista. Käydään myös kaikissa mahdollissa koulutuksissa asian tiimoilta.

6. BH-koe? Erittäin suuri ehkä. Ei haittaa, vaikka ei olisikaan vielä tämän vuoden juttu. Riippuu miten tuon tytön teini-ikä kehittyy. Mutta jos Rauha vähän rauhoittuu ja tulee sellainen olo, niin ehkä loppuvuodesta voisi käydä kokeilemassa. EHKÄ.

7. Käydään paimentamassa edes kerran. En kyllä ole varannut meille leiriä ensi kesälle, mutta ajattelin, että jos päästäisiin mukaan vaikka johonkin collien paimennuspäivään tms.

8. Jatketaan pallopaimennusta omaksi iloksi. Hankittiin äidille jumppapallo, joten nyt olisi Iisalmessa materiaaliakin millä voidaan treenailla.

9. Käydään mätsäreissä aina kun sattuu lähelle hyvään aikaan. Myös parit näyttelyt. Tavoitteena olisi, että tänä vuonnakin se EH saataisiin.

10. Parannetaan kuntoa, niin koiran kuin omistajankin. Juostaan vähän enemmän, ja ehkäpä opetellaan myös yhdessä pyöräilyä.

No eiköhän noita nyt tuossa ole. Tottakai pyritään pitämään hauskaa, ja pysymään terveenä ja nauttimaan elämästä ym. mutta listailin nyt tähän vain tällaiset selkeät tavoitteet, joiden saavuttamiseen voin itse vaikuttaa.

Rauha on nyt melkoisessa teini-iässä, ja minusta tuntuu, että tuleva vuosi tulee olemaan minun ja Rauhan hankalin. Rauha on nyt mörköillyt ja sen mielialat oikeasti vaihtelee. Joskus se on niin lutunen ja rakastava, joskus taas äksy ja rähisevä. Toivottavasti tyttö tasaantuu 2 vuoden ikään mennessä.

Loppuun vielä pari kuvaa Rauhasta ja Mainista. Oma uuden vuoden tavoitteeni voisi olla hankkia uusi kamera.

Vuosi 2014

Vuosi alkaa olla jo lopuillaan, joten on aika tarkastella, kuinka me Rauhan kanssa selviydyimme viime joulukuussa asettamistani tavoitteista! Arvioin onnistumistani asteikolla: Check! (toteutui) Jaa-a. (toteutui osittain) Nope.(ei toteutunut)

- Tavoite nro 1: Tulla kunnolliseksi koirakansalaiseksi. 

• Sisäsiisteys Check!
• Nätti remmikäytös Jaa-a. Tämä oli jo jossain vaiheessa kunnossa, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana on otettu takapakkia, ja minun on pidettävä koiria ohittaessa Rauha todella tarkasti hallinnassa, ettei se ala hillua tai haukkua. Lisäksi viime viikkoina myös vastaan tulevat ihmiset ovat jostain syystä alkaneet kiinnostaa ja Rauha koettaa välillä ohimennen nuuskaista ohikulkijoiden housuja...
• Ystävällinen ja rohkea suhtatuminen vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Jaa-a. Tämä on toteutunut mielestäni niin hyvin kun se on Rauhan kanssa voinut toteutua. Rauha on kuitenkin pidättyväinen ja ei se tule muuksi muuttumaan. Ymmärrän nyt enemmän, ja en enää odota, että Rauhasta koskaan tulisi vieraat häntä heiluen ovella pussaileva kaikkien kaveri. Ehkä jopa parempi näin. :D
• Irti pysyminen  Check!
• Yksin kotona oleminen työ-/koulupäivän ajan Check!
• Ystävyys Karvisen kanssa Jaa-a. Viimeksi eilen nuo nukkuivat vieretysten sohvalla, niin että Rauhan pää oli Karvisen pyllyä vasten. Viimeksi tänään Karvinen läppäisi Rauhaa nenään, kun Rauha tunki liian lähelle. 
• ja kaikki muu perusarkikäytös kuntoon! Jaa-a. Muuten ei nyt tule mieleen suurempi ongelmia arjessa, mutta Rauha hyppii tuttuja ihmisia vasten helposti innostuessaan. Lisäksi kaikelle uudelle ja kummalle pitää puhista. 

"Olen rauhallinen ja kiltti tyttö"

"Ulkonakin aina tosi fiksu ja sievä"

"Tai no en ehkä ihan aina"

- Tavoite nro 2: Terveys kuntoon. 

• Madotukset Check!
• Rokotukset kuntoon Check!
• Sydämen sivuäänestä eroonpääsy/sydämen tutkinta, mikäli ääni ei häviä kesään mennessä Check!
• Yritetään vältellä onnettomuuksia! Check!

Hampaat tuotti välillä pään vaivaa.

Mutta onnettomuuksilta vältyttiin!

- Tavoite nro 3: Aloitetaan tottelevaisuuskoulutus. Eli siis tokon ALO-liikkeiden opettelu. Toivottavasti päästään myös jollekin kurssille tai treeniryhmään kesällä/syksyllä.  Check! Meni hyvin. Keväällä käytiin KPSH:n pentukurssi, josta jatkettiin suoraan KPSH:n TOKO:n ALO-kurssille, joka kestikin koko kesän. Kurssin loppuessa päästiin viikottain treenaavaan KPSH:n ohjattuun TOKO-ryhmään mukaan, ja siellä tarkoitus jatkaa ensi vuosikin! Kävimme myös tavoitteettomasti yksissä möllitokokisoissa hakemassa II-tulos. Lisäksi ollaan käyty treenailemassa omatoimisissa treeniryhmissä ja collie-yhdistyksen alaosaston treeneissä.

"Opin makoilemaan sohvalla!"

"Opin kiusaamaan Leewiä!"

"Ja opin syömään keppejä!"

- Tavoite nro 4: Kehäilemään! Olisi kiva päästä nyt alkuun pääasiassa mätsäreihin, mutta toivon mukaan päästään korkkaamaan myös parit viralliset näyttelyt. Tuloksissa ei ole mitään tavoitteita, kuhan nyt käytäisiin näytillä. Check! Mätsäreitä kierrettiin yhteensä pyöreät kymmenen kappaletta! Näyttelyissäkin käytiin, kahdesti pentuluokassa ja kerran junnuissa hakemassa se EH. 

Tavoitteiden lisäksi ollaan touhuiltu muutakin ekstraa ja vuosi on ollut tosi mukava! Kävimme Rauhan kanssa kesällä yhden jälkikurssin, mutta se tapa jäljestää ei ollut ihan meidän juttumme, joten syksyllä kävimme jälkileirillä ja osallistuimme alaosaston jälkipäivään. Saatiin innostusta ja apua jäljestykseen ja sitä on nyt vähän treenailtu pitkin syksyä. Käytiin myös paimennusleiri, joka oli todella antoisa ja syksyllä Rauha suoritti hyväksytysti paimenkoirien taipumuskokeen. Kokeilimme myös pallopaimennusta ja tarkkuusetsintää ja kävimme tutustumassa vinttikoirien juoksukilpailuihin epävirallisissa kisoissa! Lisäksi olemme lenkkeilleet satoja ja taas satoja kilometrejä ja tavanneet kymmeniä uusia koiratuttavuuksia. Rauha on juossut ja paininut, ilostuttanut ja vihastuttanut. Kotona on köpsötetty yhdessä sohvalla monia iltoja. Ja kaiken kaikkiaan ollaan varmasti molemmat tyytyväisiä tähän vuoteen. Ensi vuodellekin on suunnitelmia, mutta esittelen ne sitten toisessa postauksessa.

Ensivuoden suunnitelmia odotellessa!

Vuoden vika mätsäri

Eilen mätsäröitiin pitkästä aikaa ja toisaalta myös viimeistä kertaa tälle vuodelle. Herding World Magazines järjesti jouluisen macth shown ja samalla möi kaikkea jouluista ja koiramaista tavaraa. Mätsäri oli ulkona ja koska ainakin täällä Savossa on jo lunta ja pakkasta, pukeuduin kunnon lumiukkovarusteisiin, ettei vaan tule kylmä. Kehässä juokseminen olikin vähän tönkköä, mutta lumi ja suhteellisen pieni kehä kyllä pienensivät tönköstä pukeutumisesta koituvaa haittaa. 

Tuomarina toimi Sinikka Kumpusalmi Kuttukuulta ja oli kyllä poikkeuksellisen hyvä mätsärituomari. Tuomari antoi suullista kommenttia koiran rakenteesta ja perusteli sin-pun-valintansa. Rauhasta Sinikka sanoi, että tasapainoinen ja nätti kokonaisuus. Hyvä pää, kaula ja kulmaukset. Lanne melko luisu. Sivulta liikkuu tosi hyvin, mutta edestä vielä liian ahtaasti. Etuliikkeet voi vielä parantua, kunhan Rauha saa lisää leveyttä eturintaansa. Itsekin olen pannut merkille, että Rauhan lanne on aika luisu, mikä vaikeuttaa sellaista jalat taaksevedettynä seisomista. Ja tuosta etuliikkeiden ahtaudesta on tullut sanomista ihan virallisissakin näyttelyissä. Näin talvella näkee hyvin jäljistä, että aika kapeastihan se liikkuu, kun ravatessa tassun jäljet on melkein suorana jonona. :D

Kehässä meitä vastassa oli Rauhaa 2 kk vanhempi welsh corgi. Hassua että koirat oli lähes samanikäisiä, mutta Rauha kaiken puolin niin paljon keskeneräisempi. Sen corgin käytöskin oli jo niin kovin kypsää Rauhaan verrattuna. Corgi sai punaisen nauhan ja Rauha sinisen. Liikkeet oli Sinikalle tärkeä osa, ja siksipä Neiti kävelen kapeasti sinisensä ansaitsi. Sinisten kehässä palkittiin kolme parasta, ja Rauha sijoittui toiseksi! Palkinnoksi saatiin Royal Caninin minikoiranruokaa. :D 

Mätsärin jälkeen kävin vielä ostoksilla myyntipisteellä ja mukaan tarkkui treeniliivi ja Rauhalle viilennysliivi kesäksi. Olen oikeasti tosi huono ostelemaan mitään koirajuttuja, ja ajattelin, että en varmaan nytkään mitään löydä, mutta hinnat olivat niin alhaiset, että nyt jopa minä löysin ostettavaa. Treeniliivi maksoi 15 euroa ja viilennysliivi 5 euroa. Tänään pääsenkin sitten testaamaan uutta treeniliiviä vuoden vikoissa treeneissä. 

Geenitestitulokset

Tilasin Rauhalle geenitestin muutama viikko sitten ja tulokset pärähtivät tänään sähköpostiin!

CEA:   R/R   normaali

DM:   N/N   normaali

MDR1:   +/-   kantaja

Eli siis aivan loistavat tulokset, sillä näiden varjolla Rauhan ei ole todennäköistä sairastua collieiden perinnölliseen silmäsairauteen eli CEA:han eikä etenevään selkäydinrappeumaan eli DM:aan ja lisäksi sen ei pitäisi olla yliherkkä lääkeiaineena käytetylle ivermektiinille, Rauha ainoastaan kantaa yliherkkyysmutaatiota. Parasta tässä on se, ettei minun enää tarvitse olla niin paniikissa, kun Rauha yrittää syödä hevosenkakkaa lenkkipoluilla. Jotkin hevoslääkkeet kun sisältävät ivermektiiniä. 

Tässä myös kuvia eilisestä mätsäristämme Iisalmessa. Tarkoitus oli viedä Leewi-pappa kehään, mutta oli niin kuuma, etten viitsinyt veteraani kiusata. Leewi kun on jo niin herkkä kuumuudelle. Käytiin sitten Rauhan kanssa vähän esittäytymässä tuloksena isojen pentujen PUN3.

Rauha oli mahdottomalla räyhäyspäällä ja haukkui kehänlaidalla taas tosi paljon. Yritti päästä leikkimään kaikkien kanssa, mutta sitten kun vein sen koirapuistoon mätsäreiden päätteeksi, se meni penkin alle piiloon!! Mitä ihmettä? Rauha on nykyään innokas koirapuistokoira joka rakastaa juosta. Varsinkin kun kaverit olisivat olleet ihan sopivan kokoisia ja ihan kilttejäkin. En ymmärrä. Ehkäpä syynä oli puistossa ollut thai ridgeback dog, joka oli kyllä ihan kiltti, mutta varsin eleetön, ja kun sillä oli vielä kokoajan tietysti selkäkarvat "pystyssä", koska se ominaisuus rodulle kuuluu, niin ehkä se oli Rauhan mielestä arvaamaton. Tai sitten tämä on taas näitä teini-iän oikutteluja. 

Hoidossa

Minä lähin keskiviikkona Ouluun kavereita moikkaamaan, ja matkalla tipautin Rauhan äidille hoitoon. Palasin eilen illalla, eli nelisen päivää oltiin Rauhan kanssa erossa. Heti ekana iltana piti soitella äitille, että "miten siellä menee", mutta sitten osasin onneksi jo rauhoittua ja nauttia koirattomista aamuista.

Pari ekaa päivää Rauha oli kuulma ollut kiltti ja rauhallinen, mutta sitten se päätti lopettaa vieraskoreilut ja oli varastanut äitin muffinit keittiön pöydältä ja tuhonnut äitin kukkapenkin. Se oli myös yrittänyt varastaa äitin leipää sohvalta. Pahin huipennos oli ollut, kun Rauha oli itse pintaisesti karkaillut aukinaisesta ovesta ulos, vaikka oli kielletty. Äiti pari kertaa oli vain vetäissyt Rauhan valjaista takaisin sisälle, mutta kolmannella kerralla Rauha oli näyttänyt hampaitaan ja rähähtänyt takaisin, että "minähän menen nyt ulos". Siinä vaiheessa lensikin koira sitten niskavilloista sisälle, ja oli onneksi kuulma sen jälkeen taas oikein nöyrää tyttöä.

Jonkinlaista bossin paikkaa Rauha on selvästi koettanut siis kalastella. Leewiä Rauha vie jo ihan 100-0. Rauha ajaa Leewin heti pois kupilta, jos ei ole vahtimassa ja ruokaa annettaessa kokoajan naksuttelee Leewiä kauemmas. Äiti myös sanoi, että lenkillä Leewi kulkee Rauhan takana ja jos Leewi koettaa ohi, puskee Rauha sen heti takaisin taakse. Että semmoinen tyttö se. Leewi on toisaaltaan ihan yli tossukka koira, ja varsinkin nyt kun Rauhakin alkaa haista jo ihan nartulle, niin eipä Leewi varmaan herrasmiehenä kehtaa nuorelle neidille rettelöidäkään. 

Törmättiin lenkillä rusakko-gangiin. Koirat möllötti näitä hetken, sitten Leewi päätti, että tylsää, ja Rauha otti mallia, ja niin sai rusakot jäädä viettämään lauantaiaamua ihan rauhassa.

Puput ei kiinnosta!

Joka tapauksessa palasin siis itse Janin kanssa eilen illalla Iisalmeen, jossa olimme yön. Aamulla käytin Rauhan ja Leewin metsälenkillä, ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin Kuopioon. Postauksen kuvitus onkin tuolta lenkiltä. Täällä Kuopiossa käytiinkin sitten tänään mätsärissä, jossa Rauha oli hienosti isojen pentujen PUN1 Ja BIS2! Palkintoruokasäkkinä oli Pro Planin penturuokaa. Sitä aletaan sitten nyt tyhjentämään yhdessä tuon Pure Naturalin kanssa. Yksi avaamaton pussi olisi tuolla kyllä vielä Royal Canininkin penturuokaakin. Sekin pitänee pian korkata.

Tokotilanne

Oltiin tiistaina Rauhan kanssa mätsärissä tuloksella pentujen PUN3. Palkinnot olivat vallan mielenkiintoisia, sain nimittäin teho palautusjuomia, kakankeräys pahveja ja kummallisen navetalta haisevan mustan kumijutun, josta kuva alla. Jos joku tietää mikä tuo on, niin on kiltti ja kertoo. Minusta tuo näyttää ihan joltain lypsimeltä. Tehtiin tuolla Rauhan kanssa esineruutua, ja navetan hajun vuoksi tuon löytäminen näytti olevan vähän liiankin helppoa. :D

Tänään oltiin taas pentukurssilla, niin kuin aina torstaisin, mutta en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään sieltä, niin päivittelempä nyt vähän ajatuksia, joita on herännyt. 

Kaiken kaikkiaan Rauha käyttäytyy siellä nykyyän hyvin. Sitä ei juuri kiinnosta muut koirat, vaan se tekee innokkaasti minun kanssa ja ottaa itse kontaktia. Mitään kovin vaikeaa ei pentukurssilla ole otettu. Tänään harjoiteltiin maahanmenoja (liikkeestä ja paikaltaan), leikkimistä, hyppäämistä, takana kulkemista, toisen koiran ohittamista, kontaktikävelyä/seuraamista, sivulle tuloa, pieniä paikalla oloja ja luoksetuloa. 

Rauhan vahvuudet ovat kontaktikävely, leikkiminen, sivulle tulo ja paikalla olo. Toisia koiria läheltä ohittaessa kontakti saattaa rakoilla, mutta Rauha ei pyri muiden koirien luo ja pysyy sivulla. 

Hyppääminen on yhtä kaaosta hihnan kanssa. Minä onnistuin joka kerta tänäänkin sotkemaan sen hihnan siihen hyppyyn. Rauha kyllä hyppäsi ihan hyvin, mutta itse sähläsin siinä pahemman kerran. 

Maahan menoissa on vielä paljon viilattavaa. Rauhalla on varmaan vielä niin heikot syvät vatsalihakset, että sen jalat liikahtelee seiso-maahan liikkeenvaihdon aikana. Maahan-seiso menee paremmin. Ollaan otettu nyt maahan menojen kanssa takapakkia, jotta Rauha oppisi tuon tekniikan oikeasti kunnolla. Myös istumistekniikkaa hiotaan, sillä Rauha liikuttaa joskus takajalkojaan istumaan mennessä. 

Tuo takanakulkeminen on meillä myös aina yhtä sirkusta. Emme ole opetelleet sitä kurssin ulkopuolella, joten Rauhalla on sen idea ihan hukassa, ja se pyrkii aina vasemmalle sivulleni. Selviämme näistä takana kulkemisistä sillä, että imutan Rauhaa vain perässäni. :D

Luoksetulo on meillä se suurin murheen kryyni. Luoksetulot otetaan aina loppuun niin, että muut koirat muodostavat leveän kujan, jota pitkin jokainen sitten vuorollaan juoksee ohjaajansa luo vauhtiluoksetulona. Itse luoksetulo onnistuu kyllä meiltä hyvin. Rauha juoksee luokseni hurjana ja tammaa saman tien kiinni patukkaan, kun luokseni pääsee (niin kuin kuuluukin), eikä välitä mitään ympäröivistä koirista, mutta voi kamalaa se kujassa odotteluaika. Rauha ei vain ymmärrä, miksi hän ei saa mennä, kun joku ihminen siellä juoksee ja hoututtelee. Rauha haukkuu ja riehuu hulluna aina muiden suoristusten aikana, ja jokaisen suorituksen jälkeen hurja itku, kun ei saanut mennä. Rauha ei näe eikä kuule mitään muuta kuin sen luoksetuloa suorittavan koirakon. Namitkin on silloin ihan turhia. Treenihallimme on melko pieni, joten emme pääse minnekään kauemmaksikaan, vaan on pakko olla siinä parin metrin päässä katsomassa. Ompahan ainakin muilla pennuilla häiriötä, kun Rauha ölisee, räyhää ja riehuu vieressä.

Ensi viikolla meillä on viimeinen pentukurssin harjoituskerta ja kaupunkikävely. Nopeasti meni tämäkin kaksi kuukautta. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä heti kesäkuussa alkaa saman seuran, eli KPSH:n, tokon alkeiskurssi, jonne otetaan 10 koirakkoa. Ilmoittauduimme Rauhan kanssa mukaan, ja pitää toivoa, ettei ilmoittatujia ole yli kymmentä. Mikäli on, niin kurssilaiset valitaan hallintatestin perusteella, (eikä kurssille pääsymme ole silloin aivan varma :D).

Ainut huono puoli tuossa kurssissa on, että se on sama päivänä kuin meidän jäljestyksen alkeiskurssi. Jäljestys on tunnetusti koiraa uuvuttava laji, joten en ole varma, miten paljon Rauha jaksaisi sen jälkeen tokossa keskittyä. Olen kuitenkin päättänyt, että jos vain pääsen, niin menemme molemmille kursseille, ja tuolla jälkikurssilla otamme enemmänkin oppia, ja treenaamme sitten oppien mukaan ahkerasti kotona. KPSH:n tokokurssille pääsy olisi minulle kuitenkin tärkeää, koska haluaisin kovasti päästä Rauhan kanssa myös johonkin KPSH:n tokoryhmään. 

Kurssitilanteemme selviää kuitenkin kesäkuuhun mennessä, että ei tässä kauaa tarvitse odotella!

Mätsäripäivä kuvina

Tulimme eilen Iisalmeen pääasiassa äitienpäivän vuoksi, mutta tulipa nyt samalla käytyä Itä-Suomen spanieliyhdistyksen mätsärissä. Näitä mätsäreitä on nyt tullut kierrettyä ahkerasti, mutta koska tällä kertaa oli mukana oikein omat hovikuvaajat, niin pitää tehdä tästä mätsäristä oikein oma postauksensa. 

Koska mätsäri oli täällä Iisalmessa, ilmoitin Rauhan lisäksi mukaan myös Leewi-papan. Leewin kanssa ei ole pariin vuoteen käyty missään tällaisessa, ja Leewi pääsikin ensimmäistä kertaa veteraaneihin! Veteraanit olivat ensimmäisenä ja Leewi oli anut osallistuja luokassa, joten voitimme veteraanit automaattisesti. :D Tuomarit sanoivat, että taitaa olla kokenut esiintyjä, joten ilmeisesti kehäkin meni ihan hyvin. 

Heti veteraanien jälkeen alkoi pennut. Meitä oli vastassa kehässä sheltti, ja tuomari jakoi poikkeuksellisesti molemmille esiintyjille punaisen nauhan, sillä ei osannut päättää voittajaa. 

Hampaat CHECK!

Selkä CHECK!

Yksilökehässä en saanut Rauhaa jostain syystä mitenkään nostamaan korviaan. Se kai vaan halusi luimottaa. 

Punaisten kehässä pääsimme seitsämän jatkoon valitun joukkoon, mutta siitä sijoitettiin sitten neljä parasta, joihin emme enää kuuluneet. Minusta Rauha pönötti kuitenkin hyvin. Vähän meenasi lopussa katse lähteä harhailemaan, sillä pentuja pönötytettiin ihan kamalan pitkään, mutta seisaallaan pysyttiin! :D

Punaisten kehässä pönöttämässä.

Rauhan tyylinäyte ravista.

Jäimme sitten odottelemaan vielä BIS-kehän, sillä Leewihän pääsi sinne luonnollisesti osallistumaan. Leewi sijoittui kuudenneksi kuudesta paikalle jääneestä, mutta saatimpahan palkinnot! Leewin esiintymisessä ei ollut kyllä mitään vikaa, sillä se pönötti koko kehässä-olo-aikamme täysin samassa asennossa. :)

Palkintoja, voijuku,voijuku!

Kiva, joskin vähän viileä mätsäripäivä! Loppuun vielä pari kuvaa kehän laidalta! :)

On se odottelu sitten hauskaa.

Leewi sain sprinkkuseuraa vuosikkaasta Elmä-tytöstä.

"Tänne minut hylättiin.."