Namin syöntiä ja 12 keppiä

SCY:n Savo-Karjalan alaosasto järjesti tänään mätsärin Kuopiossa. Mekin käytiin Rauhan kanssa hetki chillailemassa mukana, vaikka ei osallistuttukaan itse match showhun. Sen sijaan me osallistuimme järjestettyyn naminsyöntikilpailuun. Ideana oli syödä 10 namia mahdollisimman nopeasti. Alustana oli noin puolen metrin pituinen lauta, johon oli porattu 10 reikää, joihin namut asetettiin. Meidän pienestä jäljestystaustasta oli selvästi hyötyä, sillä Rauha imuroi namit nopsaa, ja ajaksi kirjattiin tasan 5 sekuntia! Tuolla ajalla sijoituimme kilpailussa toiseksi. En kyllä yhtään tiedä paljonko osallistujia oli. En itse edes päässyt noutamaan palkintojamme (jotka oli muuten ihan tosi hyvät osallistumismaksuun nähden), sillä meillä oli illalla vielä agilitytreenit, jonne piti rientää.

Naminsyönnin synnynäinen mestari!

Agilityssä oli taas vuorossa kepittelykerta, ja kouluttaja oli töytäissyt kentälle kokonaisen 12 kepin sarjan, ja voi ihmettä, Rauhankainen meni kaikki 12 keppiä! Välillä tuli vielä yrityksiä luikkia vähän välejä ohi, mutta monta onnistunuttakin suoritusta saatiin. Ilmeisesti kun sen liikkeen oppii, niin sitten ne vaan alkaa luistaa. Eihän nuo kepit ole vielä mitenkään valmiit, sillä Rauha ei osaa vielä itse hakeutua kovin hyvin oikeaan aloituskohtaan, jonka vuoksi minun on oltava aina siellä keppien oikealla puolella, mutta pikkuhiljaa sitten muitenkin lähetyskulmia on alettava harjoitella. 

Rauha ja tennispallo

Rauha rakastaa tennispalloja. Olen nyt koettanut vähentää tennispallolla palkkaamista, kun Rauha vetää siitä niin kovat kierrokset. Silti aika usein edelleen tulee treenien lopuksi viskattua Rauhalle pallo, koska se siitä aina silminnähden niin onnelliseksi tulee. Anne otti kuvia Rauhan tämän päiväisestä tennispallorallattelusta ja näistä tulikin aika vekkuleita, vai mitä!

Rauhallako ylimääräistä nahkaa? Ei kai! (c) Anne Kylmäoja

Joskus pallon saalistus vie mukanaan niin kovasti..(c) Anne Kylmäoja

..että koordinaatio voi pettää. (c) Anne Kylmäoja

Minun tyttönen alkaa näyttää jo isolta koiralta! (c) Anne Kylmäoja

Tähtää! (c) Anne Kylmäoja

Nappaa! (c) Anne Kylmäoja

Tipahtaa.. (c) Anne Kylmäoja

Ja ostoskärrit! (c) Anne Kylmäoja

You know? (c) Anne Kylmäoja

Collie-jäljestystä

Tänään oli vuorossa jäljestyspäivä kera collieiden. Otimme kouluttajien valvovan silmän alla jälkeä ja esineruutua. 

Ensin oli vuorossa jälki. Tein Rauhalle jäljen ja aluksi kouluttaja vain katsoi, kuinka me se teemme. No Rauha jylläsi tuttuun tapaan eteenpäin. Jäljellä tuli vahingossa kulma, ja siinä Rauha sitten eksyikin. Muuten se pysyi jäljellä, ja loppupalkkakin löytyi, mutta kouluttaja sanoi, että jäljestystä se Rauhan meno ei kyllä ollut. :D Kyllähän Rauha hajua seurasi, mutta tarkkaa se homma ei todellakaan ollut, vaan ihan turhan sinkoilevaa ja malttamatonta. Toinen jälki tehtiinkin sitten namijälkenä ja se mentiin tooosi hitaasti, niin että kouluttaja piti Rauhan hihnaa ja minä näytin Rauhalle askel askeleelta missä pitää mennä. Tarkoitus olisi nyt sitten syksy jatkaa näillä namijäljillä, jotta Rauha oppii työskentelemään rauhallisemmin ja tarkemmin. Kouluttaja sanoi, että tämä on vain hänen näkemyksensä ja tapansa, että ei meidän ole sitä pakko lähteä toteuttamaan. Minusta olisi kuitenkin paljon mukavampi mennä tuolla metsässä niin, että tiedän kokoajan missä me ollaan menossa ja muutenkin vauhtia ei tarvitsisi olla niin paljon. Joten aivan varmasti kuuntelemme ohjeita ja jatkamme namijäljillä loppusyksyn. 

Esineruudun kanssahan meille tuli viimeksi pieni konflikti, kun Rauha ei halunnut ottaa kännykkäkoteloa suuhun. Kävin sitten lauantaina ottamassa Rauhan ja Leewin kanssa lelulla ja pienellä ja helpolla ruudulla yksikseni esineruutua, jotta näkisin vähän, oliko Rauhalle jäänyt mitään traumoja tuosta edelliskerrasta. Videoin ruudun, jotta olisi tännekin jotain kuvamateriaalia. Vähän Rauha jäi esineellä miettimään, että mitäs nyt, mutta rohkaisun jälkeen kuitenkin toi sen! 

Tänään tehty esineruutu oli sitten taas todella suuri. Suurempi kuin kilpailuruutu. Kokeneemmat koirakot saivat harjoitella irtaantumista. Rauhalle tehtiin niin, että kouluttaja kävi näyttämässä, että tänne meni esine ja sitten lähetin Rauhan. Rauha ampui innolla matkaan, mutta se ei ollut ihan ilmeisesti nähnyt mihin esine tiputettiin, sillä suunta oli väärä. No siellä Rauha aikansa juoksenteli ja hetken jo näytti siltä, että se hakee jonkin kokeneemmille tarkoitetuista kaukaisista esineistä, mutta sitten Rauha kaartoi takaisin ja löysi tiputetun esineen ja toi sen. Päätettiin, ettei oteta enempää, kun eka esine palautui niin hyvin ja Rauha oli sitä niin kovalla innolla etsinyt. Kamerakoteloepisodikin kummitteli mielessä, joten parempi lopettaa onnistuneeseen ja positiiviseen suoritukseen. 

Loppukevennykseksi vielä Leewi-papan esineruutu. Tämä on Leewin elämän toinen esineruutu ja tarkoituksena oli vain se, että Leewikin pääsee tekemään jotain ja sillä on kivaa! Laittakaa ääniä pienemmälle jos minun lässytys ei kiinnosta. :D

11 viikko ja OIKEA videokevennys

Rauha täytti siis tänään 11 viikkoa. Minulla oli tänään pitkä päivä koulussa, joten äitini saapui Iisalmesta asti hoitamaan "lapsenlastaan". Rauha on kamalan vieraskorea, eikä lainkaan rähissyt, ärissyt tai hyökkäillyt käsiin kun äiti oli täällä, mutta saman tien kun äitini lähti, Rauha sai kamalan pentuhepulin ja juoksi ympäri kämppää rähisten ja äristen.. Ehkä se ei uskalla vieraiden edessä "repäistä" kunnolla.

Mutta tässä nämä meidän 11 vk pose kuvat:

Äiti toi käydessään testattavaksi Rauhalle ulkoilupuvun, jonka oli saanut lainaan työkaveriltaan. Puku sopi kyllä todella hyvin, mutta kangas taisi olla vielä vähän turhan jäykkää pennulle. No ainakin meillä oli hauskaa, vaikka Rauha ei tainnut tuosta sovitushetkestä juuri nauttia. Toivottavasti kukaan ei ota tätä eläinrääkkäyksenä: