Jatko 3 ja tokopäivitys

Viime viikolla alkoi meillä viimeinen Hupun aksakurssi, jatko 3 -kurssi. Jatko 3 on ratakurssi, ja materiialin saadessani meinasi vähän suu loksahtaa auki, kun katselin miten haastavia ratoja siellä oli. Tähän asti kun on harjoiteltu pääasiassa ohjauskuvioita muutamalla esteellä, niin tuntuu aika hurjalta yhtäkkiä alkaa tekemään kokonaisia ratoja. Tämän kurssin jälkeen meidän pitäisi sitten olla päteviä siirtymään valmennusryhmään, ja toiveissa olisikin saada Hupulta ryhmäpaikka ensi kesäksi. 

Tokoa ollaan treenailtu talvi KPSH:n ryhmässä, joka loppuu nyt maaliskuun lopussa. Jatkosta ei ole tietoa. En oikein tiedä mitä tekisin tokon kanssa. Tahtoisin kyllä käydä Rauhan kanssa hakemassa sen viimeisen ykkösen ALO-luokasta kesällä, mutta en oikein tiedä, missä treenejä jatkaa, kun nykyinen ryhmämme tulee tiensä päähän. Olen vähän miettinyt, että jos hakisin Hupun rallytokon treeniryhmään kesäksi. Siinä voisi samalla treenailla noita tokonkin juttuja sitten. 

Rauha osaa tokossa periaatteessa kaikki ALO ja AVO -luokan liikkeet, mutta ongelmana on se kisatilanne. Alku menee aina ihan plörinäksi, ja jotenkin tokon harrastaminen tuntuu ihan turhalta, jos ei siinä kisaa. Mitä hyötyä on käydä hinkkaamassa illasta toiseen samoja, jo hallinnassa olevia liikkeitä. Pitäisi tehdä hurjasti kisan omaisia treenejä ja kisailla mölleissä, mutta eivät nekään oikein vastaa sitä todellista kisatilannetta. Rauha ei ikinä missään treeneissä käyttäydy niin kuin kisoissa, joten en oikein tiedä mitä tehdä. Vähän meinaa tokomotivaatio kyllä kärsiä, kun tuntuu, ettei me edetä yhtään minnekään. Luutavasti käyn kesällä kokeilemassa vielä yhdet kisat, ja mietin sitten miten jatkaa tokon suhteen. Tauko voisi tehdä niin koiralle kuin ohjaajallekin terää.

Wihii!

Kaikki postauksen kuvat (c)Riina Korhonen

Jihuu, me päästiin HuPu:n agilityn alkeiskurssille kesäksi. Kurssi alkaa toukokuun alussa ja kestää elokuuhun asti. Tänään oli hallittavuus testi ja minä olin ihan painessa siitä. Minulla oli Rauhalle vaikka mitä eri herkkuja, jotta voisin sitten vaikka vaihtaa, jos näyttäisi, että Rauhaa ei vaikka nakki kiinnostakaan. 

Hallilla minua odottikin positiivinen yllätys kun moni oli perunut tulonsa hallittavuustestiin ja yksi koirakko ei muuten vain ilmaantunut paikalle. Meitä oli testissä yhteensä neljä, joten kaikki testiin osallistuneet pääsivät kurssille. Oli kyllä hiukan ylivarustautunut olo kaikkine nakkeineni sun muiden juttujen kanssa, mutta mitäpä tuosta, kunhan päästiin mukaan. :) Testi meni muuten hyvin, mutta kun jätin Rauhan luoksetuloa varten istumaan paikalleen, se ryökäle meni maahan. En viitsinyt siinä testissä alkaa sitä hinkuttamaan, niin pitääpä ottaa näitä istumaan jääntejä toko-treeneissä, vaikka omasta mielestäni olen kyllä niitä paljon tehnytkin. Jospa Räyhis ei uusisi tätä sunnuntain möllitokoissa. 

Eilen toko-treeneissä Riina otti kuvia, ja niinpä meistäkin on nyt Rauhan kanssa muutama treenikuva! Otettiin paljon pyllynkäyttöharjoituksia, joten kuvat on sen mukaisia. 

"Ai näinkö sitä peppua heilautellaan?"

Voi sitä söpöyden määrää, kun Rauha tajusi, että meitä kuvataan. <3 :)

Ennen treenejä käytiin Riinan ja Dannyn kanssa pienelle metsälenkillä. Rauha päätti sitten pelätä ja pakoilla Dannya oikein urakalla. Kun Danny juoksi päinkään, alkoi neiti kiljua. En ymmärrä. Aina Rauha on vähän Dannya varonut, mutta on se ennen sentään leikkinyt. Ilmeiseti Rauha on nyt liittänyt Dannyn johonkin ikävään kokemukseen, vaikka ei Danny ole koskaan vihamielinen Rauhaa kohtaan ollutkaan. :(

"Apua! Apuaaa!"

Rauha löysi kepin, jonka Danny kävi siltä varastamassa.

 Tässä kuvasarja kuinka  Rauha koettaa saada keppinsä takaisin:

"Mitäs Danny duunaa?"

"Käynpäs vilkaisemassa!"

"Hei! Mun keppi!"

"Jos minä sen ihan varovasti tuosta nappaan."

"Ou nou.."

"Pakoooon!"

Tavoitteet vuodelle 2015

Vili ja Rauha

Lunta.

Ja sitten ensi vuoden tavoitteita. Tässä tulee.

1. Ohitukset paremmiksi. Samoin rappukäytäväkäyttäytyminen, eli ei räkytetä rappukäytävässä kuuluville uusille äänille...

2. Luustokuviin alkuvuodesta. Rauhan veljellä oli D-lonkat, joten kyllä jänskättää, mitä Rauhalta löytyy. Kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä.

3. Jatketaan KPSH:ssa viikottaisia tokotreenejä ja lähetään kesällä kisoihin. En uskalla vielä laittaa mitään tavoitteita kisojen suhteen, mutta kunhan käydään kokeilemassa. Olisihan se aina kiva se I-tulos saada, mutta otsa rypyssä ei kisoihin olla menossa. Lisäksi aloitetaan tietenkin uusien tokosääntöjen mukaisten liikkeiden harjoittelu ja toivottavasti kisataan tuossa uudessakin alokasluokassa vuoden lopulla.

4. Jos luustokuvat sen sallivat, aloitetaan agility.

5. Jatketaan jäljestystä ja esineruudun treenaamista. Suunnitelmissa olisi jatkaa vielä keväällä namijäljellä, mutta päästä sitten kesän kuluessa eroon nameista. Käydään myös kaikissa mahdollissa koulutuksissa asian tiimoilta.

6. BH-koe? Erittäin suuri ehkä. Ei haittaa, vaikka ei olisikaan vielä tämän vuoden juttu. Riippuu miten tuon tytön teini-ikä kehittyy. Mutta jos Rauha vähän rauhoittuu ja tulee sellainen olo, niin ehkä loppuvuodesta voisi käydä kokeilemassa. EHKÄ.

7. Käydään paimentamassa edes kerran. En kyllä ole varannut meille leiriä ensi kesälle, mutta ajattelin, että jos päästäisiin mukaan vaikka johonkin collien paimennuspäivään tms.

8. Jatketaan pallopaimennusta omaksi iloksi. Hankittiin äidille jumppapallo, joten nyt olisi Iisalmessa materiaaliakin millä voidaan treenailla.

9. Käydään mätsäreissä aina kun sattuu lähelle hyvään aikaan. Myös parit näyttelyt. Tavoitteena olisi, että tänä vuonnakin se EH saataisiin.

10. Parannetaan kuntoa, niin koiran kuin omistajankin. Juostaan vähän enemmän, ja ehkäpä opetellaan myös yhdessä pyöräilyä.

No eiköhän noita nyt tuossa ole. Tottakai pyritään pitämään hauskaa, ja pysymään terveenä ja nauttimaan elämästä ym. mutta listailin nyt tähän vain tällaiset selkeät tavoitteet, joiden saavuttamiseen voin itse vaikuttaa.

Rauha on nyt melkoisessa teini-iässä, ja minusta tuntuu, että tuleva vuosi tulee olemaan minun ja Rauhan hankalin. Rauha on nyt mörköillyt ja sen mielialat oikeasti vaihtelee. Joskus se on niin lutunen ja rakastava, joskus taas äksy ja rähisevä. Toivottavasti tyttö tasaantuu 2 vuoden ikään mennessä.

Loppuun vielä pari kuvaa Rauhasta ja Mainista. Oma uuden vuoden tavoitteeni voisi olla hankkia uusi kamera.

Vuosi 2014

Vuosi alkaa olla jo lopuillaan, joten on aika tarkastella, kuinka me Rauhan kanssa selviydyimme viime joulukuussa asettamistani tavoitteista! Arvioin onnistumistani asteikolla: Check! (toteutui) Jaa-a. (toteutui osittain) Nope.(ei toteutunut)

- Tavoite nro 1: Tulla kunnolliseksi koirakansalaiseksi. 

• Sisäsiisteys Check!
• Nätti remmikäytös Jaa-a. Tämä oli jo jossain vaiheessa kunnossa, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana on otettu takapakkia, ja minun on pidettävä koiria ohittaessa Rauha todella tarkasti hallinnassa, ettei se ala hillua tai haukkua. Lisäksi viime viikkoina myös vastaan tulevat ihmiset ovat jostain syystä alkaneet kiinnostaa ja Rauha koettaa välillä ohimennen nuuskaista ohikulkijoiden housuja...
• Ystävällinen ja rohkea suhtatuminen vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Jaa-a. Tämä on toteutunut mielestäni niin hyvin kun se on Rauhan kanssa voinut toteutua. Rauha on kuitenkin pidättyväinen ja ei se tule muuksi muuttumaan. Ymmärrän nyt enemmän, ja en enää odota, että Rauhasta koskaan tulisi vieraat häntä heiluen ovella pussaileva kaikkien kaveri. Ehkä jopa parempi näin. :D
• Irti pysyminen  Check!
• Yksin kotona oleminen työ-/koulupäivän ajan Check!
• Ystävyys Karvisen kanssa Jaa-a. Viimeksi eilen nuo nukkuivat vieretysten sohvalla, niin että Rauhan pää oli Karvisen pyllyä vasten. Viimeksi tänään Karvinen läppäisi Rauhaa nenään, kun Rauha tunki liian lähelle. 
• ja kaikki muu perusarkikäytös kuntoon! Jaa-a. Muuten ei nyt tule mieleen suurempi ongelmia arjessa, mutta Rauha hyppii tuttuja ihmisia vasten helposti innostuessaan. Lisäksi kaikelle uudelle ja kummalle pitää puhista. 

"Olen rauhallinen ja kiltti tyttö"

"Ulkonakin aina tosi fiksu ja sievä"

"Tai no en ehkä ihan aina"

- Tavoite nro 2: Terveys kuntoon. 

• Madotukset Check!
• Rokotukset kuntoon Check!
• Sydämen sivuäänestä eroonpääsy/sydämen tutkinta, mikäli ääni ei häviä kesään mennessä Check!
• Yritetään vältellä onnettomuuksia! Check!

Hampaat tuotti välillä pään vaivaa.

Mutta onnettomuuksilta vältyttiin!

- Tavoite nro 3: Aloitetaan tottelevaisuuskoulutus. Eli siis tokon ALO-liikkeiden opettelu. Toivottavasti päästään myös jollekin kurssille tai treeniryhmään kesällä/syksyllä.  Check! Meni hyvin. Keväällä käytiin KPSH:n pentukurssi, josta jatkettiin suoraan KPSH:n TOKO:n ALO-kurssille, joka kestikin koko kesän. Kurssin loppuessa päästiin viikottain treenaavaan KPSH:n ohjattuun TOKO-ryhmään mukaan, ja siellä tarkoitus jatkaa ensi vuosikin! Kävimme myös tavoitteettomasti yksissä möllitokokisoissa hakemassa II-tulos. Lisäksi ollaan käyty treenailemassa omatoimisissa treeniryhmissä ja collie-yhdistyksen alaosaston treeneissä.

"Opin makoilemaan sohvalla!"

"Opin kiusaamaan Leewiä!"

"Ja opin syömään keppejä!"

- Tavoite nro 4: Kehäilemään! Olisi kiva päästä nyt alkuun pääasiassa mätsäreihin, mutta toivon mukaan päästään korkkaamaan myös parit viralliset näyttelyt. Tuloksissa ei ole mitään tavoitteita, kuhan nyt käytäisiin näytillä. Check! Mätsäreitä kierrettiin yhteensä pyöreät kymmenen kappaletta! Näyttelyissäkin käytiin, kahdesti pentuluokassa ja kerran junnuissa hakemassa se EH. 

Tavoitteiden lisäksi ollaan touhuiltu muutakin ekstraa ja vuosi on ollut tosi mukava! Kävimme Rauhan kanssa kesällä yhden jälkikurssin, mutta se tapa jäljestää ei ollut ihan meidän juttumme, joten syksyllä kävimme jälkileirillä ja osallistuimme alaosaston jälkipäivään. Saatiin innostusta ja apua jäljestykseen ja sitä on nyt vähän treenailtu pitkin syksyä. Käytiin myös paimennusleiri, joka oli todella antoisa ja syksyllä Rauha suoritti hyväksytysti paimenkoirien taipumuskokeen. Kokeilimme myös pallopaimennusta ja tarkkuusetsintää ja kävimme tutustumassa vinttikoirien juoksukilpailuihin epävirallisissa kisoissa! Lisäksi olemme lenkkeilleet satoja ja taas satoja kilometrejä ja tavanneet kymmeniä uusia koiratuttavuuksia. Rauha on juossut ja paininut, ilostuttanut ja vihastuttanut. Kotona on köpsötetty yhdessä sohvalla monia iltoja. Ja kaiken kaikkiaan ollaan varmasti molemmat tyytyväisiä tähän vuoteen. Ensi vuodellekin on suunnitelmia, mutta esittelen ne sitten toisessa postauksessa.

Ensivuoden suunnitelmia odotellessa!

Tänne ei kuulu mitään erikoista, joten ajattelin kevennykseksi tulla jakamaan pari turhake videota. 

Rauhan juoksut jyllää edelleen. Tiputtelua oli eilen vielä vähän, mutta tänään ei ole enää ollut, eli neiti taitaa olla nyt juuri hyvässä astutusvaiheessa (=kierretään uroskoirat niin kaukaa kuin voidaan :D). Eilen käytiin metsässä lenkillä Tyyne-dopperin kanssa. Rauha ja Tyyne ovat aiemmin tulleet ihan hyvin juttuun ja vauhtia on riittänyt, mutta nyt, ilmeisesti juoksujen takia, Rauha oli ihan alakynnessä. Tyyne pyöritteli Rauhaa ympäri metsää kuin vanhaa villasukkaa. Rauha on tosiaan ollut nyt juoksujen aikaan hirveän rauhallinen ja jopa väsynyt. Jospa energisyys edes hieman palaisi juoksujen jälkeen, sillä oli tuo eilinen lenkki melko säälittävä, kun Rauha vain luikki karkuun, kun Tyyne yritti haastaa sitä painimaan. Toisaalta taas aivan ihanaa, kun pystyy nyt jättämään Rauhan paljon huolettomammin odottelemaan vieraisiin paikkoihin, ja se vain köllähtää makoilemaan. Eilenkin tehtiin Tyynelle jälkeä, niin vaikka Tyyne haukkua hurjana viereisessä puussa, Rauha vain istuskeli ja odotteli hiljaa omaan puuhunsa sidottuna. :)

Mutta tässäpä nämä meidän videokevennyksemme:

Opeteltiin viime viikonloppuna Petsien temppurinkiä varten uusi temppu. Harjoteltiin tätä vain kahtena päivänä, joten ei todellakaan näytä vielä siltä kuin pitäisi. Oli vain vähän kiire, kun "palautuspäivä" oli jo tiistaina. Valitettavasti Youtube reistaili ja ei saatu temppua lopulta edes palautettua, mutta laitan tämän videon edes tänne. :D

Puhaltelin Rauhalle eilen saippuakuplia. Se ei aluksi nähnyt niitä, mutta kun kuplat alkoivat särkyä se kuuli ne, ja sitten vasta tajusi, että "hei täällä lentää jotain!". En edes tiedä miksi videoin tämän, mutta tässä se nyt on. :D

p.s. Me ilmoittauduttiin ensi viikonlopuksi dopperiyhdistyksen pk-leirille, kun ei juoksujen takia päästy omalle collieleirillemme. Luvassa ainakin jälkeä ja tottista! 

Pinkit pöksyt

Juoksuthan ne tosiaan sitten Rauhalla alkoi. Tuosta sunnuntain verilöydöksestä parin päivän päästä, eli tiistaina, Rauha alkoi tiputella, ja eilen tiputtelu oli jo varsin runsasta. Käytiin ostamassa tiistaina Rauhale juoksupöksyt. Kotona ei ole pöksyjä pidetty, mutta eilisissä tokotreeneissä piti pöksyt olla jalassa. 

Meillä alkoi tosiaan tällä viikolla taas ohjatut tokotreenit, joiden pitäisi jatkua vuoden loppuun asti. Hirveästi ei vielä ekalla kerralla tehty. Perusasentoa ja seuraamisen käännöksiä sekä luoksepäästävyyttä harjoiteltiin. Tarkoitus oli ottaa myös paikalla oloa, mutta Rauha ei housujensa kanssa suostunut makaamaan suorassa, vaan köllähti aina lonkalleen, joten me ei otettu paikalla oloja tai maahan menoja juurikaan.

Pinkit pöksyt! Halusin näkyvän väriset housut, jotta kaikki näkee, että täältä tulee juoksutyttö. :D

Minä olen tällä hetkellä hurjassa flunssassa, joten oma olo treeneissä oli varsin vetämätön. Sidoin Rauha odottelujen ajaksi puuhun ja istuskelin itse siinä vieressä. Rauha käyttäytyi todella hyvin. Makoili vain hiljaa paikallaan. Alkeiskurssilla meidän kanssa olleet koirakotkin ihaili, miten Rauha onkaan rauhoittunut paljon. Itse tiedän, että tuo oli vain jokin juoksujen aiheuttama aivohalvaus Rauhan päässä ja aika varmasti ensi kerralla se on taas oma rellestävä itsensä, mutta sainpa edes yhdet treenit nauttia rauhallisesta koirasta. Rauha villiintyi ainoastaan siitä, kun vieressä treenanneet edistyneemmät koirakot ottivat luoksetuloja. Ohjaaja oli onneksi tosi kannustava tämän suhteen ja minulla heräsi pieni toivo siitä, että pääsemme vielä joskus eroon tästä luoksetulovauhkosta. 

Harmittaa, että minun flunssa ja Rauhan juoksut osuivat samaan aikaan. Flunssassa kun ei kovin pitkiä lenkkejä kävellä, niin olisi ihana vain viedä tyttö koirapuistoon rellestämään ja itse istua katselemassa. Mutta eipä juoksuista tyttöä viitsi puistoon viedä. Ei varmaan saisikaan. Vielä enemmän harmittaa se, että meillä olisi ollut viikonloppuna collieiden pk-leiri Joensuussa, mutta ei nyt sitten juoksujen takia päästä sinnekään. Tätä kai tämä narttukoiran kanssa sitten tulee olemaan. 

Tokon alkeet päättyi

No nyt se on sitten tokon alkeiskurssikin ohi. Viimeisellä kerralla otettiinkin aika hard core juttuja, nimittäin ohjattua noutoa ja tunnaria. Eihän tuo minun pylleröiseni osaa edes vielä perusnoutoa, niin oli vähän hassua treenata jo nyt näitä vaikeampia. Harjoitukset olivat kuitenkin niin alkeita, että Rauha otti ne enemmänkin leikkinä, kuin treeninä ja hauskaa siis oli!

Saatiin ohjaajalta yksi tunnarikapula kotiin viemiseksi ja olin jo ihan innoissani, että päästään harjoittelemaan sillä kotona, mutta minä pönttö unohdin sen sitten tuolille päivän ajaksi, ja niin oli tunnarikapula kovin palasina vastassa, kun palasin töistä. Mutta eipä nuo paljoa maksa. Voisi ostaa erän samalla kun käy hankkimassa myös sen noutokapulan. 

Otettiin viimeisellä kurssikerralla myös jääviä, ja olin ihan yllättynyt mitän hyvin ne meni. Sunnuntain collietreeneissä otin ekaa kertaa koulutukseen mukaan tennispallon, ja nyt kurssilla kokeiltiin toista kertaa ja Rauha kekkasi idean heti kun palkkana oli pallo namujen sijaan. Rauha on ihan hulluna tennispalloihin. Onneksi asumme tenniskenttien vieressä, niin täällä niitä riittää!

Eipä ole tämän kummoisempaa kirjoitettavaa. Halusin vain tulla jotain rustaamaan ja jakamaan kuvia Rauhasta ja Leewistä metsässä. Huomenna lähdemme Ristiinaan ja seuraava päivitys onkin sitten siitä reissusta! :)

Tassuhaava

Rauhan "mahatauti" meni onneksi ohi päivässä, mutta jotta ei olisi liian mukavaa, huomasin heti perään Rauhan tassussa jonkilaisen haavan. Haava on varpaiden välissä, joten en olisi edes huomannut koko haavaa, jos Rauha ei olisi nuollut sitä niin antaumuksella. Ostin puhdistusainetta ja suihkuttelin sitä haavaan. Rauha aristaa haavaa kyllä tosi paljon ja puhdistusainekin varmaan kirvelee ikävästi, joten puhdistaminen on melkoista taistelua. Nuoleminen on nyt kuitenkin vähentynyt paljon, en ole nähnyt Rauhan nuolevan haavaa enää pariin päivään, joten jospa se olisi parantumaan päin. 

Muutenpa meillä on nyt mennyt ihan hyvin. Niin no, paitsi että Rauhasta on tullut kamalan omiva ruokansa suhteen. Tultiin eilen Iisalmeen, ja kun ruokin Rauhan ja Leewin yhtäaikaa, joudun kokoajan valvomaan, että Leewikin saa syödä. Myös kotona Kuopiossa sattui konflikti toissapäivänä, kun annoin Rauhalle rustoluun. Karvinen yritti päästä nuuskimaan, minkä herkun Rauha olikaan saanut ja Rauhapa hyökkäsi sitten Karvisen päälle. Karvinen säikähti ja ampaisi kirjahyllyn alle piiloon. Olipa tosi kiva jättää ne kahdestaan kotiin työpäivän ajaksi, mutta onneksi, kun tulin kotiin iltapäivällä, olivat ne jo unohtaneet riitansa ja kaveerasivat taas tuttuun tapaan. 

No mut siis MUUTEN on menny ihan hyvin. Jäljestyksen alkeiskurssi loppui tällä viikolla, ja päätettiin, ettei mennä jatkokurssille, sillä jo noissa alkeisasioissa on niin ohjaajalle kuin koirallekin opettelemista tälle kesälle. Tokon alkeiskurssin vika kerta on ensiviikolla ja olen laittanut "hakemuksen" jatkopaikkaa varten. Ilmoitin Rauhan Sawo Showhun lauantaille, jonne ei kyllä ole mitään tavoitteita, mutta kyllähän sitä kotikaupungin näytelmiin on mentävä.

Mutta tässäpä taisi olla viimeisen viikon merkittävämmät tapahtumat. Mulla menee paljon aikaa töissä ja Rauha on päivät yksin kotona. Jätän sille aina jonkin pahvin, jota se saa repiä.

p.s. Rauha esiintyy uusimmissa collie-sanomissa. Sivun 106 vasen alanurkka! :D

Ryminällä treenikentille

Tänään starttasi meidän kaksi kesän kurssiamme, eli jäljestyksen alkeet ja tokon alkeet. Minä olen ihan ummikko jäljestyksen suhteen, joten en ole osannut ottaa sitä Rauhan kanssa aiemmin. Tunti alkoi pitkällä teoriaosiolla, jonka jälkeen ohjaaja näytti jokaiselle erikseen, kuinka makkarajälki tehdään ja opasti myös jokaista koirakkoa erikseen itse jäljen menemisen kanssa. Siihempä se tunti kuluikin, eli ehdimme tehdä koko tunnin aikana vain yhden jäljen, mutta ei se mitään. Nyt opetellaan tätä sitten kotona ja ensi viikolla päästään kuulema enemmän tositoimiin.

Jäljestyskurssilta ajelimme sitten suoraan tokon alkeisiin, jossa otettiin luokse tuloja, sivulle tuloja, kontaktia ja luoksepäästävyyttä. Rauha veti edelleen jonkin verran kierroksia siitä, kun muut koirakot tekivät luoksetuloja, mutta ulkokentällä oli helpompi mennä siksi aikaa kauemmaksi, ja sain näin hallittua Rauhaa paremmin kuin pentukurssilla. Muuten kaikki meni oikeastaan ihan hyvin. Sivulle tuloissa katsottiin ohjaaja kanssa kuinka paljon voin häivyttää apuja pois. Jos en antanut mitään apuja (seisoin vain ja sanoin "sivu"), niin Rauha tuli istumaan sivulleni 180 astetta väärinpäin. :D Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että taka-askelet ja kropan heilautukset on ihan turhia. Rauha osaa kyllä pyöräyttää itsensä sivulleni pelkällä ranneliikkeellä avustaen. Nyt vain alkaa sitten tuo käden pois häivytys. 

Luoksepäästävyys otettiin kokeen omaisesti (sai tosin palkata koiraa), ja siitä Rauha olisi saanut kyllä 10! Se ei hievahtanutkaan paikaltaan kun ohjaajat kävivät kopeloimassa sitä. Pikaisesti se vilkaisi kyllä molempia sillä ilmeellä, että mitä sä siihen tulet lääppimään, mutta sitten se siirsi katseensa takaisin minuun. 10/200 pistettä ALO-luokan kokeeseen siis tienattu. Enää 150 pistettä matkaa ykköstulokseen! :D

Tällä kertaa alestalöytyi naudan maksaa. Pienin tätä pakkaseen ihan vain treeninamuiksi.

Sisänäkymää. Histologiasta kiinnostuneena piti tietysti vähän tutkia tätä, ennen kuin pistin sen lopulta ihan muussiksi. :D

Pentukurssi

Tänään alkoin KPSH:n eli Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajien pentukurssi! Tai oikeastaan teoriatunti oli jo maanantaina, mutta tänään päästiin ekaa kertaa ihan tosi toimiin. Treenit jatkuvat nyt sitten viikoittain aina toukokuun loppuun saakka. 

Treenit pidetään lämpimässä hallissa, johon on ahtautuneena lähes 20 koirakkoa. Ajattelin, että ensimmäisestä kerrasta ei voi tulla mitään, ja kun saavuimme siihen hallin pihaan, jossa jo moni koira odotteli sisälle pääsyä, alkoikin Rauha heti haukkua hurjana. Se räksytti joka suuntaan ja sitten se alkoi vielä räksyttää minullekin. Annoin vain olla, ja ajattelin, että nythän me tultiin sitä käyttäytymistä harjoittelemaan. Hallin sisällä oli kumiruohomatto jota Rauha aluksi innokkasti nuuskutteli. Hyvä vain, niin piti ainakin suunsa kiinni. Mutta heti kun hajut loppui alkoi taas se räkytys, joka kesti siihen asti että ohjaajat käski meidät rinkiin ja antoi ohjeet. Heti kun alettiin tekemään, Rauha hiljeni ja keskittyi tosi hyvin minuun ja tekemiseen, mutta heti kun esim. ohjaaja tuli siihen juttelemaan kanssani ja lopetin siksi aikaa Rauhan kanssa Rauha alkoi taas haukkua minulle. :D Ohjaajan kanssa tultiin siihen tulokseen että tylsyyttää se haukkuu ja haukulla koettaa komenella että "tehdään jotain", koska heti kun aloin taas Rauhan kanssa tehdä, se hiljeni. Silloin siellä mätsäreissä meillä oli sama juttu. Rauha haukkui kovasti, mutta kehässä ei ollut räyhäämisestä mitään tietoakaan. Rauha vaan haluaisi tehdä. Onneksi se ei kuitenkaan tätä haukkumista harrasta kotona, tai muissakaan arkipäivän tilanteissa, mitä nyt joskus haukahtelee joillekin koirille lenkillä, mutta oikeaa räksytystä se pitää vain kun on tuommoinen tilanne. 

Tällä ekalla kerralla treenailtiin ihan perusjuttuja. Ohjaajan kohtaamista, istumista ja kontaktia, leikkimistä, koiran käsittelyä ja ylipäätään sitä, että saatiin se koiran huomio. Annetuista tehtävistä Rauha selviytyi mielestäni hyvin. Pyysin yhtä ohjaajista katsomaan Rauhan hampaat harjoituksen vuoksi, ja sekin sujui hienosti. Rauha ei väistänyt lainkaan. Ainut ongelma treeneissä tuolla oli se "väliaikojen" haukkuminen. 

Puolessa välissä pidettiin tauko, jolloin hain vessasta Rauhalle vettä. Jätin Rauhan siksi aikaa nurkkaan odottamaan, ja kokoajan se istua napotti terhakkaan tarkkaavaisena paikallaan, eikä haukahtanut lainkaan. Siitä olin kyllä ylpeä! Ensi kerralla on vuorossa rentoutumisharjoituksia ja käskystä rentoutumista. Se kerta tulee olemaan siis ihan omiaan meille! 

Tässä vielä alkuviikosta kuvatut videot meidän pikatreeneistä tuolla rannalla. Rauha oli tuolloin vähän omissa maailmoissaan, joten tämän enempää en lähtenyt sen kanssa ottamaan. Seuraamisesta huomaa, että tyttö ei ole ihan tilanteessa mukana. :D