Pentukurssi

Tänään alkoin KPSH:n eli Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajien pentukurssi! Tai oikeastaan teoriatunti oli jo maanantaina, mutta tänään päästiin ekaa kertaa ihan tosi toimiin. Treenit jatkuvat nyt sitten viikoittain aina toukokuun loppuun saakka. 

Treenit pidetään lämpimässä hallissa, johon on ahtautuneena lähes 20 koirakkoa. Ajattelin, että ensimmäisestä kerrasta ei voi tulla mitään, ja kun saavuimme siihen hallin pihaan, jossa jo moni koira odotteli sisälle pääsyä, alkoikin Rauha heti haukkua hurjana. Se räksytti joka suuntaan ja sitten se alkoi vielä räksyttää minullekin. Annoin vain olla, ja ajattelin, että nythän me tultiin sitä käyttäytymistä harjoittelemaan. Hallin sisällä oli kumiruohomatto jota Rauha aluksi innokkasti nuuskutteli. Hyvä vain, niin piti ainakin suunsa kiinni. Mutta heti kun hajut loppui alkoi taas se räkytys, joka kesti siihen asti että ohjaajat käski meidät rinkiin ja antoi ohjeet. Heti kun alettiin tekemään, Rauha hiljeni ja keskittyi tosi hyvin minuun ja tekemiseen, mutta heti kun esim. ohjaaja tuli siihen juttelemaan kanssani ja lopetin siksi aikaa Rauhan kanssa Rauha alkoi taas haukkua minulle. :D Ohjaajan kanssa tultiin siihen tulokseen että tylsyyttää se haukkuu ja haukulla koettaa komenella että "tehdään jotain", koska heti kun aloin taas Rauhan kanssa tehdä, se hiljeni. Silloin siellä mätsäreissä meillä oli sama juttu. Rauha haukkui kovasti, mutta kehässä ei ollut räyhäämisestä mitään tietoakaan. Rauha vaan haluaisi tehdä. Onneksi se ei kuitenkaan tätä haukkumista harrasta kotona, tai muissakaan arkipäivän tilanteissa, mitä nyt joskus haukahtelee joillekin koirille lenkillä, mutta oikeaa räksytystä se pitää vain kun on tuommoinen tilanne. 

Tällä ekalla kerralla treenailtiin ihan perusjuttuja. Ohjaajan kohtaamista, istumista ja kontaktia, leikkimistä, koiran käsittelyä ja ylipäätään sitä, että saatiin se koiran huomio. Annetuista tehtävistä Rauha selviytyi mielestäni hyvin. Pyysin yhtä ohjaajista katsomaan Rauhan hampaat harjoituksen vuoksi, ja sekin sujui hienosti. Rauha ei väistänyt lainkaan. Ainut ongelma treeneissä tuolla oli se "väliaikojen" haukkuminen. 

Puolessa välissä pidettiin tauko, jolloin hain vessasta Rauhalle vettä. Jätin Rauhan siksi aikaa nurkkaan odottamaan, ja kokoajan se istua napotti terhakkaan tarkkaavaisena paikallaan, eikä haukahtanut lainkaan. Siitä olin kyllä ylpeä! Ensi kerralla on vuorossa rentoutumisharjoituksia ja käskystä rentoutumista. Se kerta tulee olemaan siis ihan omiaan meille! 

Tässä vielä alkuviikosta kuvatut videot meidän pikatreeneistä tuolla rannalla. Rauha oli tuolloin vähän omissa maailmoissaan, joten tämän enempää en lähtenyt sen kanssa ottamaan. Seuraamisesta huomaa, että tyttö ei ole ihan tilanteessa mukana. :D

Mikkelissä vierailulla

Oltiin viikonloppu Mikkelissä, tai tarkemmin ottaen Ristiinassa Janin äidin luona. Janin äiti ja hänen miesystävänsä asuvat todella metsässä, joten Rauhaa pystyi pitämään siellä ihan huoletta irti. Ainut mikä vähän pelotti, oli ilvekset, sillä niitä liikkuu siellä kuulma paljon. Mutta kyllähän ne ihmistä onneksi karkuun lähtee. 

Tajusin myös, että pidän Rauhaa ehkä vähän liian pumpulissa. Minulle vain on iskostunut niin syvälle se ajatus, että Rauha on varautunut vieraita kohtaa, ja sitä on lähestyttävä hitaasti. Janin äidin miesystävä on todella matala- ja kovaääninen tyyppi ja ajattelin, että Rauha varmaan arkailee miehen kanssa, mutta että mitä. Rauha ei ollut moksiskaan, vaan kävi ihan normaalisti tutustumassa ihmisiin. Lisäksi tämä miesystävä nappasi Rauhaa kuonosta kiinni, ravisti ja nauroi oikein röyheästi perään. Olin ihan varma, että nyt Rauha säihkätää ja säntää pakoon, mutta ehei, Rauha päättikin hyökätä kunnon leikkirähinään miehen kanssa. Voi että, tuntuu, etten ole taas lainkaan kartalla Rauhan kanssa siitä, miten se suhtatuu kehenkin. Tuntuu, että se on ihan päivästä ja auringon ja kuun asennosta kiinni. Pitää vain antaa Rauhalle aikaa. :D

En viitsinyt raahata Rauhalle tuoretta lihaa Mikkeliin asti, joten ostin sille mukaan kuivattuja kalkkunan kauloja. Pakkauksessa luki, että älä jätä koiraa valvomatta kuivattujen tuotteiden kanssa, sillä niistä voi irrota kovia paloja. En sitten ihan ymmärtänyt mitä näillä kovilla osilla tarkoitettiin, ja jätin Rauhan järsimään kaulaa olohuoneeseen sillä välin, kun me muut ruokailimme keittiössä. Kun syönnin jälkeen tulin tarkastamaan Rauhan tilanteen, ymmärsin, että niillä kovilla osilla tarkoitettiin ilmeisesti näitä:

Kaulu siis todella oli kokonainen kalkkunan kaula, ja se sisälsi myös kaulanikamat, jotka Rauha, luojan kiitos, oli jättänyt syömättä. 

Harvahammas

Ihan muutamassa päivässä Rauhan hampaat ovat alkaneet vaihtua oikein tohinalla. Pari päivää sitten irtosi viimeinen yläetuhammas ja nyt jo uudet hampaat ovat tunkemassa uusien tilalle. Alahampaat sen sijaan vinksottavat vielä miten sattuu, ja toivon, että nekin tippuvat äkkiä ja alta kasvaa suorat ja nätit hampit. 

Kuvia helmikuisesta Vänäristä. Ihan kamalan liukasta. Miten täällä muka lenkkeillään!

 Maukasta jäätä! Jonka alla on nenäliina.. tai purkka.. tai jotain muuta extraherkkua!

 Jiihaa!

"Tuleksä!?"

Hiukan liukasta. Rauha sai jouksennella ihan yksin. Minä menin rantoja pitkin!

Näyttelyreeniä

Olen seuraillut jonkin aikaa Facebookissa Kuopion koiranäyttelytreeniryhmää, ja kun Rauha nyt viime viikolla sai toiset rokotteensa, päästin mekin vihdoin eilen osallistumaan treeneihin. Kyseessä eivät ole siis mitkään seuran tai yhdistyksen pitämät treenit, joissa olisi vetäjä jne. vaan ryhmä vain kerää yhteen koirakkoja, jotka haluavat omatoimisesti treenata näyttelyitä varten.

Ajelimme siis eilen illalla Kuopiolaisen ostoskeskus Matkuksen parkkipaikalle, jossa treenit oli sovittu järjestää. Paikalla oli meidän lisäksi 6 muuta koirakkoa. Aluksi kaikki vain ottivat omia aikojaan seisotuksia ja ees taas ravautuksia. Se aika me käytettiin Rauhan kanssa pääosin sivusta seurailuun ja tilanteeseen tutustumiseen. Sitten kun alettiin ottaa kehässä ravaamista, mekin mentiin mukaan. Muut koirat eivät edelleenkään kiinnostaneet Rauhaa ravin aikana, mutta tällä kertaa ongelmaksi osoittautui se, että Rauha ihan väen väkisin vänkäsi minun jalkaan kiinni. Ei siis suullaan vaan kyljellään. Rauha siis yritti tulla ravaamaan aivan minuun kiinni. Sitten kun otin herkun esille, Rauha meni kauemmaksi, mutta alkoi jälleen nostella etusiaan ihan pöljän näköisesti. Pitäisi varmaan harjoitella tätä ravia joskus ihan omallakin ajalla. :D

Seisoa Rauha jaksoi niin kauan kun minä oli skarppina, mutta jos juttelin vähänkään jollekin muulle tai keskityin edes hetkeksi johonkin muuhun, Rauha istui saman tien. Seisominenkin oli varmaan vähän mitä sattuu haritusta, mutta olen tyytyväinen tällä hetkellä siihen, että Rauha seisoo, eikä istu tai makaa. 

Kaikki autolliset veivät vuorollaan koiransa autoon ja kävivät tutkimassa muut koirat. Itse olin ensimmäinen vapaaehtoinen kopeloija, ja kun kävit tarkistelemassa koirien hampaita, huomasin, että todella moni antoi koiralleen käskyn "hampaat" kun katsoin hampaita, ja koirat selvästi skarppasivat tämän käskyn kuultuaan. Minä ihmettelin että mitä ihmettä nyt tuommoista koiralle opettamaan. Leewikinhän on aina antanut kenen vain nostella huuliaan miten sattuu, eikä siihen mitään käskyjä ole tarvittu. Mutta kun hain Rauhan takaisin ja ensimmäinen vieras ihminen tuli Rauha kopeloimaan, tajusin, että se "hampaat" onkin ehkä ihan hyvä juttu. Rauha suhtautui kyllä tosi iloisesti vieraisiin koskettelijoihin. Koko koira vispasi hännän mukana sivulta toiselle ja korvat oli liimautuneina niskaan, kun Rauha koetti päästä pusuttelemaan kopeloijia. Mutta sitten kun oli vuorossa se hampaiden katsominen. Eih. Juuri kun vieras oli saanut kätensä Rauhan kuonon ympärille, ja oli kurkkaamassa hampaita, Rauha kiskaisi kuononsa taidokkaasti otteesta. Ainut miten saatiin hampaat katsottua edes joten kuten oli niin, että minä syötin Rauhalle samalla herkkuja sen mitä kerkesin, niin ettei Rauha ehtinyt huomata mässyjensä lomasta, että joku nosti sen huulet ylös. Uhhuh. Nyt alkaa meillä sitten "hampaat"-harjoittelu. Eilen illalla jo Jani tarkasti Rauhan hampit samalla kun seisotin Rauhaa, ja ihan hyvin se meni, kun tarkastaja oli noin tuttu. 

Pitää vielä sanoa, että olen minäkin kyllä pöllö koiran omistaja. Rauha alkoi nimittäin köyristää lantiotaan aika selkeästi loppua kohde mentäessä, ja minä ajattelin että sitä vain arastuttaa, ja "nytpä kuule riehutaan ja ravataan, jotta tuollainen köyristely häviää!". No eipä se sillä hävinnyt, mutta syy köyristelylle selvisi saman tien treenien päätyttyä, kun Rauha pääsi kapuamaan kentän viereiselle kinokselle ja vääntämään todella suuret kakat. Ressukka pidätteli kakkaa varmaan koko treenin ajan, ja minä en tajunnut. Ensi kerralla pitänee käydä pienellä lenkillä ennen treenejä, niin ei pääse tällainen hätätila yllättämään. :D

Pentuleikkejä ja teipattuja korvia

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Mustin&Mirrin pentuleikeissä. Ryhmärajat olivat 5-10 kg ja yli 10 kg ja Rauha painoi tasan 10 kg, joten minulla oli vähän hankaluuksia päättää, kumpaan ryhmään menemme. Rauha on kuitenkin vielä niin nuori ja ensi kertaa tuollaisessa suuressa tuntemattomassa koiralaumassa, niin mentiin tuohon pienempien ryhmään. 

Paikalla oli Rauhan lisäksi 4 muuta pentua, ja aitaus oli kyllä tosi pieni mielestäni kaikille. Rauha olisi parilla loikalla juossut aitauksen päästä päähän. No mutta, kun laskin Rauhan sinne muiden pentujen sekaan, olivat tietysti kaikki pennut uuden tulokkaan kimpussa. Rauhaa vähän hirvitti koko touhu, mutta ihan reippaasti se minusta yritti ottaa leikkiaskelia, mutta näki, että Rauha olisi mieluummin leikkinyt muiden pentujen kanssa yksitellen, ja se, että ne kaikki olivat Rauhan kimpussa oli vähän ikävää. Sitten Rauha päättikin heittäytyä selälleen, ilmeisesti, jotta muut lopettaisivat sen ahdistelun. Tämä olisi varmaan ollutkin muuten hyvä veto, mutta mukana ollut 11 kk ikäinen norwichinterrieri, ei pitänyt tästä yhtään, vaan hyppäsi saman tien Rauhan päälle todella alistavasti ja äkäisesti muristen. Kävin hakemassa Rauhan pois, mutta kun päästin sen  uudelleen menemään, taas se heittäytyi selälleen ja tämä vanhempi terrieri oli päällä rähisemässä. Jos Rauha olisi siinä tilanteessa haukahtanut tai koettanut nousta, olisi varmaan saanut hampaasta, joten näin viisaammaksi lähteä pois. Olimme siis tuolla "pentuleikeissä" yhteensä ehkä 5 minuuttia. :D Mutta niin, ei kaikki koirat vain voi tykätä kaikista, ja varmasti tuo pentujen suuri ikä erokin hankaloitti tilannetta. Käytin sitten Rauhaa oikein kunnon metsälenkillä hyvitykseksi siitä, että olin noin inhottavaan tilanteeseen sen vienyt.

Tänään sitten oli vuorossa operaatio korvan kesytys. Rauhan oikea korva törötti eilen koko päivän pystyssä, koska sama trendi jatkui tänään, kipaisin apteekista teippiä, jolla sitaisin oikean korvan pakettiin. En ole ollenkaan varma, onko tuo tehty oikein, mutta pääasia, että jotain on yritetty. Noissa kuvissa näkyy versio yksi teippauksesta, mutta koska huomasin teipanneeni korvaa liian vähän verrattuna tuohon vielä luonnonlörppään korvaan, korjasin tuota teippausta, ja laitoin korvaan vähän syvemmän taitoksen. Nyt vain jännätään, mitä tuosta paketista lopulta kuoriutuukaan. :D

Jahdattavat asiat top5

Rauhalla on aika innokas lähtemään kaiken liikkuvan perään. Toisaalta se on kivaa, kun sitä on helppo viihdyttää sillä, että viskoo vain lumipalloja, ja Rauha säntäilee hurjana ympäri ämpäri, toisaalta taas raivostuttaa kun se saattaa yhtäkkiä hihnassakin päättää säännätä jonkin aivan liian siistin jutun perään. Tässä on meidän Rauhan jahdattavat asiat top 5:den kärki, listalle tosin pääsi vain ne asiat, joiden perään säntäilystä minä EN niin pidä:

5. Polkupyöräilijät
Pyöräilijät saavat listan alhaisimman sijan, sillä niitä jahdataan vain, jos jokin muu jahdattava asia on ensin saanut sellaisen jahtauskutkutuksen Rauhan päähän. Myöskään vastaan tulevat pyöräilijät eivät ole ongelma, sillä ehdin kieltää Rauhaa, kun huomaan, että hihna kiristyy ja korvat hörährävät, mutta ne takaa ihan yhtäkkiä ohi sujahtavat pyörät ovat välillä ongelma. Rauhakin yllättyy niistä yleensä niin paljon, että ponkaisee ihan mitään ajattelematta perään ja sitten tietysti hihna tulee vastaan ja Rauhan hurja hyökkäysspurtti katkeaa kuin seinään.

4. Hiihtäjät
Hiihtäjät ovat nyt tipahtaneet ihan viime viikkona tällä listalla, sillä niihin Rauha on jo alkanut tottua, ja niiden kimppuun ei lähdetä muuta kuin silloin, jos ne menisivät ihan Rauhan vierestä ja minä olisin jossain kaukana. Onneksi näin ei ole tapahtunut, mutta olen varma, että jos tapahtuisi, ei Rauha pystyisi hillitsemään itseään, vaan lähtisi perään.

3. Autot
Voitte vain kuvitella, kuinka ihana on asua keskusta-alueella autojen perään sinkoilevan koiran kanssa. Rauha oppi tämän varmaankin jo ihan pienenä siitä, kun jäimme aina tien viereen odottamaan, että auto menee, ja sitten heti kun auto oli mennyt, lähdimme ylittämään tietä. Rauhalle ohi menevä auto on yhtä kuin liikkeelle. Autotkaan eivät kuitenkaan pääse aivan kärkisijalle tällä listalla, sillä niissäkään kaikki eivät kelpaa jahdattaviksi. Ainoastaan hyvin kovaa ajavat autot tai lujaa kiihdyttävät autot ovat sopivia perään juoksu kohteita. Tiedättehän, mitä kovempi NUUUUNNUUUUNNUUUNN-ääni, sitä innokkaamin Rauha yrittää lähteä perään.

2. Perässä vedettävät matkalaukut
Meidän naapurissa on hotelli, joten hyvin usein myös törmäämme tuossa talon vieruskadulla perässä vedettäviin matkalaukkuihin. Parasta on, jos joku tulee eteemme kävelemäät tällaisen hökötyksen kanssa. Rauha varmaan näkee matkalaukun jonkinlaisena maata pitkin vedettävänä leluna, ja yrittää kaikin keinoin päästä syöksymään noiden ihania laatikoiden perään.

1. Moottorikelkat
Näitä on nähty vain muutama kerta, mutta sekin riittää kertomaan, että moottorikelkkoja olisi Rauhasta aivan IHANA jahdata. Ne menevät kovaa ja päästävät aivan ihanaa NJUUUUU-ääntä! Niiden kimppuun on pakko rynnätä, ja yleensä kun niitä nähdään, on Rauha vielä mukavasti irti, joten mitään typeriä hihnarajoitteitakaan ei ole! Moottorikelkat ovat todella ansainneet paikkansa listan sijalla yksi.

Kuten varmaan fiksuimmat huomasivat, meillä tosiaan pieni ongelma tuon hihnassa sinkoilun ja perään säntäilyn kanssa. Onneksi hihna on lyhyt ja tänne-käsky suht' varma, joten onnettomuuksilta ollaan vältytty. Toivon todella, että tämä on vain pentuiän hölmöilyä, ja menee ohi totuttamisen ja ajan kanssa.

Rauha tuli katsomaan, että mitä ihmettä minä taas siitä juoruan netissä. :)

Miten ihmisiin tulisi suhtautua

Rauhan silmät voi jo nyt mainiosti. Varmaankin tipat auttavat, sillä tuskin ruokavalion muutos noin nopeasti vaikuttaisi. Silmät ja nenä saattavat vähän vuotaa kirkasta nestettä, kun ollaan pitkään ulkona, mutta niin ne vuotaa minullakin näillä pakkasilla, että tuo lienee jo ihan normaalia. Pääasia, ettei ole enää aina herättyä isoja rähmäkökkäreitä silmäkulmissa.

Rauhan saalis.

Ajattelin nyt tulla vähän kokoamaan ajatuksiani tuosta Rauhan sosiaalisesta käyttäytymisestä ihmisiä kohtaan. Niin kuin olen jo aiemminkin kirjoittanut, Rauha suhtautuu vieraisiin ihmisiin hyvin vaihtelevasti, enkä ole aivan varman mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, kenestä Rauha tykkää ja kenestä ei. Kuitenkin on pari asiaa, jotka selvästi vaikuttavat Rauhan käytköseen:

1. Ympäristö. Rauha suhtautuu sisällä uusiin ihmisiin paljon avoimemmin kuin ulkona. Rappukäytävässä uskaltaa mennä tutustumaan kehen vaan oikein reippaasti ja täällä meillä vieraat otetaan iloisesti vastaan. Ulkona Rauha ei niinkään välitä ihmisistä. Toinen ympäristötekijä on valoisuus. Ulkona pimeässä on se huonoin vaihtoehto, ja silloin jos vierasihminen yrittää päästä silittämään Rauhaa, Rauha aika varmasti väistää. Sitten kun saa itse mennä tekemään tuttavuutta, eli aluksi nuuskia jalkoja jne. niin myös ulkona pimeässä voi luoda uusia ystävyyssuhteita. :D 

2. Toinen, selkeästi suurempi tekijä on alkoholi. Rauha on nyt minulla ollessaan haukkunut sellaisella ikävällä haukulla kolmea ihmistä, jotka ovat yrittäneet tulla juttelemaan. Viimeisimmän kohdalla vasta tajusin, että näitä kaikkia kolmea ihmistä yhdistää se, että he ovat olleet humalassa. Viimeisin tapaus sattui tuossa omalla pihalla, kun olimme lähdössä Rauhan kanssa lenkille. Joku naapurin vanhahko nainen tuli selittämään, kuinka hän rakastaa koiria, ja kuinka koirat rakastavat häntä. Rauha kävi kerran nuuskaisemassa naista vähän kauempaa, perääntyi ja alkoi haukkua. Ei sellaista iloista leikkiin-kutsu-haukkua, mitä se joskus haukkuu, vaan uhmakasta "mene pois!" -haukkua. Minä sitten yritin houkutella Rauhaa naksun kanssa naisen luo, ja kun menin naisen viereen, haistoin, että nainenhan haisi todella vahvasti viinalle. Heitin naksuni Rauhalle sinne kauemmas maahan ja sanoin naiselle, että mepä nyt jatketaan matkaa. 

Sinänsä minua ei haittaa, että Rauha ei siedä humalaisia. Miksi pitäisi? Niin kauan kun Rauha hermostuu vasta siitä, kun känniset tulevat meille jotain selittämään, homma on ok. Kunhan se vain ei mene missään vaiheessa siihen, että kaikki ohikulkevat känniääliöt pitää räkyttää. Vielä ei Rauha ainakaan ole näyttänyt mitään merkkejä, että pelkät ohikulkijat kiinnostaisi, mutta jos niin kävisi, niin mitenkähän siinä sitten niihin kännisiin totuttaisi. Pitäisi varmaan sitten alkaa pitää täällä jotain bileitä. :D Nään jo sieluni silmin, kuinka facebook-tapahtuman nimi olisi "koiran sosiaalistamisbileet!".

"Et saa musta kuvaa! Lällällällällää!"

Rauha on Rauha. Minun pitäisi muistaa se. Se ei ole Leewi, eikä se ole Piitu, eikä se käyttäydy niin kuin ne. Rauha ottaa vieraat vastaan omalla tyylillään. Eniten minua varmaan tässä hämää se, että Rauha puolustaa minua. Leewi ei ikimaailmassa uskaltaisi puolustaa minua, vaan se nipsu juoksisi heti minun taakse piiloon, jos jotain pelottavaa tulisi vastaan. Rauha sen sijaan vaikuttaa hyvinkin puolustushalukkaalta. Kun näimme ensimmäistä kertaa hiihtäjän ihan läheltä, oli Rauha menossa todella skarppina ja häntä pystyssy pientä kurkku-urinaa päästäen vastaan. Kielsin sitä. En halua, että Rauha kokee, etten itse pysty puolustautumaan hurjilta murtomaahiihtäjiltä. 

Myös tämän kummajaisen kimppuun Rauha yritti lähteä häntä sojossa, mutta onneksi tuli takaisi kun karjasin. Kuskia vain nauratti.

Kehityskuvia

Tulin vain länttäämään tänne Rauhan 12,5 viikkoa posekuvat. Askartelin nyt ekaa kertaa neidille näyttelyremmin kanini vanhasta hihnasta. Punainen ei ehkä ole mikään paras väri, mutta tuo on nyt vain tuollainen harjoitusremmi. On minulla Leewin valkoinen ihan oikeakin näyttelyhihna, mutta se on Rauhalle vielä liian iso, joten tuolla punaisella mennään siihen asti, että se oikea hihna on sopiva.

Nyt meillä sitten tämän jälkeen alkaa näyttelytreenaus. Oli taas sen verran työn ja tuskan takana saada tyttö seisomaan kunnolla. Aina kun sain takajalat aseteltua, Rauha liikutti etujalkoja. Sitten kun aloitin asettelemaan etujalkoja se tietysti polkaisi takasensa jonnekin uuteen paikkaan. Ja yritäppä siinä sitten vielä saada kaula näyttämään pitkästä ja uljaalta. :D

Tässä olisi jalat olleet niin nätisti, mutta kuono on tietenkin kohti kattoa. 

Tämä oli myös varsin onnistunut otos, joskin Rauha näyttää jostain syystä hyvin takakorkealta, mitä se ei oikeasti mielestäni kyllä ole. 

Iso tyttö

Rauha hanibuubeli alias Räyhä Rauhanen täytti tänään 12 viikkoa! Painoakin on jo kertynyt 8,4 kiloa. Tänään siirryttiin sitten saman tien tuohon 3 ateriaa/päivä -rytmiin. Tällainen ruokinta on minullekin helpompi toteuttaa, kun voi antaa ruuan aamulla herätettä, seuraavan kun tulee koulusta 14-16 aikaan ja sitten illalla viimeinen ennen nukkumaan menoa. Neljän aterian kanssa oli vähän hankala venkslailla pitkinä koulupäivinä.

Rauha syö nyt sitten kolme kertaa päivässä 1,5 dl Nutroa, 1 dl lihaa ja 0,5 dl piimää/kermaviiliä/raejuustoa. Palkkauksessa olen alkanut syöttää lihan ja juuston ohella Royal Caninin pentunappuloita (meillä oli varastossa pieni pussi), koska ovat niin sopivan kokoisia, ja Rauha tykkää niistä kovasti.

Taidan koettaa saada jonkilaiset seisotuskuvat vasta viikonloppuna, kun lähdemme Rauhan kanssa Iisalmeen. Yksin en niitä saa otettua, kun kamerassani ei ole sellaista monta kuvaa peräkkäin ottavaa ajastinta, ja Janilla ei ole tarpeeksi pitkä pinna siihen hommaan. Sen sijaan, nyt kun olen videoista innostunut, kuvasin taas vaihteeksi vähän videota meidän "kotitokoilusta". Olemme nääs alkaneet Rauhan kanssa harjoitella sivulle tuloa ja seuraamista. Sivulle tulo on vielä todella vaikea Rauhalle, kun se ei oikein hallitse takapuoltaan, mutta pikkuhiljaa tuo takamuskin alkaa tulla Rauhalle tutummaksi, ja vielä se jossain vaiheessa tajuaa, miten sitä voi hallitusti heilutella. Seuraamista on otettu vain sisällä ja askel kerrallaan, niin kuin videossa näkyy, mutta ulkona ollaan tehty jonkin verran kontaktikävelyä. Eli siis palkkaan Rauhaa siitä, että kävelee vierelläni ja ottaa kontaktia, mutta mitään käsky sanaa en ole siihen yhdistänyt. Rauha onkin oppinut nopeasti, että ulkona saa helposti namin, kun tulee vierelle kävelemään ja napittaa silmiin. 

Ollaan myös nyt viikon verran harjoiteltu vieraiden koirien ohituksia namien avulla, mutta ne nyt ei vielä suju niin vaivattomaksi. Rauha saattaa vilkuilla minua satunaisesti, mutta pääasiassa se tuijottaa vastaan tulijaa. Namin avulla Rauha kuitenkin pysyy suhteellisen hyvin vierellä, eikä lähde riuhtomaan koirien luo. Ohituksissa tarvitsemme kuitenkin vielä runsaasti harjoitusta. Omapa on vikani, kun alussa "ohitimme" vieraat koirat niin, että menimme pientareelle istumaan ja katsomaan, kun koira kulkee ohi. Olisi varmaan pitänyt alusta asti kieltää tuo möllötys. 

Tässä kuitenkin pieni video pätkä meidän tämän päivän harjoittelusta. Alkaa tää meidän olkkari/keittiö olla kaikille lukijoilla jo melko tuttu paikka. 

Ja sitten vielä meidän eka yritys tehdä tämä video ja Karvisen sabotaasi. Tästä näkee, että kovin suurta häiriötä ei meillä vielä siedetä, ja siksi olisi hyvä päästä johonkin pentukurssille, kunhan nyt saadaan rokotukset kuntoon.

Räyhis ja Martsu. <3

Auktoriteettiongelmia

Käytiin tänään Janin mummin luona. Edellisen kerran kävimme siellä ennen joulua, ja Rauha nukkui koko visiitin ajan eteisessä. Tällä kertaa ei kyllä nukuttu, vaan huntattiin ja tutkittiin mummon kotia ees taas ihan edelliskerrankin edestä. Janin mummo on onneksi todella eläinrakas, ja minua jopa vähän huolestutti, että mitä jos Rauha säikähtää, kun mummo hyökkää oitis iholle kun sisään päästään. Pelkoni osoittautui tällä kertaa turhaksi. Mummo oli Rauhasta ihana. Tähän saattaa vaikuttaa myös se, että Rauha sai mummolta makkaraa, juustoa ja pullaa. 

Vierailulla huomasin kuitenkin erään asian, jonka olen aiemminkin pannut merkille, mutta en ole tajunnut, että tilanne on jo näin "paha". Nimittäin Rauha ei tunnu oikein arvostavan Jania. Tai siis arvostaa siinä mielessä, että Jani on ihana leikkikaveri, jonka kanssa on ihan parasta remuta ja riehua, mutta mitään valtaa Janilla ei Rauhaan ole. Tapahtuma ketju meni suunnilleen näin: Jani alkoi riehuttaa Rauhaa. Rauha innostui ja lähti mukaan leikkiin. Rauhan leikki meni turhan väkivaltaiseksi (alkoi näykkiä Jania varpaista). Jani lopetti leikin, mutta Rauha vain jatkoi Janin päälle pomppimista ja alkoi vielä kaupan päälle haukkua. Jani kielsi Rauhaa monta kertaa. Rauha ei välitä. Minä ärähdän kerran. Rauha istuu välittömästä, katsoo minua hetken nyrpeästi ja menee makaamaan vähän kauemmaksi. Rauha pysyy nätisti paikallaa, kunnes Jani menee silittämään sitä ja taas alkaa se rähinä rumba, jonka joudun taas keskeyttämään. Huoh.

Ärsyttää se, että tähän minä en oikein voi vaikuttaa mitenkään. Olen yrittänyt kertoa Janille, miten Rauhaan pitäisi suhtautua ja mitä milloinkin tehdä, mutta eihän minua voi uskoa. Kaikki tuollainen joka tulee minun suustani on automaattisesti nalkutusta, joka saa tulla toisesta korvasta sisään ja mennä saman tien toisesta korvasta ulos. Toisinaan saan osakseni mykkäkoulun, jos yritän "päteä", miten Rauhaa pitäisi missäkin tilanteessa kohdella. Tai parhaassa tapauksessa tulee kommentti "sinun koira, sinun se pitää kouluttaa". Olisi se niin paljon helpompaa, kun toinenkin kunnioittaisi niitä minun periaatteitani. Jani on Rauhan kanssa tekemisissä todella vähän, joten mitään vakavaa hallaa se ei Rauhan koulutukselle pysty aiheuttamaan. Kaikenlaista pientä harmia kuitenkin ehtii syntyä. Esimerkiksi jos Jani on olkkarissa ja Rauha alkaa haukkua, Jani menee silittämään Rauhaa, jotta se hiljenee. Kun sanon, että ei välitetä siitä, niin se ei opi kerjäämään huomiota noin, tulee vastaukseksi "ei kerrostalossa saa haukkua". 

En tiedä miten minä saan opetettua Rauhalle, että Jania pitää kunnioittaa ja katsoa ylöspäin, kun Jani itse tulee ja viestittää Rauhalle ihan päinvastaista. Ei kai tässä auta muu kuin vain pitää tuon herran kanssa tiukka palaveri siitä, miten tuota elukkaa kohdellaan ja komennetaan. 

Rokotukset

Tänään käytiin sitten siellä rokotuksissa. Minä olen nähnyt asiasta kahtena yönä painajaisia, ja aamulla maha oli tosi kipeä. En itsekään aina tajua miksi mahani ja alitajuntani päättää jännittää joitain näinkin yksinkertaisia asioita, mutta minkäs sille voi. En jännitä kovin monia juttuja, mutta sitten kun jännitän, se tulee ihan puskista. Painajaisteni aiheena oli, että olin myöhässä ja auto ei lähtenyt käyntiin. No joka tapauksessa auton kanssa ei ollut mitään ongelmia ja olimme paikalla ihan ajoissa. Tyhmä maha, turhaan pelkäsit.

Rauhakin on alkanut tottua pakkasiin. Ehkä se säikähti sitä viime postauksessa esiintynyttä pukua, ja päätti, että parempi koettaa tareta ihan omalla tuskilla. 

Rauha käyttäytyi todella nätisti. Hirveän utelias se oli kyllä muita paikalla olleita eläimiä kohtaan, mutta ei sitten kuitenkaan työntynyt kenenkään päälle, vaikka hihna olikin kokoajan kireällä. Piikkiä Rauha ei huomannut ollenkaan. Olisi kyllä ollut ihme, jos se olisi tajunnut sen, sillä Rauhalla on TODELLA korkea kipukynnys. Yleensä kun tuollaiset penikat huutavat ihan joka asiasta, niin Rauha ei ole kivusta ilmoittanut kuin ihan pari kertaa: Kerran kun astuin sen tassulle lenkillä, ja sitten silloin kun kissa nappasi sitä kynnellä nenästä. 

Tärkeimmät asiat tällä elänlääkärireissulla olivat..

• No tietysti ne rokotukset
• Rauhan virallinen paino on nyt sitten 7,5 kiloa ja eläinlääkärin mukaan Rauha ei ole lihava. Tai no "pennun pitääkin olla vähän pyöreä". Niin eläinlääkäri tarkalleen sanoi. Lupasi kyllä, että kuukauden päästä se on jo paljon kiinteämpi, kun lihasmassaa alkaa tulla lisää. 
• Rauhan sydämen sivuääni oli kadonnut. Rauhallahan tosiaan todettiin pieni sivuääni pentututkimuksessa. Eläinlääkäri ja kasvattaja epäilivät kyllä sitä tällaiseksi "puppy murmuriksi", ja niin minäkin, mutta kyllähän se silti taustalla aina vähän kummitteli. Kuuntelutan sydämen kyllä vielä varmaan jollain toisellakin eläinlääkärillä, ihanvarmuuden vuoksi, mutta aika varma olen siitä, että sivuääni oli vain viaton puppy mur mur, ja Rauha on siis tervesydäminen tyttö. Tämä meidän eläinlääkäri oli sitä mieltä, että todella monella pennulla kuuluu niitä sivuääniä, ja että ei niistä tarvitsisi mitään välittää, mutta itse olen ihan tyytyväinen, että pentututkimuksen tehnyt eläinlääkäri on kuitenkin asiasta huomauttanut. Eihän sitä koskaan tiedä.

11 viikko ja OIKEA videokevennys

Rauha täytti siis tänään 11 viikkoa. Minulla oli tänään pitkä päivä koulussa, joten äitini saapui Iisalmesta asti hoitamaan "lapsenlastaan". Rauha on kamalan vieraskorea, eikä lainkaan rähissyt, ärissyt tai hyökkäillyt käsiin kun äiti oli täällä, mutta saman tien kun äitini lähti, Rauha sai kamalan pentuhepulin ja juoksi ympäri kämppää rähisten ja äristen.. Ehkä se ei uskalla vieraiden edessä "repäistä" kunnolla.

Mutta tässä nämä meidän 11 vk pose kuvat:

Äiti toi käydessään testattavaksi Rauhalle ulkoilupuvun, jonka oli saanut lainaan työkaveriltaan. Puku sopi kyllä todella hyvin, mutta kangas taisi olla vielä vähän turhan jäykkää pennulle. No ainakin meillä oli hauskaa, vaikka Rauha ei tainnut tuosta sovitushetkestä juuri nauttia. Toivottavasti kukaan ei ota tätä eläinrääkkäyksenä:

Matolääke ja videokevennys

Soitin tänään Rakkiin ja Kattiin, joka on paikallinen eläinlääkäriasema. Tarkotuksena oli varata rokotusaika ensi viikolle. Sopivaa aikaa ei kuitenkaan löytynyt, joten virkalilija ehdotti, että rokotetaan perjantaina, vaikka Rauha onkin vasta 11 vk. Nykyaikaiset rokotukset voidaan antaa kuulma vaikka heti 8 viikkoisille, ja 12 viikkao on vain suositus. Niinpä varasin meille ekan rokotuksen jo perjantaille. Nyt sitten kiirreellä syötiin tänään sitten Canexit. Eihän tässä tule viikon väliä, mutta sekään ei kuulema haittaa. Joten. Perjantaina! Rokotuksiin!

En tiedä yhtään näistä Kuopion eläinlääkäriasemista, mutta naapurin mummo oli sitä mieltä, että Rakki ja Katti on ainut toimiva eläinlääkäriasema täällä päin, joten päätin mennä kokeilemaan. Saa sieltä ilmeisesti myös rokotukset kaikkein edullisimmin. Tuossa meidän naapurissa olisi Pieneläinklinikka Punaturkki, mutta koska naapurin mummo sanoi, että sinne ei kannata mennä, en nyt sitten mene. Haha. Rokotukset on kyllä niin yksinkertainen asia, että eiköhän se onnistu missä vain. 

Tänään sitten tosiaan annoin Rauhalle matolääkkeen, Canexia. Sotkin mönjän pieneen määrään ruokaa, ja sehän upposi Rauhaan ilman mitään ongelmaa. Tässä video matoruokakupista ja samalla näkyy meidän ruokametodit. 

Syömään!

Samalla kun pääsin taas näiden videoiden makuun, tässä on kaksi loppukevennyspätkää. Ensimmäisessä meidän noudaleikki, johon yritän nyt liittää tuota "hae" käskyä. 

Jälkimmäisessä meidään faaabulous temppuvideomme. Rauha ei vielä ole ihan tottunut siihen että minä seison, ja sen pitäisi mennä maahan. Välillä menee hyvin, välillä menee.. niin kuin tuossa videossa. Mutta en ole vielä ollut turhan tiukka. Lopputulos on kuitenkin se, että koira on maassa!

Rauha "noutaa".

Rauha temppuaa!

Auran kanssa

Käytiin tänään taas Janin isän luona tapaamassa Aura-spanielia. Aura on siis 4-vuotias enkkusprinkku-cockeri-mix, joka on osoittautunut hyväksi leikkikaveriksi Rauhalle pitkän pinnansa ja iloisen luonteensa vuoksi. Pienen alkukankeuden jälkeen tytöt saivatkin hurjan pöhinän pystyyn, ja mikä parasta, kun Janin isä asuu maalla, saivat koirat huoletta juosta pihassa vapaana. 

Meillä kun ei vielä ole rokotuksia, on ollut vähän vaikea tutustua koiriin. Joitain koiria ollaan käyty nuuskuttelemassa hihnassa lenkillä, mutta ei siinä oikein mitään kivaa ole, kun ei pääse vapaana temmeltämään. Onneksi on sentään muutamia koiraystäviä, joiden kanssa on mahdollisuus päästä melskaamaan. Sitten kun rokotukset on kunnossa, alamme varmaan käymään välillä koirapuistoissa. 

Rauhan salainen ase: Köllähdä selällesi, jos tilanne käy tukalaksi!

 Kaunis Aura.

Ja töhö Rauha.

Tällä kertaa, kun olimme valoisalla liikkeellä, näimme myös heppoja. Rauhaa ne ei kyllä pätkän vertaa kiinnostaneet. Olen aika varma, ettei se Rauha edes tajunnut niiden olemassa oloa, sillä hepat olivat niin suuria ja seisoivat paikallaan. Vaikka vein Rauhan ihan aitauksen viereen, niin ei Rauha edes katsonut heppoihin päin.

Hepat myös hönkivät minun kameran linssin niin huuruun, että valokuvaaminen loppui siihen. 

Aktiivinen pentu

Rauha kasvaa kasvamistaan ja samalla sen ruokahalu lisääntyy. Ruoka-annokset ovat tuplaantuneet tässä 3,5 viikon aikana, ja varsinkin iltaisin vaikuttaa siltä, että Rauhan voisi syödä enemmänkin. Tällä hetkellä Rauha syö päivässä lähes litran ruokaa. Mutta toisaalta, kasvaakin se nopeasti. Pitää vain olla tarkka, ettei tyttö pääse pyöristymään. Olen kuullut monelta, että pentu kyllä itse säännöstelee ruokansa, mutta en kyllä olisi Rauhan kohdalla tuosta niin varma, on tuo sen verran perso ruualle.

Mutta vaikka Rauha syö paljon, niin kyllä se varmasti kuluttaakin. Sen lisäksi, että energiaa menee kasvuun, menee sitä myös tuohon päättömään riehumiseen. Olen ollut onnekas, kun tämä talvi on ollut näin lämmin, joten olemme voineet käydä purkamassa energiaa ulkona. Nyt kuitenkin kun pakkaset tuli, Rauha ei tarkene ulkona pitkiä aikoja, ja joudumme turvautumaan sisätiloihin. Pentuhepuli tässä 45 neliön kaksiossa on melkoinen näky, kun Rauha juoksee seinästä toiseen. Olen yrittänyt keksiä rauhaisampia aktiviteettejä, kuten tuota aiemmin videossa esiteltyä etsintäleikkiä (jossa Rauha alkaa olla jo tosi hyvä) ja temppujen opettelua. Temppujen opettelukin on mennyt vähän haastavammaksi nyt, kun emme voi ensin käydä ulkona purkamassa energioita. Rauha hyppii ja haukkuu ja kerkiää tarjota minulle kymmenen kertaa maahanmenoa, istumista, seisomista ja tassua, ennen kuin minä ehdin sanaakaan sanoa. Hah.

Rauha ja pakkanen: "En varrrmasti liiku tämän kauemmaksi!"

Kaikenlaiset vinkit pennun aktivointiin otetaan vastaan! Meillä on kong, joka on oikein kiva juttu, ja on meillä aktivointipallokin, josta en kyllä juuri tykkää, sillä se syytää niitä naksuja vähän liian helposti. Kyllähän me paljon ihan vain leikitäänkin leluilla. Rauha noutaa nätisti sellaista punaista pehmopalloaan, joten sitä on aina helppo heitellä sille samalla kun itse vaikka datailee.

Tänään oli niin ihanan kirkas päivä, että yritin lähteä Rauhan kanssa autolla vähän kauemmaksi kuvailemaan, mutta auton ovet olivat jäätynyt kiinni niin tiukasti, etten saanut niitä auki. Lämmitysjohto on kivasti auton sisällä, joten siihen jäi se ajatus. Mentiin sitten tuohon läheiseen puistoon ottamaan kuvia, mutta aina kun pysähdyttiin tuli Rauhalle kylmä ja se alkoi inistä ja työntyä syliin. Yritä siinä sitten kuvata.

Mamman sylissä on vähän lämpimämpi.