Ei päivää ilman stressiä

Rauhan haava näyttää jo ihan hyvältä. Tiistaina tuli leikkauksesta se 2 viikkoa ja nyt olisi siis lupa lenkkeillä jo ilman hihnaakin. Auto kuitenkin päätti keskiviikkoaamuna mennä rikki, joten metsään ei olla päästy, ja kun sääkin on mitä on, niin ei ole huvittanut tuonne jäälle lähteä uimaan. Ei siis olla vielä hujempia lenkkeilty, mutta käytiin sentään keskiviikkona jo tokotreeneissä, kun ovat tuossa 4 kilometrin päässä. 

No mutta nyt kun haava on saatu viimein asettumaan, vastapainoksi heräsin viime yönä siihen, kun Rauha oksentaa. Nousin tutkimaan oksennukset, eikä niissä ollut mitään outoa. Rauha jäi kuitenkin kakomaan oksennuksen jälkeen joten työnsin sormet sen kurkkuun ja tunsin siellä pitkän pumpulitukon. Koetin saada siitä otetta, mutta Rauha ehti nielaista sen takaisin. Annoin Rauhalle yöpalaa siinä toivossa, että se oksentaisi uudestaan, mutta loppuyö meni nukkuen. Aamulla Rauha koetti taas oksentaa, mutta maha oli tyhjä, eikä oksennuksen voluumi riittänyt poistamaan pumpulia. Annoin Rauhalle ison aamiaisen, ja toivoin, että Rauha päivän aikana oksentaisi pumpulin pois, mutta ei tuo ilmeisesti ollut mitään oksentanut. Jospa se tukko tulisi ensi yönä ulos. Rauha on yleensä tosi tehokas oksentamaan kaiken sulamattoman pois.

En tiedä kuinka paljon tällaisesta pumpulitukosta pitäisi stressaantua, mutta itseäni ahdistaa, mitä se tuolla massussa saa aikaan. Toisaalta kuitenkin muistan kuinka kaverini koira nieli kerran isot ojasta löytyneet miesten bokserit, ja ne tuli vajaan viikon päästä kahtena kappaleena ulos ihan luonnollista reittiä. 

Tikkien poisto

Elämä leikkaushaavan kanssa on ollut hankalampaa kuin olisin odottanut. Hoito-ohjeet käskivät puhdistamaan haavan päivittäin antiseptisellä liuoksella, mutta juttelin asiasta äitini kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että antiseptinen vain hidastaa parantumista, jos haava on muuten siisti. Annoin haavan sitten parantua aluksi omalla painollaan, ja haava alkoi parantuakin hyvin. Viime viikon loppuna Rauha oli jo tosi menevällä ja iloisella päällä ja käytiinkin ihan kunnon hihnalenkki.

Mutta sitten. Maanantaina. Katsoin illalla haavaa ja se näytti hiukan punertavalta. Päätin sihauttaa siihen hiukan antiseptistä. Siitä alkoikin alamäki. Antiseptinen kirveli, ja Rauha meni sekaisin. Rauha yritti nuolla tötterönsä kanssa haavaa ja siinä se sitten sen oppi: raapimaan haavaa muovisella kaulustötteröllään. :( Koetin puhdistaa antiseptisen pois vedellä, ja kuivasin haavan ja laitoin siihen vielä laastarinkin, mutta ei auttanut. Rauha sai haavan pinnan raaputettua rikki. Olen joutunut pitämään haavan päällä laastaria joka yö, jotta Rauha ei vain ala raaputtelemaan kaulurillaan haavaa.

Tänään oli tikin poisto. Lääkäri kävi katsomassa haavan, mutta ei määrännyt kuitenkaan antibiootteja. Haavaan laitettiin jotain rasvaa, ja eläinlääkäri uskoi, että haava alkaa nyt parantua nopeammin, kun tikit on poissa. Lisäksi haava on kuulma kiinnitetty niin, että nahkan reunat ovat päälleikkäin, eivätkä vastakkain Haava on siis umpeutunut hyvin ja Rauha on (onneksi) päässyt tekemään tuhoa vain päällimmäisen nahkakerroksen kulmaan. Haavaan laitettiin jotain rasvaa. Pitää toivoa, ettei se mene enää pahemmaksi. Jälkiviisana voin sanoa, että olisi kannattanu putsailla haavaa pelkästään vedellä ja jättää se antiseptinen kokonaan käyttämättä. 

Tämän viikon Rauha on ollut aika vaisu. Lenkkeilee kyllä mielellään, mutta kotona vain nukkuu. Juo tosi huonosti, joten olen lisännyt ruuan sekaan paljon vettä. Ruokahalu on onneksi ihan entisensä. 

Mutta hei! Myös jotain hyvää tämän haavamyllerryksen lisäksi! Rauhan selkätulokset tuli eilen kennelliitolta, ja Rauhalla on näiltä osin terve selkä! :) Tästä on kiva jatkaa aksailuja, kunhan saan tytön taas kuntoon!

Piristyskuva: Rauha ja Maini jäällä pari päivää ennen Rauhan leikkuasta. (c) Anne K. 

Muutoksia

Ei ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Ei ole ollut oikein mitään mistä kirjoittaa. Tuntuu typerältä kirjoitella tänne aina vain samoja arkisia juttuja, joten olen päättänyt mieluummin pitää vähän taukoa.

Tänään kuitenkin tapahtui jotain aika uutta ja merkittävää, josta tahdon tulla kertomaan. Rauha menetti tänään naiseutensa. Toisin sanoen se steriloitiin. 

Tarkoitushan minulle oli steriloida Rauha jo jouluna, mutta se alkoi näyttää merkkejä juoksuista, niin en sitten uskaltanut varata aikaa. No juoksuja ei ikinä tullut ja lopulta päätin soittaa eläinlääkärille, ja kysyä mielipidettä sieltä. Asemalla olivat sitä mieltä, että ihan hyvin sen voi steriloida, vaikka juoksut olisikin lähellä. Niin siis varattiin aika. 

Toivon, että sterilointi vähän tasaisi Rauhaa henkisesti. Se on niin kamalan ailahtelevainen. Toisaalta pelottaa, että mitä jos tästä nyt jää jotain pysyviä vammoja, kuten virtsankarkailua. Ei auta kun seurailla ja katsoa, muuttuuko Rauha mihinkään suuntaan. Se on ainakin varmaa, että juoksujen ja kohtutulehdusten jännittäminen on nyt menneisyyttä.

Rauha 2 v.

Samassa tohinassa kuvattiin Rauhan selkäkin virallisesti. LTV, VA ja SP lähti viralliseen arvioon. Onneksi olen lukenut, että eläinlääkärit ei aina tajua ottaa kaularankakuvaa VA:ta varten, sillä ei olisi meidänkään lääkäri ottanut, jos en olisi erikseen sitä pyytänyt. 

Kuvia ei osattu juurikaan analysoida kumpikaan. Lääkäri kuitenkin laski, että Rauhalla olisi ylimääräinen lannenikana. Ei mennyt varmaksi vannomaan, ja nyt odotellaan kennelliiton tuloksia. Muuten selkä näytti ihan nätiltä. Itse en kuvista mitään ymmärrä, mutta pyysin ne taas varmuuden vuoksi itselleni. Voi sitten ainakin tarkastaa, jos kennelliitto näkee kuvissa jotain epäilyttävää. 

Otettiin kuva lonkistakin samassa syssyssä (LTV:tä varten), ja ilokseni vasen lonkka (arvioitu C:nä) näytti tänään paljon paremmalta kuin vuosi sitten. Eläinlääkäri oli sama kuin vuosi sitten joka kuvasi Rauhan lonkat, ja hän kaiveli vanhat kuvat esille ja niitä sitten vertailimme. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että B/B:ksi ne nousisivat, jos laittaisi uusinta tarkastukseen, mutta oli myös sitä mieltä, että miksi maksaa moisesta, kun narttu kuitenkin sterkataan. Samaa mieltä olin itsekin. Minulle riittää, että itse tiedän, että kaikki on kunnossa. 

Rauhan lonkat nykyään.