Rauha-neiti aloitti tänään juoksunsa. Piti siis kaivella pinkit pöksyt keppitreeneihin. Ihan hyvin tuo niihin onneksi suhtautuu. Aluksi piti vähän nuuhkia niitä, mutta eivät sen enempää häiritse.
Onneksi nämä juoksut alkoi nyt, niin eivät häiritse meidän kesän ja syksyn suunnitelmia. Ensi viikolla ei päästä mätsäriin, mutta se nyt ei ole suuri murhe. Toivon myös, että Räyhän veemäisyys on johtunut edes osittain juoksuista.
Minä palasin Oulusta ja Rauha on edelleen hengissä. Janin mukaan Rauha on ollut oikein nätisti kylässä. Hiljaa ja huomaamattomasti. Hyvä niin. Koirista se ei ollut kuulma lenkillä piitannut mitään, mutta joillekin ihmisille oli haukkunut. Outoa. Minun kanssa ei ole moista esiintynyt.
Rauhan juoksuja odottelen edelleen. Rauha merkkailee kuin viimeistä päivää. Joka nurkalle pitää sihauttaa ja vähän outo se on muutenkin ollut. Haluaan tulla kokoajan pussailemaan ja häntä heiluu paljon. Rauha ei yleensä ole mikään hännän heiluttelija. Lenkilläkin, kun ohitetaan toisia koiria, Rauhalla häntä heiluu alhaalla ja korvat menee ihan luimuun ja se ottaa oikein mielistelevän ilmeen. Parempi tämä tietysti kuin haukkuminen tai pöhinä. Voisi kyllä nyt aloittaa jouksunsa, sillä ilmoitin Rauhan tokokokeeseen kesäkuun lopulle, että silloin ottaisin mielelläni ihan juoksuttoman koiran.
Eilen käytiin treenailemassa tokoa omatoimisesti muutaman treeniryhmäläisen kanssa, kun ei aattona päästy minun menojen takia treeneihin. Otettiin meidän treeniporukasta myös vappuhenkinen kuva. :) Treenin jälkeen käytiin vielä lenkillä metsässä Ansa-labbiksen ja Reetu-mudin kanssa.
Reetu, Rauha, Brando ja Ansa vappufiiliksissä. (c) Anniina Saarikoski
Rauha oli eilen melkoinen jääräpää, ja minulla meenasi mennä totaalisesti hermot. Toisaalta syy saattaa olla siinä, että tyttönen tekee vissiin toisia juoksujaan. Rauha aloitti merkkailemaan torstaina, josta aloin jo aavistella juoksujen olevan lähellä. Tavallisesti Rauha liruttaa kaiken aina heti lenkin alussa.
Tänään sitten oltiin lenkillä Mainin ja Tessun kanssa, ja Tessu oli melko ihastunut Rauhaan, ja kokeili vähän väliä mahiksiaan päästä selkään. Tessu on leikattu, joten mitään hätiä ei ollut, vaikka Rauha olikin ihmeen kiltti. Yleensä, jos uros nostaa edes leuan takapuolen päälle, antaa Rauha hammasta varsin kaunistelematta. Toisaalta Tessu on tietysti tuttu kaveri, ja leikattuna ei edes haise varsinaisesti urokselle, joten siksikin Rauha varmaan kohteli Tessua niin nätisti.
Tyttö maassa! Tessu käyttää tilaisuutta hyväkseen. :D
Nyt sitten odotellaan, milloin alkaa tiputtelu, ja kuinka kauan se tällä kertaa kestää!
P.S. Jos jollekulle on tullut jo uusin Collie-sanomat, niin sen kannessa saattaanee näkyä tutut pyllyt! Minä vielä omaa kappalettani odottelen.
lauantai 13. syyskuuta 2014
Tänne ei kuulu mitään erikoista, joten ajattelin kevennykseksi tulla jakamaan pari turhake videota.
Rauhan juoksut jyllää edelleen. Tiputtelua oli eilen vielä vähän, mutta tänään ei ole enää ollut, eli neiti taitaa olla nyt juuri hyvässä astutusvaiheessa (=kierretään uroskoirat niin kaukaa kuin voidaan :D). Eilen käytiin metsässä lenkillä Tyyne-dopperin kanssa. Rauha ja Tyyne ovat aiemmin tulleet ihan hyvin juttuun ja vauhtia on riittänyt, mutta nyt, ilmeisesti juoksujen takia, Rauha oli ihan alakynnessä. Tyyne pyöritteli Rauhaa ympäri metsää kuin vanhaa villasukkaa. Rauha on tosiaan ollut nyt juoksujen aikaan hirveän rauhallinen ja jopa väsynyt. Jospa energisyys edes hieman palaisi juoksujen jälkeen, sillä oli tuo eilinen lenkki melko säälittävä, kun Rauha vain luikki karkuun, kun Tyyne yritti haastaa sitä painimaan. Toisaalta taas aivan ihanaa, kun pystyy nyt jättämään Rauhan paljon huolettomammin odottelemaan vieraisiin paikkoihin, ja se vain köllähtää makoilemaan. Eilenkin tehtiin Tyynelle jälkeä, niin vaikka Tyyne haukkua hurjana viereisessä puussa, Rauha vain istuskeli ja odotteli hiljaa omaan puuhunsa sidottuna. :)
Mutta tässäpä nämä meidän videokevennyksemme:
Opeteltiin viime viikonloppuna Petsien temppurinkiä varten uusi temppu. Harjoteltiin tätä vain kahtena päivänä, joten ei todellakaan näytä vielä siltä kuin pitäisi. Oli vain vähän kiire, kun "palautuspäivä" oli jo tiistaina. Valitettavasti Youtube reistaili ja ei saatu temppua lopulta edes palautettua, mutta laitan tämän videon edes tänne. :D
Puhaltelin Rauhalle eilen saippuakuplia. Se ei aluksi nähnyt niitä, mutta kun kuplat alkoivat särkyä se kuuli ne, ja sitten vasta tajusi, että "hei täällä lentää jotain!". En edes tiedä miksi videoin tämän, mutta tässä se nyt on. :D
p.s. Me ilmoittauduttiin ensi viikonlopuksi dopperiyhdistyksen pk-leirille, kun ei juoksujen takia päästy omalle collieleirillemme. Luvassa ainakin jälkeä ja tottista!
Juoksuthan ne tosiaan sitten Rauhalla alkoi. Tuosta sunnuntain verilöydöksestä parin päivän päästä, eli tiistaina, Rauha alkoi tiputella, ja eilen tiputtelu oli jo varsin runsasta. Käytiin ostamassa tiistaina Rauhale juoksupöksyt. Kotona ei ole pöksyjä pidetty, mutta eilisissä tokotreeneissä piti pöksyt olla jalassa.
Meillä alkoi tosiaan tällä viikolla taas ohjatut tokotreenit, joiden pitäisi jatkua vuoden loppuun asti. Hirveästi ei vielä ekalla kerralla tehty. Perusasentoa ja seuraamisen käännöksiä sekä luoksepäästävyyttä harjoiteltiin. Tarkoitus oli ottaa myös paikalla oloa, mutta Rauha ei housujensa kanssa suostunut makaamaan suorassa, vaan köllähti aina lonkalleen, joten me ei otettu paikalla oloja tai maahan menoja juurikaan.
Pinkit pöksyt! Halusin näkyvän väriset housut, jotta kaikki näkee, että täältä tulee juoksutyttö. :D
Minä olen tällä hetkellä hurjassa flunssassa, joten oma olo treeneissä oli varsin vetämätön. Sidoin Rauha odottelujen ajaksi puuhun ja istuskelin itse siinä vieressä. Rauha käyttäytyi todella hyvin. Makoili vain hiljaa paikallaan. Alkeiskurssilla meidän kanssa olleet koirakotkin ihaili, miten Rauha onkaan rauhoittunut paljon. Itse tiedän, että tuo oli vain jokin juoksujen aiheuttama aivohalvaus Rauhan päässä ja aika varmasti ensi kerralla se on taas oma rellestävä itsensä, mutta sainpa edes yhdet treenit nauttia rauhallisesta koirasta. Rauha villiintyi ainoastaan siitä, kun vieressä treenanneet edistyneemmät koirakot ottivat luoksetuloja. Ohjaaja oli onneksi tosi kannustava tämän suhteen ja minulla heräsi pieni toivo siitä, että pääsemme vielä joskus eroon tästä luoksetulovauhkosta.
Harmittaa, että minun flunssa ja Rauhan juoksut osuivat samaan aikaan. Flunssassa kun ei kovin pitkiä lenkkejä kävellä, niin olisi ihana vain viedä tyttö koirapuistoon rellestämään ja itse istua katselemassa. Mutta eipä juoksuista tyttöä viitsi puistoon viedä. Ei varmaan saisikaan. Vielä enemmän harmittaa se, että meillä olisi ollut viikonloppuna collieiden pk-leiri Joensuussa, mutta ei nyt sitten juoksujen takia päästä sinnekään. Tätä kai tämä narttukoiran kanssa sitten tulee olemaan.
Rauha täytti eilen kymmenen kuukautta, jonka kunniaksi otettiin piiiiiitkästä aikaa tytöstä oikein perinteiset seisotuskuvat. :)
Anteeksi räikeä värien käsittelyni, mutta kuva oli niin valottunut, että oli jotenkin pakko saada koira erottumaan taustasta. :D
Tämä aamu ei alkanut kovin hyvin. Sain kurkkuni kipeäksi, kun huusin Rauhalle niin kovaa, ja ensimmäistä kertaa ikinä, iskin Rauhan lattiaan rauhoittumaan. Ensiksikin ollaan Iisalmessa taas käymässä ja käytin Rauhaa ja Leewiä aamulenkillä yhtäaikaa. Vastaan tuli naapurin kaksi sakemannia todella kapealla tiellä, ja koska minulla ei ollut ollut mahdollisuutta vetää Rauhaa tien "ulkoreunaan" se ohitti koirat iham läheltä, ja päätti sitten haukkua siinä juuri koirien kohdalla. No onneksi haukahtelu loppui heti kun koirat oli ohitettu, mutta harmitti, että nyt taas kun Rauha tuntuu olevan herkässä iässä, se joutui tuommoiseen tilanteeseen, jossa koki parhaaksi alkaa rähjätä. No jospa ohitukset olisi taas ok, kun palataan Kuopioon. Mutta tämähän oli pientä sitten siihen nähden mitä TAAS tapahtui kun palattiin kotiin. Komensin koirat istumaan lenkiltä tulon jälkeen ja Rauha istahti eteiseen, ja Leewi jäi istumaan tuulikaappiin, missä säilytetään myös ruokapusseja. Päästin ensin Rauhan irti hihnasta ja sitten menin tuulikaappiin päästämään Leewiä, kun yhtäkkiä Rauha ampuu Leewin kimppuun takaani. Rauha luuli, että olin menossa ruokakaapille. Nappasin Rauhaa niskasta, huusin sille ihan täysiä ja iskin sen maahan. Siinä se mulkoili minua, mutta rauhoittui myös vähän. Komensin sitten Rauhan istumaan siksi aikaa, kun päästin Leewi pois tuulikaapista. Kun vapautin Rauhan se kävi nuuskimassa Leewiä nätisti.
Myös eräs toinen pelottava juttu sattui tänä aamuna. Löysin nimittäin lattialta rusketavan punaisen ja limaisen veriviirun. Onkohan Rauhalla nyt sitten juoksut alkanut vai mitä? Leewi kyllä on nuuskinut sen pyllyä tavallista enemmän, mutta Leewi the naisten mies, ei yleensä todellakaan tyydy vain nuuskimiseen, ja nartussa on yhtään mitään juokuihin viittaavaakaan hajua. Toisaalta kun Rauha kohtelee Leewiä niin kuin kohtelee, voihan se olla, etten Rauhan juoksut sitten kiinnosta Leewiä niin paljon. Seurailen siis tilannetta.
