Kiihdyttelyä ja tokovideo

Oltiin maanantaina Rauhan kanssa taas möllijuoksukilpailuissa. Tällä kertaa ideana oli vain juosta 60 metriä niin nopeasti kuin mahdollista. Minun oli aluksi tarkoitus käydä treenaamassa tätä etukäteen, mutta koska jotenkin sekosin viikoissa, jouduimme lähtemään taas kisaamaan ihan kylmiltämme. Olin taas pihalla, enkä tiennyt yhtään miten Rauha käyttäyisi, joten päätin jättää sen lähettäjälle, ja mennä itse vastaan maaliin, jotta Rauha juoksisi varmasti koko matkan. No kyllähän Rauha sitten ihan maaliin asti päätyikin, mutta ei aivan oikeaa reittiä. Manuaalinen ajanottajan oli kyykistynyt maalin ajanottoportin viereen ja kun Rauha pongasi tämän henkilön, se pomppasi sivuun radalta, ja näytti jo hetken, että se menee ajanottajan luo, mutta kun minä huusin sille, se päätti juosta ajanottajan seläntakaa minun luokseni. Virallista aikaa ei siis saatu (portit olisivat siis mitanneet sen, mutta kun ei Rauha juossut niiden välistä). Manuaalinen aika kyllä saatiin, joskin eipä ajanottaja nähnyt milloin Rauha rajan ylitti, mutta kuuli kuulma kyllä, kun Rauha oli hänet selän takaa ohittanut. :D Ajaksi meille merkattiin 7,69 s, jolla sijoituimme neljänneksi viidestä pennusta. Tarkoitus olisi lähteä parin viikon päästä kokeilemaan vinttikoiratreeneihin, paraneeko vai huononeeko aika, kun saadaan mitattua virallinen aika noiden porttien avulla!

Kiva ilta kuitenkin oli. Oli tosi hauska katsoa kun erilaiset koirat pinkoo minkä kintuistaan pääsee, ja ne vinttikoirat vasta hienoa katsottavaa oli. Rauha tosin oli NIIIIIN tympääntynyt, ja purki tylsistyksensä mitenkäs muutenkaan kuin haukkumalla. Ihan hyvä Rauhankin harjoitella aina näitä tylsiä tilanteita. Ei aina voi olla vipinää. 

Koska kuvia ei nyt ole, ja en ole piiiitkään aikaan lisäillyt meidän tokovideoita, koin itseni oikeutetuksi kuvailla pienen tokovideon ja lisätä sen tänne. Palkkana oli parin kämäisen nappulan lisäksi tennispallo (voitte vaan arvata kumpi kiinnosta Rauhaa enemmän, pallohullu kun se on.. :D), niin aika lennokasta ja ylisäpäkkää menoa meinaa olla, mutta vastahan me alkeiskurssilta päästiin. Latasin muuten itselleni jonkun videonmuokkausohjelman, niin sain vähän supistettua tuota videota, kun leikkelin leikit ja muut turhakepalat pois. Seuraava askel olisi varmaan laittaa joku NRJ-renkutus taustalle, mutta en vielä ole henkisesti valmis siihen. Ehkä ensi kerralla. :D

Makkarajuoksu

Lähdettiinpä tänään jälleen ihan leikkimielellä testaamaan aivan uutta ja tuntematonta lajia, nimittäin maastojuoksua. Nämä leikkimieliset makkaramaastot järjesti Savon Seudun Vinttikoiraharrastajat, kun oikeastihan tämän lajin viralliset kisat on tarkoitettu vinttikoirille. Meikäläinen oli vaihteeksi pihalla kuin lumiukko, ja kaikki mitä tiesin oli, että Rauhan pitäsi juosta vieheen perässä. Jotenkin olin naiivisti ajatellut, että rata olisi vain suora pätkä ja voittaja olisi se, joka juoksisi pätkän nopeimmin. Juoksuhan oli kaikkea muuta kuin olin ajatellut. Rata kiersi pellon ympäri ja piti sisällään käännöksiä ja kuvioita. Välillä viehe sujahti pitkän heinikon läpi ja välillä se katosi kumpareen taakse. Aikaa ei edes mitattu, vaan sijoitukset ratkesivat tuomarin juoksusta antamien pisteiden perusteella. Tulipahan opittua, että vinttikoiraurheilu on siis paljon muutakin kuin vain rämäpäistä nopeuskaahailua.

(c) Anne K

Rauha osallistui pentuluokkaan. Pentuja oli yhteensä 2, toinen osallistuja oli kleinspitz (voitte vaan kuvitella miten tämä vastustaja minua huvitti vielä siinä vaiheessa, kun luulin, että voittaja selviää vain nopeuden perusteella). Mitteli aloitti, ja se juoksi hurjan innokkaasti vieheen perässä loppuun saakka (pennuille tosin vedettiin paljon lyhyempi matka kuin muille). Sitten kun oli minun ja Rauhan vuoro. Olin jo siin vaiheessa tajunnut, että "ei hitto, eihän tässä ole nopeudella mitään väliä", ja kun Rauhaa ei edes se viehe kiinnostanut pätkän vertaa, kun lähettäjä sitä yritti heilutella, alkoi jo tuntua siltä, että tuleekohan tästä mitään. :D Vielä kun otin Rauhalta valjaat pois, se karkasi saman tien rälläämään pellolle. Tuli onneksi takaisin kun kutsuin, ja niin päästiin lähettämään koira. Yllättäen Rauha lähtikin vieheen perään oikein innokkaasti. Rauha sujahti puskan läpi vieheen perässä ja selvitti myös ensimmäisen 90 asteen mutkan, mutta kun viehe hatosi näkyvistä kumpareen taakse, loppui Rauhan mielenkiinto ja se lähti taas rälläilemään ihmisten luo. Kutsuin Rauhan takaisin, ja se tuli ihan nätisti hihnaan. Rauha pääsi kuitenkin melkein siihen mihin sen olisi pitänytkin päästä, että paljoa ei lopusta jäänyt juoksematta!

(c) Anne K

Tällä suorituksella Rauha sijoittui toiseksi (2/2) pistein 81/100. Tuomarin osiokohtaiset pisteet meni näin:

Nopeus: 15/20

Innokkuus: 17/20

Älykkyys: 17/20

Ketteryys: 16/20

Kestävyys: 16/20

Lopussa oli vielä tuomarin kommentti: "Hienosti lähti alun, mutta tuli äitiä ikävä matkalla :)"

(c) Anne K

(c) Anne K

Kuvista suuri kiitos Annelle, joka oli siskonsa kanssa juoksuttamassa myös Mainia ja Tessua! Kuvat on tosiaan otettu Rauhan kilpajuoksulta. Melko lennokasta menoa sanoisinko. :D