Heikkohermoinen huutaja

Rauha on ollut viime aikoina arjessa varsin mukava koira. Nyt viime päivinä kuitenkin minun mukava koirani on muuttunut joksikin karmeaksi olennoksi, ja en välillä yhtään tiedä mitä sen kanssa tekisin. Rauhan huonot hermot yhdistettynä valtavaan vilkkauteen on vain ihan ylitsepääsemättömän vaikea kombo. Viisainta olisi varmaan ottaa yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan ja olenkin sellaista jo jonkin aikaa etsiskellyt Kuopiosta, mutta yhtään meille sopivaa ei ole vastaan tullut.  Lisäksi meidän ongelmat eivät ole sellaisia tässä, nyt, kokoajan, että vaikka varaisinkin ajan jollekin kalliille kouluttajalle, ei ole mitään takeita, että Rauha näyttää sen pahimman ongelmamme. Siksi pitäisi olla joku ihminen, joka osaa lukea tuota koiraa niin hyvin, että ymmärtäisi sen ongelmat mahdollisimman nopeasti. Välillä voi olla viikkojakin, ettei mitään ongelmia arjessa ole, sitten vain, out of nowhere, keittää yli ja ollaan helisemässä. 

Miksi intouduin taas tänne valittamaan, johtuu siitä, kun tänään kuppi meni taas nurin ja oma olo oli vain niin toivoton. Rauhasta on tullut hyvin reviiritietoinen tämän vuoden aikana, ja se saattaa ilmoittaa parilla haukahduksella, jos ollaan tuossa omassa pihassa, ja siihen tulee ihmisiä. Hiljenee kyllä käskettäessä ja ei ole ikinä ollut mitenkään agressiivisen oloinen. No tänään sitten kun tulin töistä, ja lähdettiin Rauhan kanssa lenkille, niin kun oltiin juuri tuossa sisäpihan laidalla, pensaan takaa ilmestyi lenkkeilevä koirakko Rauhan eteen. Se oli tänään liikaa ja Rauha aloitti hurjan räyhäyssession. Kerran koetin sitä käskeä, mutta tajusin heti, että koira on nyt sellaisessa tilassa, ettei siihen yksinkertaisesta saa mitään kohtaktia. Niinpä istahdin vain maahan ja jäin odottamaan, että Rauha rauhoittuu. Vaikka koirakko oli jo kadonnut näkyvistä, Rauha vain jatkoi haukkumista. Sellaista rytmikästä "Vuh, vuh, vuh, vuh" -haukkua. Välillä se katsoi minua ja heilutti hurjana häntää, mutta haukku ei vaan loppunut. Sittenpä tulikin jo ihan uusi koirakko, joka vielä juoksi ohi, ja voi vaan uskoa mitkä kierrokset Rauhalle nousi. Pidin sitä pannasta kaksi käsin, kun se koetti haukkuen sinkoilla sinne tänne. Toinenkin koirakko katosi näkyvistä ja Rauha vaan huusi. Tuntui, ettei haukku vain lopu, joten annoin Rauhalle pienen herätyksen hihnalla. Siihen loppui haukkua ja Rauha istahti viereeni ja katsoi minua korvat luimussa sellaisella "huhhuh kun oli raskasta" -ilmeellä. 

Hei, olen Rauha ja olen vähän idiootti. :)

Rauha haukkuu aina kun sillä keittää yli, tai kun se ei tiedä mitä tehdä. Arjessa tämä ei paljoa näy, mutta harrastuksissa kyllä. Kun saavutaan treenikentälle, Rauha innostuu oitis ja haukku alkaa. Sanonkin aina, että Rauhan pitää joka kerta ilmoittaa, että hän on saapunut paikalle. Ollaan tehty hurjasti rentoutumistreeniä kentänlaidalla, mutta en tiedä onko se paljoakaan auttanut. "Oma paikka" on päähän saatu tahkottua, mutta senkin Rauha ottaa enemmänkin suorituksena, kuin rentoutumishetkenä. 

Treenatessa Rauha on hiljaa, mutta juurikin se kentänlaidalla odottelu on niiiiiin ikävää. Agilityssa, kun rakennamme rataa, Rauha mölyää kentänlaidalla. Tokossa, jos liikkuroin tai muuten autan muita treeneissä, Rauha mölyää kentänlaidalla. Jos tehdään esineruutua tai jälkeä, ja Rauha on sidottu puuhun kauemmaksi ja minä olen katsomassa muiden suorituksia, Rauha mölyää. Harrastuksissa suurin ongelma lieneekin juuri se, että kun Rauha näkee minun tekevän jotain ilman sitä, se ei vaan osaa olla hiljaa. Välillä mietinkin, että stressaako harrastaminen Rauhaa liikaa. Tekeekö se sen elämästä vaikeampaa? Varmasti stressaa, mutta niin kyllä stressaisi harrastamattomuuskin. Rauha on sen verran touhukas, että en usko, että sitä pelkällä lenkkeilyllä vain voisi pitää tyytyväisenä. Toisaalta kierrokset nousee heti, kun se tajuaa, että nyt ollaan tekemässä jotakin. Pitäisi vain laskeskella jotenkin, että onko treenaamisesta tuleva hyöty suurempi, kuin siitä Rauhalle koituva stressi. 

Loppuun vielä eilinen Räyhän esineruutuvideo. Rauha keräsi kierroksia Raven vuoron ajan, ja alku olikin siksi pelkkää päätöntä juoksentelua. Ollaan tehty esineruutua ja jälkeä ihan hirveän vähän tänä kesänä. Keväällä tehtiin jonkin verran, mutta sitten kun siellä yhdessä koulutuspäivässä kävi ilmi, että ei me olla oikeestaan mitään opittu, niin into laski suuresti. Nyt olisi tarkoitus vielä koettaa syksyllä vähän maastoilla, ennen kuin tulee liian pimeää. 

Rauha tokoilee

Käytiin eilen pitkästä aikaa Rauhan kanssa ihan vaan kahdestaan treenaamassa. En edes muista milloin viimeksi olisi moista sattunut. Minä olen maailman laiskin yksin treenaaja. Tykkään kyllä treenata Rauhan kanssa, mutta kun ikinä ei vaan saa aikaiseksi lähteä. Sitten jos on sopinut treenit jonkun kanssa, niin on pakko lähteä, ja saan sen pyllyn ylös sohvasta. Yritän muutenkin sopia minulle ja Rauhalle ihan useammalle päivälle viikossa aina jotain seuraa jonnekin, kun muuten minun luonteellani käy helposti niin, että me vain käytäisiin jotein tylsiä hihnalenkkejä tässä lähialueilla ja that's it. 

Mutta hei, kun olin nyt piiitkästä aikaa ihan itsekseni treenaamassa, päätin samalla kuvata treenit. Ajattelin, että ehkäpä voisin pitkästä aikaa julkaista täälläkin miedän tokotreenivideon. Leikkelin videolta pois osan seuraamisista ja jotain muutakin, mutta silti siitä tuli ihan turkasen pitkä. Katsokaa jos jaksatte. 

Videota katsoessani ensimmäisena kauhistuin noita mun käsiä. Ei apua. :'''D Ihan kuin olisi isompikin koira siinä vieressä. Vanhoissa videoissa en levittele käsiä tuollaiseen pingviinityyliin. Mitä on tapahtunut? En tiedä. Pitää yrittää lopettaa.

Meillähän on nyt treeneissä ideana vahvistaa sitä Rauhan kohtaktia seuraamisissa, kun se se isoin kulmakivi on kokeissa ollut. Siksi en ole paikasta lainkaan tarkka, vaan kun on hyvä kontakti niin palkkaan. Videolta näkee, että välillä Rauha meenaa vähän jäädä jälkeen ja kontakti katoaa, mutta aika hyvin sen saa sitten uudestaan hommiin kun vähän innostuttaa. 

Kesken treenien kentän läpi kulki nainen corgin kanssa ja meidän treenit keskeytyi. Kun koira oli mennyt ja jatkoimme treenejä, näkyy videolla miten Rauha haistelee tosi paljon, enkä minä puutu asiaan yhtään. En oikeastaan edes tajunnut miten paljon se haisteli. Pitää olla tarkempi tuossakin asiassa. 

Noudossa Rauha sai jonkin aivopierun ja toi kapulan mulle sivulle, vaikka eteen olen opettanut. En alkanut tuossa nyt siitä rankaisemaan, koska ollaan noudon kanssa niin alussa. Sitten kun alan kokoamaan liikettä tosissani, niin pitää katsoa, saanko Rauhan tuomaan kapulan eteen, vai jääkö tämä nyt tämmöiseksi sivulle tuonniksi. Olen ottanut noutoja yleensä niin, että annan Rauhan tiputtaa kapulan vauhdissa, mutta nyt tekin sen ilman lupaa ekalla kerralla, niin siksi pyysin kaksi muuta tuomaan loppuun asti.

Opettele lukemaan koiraasi

Varoitus! Postaus sisältää ulosteasiaa!

Eilen tokotreeneissä otettiin Rauhan kanssa heti alkuun kisamainen treeni. Aloitettiin paikkamakuulla, joka meni ihan älyttömän hyvin. Rauha ei ollut yhtään levoton, ei piipannut kertaakaan, eikä maiskutellut suullaan namipalojen toivossa, vaikka minä olin ihan kisavälimatkan päässä. Olin tosi yllättynyt ja tietysti mielissäni. Rauhalta loppui juoksut tällä viikolla, ja ajattelin, että nyt siitä on tullut fiksu tyttö, kun juoksuista päästiin. Palkkailin Rauhan rauhallisesti, niin kuin aina paikalla olojen jälkeen ja mentiin hetkeksi kentän laidalle odottelemaan. Sielläkin Rauha oli rauhallinen ja olin jo vähän äimänä asiasta. 

Treenikaveri sitten lähti liikkuroimaan meitä ja otettiin kaikki ALO-liikkeet niin kuin kisoissa. Ensimmäisenä seuraaminen hihnassa ja mitä. Rauha laahusti minun perässä kuin märkä rätti. Tai no ei perässä, paikan se piti, mutta kontakti oli jotain puolisilmällä pälyilyä ja eka perusasento jäi ottamatta. Rauhalla oli korvat ihan luimussa ja pää matalalla, ihan kuin se olisi ollut kamalissa paineissa. No minä tietysti ajattelin, että mielentila vain on huono ja leikitin Rauhaa vähän. Hyvin se innostui leikkimään, mutta sitten kun jatkettiin treeniä, niin sama luimistelu jatkui. Sillä sitten mentiin seuraamiset ja liikkeestä maahan kohdalla jouduin antamaan Rauhalle kaksoiskäskyn, jotta se meni maahan. Siis ei ikinä ole ollut tuollaista ongelmaa meillä ja olin tosi kummissani. Luoksetulossa taas Rauha ei ollut yhtään hötky, vaan istui ihan rauhallisesti niin kauan, että minä kutsuin sen.  Tämäkään ei ole Rauhan tapaista, kun yleensä se hytkää, ja hyvä ettei streppaa, kun on niin intona tuosta liikkeestä. Liikkeestä seisominen meni ihan on. 

Olin tuon kisamaisen suorituksen jälkeen kauhuissani. Oliko Rauha muuttunut lötteröksi näin juoksujen jälkeen vai mikä sitä vaivasi. Lopputreeni sitten pääasiassa leikittiin ja otettiin kivoja juttuja, kuten ruutuun lähetyksiä, ja ihan pikkuseuraamispätkiä, niin että kontakti pysyi hyvänä.

Sitten lähdettiin käppäilemään kotiin päin, ja eipä kauaksi ehditty, kun Rauha väänsi oikein kunnon vesiripulipaskat. Okei. Kaksi vaihtoehtoa. Joko Rauha oli vetänyt treeneistä niin kamalat paineet, että sen maha oli mennyt sekaisin, tai sitten sen maha oli ollut jo valmiiksi kipeä treeneissä ja siksi se oli siellä niin kummallinen. Veikkasin jälkimmäistä. Ripuloinnin jälkeen Rauhan olo selvästi helpottui ja se pomppi hurjia iloloikkia ja oikein haukahteli innosta. 

Päästiin kotiin ja annoin Rauhalle iltaruuan. Alettiin Janin kanssa katsomaan leffaa sängystä, niin mitäs ihmettä. Rauha pomppaa sänkyyn ja käpertyy jalkopäähän ihan tiukaksi kippuraksi! Tuo ei koskaan tule sänkyyn. Ei ikinä. Komensin Rauhan pois ja kyllä se nöyrästi siitä sitten lähtikin. No jatkettiin leffaa, jonka aikana minä satuin nukahtamaan. Heräsin, kun leffassa oli jo loppurytinät menossa ja huomasin, että Rauha istui sängyn vieressä, läähätti ja tuijotti minua. Kysyin Janilta unen pöpperössä, että "miksi Rauha on tuossa?". Jani vastasi, että se oli siinä jo jonkin aikaa istunut, läähättänyt ja uikuttanut. Nousin ylös, tunnustelin Rauhan mahaa, jota se selvästi aristi. Oikein köyristi selkää, kun koskin vatsaa. Tajusin, että nyt äkkiä ulos, mutta jotenkin juuri heränneet aivoni kuitenkin päättivät, että käympäs ensin itse vessassa. No sieltä kun tulin, olikin olkkarin lattia ihan vesiripulissa ja Rauha siinä vielä kykki tarpeillaan ihan kamalan häpeileväisen näköisenä. Puhelin sille sitten mahdollisimman kiltillä äänellä, että "ei haittaa mitään. hyvä tyttö. Ei haittaa yhtään mitään". Vähän se ehkä rentoutti Rauhaa ja se rippelteli loppuun ja kävi sitten tekemässä pari iloloikkaa vähän kauempana. Selvästi mahakipu helpotti. 

Käytin Rauhan vielä ulkona, ja se teki sinnekin yhden ripulin. Sitten tultiin takaisin nukkumaan ja nyt aamulla Rauha herätti minut taas piippailemalla. Lähdettiin ulos, ja edelleen on tytöllä maha sekaisin. :( Saas nähdä miten meidän juhannuksen käy, jos joudun päivystämään Rauhan mahantoimintoja. Onneksi sää on sellainen, että ei nyt kamalasti harmita, vaikka joutuisi kotona juhannuksen viettämään. Enemmän harmittaa nuo eiliset treenit. Miten voi olla niin paukapää, ettei tajua koiran kipua, vaikka koiran käytös antaa erittäin selkeästi ymmärtää, ettei sillä ole kaikki hyvin ja sitten vielä vedän jotkut kisamaiset treenit. Voi hyvä jukara sentään, että voi olla ihminen tyhmä. 

Ensikosketus rally-tokoon.

Menetin tänään rally-tokoneitsyyteni. Mentiin vapaahallitreeneihin, ajatuksena treenailla tokoa, mutta koska sinne oli rakennettu rallykenttä, niin pitihän sitä tietysti käydä kokeilemassa. Pitää myöntää, että olen aiemmin katsonut koko lajia vähän alaspäin, "joku tommonen hömpötys", mutta nyt kun sitä itse Rauhan kanssa kokeilin, niin sehän oli oikeasti hauskaa! Ihan toisella tavalla kivaa kuin toko. Varsinkin kun minä en oikein tiennyt mitä kaikki ne kyltit tarkoitti, niin sitten keksittiin Rauhan kanssa lennosta omat suoritustavat! :D Kysyin kyllä sitten vuoron päätyttyä, että miten ne olisi pitänyt suorittaa, ja ei me ihan kamalan väärin oltu tehty. Jotain piiiikkkkku vikoja vain, kuten että kyltit jää suorittaessa vasemmalle ja aina kun näkyy kyltissä sellainen punainen istu-merkki, pitää liike aloittaa perusasennosta. 

Haluaisin aloittaa Rauhan kanssa tokon ohelle jonkin toisenkin ympärivuotisen hallilajin. Agilitykin kiinnostaisi, mutta mikäli Rauhalla on huonot lonkat tai emme pääse millekään alkeiskurssille, voisi rally-tokosta tulla jopa meille toinen laji. Sitä olisi ainakin helppo harjoitella ihan kotona. 

Tässäpäs vasta mietittävää. Toivon mukaan saan vastauksia agilityn suhteen tässä kevään aikana, ja sitten voi tehdä isompia päätöksiä. Vielä loppuun muutama Annen ottama kuva eiliseltä lenkiltä.

Voi Tessu. :D (c) Anne K.

(c) Anne K.

(c) Anne K.

(c) Anne K.

(c) Anne K. 

Pallopaimennus

Oltiin tänään collieporukalla (ja yhden australianterrierin voimin) kokeilemassa pallopaimennusta koirakoulu Ponderalla. Laji kuulosti jokseenkin yksinkertaiselta noin aluksi. Koira vain pyörittelee palloja ohjaajan luo. Kuinka helppoa!

No eihän se sitten niin helppoa ollutkaan. Kun pääsimme tositoimiin, Rauhan valtasi hurja halu vain iskeä palloa tassuilla ja pomppia sen päälle. Pallopaimennuksessa koiran tulee liikutella palloja vartalollaan tai kuonollaan, mutta ei tassuilla. Aloitimme siis harjotukset niin, että laitoin makupalan pallon alle ja Rauha piti tönäistä palloa kuonollaan, jotta se sai namun. Suhteellisen pian Rauha tajusikin, että idea on tönäistä palloa nenällä. Sitten tönittiinkin niin maan pirusti ja kun niitä palloja oli siinä kentällä yhteensä kuusi kappaletta, niin aina kun ohitettiin joku pallo liian läheltä, kävi Rauha sitä nokalla tökkäisemässä (ja minä tietysti aina nöyrästi palkkasin :D). 

Kun pallon tökkiminen oli hallussa alettiin tuoda koiralle vähän ideaa siitä pallon kuljettamisesta. Aidoista tehtiin kapea kuja, jonka läpi koiran piti töniä pallo ohjaajan perässä. Saatiin me Rauhan kanssa aina pallo päästä päähän, mutta välillä Rauha yritti ohittaa palloa. Pakitin sen vain takaisin, ja kujalta päästiin vasta kun pallo oli viety loppuun asti. Rauha ei ehkä ihan vielä hiffannut koko kuljetuksen ideaa, ja tätä kujaa pitäisi tehdä enemmän. 

Sitten harjoiteltiin myös pallon taakse kiertämistä. Ensin ihan vain taaksekiertämistä ilman palloa ja sitten pallon kanssa. Yritin myös kunnianhimoisesti yhdistää taaksekiertämiseen pallon tönäisyn minua kohti, mutta se meni Rauhalle liian jännäksi, ja se alkoi taas käyttää tassujaan. Niinpä jätettiin vielä palojen yhdistely pois ja harjoiteltiin palasia yksittäisinä harjoituksina. 

Rauha ja pallo. Oli vähän hankaluuksia saada tämä kuva, kun Rauha työntyi kokoajan tökkäämään palloa ja sitten minun piti käydä hakemassa se takaisin. 

Vaikka tuo ei välttämättä hurjalta kuulosta, niin aika meni kyllä tosi nopeasti ja oikeasti Rauha sai käyttää päätään (monessakin merkityksessä!) tässä touhussa. Minulle iski kyllä nyt pieni kuume hankkia oma jumppapallo, niin päästäisiin kotonakin tökkimään. Harmi vain kun kämppä on niin pieni. Toisaalta voisihan sitä jumppapalloa käyttää muuhunkin kuin koirahommiin, eikös? :D

Yhteensä paimentamassa kävi 10 koiraa. 7 nahkaa, 2 pehkoa ja yksi terrieri. Tavattiin nyt myös ekaa kertaa Rauhan eno, Lubin's Heart Of Gold, joka olikin oikea herrasmies. Rauhallinen ja fiksu ukko. Ei ole Rauha ainakaan tuohon osaan sukuaan siis tullut. Tyttö kun oli tuollakin hallissa taas äänessä vähän turhan paljon. 

"Ota vielä yksikin kuva niin minä huudan!!" -Räyhä

Colliehetkiä

Tänään oli taas colliemainen päivä alaosaston treenien merkeissä. Ennen itse treenejä käytiin Rave ja Melli nahkojen kanssa vähän metsässä lenkkeilemässä. Minulla oli tarkoitus saada Rauhalta vähän enimpiä höyryjä pois ennen treenejä ja samalla Rauha sai leikkiä colliekavereiden kanssa, mikä on aina kivaa. :) Lenkki meni muuten hyvin, mutta yhdessä vaiheessa vastaan tuli kaksi isoa ruskeaa koiraa (olivat myöskin irti), joille Rauha ja Melli kävivät hetken räyhäämässä, ennen kuin tajuttiin kutsua ne hihnaan.

Lenkiltä sitten ajeltiin suoraan treenipaikalle. Porukkaa oli kaikenkaikkiaan 4 pehkoa ja 3 nahkaa. Aluksi otettiin paikalla olot. Rauha inisi koko paikalla olon. Muutenkin Rauhalla oli kamalat kierrokset treeneissä, että ei toi mun väsytys auttanut yhtään. Aina kun kävellään treeneihin, ne menee ihan hyvin, mutta jos menen autolla, niin Rauha nostaa kierroksia ja alkaa se raivostuttava piippaile. Pitäisi saada hankittua Rauhalle jokin häkki, mihin voisin sen aina pistää rauhoittumaan. Oli vähän kummallista, kun Rauha kyllä makasi, mutta piipitti samalla, niin en tiedä olisiko sitä pitänyt kieltää vai kehua. Yritin odotella sellaisia saumoja, että Rauha olisi hiljaa, ja kävisin palkkaamassa sen silloin. Kovin montaa sellaista hetkeä ei tullut, mutta ne vähäiset koetin hyödyntää. 

Sitten tehtiin henkilöruutu, ja jokainen sai treenata sitä vuorollaan. Kun otin Rauhan autosta sen omalla vuorolla se oli ihan hurja. Pyysin sivulle ja nätisti se tulikin, mutta sitten alkoi se huuto. Rauha napitti minua suoraan silmiin ja huuti kurkkusuorana. Siltä se ainakin tuntui. Minua neuvottiin vaan alkaa tekemään, ja sillä se sitten hiljenikin. Rauha seurasi minun kriteereihini hyvin, eikä henkilöryhmä ollut ongelma, vaikka sitä nyt ekaa kertaa otettiinkin. Olisi kyllä ollut outoa, jos siitä olisi jotain ongelmia tullut, kun ei Rauhaa yleisesti ottaen kiinnosta vieraat ihmiset. Kokeilin ottaa myös liikkeestä maahanmenoja niin etten katsonut Rauhaa, mutta ne meni istumisiksi. No ainakin se nyt reagoi, mutta ei kyllä ihan toivotulla tavalla. Otettiin sitten maahanmenoja henkilöryhmän ulkopuolella, jossa ne onnistuikin paremmin. Teimme myös pk-puolen liikkeestä maahanmenon, eli pysähdyin käskemään Rauhan maahan. Se sujui ihan hyvin.  

Eräs ryhmäläinen oli myös innostunut uudesta kisamuodosta, etsintäkokeesta, joka on yksi pk-puolen kisamuoto. Tänän innostuksen myötä otettiin sitten porukalla tarkkuusetsintää noin 1m x 1m ruudussa. Rauhan kanssa ei ole tätä ennen otettu, mutta kyllä se vaan tajusi, että nyt pitää tästä jotain etsiä. Nenä kävi ja kyllähän se lehden alle piilotettu karkkipaperi lopulta löytyi, mutta aikaa meni kyllä paljon. Voi olla, että alamme tätä Rauhan kanssa harjoitella. On nimittäin yksin paljon helpompi talloa tuo ruutu kuin esineruudun ruutu, ja tuon voi tehdä vaikka omalla pihalla. Ei tarvita aina sitä metsää.

Hyvä mieli jäi silti treeneistä Rauhan överistä ääntelystä huolimatta. Rauhalla oli taas kova into työskennellä minun kanssa ja se oli todella kuuliainen ja innokas. :)

Melli, Rauha ja Rave. (c) Anne Kylmäoja

Istu yksinäs. T. Rauha (c)Anne Kylmäoja

Ai mikä "istu"?

Tajusinpa tässä viime keskiviikon treeneissä, että Rauha ei osaa peruskäskyjä "istu" ja "maahan". Voihan kökkeli. Ollaan niin paljon tehty kontaktia, seuraamista ja jääviä, että tällaiset perusjutut on kuin huomaamatta jääneet unholaan. Nyt on sitten pidetty istu-maahan -tehotreeniä eilen ja tänään. Onneksi Rauha on alkanut hyvin nopeasti kässätä, mikä niissä sanoissa on kyse. Pitäisihän niiden ollakin aika tuttuja sanoja. 

Ongelma siis on ollut se, että Rauha lukee minua jotenkin huulilta tai jotain, sillä se tottelee maahan ja istu käskyjä kyllä hyvin, silloin kun se näkee kasvoni, mutta jos minä olen selin Rauhaan, muuttuu käskyt tosi epävarmoiksi. Tajusin ongelman, kun tein treeneissä peilin kanssa harjoitusta niin, että Rauha käveli minun takanani, ja annoin sille siitä maahan käskyn (selkä siis Rauhaa päin). Rauha ei reagoinut mitenkään. Kun käännyin katsomaan ja sanoin maahan, niin sitten vasta totteli. Ollaan nyt sitten treenailtu näitä käskyjä niin, että katson aina Rauhasta poispäin ja komennan sitten seisomisesta/liikkestä istumaan tai maahan. Ja sitten kun tottelee niin menen heti kehumaan kuin pikku pentua, että "Hieno tyttö! Noin on ISTU! Hieno ISTU! Hyvin ISTU!". Heh.

En ole tiennyt, että tämä on ongelma, sillä Rauha tottelee kyllä istu käskyä hihnassa niin, että se on selkä minuun päin, mutta se on jotenkin siihen tilanteeseen sen rinnastanut, että käsky ei ilmeisesti ole niin tärkeä. Myös maahan menoa Rauha tennispalloleikeissä tottelee todella kaukaakin, mutta ilmeisesti tuo maahanmeno on yhdistetty siihen tennispalloon niin vahvasti, että siinäkään käskysana ei ole niin tärkeä. Kuuntelutreeni siis vain lisää. Paljon kuuntelutreeniä!

(Sori pitkä postaustauko. Ei oikein ole mitään erikoista kerrottavaa. En ole tiennyt mistä kirjoittaa. Koetan aktivoitua! :) )

PK-leiri kera dobermannien

Nyt pääsen vihdoin ja viimein kertomaan meidän PK-viikonlopusta Iisalmessa. Viikonlopun järjesti SDY:n Pohjois-Savon alaosasto, ja osallistujat olivatkin pääosin dobermanneja. Rauhan lisäksi "väärän" rotuisia oli ainakin yksi saksanpaimenkoira ja yksi bokseri. Porukka jaettiin ryhmiin sen mukaan, minkä lajin oli valinnut: hakuun, peltojälkeen ja metsäjälkeen. Me valittiin Rauhan kanssa metsäjälki, ja meidän porukka olikin aamut tottisvuorossa ja iltapäivät maastossa.

Meillä kun ei ole juurikaan aiempaa kokemusta jäljestämisestä (mitä nyt se yksi makkarajälkikurssi kesällä), niin luotin siihen, että tottis olisi se laji, missä pääsisimme näyttämään, että kyllä me jotain osataankin. Luuloni osoittautu vääräksi, ja Rauha perseili tottiksessa oikein olan takaa. Aluksi nostettiin vain virettä, niin että leikitin Rauhaa makupaloille ja juoksenneltiin pellolla (joo, treenasimme pellolla, koska Rauhalla oli juoksut niin herkullisessa vaiheessa. :D). Mutta sitten kun käänsin huomioni pois Rauhasta ja jäin kuuntelemaan ohjaajaa, päätti Rauha ampaista ohikulkevien koirien luo. Ei kuunnellut mitään käskyjä vaan meni ihan röyhkeästi leikkimään. Kouluttaja retuutti Rauhan sitten pannasta pois ja Rauha kytkettiin. Yritettiin ottaa perusasentoja, mutta se meni ihan haisteluksi ja ympärillä touhuavien koirien ja ihmisten vahtaamiseksi. Jatkettiin vireen nostamista ja sitten Rauha päätti ängätä kakat keskelle meidän koulutuspeltoa! Voi kiesus. :D Minä sanoin ohjaajalle siinä, kun Rauha änkäsi pökäleitään, että pitäisiköhän meidän lopettaa tältä päivältä, kun eihän tästä tule nyt yhtään mitään. Kouluttaja kielsi tiukasta ja sanoi, ettei todellakaan lopeteta tällaiseen, vaan koiralle pitää jäädä parempi kuva treenistä. 

Rauhalla oli maha tosi kovana ja se aika kun se siinä änkäsi, tuntui minusta ihan ikuisuudelta. Kuitenkin, kun Rauha oli saanut kakat tehtyä, parani sen työskentelyhalukin ihan huomattavasti. Kouluttajakin sanoi, että siitä tuli ihan eri koira. Saatiin otettua niitä sivulle tuloja ja seuraamisia, ja saatiin hyvin neuvoja siihen, miten opettaa Rauhalle parempaa takapuolen käyttöä. Kun Rauha skarppasi niin hyvin, treenailtiin vielä noutoakin. Pääasiassa kantamista ja minulle luovuttamista, sillä valitin sitä, kuinka Rauha ei malta pitää mitään suussaan kun ollaan paikalla, vaan viskaa kaiken aina minun jalkoihin. Heitin Rauhalle patukan ja aina kun yritti palauttaa sen minulle, lähdin juoksemaan takaperin karkuun, niin että Rauhan oli pakko kantaa patukkaa minun edessäni. Tekniikka toimi hyvin ja ihan parilla harjoituskerralla saatiin Rauhan pitoaikaa pidennettyä ja käteenpalautusta parannettua. 

Toisena päivänä tottiksessa otettiin vain ryhmäpaikallaolot ja luoksepäästävyys. Molemmat meni Rauhalta ihan hyvin, mitä se nyt meenasi paikalla olon alussa kuikuilla vieressä olevaa koiraa, mutta parilla yskäisyllä ymmärsi jättää kuikuiluin sikseen ja keskittyä minuun. Luoksepäästävyydessäkin vähän vilkuili kouluttajaa, mutta ei todellakaan ollut nousemassa, ei edes kääntänyt päätään ohjaajaa kohti. Kuhan vain vähän sivu silmällä vilkuili, että mikäs se tuolta tulee.

Tottiksesta jäi ihan hyvä maku kuitenkin, vaikka suuresti harmittaakin se, että Rauha karkasi sen toisen koiran luokse. Se oli eka kerta, kun Rauha karkaa. Kerran aiemmin se on meenannut karata, mutta silloin se kuitenkin lopulta uskoi, kun komensin. Nyt meni kaikki käskyt ihan kuuroille korville. Toivottavasti ei ota tätä tavaksi. Sain kyllä ohjaajalta kommenttia siitä, että olen liikaa mukana Rauhan perseilyssä. Jos Rauha kääntyy katsomaan jotain ohi kävelevää koiraa, minäkin katson heti, mikä siellä menee ja alan pahimmassa tapauksessa selittää Rauhalle, että "ei me sinne olla menossa" "älä sinne katsele". En ole itse edes tajunnut tätä, se on vain joku vaistonvarainen käytösmalli. Pitäisi vain osata itse sulkea kaikki kentänlaidalla tapahtuva pois mielestä, ja aina kun koiran keskittyminen herpaantuu, lähteä vaikka karkuun, ennemmin kuin alkaa päivitellä sitä ohi menevää häiriötä. :D

Kaikki kuvat (c)Kami Launonen

Rauha sai olla vielä irti.

Hetki ennen karkaamista.

..ja sitten se joutuikin hihnaan.

Ja sitten treenattiinkin näin.

Kaikki kuvat (c)Kami Launonen

Tottiksen jälkeen oli vuorossa maasto-osuus, eli mentiin metsään. Metsäjäljelle ei osallistunut kovin moni, joten hyvin ehdittiin käydä jokaisen suoritus yksitellen läpi. Aloittaville koirakoille (kuten minulle ja Rauhalle) tehtiin jälki niin, että otin purkkiin Rauhalle herkkuja, näytin purkin Rauhalle ja lähdin tekemään jälkeä. Kouluttaja piti Rauhaa, ja Rauha sai katsella kuinka minä häviän metsän kätköihin. Tein vajaa 200 metrin pituisen hevosenkengänmuotoisen jäljen, jonka päähän jätin herkkupurkin suljettuna. Sen jälkeen palasin Rauhan luo ja Rauha laskettiin jäljelle. 

Olin ihan äimistynyt miten hyvin Rauha tajusi homman jujun. Se kulki aika tarkalleen minun jälkiäni ja löysi niin päätepisteen herkkupurkin, kuin puoliväliin jätetyt namitkin. Minulle tuotti vaikeuksia antaa Rauhan työskennellä rauhassa. Varsinkin kun olin yhdessä kohtaa kulkenut kiven yli kahden tiheäoksaisen puun välistä. Rauha saapui puiden luo ja pysähtyä miettimään, että mitäs nyt. Jälki jatkuu tuonne, mutta vähän ikävältä näyttää tuo paikka. Minä aloin tietysti heti kannustamaan, että "mene vaan! Sinne se jatkuu". Kouluttaja komensi minut välittömästi olemaan hiljaa. Koira oppii kuulma parhaiten, silloin kun se saa itse ratkaista vaikeat tilanteet. Rauha otti vähän askelia taaksepäin ja nuuskutteli jälkeä uudestaan. Siinä se aikansa pohdiskeli, kunnes päätti kiertää kiven ja puut ja palasi jäljelle heti niiden jälkeen. Minusta oli hassua, miten Rauha joutui itse pohtimaan ja tekemään päätöksiä. Tuli vähän mieleen paimennus, sillä siinäkin Rauhalla loksutti kokoajan kovaa korvien välissä, enkä minä saanut puuttua siihen ajatustyöskentelyyn. 

Toisena päivänä jälki oli suunnilleen samanlainen, noin 200 m pitkä ja hevosenkengänmuotoinen. Tällä kertaa Rauha oli autossa kun tein jäljen, eikä se nähnyt piilotettua herkkupurkkia etukäteen. Toinenkin jälki selvitettiin hyvin. Ohjaaja sanoi, että Rauha on vähän turhan varovainen työntämään kuonoaan sinne risujen ja varpujen sekaan, ja se jäljestää enemmänkin varpuihin ja oksiin tarttuneen hajun mukana. Tämä saattaa korjaantua sillä, että annetaan jäljen tekeytyä pidempään, mutta jos ei, on meidän käytävä harjoittelemassa tuota tarkkuutta ja nenän maahan tukemista pellolla. 

Otettiin vielä jäljestyksen jälkeen yhdessä esineruutua. Ruutu oli n. 50 m pitkä ja ehkä 10-20 m leveä. Tarkoituksena oli opetella sitä pitkälle irtoamista. Ensimmäisenä ottivat kokeneemmat koirakot. Esineet piilotettiin aivan ruudun takanurkkiin. Yllättäen jokin haju ruudun ulkopuolella häiritsi koiria ja jokainen kävi siihen vuorollaan pissillä ja muutenkin kokeneemmat vähän haahuilivat. Sitä katsellessa oma itsevarmuus esineruudun suhteen hävisi kokonaan ja ilmoitin kouluttajalle, että me halutaan sitten ottaa niin helpotettu versio kuin vain ikinä mahdollista. Niinpä tehtiin Rauhan ja muiden kokemattomampien kanssa niin, että koira sai katsoa kun esineet viedään ruutuun ja ihan takaosaan esineitä ei viety, vaan jonnekin 30-40 metrin paikkeille. Ohjaaja vei esineet ja minä pitelin Rauhaa. Matka näytti kamalan pitkältä ja itse en kunnolla edes nähnyt mihin esineet lopulta pudotettiin, kun puitakin oli siinä välissä jonkin verran.

Kun ohjaaja tuli pois ruudusta lähetin Rauhan. Rauha lähti innokkaasti mutta jossain noin 30 metrin kohdalla pysähtyi kuin seinään ja alkoi haukkua takareunan pusikkoon päin. Näki varmaan taas jonkin mörön siellä. Kun haukunta loppui, huikkasin Rauhalle uudestaan, että ESINE, ja sitten Rauha keskittyikin etsintään ja kiikutti minulle hanskan ylpeästi häntä pystyssä. Otin hanskan, palkkasin ja lähetin Rauha uudelleen ruutuun. Toisen esineen, vauvojen pehmokirjan, Rauha toi ihan ongelmitta. Vinkiksi saatiin esineruutua varten, että ei piiloteta koirienleluja ruutuun, vaan ihan ihmisten esineitä ja että tehdään pitkiä ruutuja ja esineet aina sinne takaosaan, niin että koira oppii irtoamaan hyvin. 

Kaikenkaikkiaan opettavainen viikonloppu. Oli ihana nähdä miten reippaasti Rauha toimii tuolla maaston puolella ja tottiksenkin ongelmat on ihan treenillä (ja paremmalla alkukakatuksella) kitkettävissä pois. Rauha oli kuitenkin reipas koko viikonlopun. Ei nysvöillyt, vaan oli ennemminkin riehakas. Pitkät ajat autossa saivat sen kyllä vähän hermostumaan, mutta siitä huolimatta se teki ja yritti, eikä mennyt lukkoon! Tästä on hyvä jatkaa. Erityisesti noita jälkiä pyritään nyt sitten ottamaan vielä ennen lumien tuloa (vaikka no johan nuo lumet satoi maahan, mutta uskoakseni nuo tulevat vielä sulamaan pois.) Päästään myös aikataulumuutosten takia mukaan collieyhdistyksen jälkipäivään Iisalmeen kahden viikon päästä, ja siellä saadaan varmasti lisää vinkkejä ja näkemyksiä meidän alkavalle jälkiharrastuksellemme! Jee!

Paukkuärtyisä koira

Eilen illalla Kuopiossa vietettiin Suomen Tivolin järjestämää sataman yötä. Me ei itse tivoliin menty, mutta käytiin katsomassa järveltä ammuttu ilotulitus, tuossa sadan metrin päässä kun se oli. Otin Rauhan mukaan, jotta nään miten se suhtautuu raketteihin,sillä uutena vuotena Rauha oli vielä niin pieni, ettei se oikein tajunnut koko raketteja. Vaikka ei oltukaan ihan satamassa, vaan toisella venerannalla, ihmisiä (ja koiria) oli paljon. Me asettauduimme istuskelemaan ihan vedenrantaan tyhjälle venetelineelle. Ilotulitus oli suuri ja hieno, ja onneksi myös kovaääninen, sillä Rauha haukkui koko ensimmäisen puolikkaan raketeille. Haukku ei kuitenkaan kauas kuulunut sen paukkeen takaa. En oikein ymmärrä mitä tuo Rauhan haukku taas tarkoitti. Se haukkui häntä pystyssä raketteja rannassa meidän edessämme ja kävi aina välillä häntä heiluen antamassa minulle pusuja, ja sitten taas takaisin haukkumaan. Pelottiko sitä vai oliko sen innoissaan, en tiedä. Puolen välin jälkeen se löysi jonkun kepin, ja alkoi leikkiä sillä, ja siihen loppui sitten haukkuminenkin, ja saimme katsoa ilotulituksen lopun ihan rauhassa, tai Rauhatta, miten sen nyt sanoisi. :D

Rauha seuraa ihmeissään, mitä tapahtuu. 

Eilen käytiin myös pitkästä aikaa treenamassa Rauhan kanssa ihan vain kaksistaan kunnolla. Yleensä kahdestaan minulla on vain pari kämäistä naksua kourassa tai joku lelu ja otetaan pikkuisen tuttuja juttuja, mutta nyt mentiin ihan kentälle ja minulla oli kaikki treenivehkeet mukana! Kun saatiin ihan kunnolla kaksistaan treenailla, tulin siihen tulokseen, että paikkamakuu, hyppy, luoksetulo ja jäävät, menevät meillä jo ihan hyvin (ei siis kisavalmiita todellakaan, vaan siis omaan tasoomme nähden!), mutta seuraaminen ja nouto takkuaa pahemmin. Olen pilannut Rauhan "seuraa" käskyn palkkaamalla sitä kaiken maailman haahuamisesta, joten siirryn nyt sitten käyttämään "sivu" -käskyä seuraamisissakin. Syyskuussa meillä alkaa taas ohjatut treenit, niin aion siellä sitten valvovan silmän alla paneutua paremmin tähän seuraamisongelmaan. Noudossa ollaan otettu takapakkia. Rauha osasi jo nostaa kapulan maasta oikein ja tuoda sen minulle parin metrin päähän käteen, mutta enää ei. Jouduin naksuttelemaan Rauhalle monta ihan perus tarttumisharjoitusta, ennen kuin sain yhden onnistuneen käteen nostamisen, ja siihen sitten lopetettiinkin. Mikähän tuossa noutokapulassa ärsyttää, kun kaiken maailman käpyjä ja risuja Rauha noutaa niin mielellään. Pitäisi koettaa tehdä tokonoudostakin vähän enemmän leikinomainen, niin ehkä se sitten maistuisi Rauhalle paremmin. 

Perjantaista lauantaihin Rauha oli muuten ekaa kertaa hoidossa muualla kuin äidin luona ja oli mennyt kuulma tosi hyvin! Olin itse ihan paniikissa, kun akku oli lopussa ja olin 200 km:n päässä. Paikka oli Rauhalle uusi, eikä Rauha ollut nähnyt kaveriani kuin pari kertaa, joten pelkäsin, että se nostaa kamalan metelin, kun tajuaa, että minä lähden. Mutta onneksi huoleni olivat täysin turhia. Sisällä Rauha oli kiltisti vain nukkunut. Aluksi se oli nukkunut ovella, mutta siirtynyt siitä sitten kaverini viereen sohvalle telkkua katsomaan! Lenkillä olisi kuulma halunnut kovasti mennä muiden koirien luo, mutta itsekin joudun pitämään Rauhan nykyään ihan lähelläni tiukalla hihnalla ohituksissa, jotta ne menee hyvin, joten en ihmettele, että Rauha on koettanut käyttää tilaisuutta hyväkseen. Mutta niin, ihanaa, että tyttö on osannut käyttäytyä. 

Teini-ikä kolkuttaa?

Luulin, että meillä oli eilen vain huono päivä, mutta kun sama meno jatkui tänäänkin, tekisi mieli syyttää kaikesta vain teini-ikää. Alkaahan Rauha uhkaavasti lähestyä tuota 8 kk etappia.

No mutta mikä menikään siis vikaan. Eilen oli taas jäljen alkeet ja heti perään tokon alkeet. Jäljessä Rauha haukkuu aina kun jätän sen yksin ja lähden vetänään jälkeä. Olen jotenkin jo niin turtunut siihen, etten jaksa välittää. Jäljet Rauha kuitenkin malttaa nuuskia hyvin. Se vain on jotenkin niin innoissaan siellä, ettei nuoren koiran itsehillintä riitä, ja sitten pitää purkaa sitä intoa haukkumalla. Mutta mikä poikkesi tavallisesta oli se, että se haukku jäikin yllättäen päälle, ja tokoon mentäessä Rauha heti ekana piti kunnon haukkumiskonserton. Kyllä se aiemminkin on saattanut vähän haukahdella, jos on pitkiä odottelutaukoja, mutta nyt se haukkui kentänreunalla ihan kunnolla. Lisäksi kun oli miedän oma vuoro, se haukkui myös niinä aikoina kun juttelin ohjaajan kanssa. Haukkuminen loppui, luojan kiitos, jossain puolessa välissä treenejä, mutta olisi saanut loppua kyllä jo paljon aikaisemmin. Olen saanut aina ohjeeksi vain olla huomioimatta Rauhaa kun se haukkuu. Rauhahan haukkuu tuollaisissa tilanteissa pääasiassa minulle. Se katsoo minua, haukkuu, katsoo taas hetken ja haukkuu taas. Juteltiin nyt ohjaajan kanssa, mikä olisi paras tapa saada Rauha hiljaiseksi, kun ei tuo huomiotta jättäminen vain toimi. Kokeiltiin sitten komentamista, mutta sen toimivuus on niin hetkellistä, että aika turhaa sekin. Ohjaaja sitten ehdotti, että annan Rauhalle aina jonkin tehtävän, vaikka paikalla olon, siksi aikaa kun Rauhan pitää odotella ja me ohjaajan kanssa jutellaan. Tekniikka toimi, ja Rauha pysyi hiljaa. En kuitenkaan viitsi laittaa tuon ikäistä pentua mihinkään 5-10 minuutin paikallaoloihin toisten suoritusten ajaksi, joten tekniikka ratkaisee vain osa ongelmaamme. Yksi toinen kurssilainen ehdotti, että hankkisin häkin, johon pistäisi Rauhan aina kentälaidalla rauhoittumaan, kun on pitkiä odotuksia. Idea oli hyvä, ja nyt varmaan pitäisi suunnata sitten häkkikaupoille. 

Tänä aamuna luulin jo että haukkutilanne on rauhoittunut, kun heti omassa pihassa tuli vastaan aamulenkillä pieni räksyttävä koira, ja Rauha käyttäytyi niin hyvin. Mutta karu totuun iski naamalle, kun ajelimme Rauhan kanssa autolla koirapuistolle, ja kun avasin takapenkin oven, Rauha pomppasi ilman mitään lupia autosta ulos. Sieltä oli vähän matkan päästä juuri kävelemässä mäyräkoira omistajansa kanssa, joka ilmeisesti säikähti tilannetta ja alkoi haukkua hurjana Rauhalle. Siitäkös se sempalo sitten alkoi, kun Rauha päätti vastata kaverilleen..-.- Komensin Rauhan takaisin autoon ja siellä se sitten odotteli, kunnes mäyris oli tarpeeksi kaukana. 

Tämä haukkuminen on kyllä jotain niin raivostuttavaa. Jospa se ajan kanssa häviäisi. Tai sitten ei.

Ryminällä treenikentille

Tänään starttasi meidän kaksi kesän kurssiamme, eli jäljestyksen alkeet ja tokon alkeet. Minä olen ihan ummikko jäljestyksen suhteen, joten en ole osannut ottaa sitä Rauhan kanssa aiemmin. Tunti alkoi pitkällä teoriaosiolla, jonka jälkeen ohjaaja näytti jokaiselle erikseen, kuinka makkarajälki tehdään ja opasti myös jokaista koirakkoa erikseen itse jäljen menemisen kanssa. Siihempä se tunti kuluikin, eli ehdimme tehdä koko tunnin aikana vain yhden jäljen, mutta ei se mitään. Nyt opetellaan tätä sitten kotona ja ensi viikolla päästään kuulema enemmän tositoimiin.

Jäljestyskurssilta ajelimme sitten suoraan tokon alkeisiin, jossa otettiin luokse tuloja, sivulle tuloja, kontaktia ja luoksepäästävyyttä. Rauha veti edelleen jonkin verran kierroksia siitä, kun muut koirakot tekivät luoksetuloja, mutta ulkokentällä oli helpompi mennä siksi aikaa kauemmaksi, ja sain näin hallittua Rauhaa paremmin kuin pentukurssilla. Muuten kaikki meni oikeastaan ihan hyvin. Sivulle tuloissa katsottiin ohjaaja kanssa kuinka paljon voin häivyttää apuja pois. Jos en antanut mitään apuja (seisoin vain ja sanoin "sivu"), niin Rauha tuli istumaan sivulleni 180 astetta väärinpäin. :D Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että taka-askelet ja kropan heilautukset on ihan turhia. Rauha osaa kyllä pyöräyttää itsensä sivulleni pelkällä ranneliikkeellä avustaen. Nyt vain alkaa sitten tuo käden pois häivytys. 

Luoksepäästävyys otettiin kokeen omaisesti (sai tosin palkata koiraa), ja siitä Rauha olisi saanut kyllä 10! Se ei hievahtanutkaan paikaltaan kun ohjaajat kävivät kopeloimassa sitä. Pikaisesti se vilkaisi kyllä molempia sillä ilmeellä, että mitä sä siihen tulet lääppimään, mutta sitten se siirsi katseensa takaisin minuun. 10/200 pistettä ALO-luokan kokeeseen siis tienattu. Enää 150 pistettä matkaa ykköstulokseen! :D

Tällä kertaa alestalöytyi naudan maksaa. Pienin tätä pakkaseen ihan vain treeninamuiksi.

Sisänäkymää. Histologiasta kiinnostuneena piti tietysti vähän tutkia tätä, ennen kuin pistin sen lopulta ihan muussiksi. :D

Tokotilanne

Oltiin tiistaina Rauhan kanssa mätsärissä tuloksella pentujen PUN3. Palkinnot olivat vallan mielenkiintoisia, sain nimittäin teho palautusjuomia, kakankeräys pahveja ja kummallisen navetalta haisevan mustan kumijutun, josta kuva alla. Jos joku tietää mikä tuo on, niin on kiltti ja kertoo. Minusta tuo näyttää ihan joltain lypsimeltä. Tehtiin tuolla Rauhan kanssa esineruutua, ja navetan hajun vuoksi tuon löytäminen näytti olevan vähän liiankin helppoa. :D

Tänään oltiin taas pentukurssilla, niin kuin aina torstaisin, mutta en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään sieltä, niin päivittelempä nyt vähän ajatuksia, joita on herännyt. 

Kaiken kaikkiaan Rauha käyttäytyy siellä nykyyän hyvin. Sitä ei juuri kiinnosta muut koirat, vaan se tekee innokkaasti minun kanssa ja ottaa itse kontaktia. Mitään kovin vaikeaa ei pentukurssilla ole otettu. Tänään harjoiteltiin maahanmenoja (liikkeestä ja paikaltaan), leikkimistä, hyppäämistä, takana kulkemista, toisen koiran ohittamista, kontaktikävelyä/seuraamista, sivulle tuloa, pieniä paikalla oloja ja luoksetuloa. 

Rauhan vahvuudet ovat kontaktikävely, leikkiminen, sivulle tulo ja paikalla olo. Toisia koiria läheltä ohittaessa kontakti saattaa rakoilla, mutta Rauha ei pyri muiden koirien luo ja pysyy sivulla. 

Hyppääminen on yhtä kaaosta hihnan kanssa. Minä onnistuin joka kerta tänäänkin sotkemaan sen hihnan siihen hyppyyn. Rauha kyllä hyppäsi ihan hyvin, mutta itse sähläsin siinä pahemman kerran. 

Maahan menoissa on vielä paljon viilattavaa. Rauhalla on varmaan vielä niin heikot syvät vatsalihakset, että sen jalat liikahtelee seiso-maahan liikkeenvaihdon aikana. Maahan-seiso menee paremmin. Ollaan otettu nyt maahan menojen kanssa takapakkia, jotta Rauha oppisi tuon tekniikan oikeasti kunnolla. Myös istumistekniikkaa hiotaan, sillä Rauha liikuttaa joskus takajalkojaan istumaan mennessä. 

Tuo takanakulkeminen on meillä myös aina yhtä sirkusta. Emme ole opetelleet sitä kurssin ulkopuolella, joten Rauhalla on sen idea ihan hukassa, ja se pyrkii aina vasemmalle sivulleni. Selviämme näistä takana kulkemisistä sillä, että imutan Rauhaa vain perässäni. :D

Luoksetulo on meillä se suurin murheen kryyni. Luoksetulot otetaan aina loppuun niin, että muut koirat muodostavat leveän kujan, jota pitkin jokainen sitten vuorollaan juoksee ohjaajansa luo vauhtiluoksetulona. Itse luoksetulo onnistuu kyllä meiltä hyvin. Rauha juoksee luokseni hurjana ja tammaa saman tien kiinni patukkaan, kun luokseni pääsee (niin kuin kuuluukin), eikä välitä mitään ympäröivistä koirista, mutta voi kamalaa se kujassa odotteluaika. Rauha ei vain ymmärrä, miksi hän ei saa mennä, kun joku ihminen siellä juoksee ja hoututtelee. Rauha haukkuu ja riehuu hulluna aina muiden suoristusten aikana, ja jokaisen suorituksen jälkeen hurja itku, kun ei saanut mennä. Rauha ei näe eikä kuule mitään muuta kuin sen luoksetuloa suorittavan koirakon. Namitkin on silloin ihan turhia. Treenihallimme on melko pieni, joten emme pääse minnekään kauemmaksikaan, vaan on pakko olla siinä parin metrin päässä katsomassa. Ompahan ainakin muilla pennuilla häiriötä, kun Rauha ölisee, räyhää ja riehuu vieressä.

Ensi viikolla meillä on viimeinen pentukurssin harjoituskerta ja kaupunkikävely. Nopeasti meni tämäkin kaksi kuukautta. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, sillä heti kesäkuussa alkaa saman seuran, eli KPSH:n, tokon alkeiskurssi, jonne otetaan 10 koirakkoa. Ilmoittauduimme Rauhan kanssa mukaan, ja pitää toivoa, ettei ilmoittatujia ole yli kymmentä. Mikäli on, niin kurssilaiset valitaan hallintatestin perusteella, (eikä kurssille pääsymme ole silloin aivan varma :D).

Ainut huono puoli tuossa kurssissa on, että se on sama päivänä kuin meidän jäljestyksen alkeiskurssi. Jäljestys on tunnetusti koiraa uuvuttava laji, joten en ole varma, miten paljon Rauha jaksaisi sen jälkeen tokossa keskittyä. Olen kuitenkin päättänyt, että jos vain pääsen, niin menemme molemmille kursseille, ja tuolla jälkikurssilla otamme enemmänkin oppia, ja treenaamme sitten oppien mukaan ahkerasti kotona. KPSH:n tokokurssille pääsy olisi minulle kuitenkin tärkeää, koska haluaisin kovasti päästä Rauhan kanssa myös johonkin KPSH:n tokoryhmään. 

Kurssitilanteemme selviää kuitenkin kesäkuuhun mennessä, että ei tässä kauaa tarvitse odotella!

Esineruudun alkeet

SCY:n treenipäivänä pääsin kokeilemaan ekaa kertaa esineruutua, ja innoistuin siitä sen verran, että ollaan nyt Rauhan kanssa otettu pari kertaa esineruutua ihan kaksistaan. Ollaan molemmat vielä niin aloittelijoita tämän jutun kanssa, että pidämme ruudut pieninä ja edelleenkään en vaadi Rauhalta muuta kuin esineen löytämisen, eli sitä ei minulle tarvitse tuoda. Rauha saa myös katsoa, kun vien esineen ruutuun, ihan vain jotta tämä pysyy vielä tarpeeksi helppona, ja Rauha ei turhaudu (mitä se muuten tuppaa tekemeen nykyään melko usein jos kaikki ei mene heti nappiin). 

Kuvasin meidän tämän päiväiset harjoitukset. En tiedä kiinnostaako tällaiset videot ketään muuta kuin minua, mutta minusta on ainakin kiva verrata esimerkiksi vuoden päästä, että miten paljon ollaan edistytty (vai ollaanko ollenkaan). :D

Ensiksi tein ruudun tasaiselle sammalmaalle. Esineenä käytin lammaspatukkaa, jolla Rauha tykkää leikkiä. Vaalea patukka erottui hyvin tasaiselta vihreältä sammalelta, ja Rauha juoksikin aikalailla suoraan patukan luokse. Otin tässä ruudussa kaksi etsintää, ja molemmilla kerroilla Rauha meni suoraan esineelle, koska näki sen heti. Tässä video eka ruudulta:

Toisen ruudun tein vähän hankalampaan maastoon. Maa oli vaaleanharmaa kuolleista lehdistä, eikä patukka oikein erottunut siitä. Lisäksi maastossa oli kuoppioa ja kumpareita, joten suoraa näkymää patukalle ei ollut. Rauha etsikin ekalla kerralla patukkaa melkein minuutin ja toisella kerrallakin meni selkeästi pitempään kuin tuossa ekassa ruudussa. Video toisesta ruudusta:

En tiedä tehdäänkö me tätä ollenkaan oikein, mutta Rauhalla on hauskaa ja onhan tämä nyt kivaa vaihtelua metsälenkeille. Ruudun tallaaminen on kyllä yksin aika tylsää hommaa, varsinkin siihen nähden miten paljon enemmän aikaa menee ruudun tallaamiseen kuin sitten itse tuohon esineen etsintään. :D

Metsän hajuja. <3

Pääsiäisen tohinoita

Virallinen pääsiäisloma taitaa lähestyä loppuaan, minulla onneksi on koulua vasta torstaina, joten ehdin lepäillä tässä pari päivää. Lepo tulee tarpeeseen, sillä onnistuin sairastuttamaan itseni tässä viikonlopun aikana. 

Meidän pääsiäinen alkoi tostaina, jolloin Vili-corgi tuli tänne Kuopioon meille pariksi tunniksi hoitoon ja käytiin myös juoksuttamassa koiruuksia koirapuistossa. Rauhalla oli vähän ongelmia, kun se on tottunut näykkimään kavereitaan jalkoihin, ja Vilin jaloissa oli poikkeuksellisen vähän osuma tilaa. Leikit sujuivat kuitenkin tosi mukavasti. Vili jopa huomasi, että Rauha on tyttö ja pyöri harvinaisen paljon Rauhan takapuolen lähettyvillä. Vaikka Vilikin on vielä ihan nuori poika!

Tällaiset silmäparit seurailivat ruuanlaittoani varsin utelijaina.

Torstai-iltana pentukurssilla Rauha oli tosi väsynyt, kun oli koko päivän myskänyt Vilin kanssa, eikä ollut lainkaan ehtinyt nukkumaan. Tuli paljon kommenttia, että ompa rauhallinen pentu, mutta ihmekkös tuo. Ensi kerralla ei ehkä olekaan taas niin rauhallinen. :D

Perjantaina lähdettiin sitten Iisalmeen. Siellä ei oikeastaan Rauhan kannalta tapahtunut mitään erikoista. Käytin useampaan otteeseen Rauhaa ja Leewiä juoksemassa lähi metsässä, mutta muutenpa Rauha sai melkoisen lepoviikonlopun. 

Otin Rauhan kanssa pikkuisen sivulle tuloja ja seuraamisia, joista Leewi innostui ihan hurjana. Se työntyi Rauhan viereen seuraamaan ja teki siinä niitä samoja juttuja mitä Rauhalta pyysin. Päätin sitten ottaa pitkästä aikaa Leewinkin kanssa vähän tokoja, joista ukkeli oli ihan koskettavan innostunut. Kuvasin vähän videotakin, jaan sen nyt tänne teidänkin iloksenne. Seuraamispaikka ei ole ehkä ihan priimaa, mutta ei sillä ole mitään väliä, kun tuo Leewin asenne oli niin pro! Kaukkarit oli vähän päässeet unohtumaan, mutta muistuttelun jälkeen nekin tuli oikein napakasti. :D

Sunnuntaina palattiin Kuopioon. Sunnuntai ei ollut lainkaan Rauhan päivä. Käytiin ennen lähtöä torilla, jossa 9-v pikkuveljeni hyppeli sellaiselle betoniselle kukkaistutusjutulle, ja Rauha ei tykännyt siitä yhtään ja räkytti koko ajan. Siitä lähti sitten räkytys kierre, ja juna-asemalla piti räkyttää kaikelle vähänkin epäilyttävälle, kuten miehelle kitarakotelon kanssa. Onneksi kohtaus meni junaan mennessa ohi ja juna matka sujui hiljaa makoillen. 

Leewi on ominut minun vanhan huoneen ja sängyn, kun muutenhan se jäisi ihan käyttämättä. :D

Viime yönä mulla oli tosi tukkoinen olo ja nukuin kamalan levottomasti ja katkonaisesti. Aamulla oli pikkaisen kuumettakin, mutta koska tänään oli SCY:n Savo-karjalan alaosaston "touhupäivä", en osannut jäädä kotiin lepäämään, vaan colliehöpinöihin piti lähteä. Aluksi oli ohjattua koulutusta, josta sain taas paljon hyviä vinkkejä miten jatkaa Rauhan kanssa tokojuttuja. Sitten käytiin pienellä yhteislenkillä, jossa Rauha sai vähän juoksennella muiden kanssa. Lopuksi otettiin esineruutua, jota sekä minä, että Rauha tehtiin ihan ekaa kertaa elämässämme. Rauha lähti innokkaasti etsimään lapastani ruudusta, ja löysikin joka kerta, mutta ei se sitä sieltä sitten minulle tuonu. Mutta no, tuomista voi alkaa vaatia, kunhan ollaan otettu enemmän noutoa. Nyt oli pääasia, että siellä ruudussa oli kivaa ja oli tosi kivaa löytää sieltä jotain! :D

Nyt sitten typeryyteni kostautuu, ja pääni on ihan tukossa ja räjähtää kohta. Minulla ei ole edes mitään kuumetta alentavaa yöksi. Noh oli silti kiva päivä! 

Pentukurssi

Tänään alkoin KPSH:n eli Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajien pentukurssi! Tai oikeastaan teoriatunti oli jo maanantaina, mutta tänään päästiin ekaa kertaa ihan tosi toimiin. Treenit jatkuvat nyt sitten viikoittain aina toukokuun loppuun saakka. 

Treenit pidetään lämpimässä hallissa, johon on ahtautuneena lähes 20 koirakkoa. Ajattelin, että ensimmäisestä kerrasta ei voi tulla mitään, ja kun saavuimme siihen hallin pihaan, jossa jo moni koira odotteli sisälle pääsyä, alkoikin Rauha heti haukkua hurjana. Se räksytti joka suuntaan ja sitten se alkoi vielä räksyttää minullekin. Annoin vain olla, ja ajattelin, että nythän me tultiin sitä käyttäytymistä harjoittelemaan. Hallin sisällä oli kumiruohomatto jota Rauha aluksi innokkasti nuuskutteli. Hyvä vain, niin piti ainakin suunsa kiinni. Mutta heti kun hajut loppui alkoi taas se räkytys, joka kesti siihen asti että ohjaajat käski meidät rinkiin ja antoi ohjeet. Heti kun alettiin tekemään, Rauha hiljeni ja keskittyi tosi hyvin minuun ja tekemiseen, mutta heti kun esim. ohjaaja tuli siihen juttelemaan kanssani ja lopetin siksi aikaa Rauhan kanssa Rauha alkoi taas haukkua minulle. :D Ohjaajan kanssa tultiin siihen tulokseen että tylsyyttää se haukkuu ja haukulla koettaa komenella että "tehdään jotain", koska heti kun aloin taas Rauhan kanssa tehdä, se hiljeni. Silloin siellä mätsäreissä meillä oli sama juttu. Rauha haukkui kovasti, mutta kehässä ei ollut räyhäämisestä mitään tietoakaan. Rauha vaan haluaisi tehdä. Onneksi se ei kuitenkaan tätä haukkumista harrasta kotona, tai muissakaan arkipäivän tilanteissa, mitä nyt joskus haukahtelee joillekin koirille lenkillä, mutta oikeaa räksytystä se pitää vain kun on tuommoinen tilanne. 

Tällä ekalla kerralla treenailtiin ihan perusjuttuja. Ohjaajan kohtaamista, istumista ja kontaktia, leikkimistä, koiran käsittelyä ja ylipäätään sitä, että saatiin se koiran huomio. Annetuista tehtävistä Rauha selviytyi mielestäni hyvin. Pyysin yhtä ohjaajista katsomaan Rauhan hampaat harjoituksen vuoksi, ja sekin sujui hienosti. Rauha ei väistänyt lainkaan. Ainut ongelma treeneissä tuolla oli se "väliaikojen" haukkuminen. 

Puolessa välissä pidettiin tauko, jolloin hain vessasta Rauhalle vettä. Jätin Rauhan siksi aikaa nurkkaan odottamaan, ja kokoajan se istua napotti terhakkaan tarkkaavaisena paikallaan, eikä haukahtanut lainkaan. Siitä olin kyllä ylpeä! Ensi kerralla on vuorossa rentoutumisharjoituksia ja käskystä rentoutumista. Se kerta tulee olemaan siis ihan omiaan meille! 

Tässä vielä alkuviikosta kuvatut videot meidän pikatreeneistä tuolla rannalla. Rauha oli tuolloin vähän omissa maailmoissaan, joten tämän enempää en lähtenyt sen kanssa ottamaan. Seuraamisesta huomaa, että tyttö ei ole ihan tilanteessa mukana. :D

Hei me treenattiin!

Pääsimme Rauhan kanssa tänään sisätiloihin treenaamaan Musti&Mirri-areenalle. Kyseessä oli itsenäiset treenit, että ihan minun taitojeni varassa mentiin vieläkin. Ensi viikolla meillä alkaa pentukurssi, jolloin päästään sitten ihan valvovan silmän alle treenailemaan. Tänään otettiin sivulle tuloja, pieniä seuraamispätkiä ja kontaktikävelyä, leikkimistä sekä vähän luoksetuloja ja paikalla makuuta. Kokeiltiin myös ekaa kertaa hyppyä ja aloitettiin liikkestä maahan harjoittelut. Minusta meillä meni oikein hyvin, joskin seuratessa Rauha tahtoo mennä vinoon ja lähteä edistämään. Minun pitäisi kuvata taas video meidän tokoilusta, kun tuo "hyvin mennyt treeni" on niin suhteellinen käsite. Toiselle treeni voi olla hyvin vedetty, mutta toisen mielestä sama suoritus ei olekaan niin hyvä. Siksi pitäisi saada videota, että jokainen voisi tehdä omat päätelmät, missä me ollaan menossa. :D

Rauhan ripuli oli muuten kertaluontoista, ilmeisesti juurikin siankorvasta johtuvaa. Eilen ja tänään kakka on ollut taas ihan normaalia. Onneksi päästiin näin vähällä sen suhteen. Hampaat sen sijaan huolestuttavat edelleen. Kävin äsken ostamassa pakasterustoluita, ja yksi onkin tuolla jääkaapissa jo vähän sulamassa ja odottamassa pääsyä Rauhan suihin. Sain myös vinkin, että pyyhkeellä vetäminen voisi auttaa kulmureita irtoamaan, kun pyyhkeessä on sellainen kiva hampaisiin takertuva pinta. Pitää aloittaa siis hammasriuhdontatalkoot. Tässä kuvatkin noista Rauhan hurjista alakulmureista:

Salamalla.

Ja ilman.

Näyttelyreeniä

Olen seuraillut jonkin aikaa Facebookissa Kuopion koiranäyttelytreeniryhmää, ja kun Rauha nyt viime viikolla sai toiset rokotteensa, päästin mekin vihdoin eilen osallistumaan treeneihin. Kyseessä eivät ole siis mitkään seuran tai yhdistyksen pitämät treenit, joissa olisi vetäjä jne. vaan ryhmä vain kerää yhteen koirakkoja, jotka haluavat omatoimisesti treenata näyttelyitä varten.

Ajelimme siis eilen illalla Kuopiolaisen ostoskeskus Matkuksen parkkipaikalle, jossa treenit oli sovittu järjestää. Paikalla oli meidän lisäksi 6 muuta koirakkoa. Aluksi kaikki vain ottivat omia aikojaan seisotuksia ja ees taas ravautuksia. Se aika me käytettiin Rauhan kanssa pääosin sivusta seurailuun ja tilanteeseen tutustumiseen. Sitten kun alettiin ottaa kehässä ravaamista, mekin mentiin mukaan. Muut koirat eivät edelleenkään kiinnostaneet Rauhaa ravin aikana, mutta tällä kertaa ongelmaksi osoittautui se, että Rauha ihan väen väkisin vänkäsi minun jalkaan kiinni. Ei siis suullaan vaan kyljellään. Rauha siis yritti tulla ravaamaan aivan minuun kiinni. Sitten kun otin herkun esille, Rauha meni kauemmaksi, mutta alkoi jälleen nostella etusiaan ihan pöljän näköisesti. Pitäisi varmaan harjoitella tätä ravia joskus ihan omallakin ajalla. :D

Seisoa Rauha jaksoi niin kauan kun minä oli skarppina, mutta jos juttelin vähänkään jollekin muulle tai keskityin edes hetkeksi johonkin muuhun, Rauha istui saman tien. Seisominenkin oli varmaan vähän mitä sattuu haritusta, mutta olen tyytyväinen tällä hetkellä siihen, että Rauha seisoo, eikä istu tai makaa. 

Kaikki autolliset veivät vuorollaan koiransa autoon ja kävivät tutkimassa muut koirat. Itse olin ensimmäinen vapaaehtoinen kopeloija, ja kun kävit tarkistelemassa koirien hampaita, huomasin, että todella moni antoi koiralleen käskyn "hampaat" kun katsoin hampaita, ja koirat selvästi skarppasivat tämän käskyn kuultuaan. Minä ihmettelin että mitä ihmettä nyt tuommoista koiralle opettamaan. Leewikinhän on aina antanut kenen vain nostella huuliaan miten sattuu, eikä siihen mitään käskyjä ole tarvittu. Mutta kun hain Rauhan takaisin ja ensimmäinen vieras ihminen tuli Rauha kopeloimaan, tajusin, että se "hampaat" onkin ehkä ihan hyvä juttu. Rauha suhtautui kyllä tosi iloisesti vieraisiin koskettelijoihin. Koko koira vispasi hännän mukana sivulta toiselle ja korvat oli liimautuneina niskaan, kun Rauha koetti päästä pusuttelemaan kopeloijia. Mutta sitten kun oli vuorossa se hampaiden katsominen. Eih. Juuri kun vieras oli saanut kätensä Rauhan kuonon ympärille, ja oli kurkkaamassa hampaita, Rauha kiskaisi kuononsa taidokkaasti otteesta. Ainut miten saatiin hampaat katsottua edes joten kuten oli niin, että minä syötin Rauhalle samalla herkkuja sen mitä kerkesin, niin ettei Rauha ehtinyt huomata mässyjensä lomasta, että joku nosti sen huulet ylös. Uhhuh. Nyt alkaa meillä sitten "hampaat"-harjoittelu. Eilen illalla jo Jani tarkasti Rauhan hampit samalla kun seisotin Rauhaa, ja ihan hyvin se meni, kun tarkastaja oli noin tuttu. 

Pitää vielä sanoa, että olen minäkin kyllä pöllö koiran omistaja. Rauha alkoi nimittäin köyristää lantiotaan aika selkeästi loppua kohde mentäessä, ja minä ajattelin että sitä vain arastuttaa, ja "nytpä kuule riehutaan ja ravataan, jotta tuollainen köyristely häviää!". No eipä se sillä hävinnyt, mutta syy köyristelylle selvisi saman tien treenien päätyttyä, kun Rauha pääsi kapuamaan kentän viereiselle kinokselle ja vääntämään todella suuret kakat. Ressukka pidätteli kakkaa varmaan koko treenin ajan, ja minä en tajunnut. Ensi kerralla pitänee käydä pienellä lenkillä ennen treenejä, niin ei pääse tällainen hätätila yllättämään. :D

Viikonlopun touhuja

Rauha sai eilen tehosterokotukset, joten nyt aukeaa meilläkin vapaus koiratapahtumiin ja -puistoihin! Ensimmäinen mätsärimme on tosin näillä näkymin vasta kuukauden päästä, mutta ompahan aikaa harjoitella. Itse rokottaminen sujui jälleen ongelmitta. Rauha oli reipas ja kävi antamassa mies eläinlääkärille pari pusuakin, mikä oli minusta ihan ihme, kun yleensä se ei hirveästi pidä vanhemmista miehistä. Ainut töppäys sattui minulle, kun unohdin rekisteritodistuksen kotiin, mutta onneksi minulla oli vapaapäivä, joten kävin noutamassa todistuksen rokotuksen jälkeen, ja niin saatiin tarrat oikeaan paperiin. Seuraava rokotus onkin sitten vasta vuoden päästä!

Tänään päästiin Rauhan kanssa ensimmäistä kertaa näyttelytreeneihin. Ravaamista ei olla harjoiteltu koskaan, varsinkaan niin, että edessä ja takana ravaa muita koiria, joten olin ihan varma, että siitä tulisi jonkinlainen pieni fiasko. Rauha kuitenkin yllätti minut, ja ei ravin aikana kiinnittänyt mitään huomiota muihin koiriin! Ongelmaksi osoittautui ennemminkin lattia ja sen nuuskiminen, ja Rauha ravasikin paljon nenä kiinni lattiassa. Sitten kun nameilla yritin houkutella sen kuonoa ylös, se alkoi nostella etujalkojaan tosi huvittavalla tavalla. No mutta olen ylpeä neidistä! Ensi kertalaiseksi oli hieno suoritus!

Seisotuksia ollaan täällä kotona pikkaisen harjoiteltu, mutta olen palkannut Rauhaa aina ihan vain siitä, että se seisoo, joten jalat harottavat vielä kyllä ihan miten sattuu. Lisäksi minun on vielä pidemmissä seisotuksissa pidetävä rauhaa nivusista kiinni, jottei se istuisi tai ottaisi askelia eteenpäin. 

Myös luoksepäästävyyttä päästiin vähän harjoittelemaan. Kaksi Rauhalle tuntematonta ihmistä kävivät koskettelemassa Rauhaa samalla kun minä yritin pitää Rauhan seisomassa. Ihan hyvin Rauha siinäkin käyttäytyi. Välinpitämättömästi se ei ollut, vaan nuuskaisi ja vilkuili molempia tunnustelijoita, mutta ei kuitenkaan väistänyt, mikä oli pääasia. :)

Treenin jälkeen otettiin vielä kuvia pennuista. Annella on hyvä kamera, ja Anne on mitä ilmeisemmin myös loistava valokuvaaja, sillä näin hyviä otoksia hän Räyhä-Rauhastakin sai! Toisesta on jotenkin hienosti vielä muokattu hihna ja panta pois!

Rauha 3,5 kk. 

Kuvat: (c)Anne K.

Näyttelytreeneistä lähtiessäni huomasin, että Mustissa&Mirrissä oli jälleen sellaiset pentutreffit menossa ja isojen pentujen vuoro oli juuri alkanut. Pennut näyttivät olevan nuorempia ja rauhallisempia kuin viime kerralla, joten päätin kokeilla, miten Rauha tilanteeseen tällä kertaa suhtautuisi. Kun laskin Rauha aitaukseen muut pennut tulivat jälleen tervehtimään sitä joukolla, mutta koska nämä pennut olivat paljon rauhallisempia, ja tulivat kiltisti häntä heiluen vain nuuskimaan, Rauhakin rentoutui äkkiä. Niinpä tällä kertaa jäimme pentuleikkeihin koko tunniksi. Rauha osoittautui itseasiassa tämän seurueen äänekkäimmäksi tapaukseksi, sillä silloin kun kukaan ei leikkinyt sen kanssa, se alkoi komentaa muita haukahtelemalla. Tämä kokemus pentuleikeistä oli paljon parempi kuin se edellinen yritys! Tavattiin myös paljon erilaisia rotuja. Mukana oli husky, shiba, beagle, amstaffi, mäyräkoira, kiharakarvainen spanieli, sekarotuinen noutaja ja jokin karvaton koira. Rauha oli siis porukan ainoa paimenkoira, ja ylipäätään, todella erityyppisiä kaikki koirat olivat. Silti leikit sujuivat mielestäni hyvin.