keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Pitkästä aikaa kirjoittelen, mutta eipä ole oikein mitään kerrottavaa. Minä olen touhunnut itse monen näköistä, mutta Rauhan elämässä ei ole mitään erikoista tapahtunut. Lenkkeilyä ja löhöilyä. Hienosti alkanut jälkiurammekin töppäsi tähän pimeyteen. Kun tulen töistä neljän jälkeen, on jo niin pimeää, ettei nähdä jäljestellä.

Tokoa ollaan jaksettu pikkusen treenailla ja Rauha onkin kehittynyt sillä saralla jonkin verran. Pitäisi kuvailla joskus meidän menoa, mutta tuo pimeys haittaa vähän sitäkin.

Loppuun muutama otos Rauhasta eräänä lumisena päivänä metsässä.







sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Rauhalliset kaverit hakusessa

Rauha on juoksujensa jälkeen rauhoittunut melko paljon. Erityisesti sen huomaa muiden koirien kanssa. Rauha ei riehu enää lainkaan niin kuin ennen. Koirapuistoihin ei voida todellakaan mennä, jos siellä on enemmän kuin kaksi koiraa, tai jos siellä on yhtäkään hyvin riehakasta koiraa, sillä Rauha vain tulee istumaan minun jalkoihini. 1-2 rauhallista kaveria on vielä kyllä tosi jees, ja Rauha tykkää edelleen leikkiä juoksuleikkejä ja pienesti painiakin, mutta jos toinen koira esim. hyppää Rauhan selkään, niin se ahdistuu suuresti ja uroksille antaa kyllä hammastakin liian kiihkeästä käytöksestä. 


Nyt sitten pitää selvitellä, miten Rauha tulee vanhojen, riehakkaiden kavereidensa kanssa toimeen. Tapasimme eilen Tyyne-dopperin. Viimeksi Rauha oli ihan alakynnessä, joten lähdettiin testaamaan läheiselle aallonmurtajalle, miten nyt käy. Rauha ja Tyyne leikkivät ihan hyvin. Tyyne kellisti Rauhan useaan otteeseen, mutta Rauhan ei siitä liiemmin välittänyt, jatkoi vain taistelua sitten makuuasennosta. Siirryttiin siitä sitten eräälle nurmikentälle, jossa otetiin molempien koirien kanssa namijäljet ja Tyyne myös tottisteli. Kentälläkin tytöt leikkivät, mutta siellä alkoi jo loppua kohden huomata, että Rauhalla alkoi leikkihalut loppua paljon ennen Tyyneä. Rauha koitti vain nuuskia ja tutkia paikkoja ja Tyyne olisi halunnut painia. Onhan Tyyne ja Rauha kovin epäsopusuhtainen pari. Vaikka tytöillä ei tuota korkeuseroa kamalasti ole, niin on Tyyne kuitenkin paljon energisempi ja voimakkaampi kuin Rauha. 


Ajateltiin, että ensi kerran kun lähdetään metsään, niin otetaan mukaan myös hollanninpaimenkoira Syndra. Silloin Tyyne ja Syndra voivat nahistella keskenään, ja Rauha voi sitten vaipua hajumaailmoihinsa, jos siltä tuntuu. Harmittavaa tämä vähän kyllä on. Sopivia kavereita on muutenkin niin vaikea löytää, niin nyt jos Rauha vielä alkaa nirsoilla entisestään leikkikavereidensa suhteen, voi käydä niin, ettei kohta ole enää montaakaan jäljellä. 

Tämän parempaa kuvaa juoksevista koirista minun kamerallani ei voi saada. :D
Tuttu asetelma. 

Rauha ottaa mallia. 


sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Collie-jäljestystä

Tänään oli vuorossa jäljestyspäivä kera collieiden. Otimme kouluttajien valvovan silmän alla jälkeä ja esineruutua. 

Ensin oli vuorossa jälki. Tein Rauhalle jäljen ja aluksi kouluttaja vain katsoi, kuinka me se teemme. No Rauha jylläsi tuttuun tapaan eteenpäin. Jäljellä tuli vahingossa kulma, ja siinä Rauha sitten eksyikin. Muuten se pysyi jäljellä, ja loppupalkkakin löytyi, mutta kouluttaja sanoi, että jäljestystä se Rauhan meno ei kyllä ollut. :D Kyllähän Rauha hajua seurasi, mutta tarkkaa se homma ei todellakaan ollut, vaan ihan turhan sinkoilevaa ja malttamatonta. Toinen jälki tehtiinkin sitten namijälkenä ja se mentiin tooosi hitaasti, niin että kouluttaja piti Rauhan hihnaa ja minä näytin Rauhalle askel askeleelta missä pitää mennä. Tarkoitus olisi nyt sitten syksy jatkaa näillä namijäljillä, jotta Rauha oppii työskentelemään rauhallisemmin ja tarkemmin. Kouluttaja sanoi, että tämä on vain hänen näkemyksensä ja tapansa, että ei meidän ole sitä pakko lähteä toteuttamaan. Minusta olisi kuitenkin paljon mukavampi mennä tuolla metsässä niin, että tiedän kokoajan missä me ollaan menossa ja muutenkin vauhtia ei tarvitsisi olla niin paljon. Joten aivan varmasti kuuntelemme ohjeita ja jatkamme namijäljillä loppusyksyn. 

Esineruudun kanssahan meille tuli viimeksi pieni konflikti, kun Rauha ei halunnut ottaa kännykkäkoteloa suuhun. Kävin sitten lauantaina ottamassa Rauhan ja Leewin kanssa lelulla ja pienellä ja helpolla ruudulla yksikseni esineruutua, jotta näkisin vähän, oliko Rauhalle jäänyt mitään traumoja tuosta edelliskerrasta. Videoin ruudun, jotta olisi tännekin jotain kuvamateriaalia. Vähän Rauha jäi esineellä miettimään, että mitäs nyt, mutta rohkaisun jälkeen kuitenkin toi sen! 


Tänään tehty esineruutu oli sitten taas todella suuri. Suurempi kuin kilpailuruutu. Kokeneemmat koirakot saivat harjoitella irtaantumista. Rauhalle tehtiin niin, että kouluttaja kävi näyttämässä, että tänne meni esine ja sitten lähetin Rauhan. Rauha ampui innolla matkaan, mutta se ei ollut ihan ilmeisesti nähnyt mihin esine tiputettiin, sillä suunta oli väärä. No siellä Rauha aikansa juoksenteli ja hetken jo näytti siltä, että se hakee jonkin kokeneemmille tarkoitetuista kaukaisista esineistä, mutta sitten Rauha kaartoi takaisin ja löysi tiputetun esineen ja toi sen. Päätettiin, ettei oteta enempää, kun eka esine palautui niin hyvin ja Rauha oli sitä niin kovalla innolla etsinyt. Kamerakoteloepisodikin kummitteli mielessä, joten parempi lopettaa onnistuneeseen ja positiiviseen suoritukseen. 

Loppukevennykseksi vielä Leewi-papan esineruutu. Tämä on Leewin elämän toinen esineruutu ja tarkoituksena oli vain se, että Leewikin pääsee tekemään jotain ja sillä on kivaa! Laittakaa ääniä pienemmälle jos minun lässytys ei kiinnosta. :D