keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Epäilykset nousevat

Rauhan on ollut kuin herran enkeli tässä pari päivää ja minua vähän epäilyttää, mitä se suunnittelee. Sillä on semmoinen ajattelevainen ilme kokoajan, että varmaan jokin suuri katastrofi on luvassa. Meillä on mennyt lenkit hienosti, rappukäytävän äänille ei ole haukuttu ja Rauha ei ole edes herättänyt minua parina viime aamuna ja olen saanut heräillä ihan omia aikojani. Tällainen epätavallinen käytös nostaa samantien niskavillani pystyyn. Onko se sairas? Tekeekö se juoksuja? Vai juoniiko se jotain, ja iskee juuri kun minä olen heikoimmillani?

Tätä on kestänyt nyt sunnuntai-illasta asti. Milloin pitää huolestua? Olin lauantai-iltana tavoistani poiketen viihteellä ihan pidemmän kaavan kautta ja se kostautui sitten sunnuntaiaamuna. Kun lähdin käyttämään valkeana ja vapisevana Rauhaa aamupissillä, Rauha päätti, ettei minusta ole nyt johtamaan laumaamme ja kulki koko lenkin hihnatiukalla, niskavillat ja korvat pystyssä, valmiina hyökkämään uhkaavien sauvakävelijöiden ja rollaattorimummojen kimppuun. Ehkäpä tämä hetkellinen vastuu oli Rauhalle liikaa, ja se päätti olla nyt hetken aikaa ihan kunnolla, ettei vaan joudu uudestaan samaan tilanteeseen. 

Rento-Rauha. 

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Koiraihmisten laskiainen

Kuopioon on ilmestynyt kahvila Suukkosuu, joka monen muun asian lisäksi on jonkinlainen koirakahvila. Tänään paikassa järjestettiin koiraihmisten laskiaistapahtuma, jossa oli mukana kaikenlaista vetourheiluun liittyvää virikettä. Me lähdettiin katsastamaan tapahtuma Annen ja Mainin kanssa. Kahvila sijaitsee aivan järven rannalla, joten siitä pääsee sutjakasti jäälle, missä käytiinkin heti alkuun lenkillä. Sää oli ihan loistava ja jääkin tosi hyvässä kunnossa, niin koirien oli hyvä juosta.




Mainia suututti.



Jäälenkin jälkeen käytiin kokeilemassa KickSparklella ajelua koirien kanssa. Paikalla oli myös asiantuntija myymässä vetovarusteita, ja kun minun on pitkään pitänyt kunnon valjaat Rauhalle hankkia, päädyin sellaiset nyt ostamaan. Testasimme KickSparkalailua myös uusilla valjailla. Vielä ei koirat ihan tajunneet sitä vetämisen ideaa, mutta mukana tulivat! 

Mainilta löytyi lopussa vähän vauhtiakin!

Joku mummeli ja Rauha sunnuntaiköpöttelemässä. Kuva (c) Anne K.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää

Tekisi taas mieli vähän avautua tuosta teineilijästä, mutta koska on ystävänpäivä ja muutenkin blogi on muuttumassa niin negatiivissävytteiseksi, että ehkä keskityn vain kivoihin asioihin. Rauhahan oli äidilläni melkein viikon hoidossa, kun itse olin Oulussa. Siellä Rauha oli käyttäytynyt kuulma todella hyvin. "On se niin kiltti tyttö". No joo, silloin kun haluaa olla. 

Keskiviikkona palattiin Rauhan kanssa Kuopioon. Käytiin samana iltana lenkillä Rave-nahkan kanssa. Torstaina oli tokotreenit ja eilen lenkkeiltiin Danny-tervun kanssa ja illalla käytiin vielä omatoimitreeneissä. Eilen oli tosi kaunis ilma, ja harmittaa, kun ei tullut kamera mukaan, mutta otin pari räpsyä kännykällä. 

Vähän kokoeroa.

Saisinko minäkin herkkua? T. Rauha


Tänään pääsin taas katsomaan kaverin koiranpentu Peppiä, joka on tällä hetkellä 11 viikkoa. Peppi on noutajasekoitus ja ihan mielettömän energinen! Vähän meenaa pentukuume iskeä, mutta onneksi on nuo naskalihampaat sen verran terävät, että jokainen narkaustus sormesta palauttaa jalat takaisin maanpinnalle!


Pentunaskalit. <3

Miten tuosta voi pitää näppinsä erossa?

Peppi on hurja leikkimään vetoleikkejä!


torstai 5. helmikuuta 2015

Prinsessasta sammakoksi

Rauha on lähdössä huomenna äidille hoitoon, kun minä reissuan Ouluun. Soiteltiin asian tiimoilta tiistai-iltana, ja minä oikein kehuskelin, miten äidillä ei tule olemaan mitään ongelmia Rauhan kanssa, sillä se on niin fiksu ja kiltti tyttö nykyään. Siltä se vielä silloin tuntui, mutta sitten herättiin keskiviikkoaamuun ja minun fiksu ja kiltti tyttö oli kadonnut ja tilalle oli tullut räyhäävä niskakarvojaan nosteleva pisti. Voi hyvänen aika kun lähettiin aamulenkille jäälle. Ensin piti haukkua kauempana leikkiville koirille, sitten pilkkijälle ja viimeiseksi vielä luistelijalle. Onneksi olin osannut jo aiemman koira/pilkkijähaukun perusteella varautua, ja ottanut Rauhan hihnaan luistelijan kohdalla. Muuten Rauha olisi varmaan rynnännyt perään, kun luistelija viuhahti vain alta kahden metrin päästä meitä. 

Ja päivähän vain parani, kun lähdimme käymään Rauhan kanssa lääkärissä uusimassa Rauhan rokotukset. Kävimme ensin kävelemässä lenkin eläinlääkäriaseman lähettyvillä ja Rauha bongasi erään kerrostalon pihassa miehen, joka levitti pressua autonsa päälle. No sillähän piti ihan niskakarvat pystyssa huutaa. Sitten kun mentiin eläinlääkärille, niin ensin haukuttiin eläinlääkäri ja sitten vielä pois lähtiessä, jälkeemme tullut sakemanni omistajineen. Eläinlääkärikin oli jo antamassa Rauhalle tehosterokotteita, ennen kuin huomautin, että se on jo yli vuosikas. Ei kyllä ihmekään, kun koira käyttäytyi kuin pahainen penikka. Voi että minua hävetti. 

Koska päivä oli ollut niin kamalan nolo, päätin pelata varman päälle ja lähdimme Rauhan kanssa iltalenkille vasta klo 21. Jäällä oli enää muutama hiihtäjä, joten saatiin ihan kaikessa rauhassa samoilla jäällä. Rauha tutkiskeli pilkkiavantoja mielenkiinnolla. Liekkö tuo löytänyt muutaman kiiskenkin sieltä syötäväksi, niin hyvin se avannoilla viihtyi. 

Tämä aamu ei sitten alkanut sen paremmin kuin eilinenkään. Lähdettiin aamulenkille ja ehdittiin jopa 50 metriä kulkea, kun Rauha alkoi haukkua naapurikerrostalon seinää. Älysi kyllä itsekin, että nyt taisi olla vähän turha haukahdus. Mikä lie skitsofrenia tuolla koiralla on, kun seinille ölistään. Meillä on tänään vielä tokotreenit ja valmiiksi jo pelottaa, että mitähän siitäkin tulee. 

Kuva Rauhasta viime viikolta, kun se oli vielä kiltti ja mukava koira. Sinua kaivaten muistelen! <3