Ekat supermöllit

Viime viestissäni stressaamani pumpulitukko ei ole itsestään ilmoitellut, ja toivon, että se on häipynyt luonnollisia reittejä. Rauha ainakin voi tällä hetkellä ihan kivasti. Ei leikkaus enää juurikaan paina. 

Sunnuntaina käytiin jo aksatreeneissä. Aiheena oli päällejuoksu, joka onnistui Rauhalta tosi kivasti. Otettiin myös keppejä, jotka meni myös hyvin ja kontakteista puomia. Puomilla huomasi, ettei Rauha ole vielä ihan kunnossa, sillä se juoksi puomia jotenkin tosi löysän näköisesti. Varmaan syvien lihasten käyttö tuntuu vielä oudolta. Rauha kävi omatoimisesti ottamassa A:n ja keinunkin, vaikka tarkoitus oli treenata vain yhtä kontaktiestettä. Rauha vain oli sitä mieltä, että kaikki vaan kerralla!

Eilen sitten osallistuttiin meidän ekoihin agiepiksiin supermölliluokkaan. Odotuksia ei minulla juuri ollut. Ajattelin, että otan yhden yrityksen ja menen sen osissa. Rata oli kuitenkin niin helppo ja suoraviivainen, että päätin kokeilla sitä kahdesti ja kokonaisena. Olin varautunut kaikkeen: Rauha paskoo kentälle, Rauha karkaa, Rauha ei mene vieraisiin putkiin, Rauha vetää päättömästi esteitä eikä kuuntele minua.. ym... Siksipä olenkin ihan tosi tyytyväinen meidän suorituksiin! Rauha irtoili esteille tosi hyvin. Liiankin hyvin ja eka rata hyllytettiinkin heti 4. esteen jälkeen kun Rauha jatkoi matkaansa eikä kääntynyt. Toiselle radalle vaihdoin ohjaustyyliä ja sain Rauhan mukaan. Ongelmana molemmilla radoilla oli kuitenkin 10. putki, jonka tulokulma oli 90 asteen kulmassa edelliseen hyppyyn. Olin liian hidas, enkä ehtinyt ohjaamaan Rauhaa kunnolla ja se veti putken ohi molemmilla kerroilla. 

Positiivista oli myös se, että rataan tutustumisessa osasin heti nimetä meille hankalat kohdat. Tuo 4. este oli ihan ehdoton, samoin tiesin, että Rauha kaipaa vielä todella selkeän ohjauksen, jotta se menisi 10. putkeen, mutta minä olin radalla tähän liian hidas. Pelkäsin myös miten Rauha menee loppusuoran, jos leikkaan takana, mutta takanaleikkaus ei tuottanut ongelmia.

Tuloksena epiksistä siis ekalta radalta HYL ja toiselta 5 vp, jolla irtosi mediluokan 3. sija! :) Aksassa kisaaminen on minusta vain niin hauskaa! Tarkoituksena olisi päästä kesällä jo ihan normaaliin episluokkaan, kunhan saadaan kepit varmaksi.

HYL

5 vp

Kiitos Tiialle ratojen kuvauksesta!

Ei päivää ilman stressiä

Rauhan haava näyttää jo ihan hyvältä. Tiistaina tuli leikkauksesta se 2 viikkoa ja nyt olisi siis lupa lenkkeillä jo ilman hihnaakin. Auto kuitenkin päätti keskiviikkoaamuna mennä rikki, joten metsään ei olla päästy, ja kun sääkin on mitä on, niin ei ole huvittanut tuonne jäälle lähteä uimaan. Ei siis olla vielä hujempia lenkkeilty, mutta käytiin sentään keskiviikkona jo tokotreeneissä, kun ovat tuossa 4 kilometrin päässä. 

No mutta nyt kun haava on saatu viimein asettumaan, vastapainoksi heräsin viime yönä siihen, kun Rauha oksentaa. Nousin tutkimaan oksennukset, eikä niissä ollut mitään outoa. Rauha jäi kuitenkin kakomaan oksennuksen jälkeen joten työnsin sormet sen kurkkuun ja tunsin siellä pitkän pumpulitukon. Koetin saada siitä otetta, mutta Rauha ehti nielaista sen takaisin. Annoin Rauhalle yöpalaa siinä toivossa, että se oksentaisi uudestaan, mutta loppuyö meni nukkuen. Aamulla Rauha koetti taas oksentaa, mutta maha oli tyhjä, eikä oksennuksen voluumi riittänyt poistamaan pumpulia. Annoin Rauhalle ison aamiaisen, ja toivoin, että Rauha päivän aikana oksentaisi pumpulin pois, mutta ei tuo ilmeisesti ollut mitään oksentanut. Jospa se tukko tulisi ensi yönä ulos. Rauha on yleensä tosi tehokas oksentamaan kaiken sulamattoman pois.

En tiedä kuinka paljon tällaisesta pumpulitukosta pitäisi stressaantua, mutta itseäni ahdistaa, mitä se tuolla massussa saa aikaan. Toisaalta kuitenkin muistan kuinka kaverini koira nieli kerran isot ojasta löytyneet miesten bokserit, ja ne tuli vajaan viikon päästä kahtena kappaleena ulos ihan luonnollista reittiä. 

Tikkien poisto

Elämä leikkaushaavan kanssa on ollut hankalampaa kuin olisin odottanut. Hoito-ohjeet käskivät puhdistamaan haavan päivittäin antiseptisellä liuoksella, mutta juttelin asiasta äitini kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että antiseptinen vain hidastaa parantumista, jos haava on muuten siisti. Annoin haavan sitten parantua aluksi omalla painollaan, ja haava alkoi parantuakin hyvin. Viime viikon loppuna Rauha oli jo tosi menevällä ja iloisella päällä ja käytiinkin ihan kunnon hihnalenkki.

Mutta sitten. Maanantaina. Katsoin illalla haavaa ja se näytti hiukan punertavalta. Päätin sihauttaa siihen hiukan antiseptistä. Siitä alkoikin alamäki. Antiseptinen kirveli, ja Rauha meni sekaisin. Rauha yritti nuolla tötterönsä kanssa haavaa ja siinä se sitten sen oppi: raapimaan haavaa muovisella kaulustötteröllään. :( Koetin puhdistaa antiseptisen pois vedellä, ja kuivasin haavan ja laitoin siihen vielä laastarinkin, mutta ei auttanut. Rauha sai haavan pinnan raaputettua rikki. Olen joutunut pitämään haavan päällä laastaria joka yö, jotta Rauha ei vain ala raaputtelemaan kaulurillaan haavaa.

Tänään oli tikin poisto. Lääkäri kävi katsomassa haavan, mutta ei määrännyt kuitenkaan antibiootteja. Haavaan laitettiin jotain rasvaa, ja eläinlääkäri uskoi, että haava alkaa nyt parantua nopeammin, kun tikit on poissa. Lisäksi haava on kuulma kiinnitetty niin, että nahkan reunat ovat päälleikkäin, eivätkä vastakkain Haava on siis umpeutunut hyvin ja Rauha on (onneksi) päässyt tekemään tuhoa vain päällimmäisen nahkakerroksen kulmaan. Haavaan laitettiin jotain rasvaa. Pitää toivoa, ettei se mene enää pahemmaksi. Jälkiviisana voin sanoa, että olisi kannattanu putsailla haavaa pelkästään vedellä ja jättää se antiseptinen kokonaan käyttämättä. 

Tämän viikon Rauha on ollut aika vaisu. Lenkkeilee kyllä mielellään, mutta kotona vain nukkuu. Juo tosi huonosti, joten olen lisännyt ruuan sekaan paljon vettä. Ruokahalu on onneksi ihan entisensä. 

Mutta hei! Myös jotain hyvää tämän haavamyllerryksen lisäksi! Rauhan selkätulokset tuli eilen kennelliitolta, ja Rauhalla on näiltä osin terve selkä! :) Tästä on kiva jatkaa aksailuja, kunhan saan tytön taas kuntoon!

Piristyskuva: Rauha ja Maini jäällä pari päivää ennen Rauhan leikkuasta. (c) Anne K.