perjantai 12. helmikuuta 2016

Ei päivää ilman stressiä

Rauhan haava näyttää jo ihan hyvältä. Tiistaina tuli leikkauksesta se 2 viikkoa ja nyt olisi siis lupa lenkkeillä jo ilman hihnaakin. Auto kuitenkin päätti keskiviikkoaamuna mennä rikki, joten metsään ei olla päästy, ja kun sääkin on mitä on, niin ei ole huvittanut tuonne jäälle lähteä uimaan. Ei siis olla vielä hujempia lenkkeilty, mutta käytiin sentään keskiviikkona jo tokotreeneissä, kun ovat tuossa 4 kilometrin päässä. 

No mutta nyt kun haava on saatu viimein asettumaan, vastapainoksi heräsin viime yönä siihen, kun Rauha oksentaa. Nousin tutkimaan oksennukset, eikä niissä ollut mitään outoa. Rauha jäi kuitenkin kakomaan oksennuksen jälkeen joten työnsin sormet sen kurkkuun ja tunsin siellä pitkän pumpulitukon. Koetin saada siitä otetta, mutta Rauha ehti nielaista sen takaisin. Annoin Rauhalle yöpalaa siinä toivossa, että se oksentaisi uudestaan, mutta loppuyö meni nukkuen. Aamulla Rauha koetti taas oksentaa, mutta maha oli tyhjä, eikä oksennuksen voluumi riittänyt poistamaan pumpulia. Annoin Rauhalle ison aamiaisen, ja toivoin, että Rauha päivän aikana oksentaisi pumpulin pois, mutta ei tuo ilmeisesti ollut mitään oksentanut. Jospa se tukko tulisi ensi yönä ulos. Rauha on yleensä tosi tehokas oksentamaan kaiken sulamattoman pois.

En tiedä kuinka paljon tällaisesta pumpulitukosta pitäisi stressaantua, mutta itseäni ahdistaa, mitä se tuolla massussa saa aikaan. Toisaalta kuitenkin muistan kuinka kaverini koira nieli kerran isot ojasta löytyneet miesten bokserit, ja ne tuli vajaan viikon päästä kahtena kappaleena ulos ihan luonnollista reittiä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti