Oulu KV, rallykisat ja muuta mukavaa

Perjantaiaamuna ajeltiin Rauhan kanssa Iisalmeen. Äitini oli reissussa, joten mentiin Leewin seuraksi, ja samalla minä pääsin näkemään vanhoja kavereita, joita oli kerääntynyt Iisalmeen eri puolilta Suomea Oluset-festivaalien takia. Pitkästä aikaa minulla oli oma kamera mukana, joten koirapuistossa räpsäisin pari kuvaakin Rauhasta ja Leewistä.

Rauha vaanii Leewiä.

Rauha vahtaa keppiä..

..ja syöksyy perään!

Leewiä ei kepit jaksa kiinnostaa.

 Lauantaiaamuna jatkettiin sitten Rauhan kanssa matkaa pohjoiseen, kohti Oulua ja Oulun KV näyttelyä. Tuomarina toimi Orietta Zilli Italiasta, ja pitää kyllä sanoa, etten ole ennen moiseen tuomariin törmännyt. Jäi jotenkin olo, ettei nahkat tuomaria juuri kiinnostanut. Arvostelu tahti oli rivakka ja kaikki nartut saivat ERI SA. Nuorten luokassa oli kaksi narttua, joista Rauha sijoittui toiseksi. Arvostelukin oli tosi ympäripyöreä ja vähän hutaistun oloinen:

"1 year & 8 months. Feminine. Typical head. Good muzzle. Correct bite. Good neck. Well-balanced body. Good angulation, feet and tail." NUO ERI/2 SA

Räyhis ravaa Oulu KV:ssa (c)Annina Eskola

No mutta saipahan Rauha ensimmäisen SA:nsa. Yövyimme Oulussa kaverini luona ja sunnuntaina lähdimme sitten uusiin koitoksiin, nimittäin Kemiin meidän ensimmäisiin virallisiin rally-tokokisoihin. Rauha teki kaikille selväksi, että olimme saapuneet paikalle hurjalla haukku-ulinalla, mutta nopeasti se kuitenkin Rauhoittui sinne kentän sivuun, ja mittailujen ja rataan tutustumisen jälkeen sainkin katsella muiden suorituksia ihan rauhassa, kun Räyhin lekotteli nurmella. 

Kisarata oli ihan kiva. Muistelisin, että tällainen:

Ainoastaan kyltin 12 piti tuottaa meille ongelmia, koska Rauhan takapäänkäyttö on vielä niin heikkoa. Mutta noh, varsinaisessa suorituksessa tuli kuitenkin töppäiltyä ihan eritavalla kuin aluksi olisin uskonut. Suurimmaksi ongelmaksi paljastuikin radalla saksalainen täyskäännös eli kyltti 11, vaikka yleensä se sujuu todella hyvin. Pisteitä kuitenkin saatiin yhteensä 76, eli hyväksytty tulos kuitenkin tuli. Vähennyksiä tuli seuraavasti:

Kyltti 3: TVÄ (rintamasuunta) -10 p. Hupsista. En itse edes huomannut/tiennyt tällaisesta virheestä. Eli siis kun tultiin kyltiltä 2 kyltille 3, Rauhalla venähti vähän pitkäksi ja pyysin sitä korjaamaan perusasennon. No Räyhis teki työtä käskettyä ja kierähti niin että oli hetken minua vasten. Sitten siitä lähdettiin ottamaan askelia, jotka kyllä sujui tosi nätisti. Mutta se että Rauha oli hetken minuun nähden vastakkaisessa suunnassa nollasi kyltin. Tiedempähän ensi kerralla paremmin. :)

Kyltti 5: VINO -1 p. Pujottelua juostessa Rauhan pylly ei vissiin pysynyt kokoajan mukana.

Kyltti 11: PY -1 p. TAL -1 p. TVÄ -1 p. UUSI -3 p. OV -3 p- UUSI -3 p. Hahahaha. Tosi kiva. Mentiin kyltille, ja Rauha nuuskaisi sitä, päätin uusia, mentiin kyltille ja se nuuskaisi taas ja olin ihan, että mitä teen ja jäin pyörimään paikalleni ihan hukassa olleena ja tein vaikka mitä tyhmää ja sitten uusin toisen kerran ja ei se varmaan vieläkään nätti ollut, mutta jatkettiin vain pokkana matkaa. 

Kyltti 15 (MAALI): PY -1 p. Enhän minä tiennyt, että vielä maalikyltilläkin pitää jotenkin mennä kontaktissa nätisti. No ensi kerralla sitten sekin paremmin.

Omia typeryyksiäni pääasia noista pistevähennyksistä siis, luonnollisestikin. Olisi pitänyt uusia kyltti 3, ei olisi pitänyt uusia kertaakaan kylttiä 11. Nythän me saatiin yhdeltä kyltiltä siis -12 p. Aika taitavaa. hah. No mutta hyväksytty tulos kuitenkin. Se kai se pääasia on.

Kemin rally-tokoista ajeltiin sitten Oulun kautta Iisalmeen, jossa olin yötä ja palasin tänään Sorsasalon ja aksatreenien kautta Kuopioon. Tarkoitus oli saada video Rauhan hienosta 12 kepin kepittelystä, mutta Rauhan ei ollut lainkaan keppituulella tietenkään juuri silloin. Kyllä me yksi onnistunutkin suoritus kuitenkin saatiin purkkiin. 

(c) Anne Kylmäoja

(c) Anne Kylmäoja

(c) Anne Kylmäoja

Koirapäivä

Eilen koiranpäivän kunniaksi käytiin Rauhan kanssa koettamassa rally-tokoa jopa kaksi kertaa Midog-koirakoulun järkkäämässä koirapäivätapahtumassa. Molemmilla kerroilla radat olivat lyhyet ja niiden tarkoitus oli vain vähän esitellä rallytokoa lajina. Mukavaa puuhaa kyllä, kun tällä meidänkin pienellä tokotaustalla nuo alokasluokan temput pystyy tekemään. Ainut vain, että Rauhan pyllynkäyttö ei ole vielä kamalan hyvää, niin esimerkiksi 360 astetta vasempaan -kyltti on vielä melkoista säheltämistä. Mutta ehkä jos kesän treenailisi, niin voisi syksyllä vaikka käydä kokeissa?

Tänään on vuorossa Rauhan silmäpeilaus ja polvitutkimus joukkotarkissa. Sen jälkeen minä lähden Ouluun ja Rauha jää Janille muutamaksi päiväksi. Eipä siinä muuten mitään, mutta Jani on kavereidensa luona viikonlopun, joten mun pitää viedä Rauhakin sitten sinne. Jännittää kamalasti, miten Rauha pärjää viikonlopun vieraiden ihmisten keskellä ilman minua. No tämä on hyvä sopeutuvuustesti Rauhalle.

Maini, Rave ja Rauha. Kuva ei nyt liity aiheeseen, mutta kuvattomana pikkupostaukseni näytti kovin surulliselta. (c) Anne Kylmäoja

Pääsiäinen

Tultiin Rauhan kanssa pääsiäiseksi Iisalmeen äitin ruuille. :3 Rauhalle todellinen päännollaus viikonloppu. Se on saanut vain laiskotella ja nuolla mämmikulhoja. Leewiä kohtaan Rauha on ollut kovin ystävällismielinen, mutta Leewin luottamus on selvästi petetty, ja kaikki Rauhan lähentely-yritykset ovatkin saaneet varsin kylmän vastaanoton. 

Pääsiäis-Leewi (c) Kari Kärkkäinen

Huomenna olisi tarkotus palata Kuopioon. Ensi viikolla meillä on jälleen agilityn alkeiskurssin pääsykoe. Toivon niin, että päästäisiin kurssille, mutta hakijoita on paljon, joten pahalta vaikuttaa. Ensi viikolla on myös vuorossa taas möllitokot. Ajattelin pyytää jota kuta kuvaamaankin ne tällä kertaa. Ehkäpä uskaltaisin jopa julkaista videon. Saas nähdä!

Raumal ja Turus

Perjantaina ajeltiin Rauhan kanssa Raumalle, josta tänään palattiin. Pääsin tapaamaan Raumalla asuvaa ystävääni, ja samaan syssyyn käytiin myös Turku KV:ssa moikkaamassa Rauhan siskoa ja veljeä. 

Matka meni ihan hyvin, mutta Rauha ilmeisesti stressasi uutta ympäristöä jossain määrin, sillä se taantui käytökseltään joissain tilanteissa. Pahin oli varmasti sen remmirähinä. Täällä Kuopiossa ohituksen onnistuu jo suurimmaksi osaksi ihan hyvin, mutta Raumalla kaikki kaukanakin olleen koirat piti haukkua. Myös näyttelyssä Rauha räkytti ja mikä hassuinta, eräs jo unohdettu tapa nousi uudelleen pintaa, nimittäin imurin kimppuun hyökkäily. Huoh. No pitää nyt toivoa, että kun päästiin kotiin ja stressi hellittää, niin voidaan jatkaa siitä mihin oltiin jo aiemmin päästy. 

Kaverillani on blogissa aiemminkin vieraillut Vili-corgi. Vili on kiltti poika, ja Rauha käytti tätä heti toisena iltana häikäilemättömästi hyväkseen ja oli sitä mieltä, että Vilihän ei saa sohvalle tulla. Ilmeisesti sunnuntaina kuitenkin Vili ja Rauha oli käynyt jonkinlaisen keskustelun, sillä silloin Rauha oli jo solidaarisempi. Jotain edistyksellistäkin tapahtui, sillä maanantaina Vili söi kupillaan ja Rauha vain katseli muutaman metrin päästä, eikä yrittänytkään ajaa Viliä pois ja omia ruokaa. Leewinhän Rauha ei anna syödä lainkaan ja koirat on ruokittava aina eri huoneissa, joten tämä oli ihan hurjan hieno juttu meille. Rauha kyllä selvästi dominoi Viliä kuitenkin kokoajan, niin että jos Vili esimerkiksi käveli suoraan eteenpäin, saattoi Rauha asettua siihen tielle poikkiteloin seisomaan ja tuijottamaan, niin että Vilin piti kiertää Rauha. Loppua kohden aina kun Rauha haki Viliä leikkimään, Vili alkoi jo näyttää siltä, että "ei kai taas..". 

Vili

Kaverini talon vieressä oli mukava pikkuinen metsä jossa käytiin joka päivä koirien kanssa lenkillä. Maasto oli monipuolista ja koirat kyllä ottivat siitä kaiken irti. Tällainen mullekin tänne Kuopioon, kiitos.

Maastomakkara asemissa. 

Reissun koiramaisin puoli taisi kuitenkin olla se Turku KV -näyttely, jossa nähtiin myös Rauhan veljeä Latea ja siskoa Sulua. Minä olin ilmoittanut Rauhan vielä junnuihin, mutta sisaruksen kisasivat jo nuorten luokassa. Rauha esiintyi junnu kehässä nätisti ja saalistikin elämänsä ensimmäisen erinomaisen. Kilpailuluokassa Rauha sijoittui kolmanneksi kolmesta ERI:n saaneesta junnunartusta. Tuomari katsoi tarkasti koirien ilmeitä kilpakehässä ja Rauha ilman muuta oli liimannut korvansa niskaan, eikä suostunut näyttämään niitä kertaakaan, mikä oli aika hyvä syy sille, miksei oikein pärjätty. Voihan nenä, tai siis korvat. :D

Tuomarina oli itävaltalainen Susanne Naprwanik ja arvostelu oli saksaksi. Siksi en edes yritä kirjoittaa sitä tähän alkuperäisenä, mutta sain onneksi siihen myös suomennoksen, jonka mielelläni jaan, sen verran mukavan arvostelun Rauha sai:

"17 kk. Oikean muotoinen, femiininen narttu. Hieman leveät ja hieman liian vähän taittuneet korvat. Oikea purenta. Erittäin kaunis ylälinja. Hyvä rinta ja rinnan syvyys. Oikeanlaiset kulmaukset. Oikean muotoinen ja pituinen häntä. Kauniit liikkeet. Rodulle tyypillinen turkki." JUN ERI/3

Rauha kehässä. (c) Suvi Lehto

(c) Suvi Lehto

Sisarukset nappasivat molemmat EH:t nuorten luokasta, joten ihan mukava saldo päivälle. Ainakin meille sen Kajaanin H:n jälkeen. Nyt kun näin noita Rauhan siskoa ja veljeä, niin pitää kyllä sanoa, että ovat nämä sisaruksen hyvin erilaisia keskenään. Late-veljen ja Rauhan välillä en nähnyt äkkiseltään muita yhtäläisyyksiä kuin vähän luisun lanteen. Sulu-siskolla on samanlainen pää kuin Rauhalla, mutta vartaloltaan se on paljon vahvempi rakenteisempi ja suurempi kuin minun pikku tirriäiseni. Luonteeltaan Rauha vaikutti paljon vilkkammalta kuin sisaruksensa. Late-veli oli perusrauhallinen colliepoika, joka chillaili hiljaa häkissään, ja ei kyllä turhia hötkyillyt sen ulkopuolellakaan. Sulu-sisko vaikutti hiukan varovaiselta uudessa tilanteessa, ja sekin kovin mielellään oleili häkissä. Sulu on lisäksi kuulma todella ihmisrakas ja läheisyydenhaluinen, mitä Rauha taas ei todellakaan ole. Rauha vaikutti siltä jokaisen sisarusparven täydentävältä rämäpääsiskolta, sinne tänne sinkoillessaa. Räyhis koitti hyppiä kaikkien päälle ja päästä tutustumaan kaikkiin. Ja ääntä riittii kyllä ihan sisaruksienkin edestä. Ehkäpä minunkin pitäisi vain hankkia se häkki, kun sitä olen jo niin pitkään suunnitellutkin. 

Rauha, Late ja Sulu. (c) Satu Taipale-Salminen

(c) Satu Taipale-Salminen

Takaisin linjoille

Hei vain. Meikäläinen oli viikon tuolla Kanarian lämmössä, ja Rauha äidin luona Iisalmessa, joten koirarintamalla ei ole mitään merkittävää tapahtunut. Viikko oli mennyt äidiltä ja Rauhalta oikein mukavasti. Välillä oli Rauha naapureita haukkunut, mutta muuten ei ilmeisesti ollut ongelmia. Äiti oli ruokkinut Rauhaa isolla kauhalla ja herkkujakin varmaan on tullut, joten Räyhis on lihonut viikon aikana puoli kiloa! :D Itseasiassa Rauha näyttää nyt paljon jämäkämmältä, joten taidanpa itsekin vähän nostaa annoksia. Tähän asti Rauha on syönyt päivässä 4 dl nappulaa ja 200 g lihaa, plus aina joko koulutusnameja tai sitten joku luu/sian saparo tms. Nostan nyt nappulamäärän 6 dl:aan ja katson mitä tapahtuu. Syöttöpossua tuosta ei ole tarkoitus tehdä, mutta näin tuossa juuri kuvan Rauhan sisko-tytöstä, joka on paljon massiivisempi kuin Rauha, niin pakko kai meidänkin on koettaa sitä massaa vähän kerätä. Jos Rauha lähtee lihomaan, niin sitten palataan takaisin entisiin ruokamääriin. 

Laitan vielä muutaman kuvan tuolta Kanarian reissulta, kun ei nyt muita kuvia ole jakaa.

Paukkuärtyisä koira

Eilen illalla Kuopiossa vietettiin Suomen Tivolin järjestämää sataman yötä. Me ei itse tivoliin menty, mutta käytiin katsomassa järveltä ammuttu ilotulitus, tuossa sadan metrin päässä kun se oli. Otin Rauhan mukaan, jotta nään miten se suhtautuu raketteihin,sillä uutena vuotena Rauha oli vielä niin pieni, ettei se oikein tajunnut koko raketteja. Vaikka ei oltukaan ihan satamassa, vaan toisella venerannalla, ihmisiä (ja koiria) oli paljon. Me asettauduimme istuskelemaan ihan vedenrantaan tyhjälle venetelineelle. Ilotulitus oli suuri ja hieno, ja onneksi myös kovaääninen, sillä Rauha haukkui koko ensimmäisen puolikkaan raketeille. Haukku ei kuitenkaan kauas kuulunut sen paukkeen takaa. En oikein ymmärrä mitä tuo Rauhan haukku taas tarkoitti. Se haukkui häntä pystyssä raketteja rannassa meidän edessämme ja kävi aina välillä häntä heiluen antamassa minulle pusuja, ja sitten taas takaisin haukkumaan. Pelottiko sitä vai oliko sen innoissaan, en tiedä. Puolen välin jälkeen se löysi jonkun kepin, ja alkoi leikkiä sillä, ja siihen loppui sitten haukkuminenkin, ja saimme katsoa ilotulituksen lopun ihan rauhassa, tai Rauhatta, miten sen nyt sanoisi. :D

Rauha seuraa ihmeissään, mitä tapahtuu. 

Eilen käytiin myös pitkästä aikaa treenamassa Rauhan kanssa ihan vain kaksistaan kunnolla. Yleensä kahdestaan minulla on vain pari kämäistä naksua kourassa tai joku lelu ja otetaan pikkuisen tuttuja juttuja, mutta nyt mentiin ihan kentälle ja minulla oli kaikki treenivehkeet mukana! Kun saatiin ihan kunnolla kaksistaan treenailla, tulin siihen tulokseen, että paikkamakuu, hyppy, luoksetulo ja jäävät, menevät meillä jo ihan hyvin (ei siis kisavalmiita todellakaan, vaan siis omaan tasoomme nähden!), mutta seuraaminen ja nouto takkuaa pahemmin. Olen pilannut Rauhan "seuraa" käskyn palkkaamalla sitä kaiken maailman haahuamisesta, joten siirryn nyt sitten käyttämään "sivu" -käskyä seuraamisissakin. Syyskuussa meillä alkaa taas ohjatut treenit, niin aion siellä sitten valvovan silmän alla paneutua paremmin tähän seuraamisongelmaan. Noudossa ollaan otettu takapakkia. Rauha osasi jo nostaa kapulan maasta oikein ja tuoda sen minulle parin metrin päähän käteen, mutta enää ei. Jouduin naksuttelemaan Rauhalle monta ihan perus tarttumisharjoitusta, ennen kuin sain yhden onnistuneen käteen nostamisen, ja siihen sitten lopetettiinkin. Mikähän tuossa noutokapulassa ärsyttää, kun kaiken maailman käpyjä ja risuja Rauha noutaa niin mielellään. Pitäisi koettaa tehdä tokonoudostakin vähän enemmän leikinomainen, niin ehkä se sitten maistuisi Rauhalle paremmin. 

Perjantaista lauantaihin Rauha oli muuten ekaa kertaa hoidossa muualla kuin äidin luona ja oli mennyt kuulma tosi hyvin! Olin itse ihan paniikissa, kun akku oli lopussa ja olin 200 km:n päässä. Paikka oli Rauhalle uusi, eikä Rauha ollut nähnyt kaveriani kuin pari kertaa, joten pelkäsin, että se nostaa kamalan metelin, kun tajuaa, että minä lähden. Mutta onneksi huoleni olivat täysin turhia. Sisällä Rauha oli kiltisti vain nukkunut. Aluksi se oli nukkunut ovella, mutta siirtynyt siitä sitten kaverini viereen sohvalle telkkua katsomaan! Lenkillä olisi kuulma halunnut kovasti mennä muiden koirien luo, mutta itsekin joudun pitämään Rauhan nykyään ihan lähelläni tiukalla hihnalla ohituksissa, jotta ne menee hyvin, joten en ihmettele, että Rauha on koettanut käyttää tilaisuutta hyväkseen. Mutta niin, ihanaa, että tyttö on osannut käyttäytyä. 

Ristiina KR ja siskotyttö Sulu

Viikonloppu vierähti Ristiinassa. Perjantaina lähdimme ajelemaan Janin äidin luo, jossa majoituimme. Rauha nautiskeli, kun sai juoksennella vapaana pihalla. Janin äiti asuu niin korvessa, että siellä voi koiraa pitää melko huoletta irti. Kävimme myös mökillä, joka on vielä enemmän korvessa, ja siellä Rauhaa pystyikin pitämään irti täysin huoletta. 

Lauantaina oli Ristiinan KR näyttely, jossa osallistuimme Rauhan kanssa pentuluokkaan. Narttupentuja oli kaksi, ja Rauhan tulos oli PEK2 ilman KP:a. Oli tuomarin mieleen vielä liian kehittymätön. Ihan hirvittää ajatella, miten meillä menee Kuopiossa junnuluokassa, jos Rauha on liian kehittymätön vielä pentuluokkaankin! :D No, tuomari oli melko tiukka täti, joka tosiaan piti kehittyneemmistä koirista. Rauhan arvostelun voi lukea täältä, jos jotakuta kiinnostaa.

Olen pelännyt, että Rauha on jotenkin poikkeuksellisen pieni nahka narttu, mutta näyttelyissä pelkoni osoittautuia täysin turhaksi. Rauha on korkeudeltaan ihan muiden narttujen tasoa. Pieni ja kapea se muuten on, mutta eiköhän sitä massaa vielä tule iän myötä. 

Tänään oli sitten taas jännäpäivä, sillä nähtiin Rauhan siskoa Sulua Ristiinassa. Sulu asuu tuolla jossain Turun lähellä, mutta oli nyt mökkeilemässä Ristiinassa. Käytimme tyttöjä koirapuistossa ja leikkiähän siitä syntyi. Harmi vain, kun oli niin kamalan kuuma, että kamalan pitkään ei tyttöset jaksaneet riehua. Nyt voinkin täyttää tämän postauksen Rauhan ja ihanan Sulun leikkikuvista! Kuten kuvista huomaa, Sulu on Rauhaa hiukan kehittyneempi ja vantterampi, mutta perästä tullaan! ;D

Sinähän näytät ihan minulta?!

Sisko ja sen sisko.

Samaa näköä?