Raumal ja Turus

Perjantaina ajeltiin Rauhan kanssa Raumalle, josta tänään palattiin. Pääsin tapaamaan Raumalla asuvaa ystävääni, ja samaan syssyyn käytiin myös Turku KV:ssa moikkaamassa Rauhan siskoa ja veljeä. 

Matka meni ihan hyvin, mutta Rauha ilmeisesti stressasi uutta ympäristöä jossain määrin, sillä se taantui käytökseltään joissain tilanteissa. Pahin oli varmasti sen remmirähinä. Täällä Kuopiossa ohituksen onnistuu jo suurimmaksi osaksi ihan hyvin, mutta Raumalla kaikki kaukanakin olleen koirat piti haukkua. Myös näyttelyssä Rauha räkytti ja mikä hassuinta, eräs jo unohdettu tapa nousi uudelleen pintaa, nimittäin imurin kimppuun hyökkäily. Huoh. No pitää nyt toivoa, että kun päästiin kotiin ja stressi hellittää, niin voidaan jatkaa siitä mihin oltiin jo aiemmin päästy. 

Kaverillani on blogissa aiemminkin vieraillut Vili-corgi. Vili on kiltti poika, ja Rauha käytti tätä heti toisena iltana häikäilemättömästi hyväkseen ja oli sitä mieltä, että Vilihän ei saa sohvalle tulla. Ilmeisesti sunnuntaina kuitenkin Vili ja Rauha oli käynyt jonkinlaisen keskustelun, sillä silloin Rauha oli jo solidaarisempi. Jotain edistyksellistäkin tapahtui, sillä maanantaina Vili söi kupillaan ja Rauha vain katseli muutaman metrin päästä, eikä yrittänytkään ajaa Viliä pois ja omia ruokaa. Leewinhän Rauha ei anna syödä lainkaan ja koirat on ruokittava aina eri huoneissa, joten tämä oli ihan hurjan hieno juttu meille. Rauha kyllä selvästi dominoi Viliä kuitenkin kokoajan, niin että jos Vili esimerkiksi käveli suoraan eteenpäin, saattoi Rauha asettua siihen tielle poikkiteloin seisomaan ja tuijottamaan, niin että Vilin piti kiertää Rauha. Loppua kohden aina kun Rauha haki Viliä leikkimään, Vili alkoi jo näyttää siltä, että "ei kai taas..". 

Vili

Kaverini talon vieressä oli mukava pikkuinen metsä jossa käytiin joka päivä koirien kanssa lenkillä. Maasto oli monipuolista ja koirat kyllä ottivat siitä kaiken irti. Tällainen mullekin tänne Kuopioon, kiitos.

Maastomakkara asemissa. 

Reissun koiramaisin puoli taisi kuitenkin olla se Turku KV -näyttely, jossa nähtiin myös Rauhan veljeä Latea ja siskoa Sulua. Minä olin ilmoittanut Rauhan vielä junnuihin, mutta sisaruksen kisasivat jo nuorten luokassa. Rauha esiintyi junnu kehässä nätisti ja saalistikin elämänsä ensimmäisen erinomaisen. Kilpailuluokassa Rauha sijoittui kolmanneksi kolmesta ERI:n saaneesta junnunartusta. Tuomari katsoi tarkasti koirien ilmeitä kilpakehässä ja Rauha ilman muuta oli liimannut korvansa niskaan, eikä suostunut näyttämään niitä kertaakaan, mikä oli aika hyvä syy sille, miksei oikein pärjätty. Voihan nenä, tai siis korvat. :D

Tuomarina oli itävaltalainen Susanne Naprwanik ja arvostelu oli saksaksi. Siksi en edes yritä kirjoittaa sitä tähän alkuperäisenä, mutta sain onneksi siihen myös suomennoksen, jonka mielelläni jaan, sen verran mukavan arvostelun Rauha sai:

"17 kk. Oikean muotoinen, femiininen narttu. Hieman leveät ja hieman liian vähän taittuneet korvat. Oikea purenta. Erittäin kaunis ylälinja. Hyvä rinta ja rinnan syvyys. Oikeanlaiset kulmaukset. Oikean muotoinen ja pituinen häntä. Kauniit liikkeet. Rodulle tyypillinen turkki." JUN ERI/3

Rauha kehässä. (c) Suvi Lehto

(c) Suvi Lehto

Sisarukset nappasivat molemmat EH:t nuorten luokasta, joten ihan mukava saldo päivälle. Ainakin meille sen Kajaanin H:n jälkeen. Nyt kun näin noita Rauhan siskoa ja veljeä, niin pitää kyllä sanoa, että ovat nämä sisaruksen hyvin erilaisia keskenään. Late-veljen ja Rauhan välillä en nähnyt äkkiseltään muita yhtäläisyyksiä kuin vähän luisun lanteen. Sulu-siskolla on samanlainen pää kuin Rauhalla, mutta vartaloltaan se on paljon vahvempi rakenteisempi ja suurempi kuin minun pikku tirriäiseni. Luonteeltaan Rauha vaikutti paljon vilkkammalta kuin sisaruksensa. Late-veli oli perusrauhallinen colliepoika, joka chillaili hiljaa häkissään, ja ei kyllä turhia hötkyillyt sen ulkopuolellakaan. Sulu-sisko vaikutti hiukan varovaiselta uudessa tilanteessa, ja sekin kovin mielellään oleili häkissä. Sulu on lisäksi kuulma todella ihmisrakas ja läheisyydenhaluinen, mitä Rauha taas ei todellakaan ole. Rauha vaikutti siltä jokaisen sisarusparven täydentävältä rämäpääsiskolta, sinne tänne sinkoillessaa. Räyhis koitti hyppiä kaikkien päälle ja päästä tutustumaan kaikkiin. Ja ääntä riittii kyllä ihan sisaruksienkin edestä. Ehkäpä minunkin pitäisi vain hankkia se häkki, kun sitä olen jo niin pitkään suunnitellutkin. 

Rauha, Late ja Sulu. (c) Satu Taipale-Salminen

(c) Satu Taipale-Salminen