Harvahammas

Ihan muutamassa päivässä Rauhan hampaat ovat alkaneet vaihtua oikein tohinalla. Pari päivää sitten irtosi viimeinen yläetuhammas ja nyt jo uudet hampaat ovat tunkemassa uusien tilalle. Alahampaat sen sijaan vinksottavat vielä miten sattuu, ja toivon, että nekin tippuvat äkkiä ja alta kasvaa suorat ja nätit hampit. 

Kuvia helmikuisesta Vänäristä. Ihan kamalan liukasta. Miten täällä muka lenkkeillään!

 Maukasta jäätä! Jonka alla on nenäliina.. tai purkka.. tai jotain muuta extraherkkua!

 Jiihaa!

"Tuleksä!?"

Hiukan liukasta. Rauha sai jouksennella ihan yksin. Minä menin rantoja pitkin!

Laiskottelua

Me otettiin viikonloppu Rauhan kanssa oikein rennosti Iisalmessa äitini luona. Kumpikaan ei opiskellut tai tehnyt mitään muitakaan koulu(tus)juttuja. Lenkkeiltiin metsässä ja jäällä ja käytiin mummolassa. Leewikin tuntuu tykkäävän Rauhasta jo paljon enemmän. Innostui jopa pari kertaa oikein kunnon painiotteluun Rauhan kanssa. 

Käytiin Iisalmessa myös ekaa kertaa koirapuistossa. Siellä oli 9 kk vanha pienehkö sekarotuinen tyttökoira, jonka kanssa Rauha vähän juoksi, mutta kamalasti eivät tytöt intoutuneet leikkimään. Eilen sitten käytiin koirapuistossa myös täällä Kuopiossa. Silloin siellä oli 6 kk vanha sekarotuinen poika, joka juoksi hurjana pallon kanssa ympäri puistoa. Rauha pinkoi perässä minkä jaloistaan pääsi. 

Maanantai aamuna herätessä Rauhan korvateippi oli kääntynyt jotenkin nurin ja veti korvaa pystyyn. Päätin luovuttaa tuon teippaamisen kanssa. Leikkasin siis teipin auki ja jätin korvat nyt noille sijoilleen. Tällä hetkellä molemmat roikkuu kyllä oikein nätisti, mutta kaiken varalta kävin hakemassa apteekista glyserolia, jos ne päättävät vielä nousta. Näillä plussakeleillä sitä uskaltaisi kokeilla, mutta en laita sitä, jos korvat eivät ihan oikeasti törähdä pystyyn. 

Pään vaivaa aiheuttaa myös tuo sulava lumi, tai oikeastaan se, mitä kaikkea sen alta löytyy. Lenkkeilystä on tullut sitä, että minä raahaan nenä maassa kulkevaa Rauhaa perässäni. Rauhan on vain ihan pakko saada haistaa kaikki lumen alta ilmestyvät paperilappuset ja hiekan muruset. Lisäksi kaikki vähänkin kivalta haiseva on napattava suuhun. Onneksi Rauha tottelee vielä ihan nätisti irti-käskyä, mutta ihanimmat herkut se yleensä nappaa heti takaisin suuhun, kun olen ehtinyt kehua sitä roskan pudottamisesta.

Sen ihmeellisempiä meille ei nyt tällä hetkellä kuulu. Minulla on aika kiireistä koulun kanssa, mutta tänään käymme taas näyttelytreeneissä. Nappasin Iisalmesta mukaan Leewin näyttelyhihnakin, niin saas nähdä onnistuuko paremmin kun on ihan oikeat varusteet! :D

Tiskausseuraa. 

Näyttelyreeniä

Olen seuraillut jonkin aikaa Facebookissa Kuopion koiranäyttelytreeniryhmää, ja kun Rauha nyt viime viikolla sai toiset rokotteensa, päästin mekin vihdoin eilen osallistumaan treeneihin. Kyseessä eivät ole siis mitkään seuran tai yhdistyksen pitämät treenit, joissa olisi vetäjä jne. vaan ryhmä vain kerää yhteen koirakkoja, jotka haluavat omatoimisesti treenata näyttelyitä varten.

Ajelimme siis eilen illalla Kuopiolaisen ostoskeskus Matkuksen parkkipaikalle, jossa treenit oli sovittu järjestää. Paikalla oli meidän lisäksi 6 muuta koirakkoa. Aluksi kaikki vain ottivat omia aikojaan seisotuksia ja ees taas ravautuksia. Se aika me käytettiin Rauhan kanssa pääosin sivusta seurailuun ja tilanteeseen tutustumiseen. Sitten kun alettiin ottaa kehässä ravaamista, mekin mentiin mukaan. Muut koirat eivät edelleenkään kiinnostaneet Rauhaa ravin aikana, mutta tällä kertaa ongelmaksi osoittautui se, että Rauha ihan väen väkisin vänkäsi minun jalkaan kiinni. Ei siis suullaan vaan kyljellään. Rauha siis yritti tulla ravaamaan aivan minuun kiinni. Sitten kun otin herkun esille, Rauha meni kauemmaksi, mutta alkoi jälleen nostella etusiaan ihan pöljän näköisesti. Pitäisi varmaan harjoitella tätä ravia joskus ihan omallakin ajalla. :D

Seisoa Rauha jaksoi niin kauan kun minä oli skarppina, mutta jos juttelin vähänkään jollekin muulle tai keskityin edes hetkeksi johonkin muuhun, Rauha istui saman tien. Seisominenkin oli varmaan vähän mitä sattuu haritusta, mutta olen tyytyväinen tällä hetkellä siihen, että Rauha seisoo, eikä istu tai makaa. 

Kaikki autolliset veivät vuorollaan koiransa autoon ja kävivät tutkimassa muut koirat. Itse olin ensimmäinen vapaaehtoinen kopeloija, ja kun kävit tarkistelemassa koirien hampaita, huomasin, että todella moni antoi koiralleen käskyn "hampaat" kun katsoin hampaita, ja koirat selvästi skarppasivat tämän käskyn kuultuaan. Minä ihmettelin että mitä ihmettä nyt tuommoista koiralle opettamaan. Leewikinhän on aina antanut kenen vain nostella huuliaan miten sattuu, eikä siihen mitään käskyjä ole tarvittu. Mutta kun hain Rauhan takaisin ja ensimmäinen vieras ihminen tuli Rauha kopeloimaan, tajusin, että se "hampaat" onkin ehkä ihan hyvä juttu. Rauha suhtautui kyllä tosi iloisesti vieraisiin koskettelijoihin. Koko koira vispasi hännän mukana sivulta toiselle ja korvat oli liimautuneina niskaan, kun Rauha koetti päästä pusuttelemaan kopeloijia. Mutta sitten kun oli vuorossa se hampaiden katsominen. Eih. Juuri kun vieras oli saanut kätensä Rauhan kuonon ympärille, ja oli kurkkaamassa hampaita, Rauha kiskaisi kuononsa taidokkaasti otteesta. Ainut miten saatiin hampaat katsottua edes joten kuten oli niin, että minä syötin Rauhalle samalla herkkuja sen mitä kerkesin, niin ettei Rauha ehtinyt huomata mässyjensä lomasta, että joku nosti sen huulet ylös. Uhhuh. Nyt alkaa meillä sitten "hampaat"-harjoittelu. Eilen illalla jo Jani tarkasti Rauhan hampit samalla kun seisotin Rauhaa, ja ihan hyvin se meni, kun tarkastaja oli noin tuttu. 

Pitää vielä sanoa, että olen minäkin kyllä pöllö koiran omistaja. Rauha alkoi nimittäin köyristää lantiotaan aika selkeästi loppua kohde mentäessä, ja minä ajattelin että sitä vain arastuttaa, ja "nytpä kuule riehutaan ja ravataan, jotta tuollainen köyristely häviää!". No eipä se sillä hävinnyt, mutta syy köyristelylle selvisi saman tien treenien päätyttyä, kun Rauha pääsi kapuamaan kentän viereiselle kinokselle ja vääntämään todella suuret kakat. Ressukka pidätteli kakkaa varmaan koko treenin ajan, ja minä en tajunnut. Ensi kerralla pitänee käydä pienellä lenkillä ennen treenejä, niin ei pääse tällainen hätätila yllättämään. :D

Temppurinki

Petsiessä alkoi pyöriä uusi temppurinki ja me päätimme Rauhan kanssa huvin ja urheilun vuoksi osallistua. Voittoa emme todellakaan tavoittele, sillä tuolla on niin hulppeita suorituksia, mutta mukavaa touhua tämä silti on ja tuleepa aktivoitua Rauhaa. 

Rinki toimii niin, että edellisen tempun voittanut valitsee uuden tempun ja joutuu myös tuomaroimaan valitsemansa tempun. Kun uusi temppu on julkistettu, on muilla tiettyyn päivään mennessä aikaa opetella temppu, videoida se ja linkittää rinkiin. Rauhan temppuosaaminen on tällä hetkellä aika lailla nollassa, joten meille tässä onkin haastetta kerrakseen! Onneksi tempuissa saa soveltaa, ja jokainen voi lähettää ihan omannäköisensä suorituksen

Ensimmäinen temppu oli pudonneen esineen nostaminen. Ei oltu vielä opeteltu edes käskystä suussa pitämistä, mutta onneksi Rauha on innokas ottamaan kaikkea suuhunsa, niin saimme edes jonkinlaisen suorituksen kasaan. Esineenä meillä toimi jokin tuollainen muovinen teippisuojus. Mutta sen enempiä analysoimatta, tässä meidän suorituksemme tähän haasteeseen:

Viikonlopun touhuja

Rauha sai eilen tehosterokotukset, joten nyt aukeaa meilläkin vapaus koiratapahtumiin ja -puistoihin! Ensimmäinen mätsärimme on tosin näillä näkymin vasta kuukauden päästä, mutta ompahan aikaa harjoitella. Itse rokottaminen sujui jälleen ongelmitta. Rauha oli reipas ja kävi antamassa mies eläinlääkärille pari pusuakin, mikä oli minusta ihan ihme, kun yleensä se ei hirveästi pidä vanhemmista miehistä. Ainut töppäys sattui minulle, kun unohdin rekisteritodistuksen kotiin, mutta onneksi minulla oli vapaapäivä, joten kävin noutamassa todistuksen rokotuksen jälkeen, ja niin saatiin tarrat oikeaan paperiin. Seuraava rokotus onkin sitten vasta vuoden päästä!

Tänään päästiin Rauhan kanssa ensimmäistä kertaa näyttelytreeneihin. Ravaamista ei olla harjoiteltu koskaan, varsinkaan niin, että edessä ja takana ravaa muita koiria, joten olin ihan varma, että siitä tulisi jonkinlainen pieni fiasko. Rauha kuitenkin yllätti minut, ja ei ravin aikana kiinnittänyt mitään huomiota muihin koiriin! Ongelmaksi osoittautui ennemminkin lattia ja sen nuuskiminen, ja Rauha ravasikin paljon nenä kiinni lattiassa. Sitten kun nameilla yritin houkutella sen kuonoa ylös, se alkoi nostella etujalkojaan tosi huvittavalla tavalla. No mutta olen ylpeä neidistä! Ensi kertalaiseksi oli hieno suoritus!

Seisotuksia ollaan täällä kotona pikkaisen harjoiteltu, mutta olen palkannut Rauhaa aina ihan vain siitä, että se seisoo, joten jalat harottavat vielä kyllä ihan miten sattuu. Lisäksi minun on vielä pidemmissä seisotuksissa pidetävä rauhaa nivusista kiinni, jottei se istuisi tai ottaisi askelia eteenpäin. 

Myös luoksepäästävyyttä päästiin vähän harjoittelemaan. Kaksi Rauhalle tuntematonta ihmistä kävivät koskettelemassa Rauhaa samalla kun minä yritin pitää Rauhan seisomassa. Ihan hyvin Rauha siinäkin käyttäytyi. Välinpitämättömästi se ei ollut, vaan nuuskaisi ja vilkuili molempia tunnustelijoita, mutta ei kuitenkaan väistänyt, mikä oli pääasia. :)

Treenin jälkeen otettiin vielä kuvia pennuista. Annella on hyvä kamera, ja Anne on mitä ilmeisemmin myös loistava valokuvaaja, sillä näin hyviä otoksia hän Räyhä-Rauhastakin sai! Toisesta on jotenkin hienosti vielä muokattu hihna ja panta pois!

Rauha 3,5 kk. 

Kuvat: (c)Anne K.

Näyttelytreeneistä lähtiessäni huomasin, että Mustissa&Mirrissä oli jälleen sellaiset pentutreffit menossa ja isojen pentujen vuoro oli juuri alkanut. Pennut näyttivät olevan nuorempia ja rauhallisempia kuin viime kerralla, joten päätin kokeilla, miten Rauha tilanteeseen tällä kertaa suhtautuisi. Kun laskin Rauha aitaukseen muut pennut tulivat jälleen tervehtimään sitä joukolla, mutta koska nämä pennut olivat paljon rauhallisempia, ja tulivat kiltisti häntä heiluen vain nuuskimaan, Rauhakin rentoutui äkkiä. Niinpä tällä kertaa jäimme pentuleikkeihin koko tunniksi. Rauha osoittautui itseasiassa tämän seurueen äänekkäimmäksi tapaukseksi, sillä silloin kun kukaan ei leikkinyt sen kanssa, se alkoi komentaa muita haukahtelemalla. Tämä kokemus pentuleikeistä oli paljon parempi kuin se edellinen yritys! Tavattiin myös paljon erilaisia rotuja. Mukana oli husky, shiba, beagle, amstaffi, mäyräkoira, kiharakarvainen spanieli, sekarotuinen noutaja ja jokin karvaton koira. Rauha oli siis porukan ainoa paimenkoira, ja ylipäätään, todella erityyppisiä kaikki koirat olivat. Silti leikit sujuivat mielestäni hyvin.  

Valjaat

Ostin Rauhalle eilen valjaat. Ajattelin, että ne voisivat olla vähän turvallisemmat, kun neiti kerta päättää aina välillä syöksähdellä kaiken liikkuvan perään. Lisäksi Rauha saa halutessaan vedettyä pantansa pois kaulasta, esimerkiksi jos jossain on tosi ihana haju, ja Rauha päättää haistella sen, se vain vetäisee pannan pois kaulasta. Valjaistapa ei niin vain karatakkaan!

Ihan hyvin Rauha otti onneksi valjaansa vastaan. Vähän yritti niitä alussa purra, mutta komentamalla lopettu kyllä. Noissa valjaissa on oikein paksu ja pehmustettu remmi tuosta rinnan poikki, niin niissä on nyt sitten hyvä vetää! Muutenkin valjaat ovat leveät ja tukevat, ainakin omasta mielestäni, ja niissä on paljon säätövaraa, niin ei ihan heti pitäisi pieneksi mennä. Myyjäkään ei osannut sanoa sopivatko valjaat enää aikuisena, kun se riippuu niin paljon siitä, tuleeko Rauhasta pieni vai is collietyttö. Mutta eiköhän näillä nyt ihan hyvä tovi porskuteta! Tänään jäällä Rauha ei ainakaan välittänyt valjaistaan enää mitään, vaan juoksi ja remusi ihan niin kuin tavallisestikin. 

 Tassu jäi väliin!

Kuten kuvista näkee, teippasin eilen Rauhan toisenkin korvan. Se ei kyllä osoittanut vielä mitään pystyyn nousemisen merkkejä, mutta en vain saanut tuota toista korvaa paketoitua niin, että niistä olisi tullut edes vähän samanlaiset, joten päätin symmetrian parantamiseksi teipata tuon toisenkin. Jos molemmissa on samallainen teippaus, niin sittenhän niistä pitäisi tulla aika samanlaiset? :D Tosin kuvista päätellen, minun teippaukset eivät ole nekään kovin symmetriset, ja tuo vasen korva on nyt paljon syvemmin teipattu kuin oikea.

Leikkikaveri

Kävimme tänään Rauhan kanssa tapaamassa Rauhaa 2 viikkoa vanhempaa labbistyttöä Almaa. Tytöt ovat aika saman kokoisia, joten leikit toimii hyvin. Tämä oli nyt toinen kerta, kun Rauha ja Alma pääsivät leikkimään. Edellisellä kerralla oli niin kovat pakkaset, että leikit jäi melko lyhyeksi, mutta nyt tytöt jystäsivät melkein tunnin. 

Alma on vähän vanhempi ja rodunkin puolesta Rauhaa massavampi, mutta koska Alma on niin kamalan kiltti, ei tuo painoero haittaa mitään. Paremminkin se oli Räyhä-Rauha, joka kaatoi kokoajan Alman maahan ja puri korvista ja jaloista. 

Pentuleikkejä ja teipattuja korvia

Kävimme eilen ensimmäistä kertaa Mustin&Mirrin pentuleikeissä. Ryhmärajat olivat 5-10 kg ja yli 10 kg ja Rauha painoi tasan 10 kg, joten minulla oli vähän hankaluuksia päättää, kumpaan ryhmään menemme. Rauha on kuitenkin vielä niin nuori ja ensi kertaa tuollaisessa suuressa tuntemattomassa koiralaumassa, niin mentiin tuohon pienempien ryhmään. 

Paikalla oli Rauhan lisäksi 4 muuta pentua, ja aitaus oli kyllä tosi pieni mielestäni kaikille. Rauha olisi parilla loikalla juossut aitauksen päästä päähän. No mutta, kun laskin Rauhan sinne muiden pentujen sekaan, olivat tietysti kaikki pennut uuden tulokkaan kimpussa. Rauhaa vähän hirvitti koko touhu, mutta ihan reippaasti se minusta yritti ottaa leikkiaskelia, mutta näki, että Rauha olisi mieluummin leikkinyt muiden pentujen kanssa yksitellen, ja se, että ne kaikki olivat Rauhan kimpussa oli vähän ikävää. Sitten Rauha päättikin heittäytyä selälleen, ilmeisesti, jotta muut lopettaisivat sen ahdistelun. Tämä olisi varmaan ollutkin muuten hyvä veto, mutta mukana ollut 11 kk ikäinen norwichinterrieri, ei pitänyt tästä yhtään, vaan hyppäsi saman tien Rauhan päälle todella alistavasti ja äkäisesti muristen. Kävin hakemassa Rauhan pois, mutta kun päästin sen  uudelleen menemään, taas se heittäytyi selälleen ja tämä vanhempi terrieri oli päällä rähisemässä. Jos Rauha olisi siinä tilanteessa haukahtanut tai koettanut nousta, olisi varmaan saanut hampaasta, joten näin viisaammaksi lähteä pois. Olimme siis tuolla "pentuleikeissä" yhteensä ehkä 5 minuuttia. :D Mutta niin, ei kaikki koirat vain voi tykätä kaikista, ja varmasti tuo pentujen suuri ikä erokin hankaloitti tilannetta. Käytin sitten Rauhaa oikein kunnon metsälenkillä hyvitykseksi siitä, että olin noin inhottavaan tilanteeseen sen vienyt.

Tänään sitten oli vuorossa operaatio korvan kesytys. Rauhan oikea korva törötti eilen koko päivän pystyssä, koska sama trendi jatkui tänään, kipaisin apteekista teippiä, jolla sitaisin oikean korvan pakettiin. En ole ollenkaan varma, onko tuo tehty oikein, mutta pääasia, että jotain on yritetty. Noissa kuvissa näkyy versio yksi teippauksesta, mutta koska huomasin teipanneeni korvaa liian vähän verrattuna tuohon vielä luonnonlörppään korvaan, korjasin tuota teippausta, ja laitoin korvaan vähän syvemmän taitoksen. Nyt vain jännätään, mitä tuosta paketista lopulta kuoriutuukaan. :D

Jahdattavat asiat top5

Rauhalla on aika innokas lähtemään kaiken liikkuvan perään. Toisaalta se on kivaa, kun sitä on helppo viihdyttää sillä, että viskoo vain lumipalloja, ja Rauha säntäilee hurjana ympäri ämpäri, toisaalta taas raivostuttaa kun se saattaa yhtäkkiä hihnassakin päättää säännätä jonkin aivan liian siistin jutun perään. Tässä on meidän Rauhan jahdattavat asiat top 5:den kärki, listalle tosin pääsi vain ne asiat, joiden perään säntäilystä minä EN niin pidä:

5. Polkupyöräilijät
Pyöräilijät saavat listan alhaisimman sijan, sillä niitä jahdataan vain, jos jokin muu jahdattava asia on ensin saanut sellaisen jahtauskutkutuksen Rauhan päähän. Myöskään vastaan tulevat pyöräilijät eivät ole ongelma, sillä ehdin kieltää Rauhaa, kun huomaan, että hihna kiristyy ja korvat hörährävät, mutta ne takaa ihan yhtäkkiä ohi sujahtavat pyörät ovat välillä ongelma. Rauhakin yllättyy niistä yleensä niin paljon, että ponkaisee ihan mitään ajattelematta perään ja sitten tietysti hihna tulee vastaan ja Rauhan hurja hyökkäysspurtti katkeaa kuin seinään.

4. Hiihtäjät
Hiihtäjät ovat nyt tipahtaneet ihan viime viikkona tällä listalla, sillä niihin Rauha on jo alkanut tottua, ja niiden kimppuun ei lähdetä muuta kuin silloin, jos ne menisivät ihan Rauhan vierestä ja minä olisin jossain kaukana. Onneksi näin ei ole tapahtunut, mutta olen varma, että jos tapahtuisi, ei Rauha pystyisi hillitsemään itseään, vaan lähtisi perään.

3. Autot
Voitte vain kuvitella, kuinka ihana on asua keskusta-alueella autojen perään sinkoilevan koiran kanssa. Rauha oppi tämän varmaankin jo ihan pienenä siitä, kun jäimme aina tien viereen odottamaan, että auto menee, ja sitten heti kun auto oli mennyt, lähdimme ylittämään tietä. Rauhalle ohi menevä auto on yhtä kuin liikkeelle. Autotkaan eivät kuitenkaan pääse aivan kärkisijalle tällä listalla, sillä niissäkään kaikki eivät kelpaa jahdattaviksi. Ainoastaan hyvin kovaa ajavat autot tai lujaa kiihdyttävät autot ovat sopivia perään juoksu kohteita. Tiedättehän, mitä kovempi NUUUUNNUUUUNNUUUNN-ääni, sitä innokkaamin Rauha yrittää lähteä perään.

2. Perässä vedettävät matkalaukut
Meidän naapurissa on hotelli, joten hyvin usein myös törmäämme tuossa talon vieruskadulla perässä vedettäviin matkalaukkuihin. Parasta on, jos joku tulee eteemme kävelemäät tällaisen hökötyksen kanssa. Rauha varmaan näkee matkalaukun jonkinlaisena maata pitkin vedettävänä leluna, ja yrittää kaikin keinoin päästä syöksymään noiden ihania laatikoiden perään.

1. Moottorikelkat
Näitä on nähty vain muutama kerta, mutta sekin riittää kertomaan, että moottorikelkkoja olisi Rauhasta aivan IHANA jahdata. Ne menevät kovaa ja päästävät aivan ihanaa NJUUUUU-ääntä! Niiden kimppuun on pakko rynnätä, ja yleensä kun niitä nähdään, on Rauha vielä mukavasti irti, joten mitään typeriä hihnarajoitteitakaan ei ole! Moottorikelkat ovat todella ansainneet paikkansa listan sijalla yksi.

Kuten varmaan fiksuimmat huomasivat, meillä tosiaan pieni ongelma tuon hihnassa sinkoilun ja perään säntäilyn kanssa. Onneksi hihna on lyhyt ja tänne-käsky suht' varma, joten onnettomuuksilta ollaan vältytty. Toivon todella, että tämä on vain pentuiän hölmöilyä, ja menee ohi totuttamisen ja ajan kanssa.

Rauha tuli katsomaan, että mitä ihmettä minä taas siitä juoruan netissä. :)

Eka koulupäivä

Rauhan ensimmäinen koulupäivä oli eilen. SCY:n Savo-karjalan alaosasto järjesti toko/BH-koulutuksen täällä Kuopiossa, ja me päästiin mukaan peruutuspaikalla. Harjoitukset olivat lämmitetyssä hallissa, joten hyvin tarkeni Rauhakin koko koulutuksen ajan. Yli 4 tuntia tuolla viereähtikin, että oli kyllä väsynyt pikkulikka tämän koulupäivän jäljiltä. 

Jokaiselle koirakolle oli varattu 2 x 10 minuuttia ohjattua koulutusta kouluttajan kanssa. Lisäksi hallissa oli toinen puoli, jossa pystyi harjoittelemaan itsenäisesti. Me opeteltiin ensimmäisellä 10 minuuttisellamme makupalan ottamista, sivulle tuloa ja luokse tuloa. Minä valitin kouluttajalle siitä, että Rauha nappaa makupalat minulta turhan innokkaasti ja napsaisee samalla sormista. Samoin sanoin siitä, että Rauha saattaa alkaa välillä hyppiä, kun se innostuu liikaa harjoittelusta. Kouluttajan mielestä nämä ovat vain hyviä piirteitä tokokoirassa. On hyvä, että intoa riittää, ja minun ei ainakaan kannattaisi opettaa koiralle sitä, että makupala tulee suoraan suuhun, vaan sitä nimenomaan pitääkin vähän joutua metsästämään. Eli siis pitänee vain totutella noihin pieniin naskalijälkiin peukaloissa. :D

Sivulle tuloonkin saimme hyviä vinkkejä, ja sen 10 minuutin aikana Rauhan sivulle tulo suoreni ja tiivistyi ihan huomattavasti. Minä vain vaihdoin namun toiseen käteen ja otin mukaan pienen taka-askelen! Niin yksinkertaista. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään. 

Toisen 10-minuuttisemme käytimme harjoittelemalla leikkimistä ja taas sitä luokse tuloa. Leikkiminen Rauhalta sujuu ihan hyvin. Vinkiksi saatiin, että voitaisiin vaihtaa vähän pehmeämpään leluun palkatessa. Nyt meillä oli mukana sellainen köysi-tennispallo-viritelmä. Pallokin oli niin iso, että Rauhan oli vaikea saada siitä kunnon otetta. Ei siis muuta kuin lelukaupoille. Olen ylipäätään ostanut Rauhalle todella vähän yhtään mitään, kun vertaa muihin pentublogien kirjoittajiin. En oikein ole luonteeltani mikään shoppailija. Ostan vain välttämättömyydet. 

Myös tuo luoksetulo meni ihan hyvin. Ihan yhtä nopea se ei ollut, kuin kotona tai lenkillä, mutta kyllä Rauha kuitenkin laukkasii aina luokseni, mikä oli hyvä juttu. Rauhaa taisi aika paljon hämätä se, että vieras ihminen piti siitä kiinni pannasta ja minä lähdin pois. Selvästi  se ohjaajan kanssa jääminen oli Rauhalle epämieluisa tilanne, vaikka muuten se leikkikin kouluttajan kanssa oikein mielellään. Luokse tulot otettiin vauhtiluoksetuloina, eli en vaatinut Rauhaa eteen istumaan, vaan palkka tuli heti kun se saavutti minut. 

Kerran käytiin Rauhan kanssa myös treenaamassa itsenäisesti siinä tuisella kentällä. Otimme kahdestaan noita sivulle ja eteen tuloja. Ne meni minusta oikein nätisti tasoomme nähden. Otettiin pari askelta seuraamistakin ja sitten pari pikku pätkää kontaktikävelyä, jotka molemmat sujui myös hyvin. Ainut mikä tuotti hankaluuksia oli maahan meno. Tai ei ehkä niinkään se maahan meno, vaan siellä pysyminen. Kotona Rauha pysyy kohtuu hyvin maassa, mutta tuolla se ponkaisi heti istumaan, jos minä otin askeleenkaan pois päin. Niinpä pääti vain pyytää maahan, palkata sinne pari kertaa ja vapauttaa, ilman että itse menin yhtään sen kauemmaksi. 

Näiden itse koulutushetkien lisäksi päivä oli Rauhalle ihan hurjan opettavainen. Halliympäristö, toiset koirat, paljon ihmisiä ja välillä myös ääniä. Minä olen kyllä ihan hurjan ylpeä Rauhan suoriutumisesta. Missään vaiheessa se ei lamaantunut tai pelännyt. Osasi myös monta kertaa rauhoittua hyvin. Tietysti se välillä vähän meenasi kuumentua ja siitä sitten alkoi haukkuminen/ölinä/riehuminen, mutta vein sen sitten vain ulos viilentymään, ja takaisin tullessa, se oli jälleen kerännyt itsensä. Oltiin tuolla tosiaan yli 4 tuntia, joten loppua kohden alkoi Rauhaakin väsyttää jo paljon, ja käytös muuttui vähän levottomaksi. Otti Rauha pikku nokoset minun sylissä kerran, mutta ei ne oikein riittäneet. Autoon päästyään neiti nukahtikin heti penkille, ja unet jatkuivat kotona vielä pitkään. :)

"Meidän koirahan ei sitten tule sohvalle."