keskiviikko 30. syyskuuta 2015

maanantai 28. syyskuuta 2015

Motivaatio hukassa

Olen onnistunut tekemään taas tästä blogista oikean avautumisfoorumin ja blogin luonne on tekstieni takia muuttunut kovin negatiiviseksi. Se on vähentänyt paljon halua kirjoittaa tänne, joten koitan nyt vähän parantaa tapojani ja kirjoitella positiivisempaan sävyyn ja vähän kivemminstä asioita. Ikävä muiden lukeakin ainaista valistusta. Tämän postauksen idea on nyt siis aloittaa blogissa uusi, positiivisempi kausi! Katsotaan kuinka pitkään saan tätä ylläpidettyä.

Treenikuulumisia lyhyesti: 
  • Agility on startannut mukavasti. Meillä on nyt siis joka toinen viikko jatkokurssia ja joka toinen viikko kontaktikurssia. Erityisesti kontaktikurssi on tosi jännä, sillä tapa opettaa 2on2off- kontakteja on aivan uusi minulle. Ollaan otettu madallettua puomia ja sellaista harjoituskontaktia, ja Rauha on alkanut jo hoksata mitä siltä halutaan! Kotona olen harjoitellut alastulolle jäämistä tekemällä harjoitusesteen silityslaudasta ja tyynyistä. Ollaan myös pistetty kokoon pieni omatoimiporukka, jolla olisi tarkoitus käydä treenailemassa omatoimisesti hallilla (koska näin saa kenttävuokran osiin!).
  • Rallytokoa ei olla treenailtu viime kisojen jälkeen laisinkaan, mutta hain mukaan ensikuussa starttaavaan valmennusrinkiin. Sinne olisi kyllä tosi nasta päästä!
  • Tokossa ollaan treenailtu pääasiassa seuraamista. Olen ottanut mukaan jalkapallon niin, että pallo on jossain kauempana ja vapautuan Rauhan pallolle aina palkaksi. Tarkoitus olisi pikku hiljaa edetä tässä niin, että lopulta Rauha seuraa kontaktissa, kun appari potkii palloa meidän vieressä. Haettiin myös mukaan yhteen lähellä treenaavaan treeniryhmään, joka starttaa marraskuussa. Sinne pääsyä odottelen vähän kaksijakoisin tunnelmin. Toiseelta olisi kiva päästä, kun seura on sama missä olemme aiemminkin treenanneet, mutta toisaalta, ryhmä ei ole ohjattu, joten en ole varma kuinka paljon siitä meillä on oikeasti apua. No mutta olisi edes jotakin, kun nyt olemme treenailleet vain omatoimisesti.
  • Jälkeä ei olla juurikaan tehty. Esineruutua muutamia kertoja ja Rauha on kyllä siinä parantunut tosi paljon. Viime kerralla se jopa HAISTELI, eikä vain sinkoillut päättömästi sinne tänne. 
Treenailun lisäksi, ollaan metsäilty paljon ja koetettu myös paljon treffailla koirakavereita. On se toisten koirien kanssa juoksentelu vaan niin tehokasta ja mukavaa liikuntaa, ja itsehän siinä pääsee vähän helpommalla. (:D)


lauantai 12. syyskuuta 2015

Voihan kökkö

Meillä oli taas vaihteeksi tokokokeet. Tämä koetahti on varmaan Rauhalle aivan liian tiivis, sillä tyttönen oli tänään enemmän paineissa kuin koskaan aiemmin, ja käytiinkin keräämässä meidän historian huonoimmat pisteet. 140 p. ja juuri ja juuri siis kakkostulos. Yleensä olen saanut Rauhan kentän laidalla mukavaan vireeseen ja siellä se on tehnyt hommia, ja into on loppunut sitten vasta kehään astuessa, mutta nyt en saanut Rauhaan oikein kontaktia edes kentän laidalla. Oli kyllä kamalaa mennä kehään, kun tajusin, että koiralla on sellainen "lähdetään kotiin" -asenne. No mutta kehään silti menin. Pisteet tässä.

Paikkamakuu 8
Ei mennyt ekalla maahan. Piti antaa kaksoiskäsky.

Seuraaminen 5
Ihan kauhiaahan se taas oli. Koira vain jolkutteli jossain siinä takana. Oli aika paineistuneen oloinen.

Liikkeestä maahan 8
Ei lähtenyt mukaan seuraamaan. Piti antaa kaksoiskäsky. Varmaan paineistumisesta tämäkin johtui.

Luoksetulo 9
Vinoon tuli.

Noutoesineen pitäminen 10

Kauko-ohjaus 9
Minusta ihan jees. Hypähti perusasentoon noustessa vähän.

Estehyppy 0
Bongasi kuvaavan kaverini kehän laidalla jä lähti tämän luokse ja sitten olikin jo Rauha saanut tarpeekseen ja päätti, ettei hän tee enää mitään.

Kokonaisvaikutus 6
Tuomari antoi minulle ihanan vinkin: "Voisit opettaa sille, että sen pitää pitää suhun kontaktia.". :D Niinhän se pitäisi tehdä.

Pisteitä siis 140 ja viimeinen sija. Mietin tässä, että onko reilua viedä Rauhaa vielä kisoihin, kun se selvästi niissä kovasti stressaantuu. Toisaalta olisi niin kiva saada vielä se viimeinen ykköstulos, niin sitten voisi päästää Rauhan ihan hyvillä mielin vähän tokolomailemaan. Ei jäisi vaivaamaan, että kun se yksi ykkönen. Voisi sterkata tuon ja sitten ensi vuonna uudella tarmolla aloittaa uudelta pohjalta avoimen luokan liikkeiden kanssa. Tässä olisi vielä ensi kuussa ja marraskuussa kokeet lähellä. Mutta mutta. Haluaisin olla Rauhalle reilu. Varsinkin kun meillä ei ole edes tokon treenipaikkaa tällä hetkellä, niin tulee aika vähänlaisesti treenattua. Pitää mietiskellä asiaa nyt kunnolla.

Kiitos Päiville kokeen kuvaamisesta! :)

torstai 10. syyskuuta 2015

Heikkohermoinen huutaja

Rauha on ollut viime aikoina arjessa varsin mukava koira. Nyt viime päivinä kuitenkin minun mukava koirani on muuttunut joksikin karmeaksi olennoksi, ja en välillä yhtään tiedä mitä sen kanssa tekisin. Rauhan huonot hermot yhdistettynä valtavaan vilkkauteen on vain ihan ylitsepääsemättömän vaikea kombo. Viisainta olisi varmaan ottaa yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan ja olenkin sellaista jo jonkin aikaa etsiskellyt Kuopiosta, mutta yhtään meille sopivaa ei ole vastaan tullut.  Lisäksi meidän ongelmat eivät ole sellaisia tässä, nyt, kokoajan, että vaikka varaisinkin ajan jollekin kalliille kouluttajalle, ei ole mitään takeita, että Rauha näyttää sen pahimman ongelmamme. Siksi pitäisi olla joku ihminen, joka osaa lukea tuota koiraa niin hyvin, että ymmärtäisi sen ongelmat mahdollisimman nopeasti. Välillä voi olla viikkojakin, ettei mitään ongelmia arjessa ole, sitten vain, out of nowhere, keittää yli ja ollaan helisemässä. 

Miksi intouduin taas tänne valittamaan, johtuu siitä, kun tänään kuppi meni taas nurin ja oma olo oli vain niin toivoton. Rauhasta on tullut hyvin reviiritietoinen tämän vuoden aikana, ja se saattaa ilmoittaa parilla haukahduksella, jos ollaan tuossa omassa pihassa, ja siihen tulee ihmisiä. Hiljenee kyllä käskettäessä ja ei ole ikinä ollut mitenkään agressiivisen oloinen. No tänään sitten kun tulin töistä, ja lähdettiin Rauhan kanssa lenkille, niin kun oltiin juuri tuossa sisäpihan laidalla, pensaan takaa ilmestyi lenkkeilevä koirakko Rauhan eteen. Se oli tänään liikaa ja Rauha aloitti hurjan räyhäyssession. Kerran koetin sitä käskeä, mutta tajusin heti, että koira on nyt sellaisessa tilassa, ettei siihen yksinkertaisesta saa mitään kohtaktia. Niinpä istahdin vain maahan ja jäin odottamaan, että Rauha rauhoittuu. Vaikka koirakko oli jo kadonnut näkyvistä, Rauha vain jatkoi haukkumista. Sellaista rytmikästä "Vuh, vuh, vuh, vuh" -haukkua. Välillä se katsoi minua ja heilutti hurjana häntää, mutta haukku ei vaan loppunut. Sittenpä tulikin jo ihan uusi koirakko, joka vielä juoksi ohi, ja voi vaan uskoa mitkä kierrokset Rauhalle nousi. Pidin sitä pannasta kaksi käsin, kun se koetti haukkuen sinkoilla sinne tänne. Toinenkin koirakko katosi näkyvistä ja Rauha vaan huusi. Tuntui, ettei haukku vain lopu, joten annoin Rauhalle pienen herätyksen hihnalla. Siihen loppui haukkua ja Rauha istahti viereeni ja katsoi minua korvat luimussa sellaisella "huhhuh kun oli raskasta" -ilmeellä. 

Hei, olen Rauha ja olen vähän idiootti. :)

Rauha haukkuu aina kun sillä keittää yli, tai kun se ei tiedä mitä tehdä. Arjessa tämä ei paljoa näy, mutta harrastuksissa kyllä. Kun saavutaan treenikentälle, Rauha innostuu oitis ja haukku alkaa. Sanonkin aina, että Rauhan pitää joka kerta ilmoittaa, että hän on saapunut paikalle. Ollaan tehty hurjasti rentoutumistreeniä kentänlaidalla, mutta en tiedä onko se paljoakaan auttanut. "Oma paikka" on päähän saatu tahkottua, mutta senkin Rauha ottaa enemmänkin suorituksena, kuin rentoutumishetkenä. 
Treenatessa Rauha on hiljaa, mutta juurikin se kentänlaidalla odottelu on niiiiiin ikävää. Agilityssa, kun rakennamme rataa, Rauha mölyää kentänlaidalla. Tokossa, jos liikkuroin tai muuten autan muita treeneissä, Rauha mölyää kentänlaidalla. Jos tehdään esineruutua tai jälkeä, ja Rauha on sidottu puuhun kauemmaksi ja minä olen katsomassa muiden suorituksia, Rauha mölyää. Harrastuksissa suurin ongelma lieneekin juuri se, että kun Rauha näkee minun tekevän jotain ilman sitä, se ei vaan osaa olla hiljaa. Välillä mietinkin, että stressaako harrastaminen Rauhaa liikaa. Tekeekö se sen elämästä vaikeampaa? Varmasti stressaa, mutta niin kyllä stressaisi harrastamattomuuskin. Rauha on sen verran touhukas, että en usko, että sitä pelkällä lenkkeilyllä vain voisi pitää tyytyväisenä. Toisaalta kierrokset nousee heti, kun se tajuaa, että nyt ollaan tekemässä jotakin. Pitäisi vain laskeskella jotenkin, että onko treenaamisesta tuleva hyöty suurempi, kuin siitä Rauhalle koituva stressi. 

Loppuun vielä eilinen Räyhän esineruutuvideo. Rauha keräsi kierroksia Raven vuoron ajan, ja alku olikin siksi pelkkää päätöntä juoksentelua. Ollaan tehty esineruutua ja jälkeä ihan hirveän vähän tänä kesänä. Keväällä tehtiin jonkin verran, mutta sitten kun siellä yhdessä koulutuspäivässä kävi ilmi, että ei me olla oikeestaan mitään opittu, niin into laski suuresti. Nyt olisi tarkoitus vielä koettaa syksyllä vähän maastoilla, ennen kuin tulee liian pimeää. 


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Eka koulari

Käytiin eilen rallailemassa Rauhalle eka koulari, RTK1! Paikkana Kuopion Kurkimäki ja tuomari sama kuin viimeksi, eli Tytti Lintenhofer. Rata oli suoraviivainen, joten eksymisvaaraa ei ollut. Jotenkin tuntui, että kamalasti vain käännöksiä, ja semmoisia tehtävä tehtäviä ei juuri ollut. Nopeasti oli rata ohi. :D

Pisteitä radalta meille 89/100. Jouduin kahdesti uusimaan, kun Rauha kiersi kylttejä. Ne oli jotenkin hirmu jänniä nyt. Ekasta uusimisesta meenasi Rauha vähän turhaantua ja alkoi ättäröimään mulle, mutta onneksi jatkoi sitten kuitenkin hommia. Lisäksi Rauha edisti aika paljon, mikä teki vasempaan kääntymisestä vielä normaaliakin hankalampaa. Mutta kun hyväksytysti rata suoritettiin, niin olen tyytyväinen. 

Rata oli tällainen:

Miinukset meni tälviisiin:
Kyltti 4: -3 UUSI, -1 TVÄ, -1 TAL
Kyltti 6: -1 TAL, -1 KYL
Kyltti 7: -3 UUSI
Kyltti 9: -1 KONT

Tässä vielä meidän rata videolla:

Tänään sitten käytiin pienellä collielenkillä täällä Kuopiossa. Mukana oli 4 nahkiaista: Rauha ja meille jo ennestään tutut Rave ja Tino, sekä aivan uusi tuttavuus, 7 kk ikäinen nahkatyttö Mulan. Lenkki sujui oikein kivasti, mitä nyt Tinosta tihkui verta milloin mistäkin. Rauha ja Tino leikkivät semmoista suupainia, että vissiin taisteluarvet tuli Räyhäsen hampaista. Rave myös kerran vanhemman uroksen roolissa komensi vähän Tinoa, josta Tino oli hetken hiukan järkyttynyt, mutta sitten leikit jatkui taas normaaliin tapaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kiva lenkki. Pitäisi koettaa huudella näiden collielenkkejen perään vähän useammin. 

Rauha on niin iloinen. 
Tino, Mulan, Rauha ja Rave.
 

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Rauha tokoilee

Käytiin eilen pitkästä aikaa Rauhan kanssa ihan vaan kahdestaan treenaamassa. En edes muista milloin viimeksi olisi moista sattunut. Minä olen maailman laiskin yksin treenaaja. Tykkään kyllä treenata Rauhan kanssa, mutta kun ikinä ei vaan saa aikaiseksi lähteä. Sitten jos on sopinut treenit jonkun kanssa, niin on pakko lähteä, ja saan sen pyllyn ylös sohvasta. Yritän muutenkin sopia minulle ja Rauhalle ihan useammalle päivälle viikossa aina jotain seuraa jonnekin, kun muuten minun luonteellani käy helposti niin, että me vain käytäisiin jotein tylsiä hihnalenkkejä tässä lähialueilla ja that's it. 

Mutta hei, kun olin nyt piiitkästä aikaa ihan itsekseni treenaamassa, päätin samalla kuvata treenit. Ajattelin, että ehkäpä voisin pitkästä aikaa julkaista täälläkin miedän tokotreenivideon. Leikkelin videolta pois osan seuraamisista ja jotain muutakin, mutta silti siitä tuli ihan turkasen pitkä. Katsokaa jos jaksatte. 


Videota katsoessani ensimmäisena kauhistuin noita mun käsiä. Ei apua. :'''D Ihan kuin olisi isompikin koira siinä vieressä. Vanhoissa videoissa en levittele käsiä tuollaiseen pingviinityyliin. Mitä on tapahtunut? En tiedä. Pitää yrittää lopettaa.

Meillähän on nyt treeneissä ideana vahvistaa sitä Rauhan kohtaktia seuraamisissa, kun se se isoin kulmakivi on kokeissa ollut. Siksi en ole paikasta lainkaan tarkka, vaan kun on hyvä kontakti niin palkkaan. Videolta näkee, että välillä Rauha meenaa vähän jäädä jälkeen ja kontakti katoaa, mutta aika hyvin sen saa sitten uudestaan hommiin kun vähän innostuttaa. 

Kesken treenien kentän läpi kulki nainen corgin kanssa ja meidän treenit keskeytyi. Kun koira oli mennyt ja jatkoimme treenejä, näkyy videolla miten Rauha haistelee tosi paljon, enkä minä puutu asiaan yhtään. En oikeastaan edes tajunnut miten paljon se haisteli. Pitää olla tarkempi tuossakin asiassa. 

Noudossa Rauha sai jonkin aivopierun ja toi kapulan mulle sivulle, vaikka eteen olen opettanut. En alkanut tuossa nyt siitä rankaisemaan, koska ollaan noudon kanssa niin alussa. Sitten kun alan kokoamaan liikettä tosissani, niin pitää katsoa, saanko Rauhan tuomaan kapulan eteen, vai jääkö tämä nyt tämmöiseksi sivulle tuonniksi. Olen ottanut noutoja yleensä niin, että annan Rauhan tiputtaa kapulan vauhdissa, mutta nyt tekin sen ilman lupaa ekalla kerralla, niin siksi pyysin kaksi muuta tuomaan loppuun asti.