keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Liebster Award

Olen kipeänä, joten pötköttelemme Räyhän kanssa kotona, ja nyt minulla on loistavasti aikaa vastata Annin ja Lennun meille antamaan Liebster Award -haasteeseen. Kiitos vain haasteesta! Kyseessä on meidän toinen blogi-haasteemme!



"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Sääntöjä: 
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille. 


Haastajan kysymykset:

1. Oletko matkustanut koirasi kanssa ulkomaille? Mikä on ollut lempikohteesi tai onko jokin paikka, mihin haluaisit koirasi kanssa matkustaa?
En ole matkustanut, enkä oikeastaan haluaisi matkustaa koiran kanssa minnekään. Tuntuu, että koira olisi vain tiellä lomamatkalla. Koiratta haluaisin kyllä käydä monessakin paikassa!

2. Mitä koiraharrastaminen merkitsee sinulle?

Koiraharrastus on harrastus siinä missä muutkin harrastukset. Se kuinka sitovaa ja aikaa vievää se on, on ihan harrastajasta kiinni, niin kuin monessa muussakin harrastuksessa. Itse koen olevani keskivertoa innokkaampi koiraharrastaja, sillä treenaan ja kisaan koiran kanssa. Tottakai harrastuksesta tulee osa sitä omaa identiteettiä. Tietokonenörtti, kuntosali-intoilija, muusikko, ja minä olen vissiin sitten sellainen hullu koiraämmä (:D). En kuitenkaan halua, että koiraharrastuksestani tulee elämäni ainut sisältö tai ykkösprioriteettini. Minä kuitenkin haen harrastukselta sitä, että saan niin sanotusti paeta kaikkea muuta arjenstressiä harrastuksen pariin. Treenikentällä ja metsälenkillä pää nollautuukin melko tehokkaasti koulu- ja työhuolista. 


3. Onko koirallasi parasta kaveria?
Eiköhän se ole Maini-pehko. Maini on Rauhaa vain hitusen vanhempi ja Maini oli Rauhan eka colliekaveri. Käydään yhdessä lenkillä säännöllisesti, ja nyt kesällä ollaan Annen kanssa myös treenattu yhdessä aksaa viikottain, joten Rauha näkee Mainia usein. 

4. Mitkä ovat mielestäsi koiraharrastusten parhaat ja huonoimmat puolet?

Parhaita puolia ovat ehdottomasti monipuolisuus ja se, että kuka vain voi aloittaa koiraharrastuksen. Sen kun hankkii koiran. Kehityksen näkee nopeasti koirassa ja on erittäin palkitsevaa päästä eteenpäin jostain jutusta, mitä on tahkonnut pitkään. Lisäksi koira on huippu kaveri, joka ei tuomitse, ja josta on seuraa ihan normiarjenkin keskellä.
Huono puoli on tietysti tuo sitovuus. Ei voi lähteä oikein extempore-reissulle, kun koiralle pitää aina olla mietittynä hoitopaikka ja esim. nyt kun olen kipeänä, niin ei vaan voi maata koko päivää sängyssä, vaan pakko käyttää koira pissalla ulkona. Itse olen vain tällainen koiramaailman pintapuolinen harrastelija, mutta selvästi koiraharrastuksissa (niin kuin kaikessa), jos mennään yhtään vakavammaksi, niin kaikennäköistä seläntakana puhumista ja mustamaalaamista tulee sitten peliin. Joskus olen noita naamakirjan koirayhteisöjen keskusteluja lueskellut ihan huulipyöreänä, että "ihan oikeastiko ihmiset?". Täytynee siis pysytellä tällaisena sunnuntaiharrastelijana, niin välttyy noilta totisen maailman varjopuolilta. 


5. Jos sinun täytyisi muuttaa yksi asia koirassasi, mikä se olisi (ja miksi)?

Poistasin tuolta äänihuulet. Ihan oikeasti, miksi kaikkeen pitää reagoida haukkumalla? Me saadaan niin paljon paheksuntaa ja rumia katseita tuon mölinän takia. 

6. Mistä koirasi varusteesta et missään nimessä haluaisi luopua? Mitä taas haluaisit koirallesi vielä hankkia?

Kaulapanta ja hihna on aika elintärkeät kaupungin keskustassa asuville. Haluaisin hankkin treenitaskun. Minun treeniliivi on niin iso, että kesällä tuollainen tasku olisi paljon kätevämpi. 


7. Mikä on koirasi (ja/tai sinun) lempitemppu?
Rauha osaa aika vähän temppuja, mutta tassua se yrittää antaa vähän joka tilanteessa. Samoin maahan menoa se koettaa aina tarjota. Usein näitä molempia vielä yhtäaikaa. 

8. Jos sinun täytyisi ottaa seuraavaksi koiraksesi sekarotuinen ja saisit päättää mitä rotuja (vähintään kolme) siihen tulisi, mitkä rodut valitsisit ja miksi?

Valitisisin rotuja, jotka olisivat käytökseltään melko samanlaisia, nin olisi joku mahis vähän ennustaa, millainen koirasta tulee. Joku noutajaspanielimix voisi olla kiva. Esimerkiksi tolleri-springeri-labbis.

9. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten?

Epävarma, vilkas, kuuliainen, äänekäs (kohtaan 5 viitaten) ja kiltti.

10. Mitä asioita haluaisit tehdä (koulutuksellisesti) eri tavalla seuraavan koirasi kohdalla kuin tämän hetkisen?

Tämä on aika vaikea. Leewin kanssa opin sen, että minä en koskaan leiki koiran kanssa niin, että koira saa juosta minua karkuun. Jos pentu leikkiessään lähtee lelun kanssa juoksemaan minusta pois päin, leikki loppuu siihen. Leewillä on taipumusta varastella tavaroita ja lähteä rälläämään niiden kanssa ympäri ämpäri, ja se on todella raivostuttavaa.

Mutta mitä sitten tekisin toisin kuin Rauhan kanssa.  Yrittäisin varmasti jotenkin nostaa jo pentuna koiran itsevarmuutta enemmän. Tutustuttaisiin varmaan enemmän koiriin hihnassa. Rauhan kanssa olen tehnyt sen, että hihnassa ei moikata, jolloin Rauha kokee kaikki lenkillä hihnassa vastaan tulevat koirat jotenkin epäilyttävinä. Rauhallekin tekisi hyvää, kun se pääsisi vähän moikkailemaan koiria hihnassa ja näkisi, ettei niissä ole mitään outoa. Harmi vain, täällä meillä päin ei ole tapana laskea koiria nuuskimaan hihnassa. 

Ehkä tärkeimpänä kuitenkin, että katsoisin uutta pentua yksilönä, enkä liikaa juuttuisi siihen, miten joku asia toimi Rauhan tai Leewin kanssa. Koirat ovat kuitenkin kaikki erilaisia, joten jokaisen kohdalla on osattava muokata tapojaan juuri sille koiralle sopiviksi. 

11. Ja viimeiseksi, missä olisit ja mitä tekisit tällä hetkellä mikäli sinulla ei olisi koiraa?
Varmasti ihan täällä Kuopiossa edelleen olisin ja opiskelisin. Olisin luultavasti paljon timmimmässä ja paremmassa kunnossa. Koiran tultua nimittäin lopetin kuntosalin ja kaiken muun liikunnan lähes kokonaan. Koen kuitenkin, että koira kuuluu minun elämään ja pakko myöntää, että kyllä koiraharrastus on paljon hauskempaa kuin joku kuntosalilla käyminen, timmistä kropasta viis.

Nyt pitää sanoa, että en ole yhtään varma, ketkä kaikki tämän haasteen ovat jo saaneet. Moni on jo haasteen tehnyt, mutta varmaan moni joka tätä ei ole vielä tehnyt, on kuitenkin haasteen jo jossain saanut. Joten taidan nyt tehdä ikävän tempun ja jättää haasteen laittamatta eteenpäin. 

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Uusilla säännöillä

Vähän tylsäksi alkaa tämä blogi varmaan käymään, kun joka toisessa postauksessa tunnisteena kisat, mutta olen ollut vähän laiska kirjoittamaan mistään, ja kisatulokset on aina helppo käydä kirjaamassa ylös. 
Joka tapauksessa tänään osallistuttiin sitten vuorostaan möllitokoihin. Tässä vaiheessa tietysti jo uusilla säännöillä. Rauhan on ollut koko päivän ihan hirveä. Se haukkuu kaikille rappukäytävän äänille, mitä se ei yleensä tee. Rappukäytävässä se räyhäsi jollekin pikkulapselle. Mietin jo töissä tullesta, että jos koira on tällä päällä, niin parempi olisi ehkä jäädä kotiin, mutta mentiin kuitenkin kokeilemaan. Ei näitä möllejä kuitenkaan Kuopiossa ihan tajuttomasti ole. 

Paikan päällä Rauha haukkui hetken, mutta oli sitten ihan perus-Rauhana. Haukkui, jos muut haukkui, mutta sai tuohon kuitenkin kontaktin tosi hyvin, ja sitä kautta myös Rauhan sai hiljenemäänkin ihan hyvin. Itse koe meni myös ihan hyvin, pisteet osa-alueittain tässä:

Paikalla makaaminen 8
Annoin Rauhalle toisen maahan käskyn noin puolessa välissä paikalla oloa. Se nuuskutteli viereisestä koirasta tulleita hajuja sen verran intensiivisesti, että halusin kiinnittää huomion pois siitä. 
Seuraaminen 8½
Rauha kulki ihan kiinni minun jalassa ja minulla oli vähän vaikeuksi liikkua. Rauhalla on joskus tapana seurata tosi lähellä, mutta nyt se välillä ihan puski jalkaan kiinni, jonka johdosta hidasseuraaminen oli kamalan vaikeaa, kun tuntui, että meenaan kaatua koiran päälle.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8
Mitä mitä. Rauha teki sellaisen puolimaahan menon, eli siltä jäi kyynärät ilmaan, joten jouduin antamaan toisen käskyn. Tämä liike kun on yleensä Rauhan bravuuri, jonka se tekee vaikka unissaan. 
Luoksetulo 10
Perus-Rauhaa!
Noutoesineen pitäminen 10
Saattoi ihan vähän muljuttaa suussa kapulaa, mutta en ole ihan varma. 
Kauko-ohjaus 9
Ei olla koskaan tehty niin pitkältä matkalta. Tuli mulle vähän yllätyksenä, miten pitkä se matka onkaan. Rauha ei noussut ihan kunnolla pystyyn istumaan tämän takia, vaan jäi semmoiseen lösöistuntaan. :D
Estehyppy 8
Annoin hyppy-käskyn jälkeen sivu-käskyn. Ei olisi kyllä tarvinnut, mutta kunhan varmistelin. 
Kokonaisvaikutus 8½
Pisteitä laski haukkuminen kehään tullessa (Mut hei tällä kertaa se loppu sit siihen!). Tuomari (joka meillä myös usein kouluttajana ollut) sanoi, että minun pitää parantaa sosiaalisen palkan merkitystä Rauhalle. Nyt se vain hiukan ilostuu, mutta sen pitäisi riemastua. Kun katsoin muiden suorituksia, niin huomasin, että tosiaan, Rauha vain heiluttaa häntää kun minä kehun sitä, mutta useat muut koirat hyppivät ja pomppivat ja ihan riemuitsivat niistä ohjaajan kehuista. Mutta miten saada sosiaalinen palkka koiralle tärkeämmäksi? Vinkkejä otetaan vastaan. :D

Pisteitä Rauhalle kertyi siis yhteensä 174,5 ja samalla alokasluokan voitto ainoalla ykköstuloksella. Alokasluokassa oli 4 koirakkoa. 

Kuvia tai videoita ei kisoista nyt ole, joten postauksen kuvapuolta pääsee edustamaan otokset Rauhasta ja Tinosta eiliseltä metsälenkiltä. Kuvat on ottanut Tinon omistaja Veera Hujanen. Ei tietenkään molemmat voi yhtäaikaa katsoa kameraan.

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Epistä

Tänään osallistuttiin Hukka-Putken järjestämiin rallytokoepiksiin. Ei olla treenailtu rallya lainkaan niiden Kemin kisojen jälkeen, mutta eikös epikset mene vähän niin kuin treenistä? Rauha oli ihan kivalla tuulella. Tottelevaisena ja sosiaalisena. Eikä sitä hirveästi kiinnostanut hajut tai muut koirat. Räyhis löllöttelikin minun kanssa melko paljon kehän laidalla muiden suorituksia katsellen. 

Alokasluokan rata oli muistini mukaan tällainen:

Virittelin Rauhan tosi nopeasti. Kertasin meille vaikeimmat kyltit, eli peruuttamisen ja saksalaisen täyskäännöksen vielä kentän laidalla ja sitten mentiin kehään. Rauha teki tosi nätisti alussa. Spiraali hitaasti meni tosi tyylikkäästi omasta mielestäni. Peruutusaskelet tuotti odotetusti ongelmia. Rauha tuli kahden askelen kohdalla vähän vinoon eteen ja kolmen kohdalla se jäi vain seisomaan minun eteen, ennen kuin istui. Olin päättänyt, että tätä kylttiä en uusi, meni miten meni joten jatkettiin vaan matkaa. Saksalainen täyskäännös meni tällä kertaa hienosti. Pujottelussa Rauha vähän haahuili ja jouduin tsemppaamaan sitä. Maahan meno ja juoksu onneksi nosti taas Rauhan virettä ja kehän jälkeen viskasin Räyhikselle tennispallon, jonka se kyllä mielestäni todellakin ansaitsi. Nameja radalla olisi saanut käyttää, mutta niistä olisi tullut -3 pistettä per kerta, joten itse jätin namit suosiolla pois.

Tällä kertaa olo oli jo paljon varmempi kuin edellisissä mölleissä. Tiesin, että saimme hyväksytyn tuloksen. Illan aikana näkyi kuitenkin niin upeita suorituksia, että mitään sijoituksia en osannut odottaa. Monella koirakolla oli kuitenkin paljon kauniimpaa seuraamista, kuin minulla ja Rauhalla. Sainpa siis jälleen yllättyä kun tuomari julisti meille 97/100 pistettä ja 3. sijan! Pistevähennykset tuli kyltiltä 3 (-1 PY) ja kyltiltä 6 (-1 VINO, -1 TVÄ). Koirakoita ALO-luokassa oli 19. Palkinnoksi saimme valita Hurtta-tuotteen isosta laarista (valjaita ja pantoja) ja valitsin Rauhalle punaiset T-valjaat. 

Kuva Hukka-Putken Facebook sivuilta. Keskellä minä ja Rauha. Oikealla puolella 1. ja 2. sijoittuneet sheltit ja vasemmalla tuomarin suosikki pk. collie.

Jottei tämä kuulostaisi liian hyvältä, kerrottakoon, että kotona kokeilin heti uusia valjaita, ja lähdimme lenkille. Rauha oli kunnon tappoasenteella liikenteessä. Se hyökkäsi yhteen pusikkoon ihan hurjalla raivolla, enkä minä nähnyt koko puskassa mitään. Myös parille koirakolle se rähisi sellaisella raivolla, että minun oli pakko ottaa valjaat kesken lenkin pois ja vaihtaa pantaan. Siihen loppuikin räyhääminen. Ei tainnut Rauha arvostaa uusia valjaita. Mietin, että hiertääkö/painaako ne jotenkin. Toisaalta luultavampi syy on vain se, että jos valjaissa lenkkeillessä hihna kiristyy, niin Rauhalle tulee varmaan heti sellainen olo, että minä jotenkin painostan sitä. Kun valjaista paine leviää niin moneen kohtaan ja erityisesti tuonne rinnan alueelle. Rauha on tosi herkkä kaikelle tuollaiselle, ja luultavasti se tulkitsee valjaiden paineen sellaisena, että sen pitää nyt sitten alkaa suojelemaan minua. Pitäydymme siis peruslenkeillä ihan vaan kaulapannassa. 

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Miksi ei huvita?


Rauha on ollut nyt viikon verran jotenkin vetämätön. Ihan iloinen ja reipas ja syö hyvin, mutta jotenkin laiska. Varsinkin tokossa sen huomaa. Ihan hassua, että kaksi kuukautta sitten olen valittanut täällä, kuinka koirani on liian vilkas ja yli-innokas, ja nyt taas ongelmaksi onkin muodostunut aivan päinvastainen, eli laiskuus. Rauha ei oikein innostu leikkimään, ja paikalla olosta on tullut sen suosikkiliike tokossa.

Mietin tähän syitä, ja ekana tuli toki mieleen, että kesäsäät ovat imaisseet Rauhasta mehut. Mutta siis kun kesä on ollut viileä, niin jotenkin vaikea uskoa, että +13 astetta voi noin suuren laiskistumisen aiheuttaa koirassa. Mietiskelin asiaa treenikaverin kanssa, ja esille nousi juoksut. Rauhan juoksut loppuin noin kuukausi sitten. Tämä on kuulma nyt oivaa aikaa valeraskaudelle. Rauha ei tee pesää ja pehmolelut saavat yhtä ärhäkät tapporavistukset kuin tähänkin asti, mutta treenikaveri sanoi, että hänen vanhemmalle nartulle oli aina ennen sterkkausta noin kuukausi juoksujen jälkeen puhjennut valeraskaus, joka ei ilmennut mitenkään muuten, kuin tekemällä koirasta niin laiskan, että sen kanssa harrastaminen oli valeraskauden aikana täysin mahdotonta. 

Olen huomannut myös, että Rauhan alin nisäpari käyttäytyy oudosti. Toinen nisistä on turvonnut ja sen pää on tummentunut. Toisesta taas vuotaa hiukan jotain vaaleaa nestettä, niin että olen nyt viikon sisään joutunut sen kahdesti putsailemaan. Voihan narttu nyt sentään. Ei ole kiva, jos Rauha nyt jonkun valeraskauden itselleen on pyöräyttänyt. Toisaalta päässä pyörii myös kaikki muukin märkäkohdusta nisäkasvaimiin ja olenkin ollut vähän kahden vaiheilla, että mennäkö lääkäriin vai ei. Olen nyt päättänyt kuitenkin vain seurailla tilannetta. Jos se on valeraskaus, niin eihän sille mitään voi tehdä. Ainoastaan sterkkaus auttaa ja Räyhis kyllä pääsee/joutuukin leikkauspöydälle luultavasti melko pian. Tahtoisin kastroida sen jo tänä syksynä, mutta riippuu vähän rahatilanteesta. Viimeistään keväällä kuitenkin. 

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Oulu KV, rallykisat ja muuta mukavaa

Perjantaiaamuna ajeltiin Rauhan kanssa Iisalmeen. Äitini oli reissussa, joten mentiin Leewin seuraksi, ja samalla minä pääsin näkemään vanhoja kavereita, joita oli kerääntynyt Iisalmeen eri puolilta Suomea Oluset-festivaalien takia. Pitkästä aikaa minulla oli oma kamera mukana, joten koirapuistossa räpsäisin pari kuvaakin Rauhasta ja Leewistä.



Rauha vaanii Leewiä.


Rauha vahtaa keppiä..
..ja syöksyy perään!
Leewiä ei kepit jaksa kiinnostaa.
 Lauantaiaamuna jatkettiin sitten Rauhan kanssa matkaa pohjoiseen, kohti Oulua ja Oulun KV näyttelyä. Tuomarina toimi Orietta Zilli Italiasta, ja pitää kyllä sanoa, etten ole ennen moiseen tuomariin törmännyt. Jäi jotenkin olo, ettei nahkat tuomaria juuri kiinnostanut. Arvostelu tahti oli rivakka ja kaikki nartut saivat ERI SA. Nuorten luokassa oli kaksi narttua, joista Rauha sijoittui toiseksi. Arvostelukin oli tosi ympäripyöreä ja vähän hutaistun oloinen:

"1 year & 8 months. Feminine. Typical head. Good muzzle. Correct bite. Good neck. Well-balanced body. Good angulation, feet and tail." NUO ERI/2 SA

Räyhis ravaa Oulu KV:ssa (c)Annina Eskola
No mutta saipahan Rauha ensimmäisen SA:nsa. Yövyimme Oulussa kaverini luona ja sunnuntaina lähdimme sitten uusiin koitoksiin, nimittäin Kemiin meidän ensimmäisiin virallisiin rally-tokokisoihin. Rauha teki kaikille selväksi, että olimme saapuneet paikalle hurjalla haukku-ulinalla, mutta nopeasti se kuitenkin Rauhoittui sinne kentän sivuun, ja mittailujen ja rataan tutustumisen jälkeen sainkin katsella muiden suorituksia ihan rauhassa, kun Räyhin lekotteli nurmella. 

Kisarata oli ihan kiva. Muistelisin, että tällainen:
Ainoastaan kyltin 12 piti tuottaa meille ongelmia, koska Rauhan takapäänkäyttö on vielä niin heikkoa. Mutta noh, varsinaisessa suorituksessa tuli kuitenkin töppäiltyä ihan eritavalla kuin aluksi olisin uskonut. Suurimmaksi ongelmaksi paljastuikin radalla saksalainen täyskäännös eli kyltti 11, vaikka yleensä se sujuu todella hyvin. Pisteitä kuitenkin saatiin yhteensä 76, eli hyväksytty tulos kuitenkin tuli. Vähennyksiä tuli seuraavasti:
Kyltti 3: TVÄ (rintamasuunta) -10 p. Hupsista. En itse edes huomannut/tiennyt tällaisesta virheestä. Eli siis kun tultiin kyltiltä 2 kyltille 3, Rauhalla venähti vähän pitkäksi ja pyysin sitä korjaamaan perusasennon. No Räyhis teki työtä käskettyä ja kierähti niin että oli hetken minua vasten. Sitten siitä lähdettiin ottamaan askelia, jotka kyllä sujui tosi nätisti. Mutta se että Rauha oli hetken minuun nähden vastakkaisessa suunnassa nollasi kyltin. Tiedempähän ensi kerralla paremmin. :)
Kyltti 5: VINO -1 p. Pujottelua juostessa Rauhan pylly ei vissiin pysynyt kokoajan mukana.
Kyltti 11: PY -1 p. TAL -1 p. TVÄ -1 p. UUSI -3 p. OV -3 p- UUSI -3 p. Hahahaha. Tosi kiva. Mentiin kyltille, ja Rauha nuuskaisi sitä, päätin uusia, mentiin kyltille ja se nuuskaisi taas ja olin ihan, että mitä teen ja jäin pyörimään paikalleni ihan hukassa olleena ja tein vaikka mitä tyhmää ja sitten uusin toisen kerran ja ei se varmaan vieläkään nätti ollut, mutta jatkettiin vain pokkana matkaa. 
Kyltti 15 (MAALI): PY -1 p. Enhän minä tiennyt, että vielä maalikyltilläkin pitää jotenkin mennä kontaktissa nätisti. No ensi kerralla sitten sekin paremmin.

Omia typeryyksiäni pääasia noista pistevähennyksistä siis, luonnollisestikin. Olisi pitänyt uusia kyltti 3, ei olisi pitänyt uusia kertaakaan kylttiä 11. Nythän me saatiin yhdeltä kyltiltä siis -12 p. Aika taitavaa. hah. No mutta hyväksytty tulos kuitenkin. Se kai se pääasia on.

Kemin rally-tokoista ajeltiin sitten Oulun kautta Iisalmeen, jossa olin yötä ja palasin tänään Sorsasalon ja aksatreenien kautta Kuopioon. Tarkoitus oli saada video Rauhan hienosta 12 kepin kepittelystä, mutta Rauhan ei ollut lainkaan keppituulella tietenkään juuri silloin. Kyllä me yksi onnistunutkin suoritus kuitenkin saatiin purkkiin. 


(c) Anne Kylmäoja
(c) Anne Kylmäoja
(c) Anne Kylmäoja

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Namin syöntiä ja 12 keppiä

SCY:n Savo-Karjalan alaosasto järjesti tänään mätsärin Kuopiossa. Mekin käytiin Rauhan kanssa hetki chillailemassa mukana, vaikka ei osallistuttukaan itse match showhun. Sen sijaan me osallistuimme järjestettyyn naminsyöntikilpailuun. Ideana oli syödä 10 namia mahdollisimman nopeasti. Alustana oli noin puolen metrin pituinen lauta, johon oli porattu 10 reikää, joihin namut asetettiin. Meidän pienestä jäljestystaustasta oli selvästi hyötyä, sillä Rauha imuroi namit nopsaa, ja ajaksi kirjattiin tasan 5 sekuntia! Tuolla ajalla sijoituimme kilpailussa toiseksi. En kyllä yhtään tiedä paljonko osallistujia oli. En itse edes päässyt noutamaan palkintojamme (jotka oli muuten ihan tosi hyvät osallistumismaksuun nähden), sillä meillä oli illalla vielä agilitytreenit, jonne piti rientää.

Naminsyönnin synnynäinen mestari!
Agilityssä oli taas vuorossa kepittelykerta, ja kouluttaja oli töytäissyt kentälle kokonaisen 12 kepin sarjan, ja voi ihmettä, Rauhankainen meni kaikki 12 keppiä! Välillä tuli vielä yrityksiä luikkia vähän välejä ohi, mutta monta onnistunuttakin suoritusta saatiin. Ilmeisesti kun sen liikkeen oppii, niin sitten ne vaan alkaa luistaa. Eihän nuo kepit ole vielä mitenkään valmiit, sillä Rauha ei osaa vielä itse hakeutua kovin hyvin oikeaan aloituskohtaan, jonka vuoksi minun on oltava aina siellä keppien oikealla puolella, mutta pikkuhiljaa sitten muitenkin lähetyskulmia on alettava harjoitella. 

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Kuusi keppiä!

Pakko hiukan iloita! Rauha teki tänään ekaa kertaa puolikkaat kepit, eli siis 6 keppiä! Jihii!

Todisteaineistoa ei valitettavasti ole, mutta tässä Annen kuvaama ja kokoama video meidän viime viikon treeneistä noin muuten. Rauha on oppinut myös mutkaputken. :3