sunnuntai 28. syyskuuta 2014

PAIM-T

Oltiin tänään Rauhan kanssa taippareissa eli virallisemmin paimennustaipumuskokeessa. Vuoronumeromme oli 3, joten pääsimme heti tuumasta toimeen, kun viisi ensimmäistä kutsuttiin aitaukseen. En tiennyt yhtään mitä pitäisi tehdä, ja kun tuomari käski päästää ensimmäisen koiran irti, säikähdin. Olin varma, että Rauha vain rynnisi muiden koirien luokse, kun päästän sen irti, mutta nei! Omalla vuorollamme tyttö ei vilkaissutkaan muita koiria, vaan kulki nätisti minun mukana, kun kiersimme koiraporukan. Sitten piti kiertää lammasaituas ja sieltähän löytyi sitä ihanaa lampaan kakkaa, joten jouduin houkuttelemaan Rauhaa ihan toden teolla, ettei se vain jumittanut kakan syöntiin, mikä vähensi meidän"tottelevaisuuspisteitämme." 

Itse lammasosuus olikin sitten vähän haastavampi. Rauha ei aluksi edes suostunut tulemaan aitaukseen, ja kun sen lopulta sinne sain nakattua, se vain nuuski reunoja ja ei ollut näkevinäänkään lampaita (vaikka aitauksen ulkopuolella ne olikin kovasti kiinnostaneet). Tuomari sanoi minulle, että se on vielä niin nuori koira, että te ehditte kyllä uusimaan tämän vielä ensi vuonna, kun kerta Rauha vain nuuski omija reittejään. Kuitenkin, juuri kun tuomari sai tämän sanottua, Rauhan päässä raksahti ja se lähti lähestymään lampaita. Se sai työnnettyä lampaat aidasta irti, ja rohkaistui siitä, ja alkoi touhuta innokkaammin. Lopulta jopa niin innokkaasti, että jouduimme ärähtämään sille, kun se lähti jahtamaan lampaita vähän turhankin energisesti ja äänekkäästi. Rauha uskoi hyvin, ja sitten se touhusikin ihan hyvin. Tuomari ohjasi Rauhaa sauvalla niin, että Rauha liikkuin lampaiden takana puolelta toiselle. Se meni jonkin aikaa tosi hyvin, kunnes Rauha väsyi ja päätti vain istahtaa lauman taakse. Tuomari lopetti testin siihen, ja sanoi, että näki kyllä, että Rauhalla on taipumusta paimentaa hyvin colliemaisesti rauhallisesti ja liikkuen. Arka Rauha ei ole, vaikka alussa siltä näyttikin, vaan paremminkin harkitseva ja vähän hitaasti lämpenevä. Sekin on kuulma hyvin tyypillistä collielle. Joka tapauksessa alun urpoilusta huolimatta, Rauha suoriutui testistä hyväksytysti, ilman uusintakehoitusta! 



lauantai 27. syyskuuta 2014

Fleksi-idiootit

Uskollisesti lähes 10 vuoden ajan palvellut nahkahihna, jota olen käyttänyt Rauhallakin nyt kesän, päätti sanoa sopimuksensa irti ja meni rikki. Ollaan nyt sitten yli viikko sinnitelty sellaisella metrin pituisella Royal Caninin mainoshihnalla, kunnes eilen jaksoin kaupassa suunnata lemmikkihyllylle ja nappasin meille uuden hihnan, 5 metrisen fleksin! Meistä tuli nyt sitten varmaan se naapuruston virallinen fleksi-idiootti parivaljakko. Yksi lenkki ollaan fleksillä tehty, ja aih että minä tykkään siitä. Kun saa itse löntystellä ihan sitä tahtia kuin haluaa. Lyhyellä hihnalla lenkkeillessä pitää olla niin kamalan rivakka, sillä muuten Rauha alkaa peitsata. 

Tänään käytiin Annen, Mainin ja Tessun kanssa metsässä. Tehtiin koirille esineruutu ja Mainille ja Rauhalle myös jäljet. Minun ja Rauhan jälki oli vähän lyhyt ja S:n muotoinen. Rauha viuhtoi sen mennä hurjaa kyytiä, enkä tiedä, milloin oltiin jäljellä ja milloin ei, mutta krepit ja loppupalkka löytyi, mikä tässä vaiheessa vielä riittää. Viikon päästä saadaan taas lisäohjeita siellä collieiden jälkipäivässä. 

Maini jäljellä.
Esineruudussa sovelsin uusia ohjeita, ja piilotin vain ihmisten tavaroita ruudun takaosaan. Piilotin sukan, rukkasen ja kamerakotelon. Lähetin Rauhan ruutuun ja se löysi ekana kamerakotelon, mutta ei tuonut sitä minulle, vaan palasi vain luokseni hämmentyneenä. Lähetin Rauhan uudestaan. Tällä kertaa se haki rukkasen nätisti ruudusta. Palkkasin ja lähetin uudestaan, ja sitten alkoi tsembalo. Rauha löysi aina vain kamerakotelon, mutta ei halunnut ottaa sitä suuhun ja hämmentyi. Tehtiin niin, että pidin Rauhaa, kun Anne kävi heittelemässä kamerakoteloa ruudussa. Lähetin Rauhan ruutuun ja se suuntasi suoraan kamerakotelolle, mutta ei tuonut sitä. Päädyin sitten siihen, että menen Rauhan mukana ruutuun hakemaan kamerakotelon. Pitää ilmeisesti ottaa jatkossa ihan vain outojen asioiden suussapitoa. Rauha paineistui tosi paljon tuosta kamerakoteloepisodista, mutta halusin onnistumisen loppuun, joten haettiin vielä se sukkakin sitten sieltä ruudusta, tosin heti helpotetusti niin, että Anne kävi näyttämässä sukkaa, ennen kuin lähetin Rauhan sitä hakemaan. Leikittiin sitten Rauhan kanssa ruudun jälkeen ihan omalla lelulla, jotta ei jäisi mitään ahdistuksia tuon ruudun kanssa. Pitää käydä tekemässä ensi viikolla oikein helppo esineruutu vaikka jollain lapasella tai muulla kivalla esineellä. :)

Rukkanen oli kiva! (c) Anne Ky
Kamerakotelo ei.. (c) Anne Ky
Maini löysi esineruudusta pallon! (c) Anne Ky
Tessusta parasta oli päästä leikkimään esineruudusta löytyneillä leluilla!
Loppulenkin Rauha olikin tosi rauhallinen, vaikka Maini ja Tessu leikki. Selvästi se vähän paineistui ja toisaalta pikku päässä raksutti taas siellä ruudussa niin kovaa, että Rauha uupui. Hyvin on nyt kotona nukuttanut. Huomenna pitää olla taas virkeä, kun päästään taas lampaita katselemaan. 

Annen ottamia tämän päiväisiä kuvia löytyy lisää täältä!




Rauha purki paineitaan keppiin.



keskiviikko 24. syyskuuta 2014

PK-leiri kera dobermannien


Nyt pääsen vihdoin ja viimein kertomaan meidän PK-viikonlopusta Iisalmessa. Viikonlopun järjesti SDY:n Pohjois-Savon alaosasto, ja osallistujat olivatkin pääosin dobermanneja. Rauhan lisäksi "väärän" rotuisia oli ainakin yksi saksanpaimenkoira ja yksi bokseri. Porukka jaettiin ryhmiin sen mukaan, minkä lajin oli valinnut: hakuun, peltojälkeen ja metsäjälkeen. Me valittiin Rauhan kanssa metsäjälki, ja meidän porukka olikin aamut tottisvuorossa ja iltapäivät maastossa.

Meillä kun ei ole juurikaan aiempaa kokemusta jäljestämisestä (mitä nyt se yksi makkarajälkikurssi kesällä), niin luotin siihen, että tottis olisi se laji, missä pääsisimme näyttämään, että kyllä me jotain osataankin. Luuloni osoittautu vääräksi, ja Rauha perseili tottiksessa oikein olan takaa. Aluksi nostettiin vain virettä, niin että leikitin Rauhaa makupaloille ja juoksenneltiin pellolla (joo, treenasimme pellolla, koska Rauhalla oli juoksut niin herkullisessa vaiheessa. :D). Mutta sitten kun käänsin huomioni pois Rauhasta ja jäin kuuntelemaan ohjaajaa, päätti Rauha ampaista ohikulkevien koirien luo. Ei kuunnellut mitään käskyjä vaan meni ihan röyhkeästi leikkimään. Kouluttaja retuutti Rauhan sitten pannasta pois ja Rauha kytkettiin. Yritettiin ottaa perusasentoja, mutta se meni ihan haisteluksi ja ympärillä touhuavien koirien ja ihmisten vahtaamiseksi. Jatkettiin vireen nostamista ja sitten Rauha päätti ängätä kakat keskelle meidän koulutuspeltoa! Voi kiesus. :D Minä sanoin ohjaajalle siinä, kun Rauha änkäsi pökäleitään, että pitäisiköhän meidän lopettaa tältä päivältä, kun eihän tästä tule nyt yhtään mitään. Kouluttaja kielsi tiukasta ja sanoi, ettei todellakaan lopeteta tällaiseen, vaan koiralle pitää jäädä parempi kuva treenistä. 
Rauhalla oli maha tosi kovana ja se aika kun se siinä änkäsi, tuntui minusta ihan ikuisuudelta. Kuitenkin, kun Rauha oli saanut kakat tehtyä, parani sen työskentelyhalukin ihan huomattavasti. Kouluttajakin sanoi, että siitä tuli ihan eri koira. Saatiin otettua niitä sivulle tuloja ja seuraamisia, ja saatiin hyvin neuvoja siihen, miten opettaa Rauhalle parempaa takapuolen käyttöä. Kun Rauha skarppasi niin hyvin, treenailtiin vielä noutoakin. Pääasiassa kantamista ja minulle luovuttamista, sillä valitin sitä, kuinka Rauha ei malta pitää mitään suussaan kun ollaan paikalla, vaan viskaa kaiken aina minun jalkoihin. Heitin Rauhalle patukan ja aina kun yritti palauttaa sen minulle, lähdin juoksemaan takaperin karkuun, niin että Rauhan oli pakko kantaa patukkaa minun edessäni. Tekniikka toimi hyvin ja ihan parilla harjoituskerralla saatiin Rauhan pitoaikaa pidennettyä ja käteenpalautusta parannettua. 

Toisena päivänä tottiksessa otettiin vain ryhmäpaikallaolot ja luoksepäästävyys. Molemmat meni Rauhalta ihan hyvin, mitä se nyt meenasi paikalla olon alussa kuikuilla vieressä olevaa koiraa, mutta parilla yskäisyllä ymmärsi jättää kuikuiluin sikseen ja keskittyä minuun. Luoksepäästävyydessäkin vähän vilkuili kouluttajaa, mutta ei todellakaan ollut nousemassa, ei edes kääntänyt päätään ohjaajaa kohti. Kuhan vain vähän sivu silmällä vilkuili, että mikäs se tuolta tulee.

Tottiksesta jäi ihan hyvä maku kuitenkin, vaikka suuresti harmittaakin se, että Rauha karkasi sen toisen koiran luokse. Se oli eka kerta, kun Rauha karkaa. Kerran aiemmin se on meenannut karata, mutta silloin se kuitenkin lopulta uskoi, kun komensin. Nyt meni kaikki käskyt ihan kuuroille korville. Toivottavasti ei ota tätä tavaksi. Sain kyllä ohjaajalta kommenttia siitä, että olen liikaa mukana Rauhan perseilyssä. Jos Rauha kääntyy katsomaan jotain ohi kävelevää koiraa, minäkin katson heti, mikä siellä menee ja alan pahimmassa tapauksessa selittää Rauhalle, että "ei me sinne olla menossa" "älä sinne katsele". En ole itse edes tajunnut tätä, se on vain joku vaistonvarainen käytösmalli. Pitäisi vain osata itse sulkea kaikki kentänlaidalla tapahtuva pois mielestä, ja aina kun koiran keskittyminen herpaantuu, lähteä vaikka karkuun, ennemmin kuin alkaa päivitellä sitä ohi menevää häiriötä. :D

Kaikki kuvat (c)Kami Launonen


Rauha sai olla vielä irti.
Hetki ennen karkaamista.
..ja sitten se joutuikin hihnaan.
Ja sitten treenattiinkin näin.


Kaikki kuvat (c)Kami Launonen

Tottiksen jälkeen oli vuorossa maasto-osuus, eli mentiin metsään. Metsäjäljelle ei osallistunut kovin moni, joten hyvin ehdittiin käydä jokaisen suoritus yksitellen läpi. Aloittaville koirakoille (kuten minulle ja Rauhalle) tehtiin jälki niin, että otin purkkiin Rauhalle herkkuja, näytin purkin Rauhalle ja lähdin tekemään jälkeä. Kouluttaja piti Rauhaa, ja Rauha sai katsella kuinka minä häviän metsän kätköihin. Tein vajaa 200 metrin pituisen hevosenkengänmuotoisen jäljen, jonka päähän jätin herkkupurkin suljettuna. Sen jälkeen palasin Rauhan luo ja Rauha laskettiin jäljelle. 
Olin ihan äimistynyt miten hyvin Rauha tajusi homman jujun. Se kulki aika tarkalleen minun jälkiäni ja löysi niin päätepisteen herkkupurkin, kuin puoliväliin jätetyt namitkin. Minulle tuotti vaikeuksia antaa Rauhan työskennellä rauhassa. Varsinkin kun olin yhdessä kohtaa kulkenut kiven yli kahden tiheäoksaisen puun välistä. Rauha saapui puiden luo ja pysähtyä miettimään, että mitäs nyt. Jälki jatkuu tuonne, mutta vähän ikävältä näyttää tuo paikka. Minä aloin tietysti heti kannustamaan, että "mene vaan! Sinne se jatkuu". Kouluttaja komensi minut välittömästi olemaan hiljaa. Koira oppii kuulma parhaiten, silloin kun se saa itse ratkaista vaikeat tilanteet. Rauha otti vähän askelia taaksepäin ja nuuskutteli jälkeä uudestaan. Siinä se aikansa pohdiskeli, kunnes päätti kiertää kiven ja puut ja palasi jäljelle heti niiden jälkeen. Minusta oli hassua, miten Rauha joutui itse pohtimaan ja tekemään päätöksiä. Tuli vähän mieleen paimennus, sillä siinäkin Rauhalla loksutti kokoajan kovaa korvien välissä, enkä minä saanut puuttua siihen ajatustyöskentelyyn. 
Toisena päivänä jälki oli suunnilleen samanlainen, noin 200 m pitkä ja hevosenkengänmuotoinen. Tällä kertaa Rauha oli autossa kun tein jäljen, eikä se nähnyt piilotettua herkkupurkkia etukäteen. Toinenkin jälki selvitettiin hyvin. Ohjaaja sanoi, että Rauha on vähän turhan varovainen työntämään kuonoaan sinne risujen ja varpujen sekaan, ja se jäljestää enemmänkin varpuihin ja oksiin tarttuneen hajun mukana. Tämä saattaa korjaantua sillä, että annetaan jäljen tekeytyä pidempään, mutta jos ei, on meidän käytävä harjoittelemassa tuota tarkkuutta ja nenän maahan tukemista pellolla. 

Otettiin vielä jäljestyksen jälkeen yhdessä esineruutua. Ruutu oli n. 50 m pitkä ja ehkä 10-20 m leveä. Tarkoituksena oli opetella sitä pitkälle irtoamista. Ensimmäisenä ottivat kokeneemmat koirakot. Esineet piilotettiin aivan ruudun takanurkkiin. Yllättäen jokin haju ruudun ulkopuolella häiritsi koiria ja jokainen kävi siihen vuorollaan pissillä ja muutenkin kokeneemmat vähän haahuilivat. Sitä katsellessa oma itsevarmuus esineruudun suhteen hävisi kokonaan ja ilmoitin kouluttajalle, että me halutaan sitten ottaa niin helpotettu versio kuin vain ikinä mahdollista. Niinpä tehtiin Rauhan ja muiden kokemattomampien kanssa niin, että koira sai katsoa kun esineet viedään ruutuun ja ihan takaosaan esineitä ei viety, vaan jonnekin 30-40 metrin paikkeille. Ohjaaja vei esineet ja minä pitelin Rauhaa. Matka näytti kamalan pitkältä ja itse en kunnolla edes nähnyt mihin esineet lopulta pudotettiin, kun puitakin oli siinä välissä jonkin verran.
Kun ohjaaja tuli pois ruudusta lähetin Rauhan. Rauha lähti innokkaasti mutta jossain noin 30 metrin kohdalla pysähtyi kuin seinään ja alkoi haukkua takareunan pusikkoon päin. Näki varmaan taas jonkin mörön siellä. Kun haukunta loppui, huikkasin Rauhalle uudestaan, että ESINE, ja sitten Rauha keskittyikin etsintään ja kiikutti minulle hanskan ylpeästi häntä pystyssä. Otin hanskan, palkkasin ja lähetin Rauha uudelleen ruutuun. Toisen esineen, vauvojen pehmokirjan, Rauha toi ihan ongelmitta. Vinkiksi saatiin esineruutua varten, että ei piiloteta koirienleluja ruutuun, vaan ihan ihmisten esineitä ja että tehdään pitkiä ruutuja ja esineet aina sinne takaosaan, niin että koira oppii irtoamaan hyvin. 

Kaikenkaikkiaan opettavainen viikonloppu. Oli ihana nähdä miten reippaasti Rauha toimii tuolla maaston puolella ja tottiksenkin ongelmat on ihan treenillä (ja paremmalla alkukakatuksella) kitkettävissä pois. Rauha oli kuitenkin reipas koko viikonlopun. Ei nysvöillyt, vaan oli ennemminkin riehakas. Pitkät ajat autossa saivat sen kyllä vähän hermostumaan, mutta siitä huolimatta se teki ja yritti, eikä mennyt lukkoon! Tästä on hyvä jatkaa. Erityisesti noita jälkiä pyritään nyt sitten ottamaan vielä ennen lumien tuloa (vaikka no johan nuo lumet satoi maahan, mutta uskoakseni nuo tulevat vielä sulamaan pois.) Päästään myös aikataulumuutosten takia mukaan collieyhdistyksen jälkipäivään Iisalmeen kahden viikon päästä, ja siellä saadaan varmasti lisää vinkkejä ja näkemyksiä meidän alkavalle jälkiharrastuksellemme! Jee!

torstai 18. syyskuuta 2014

Tokoahdistus

Menin lukemaan kennelliiton sivuilta nuo kansainväliset tokosäännöt ja nyt ahdistaa. Mikäli minä olen oikein ymmärtänyt, niin nuo samat säännöt on tulossa Suomeenkin, näiltä näkymin ensi kesänä tai viimeistään vuodenvaihteessa 2015/2016. EVL:ään säännöt eivät vaikuta, mutta nämä alimmat luokat vaikeutuvat kyllä hyvin tuntuvasti. Jos siis haluaa kokeisiin mennä vielä näillä helpoilla säännöillä, on pakko startata kisat mielellään jo ensi keväänä. 

Ajattelin, että lähdettäisiin Rauhan kanssa kisoihin, vasta kun Rauha on sinne täysin valmis. Ettei tarvitsisi niin kovasti jännittää, että osaako se koira nyn varmasti niin kuin viimeksi. Mutta toisaalta, en halua aloittaa kisauraa tuolta kv-sääntöjen ykkösluokasta, kun vaikeusaste alokasluokkaan nähden on niin huikea. Tämä tarkoittanee sitä, että mikäli ollaan Rauhan kanssa edes hitunen kisavalmiudessa ensi keväänä, on vissiin pakko lähteä sitten kisailemaan. Kun on päässyt harjoittelemaan ensin tuolla alokasluokassa, voi siitä sitten vähän kokeneempana siirtyä tuonne 1-luokkaan. :D

Tiedän, ettei ole mitään järkeä stressata tällaisista asioita, kun koira on vielä niin kovin alussa. Mutta kun noista sääntömuutoksista kaikkialla puhutaan, niin olihan se itsekin kurkattava. Nyt kun sain avautua asiasta tänne blogin puolelle, voin unohtaa koko sääntömuutokset ja keskittyä taas nykyhetkeen, kiitos! 

Anne onnistui taas sunnuntaina nappaamaan Rauhasta hienoja kuvia, kun oltiin metsässä lenkkeilemässä. Otettiin koirien kanssa esineruutua. Otettiin Rauhankin kanssa Annen esineillä, kun halusin testata, tuoko Rauha ruudusta muuta kuin minun hajuisia tavaroita. Piilotettiin isohkoon ruutuun neljä esinettä, kolme lelua ja yksi hanska. 
Rauha tykkää esineruudusta kovasti ja lähti nytkin häntäheiluen hommiin. Ekana se löysi lähimmäksi piilotetun vihreän pallon ja toi sen minulla. Lähetin uudestaan ja toisella kerralla Rauha löysi seuraavaksi lähimmäksi piilotetun HANSKAN, ja toi SENKIN minulle. Jee! Tämä oli eka kerta, kun ruudussa oli muutakin kuin leluja. Koska kaksi ekaa esinettä Rauha toi ja löysi niin hyvin, päätin jättää kaksi kauimmaista hakematta kokonaan. Miksi toistaa, kun alla oli jo kaksi hyvää suoritusta? Ensi kerralla pitää piilottaa kaikki esineet ruudun takaosaan, niin joutuu Rauha menemään kauemmaksi. Irtoamisen kanssa meillä ei kyllä ole vielä ollut ongelmia. xD

Erittäin tyytyväinen olen sunnuntain esineruutusuorituksessamme siihen, että:
1. Rauha ei kulkenut yhdenkään esineen ohi, vaan toi minulle aina lähimmän esineen.
2. Rauha toi ruudusta myös hanskan, joka ei ollut lelu.
3. "Vieraan" hajuiset esineet eivät haitanneet.
4. Rauhalla oli kivaa, ja se olisi halunnut tehdä vielä lisää -> ensi kerralla on vielä kivempaa? 

"Mitäs täältä löytyykään?" Kuva (c) Anne Ky

"Ei juku se oli pallo!" Kuva (c) Anne Ky

"Kattokaa! Mä löysin PALLON!" Kuva (c) Anne Ky

Todiste siitä, että Rauha toi HANSKAN! Kuva (c) Anne Ky
Annella oli mukana myös koirille tarkoitettu frisbee, jota saatiin Rauhankin kanssa kokeilla. Rauhasta frisbee oli mielettömän kiva, joskin Rauhan leikkityyli oli varsin persoonallinen. Sen sijaan, että Rauha olisi Lassien lailla napannut frisbeen ilmasta ja tuonut laukaten minulle takaisin, Rauha päätyi siihen että frisbeellä kuuluu leikkiä näin:

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. (c)Anne Ky

Lisää kuvia esineruudusta ja lenkistä löytyy täältä!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Tänne ei kuulu mitään erikoista, joten ajattelin kevennykseksi tulla jakamaan pari turhake videota. 

Rauhan juoksut jyllää edelleen. Tiputtelua oli eilen vielä vähän, mutta tänään ei ole enää ollut, eli neiti taitaa olla nyt juuri hyvässä astutusvaiheessa (=kierretään uroskoirat niin kaukaa kuin voidaan :D). Eilen käytiin metsässä lenkillä Tyyne-dopperin kanssa. Rauha ja Tyyne ovat aiemmin tulleet ihan hyvin juttuun ja vauhtia on riittänyt, mutta nyt, ilmeisesti juoksujen takia, Rauha oli ihan alakynnessä. Tyyne pyöritteli Rauhaa ympäri metsää kuin vanhaa villasukkaa. Rauha on tosiaan ollut nyt juoksujen aikaan hirveän rauhallinen ja jopa väsynyt. Jospa energisyys edes hieman palaisi juoksujen jälkeen, sillä oli tuo eilinen lenkki melko säälittävä, kun Rauha vain luikki karkuun, kun Tyyne yritti haastaa sitä painimaan. Toisaalta taas aivan ihanaa, kun pystyy nyt jättämään Rauhan paljon huolettomammin odottelemaan vieraisiin paikkoihin, ja se vain köllähtää makoilemaan. Eilenkin tehtiin Tyynelle jälkeä, niin vaikka Tyyne haukkua hurjana viereisessä puussa, Rauha vain istuskeli ja odotteli hiljaa omaan puuhunsa sidottuna. :)

Mutta tässäpä nämä meidän videokevennyksemme:

Opeteltiin viime viikonloppuna Petsien temppurinkiä varten uusi temppu. Harjoteltiin tätä vain kahtena päivänä, joten ei todellakaan näytä vielä siltä kuin pitäisi. Oli vain vähän kiire, kun "palautuspäivä" oli jo tiistaina. Valitettavasti Youtube reistaili ja ei saatu temppua lopulta edes palautettua, mutta laitan tämän videon edes tänne. :D


Puhaltelin Rauhalle eilen saippuakuplia. Se ei aluksi nähnyt niitä, mutta kun kuplat alkoivat särkyä se kuuli ne, ja sitten vasta tajusi, että "hei täällä lentää jotain!". En edes tiedä miksi videoin tämän, mutta tässä se nyt on. :D

p.s. Me ilmoittauduttiin ensi viikonlopuksi dopperiyhdistyksen pk-leirille, kun ei juoksujen takia päästy omalle collieleirillemme. Luvassa ainakin jälkeä ja tottista! 

torstai 4. syyskuuta 2014

Pinkit pöksyt

Juoksuthan ne tosiaan sitten Rauhalla alkoi. Tuosta sunnuntain verilöydöksestä parin päivän päästä, eli tiistaina, Rauha alkoi tiputella, ja eilen tiputtelu oli jo varsin runsasta. Käytiin ostamassa tiistaina Rauhale juoksupöksyt. Kotona ei ole pöksyjä pidetty, mutta eilisissä tokotreeneissä piti pöksyt olla jalassa. 

Meillä alkoi tosiaan tällä viikolla taas ohjatut tokotreenit, joiden pitäisi jatkua vuoden loppuun asti. Hirveästi ei vielä ekalla kerralla tehty. Perusasentoa ja seuraamisen käännöksiä sekä luoksepäästävyyttä harjoiteltiin. Tarkoitus oli ottaa myös paikalla oloa, mutta Rauha ei housujensa kanssa suostunut makaamaan suorassa, vaan köllähti aina lonkalleen, joten me ei otettu paikalla oloja tai maahan menoja juurikaan.


Pinkit pöksyt! Halusin näkyvän väriset housut, jotta kaikki näkee, että täältä tulee juoksutyttö. :D
Minä olen tällä hetkellä hurjassa flunssassa, joten oma olo treeneissä oli varsin vetämätön. Sidoin Rauha odottelujen ajaksi puuhun ja istuskelin itse siinä vieressä. Rauha käyttäytyi todella hyvin. Makoili vain hiljaa paikallaan. Alkeiskurssilla meidän kanssa olleet koirakotkin ihaili, miten Rauha onkaan rauhoittunut paljon. Itse tiedän, että tuo oli vain jokin juoksujen aiheuttama aivohalvaus Rauhan päässä ja aika varmasti ensi kerralla se on taas oma rellestävä itsensä, mutta sainpa edes yhdet treenit nauttia rauhallisesta koirasta. Rauha villiintyi ainoastaan siitä, kun vieressä treenanneet edistyneemmät koirakot ottivat luoksetuloja. Ohjaaja oli onneksi tosi kannustava tämän suhteen ja minulla heräsi pieni toivo siitä, että pääsemme vielä joskus eroon tästä luoksetulovauhkosta. 

Harmittaa, että minun flunssa ja Rauhan juoksut osuivat samaan aikaan. Flunssassa kun ei kovin pitkiä lenkkejä kävellä, niin olisi ihana vain viedä tyttö koirapuistoon rellestämään ja itse istua katselemassa. Mutta eipä juoksuista tyttöä viitsi puistoon viedä. Ei varmaan saisikaan. Vielä enemmän harmittaa se, että meillä olisi ollut viikonloppuna collieiden pk-leiri Joensuussa, mutta ei nyt sitten juoksujen takia päästä sinnekään. Tätä kai tämä narttukoiran kanssa sitten tulee olemaan.