Ei päivää ilman stressiä

Rauhan haava näyttää jo ihan hyvältä. Tiistaina tuli leikkauksesta se 2 viikkoa ja nyt olisi siis lupa lenkkeillä jo ilman hihnaakin. Auto kuitenkin päätti keskiviikkoaamuna mennä rikki, joten metsään ei olla päästy, ja kun sääkin on mitä on, niin ei ole huvittanut tuonne jäälle lähteä uimaan. Ei siis olla vielä hujempia lenkkeilty, mutta käytiin sentään keskiviikkona jo tokotreeneissä, kun ovat tuossa 4 kilometrin päässä. 

No mutta nyt kun haava on saatu viimein asettumaan, vastapainoksi heräsin viime yönä siihen, kun Rauha oksentaa. Nousin tutkimaan oksennukset, eikä niissä ollut mitään outoa. Rauha jäi kuitenkin kakomaan oksennuksen jälkeen joten työnsin sormet sen kurkkuun ja tunsin siellä pitkän pumpulitukon. Koetin saada siitä otetta, mutta Rauha ehti nielaista sen takaisin. Annoin Rauhalle yöpalaa siinä toivossa, että se oksentaisi uudestaan, mutta loppuyö meni nukkuen. Aamulla Rauha koetti taas oksentaa, mutta maha oli tyhjä, eikä oksennuksen voluumi riittänyt poistamaan pumpulia. Annoin Rauhalle ison aamiaisen, ja toivoin, että Rauha päivän aikana oksentaisi pumpulin pois, mutta ei tuo ilmeisesti ollut mitään oksentanut. Jospa se tukko tulisi ensi yönä ulos. Rauha on yleensä tosi tehokas oksentamaan kaiken sulamattoman pois.

En tiedä kuinka paljon tällaisesta pumpulitukosta pitäisi stressaantua, mutta itseäni ahdistaa, mitä se tuolla massussa saa aikaan. Toisaalta kuitenkin muistan kuinka kaverini koira nieli kerran isot ojasta löytyneet miesten bokserit, ja ne tuli vajaan viikon päästä kahtena kappaleena ulos ihan luonnollista reittiä. 

Tikkien poisto

Elämä leikkaushaavan kanssa on ollut hankalampaa kuin olisin odottanut. Hoito-ohjeet käskivät puhdistamaan haavan päivittäin antiseptisellä liuoksella, mutta juttelin asiasta äitini kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että antiseptinen vain hidastaa parantumista, jos haava on muuten siisti. Annoin haavan sitten parantua aluksi omalla painollaan, ja haava alkoi parantuakin hyvin. Viime viikon loppuna Rauha oli jo tosi menevällä ja iloisella päällä ja käytiinkin ihan kunnon hihnalenkki.

Mutta sitten. Maanantaina. Katsoin illalla haavaa ja se näytti hiukan punertavalta. Päätin sihauttaa siihen hiukan antiseptistä. Siitä alkoikin alamäki. Antiseptinen kirveli, ja Rauha meni sekaisin. Rauha yritti nuolla tötterönsä kanssa haavaa ja siinä se sitten sen oppi: raapimaan haavaa muovisella kaulustötteröllään. :( Koetin puhdistaa antiseptisen pois vedellä, ja kuivasin haavan ja laitoin siihen vielä laastarinkin, mutta ei auttanut. Rauha sai haavan pinnan raaputettua rikki. Olen joutunut pitämään haavan päällä laastaria joka yö, jotta Rauha ei vain ala raaputtelemaan kaulurillaan haavaa.

Tänään oli tikin poisto. Lääkäri kävi katsomassa haavan, mutta ei määrännyt kuitenkaan antibiootteja. Haavaan laitettiin jotain rasvaa, ja eläinlääkäri uskoi, että haava alkaa nyt parantua nopeammin, kun tikit on poissa. Lisäksi haava on kuulma kiinnitetty niin, että nahkan reunat ovat päälleikkäin, eivätkä vastakkain Haava on siis umpeutunut hyvin ja Rauha on (onneksi) päässyt tekemään tuhoa vain päällimmäisen nahkakerroksen kulmaan. Haavaan laitettiin jotain rasvaa. Pitää toivoa, ettei se mene enää pahemmaksi. Jälkiviisana voin sanoa, että olisi kannattanu putsailla haavaa pelkästään vedellä ja jättää se antiseptinen kokonaan käyttämättä. 

Tämän viikon Rauha on ollut aika vaisu. Lenkkeilee kyllä mielellään, mutta kotona vain nukkuu. Juo tosi huonosti, joten olen lisännyt ruuan sekaan paljon vettä. Ruokahalu on onneksi ihan entisensä. 

Mutta hei! Myös jotain hyvää tämän haavamyllerryksen lisäksi! Rauhan selkätulokset tuli eilen kennelliitolta, ja Rauhalla on näiltä osin terve selkä! :) Tästä on kiva jatkaa aksailuja, kunhan saan tytön taas kuntoon!

Piristyskuva: Rauha ja Maini jäällä pari päivää ennen Rauhan leikkuasta. (c) Anne K. 

Muutoksia

Ei ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Ei ole ollut oikein mitään mistä kirjoittaa. Tuntuu typerältä kirjoitella tänne aina vain samoja arkisia juttuja, joten olen päättänyt mieluummin pitää vähän taukoa.

Tänään kuitenkin tapahtui jotain aika uutta ja merkittävää, josta tahdon tulla kertomaan. Rauha menetti tänään naiseutensa. Toisin sanoen se steriloitiin. 

Tarkoitushan minulle oli steriloida Rauha jo jouluna, mutta se alkoi näyttää merkkejä juoksuista, niin en sitten uskaltanut varata aikaa. No juoksuja ei ikinä tullut ja lopulta päätin soittaa eläinlääkärille, ja kysyä mielipidettä sieltä. Asemalla olivat sitä mieltä, että ihan hyvin sen voi steriloida, vaikka juoksut olisikin lähellä. Niin siis varattiin aika. 

Toivon, että sterilointi vähän tasaisi Rauhaa henkisesti. Se on niin kamalan ailahtelevainen. Toisaalta pelottaa, että mitä jos tästä nyt jää jotain pysyviä vammoja, kuten virtsankarkailua. Ei auta kun seurailla ja katsoa, muuttuuko Rauha mihinkään suuntaan. Se on ainakin varmaa, että juoksujen ja kohtutulehdusten jännittäminen on nyt menneisyyttä.

Rauha 2 v.

Samassa tohinassa kuvattiin Rauhan selkäkin virallisesti. LTV, VA ja SP lähti viralliseen arvioon. Onneksi olen lukenut, että eläinlääkärit ei aina tajua ottaa kaularankakuvaa VA:ta varten, sillä ei olisi meidänkään lääkäri ottanut, jos en olisi erikseen sitä pyytänyt. 

Kuvia ei osattu juurikaan analysoida kumpikaan. Lääkäri kuitenkin laski, että Rauhalla olisi ylimääräinen lannenikana. Ei mennyt varmaksi vannomaan, ja nyt odotellaan kennelliiton tuloksia. Muuten selkä näytti ihan nätiltä. Itse en kuvista mitään ymmärrä, mutta pyysin ne taas varmuuden vuoksi itselleni. Voi sitten ainakin tarkastaa, jos kennelliitto näkee kuvissa jotain epäilyttävää. 

Otettiin kuva lonkistakin samassa syssyssä (LTV:tä varten), ja ilokseni vasen lonkka (arvioitu C:nä) näytti tänään paljon paremmalta kuin vuosi sitten. Eläinlääkäri oli sama kuin vuosi sitten joka kuvasi Rauhan lonkat, ja hän kaiveli vanhat kuvat esille ja niitä sitten vertailimme. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että B/B:ksi ne nousisivat, jos laittaisi uusinta tarkastukseen, mutta oli myös sitä mieltä, että miksi maksaa moisesta, kun narttu kuitenkin sterkataan. Samaa mieltä olin itsekin. Minulle riittää, että itse tiedän, että kaikki on kunnossa. 

Rauhan lonkat nykyään.

Ensiapukoulutuksen tuomisia

Kävin tänään koirien ensiapukoulutuksessa. Aluksi jotenkin ajattelin, että tottakai minä tiedän kaiken tarvittavat ensiavusta, painesiteellä estetään verenvuoto ja hiilellä myrkytykset, mutta kun asiaa hetken pohdin, niin tajusin, että joo, enhän minä tiedä koko asiasta juuri mitään. Ilmoittauduin siis koulutukseen, ja sainkin paljon uutta tietoa, kuten ettei mahavaivaiselle koiralle kannata syöttää riisiä (minun lääke koiran ripuliin on aina ollut keitetty riisi ja riisin keitinvesi) ja että minä kyllä huomaan, jos koirani on syönyt vaarallista rotanmyrkkyä (aina kun Rauha syö jotain tien varresta, olen varma, että nyt se oli myrkkylihapulla ja sitten seurailen Rauhan jokaista liikettä ihan silmäkovana, että jos se vaikka liittyy myrkytykseen). Kannatti siis käydä. Ainut huono puoli on, että en ollut syönyt aamupalan lisäksi mitään, niin kun kouluttaja puhui oikein paatoksella koiran oksennuttamisesta, laski minulla verensokeri ja tuli huono olo. Olin kyllä varautunut eväillä, joten kävin ne syömässä välissä. Harmitti, ettei mukaan sattunut karkkirasiaa. Kannan sellaista melko usein mukanani, sillä ei ole lainkaan uutta, että minulla verensokerit vain romahtaa ja tulee heikotus.

Kurssista innostuneena ostin elänlääkäriasemalta, jossa kurssi siis järjestettiin, Rauhalle kaulurin. Leewiä ei oltu koskaan totutettu kauluriin, ja kun koetti se hetki, että sitä piti käyttää, niin eihän siitä tullut mitään. Leewi lamaantui ja ei pystynyt edes kävelemään kauluri päässä. Siksipä ajattelin alkaa opettaa Rauhalle jo nyt valmiiksi kaulurin kanssa elämistä. Samalla ajattelin alkaa totuttaa Rauhaa myös tuniketin käyttöön. Leewi on aina ollut myös vieraiden helppo käsitellä, mutta Rauha ei ole niin itsestään selvyys, joten silletällainen voisi tehdä ihan hyvää. 

"Voihan taas näitä Sannan älyttömiä höyrähdyksiä" ajattelee Rauha.

Miksi ei huvita?

Rauha on ollut nyt viikon verran jotenkin vetämätön. Ihan iloinen ja reipas ja syö hyvin, mutta jotenkin laiska. Varsinkin tokossa sen huomaa. Ihan hassua, että kaksi kuukautta sitten olen valittanut täällä, kuinka koirani on liian vilkas ja yli-innokas, ja nyt taas ongelmaksi onkin muodostunut aivan päinvastainen, eli laiskuus. Rauha ei oikein innostu leikkimään, ja paikalla olosta on tullut sen suosikkiliike tokossa.

Mietin tähän syitä, ja ekana tuli toki mieleen, että kesäsäät ovat imaisseet Rauhasta mehut. Mutta siis kun kesä on ollut viileä, niin jotenkin vaikea uskoa, että +13 astetta voi noin suuren laiskistumisen aiheuttaa koirassa. Mietiskelin asiaa treenikaverin kanssa, ja esille nousi juoksut. Rauhan juoksut loppuin noin kuukausi sitten. Tämä on kuulma nyt oivaa aikaa valeraskaudelle. Rauha ei tee pesää ja pehmolelut saavat yhtä ärhäkät tapporavistukset kuin tähänkin asti, mutta treenikaveri sanoi, että hänen vanhemmalle nartulle oli aina ennen sterkkausta noin kuukausi juoksujen jälkeen puhjennut valeraskaus, joka ei ilmennut mitenkään muuten, kuin tekemällä koirasta niin laiskan, että sen kanssa harrastaminen oli valeraskauden aikana täysin mahdotonta. 

Olen huomannut myös, että Rauhan alin nisäpari käyttäytyy oudosti. Toinen nisistä on turvonnut ja sen pää on tummentunut. Toisesta taas vuotaa hiukan jotain vaaleaa nestettä, niin että olen nyt viikon sisään joutunut sen kahdesti putsailemaan. Voihan narttu nyt sentään. Ei ole kiva, jos Rauha nyt jonkun valeraskauden itselleen on pyöräyttänyt. Toisaalta päässä pyörii myös kaikki muukin märkäkohdusta nisäkasvaimiin ja olenkin ollut vähän kahden vaiheilla, että mennäkö lääkäriin vai ei. Olen nyt päättänyt kuitenkin vain seurailla tilannetta. Jos se on valeraskaus, niin eihän sille mitään voi tehdä. Ainoastaan sterkkaus auttaa ja Räyhis kyllä pääsee/joutuukin leikkauspöydälle luultavasti melko pian. Tahtoisin kastroida sen jo tänä syksynä, mutta riippuu vähän rahatilanteesta. Viimeistään keväällä kuitenkin. 

Opettele lukemaan koiraasi

Varoitus! Postaus sisältää ulosteasiaa!

Eilen tokotreeneissä otettiin Rauhan kanssa heti alkuun kisamainen treeni. Aloitettiin paikkamakuulla, joka meni ihan älyttömän hyvin. Rauha ei ollut yhtään levoton, ei piipannut kertaakaan, eikä maiskutellut suullaan namipalojen toivossa, vaikka minä olin ihan kisavälimatkan päässä. Olin tosi yllättynyt ja tietysti mielissäni. Rauhalta loppui juoksut tällä viikolla, ja ajattelin, että nyt siitä on tullut fiksu tyttö, kun juoksuista päästiin. Palkkailin Rauhan rauhallisesti, niin kuin aina paikalla olojen jälkeen ja mentiin hetkeksi kentän laidalle odottelemaan. Sielläkin Rauha oli rauhallinen ja olin jo vähän äimänä asiasta. 

Treenikaveri sitten lähti liikkuroimaan meitä ja otettiin kaikki ALO-liikkeet niin kuin kisoissa. Ensimmäisenä seuraaminen hihnassa ja mitä. Rauha laahusti minun perässä kuin märkä rätti. Tai no ei perässä, paikan se piti, mutta kontakti oli jotain puolisilmällä pälyilyä ja eka perusasento jäi ottamatta. Rauhalla oli korvat ihan luimussa ja pää matalalla, ihan kuin se olisi ollut kamalissa paineissa. No minä tietysti ajattelin, että mielentila vain on huono ja leikitin Rauhaa vähän. Hyvin se innostui leikkimään, mutta sitten kun jatkettiin treeniä, niin sama luimistelu jatkui. Sillä sitten mentiin seuraamiset ja liikkeestä maahan kohdalla jouduin antamaan Rauhalle kaksoiskäskyn, jotta se meni maahan. Siis ei ikinä ole ollut tuollaista ongelmaa meillä ja olin tosi kummissani. Luoksetulossa taas Rauha ei ollut yhtään hötky, vaan istui ihan rauhallisesti niin kauan, että minä kutsuin sen.  Tämäkään ei ole Rauhan tapaista, kun yleensä se hytkää, ja hyvä ettei streppaa, kun on niin intona tuosta liikkeestä. Liikkeestä seisominen meni ihan on. 

Olin tuon kisamaisen suorituksen jälkeen kauhuissani. Oliko Rauha muuttunut lötteröksi näin juoksujen jälkeen vai mikä sitä vaivasi. Lopputreeni sitten pääasiassa leikittiin ja otettiin kivoja juttuja, kuten ruutuun lähetyksiä, ja ihan pikkuseuraamispätkiä, niin että kontakti pysyi hyvänä.

Sitten lähdettiin käppäilemään kotiin päin, ja eipä kauaksi ehditty, kun Rauha väänsi oikein kunnon vesiripulipaskat. Okei. Kaksi vaihtoehtoa. Joko Rauha oli vetänyt treeneistä niin kamalat paineet, että sen maha oli mennyt sekaisin, tai sitten sen maha oli ollut jo valmiiksi kipeä treeneissä ja siksi se oli siellä niin kummallinen. Veikkasin jälkimmäistä. Ripuloinnin jälkeen Rauhan olo selvästi helpottui ja se pomppi hurjia iloloikkia ja oikein haukahteli innosta. 

Päästiin kotiin ja annoin Rauhalle iltaruuan. Alettiin Janin kanssa katsomaan leffaa sängystä, niin mitäs ihmettä. Rauha pomppaa sänkyyn ja käpertyy jalkopäähän ihan tiukaksi kippuraksi! Tuo ei koskaan tule sänkyyn. Ei ikinä. Komensin Rauhan pois ja kyllä se nöyrästi siitä sitten lähtikin. No jatkettiin leffaa, jonka aikana minä satuin nukahtamaan. Heräsin, kun leffassa oli jo loppurytinät menossa ja huomasin, että Rauha istui sängyn vieressä, läähätti ja tuijotti minua. Kysyin Janilta unen pöpperössä, että "miksi Rauha on tuossa?". Jani vastasi, että se oli siinä jo jonkin aikaa istunut, läähättänyt ja uikuttanut. Nousin ylös, tunnustelin Rauhan mahaa, jota se selvästi aristi. Oikein köyristi selkää, kun koskin vatsaa. Tajusin, että nyt äkkiä ulos, mutta jotenkin juuri heränneet aivoni kuitenkin päättivät, että käympäs ensin itse vessassa. No sieltä kun tulin, olikin olkkarin lattia ihan vesiripulissa ja Rauha siinä vielä kykki tarpeillaan ihan kamalan häpeileväisen näköisenä. Puhelin sille sitten mahdollisimman kiltillä äänellä, että "ei haittaa mitään. hyvä tyttö. Ei haittaa yhtään mitään". Vähän se ehkä rentoutti Rauhaa ja se rippelteli loppuun ja kävi sitten tekemässä pari iloloikkaa vähän kauempana. Selvästi mahakipu helpotti. 

Käytin Rauhan vielä ulkona, ja se teki sinnekin yhden ripulin. Sitten tultiin takaisin nukkumaan ja nyt aamulla Rauha herätti minut taas piippailemalla. Lähdettiin ulos, ja edelleen on tytöllä maha sekaisin. :( Saas nähdä miten meidän juhannuksen käy, jos joudun päivystämään Rauhan mahantoimintoja. Onneksi sää on sellainen, että ei nyt kamalasti harmita, vaikka joutuisi kotona juhannuksen viettämään. Enemmän harmittaa nuo eiliset treenit. Miten voi olla niin paukapää, ettei tajua koiran kipua, vaikka koiran käytös antaa erittäin selkeästi ymmärtää, ettei sillä ole kaikki hyvin ja sitten vielä vedän jotkut kisamaiset treenit. Voi hyvä jukara sentään, että voi olla ihminen tyhmä. 

Koirapäivä

Eilen koiranpäivän kunniaksi käytiin Rauhan kanssa koettamassa rally-tokoa jopa kaksi kertaa Midog-koirakoulun järkkäämässä koirapäivätapahtumassa. Molemmilla kerroilla radat olivat lyhyet ja niiden tarkoitus oli vain vähän esitellä rallytokoa lajina. Mukavaa puuhaa kyllä, kun tällä meidänkin pienellä tokotaustalla nuo alokasluokan temput pystyy tekemään. Ainut vain, että Rauhan pyllynkäyttö ei ole vielä kamalan hyvää, niin esimerkiksi 360 astetta vasempaan -kyltti on vielä melkoista säheltämistä. Mutta ehkä jos kesän treenailisi, niin voisi syksyllä vaikka käydä kokeissa?

Tänään on vuorossa Rauhan silmäpeilaus ja polvitutkimus joukkotarkissa. Sen jälkeen minä lähden Ouluun ja Rauha jää Janille muutamaksi päiväksi. Eipä siinä muuten mitään, mutta Jani on kavereidensa luona viikonlopun, joten mun pitää viedä Rauhakin sitten sinne. Jännittää kamalasti, miten Rauha pärjää viikonlopun vieraiden ihmisten keskellä ilman minua. No tämä on hyvä sopeutuvuustesti Rauhalle.

Maini, Rave ja Rauha. Kuva ei nyt liity aiheeseen, mutta kuvattomana pikkupostaukseni näytti kovin surulliselta. (c) Anne Kylmäoja

Vuoden eka esineruutu ja pikku-Tino

Kennelliitto oli nopea, ja Rauhan lonkkatulokset tuli jo tänään! Lonkat B/C ja kyynärät 0/0. Hain myös maanantaina Rauhan kuvat eläinlääkäriasemalta itselleni. Kyynärkuvat tuskin ovat kovin kiinnostavat, mutta tässäpä lonkat.

B/C

Nyt kun olen tässä muitakin lonkkakuvia katsellut ja selaillut, niin pitää sanoa, että olen minä niissä rumempiakin C-lonkkia nähnyt. Näillä mennään, ja en tule kyllä noilla lonkilla rajoittamaan Rauhan elämää mitenkään. Parempi vaan, että tyttö saa hyvän lihaskunnon, niin aina vain vähenee mahis siitä, että lonkat koskaan Rauhaa vaivaisi. 

Tänään on ollutkin touhukas päivä. Kävimme aamupäivällä tapaamassa Kuopioon rantautunutta nahkapoikaa, 3,5kk:n ikäistä Tinoa. Rauha tykkäsi Tinosta suunnattomasti ja ihan nätisti nahkiaiset leikkikin muuten, mutta välillä kun Rauha sai oikein kovia hepuleita, se jyräsi Tino-paran ja Tinoa vähän hirvitti. 

Tinon tapaamisen jälkeen jatkoimme Rauhan kanssa matkaa kohti Pikku-Neulamäkeä, jossa lenkkeilimme Annen, Mainin ja Tessun kanssa ja teimme myös vuoden ensimmäiset esineruudut. Sulaa paikkaa oli vaikea löytää, sillä täällä on vielä melkoisesti lunta, mutta kun muissakin blogeissa on päästy jo maastokausi korkkaamaan, niin kyllähän meidänkin piti! Video on kuvattu minun kameran röhjäkkeelläni, joten laatu on sen mukainen. Kiitos kuitenkin Annelle kuvaamisesta. 

Nyt vain odotellaan, että lumet sulaisi vähän paremmin täältäkin, ja pääsisi taas touhuamaan jäljen ja esineiden parissa.

Kun kaikki ei mene putkeen

Meillä on ollut nyt harmistuttavat päivät. Eilen osallistuimme seuramme agilityn alkeiskurssin "pääsykokeisiin". Ilmoittautuneita oli 10, joista 5 valittiin kurssille. Testi oli todella helppo. Se piti sisällään luoksepäästävyyden ja sitten vapaamuotoisen luoksetulon niin, että "tuomari" jäi pitämään vielä koiraa hihnasta ja kun koira tuli, leikittiin sen kanssa. Lopuksi tehtiin vielä kaikista osallistuneista rivi, ja jokainen pujotteli sen vuorollaan. Rauha suoriutui mainiosta, suorastaan tyädellisesti. Mutta niin selvisi lähes kaikki muutkin. Illalla sähköpostiin kilahti viesti, että emme päässeet mukaan kurssille. Harmittaa, kun mitään selityksiä ei ollut mukana, mutta veikkaan, että rotu ja Rauhan "korkea" ikä vaikuttivat päätökseen. Useimmat osallistuneista olivat 7kk-1v ikäisiä. Harmittaa sekin, että ei tuo koira tuosta enää nuorene, niin mahdollisuudet päästä alkeiskurssille huononevat kokoajan. Katselin tuossa, että Kuopiossa olisi muutama agilityseura, joissa olisi tilaa, mutta ne ovat taas sitten niin kalliita, ettei opiskelijabudjetilla puhettakaan. Pitänee alkaa siis nyt tutustumaan tarkemmin siihen rally-tokon ihmeelliseen maailmaan. :D

Tänään oli sitten vuorossa lonkka- ja kyynärkuvaus. Osallistuimme joukkotarkastukseen, joten koiria työstettiin vähän liukuhihna tyyliin, eikä minulla ollut kamalasti aikaa jäädä jauhamaan kuvista eläinlääkärin kanssa. Se kuitenkin katsottiin, että kyynärät ok, mutta lonkat ei mitään priimaa ole. Eläinlääkäri veikkasi C/C, mutta omaan silmääni oikea lonkka näytti ihan ok:lta, että voisivat mielestäni olla vaikka B/C. Pahimmassa tapauksessa C/D. Vasen lonkka oli muuten mielestäni ihan ok, mutta malja oli matala. Sen verran eläinlääkärin kanssa juttelin, että lonkat on kuitenkin ihan hyvät ja eivät tule mitenkään Rauhan elämää rajoittamaan, ja voidaan jatkaa rälläilyä ihan niin kuin tähänkin asti, mikä tietysti on pääasia! En ottanut Rauhalle herätepiikkiä, joten tuossa se nyt nukkuu vilttiin käärittynä mun vieressä. Tämä päivä saattaakin olla melko rauhallinen Räyhiksen osalta. 

Makkara löllähti lattialle. Jaksoi silti murista eläinlääkärille, kun nostettiin se pöydälle.

Vuosi 2014

Vuosi alkaa olla jo lopuillaan, joten on aika tarkastella, kuinka me Rauhan kanssa selviydyimme viime joulukuussa asettamistani tavoitteista! Arvioin onnistumistani asteikolla: Check! (toteutui) Jaa-a. (toteutui osittain) Nope.(ei toteutunut)

- Tavoite nro 1: Tulla kunnolliseksi koirakansalaiseksi. 

• Sisäsiisteys Check!
• Nätti remmikäytös Jaa-a. Tämä oli jo jossain vaiheessa kunnossa, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana on otettu takapakkia, ja minun on pidettävä koiria ohittaessa Rauha todella tarkasti hallinnassa, ettei se ala hillua tai haukkua. Lisäksi viime viikkoina myös vastaan tulevat ihmiset ovat jostain syystä alkaneet kiinnostaa ja Rauha koettaa välillä ohimennen nuuskaista ohikulkijoiden housuja...
• Ystävällinen ja rohkea suhtatuminen vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Jaa-a. Tämä on toteutunut mielestäni niin hyvin kun se on Rauhan kanssa voinut toteutua. Rauha on kuitenkin pidättyväinen ja ei se tule muuksi muuttumaan. Ymmärrän nyt enemmän, ja en enää odota, että Rauhasta koskaan tulisi vieraat häntä heiluen ovella pussaileva kaikkien kaveri. Ehkä jopa parempi näin. :D
• Irti pysyminen  Check!
• Yksin kotona oleminen työ-/koulupäivän ajan Check!
• Ystävyys Karvisen kanssa Jaa-a. Viimeksi eilen nuo nukkuivat vieretysten sohvalla, niin että Rauhan pää oli Karvisen pyllyä vasten. Viimeksi tänään Karvinen läppäisi Rauhaa nenään, kun Rauha tunki liian lähelle. 
• ja kaikki muu perusarkikäytös kuntoon! Jaa-a. Muuten ei nyt tule mieleen suurempi ongelmia arjessa, mutta Rauha hyppii tuttuja ihmisia vasten helposti innostuessaan. Lisäksi kaikelle uudelle ja kummalle pitää puhista. 

"Olen rauhallinen ja kiltti tyttö"

"Ulkonakin aina tosi fiksu ja sievä"

"Tai no en ehkä ihan aina"

- Tavoite nro 2: Terveys kuntoon. 

• Madotukset Check!
• Rokotukset kuntoon Check!
• Sydämen sivuäänestä eroonpääsy/sydämen tutkinta, mikäli ääni ei häviä kesään mennessä Check!
• Yritetään vältellä onnettomuuksia! Check!

Hampaat tuotti välillä pään vaivaa.

Mutta onnettomuuksilta vältyttiin!

- Tavoite nro 3: Aloitetaan tottelevaisuuskoulutus. Eli siis tokon ALO-liikkeiden opettelu. Toivottavasti päästään myös jollekin kurssille tai treeniryhmään kesällä/syksyllä.  Check! Meni hyvin. Keväällä käytiin KPSH:n pentukurssi, josta jatkettiin suoraan KPSH:n TOKO:n ALO-kurssille, joka kestikin koko kesän. Kurssin loppuessa päästiin viikottain treenaavaan KPSH:n ohjattuun TOKO-ryhmään mukaan, ja siellä tarkoitus jatkaa ensi vuosikin! Kävimme myös tavoitteettomasti yksissä möllitokokisoissa hakemassa II-tulos. Lisäksi ollaan käyty treenailemassa omatoimisissa treeniryhmissä ja collie-yhdistyksen alaosaston treeneissä.

"Opin makoilemaan sohvalla!"

"Opin kiusaamaan Leewiä!"

"Ja opin syömään keppejä!"

- Tavoite nro 4: Kehäilemään! Olisi kiva päästä nyt alkuun pääasiassa mätsäreihin, mutta toivon mukaan päästään korkkaamaan myös parit viralliset näyttelyt. Tuloksissa ei ole mitään tavoitteita, kuhan nyt käytäisiin näytillä. Check! Mätsäreitä kierrettiin yhteensä pyöreät kymmenen kappaletta! Näyttelyissäkin käytiin, kahdesti pentuluokassa ja kerran junnuissa hakemassa se EH. 

Tavoitteiden lisäksi ollaan touhuiltu muutakin ekstraa ja vuosi on ollut tosi mukava! Kävimme Rauhan kanssa kesällä yhden jälkikurssin, mutta se tapa jäljestää ei ollut ihan meidän juttumme, joten syksyllä kävimme jälkileirillä ja osallistuimme alaosaston jälkipäivään. Saatiin innostusta ja apua jäljestykseen ja sitä on nyt vähän treenailtu pitkin syksyä. Käytiin myös paimennusleiri, joka oli todella antoisa ja syksyllä Rauha suoritti hyväksytysti paimenkoirien taipumuskokeen. Kokeilimme myös pallopaimennusta ja tarkkuusetsintää ja kävimme tutustumassa vinttikoirien juoksukilpailuihin epävirallisissa kisoissa! Lisäksi olemme lenkkeilleet satoja ja taas satoja kilometrejä ja tavanneet kymmeniä uusia koiratuttavuuksia. Rauha on juossut ja paininut, ilostuttanut ja vihastuttanut. Kotona on köpsötetty yhdessä sohvalla monia iltoja. Ja kaiken kaikkiaan ollaan varmasti molemmat tyytyväisiä tähän vuoteen. Ensi vuodellekin on suunnitelmia, mutta esittelen ne sitten toisessa postauksessa.

Ensivuoden suunnitelmia odotellessa!

Geenitestitulokset

Tilasin Rauhalle geenitestin muutama viikko sitten ja tulokset pärähtivät tänään sähköpostiin!

CEA:   R/R   normaali

DM:   N/N   normaali

MDR1:   +/-   kantaja

Eli siis aivan loistavat tulokset, sillä näiden varjolla Rauhan ei ole todennäköistä sairastua collieiden perinnölliseen silmäsairauteen eli CEA:han eikä etenevään selkäydinrappeumaan eli DM:aan ja lisäksi sen ei pitäisi olla yliherkkä lääkeiaineena käytetylle ivermektiinille, Rauha ainoastaan kantaa yliherkkyysmutaatiota. Parasta tässä on se, ettei minun enää tarvitse olla niin paniikissa, kun Rauha yrittää syödä hevosenkakkaa lenkkipoluilla. Jotkin hevoslääkkeet kun sisältävät ivermektiiniä. 

Tässä myös kuvia eilisestä mätsäristämme Iisalmessa. Tarkoitus oli viedä Leewi-pappa kehään, mutta oli niin kuuma, etten viitsinyt veteraani kiusata. Leewi kun on jo niin herkkä kuumuudelle. Käytiin sitten Rauhan kanssa vähän esittäytymässä tuloksena isojen pentujen PUN3.

Rauha oli mahdottomalla räyhäyspäällä ja haukkui kehänlaidalla taas tosi paljon. Yritti päästä leikkimään kaikkien kanssa, mutta sitten kun vein sen koirapuistoon mätsäreiden päätteeksi, se meni penkin alle piiloon!! Mitä ihmettä? Rauha on nykyään innokas koirapuistokoira joka rakastaa juosta. Varsinkin kun kaverit olisivat olleet ihan sopivan kokoisia ja ihan kilttejäkin. En ymmärrä. Ehkäpä syynä oli puistossa ollut thai ridgeback dog, joka oli kyllä ihan kiltti, mutta varsin eleetön, ja kun sillä oli vielä kokoajan tietysti selkäkarvat "pystyssä", koska se ominaisuus rodulle kuuluu, niin ehkä se oli Rauhan mielestä arvaamaton. Tai sitten tämä on taas näitä teini-iän oikutteluja. 

Tassuhaava

Rauhan "mahatauti" meni onneksi ohi päivässä, mutta jotta ei olisi liian mukavaa, huomasin heti perään Rauhan tassussa jonkilaisen haavan. Haava on varpaiden välissä, joten en olisi edes huomannut koko haavaa, jos Rauha ei olisi nuollut sitä niin antaumuksella. Ostin puhdistusainetta ja suihkuttelin sitä haavaan. Rauha aristaa haavaa kyllä tosi paljon ja puhdistusainekin varmaan kirvelee ikävästi, joten puhdistaminen on melkoista taistelua. Nuoleminen on nyt kuitenkin vähentynyt paljon, en ole nähnyt Rauhan nuolevan haavaa enää pariin päivään, joten jospa se olisi parantumaan päin. 

Muutenpa meillä on nyt mennyt ihan hyvin. Niin no, paitsi että Rauhasta on tullut kamalan omiva ruokansa suhteen. Tultiin eilen Iisalmeen, ja kun ruokin Rauhan ja Leewin yhtäaikaa, joudun kokoajan valvomaan, että Leewikin saa syödä. Myös kotona Kuopiossa sattui konflikti toissapäivänä, kun annoin Rauhalle rustoluun. Karvinen yritti päästä nuuskimaan, minkä herkun Rauha olikaan saanut ja Rauhapa hyökkäsi sitten Karvisen päälle. Karvinen säikähti ja ampaisi kirjahyllyn alle piiloon. Olipa tosi kiva jättää ne kahdestaan kotiin työpäivän ajaksi, mutta onneksi, kun tulin kotiin iltapäivällä, olivat ne jo unohtaneet riitansa ja kaveerasivat taas tuttuun tapaan. 

No mut siis MUUTEN on menny ihan hyvin. Jäljestyksen alkeiskurssi loppui tällä viikolla, ja päätettiin, ettei mennä jatkokurssille, sillä jo noissa alkeisasioissa on niin ohjaajalle kuin koirallekin opettelemista tälle kesälle. Tokon alkeiskurssin vika kerta on ensiviikolla ja olen laittanut "hakemuksen" jatkopaikkaa varten. Ilmoitin Rauhan Sawo Showhun lauantaille, jonne ei kyllä ole mitään tavoitteita, mutta kyllähän sitä kotikaupungin näytelmiin on mentävä.

Mutta tässäpä taisi olla viimeisen viikon merkittävämmät tapahtumat. Mulla menee paljon aikaa töissä ja Rauha on päivät yksin kotona. Jätän sille aina jonkin pahvin, jota se saa repiä.

p.s. Rauha esiintyy uusimmissa collie-sanomissa. Sivun 106 vasen alanurkka! :D

asd

Kotona oli tänään vastassa ei-niin-mieluisa yllätys. Rauhan maha oli mennyt sekaisin ja lattia oli aivan ripulissa. Jo rappukäytävään haistoin, että nyt ei kaikki ole kunnossa. Viimeksi kun Rauhalla oli ripuli, se oli kerrasta poikki, eli Rauha oli ripuloinut silloin sisälle, mutta sitten lenkillä kakka oli jo parempi..Nyt ollaan käyty kahdesti ulkona, ja maha on ollut ihan vetenä. Lisäksi Rauha hankaa takapuoltaan nurmikkoon ja kotona se nukkuu paljon. Keitin Rauhalle riisiä ja annoin sitä keitinveden kanssa. Rauha söi, mutta todella hitaasti. Voi pikkuista. :(

Mietin taas, että mistä maha on mennyt sekaisin. Rauha oli eilen treenirepun kanssa autossa puoli tuntia, jonka aikana se oli tyhjentänyt pussillisen kuivatettuja kivipiiroja. Kivipiirat voivat olla yksi syy. Jos näin on, niin ripuli lienee huomenna jo ohi. Mutta jos tuo jatkuu vielä huomenna, niin tämä on varmaan jotain vakavampaa. Rauha saa syötyä jonkin verran lenkeillä sorsan kakkaa (sitä on täällä KAIKKIALLA). Mietin, että onkohan Rauha voinut saada sitä kautta salmonellan. Toisaalta olimme myös eilen koirapuistossa, joissa tunnetusti taudit leviää, ja sieltäkin on joku pöpö voinut iskeä. Kamalimpana vaihtoehtona mieleen tulee myrkyt. Täällä päin on ollut paljon taas näitä koiranmyrkytystapauksia rotanmyrkyllä. Stressaa ihan kamalasti, että mitä jos. Pitää vain toivoa, että maha on huomenna normaali. Jos ei, niin en varmaan voi olla viemättä tuota lääkäriin, sen verran paljon nuo myrkkyjutut pelottaa. :(

Rauha oli tänään kyllä myös sellainen ääliö piski, kun lähdettiin lenkille. Sisäpihalla oli paljon porukkaa. Lapsia vanhempineen pääasiassa. Sitten siihen ajoi joku vanhahko nainen pyörällä ja Rauha alkoi huutaa tällae naiselle ihan hulluna. Pysähdyin seurailemaan tilannetta ja Rauhan haukku oli todella uhmakasta. En tiedä yhtään mikä naisessa ärsytti, ja Rauha haukkuikin niin pitkään, että nainen meni sisälle. Sitten se hiljeni ja jatkoimme matkaa. Kenestäkään muusta Rauha ei pihalla välittänyt. Yksi pikkupoika kyllä säikähti tätä episodia ja lähti karkuun, kun kuljettiin ohi.

Mutta jotta ei tule pelkkä valituspostaus niin lisäämpä tähän vielä kuvia. Me voitettiin muutama viikko sitten mätsäreistä tällainen "studiokuvaus" ja nyt kuvat sitten tulivat. (Oletteko muuten huomanneet, että olen lisännyt tuonne Rauhan sivulle "tulokset" osion. :D) Näissä vain ei ole mitään taustaa, tai on tuollainen valkoinen, mutta Rauha ei oikein erotu tuosta. Harmittaa vähän, kun Rauhan korva päätti noustaa juuri kuvaustilanteessa pystyyn. :D Kuvausten jälkeen se palasi normaaliksi. Ilmeisesti tilanne oli niin jännä, että piti ihan korva nostaa pystyyn. Kuvat on ottanut Annika Klink.

Räyhä Räkyttäjä

Niinhän se on, että kun yhdestä ongelmasta pääsee eroon, niin toinen ilmestyy tilalle. Meillä on ollut tässä lumien sulamisen jälkeen ongelmana hihnassa kävely. Rauha yrittää jäädä nuuskimaan, ja varsinkin pihasta lähtiessä painaa jarrut sähäkästi päälle. Sinnikkäällä perässä hinauksella ollaan kuitenkin edistytty paljon, ja tällä hetkellä Rauha kulkee suurimman osan ajasta hihnassa minun edelläni (niin kuin haluaisinkin). Lisäksi jos se nuuskaisee jotain tien viereltä, se on yleensä vain pikainen nuuskaisu, ja matka jatkuu uudestaan säpäkästi. 

Mutta jotta tuo hihnassa kävely ei olisi liian mukavaa, on Rauha päättänyt muuttua remmirähjääjäksi. Vastaantulevia ihmisiä ei onneksi noteerata mitenkään, mutta nuo vastaantulevat koirat.. Oi voi. Kaikille ei onneksi haukuta. Pikkukoirat ja hihnassa hyvin käyttäytyvät koira saavat olla rauhassa, mutta jos vastaan tuleva koira haukkuu, niin eihän siihen voi olla vastaamatta, ei mitenkään. Sitten siinä onkin itseään ruokkiva kierre, kun vastaatulija haukkuu entisestään, joka taas provosoi Rauhaa lisää. Tämän lisäksi myös todella isot koirat ja pimeässä/yllättävästi eteen tulevat koirat saavat usein Rauhan aukaisemaan suuren suunsa. Näissä tilanteissa yleensä saan Rauhan hiljennettyä sillä, että istutan sen ja sitten yhdessä katsotaan nätisti, miten "pelottava" koira menee kyllä ohi. 

Jonkilaista epävarmuuttaan Rauha siis yleensä varmaan haukkuu, mutta on myös yksi koirakko, naapurimme, jota pitää aina haukkua ihan hullun lailla. En ymmärrä miksi. Jo kaukaa Rauha tunnistaa tämän koirakaksikon ja alkaa räkyttää, enkä saa sitä hiljaiseksi millään ilveellä. Ollaan naapurin kanssa annettu koirien tutustua ja leikkiäkin, mutta ei. Niille on aina haukuttava. Kerran heittelin Rauhalle puistossa palloa, ja tämä koirakko tupsahti yllättäen taaksemme, niin että Rauha näki ne ennen minua, ja Rauha paineli suoraan koirien luokse. Koskaan muulloin se ei ole minulta karannut muiden koirien luokse, mutta nämä kaksi koiraa ovat tässäkin asiassa poikkeus. Koirat tosiaan nyt jo tuntevat toisensa, että se varmaankin liittyi tähän karkaamiseen, mutta niska-perse-otteella kannoin silti Rauhan sieltä pois. Naapuri varmaan ajattelee, että Rauha on ihan mahdoton ongelmakoira. :D 

Tämän räyhäämisongelman lisäksi, minua vieläkin stressaa nuo Rauhan hampaat. Tällä hetkellä yläkulmurit, sillä naskaliyläkulmurit eivät ole vielä irronneet ja pysyvät ovat kasvaneet jo TOSI paljon. Odottelen nyt vielä, vähän nuo tuntuisivat kuitenkin heiluvan, ja olenkin nyt pari päivää koettanut heilutella hampaita irti. Lisäksi nuo alakulmurit ovat painaneet kamalan näköiset reiät Rauhan ikeniin. Soitin tästä eläinlääkärillekin, mutta sanoivat vain, että ei niille mitään tehdä, ennen kuin ne ovat kokonaan kasvaneet. Tässäpä siis odottelen ja toivon, että alakulmurit tajuavat kääntyä ja kasvavat omalle paikalleen. On tämä collieiden hampaiden vaihto monimutkaista.

Räyhän kaksoiskulmurit.

Loppuun vielä pari Anne K:n ottamaa kuvaa Rauhasta ja Mainista keväisellä metsälenkillä. Lisää kuvia lenkistä ja koirista löytyy täältä! :)

Rauha ja sensei-parta.

Kauhun hetkiä iltalenkillä

Kävipä taas sydän kurkussa tuon tirriäisen kanssa. Olimme tulossa lenkiltä jo takaisin päin, ja tulimme sataman kautta. Tähän aikaan vuodesta siellä ei ole enää illalla ketään, joten pidän Rauhaa siellä aina irti, koska on paljon tasaista tilaa juosta. Niinpä nytkin Rauha juoksenteli ympärilläni vapaana, kun yhtäkkiä se sai päähänsä rynniä jäälle! En ymmärrä mistä tuokin päähän pisto tuli. Ei me olla jäällä käyty viikkoihin ja Rauhakin on kuullut miten se jää jo jylisee, ja tähän asti sitä siksi vältellyt. No mutta nyt unohtui varovaisuus ja Rauha juoksi sataman "raput" alas ja pomppasi jäälle, ennen kuin ehdin sanoa mitään. Minä jähmetyin saman tien. Katsoin jäätä ja huomasin, että jään laidat olivat ihan sulaneet. Varovasti huhuilin Rauhaa ja se jähmettyi ja jäi tuijottamaan minua. Rauha oli pompannut sen verran keskelle jäätä, että jää vielä kantoi sitä, mutta näin, että jään laita oli niin sulaa, ettei se enää kantaisikaan. 

Ajattelin yrittää houkutella Rauhan kävelemään jäätä pitkin vähän sivumpaan, jossa jään reuna näytti tukevammalta, mutta samantin kun otin askelen, päätti Rauha lähteä juoksemaan luokseni. Ja niin se oli vain yksi iso molskis, kun jään reuna petti, ja Rauha tippui jäihin. Vain kuono jäi pinnalle ja voi herran jumala, että minä menin paniikkiin, ja lähden juoksemaan Rauhaa kohti. Satama kun on luonnollisesti laivoille tarkoitettu ja vesi on syvää. Minä en kuitenkaan ehtinyt kuin ottaa pari juoksuaskelta Rauhaa päin, kun vedestä ponkaisi jo ruskea-valkoinen viiva. Viiva liikkui kuin salama ja ampuili ympäri ämpäri ja pyöri ja ravisteli ja pyöri vähän lisää. En voinut kuin nauraa helpotuksesta. En tiedä millä ilveellä Rauha pomppasi sieltä syvästä vedestä pois, mutta pääasia on, että se pääsi pois. Kotiin oli matkaa vielä puoli kilsaa, ja se menikin sitten meiltä molemmilta juosten. Kotiin päästyämme Rauha oli jo aika kuiva, joten en vienyt sitä suihkuun, vaan kuumalla vedellä vain genitaalialueen lämmitin, ettei nyt tulisi virtsatientulehdusta ja sitten käperryttiin viltin kanssa sohvalle lämmittelemään. :)

Ja hei, pitää myöntää, että taisin tosiaan olla vähän liian hötky noiden Rauhan hampaiden kanssa. Eilen annoin Rauhalle sellaisen jäisen rustoluun, jota se sitten pari tuntia jyysti, ja aamulla huomasin, että toinen noista alakulmureista heilui jo ihan hurjana. Lähdettiin sitten Mustin&Mirrin pentuleikkeihin, joissa huomattiin, että yhden koiran pää oli yhtäkkiä ihan veressä. Asiaa tutkittuamme huomasimme, että Rauhan hammas oli irronnut ja jättänyt leikkikavereihin veritahroja. Kaiken kukkuraksi hammaskin löytyi lattialta! Ensimmäinen hammas jonka sain Rauhalta talteen. Kotiin tultuamme annoin Rauhalle taas rustoluun, jota se pari tuntia järsi, ja järsinnän jälkeen oli toinenkin kulmuri kadonnut. :D Heh. Olitte oikeassa. Minä panikoin turhia.

Rauha ja Karvinenkin ovat alkaneet jo vähän ystävystyä. :)

Hei me treenattiin!

Pääsimme Rauhan kanssa tänään sisätiloihin treenaamaan Musti&Mirri-areenalle. Kyseessä oli itsenäiset treenit, että ihan minun taitojeni varassa mentiin vieläkin. Ensi viikolla meillä alkaa pentukurssi, jolloin päästään sitten ihan valvovan silmän alle treenailemaan. Tänään otettiin sivulle tuloja, pieniä seuraamispätkiä ja kontaktikävelyä, leikkimistä sekä vähän luoksetuloja ja paikalla makuuta. Kokeiltiin myös ekaa kertaa hyppyä ja aloitettiin liikkestä maahan harjoittelut. Minusta meillä meni oikein hyvin, joskin seuratessa Rauha tahtoo mennä vinoon ja lähteä edistämään. Minun pitäisi kuvata taas video meidän tokoilusta, kun tuo "hyvin mennyt treeni" on niin suhteellinen käsite. Toiselle treeni voi olla hyvin vedetty, mutta toisen mielestä sama suoritus ei olekaan niin hyvä. Siksi pitäisi saada videota, että jokainen voisi tehdä omat päätelmät, missä me ollaan menossa. :D

Rauhan ripuli oli muuten kertaluontoista, ilmeisesti juurikin siankorvasta johtuvaa. Eilen ja tänään kakka on ollut taas ihan normaalia. Onneksi päästiin näin vähällä sen suhteen. Hampaat sen sijaan huolestuttavat edelleen. Kävin äsken ostamassa pakasterustoluita, ja yksi onkin tuolla jääkaapissa jo vähän sulamassa ja odottamassa pääsyä Rauhan suihin. Sain myös vinkin, että pyyhkeellä vetäminen voisi auttaa kulmureita irtoamaan, kun pyyhkeessä on sellainen kiva hampaisiin takertuva pinta. Pitää aloittaa siis hammasriuhdontatalkoot. Tässä kuvatkin noista Rauhan hurjista alakulmureista:

Salamalla.

Ja ilman.

Ripuli

Minua odotti tänään yllätys kotona koulusta palatessani. Rauha oli tehnyt ensimmäistä kertaa kakat sisälle! Tai paremminkin kakkoja sisälle, sillä kakkaa oli vähän joka puolella keittiössä. Onneksi matot oli säilynyt, ja kakka oli helppo luututa pois. 

Kuten otsikostakin voi päätellä, kakka oli hyvin löysää, ihan sellaisia ripulilänttejä oli lattia täynnä. Rauhan maha oli siis mennyt sekaisin, eikä se ollut voinut pidätellä enää. Reppana. Mietin tässä nyt sitten, että onko Rauhaan iskenyt mahatauti, vai onko se syönyt jotain sopimatonta. Veikkauseni kallistuu enemmän jälkimmäiseen, sillä Rauha on kova popsimaan ulkoa kaikenlaista. Lisäksi annoin Rauhalle lehtiessäni aamulla ihan uudenmerkkisen siankorvan. Toivon että ripuli johtui tuosta siankorvasta. Laitankin nyt nuo uudet siankorvat pannaan, ja katson, josko se riittäisi. Annoin Rauhalle äsken desin naksuja, mutta en muuta. Keitän vielä illaksi sille riisiä, niin jospa tuo maha tuosta rauhottuisi.

Meillä on toinenkin ongelma. Huomasin nimittäin eilen, että Rauhan alakulmahampaat ovat puhjenneet, mutta naskalit eivät ole irronneet vielä tilalta. Toinen naskali heiluu vähän, mutta toinen ei lainkaan. Pitää katsoa vielä pari päivää, mutta jos nuo hampaat eivät aio irrota, niin sitten kai se olisi eläinlääkärireissu. :(

Odottaa keppiä..

Juoksee perään.. 

Tuo kepin!

Viikonlopun touhuja

Rauha sai eilen tehosterokotukset, joten nyt aukeaa meilläkin vapaus koiratapahtumiin ja -puistoihin! Ensimmäinen mätsärimme on tosin näillä näkymin vasta kuukauden päästä, mutta ompahan aikaa harjoitella. Itse rokottaminen sujui jälleen ongelmitta. Rauha oli reipas ja kävi antamassa mies eläinlääkärille pari pusuakin, mikä oli minusta ihan ihme, kun yleensä se ei hirveästi pidä vanhemmista miehistä. Ainut töppäys sattui minulle, kun unohdin rekisteritodistuksen kotiin, mutta onneksi minulla oli vapaapäivä, joten kävin noutamassa todistuksen rokotuksen jälkeen, ja niin saatiin tarrat oikeaan paperiin. Seuraava rokotus onkin sitten vasta vuoden päästä!

Tänään päästiin Rauhan kanssa ensimmäistä kertaa näyttelytreeneihin. Ravaamista ei olla harjoiteltu koskaan, varsinkaan niin, että edessä ja takana ravaa muita koiria, joten olin ihan varma, että siitä tulisi jonkinlainen pieni fiasko. Rauha kuitenkin yllätti minut, ja ei ravin aikana kiinnittänyt mitään huomiota muihin koiriin! Ongelmaksi osoittautui ennemminkin lattia ja sen nuuskiminen, ja Rauha ravasikin paljon nenä kiinni lattiassa. Sitten kun nameilla yritin houkutella sen kuonoa ylös, se alkoi nostella etujalkojaan tosi huvittavalla tavalla. No mutta olen ylpeä neidistä! Ensi kertalaiseksi oli hieno suoritus!

Seisotuksia ollaan täällä kotona pikkaisen harjoiteltu, mutta olen palkannut Rauhaa aina ihan vain siitä, että se seisoo, joten jalat harottavat vielä kyllä ihan miten sattuu. Lisäksi minun on vielä pidemmissä seisotuksissa pidetävä rauhaa nivusista kiinni, jottei se istuisi tai ottaisi askelia eteenpäin. 

Myös luoksepäästävyyttä päästiin vähän harjoittelemaan. Kaksi Rauhalle tuntematonta ihmistä kävivät koskettelemassa Rauhaa samalla kun minä yritin pitää Rauhan seisomassa. Ihan hyvin Rauha siinäkin käyttäytyi. Välinpitämättömästi se ei ollut, vaan nuuskaisi ja vilkuili molempia tunnustelijoita, mutta ei kuitenkaan väistänyt, mikä oli pääasia. :)

Treenin jälkeen otettiin vielä kuvia pennuista. Annella on hyvä kamera, ja Anne on mitä ilmeisemmin myös loistava valokuvaaja, sillä näin hyviä otoksia hän Räyhä-Rauhastakin sai! Toisesta on jotenkin hienosti vielä muokattu hihna ja panta pois!

Rauha 3,5 kk. 

Kuvat: (c)Anne K.

Näyttelytreeneistä lähtiessäni huomasin, että Mustissa&Mirrissä oli jälleen sellaiset pentutreffit menossa ja isojen pentujen vuoro oli juuri alkanut. Pennut näyttivät olevan nuorempia ja rauhallisempia kuin viime kerralla, joten päätin kokeilla, miten Rauha tilanteeseen tällä kertaa suhtautuisi. Kun laskin Rauha aitaukseen muut pennut tulivat jälleen tervehtimään sitä joukolla, mutta koska nämä pennut olivat paljon rauhallisempia, ja tulivat kiltisti häntä heiluen vain nuuskimaan, Rauhakin rentoutui äkkiä. Niinpä tällä kertaa jäimme pentuleikkeihin koko tunniksi. Rauha osoittautui itseasiassa tämän seurueen äänekkäimmäksi tapaukseksi, sillä silloin kun kukaan ei leikkinyt sen kanssa, se alkoi komentaa muita haukahtelemalla. Tämä kokemus pentuleikeistä oli paljon parempi kuin se edellinen yritys! Tavattiin myös paljon erilaisia rotuja. Mukana oli husky, shiba, beagle, amstaffi, mäyräkoira, kiharakarvainen spanieli, sekarotuinen noutaja ja jokin karvaton koira. Rauha oli siis porukan ainoa paimenkoira, ja ylipäätään, todella erityyppisiä kaikki koirat olivat. Silti leikit sujuivat mielestäni hyvin.