Kävin tänään koirien ensiapukoulutuksessa. Aluksi jotenkin ajattelin, että tottakai minä tiedän kaiken tarvittavat ensiavusta, painesiteellä estetään verenvuoto ja hiilellä myrkytykset, mutta kun asiaa hetken pohdin, niin tajusin, että joo, enhän minä tiedä koko asiasta juuri mitään. Ilmoittauduin siis koulutukseen, ja sainkin paljon uutta tietoa, kuten ettei mahavaivaiselle koiralle kannata syöttää riisiä (minun lääke koiran ripuliin on aina ollut keitetty riisi ja riisin keitinvesi) ja että minä kyllä huomaan, jos koirani on syönyt vaarallista rotanmyrkkyä (aina kun Rauha syö jotain tien varresta, olen varma, että nyt se oli myrkkylihapulla ja sitten seurailen Rauhan jokaista liikettä ihan silmäkovana, että jos se vaikka liittyy myrkytykseen). Kannatti siis käydä. Ainut huono puoli on, että en ollut syönyt aamupalan lisäksi mitään, niin kun kouluttaja puhui oikein paatoksella koiran oksennuttamisesta, laski minulla verensokeri ja tuli huono olo. Olin kyllä varautunut eväillä, joten kävin ne syömässä välissä. Harmitti, ettei mukaan sattunut karkkirasiaa. Kannan sellaista melko usein mukanani, sillä ei ole lainkaan uutta, että minulla verensokerit vain romahtaa ja tulee heikotus.
Kurssista innostuneena ostin elänlääkäriasemalta, jossa kurssi siis järjestettiin, Rauhalle kaulurin. Leewiä ei oltu koskaan totutettu kauluriin, ja kun koetti se hetki, että sitä piti käyttää, niin eihän siitä tullut mitään. Leewi lamaantui ja ei pystynyt edes kävelemään kauluri päässä. Siksipä ajattelin alkaa opettaa Rauhalle jo nyt valmiiksi kaulurin kanssa elämistä. Samalla ajattelin alkaa totuttaa Rauhaa myös tuniketin käyttöön. Leewi on aina ollut myös vieraiden helppo käsitellä, mutta Rauha ei ole niin itsestään selvyys, joten silletällainen voisi tehdä ihan hyvää.
 |
| "Voihan taas näitä Sannan älyttömiä höyrähdyksiä" ajattelee Rauha. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti