Häkki

Sain vihdoin ja viimein hankittua Rauhalle sen kevythäkin, jonka olen jo pitkään uhonnut hankkivani. Tämän häkin tilasin ja tänään käytiin se hakemassa. Räyhis meni innoissaan kokeilemaan uutta häkkiä, mutta kyllästyi pian lyhyen haistelun jälkeen. Karvinen taas on tykännyt chillailla häkissä pidempiäkin aikoja. Tarkoitus olisi pitää häkkiä takakontissa, ja kuljettaa siis mukana treeneissä. 

Haukuttuun hintaan

Kävimpä tänään Mustissa ja Mirrissä, koska haukutut hinnat. Minä olen oikeasti maailman laiskin shoppailija ihan kaikessa muodossa. Ostan tosi harvoin itselleni mitään uutta, saati sitten Rauhalle. Ollaan tässä koko kevät lenkkeilty sellaisella metrin pituiselle Royal Caninin mainoshihnalla, joten nyt otin itseäni niskasta kiinni, ja raahasin itseni hihnaostoksille. Ja sieltä Hurtan alelaarista löytyikin ihmeen helposti meille uusi remmi. 

Remmejä tonkiessani katse osui kuitenkin myös viereiseen pantalaariin, ja pitihän se nyt uuteen remmiin hankkia uusi pantakin. Rauhalla on vain yksi kaulapanta. Sellainen hyvin perinteinen punamusta nylonpanta muovisella klipsisoljella, joten ihan kiva saada toinenkin. Valitsin vaihtelun vuoksi tällä kertaa puolikuristavaa mallia olevan pannan. Nyt on sitten puolikuristava lenkille ja se vanha nylonpanta saa jäädä ihan vain tokoilupannaksi. 

Eka lenkki uusissa varusteissa!

Vaatinee vielä totuttelua..

Koiraihmisten laskiainen

Kuopioon on ilmestynyt kahvila Suukkosuu, joka monen muun asian lisäksi on jonkinlainen koirakahvila. Tänään paikassa järjestettiin koiraihmisten laskiaistapahtuma, jossa oli mukana kaikenlaista vetourheiluun liittyvää virikettä. Me lähdettiin katsastamaan tapahtuma Annen ja Mainin kanssa. Kahvila sijaitsee aivan järven rannalla, joten siitä pääsee sutjakasti jäälle, missä käytiinkin heti alkuun lenkillä. Sää oli ihan loistava ja jääkin tosi hyvässä kunnossa, niin koirien oli hyvä juosta.

Mainia suututti.

Jäälenkin jälkeen käytiin kokeilemassa KickSparklella ajelua koirien kanssa. Paikalla oli myös asiantuntija myymässä vetovarusteita, ja kun minun on pitkään pitänyt kunnon valjaat Rauhalle hankkia, päädyin sellaiset nyt ostamaan. Testasimme KickSparkalailua myös uusilla valjailla. Vielä ei koirat ihan tajunneet sitä vetämisen ideaa, mutta mukana tulivat! 

Mainilta löytyi lopussa vähän vauhtiakin!

Joku mummeli ja Rauha sunnuntaiköpöttelemässä. Kuva (c) Anne K.

Fleksi-idiootit

Uskollisesti lähes 10 vuoden ajan palvellut nahkahihna, jota olen käyttänyt Rauhallakin nyt kesän, päätti sanoa sopimuksensa irti ja meni rikki. Ollaan nyt sitten yli viikko sinnitelty sellaisella metrin pituisella Royal Caninin mainoshihnalla, kunnes eilen jaksoin kaupassa suunnata lemmikkihyllylle ja nappasin meille uuden hihnan, 5 metrisen fleksin! Meistä tuli nyt sitten varmaan se naapuruston virallinen fleksi-idiootti parivaljakko. Yksi lenkki ollaan fleksillä tehty, ja aih että minä tykkään siitä. Kun saa itse löntystellä ihan sitä tahtia kuin haluaa. Lyhyellä hihnalla lenkkeillessä pitää olla niin kamalan rivakka, sillä muuten Rauha alkaa peitsata. 

Tänään käytiin Annen, Mainin ja Tessun kanssa metsässä. Tehtiin koirille esineruutu ja Mainille ja Rauhalle myös jäljet. Minun ja Rauhan jälki oli vähän lyhyt ja S:n muotoinen. Rauha viuhtoi sen mennä hurjaa kyytiä, enkä tiedä, milloin oltiin jäljellä ja milloin ei, mutta krepit ja loppupalkka löytyi, mikä tässä vaiheessa vielä riittää. Viikon päästä saadaan taas lisäohjeita siellä collieiden jälkipäivässä. 

Maini jäljellä.

Esineruudussa sovelsin uusia ohjeita, ja piilotin vain ihmisten tavaroita ruudun takaosaan. Piilotin sukan, rukkasen ja kamerakotelon. Lähetin Rauhan ruutuun ja se löysi ekana kamerakotelon, mutta ei tuonut sitä minulle, vaan palasi vain luokseni hämmentyneenä. Lähetin Rauhan uudestaan. Tällä kertaa se haki rukkasen nätisti ruudusta. Palkkasin ja lähetin uudestaan, ja sitten alkoi tsembalo. Rauha löysi aina vain kamerakotelon, mutta ei halunnut ottaa sitä suuhun ja hämmentyi. Tehtiin niin, että pidin Rauhaa, kun Anne kävi heittelemässä kamerakoteloa ruudussa. Lähetin Rauhan ruutuun ja se suuntasi suoraan kamerakotelolle, mutta ei tuonut sitä. Päädyin sitten siihen, että menen Rauhan mukana ruutuun hakemaan kamerakotelon. Pitää ilmeisesti ottaa jatkossa ihan vain outojen asioiden suussapitoa. Rauha paineistui tosi paljon tuosta kamerakoteloepisodista, mutta halusin onnistumisen loppuun, joten haettiin vielä se sukkakin sitten sieltä ruudusta, tosin heti helpotetusti niin, että Anne kävi näyttämässä sukkaa, ennen kuin lähetin Rauhan sitä hakemaan. Leikittiin sitten Rauhan kanssa ruudun jälkeen ihan omalla lelulla, jotta ei jäisi mitään ahdistuksia tuon ruudun kanssa. Pitää käydä tekemässä ensi viikolla oikein helppo esineruutu vaikka jollain lapasella tai muulla kivalla esineellä. :)

Rukkanen oli kiva! (c) Anne Ky

Kamerakotelo ei.. (c) Anne Ky

Maini löysi esineruudusta pallon! (c) Anne Ky

Tessusta parasta oli päästä leikkimään esineruudusta löytyneillä leluilla!

Loppulenkin Rauha olikin tosi rauhallinen, vaikka Maini ja Tessu leikki. Selvästi se vähän paineistui ja toisaalta pikku päässä raksutti taas siellä ruudussa niin kovaa, että Rauha uupui. Hyvin on nyt kotona nukuttanut. Huomenna pitää olla taas virkeä, kun päästään taas lampaita katselemaan. 

Annen ottamia tämän päiväisiä kuvia löytyy lisää täältä!

Rauha purki paineitaan keppiin.

Valjaat

Ostin Rauhalle eilen valjaat. Ajattelin, että ne voisivat olla vähän turvallisemmat, kun neiti kerta päättää aina välillä syöksähdellä kaiken liikkuvan perään. Lisäksi Rauha saa halutessaan vedettyä pantansa pois kaulasta, esimerkiksi jos jossain on tosi ihana haju, ja Rauha päättää haistella sen, se vain vetäisee pannan pois kaulasta. Valjaistapa ei niin vain karatakkaan!

Ihan hyvin Rauha otti onneksi valjaansa vastaan. Vähän yritti niitä alussa purra, mutta komentamalla lopettu kyllä. Noissa valjaissa on oikein paksu ja pehmustettu remmi tuosta rinnan poikki, niin niissä on nyt sitten hyvä vetää! Muutenkin valjaat ovat leveät ja tukevat, ainakin omasta mielestäni, ja niissä on paljon säätövaraa, niin ei ihan heti pitäisi pieneksi mennä. Myyjäkään ei osannut sanoa sopivatko valjaat enää aikuisena, kun se riippuu niin paljon siitä, tuleeko Rauhasta pieni vai is collietyttö. Mutta eiköhän näillä nyt ihan hyvä tovi porskuteta! Tänään jäällä Rauha ei ainakaan välittänyt valjaistaan enää mitään, vaan juoksi ja remusi ihan niin kuin tavallisestikin. 

 Tassu jäi väliin!

Kuten kuvista näkee, teippasin eilen Rauhan toisenkin korvan. Se ei kyllä osoittanut vielä mitään pystyyn nousemisen merkkejä, mutta en vain saanut tuota toista korvaa paketoitua niin, että niistä olisi tullut edes vähän samanlaiset, joten päätin symmetrian parantamiseksi teipata tuon toisenkin. Jos molemmissa on samallainen teippaus, niin sittenhän niistä pitäisi tulla aika samanlaiset? :D Tosin kuvista päätellen, minun teippaukset eivät ole nekään kovin symmetriset, ja tuo vasen korva on nyt paljon syvemmin teipattu kuin oikea.