sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pallopaimennus

Oltiin tänään collieporukalla (ja yhden australianterrierin voimin) kokeilemassa pallopaimennusta koirakoulu Ponderalla. Laji kuulosti jokseenkin yksinkertaiselta noin aluksi. Koira vain pyörittelee palloja ohjaajan luo. Kuinka helppoa!

No eihän se sitten niin helppoa ollutkaan. Kun pääsimme tositoimiin, Rauhan valtasi hurja halu vain iskeä palloa tassuilla ja pomppia sen päälle. Pallopaimennuksessa koiran tulee liikutella palloja vartalollaan tai kuonollaan, mutta ei tassuilla. Aloitimme siis harjotukset niin, että laitoin makupalan pallon alle ja Rauha piti tönäistä palloa kuonollaan, jotta se sai namun. Suhteellisen pian Rauha tajusikin, että idea on tönäistä palloa nenällä. Sitten tönittiinkin niin maan pirusti ja kun niitä palloja oli siinä kentällä yhteensä kuusi kappaletta, niin aina kun ohitettiin joku pallo liian läheltä, kävi Rauha sitä nokalla tökkäisemässä (ja minä tietysti aina nöyrästi palkkasin :D). 

Kun pallon tökkiminen oli hallussa alettiin tuoda koiralle vähän ideaa siitä pallon kuljettamisesta. Aidoista tehtiin kapea kuja, jonka läpi koiran piti töniä pallo ohjaajan perässä. Saatiin me Rauhan kanssa aina pallo päästä päähän, mutta välillä Rauha yritti ohittaa palloa. Pakitin sen vain takaisin, ja kujalta päästiin vasta kun pallo oli viety loppuun asti. Rauha ei ehkä ihan vielä hiffannut koko kuljetuksen ideaa, ja tätä kujaa pitäisi tehdä enemmän. 

Sitten harjoiteltiin myös pallon taakse kiertämistä. Ensin ihan vain taaksekiertämistä ilman palloa ja sitten pallon kanssa. Yritin myös kunnianhimoisesti yhdistää taaksekiertämiseen pallon tönäisyn minua kohti, mutta se meni Rauhalle liian jännäksi, ja se alkoi taas käyttää tassujaan. Niinpä jätettiin vielä palojen yhdistely pois ja harjoiteltiin palasia yksittäisinä harjoituksina. 

Rauha ja pallo. Oli vähän hankaluuksia saada tämä kuva, kun Rauha työntyi kokoajan tökkäämään palloa ja sitten minun piti käydä hakemassa se takaisin. 
Vaikka tuo ei välttämättä hurjalta kuulosta, niin aika meni kyllä tosi nopeasti ja oikeasti Rauha sai käyttää päätään (monessakin merkityksessä!) tässä touhussa. Minulle iski kyllä nyt pieni kuume hankkia oma jumppapallo, niin päästäisiin kotonakin tökkimään. Harmi vain kun kämppä on niin pieni. Toisaalta voisihan sitä jumppapalloa käyttää muuhunkin kuin koirahommiin, eikös? :D

Yhteensä paimentamassa kävi 10 koiraa. 7 nahkaa, 2 pehkoa ja yksi terrieri. Tavattiin nyt myös ekaa kertaa Rauhan eno, Lubin's Heart Of Gold, joka olikin oikea herrasmies. Rauhallinen ja fiksu ukko. Ei ole Rauha ainakaan tuohon osaan sukuaan siis tullut. Tyttö kun oli tuollakin hallissa taas äänessä vähän turhan paljon. 

"Ota vielä yksikin kuva niin minä huudan!!" -Räyhä

lauantai 22. marraskuuta 2014

Voihan pamahdus

Lähdettiin tuossa illalla Rauhan kanssa lenkille, eikä ehditty kauaksikaan kun alkoi hirveä rätinä ja pauke. Tänään oli Kuopiossa joulunavaus ja sitä juhlittiin tietysti oikein ilotulituksen voimalla, mutta enhän minä sitä muistanut. Säikähdin aivan hurjasti kun yhäkkiä ihan lähellä alkoi kamala pamahtelu ja niin taisi vähän säikähtää Rauhakin, sillä se aloitti hurjan mölyn. Kokosin itseni nopeasti ja koetin sitten rauhoutella vähän Rauhaakin, mutta eihän sitä kiinnostanut, kun se vahtasi, että mistä se pauke tulee ja samalla haukkui hurjana. Leewihän on paukkuarka, että tiedän kyllä miten sellainen koira reagoi laukauksiin, ja Rauhan käytöstä ei kyllä araksi voi sanoa. Välillä se oli aina ihan normaali ja käppäili, mutta sitten kun tuli kovempi pamahdus piti taas alkaa räyhätä. Etsin tässä nyt sitten Youtubesta videon paukkuärtyisästä koirasta. Tässä linkki ensimmäisenä löytyvään videoon, ja siihen kohtaan, jossa koira laukaustestataan, ja juuri noin se Rauhakin reagoi. Voi olla meillä melkoiset tsemabalot Uutena Vuotena. Saas nähdä.

WAAT?
Plaah.


Tulituksen jälkeen matka jatkui normaalista, joskin Rauha poltti nenänsä erään kahvilan ovella palavaan kynttilään. :D


torstai 20. marraskuuta 2014

POSE POSE

Piiitkästä aikaa pose-kuvia Rauhasta. Viimeisimmät näyttävät olevan otettu elokuussa. En osannut päättää minkä kuvan laitan, joten päätin sitten mätkäistä kaikki peliin!
Kuvat on ottanut jälleen Anne Kylmäoja. Olen vähän miettinyt, että ostaisin itselleni joululahjaksi uuden kameran, niin saisin itsekin otettu joskus kuvia. :D 

Rauhan himpun verran yli 1 v. 




Huomenna ollaan menossa Rauhan kanssa pitkästä aikaa näyttelytreeneihin. Ei olla mietittykään näyttelyjuttuja Kuopion KV:n jälkeen, joten siitä voi tulla jotain kamalaa. Pitää koettaa väsyttää Rauhaa vähän ennen treenejä, niin jospa ne sitten menisi edes joten kuten. Ensi vuodeksi on tulossa paljon näyttelyitä tähän ihan lähellekin, joten pitää varmaan ensi vuonna pari kertaa kehässäkin käydä pyörähtämässä. Ei siis pidä unohtaa näitä näyttelyjuttujakaan, vaikka nämä onkin Rauhasta ihan tosi tylsiä ja turhia. :D

Kannatti poseerata, kun pääsi sitten juoksemaan!


maanantai 17. marraskuuta 2014

Eka möllitoko

Ilmoitin Rauha ihan vain harjoitusmielessä seuran järjestämään möllitokoon ALO-luokkaan. Tarkoitus ei ollut todellakaan lähteä kilpailemaan sijoituksista tai hakemaan mitään tulosta, vaan käydä vaan vähän tutustumassa kisatilanteeseen ja nähdä miten Rauha reagoi liikkurointiin ja kokeenomaiseen suoritukseen. Parasta oli, ettei olla tehty mitään muuta kuin hyppy kokeenomaisesti aiemmin, joten oli itsellenikin tosi mielenkiintoista nähdä miten liikkeet menee noin kokonaisina. :D

ALO:ssa oli 7 koirakkoa, me Rauhan kanssa viimeisinä, sillä arvoin tuon osallistumisen kanssa tosi pitkään. Aloitettiin ryhmäliikkeillä. Rauha oli kehään mennessä levoton, juoksutarkissa inisi ja ulisi ja ilmoitinkin tuomarilla, että me helpotetaan paikalla oloa, sillä en ota sitä riskiä, että Rauha lähtee jonkun toisen koiran luo, kun se oli jotenkin niin ylivirittyneessä mielentilassa. Me oltiin rivin päässä viimeisenä, ja Rauhan vieressä oli joku ihan vieras koira, mutta Rauha ei onneksi välittänyt siitä mitään. Luoksepäästävyys meni hyvin. Vähän Rauha vilkaisi tuomaria, kun se kävi silittelemässä, mutta ei sen kummemmin välittänyt. Itse paikalla olo ei sitten mennyt niin kamalan hyvin. Minä tosiaan helpotin liikettä ja jäin noin 3 metrin päähän Rauhasta. Ensimmäinen puoli minuuttia meni ihan hyvin, mutta sitten Rauhalla alkoi keittää ja se alkoi inistä. Ensin vain hyvin hiljaa, mutta loppua kohden äänekkäämmin. Ininä jatkui sitten ihan loppuun asti. Yritin sähähdellä Rauhalle, että olisi hiljaa, mutta ei auttanut mitään. Saatiin paikalla olosta kuitenkin 5 pistettä. Piste vähennykset tuli siitä, että helpotin liikettä ja koira inisi levottomasti. Tuomari kuitenkin kannusti, että "kyllä se kuitenkin paikallaan pysyy!". Onneksi edes niin. :D 

Sitten Rauha saikin odotella häkissä, kun muut suorittivat yksilöliikkeensä. Meikäläinen tajusi meidän vuoron vähän myöhään (edellinen koirakko  oli jo tulossa pois), joten en yhtään ehtinyt hetsailla Rauhaa.

Seuraaminen hihnassa menikin sitten ihan sunnuntaikävelyksi. Rauha käppästeli vierelläni, mutta katseli ihan muualle. Välillä se vilkaisi minua, että mitä me muuten tehdään. Onneksi se sentään tajusi aina istua viereeni kun pysähdyttiin. 

Hihnassa seuruun jälkeen kokosin itseni ja hetsailin Rauhaa vähän makupalalla. Tämän ansiosta vapaana seuraaminen menikin jo paljon paremmin. Rauha oli kontaktissa melkeinpä kokoajan ja paikka oli hyvä. Innostuin tästä vähän liikaa ja minulta taisi tulla "muutama" ylimääräinen sivu-käsky ja "JEE HYVÄ" hihkaisu liikaa liikkeen aikana, jotka sitten vähensi pisteitä. 

Liikkeestä maahan meni myös minun makuuni hyvin. Rauha jäi säpäkästi. Ollaan saatu tämä tehotreenattua taas kuntoon tässä muutaman päivän aikana. Ainut mistä olin vähän yllättynyt oli, kun käännyin liikkurin käskystä takaisin Rauhaan päin, niin Rauha lutkutti oikein tyytyväisenä hallin muovimattoa. Oli ilmeisesti osunut joku herkkukohta siihen tassujen väliin. Lutkutus veikin sitten pisteitä jonkin verran. 

Luoksetulo oli hyvä. En olisi voinut siinä tilassa Rauhalta parempaa pyytää. Aavistuksen vinoon Rauha tuli sivulle ehkä, mutta ei mitenkään häiritsevästi. 

Liikkestä seisokin meni ihan tosi kivasti! Rauha pysähtyi säpäkästi ja pysyi skarpisti paikallaan. Valitettavasti Rauha kuitenkin istahti jo liikkurin "käsky"-sanan kohdalla, enkä minä ehtinyt sitä komentaa istumaan.

Hypylle Rauha näytti lähtevän ihan hyvin, mutta sitten se seisahtuikin juuri ennen hyppyä ja katsoi minua. Jouduin komentamaan uudestaan jolloin hyppäsi. Seisahtui hyvin käskystä, mutta jälleen istui liikkurin "käsky"-sanan kohdalla. 

Kokonaisvaikutelmasta tuomari sanoi, että Rauhalla on hyvä asenne ja meidän suoritus parani tosi paljon loppua kohden, kun minäkin aloin rentoutua.  Hyvä koira ja hyvällä polulla kuulma ollaan! :)

Minulla oli kokeessa herkkuja taskussa ja palkkasin Rauhan joka liikkeen jälkeen. Itse liikkeiden aikana pidin kuitenkin herkut taskussa, jotta pikkuhiljaa päästään niistäkin irti.

Koe oli hyvin opettavainen. Meidän pitää alkaa treenaamaan nyt oikeasti tuota paikalla oloa. En vain ole varma miten pääsen ininästä eroon. Pitää koettaa vaan palkata aina kun se ei inise. Toinen tärkeä juttu on tuo liikkuroijan kuuntelu. Pitää alkaa ottaa enemmän liikkurointia treeneissäkin, niin Rauha tottuu siihen. Ollaan myös nyt treenailtu pääasiassa ilman hihnaa, joten pitää muistaa ottaa välillä se hihnakin mukaan treeneihin, ettei Rauha ajattele, että hihnassa ollaan aina vapaammin ja vasta vapaana aletaan tehdä jotain. Näihin aletaan nyt siis panostaa eritoten ja muuten jatketaan treenejä samaan malliin kuin tähänkin asti, tietysti herkkuja pikkuhiljaa vähennellen.

Minusta oli ihana nähdä miten Rauhan vire ja halu tehdä vain kokoajan lisääntyi kokeen aikana. Leewin kanssa meni aina juuri toisinpäin, niin että vire alkoi laskea kokeen edetessä. Tässä suhteessa Rauha on kyllä helpompi harrastuskaveri. :)

Tässä vielä Rauhan pisteet ja sijoitus. Ei oltu edes viimeisiä! :D




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Colliehetkiä

Tänään oli taas colliemainen päivä alaosaston treenien merkeissä. Ennen itse treenejä käytiin Rave ja Melli nahkojen kanssa vähän metsässä lenkkeilemässä. Minulla oli tarkoitus saada Rauhalta vähän enimpiä höyryjä pois ennen treenejä ja samalla Rauha sai leikkiä colliekavereiden kanssa, mikä on aina kivaa. :) Lenkki meni muuten hyvin, mutta yhdessä vaiheessa vastaan tuli kaksi isoa ruskeaa koiraa (olivat myöskin irti), joille Rauha ja Melli kävivät hetken räyhäämässä, ennen kuin tajuttiin kutsua ne hihnaan.

Lenkiltä sitten ajeltiin suoraan treenipaikalle. Porukkaa oli kaikenkaikkiaan 4 pehkoa ja 3 nahkaa. Aluksi otettiin paikalla olot. Rauha inisi koko paikalla olon. Muutenkin Rauhalla oli kamalat kierrokset treeneissä, että ei toi mun väsytys auttanut yhtään. Aina kun kävellään treeneihin, ne menee ihan hyvin, mutta jos menen autolla, niin Rauha nostaa kierroksia ja alkaa se raivostuttava piippaile. Pitäisi saada hankittua Rauhalle jokin häkki, mihin voisin sen aina pistää rauhoittumaan. Oli vähän kummallista, kun Rauha kyllä makasi, mutta piipitti samalla, niin en tiedä olisiko sitä pitänyt kieltää vai kehua. Yritin odotella sellaisia saumoja, että Rauha olisi hiljaa, ja kävisin palkkaamassa sen silloin. Kovin montaa sellaista hetkeä ei tullut, mutta ne vähäiset koetin hyödyntää. 

Sitten tehtiin henkilöruutu, ja jokainen sai treenata sitä vuorollaan. Kun otin Rauhan autosta sen omalla vuorolla se oli ihan hurja. Pyysin sivulle ja nätisti se tulikin, mutta sitten alkoi se huuto. Rauha napitti minua suoraan silmiin ja huuti kurkkusuorana. Siltä se ainakin tuntui. Minua neuvottiin vaan alkaa tekemään, ja sillä se sitten hiljenikin. Rauha seurasi minun kriteereihini hyvin, eikä henkilöryhmä ollut ongelma, vaikka sitä nyt ekaa kertaa otettiinkin. Olisi kyllä ollut outoa, jos siitä olisi jotain ongelmia tullut, kun ei Rauhaa yleisesti ottaen kiinnosta vieraat ihmiset. Kokeilin ottaa myös liikkeestä maahanmenoja niin etten katsonut Rauhaa, mutta ne meni istumisiksi. No ainakin se nyt reagoi, mutta ei kyllä ihan toivotulla tavalla. Otettiin sitten maahanmenoja henkilöryhmän ulkopuolella, jossa ne onnistuikin paremmin. Teimme myös pk-puolen liikkeestä maahanmenon, eli pysähdyin käskemään Rauhan maahan. Se sujui ihan hyvin.  

Eräs ryhmäläinen oli myös innostunut uudesta kisamuodosta, etsintäkokeesta, joka on yksi pk-puolen kisamuoto. Tänän innostuksen myötä otettiin sitten porukalla tarkkuusetsintää noin 1m x 1m ruudussa. Rauhan kanssa ei ole tätä ennen otettu, mutta kyllä se vaan tajusi, että nyt pitää tästä jotain etsiä. Nenä kävi ja kyllähän se lehden alle piilotettu karkkipaperi lopulta löytyi, mutta aikaa meni kyllä paljon. Voi olla, että alamme tätä Rauhan kanssa harjoitella. On nimittäin yksin paljon helpompi talloa tuo ruutu kuin esineruudun ruutu, ja tuon voi tehdä vaikka omalla pihalla. Ei tarvita aina sitä metsää.

Hyvä mieli jäi silti treeneistä Rauhan överistä ääntelystä huolimatta. Rauhalla oli taas kova into työskennellä minun kanssa ja se oli todella kuuliainen ja innokas. :)

Melli, Rauha ja Rave. (c) Anne Kylmäoja

Istu yksinäs. T. Rauha (c)Anne Kylmäoja

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ai mikä "istu"?

Tajusinpa tässä viime keskiviikon treeneissä, että Rauha ei osaa peruskäskyjä "istu" ja "maahan". Voihan kökkeli. Ollaan niin paljon tehty kontaktia, seuraamista ja jääviä, että tällaiset perusjutut on kuin huomaamatta jääneet unholaan. Nyt on sitten pidetty istu-maahan -tehotreeniä eilen ja tänään. Onneksi Rauha on alkanut hyvin nopeasti kässätä, mikä niissä sanoissa on kyse. Pitäisihän niiden ollakin aika tuttuja sanoja. 

Ongelma siis on ollut se, että Rauha lukee minua jotenkin huulilta tai jotain, sillä se tottelee maahan ja istu käskyjä kyllä hyvin, silloin kun se näkee kasvoni, mutta jos minä olen selin Rauhaan, muuttuu käskyt tosi epävarmoiksi. Tajusin ongelman, kun tein treeneissä peilin kanssa harjoitusta niin, että Rauha käveli minun takanani, ja annoin sille siitä maahan käskyn (selkä siis Rauhaa päin). Rauha ei reagoinut mitenkään. Kun käännyin katsomaan ja sanoin maahan, niin sitten vasta totteli. Ollaan nyt sitten treenailtu näitä käskyjä niin, että katson aina Rauhasta poispäin ja komennan sitten seisomisesta/liikkestä istumaan tai maahan. Ja sitten kun tottelee niin menen heti kehumaan kuin pikku pentua, että "Hieno tyttö! Noin on ISTU! Hieno ISTU! Hyvin ISTU!". Heh.

En ole tiennyt, että tämä on ongelma, sillä Rauha tottelee kyllä istu käskyä hihnassa niin, että se on selkä minuun päin, mutta se on jotenkin siihen tilanteeseen sen rinnastanut, että käsky ei ilmeisesti ole niin tärkeä. Myös maahan menoa Rauha tennispalloleikeissä tottelee todella kaukaakin, mutta ilmeisesti tuo maahanmeno on yhdistetty siihen tennispalloon niin vahvasti, että siinäkään käskysana ei ole niin tärkeä. Kuuntelutreeni siis vain lisää. Paljon kuuntelutreeniä!

(Sori pitkä postaustauko. Ei oikein ole mitään erikoista kerrottavaa. En ole tiennyt mistä kirjoittaa. Koetan aktivoitua! :) )

tiistai 4. marraskuuta 2014

Ruutu

Torstaina Rauha juhli 1-v. synttäreitään. Mitään kovin erikoista ei tehty, kun meikäläinen härhäili illan sitseille, mutta pikkuisen kakun Rauha sentään sain. :)

1-vee
Viikonlopun olen Raumalla ja Jani hoiti Rauhaa kotona. Oli mennyt vissiin ihan hyvin, ainakaan mitään mutinoita ei kuulunut.

Eilen kävin Rauhan kanssa vähän tokoilemassa ulkokentällä. Otin sivulle tuloja, seuraamista ja jääviä. Kaikki meni ihan tosi nätisti! Viime keskiviikkona aloitettiin tokotreeneissä liikkeestä maahan liittäminen seuraamiseen. Siellä se ei ihan vielä onnistunut, ja minun piti kävellä vähän vinossa, jotta Rauha tajusi mitä halusin. Nyt rintamasuunnalla ei ollut enää väliä! Wohoo! Tietysti tuolla kentällä ei ollut peiliä, toisin kuin treenihallilla, joten en tiedä käytinkö jotain käsimerkkejä tai vartaloapuja huomaamattani. Yritin kyllä olla käyttämättä, mutta niinhän minä aina yritän ja peili paljastaakin sitten ikävän totuuden, että vartaloapuni ovat joskus hyvinkin suuria. Pitää kokeilla taas huomenna hallilla, että miten menee ja minkälaiset on minun vartaloapuni. 

Aloitettiin eilen myös ruudun opettelu. Aiemmin ollaan otettu vähän ohjatusti, niin että joku on ruudussa antamassa Rauhalle namin. Nyt kun olin yksin, päätin kokeilla opettaa ruutua kosketusalustalla. Rauha osaa alustan hyvin ja irtoaa alustalle jonnekin 20 metrin etäisyydelle. Tein sitten niin, että tein pikkuisen ruudun, jonka keskelle vein Rauhan katsoessa vierestä alustan. Komensin Rauhan alustalle, ja mitä tyttöseni tekeekään: no tietysti se tarjoaa alustana sitä ruututörppöä. Menin näyttämään ruutuun oikein alustan, ja kun Rauha koski sitä, annoin palkan. Vein Rauhan parin metrin päähän ruudusta ja käskin alustalle. Taas sama juttu, Rauha tarjosi ruudun kulmamerkkiä. Sanoin vain höpöhöpö ja neuvoin oikealle alustalle. Kolmannella yrityksella Rauha ei enää koskenut mihinkään, vaan meni hyvin epävarmana johonkin siihen ruudun etutolppien väliin ja jäi toljottamaan minua. Kävin taas neuvomassa alustalle ja jätin ruututreenin siihen. :D Tein pari kertaa vielä pelkkää kosketusalustaa, ja se meni oikein kivasti. Pitänee pyytää tähän ruutuun vinkkejä huomenna treeneissä.