lauantai 28. kesäkuuta 2014

Makkarajuoksu

Lähdettiinpä tänään jälleen ihan leikkimielellä testaamaan aivan uutta ja tuntematonta lajia, nimittäin maastojuoksua. Nämä leikkimieliset makkaramaastot järjesti Savon Seudun Vinttikoiraharrastajat, kun oikeastihan tämän lajin viralliset kisat on tarkoitettu vinttikoirille. Meikäläinen oli vaihteeksi pihalla kuin lumiukko, ja kaikki mitä tiesin oli, että Rauhan pitäsi juosta vieheen perässä. Jotenkin olin naiivisti ajatellut, että rata olisi vain suora pätkä ja voittaja olisi se, joka juoksisi pätkän nopeimmin. Juoksuhan oli kaikkea muuta kuin olin ajatellut. Rata kiersi pellon ympäri ja piti sisällään käännöksiä ja kuvioita. Välillä viehe sujahti pitkän heinikon läpi ja välillä se katosi kumpareen taakse. Aikaa ei edes mitattu, vaan sijoitukset ratkesivat tuomarin juoksusta antamien pisteiden perusteella. Tulipahan opittua, että vinttikoiraurheilu on siis paljon muutakin kuin vain rämäpäistä nopeuskaahailua.

(c) Anne K
Rauha osallistui pentuluokkaan. Pentuja oli yhteensä 2, toinen osallistuja oli kleinspitz (voitte vaan kuvitella miten tämä vastustaja minua huvitti vielä siinä vaiheessa, kun luulin, että voittaja selviää vain nopeuden perusteella). Mitteli aloitti, ja se juoksi hurjan innokkaasti vieheen perässä loppuun saakka (pennuille tosin vedettiin paljon lyhyempi matka kuin muille). Sitten kun oli minun ja Rauhan vuoro. Olin jo siin vaiheessa tajunnut, että "ei hitto, eihän tässä ole nopeudella mitään väliä", ja kun Rauhaa ei edes se viehe kiinnostanut pätkän vertaa, kun lähettäjä sitä yritti heilutella, alkoi jo tuntua siltä, että tuleekohan tästä mitään. :D Vielä kun otin Rauhalta valjaat pois, se karkasi saman tien rälläämään pellolle. Tuli onneksi takaisin kun kutsuin, ja niin päästiin lähettämään koira. Yllättäen Rauha lähtikin vieheen perään oikein innokkaasti. Rauha sujahti puskan läpi vieheen perässä ja selvitti myös ensimmäisen 90 asteen mutkan, mutta kun viehe hatosi näkyvistä kumpareen taakse, loppui Rauhan mielenkiinto ja se lähti taas rälläilemään ihmisten luo. Kutsuin Rauhan takaisin, ja se tuli ihan nätisti hihnaan. Rauha pääsi kuitenkin melkein siihen mihin sen olisi pitänytkin päästä, että paljoa ei lopusta jäänyt juoksematta!

(c) Anne K
Tällä suorituksella Rauha sijoittui toiseksi (2/2) pistein 81/100. Tuomarin osiokohtaiset pisteet meni näin:
Nopeus: 15/20
Innokkuus: 17/20
Älykkyys: 17/20
Ketteryys: 16/20
Kestävyys: 16/20
Lopussa oli vielä tuomarin kommentti: "Hienosti lähti alun, mutta tuli äitiä ikävä matkalla :)"

(c) Anne K
(c) Anne K
Kuvista suuri kiitos Annelle, joka oli siskonsa kanssa juoksuttamassa myös Mainia ja Tessua! Kuvat on tosiaan otettu Rauhan kilpajuoksulta. Melko lennokasta menoa sanoisinko. :D

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Paimennusleiri

Oltiin Rauhan kanssa 23.6.-25.6. paimennuksen alkeisleirillä. Paimennus on minulle lajina hyvin hyvin vieras, joten en tiennyt lainkaan mihin olin ryhtynyt. Tuolta collieyhdistyksen puolelta sain vain vinkin, että paimennus on mukava harrastus ja kannattaa kokeilla. Pakkohan se oli siis käydä kokeilemassa, ja tässä nyt minun kokemukseni paimennuksesta näiden parin päivän ajalta.

Paimennusmaailma on hyvin erilainen kuin se koiraharrastusmaailma, missä minä olen tottunut olemaan. Olen tottunut siihen, että koiralle kerrotaan tasantarkkaan mitä se tekee. Seuraa, maahan, hyppy, putkeen jne. Koiralta ei vaadita kuin käskyjen hallitseminen ja niiden suoritus. Paimennuksessa koira joutuu käyttämään itse omaa päätään ja tekemään päätöksiä siitä, miten toimia missäkin tilanteessa. Tämän takia paimennuksen aloittaminen oli aivan erilaista kuin vaikka tokon tai agilityn aloittaminen. Pohja lähdetään luomaan niin alkeista, että minä itse en edes esimerkiksi pysty sanomaan juuta enkä jaata siitä, miten Rauha suoriutui tuolla leirillä. Paimennuksessa koiran ja omistajan välinen yhteistyö ja toistensa lukutaito on kamalan tärkeitä, ja sitten kun pitää ottaa se lammaslaumakin huomioon, niin ei minulla ainakaan vielä pää riitä tähän mitenkään päin.

Rauha oli leirin nuorin osanottaja. Nuorimmaiset eivät päässeet vielä lainkaan touhuamaan sinne pieneen aitaukseen 5 lampaan porukan kanssa, vaan nämä nuorimmaiset kävivät mukana metsässä ottamassa mallia kokeneemmista koirista suuren lammaslauman kanssa. Rauhalla näytti olevan ihan mielettömän kivaa. Aina kun lampaita liikutettiin, oli Rauha ainakin jollain tasolla touhussa mukana, mutta kun lauma pysäytettiin syömään, herpaantui Rauhan keskittyminen täysin ja se alkoi vain kiusata muita koiria. 

Paimennus on koiralle henkisesti raskasta (Rauha kuorsaa nytkin tuossa niin sikeästi, ettei jaksanut edes silmiä aukaista, vaikka Jani kävi sitä kiusaamassa), joten ajallisesti Rauha työskenteli lampaiden kanssa tosi vähän. Ei se vain olisi jaksanut keskittyä enempää. Leirin aikana Rauha oli lampaiden kanssa yhteensä noin 3 h. Katselimme kuitenkin vierestä vanhempien koirien treenejä. Vanhemmat treenasivat aitauksessa viiden lampaan pyörittelyä, ja sekin oli hyvin valaisevaa. Lisäksi käytiin läpi paimennuskokeisiin vaadittavia taitoja, ja tulin siihen tulokseen, että me tuskin koskaan tullaan tässä lajissa Rauhan kanssa kisaamaan. Taipumuskokeeseen olisi Rauha kyllä kiva viedä, ehkäpä jo tänä kesänä jos hyvin käy. 

Hankala harrastushan tämä paimennus noin pidemmän päälle on, jos ei omista omia lampaita. Ohjaaja suositteli, että tulisimme Rauhan kanssa yksittäisille iltatunneille kokeilemaan loppukesästä. Asumme kuitenkin niin lähellä ja loppukesästä Rauhakin on saanut vähän lisää ikää ja reippautta. Pitää alkaa tsiigailla noita loppukesän iltatunteja, jos sitä vaikka innostuisi vielä jonnekin paimennusjuttuun mukaan tämän kesän aikana, nyt kun tällainen hyvä startti saatiin.

Tässä vielä kaksi videota Rauhasta ja lampaista. Meidän ohjaaja kyllä sanoi, että älkää laittako niitä videoita nettiin, ennen kuin teidän koirat oikeasti osaa jotain, mutta koska minulla ei sattuneesta syystä ollut mukana normaalia kameraa, sain taltioitua vain pari huonolaatuista kuvaa ja nämä videot, ja haluan todistaa, että me toisaan tuolla oltiin, niin jaanpa nämä tänne joka tapauksessa. Eka video siis ekalta päivältä ja toinen tokalta. 





sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannuksena

Uh. Kotiuduttiin juuri juhannusriennoilta, ja nyt ramaisee niin Rauhaa, kuin meitä muitakin. Juhannus meni suurilta osin tosi mukavasti. Äitini oli vuokrannut mökin tuolta Vieremän korvesta, ja sinne menimme Janin ja Rauhan kanssa. Rauha oli ihan innoissaan, kun sai olla pihalla irti. Kummallinen koira, kun viihtyy niin hyvin yksinään. Vaikka kaikki muut oltiin sisällä, niin Rauha viskeli itselleen keppiä ulkona tai istuskeli rannalla katselemassa ohi ajavia veneitä. Leewi sitten hoiti tuon mökissä makoilun kyllä ihan Rauhankin puolesta. 

Yhdessä pisulla! :D

Juhannuksemme piti sisällää perinteisesti saunomista, grillailua, veneilyä ja muuta perusmökkeilyä. Kokkokin poltettiin. Rauha löysi myös itselleen uuden suosikkilajin, nimittäin jalkapallon. Kun potkittiin palloa, niin Rauha oli mukana toimessa kokoajan. Leewin Rauha ei antanut yhtään osallistua jalkapalloiluun. Ihan säälitti, kun Leewi juoksi innoissaan mukaan, kun näki pallon, mutta kun Rauha kävi komentamassa sitä, ei Leewi uskaltanut enää lähteä mukaan pelaamaan. :( Muutenkin Rauha oli taas hirmutyranni Leewiä kohtaan. Annoimme molemmille koirille semmoiset herkkutikut ja Rauha kun siitä hyökkäsi ihan tosissaan Leewin päälle. Kukaan muu ei saa herkutella kuin prinsessa Rauha. Jouduin ihan voimalla repimään Rauhan ulos mökistä vähän jäähyilemään. Siinä se roikkui etutassut ilmassa kun roikotin sitä niskanahasta ja yritti siitäkin vielä rähistä Leewille. Ja Leewihän ei sano mitään, koska naisia ei lyödä, eikä purra. Huoh.

Osataan me olla kavereitakin.

Toinen konflikti kävi, kun Leewiä lähdettiin viemään lenkille. Pistin Rauhan valjaisiin ja liinaan kiinni, kun tiesin, että muuten se lähtisi mukaan. No eikös Rauha sitten irroitellut itsenä niistä valjaista ja lähti juoksemaan sinne päin, minne Leewi ja muut olivat hetki sitten menneet. Minä huusin niin kovaa, että vastarannan koiratkin alkoivat haukkua, mutta Rauha ei lotkauttanut korvaansakaan vaan ampui suoraan tielle. Kääntyi vielä typerys väärään suuntaan, joten ei toivoakaan, että se olisi saanut Leewin ja muut kiinni. Eipä Rauha ehtinyt edes minuuttia olla karkuteilla, kun se jo kirmasi takaisin omaan pihaan, mutta kyllä vaati minulta siinä vaiheessa paljon itsekuria, jotta sain palkattua Rauhan edes vähän iloisen oloisesti.

Valkoiset hännänpäät.

No mutta kuten jo aiemmin sanoin, pääasiassa juhannus meni hyvin. Rauha pysyi pihassa ja tuli luokse kun kutsuttiin. Ei varastanut ruokia ja käyttäytyi ihmisiä kohtaan reippaasti ja kiltisti. Kivaa oli! Harmi, että suurin osa kuvista on toisessa kamerassa, jonka sisältöä minulle ei vielä ole saatavilla. Onneksi pari hauskaa otosta kuitenkin löytyi tuolta toisesta kamerasta nyt tähänkin postaukseen! 

Veneilemässä.

Rauha pomppasi veneestä vähän liian aikaisin..
..ja tipahti järveen.

Tuloksena märkä Rauha.
Kepin syönti oli parasta.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Teini-ikä kolkuttaa?

Luulin, että meillä oli eilen vain huono päivä, mutta kun sama meno jatkui tänäänkin, tekisi mieli syyttää kaikesta vain teini-ikää. Alkaahan Rauha uhkaavasti lähestyä tuota 8 kk etappia.


No mutta mikä menikään siis vikaan. Eilen oli taas jäljen alkeet ja heti perään tokon alkeet. Jäljessä Rauha haukkuu aina kun jätän sen yksin ja lähden vetänään jälkeä. Olen jotenkin jo niin turtunut siihen, etten jaksa välittää. Jäljet Rauha kuitenkin malttaa nuuskia hyvin. Se vain on jotenkin niin innoissaan siellä, ettei nuoren koiran itsehillintä riitä, ja sitten pitää purkaa sitä intoa haukkumalla. Mutta mikä poikkesi tavallisesta oli se, että se haukku jäikin yllättäen päälle, ja tokoon mentäessä Rauha heti ekana piti kunnon haukkumiskonserton. Kyllä se aiemminkin on saattanut vähän haukahdella, jos on pitkiä odottelutaukoja, mutta nyt se haukkui kentänreunalla ihan kunnolla. Lisäksi kun oli miedän oma vuoro, se haukkui myös niinä aikoina kun juttelin ohjaajan kanssa. Haukkuminen loppui, luojan kiitos, jossain puolessa välissä treenejä, mutta olisi saanut loppua kyllä jo paljon aikaisemmin. Olen saanut aina ohjeeksi vain olla huomioimatta Rauhaa kun se haukkuu. Rauhahan haukkuu tuollaisissa tilanteissa pääasiassa minulle. Se katsoo minua, haukkuu, katsoo taas hetken ja haukkuu taas. Juteltiin nyt ohjaajan kanssa, mikä olisi paras tapa saada Rauha hiljaiseksi, kun ei tuo huomiotta jättäminen vain toimi. Kokeiltiin sitten komentamista, mutta sen toimivuus on niin hetkellistä, että aika turhaa sekin. Ohjaaja sitten ehdotti, että annan Rauhalle aina jonkin tehtävän, vaikka paikalla olon, siksi aikaa kun Rauhan pitää odotella ja me ohjaajan kanssa jutellaan. Tekniikka toimi, ja Rauha pysyi hiljaa. En kuitenkaan viitsi laittaa tuon ikäistä pentua mihinkään 5-10 minuutin paikallaoloihin toisten suoritusten ajaksi, joten tekniikka ratkaisee vain osa ongelmaamme. Yksi toinen kurssilainen ehdotti, että hankkisin häkin, johon pistäisi Rauhan aina kentälaidalla rauhoittumaan, kun on pitkiä odotuksia. Idea oli hyvä, ja nyt varmaan pitäisi suunnata sitten häkkikaupoille. 

Tänä aamuna luulin jo että haukkutilanne on rauhoittunut, kun heti omassa pihassa tuli vastaan aamulenkillä pieni räksyttävä koira, ja Rauha käyttäytyi niin hyvin. Mutta karu totuun iski naamalle, kun ajelimme Rauhan kanssa autolla koirapuistolle, ja kun avasin takapenkin oven, Rauha pomppasi ilman mitään lupia autosta ulos. Sieltä oli vähän matkan päästä juuri kävelemässä mäyräkoira omistajansa kanssa, joka ilmeisesti säikähti tilannetta ja alkoi haukkua hurjana Rauhalle. Siitäkös se sempalo sitten alkoi, kun Rauha päätti vastata kaverilleen..-.- Komensin Rauhan takaisin autoon ja siellä se sitten odotteli, kunnes mäyris oli tarpeeksi kaukana. 

Tämä haukkuminen on kyllä jotain niin raivostuttavaa. Jospa se ajan kanssa häviäisi. Tai sitten ei.


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Jälkivideo vaikka väkisin

Minulla on ollut pakkomielle siitä, että haluan lisätä seuraavaan postaukseen videon Rauhan jäljestyksestä. Onni ei ole kuitenkaan ollut puolellani, milloin on satanut niin kovaa, etten ole halunnut roeta kuvaamaan, tai sitten olen vain aina unohtanut kameran kotiin. Tänäänkin käytiin tekemässä metsässä melko pitkä jälki, ja tottakai huomasin kameran puuttumisen juuri silloin kun aiottiin se jälki sitten suorittaa. Halusin kuitenkin tulla päivittämään blogia, ja koska haluan liittää tähän nyt sen jälkivideon, tein sen tuohon meidän pihaan. :D Jälki on tosi lyhyt, koska olemme ottaneet vasta suoria jälkiä (ensi viikolla on vuorossa käännökset! :O ) ja täällä ei oikein ollut tilaa pidemmälle. Jälki on noin 4 h vanha. Meidän jäljet aina lähtee kannelta ja päättyy purkille. 


Näin yleisesti meille ei kuulu mitään erikoisempia. Minulla menee päivät 8-16 töissä ja illalla sitten touhuillaan Rauhan kanssa. Ollaan käyty metsässä juoksemassa, jäljestetty ja otettu vähän tokojuttuja. Koirapuistossakin käydään aina silloin tällöin. Meidän lähipuistossa käy paljon pentuja, ja siellä ollaan monet hyvät leikit saatu pystyyn. Aloitettiin myös viime viikonloppuna uusi harrastus: uiminen!  Ostin Rauhalle pelastusliivit ja kannoin sen mukanani järveen, mistä Rauha sitten polskutteli rantaan. Ei Rauha tästä uudesta jutustamme vielä kovin paljoa innostunut, mutta ei se pyrkinyt järvestä poiskaan. Räpiköi kepin perässä ja antoi minun kantaa itsensä nätisti aina sitten syvemmälle. 


Millähän ilveellä tämän "joku on tulossa koirapuistoon!"-ryhdin saisi mukaan näyttelykehiin. :D

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Ryminällä treenikentille

Tänään starttasi meidän kaksi kesän kurssiamme, eli jäljestyksen alkeet ja tokon alkeet. Minä olen ihan ummikko jäljestyksen suhteen, joten en ole osannut ottaa sitä Rauhan kanssa aiemmin. Tunti alkoi pitkällä teoriaosiolla, jonka jälkeen ohjaaja näytti jokaiselle erikseen, kuinka makkarajälki tehdään ja opasti myös jokaista koirakkoa erikseen itse jäljen menemisen kanssa. Siihempä se tunti kuluikin, eli ehdimme tehdä koko tunnin aikana vain yhden jäljen, mutta ei se mitään. Nyt opetellaan tätä sitten kotona ja ensi viikolla päästään kuulema enemmän tositoimiin.

Jäljestyskurssilta ajelimme sitten suoraan tokon alkeisiin, jossa otettiin luokse tuloja, sivulle tuloja, kontaktia ja luoksepäästävyyttä. Rauha veti edelleen jonkin verran kierroksia siitä, kun muut koirakot tekivät luoksetuloja, mutta ulkokentällä oli helpompi mennä siksi aikaa kauemmaksi, ja sain näin hallittua Rauhaa paremmin kuin pentukurssilla. Muuten kaikki meni oikeastaan ihan hyvin. Sivulle tuloissa katsottiin ohjaaja kanssa kuinka paljon voin häivyttää apuja pois. Jos en antanut mitään apuja (seisoin vain ja sanoin "sivu"), niin Rauha tuli istumaan sivulleni 180 astetta väärinpäin. :D Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että taka-askelet ja kropan heilautukset on ihan turhia. Rauha osaa kyllä pyöräyttää itsensä sivulleni pelkällä ranneliikkeellä avustaen. Nyt vain alkaa sitten tuo käden pois häivytys. 

Luoksepäästävyys otettiin kokeen omaisesti (sai tosin palkata koiraa), ja siitä Rauha olisi saanut kyllä 10! Se ei hievahtanutkaan paikaltaan kun ohjaajat kävivät kopeloimassa sitä. Pikaisesti se vilkaisi kyllä molempia sillä ilmeellä, että mitä sä siihen tulet lääppimään, mutta sitten se siirsi katseensa takaisin minuun. 10/200 pistettä ALO-luokan kokeeseen siis tienattu. Enää 150 pistettä matkaa ykköstulokseen! :D

Tällä kertaa alestalöytyi naudan maksaa. Pienin tätä pakkaseen ihan vain treeninamuiksi.

Sisänäkymää. Histologiasta kiinnostuneena piti tietysti vähän tutkia tätä, ennen kuin pistin sen lopulta ihan muussiksi. :D

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Hoidossa

Minä lähin keskiviikkona Ouluun kavereita moikkaamaan, ja matkalla tipautin Rauhan äidille hoitoon. Palasin eilen illalla, eli nelisen päivää oltiin Rauhan kanssa erossa. Heti ekana iltana piti soitella äitille, että "miten siellä menee", mutta sitten osasin onneksi jo rauhoittua ja nauttia koirattomista aamuista.


Pari ekaa päivää Rauha oli kuulma ollut kiltti ja rauhallinen, mutta sitten se päätti lopettaa vieraskoreilut ja oli varastanut äitin muffinit keittiön pöydältä ja tuhonnut äitin kukkapenkin. Se oli myös yrittänyt varastaa äitin leipää sohvalta. Pahin huipennos oli ollut, kun Rauha oli itse pintaisesti karkaillut aukinaisesta ovesta ulos, vaikka oli kielletty. Äiti pari kertaa oli vain vetäissyt Rauhan valjaista takaisin sisälle, mutta kolmannella kerralla Rauha oli näyttänyt hampaitaan ja rähähtänyt takaisin, että "minähän menen nyt ulos". Siinä vaiheessa lensikin koira sitten niskavilloista sisälle, ja oli onneksi kuulma sen jälkeen taas oikein nöyrää tyttöä.


Jonkinlaista bossin paikkaa Rauha on selvästi koettanut siis kalastella. Leewiä Rauha vie jo ihan 100-0. Rauha ajaa Leewin heti pois kupilta, jos ei ole vahtimassa ja ruokaa annettaessa kokoajan naksuttelee Leewiä kauemmas. Äiti myös sanoi, että lenkillä Leewi kulkee Rauhan takana ja jos Leewi koettaa ohi, puskee Rauha sen heti takaisin taakse. Että semmoinen tyttö se. Leewi on toisaaltaan ihan yli tossukka koira, ja varsinkin nyt kun Rauhakin alkaa haista jo ihan nartulle, niin eipä Leewi varmaan herrasmiehenä kehtaa nuorelle neidille rettelöidäkään. 

Törmättiin lenkillä rusakko-gangiin. Koirat möllötti näitä hetken, sitten Leewi päätti, että tylsää, ja Rauha otti mallia, ja niin sai rusakot jäädä viettämään lauantaiaamua ihan rauhassa.


Puput ei kiinnosta!
Joka tapauksessa palasin siis itse Janin kanssa eilen illalla Iisalmeen, jossa olimme yön. Aamulla käytin Rauhan ja Leewin metsälenkillä, ennen kuin lähdimme ajelemaan takaisin Kuopioon. Postauksen kuvitus onkin tuolta lenkiltä. Täällä Kuopiossa käytiinkin sitten tänään mätsärissä, jossa Rauha oli hienosti isojen pentujen PUN1 Ja BIS2! Palkintoruokasäkkinä oli Pro Planin penturuokaa. Sitä aletaan sitten nyt tyhjentämään yhdessä tuon Pure Naturalin kanssa. Yksi avaamaton pussi olisi tuolla kyllä vielä Royal Canininkin penturuokaakin. Sekin pitänee pian korkata.