Onneksi se on nyt ohi

Kamalaa. Tänään oli meidän ensimmäinen virallinen tokokoe. Minulla oli työpäivä, ja töissä jo stressasin koetta ja mietin moneen kertaan kuinka saan Rauhan mielentilan pidettyä vakaana ja tein kaikenmaailman lenkkisuunnitelmatkin valmiiksi. Suunnitelmat kosahti siihen,  kun Iisalmeen saavuin, niin satoikin ihan kaatamalla vettä. Käytiin vaan nopea remmilenkki, ja sitten suuntasimme koepaikalle. 

Alokasluokassa oli 4 koirakkoa, Rauha numerolla 3. Paikalle saapuessa huomasin heti, että Rauha ei ollut lainkaan siinä mielentilassa, mihin minun oli se tarkoitus saada. Se oli ihan höslä, ja haukkui ja vahtasi kaikkea. Erityisesti se ihastui pieneen saksanpaimenkoiran pentuun. Pennulla ei ollut varmaan kovin paljoa yli 8 viikkoa ikää, että kyllähän sellainen nyt sydämen kuin sydämen sulattaa. Rauha vaan ilmaisi mielenkiintonsa turhan äänekkäästi, mikä taisi hiukan pelottaa pentua. Käytiin siinä vielä pieni remmilenkki ja sitten kehään. Rauha oli ihan elämöissään ja mölysi minkä kerkesi. Minulla loppui usko jo kehääntulotarkastuksessa, kun tuntui, ettei koiraan saa mitään kontaktia, kun se vaan mölyää. Jotenkin me kuitenkin pakerrettiin koe läpi. Saaliina 154 pistettä eli II-tulos. Sijoitus 3/4. 

Tuomarina Erkki Shemeikka. Pisteet meni näin:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 7

Rauha makasi nätisti sellaisen 1,5 minuuttia, sitten se inahti ja tiesin jo sen ilmeestä, etä nyt se ei enää kestä. Ja sitten tulikin eka haukahdus, sitten toinen ja loppuun vielä oikein hieno sarja, jonka voimasta koko koira nousi istumaan. Sitten palattiin koirien sivulle. Tuomari sanoi, että kyllähän se paikallaan pysyy, mutta kyllä sen hiljaa pitäisi olla. 

Seuraaminen kytkettynä 7,5

Tässä oli edes jotain pientä yritystä, mutta sitten..

Seuraaminen taluttimetta 6

..KAMALAA! Ihan sunnuntaikävelyksi meni tämä kyllä. :D Video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tässä vaiheessa Rauha perseili sen verran, että mulle tuli jo vähän helpottuneempi olo. Sellainen, että perseelleenhän tää jo meni, niin menköön. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Karjaisin käskyn melko kovaa, kun en ollut varma missä maailmoissa Rauha lentelee, ja se tehosi, ja Rauha tömähti tosi täpäkästi maahan. 

Luoksetulo 9

Tuli vähän vinoon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8

Meni ihan nätisti, mutta sitten pentupaini kentän reunalla vei huomion ja videolta näkyy miten kävi.

Estehyppy 8

Muuten hyvä, mutta en saanut koiraa istumaan ajoissa esteen takana. 

Kokonaisvaikutelma 7

Ihan ihmeen hyvä. Kyllä oli tuomari armeliaalla tuulella. Ehkä sitä vähän säälitti minä ja remuava Räyhä. Tuomari sanoi, että Rauha haukkuu liikaa ja on liian kiinnostunut kehän ulkopuolisesta maailmasta. Jeps. Olin vähän ihmeissäni, miten huonosti Rauha kesti häiriötä. Kehän laidalla leikkivät pennut pisti sen pasmat ihan sekaisin. Minun jännitys vissiin tarttui koiraan ja se yritti vain ymmärtää, mistä minä olen niin ahdistunut. Videolla näkyy hyvin, miten Rauha kokoajan kyttää kehän laidalle sinne tiettyyn kohtaan. 

No mutta tästä on suunta nyt sitten toivon mukaan ylöspäin! Pitää vissiin lisätä häiriötreeniä ja koettaa löytää uusia treenipaikkoja/kavereita. Opettavainen koe oli. Ei kaduta. Naurattaa enemmänkin. Varsinkin kun katsoo tuota videota, jonka äitini kuvasi. Siinä on kaikki mitä äitini oli kuvannut, että noin puolet kokeesta puuttuu, kun äiti oli joko unohtanut kuvata, tai sitten oltiin hävitty kehän vieressä olleen pakun taakse, mutta antaapahan jotain osviittaa meidän häröilystä tänään. Ja ehkäpä video laskee vähän muidenkin kynnystä mennä kokeisiin. Niin kuin tuomari kivasti sanoi, koe on vain tilanne, jossa katsotaan millä tasolla koirakko tällä hetkellä on. Ei se ole mitenkään vakava paikka. Mutta ainakin itseäni, kyllähän se silti jännittää ihan pirusti. 

Ei me ihan huonoja voitu olla, kun saatiin pokaalikin! :D

Epäilykset nousevat

Rauhan on ollut kuin herran enkeli tässä pari päivää ja minua vähän epäilyttää, mitä se suunnittelee. Sillä on semmoinen ajattelevainen ilme kokoajan, että varmaan jokin suuri katastrofi on luvassa. Meillä on mennyt lenkit hienosti, rappukäytävän äänille ei ole haukuttu ja Rauha ei ole edes herättänyt minua parina viime aamuna ja olen saanut heräillä ihan omia aikojani. Tällainen epätavallinen käytös nostaa samantien niskavillani pystyyn. Onko se sairas? Tekeekö se juoksuja? Vai juoniiko se jotain, ja iskee juuri kun minä olen heikoimmillani?

Tätä on kestänyt nyt sunnuntai-illasta asti. Milloin pitää huolestua? Olin lauantai-iltana tavoistani poiketen viihteellä ihan pidemmän kaavan kautta ja se kostautui sitten sunnuntaiaamuna. Kun lähdin käyttämään valkeana ja vapisevana Rauhaa aamupissillä, Rauha päätti, ettei minusta ole nyt johtamaan laumaamme ja kulki koko lenkin hihnatiukalla, niskavillat ja korvat pystyssä, valmiina hyökkämään uhkaavien sauvakävelijöiden ja rollaattorimummojen kimppuun. Ehkäpä tämä hetkellinen vastuu oli Rauhalle liikaa, ja se päätti olla nyt hetken aikaa ihan kunnolla, ettei vaan joudu uudestaan samaan tilanteeseen. 

Rento-Rauha. 

Prinsessasta sammakoksi

Rauha on lähdössä huomenna äidille hoitoon, kun minä reissuan Ouluun. Soiteltiin asian tiimoilta tiistai-iltana, ja minä oikein kehuskelin, miten äidillä ei tule olemaan mitään ongelmia Rauhan kanssa, sillä se on niin fiksu ja kiltti tyttö nykyään. Siltä se vielä silloin tuntui, mutta sitten herättiin keskiviikkoaamuun ja minun fiksu ja kiltti tyttö oli kadonnut ja tilalle oli tullut räyhäävä niskakarvojaan nosteleva pisti. Voi hyvänen aika kun lähettiin aamulenkille jäälle. Ensin piti haukkua kauempana leikkiville koirille, sitten pilkkijälle ja viimeiseksi vielä luistelijalle. Onneksi olin osannut jo aiemman koira/pilkkijähaukun perusteella varautua, ja ottanut Rauhan hihnaan luistelijan kohdalla. Muuten Rauha olisi varmaan rynnännyt perään, kun luistelija viuhahti vain alta kahden metrin päästä meitä. 

Ja päivähän vain parani, kun lähdimme käymään Rauhan kanssa lääkärissä uusimassa Rauhan rokotukset. Kävimme ensin kävelemässä lenkin eläinlääkäriaseman lähettyvillä ja Rauha bongasi erään kerrostalon pihassa miehen, joka levitti pressua autonsa päälle. No sillähän piti ihan niskakarvat pystyssa huutaa. Sitten kun mentiin eläinlääkärille, niin ensin haukuttiin eläinlääkäri ja sitten vielä pois lähtiessä, jälkeemme tullut sakemanni omistajineen. Eläinlääkärikin oli jo antamassa Rauhalle tehosterokotteita, ennen kuin huomautin, että se on jo yli vuosikas. Ei kyllä ihmekään, kun koira käyttäytyi kuin pahainen penikka. Voi että minua hävetti. 

Koska päivä oli ollut niin kamalan nolo, päätin pelata varman päälle ja lähdimme Rauhan kanssa iltalenkille vasta klo 21. Jäällä oli enää muutama hiihtäjä, joten saatiin ihan kaikessa rauhassa samoilla jäällä. Rauha tutkiskeli pilkkiavantoja mielenkiinnolla. Liekkö tuo löytänyt muutaman kiiskenkin sieltä syötäväksi, niin hyvin se avannoilla viihtyi. 

Tämä aamu ei sitten alkanut sen paremmin kuin eilinenkään. Lähdettiin aamulenkille ja ehdittiin jopa 50 metriä kulkea, kun Rauha alkoi haukkua naapurikerrostalon seinää. Älysi kyllä itsekin, että nyt taisi olla vähän turha haukahdus. Mikä lie skitsofrenia tuolla koiralla on, kun seinille ölistään. Meillä on tänään vielä tokotreenit ja valmiiksi jo pelottaa, että mitähän siitäkin tulee. 

Kuva Rauhasta viime viikolta, kun se oli vielä kiltti ja mukava koira. Sinua kaivaten muistelen! <3

Tavoitteet vuodelle 2015

Vili ja Rauha

Lunta.

Ja sitten ensi vuoden tavoitteita. Tässä tulee.

1. Ohitukset paremmiksi. Samoin rappukäytäväkäyttäytyminen, eli ei räkytetä rappukäytävässä kuuluville uusille äänille...

2. Luustokuviin alkuvuodesta. Rauhan veljellä oli D-lonkat, joten kyllä jänskättää, mitä Rauhalta löytyy. Kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä.

3. Jatketaan KPSH:ssa viikottaisia tokotreenejä ja lähetään kesällä kisoihin. En uskalla vielä laittaa mitään tavoitteita kisojen suhteen, mutta kunhan käydään kokeilemassa. Olisihan se aina kiva se I-tulos saada, mutta otsa rypyssä ei kisoihin olla menossa. Lisäksi aloitetaan tietenkin uusien tokosääntöjen mukaisten liikkeiden harjoittelu ja toivottavasti kisataan tuossa uudessakin alokasluokassa vuoden lopulla.

4. Jos luustokuvat sen sallivat, aloitetaan agility.

5. Jatketaan jäljestystä ja esineruudun treenaamista. Suunnitelmissa olisi jatkaa vielä keväällä namijäljellä, mutta päästä sitten kesän kuluessa eroon nameista. Käydään myös kaikissa mahdollissa koulutuksissa asian tiimoilta.

6. BH-koe? Erittäin suuri ehkä. Ei haittaa, vaikka ei olisikaan vielä tämän vuoden juttu. Riippuu miten tuon tytön teini-ikä kehittyy. Mutta jos Rauha vähän rauhoittuu ja tulee sellainen olo, niin ehkä loppuvuodesta voisi käydä kokeilemassa. EHKÄ.

7. Käydään paimentamassa edes kerran. En kyllä ole varannut meille leiriä ensi kesälle, mutta ajattelin, että jos päästäisiin mukaan vaikka johonkin collien paimennuspäivään tms.

8. Jatketaan pallopaimennusta omaksi iloksi. Hankittiin äidille jumppapallo, joten nyt olisi Iisalmessa materiaaliakin millä voidaan treenailla.

9. Käydään mätsäreissä aina kun sattuu lähelle hyvään aikaan. Myös parit näyttelyt. Tavoitteena olisi, että tänä vuonnakin se EH saataisiin.

10. Parannetaan kuntoa, niin koiran kuin omistajankin. Juostaan vähän enemmän, ja ehkäpä opetellaan myös yhdessä pyöräilyä.

No eiköhän noita nyt tuossa ole. Tottakai pyritään pitämään hauskaa, ja pysymään terveenä ja nauttimaan elämästä ym. mutta listailin nyt tähän vain tällaiset selkeät tavoitteet, joiden saavuttamiseen voin itse vaikuttaa.

Rauha on nyt melkoisessa teini-iässä, ja minusta tuntuu, että tuleva vuosi tulee olemaan minun ja Rauhan hankalin. Rauha on nyt mörköillyt ja sen mielialat oikeasti vaihtelee. Joskus se on niin lutunen ja rakastava, joskus taas äksy ja rähisevä. Toivottavasti tyttö tasaantuu 2 vuoden ikään mennessä.

Loppuun vielä pari kuvaa Rauhasta ja Mainista. Oma uuden vuoden tavoitteeni voisi olla hankkia uusi kamera.

Nolostuttava välikohtaus

Joulukuu toi mukanaan lumen ja joulutunnelman, joista ollaan nyt koetettu nautiskella. Jotta joulun odotus olisi Rauhasta ja Karvisestakin mielekästä, hankimme molemmille omat joulukalenterit! 1.12., kun avasin ensimmäisen luukun Rauhan joulukalenterista, yllätyin sitten melkoisesti kun luukun takaa paljastuikin suklaata! Vasta siinä vaiheessa tajusin kuikata pakkausselostusta ja kyllä vain: sokeria, voita, maitotuotteita, suklaa- ja vanilja-aromia sekä hehkutusjäännöstä! Piti sitten itsekin vähän maistaa, ja aika suklainen maku noissa tosiaan on. Jotenkin odotin, että eläinten kalenterit sisältäisivät jotain vähän lihaisampaa, mutta hyvin näyttää nuo eläinsuklaatkin maistuvan niin Karviselle kuin Rauhallekin. 

Joulukalenteri. Taitaa olla tämän vuoden juttu, kun joka ikisessä kaupassa näitä näkyy. 

Mulla oli eilen töissä hyvä päivä, ja kun Rauhan kanssa tallusteltiin tokotreeneihin, ajattelin, että ihan sama miten Rauha perseilee, ei se nyt pysty mun päivää pilaamaan. Pitäisi kuitenkin tuntea koiransa vähän paremmin, sillä Rauha pystyy mihin vain. Itse treeni meni ihan hyvin. Rauha oli skarppina. Otettiin paikallaoloa, seuraamista ja noutoa. (Noudossa Rauha on kehittynyt jo paljon, jos vertaa muutaman viikon takaiseen. ) Mutta kun lähdön aika koitti.. Yksi koirakko vielä tahkosi siinä seuraamista ja minä olin jo pukenut ulkovaatteet päälle ja puhdistin häkkiä, jossa olin Rauhaa pitänyt. Rauha odotteli siinä takana. Treenaileva tyyppi palkkasi koiransa heittämällä sille pallon vähän Rauhaa päin. Rauha ei niinkään häiriintynyt siitä pallosta, mutta kun se toinen koira ampaisi juoksuun, suuttui Räyhänen ja lähti haukkuen koiraa kohti. Rauha oli hihnassa, mutta hihna ei ollut missään kiinni, enkä minä ehtinyt siihen tarttua, niin yllättäen tuo tilanne tuli, joten Rauha pääsi suoraan toisen koiran iholle. Onneksi molemmat on kilttejä koiria, ja leikiksihän se Rauha sitä yritti laittaa, mutta kyllä minua hävetti. Roikotin Rauhan pois sieltä kentältä anteeksi pyydellen. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut koira jäi vaan möllöttämään vähän ihmeissään, että mitä tapahtui, ja jatkoi sitten treenejä ihan normaalista, että ei mitään traumoja tainnut jäädä.

Aiemminkin olen kirjoitellut tuosta meidän ongelmasta, kun Rauhan pitää louskuttaa, esimerkisi kun muut koirat ottavat luoksetuloa, tai jos toinen koira rällää juosta kentällä. Ollaan asian kanssa kyllä kehitytty ja ollaan esim. pari kertaa tehty jo kujaluoksetulojakin muiden kanssa, niin että Rauha pysyy hiljaa. Mutta viime viikkoina Rauha on ottanut kaikessa vähän takapakkia. Saas nähdä miten tuo treenien kohtaus vaikuttaa Rauhaan, louskuttaako se ensikerralla entistä enemmän, vai aiheuttikohan tuo välikohtaus sille jonkin ahaa-elämyksen. Se jää nähtäväksi.
Rauha on kyllä kaikenkaikkiaan muuttunut paljon energisemmäksi. Koirapuistoissa se pärjää nykyään paljon paremmin, leikkii ja remuaa, eikä vain istu minun jaloissa kyrpiintynyt ilme naamallaan. Metsälenkeillä se juoksee ja riehuu, eikä vain tallustele polulla. Siitä on tullut energisempi ja ennen kaikkea itsevarmempi. Vielä kun tulisi sellaista tietynlaista viisautta tuohon päähän. Sitä odotellessa. 

Paukkuärtyisä koira

Eilen illalla Kuopiossa vietettiin Suomen Tivolin järjestämää sataman yötä. Me ei itse tivoliin menty, mutta käytiin katsomassa järveltä ammuttu ilotulitus, tuossa sadan metrin päässä kun se oli. Otin Rauhan mukaan, jotta nään miten se suhtautuu raketteihin,sillä uutena vuotena Rauha oli vielä niin pieni, ettei se oikein tajunnut koko raketteja. Vaikka ei oltukaan ihan satamassa, vaan toisella venerannalla, ihmisiä (ja koiria) oli paljon. Me asettauduimme istuskelemaan ihan vedenrantaan tyhjälle venetelineelle. Ilotulitus oli suuri ja hieno, ja onneksi myös kovaääninen, sillä Rauha haukkui koko ensimmäisen puolikkaan raketeille. Haukku ei kuitenkaan kauas kuulunut sen paukkeen takaa. En oikein ymmärrä mitä tuo Rauhan haukku taas tarkoitti. Se haukkui häntä pystyssä raketteja rannassa meidän edessämme ja kävi aina välillä häntä heiluen antamassa minulle pusuja, ja sitten taas takaisin haukkumaan. Pelottiko sitä vai oliko sen innoissaan, en tiedä. Puolen välin jälkeen se löysi jonkun kepin, ja alkoi leikkiä sillä, ja siihen loppui sitten haukkuminenkin, ja saimme katsoa ilotulituksen lopun ihan rauhassa, tai Rauhatta, miten sen nyt sanoisi. :D

Rauha seuraa ihmeissään, mitä tapahtuu. 

Eilen käytiin myös pitkästä aikaa treenamassa Rauhan kanssa ihan vain kaksistaan kunnolla. Yleensä kahdestaan minulla on vain pari kämäistä naksua kourassa tai joku lelu ja otetaan pikkuisen tuttuja juttuja, mutta nyt mentiin ihan kentälle ja minulla oli kaikki treenivehkeet mukana! Kun saatiin ihan kunnolla kaksistaan treenailla, tulin siihen tulokseen, että paikkamakuu, hyppy, luoksetulo ja jäävät, menevät meillä jo ihan hyvin (ei siis kisavalmiita todellakaan, vaan siis omaan tasoomme nähden!), mutta seuraaminen ja nouto takkuaa pahemmin. Olen pilannut Rauhan "seuraa" käskyn palkkaamalla sitä kaiken maailman haahuamisesta, joten siirryn nyt sitten käyttämään "sivu" -käskyä seuraamisissakin. Syyskuussa meillä alkaa taas ohjatut treenit, niin aion siellä sitten valvovan silmän alla paneutua paremmin tähän seuraamisongelmaan. Noudossa ollaan otettu takapakkia. Rauha osasi jo nostaa kapulan maasta oikein ja tuoda sen minulle parin metrin päähän käteen, mutta enää ei. Jouduin naksuttelemaan Rauhalle monta ihan perus tarttumisharjoitusta, ennen kuin sain yhden onnistuneen käteen nostamisen, ja siihen sitten lopetettiinkin. Mikähän tuossa noutokapulassa ärsyttää, kun kaiken maailman käpyjä ja risuja Rauha noutaa niin mielellään. Pitäisi koettaa tehdä tokonoudostakin vähän enemmän leikinomainen, niin ehkä se sitten maistuisi Rauhalle paremmin. 

Perjantaista lauantaihin Rauha oli muuten ekaa kertaa hoidossa muualla kuin äidin luona ja oli mennyt kuulma tosi hyvin! Olin itse ihan paniikissa, kun akku oli lopussa ja olin 200 km:n päässä. Paikka oli Rauhalle uusi, eikä Rauha ollut nähnyt kaveriani kuin pari kertaa, joten pelkäsin, että se nostaa kamalan metelin, kun tajuaa, että minä lähden. Mutta onneksi huoleni olivat täysin turhia. Sisällä Rauha oli kiltisti vain nukkunut. Aluksi se oli nukkunut ovella, mutta siirtynyt siitä sitten kaverini viereen sohvalle telkkua katsomaan! Lenkillä olisi kuulma halunnut kovasti mennä muiden koirien luo, mutta itsekin joudun pitämään Rauhan nykyään ihan lähelläni tiukalla hihnalla ohituksissa, jotta ne menee hyvin, joten en ihmettele, että Rauha on koettanut käyttää tilaisuutta hyväkseen. Mutta niin, ihanaa, että tyttö on osannut käyttäytyä. 

Tokokuume nousussa

Sähköpostiini kilahti taas mukavia uutisia, pääsimme nimittäin Rauhan kanssa syksyksi KPSH:n ohjattuun tokoryhmää. Ryhmä pyörii aina sinne asti, kun taas jaetaan uudet ryhmät,eli varmaan ainakin koko ensi syksyn. Ryhmä on ainut ohjattu ryhmä, ja tarkoitettu koirakoille, jotka eivät ole vielä kisanneet. Ohjaajana toimii aina vuorollaan joku kisanneiden koirien ryhmistä. Eka treeni on 1.9. ja olen jo ihan innoissani. Tokokärpänen on päässyt taas puraisemaan. 

Facebookissa perustettiin myös ryhmä, joka kerää porukkaa aina omatoimisiin tottistreeneihin. Lähdettiin siihenkin Rauhan kanssa mukaan ja käytiin tällä viikolla ekoissa treeneissä. Mukana oli kaiken karvaisia koirakoita aina tipsusta hollanninpaimenkoiraan ja springerspanielista dopperiin. Oltiin kaikki vielä aika aloittelijoita, mutta jos tuon fb-treeniryhmänkin saisi pyörimään kunnolla, niin meillä olisi syksylle 2 treenikertaa viikolle, mikä on juuri sopiva määrä. Minä kun olen niin kamalan laiska treenailemaan yksikseni. 

Rauha on kyllä nykyään ihan oikea teini. Se on alkanut haukkumaan taas vaikka sun mille. Iltalenkillä joku mies oli pusikossa (varmaan kusella) niin siitäkös riemu repesi, kun Rauhasta se hämärässä rapistelija oli epäilyttävä. Siihen heräsi varmaan koko lähiseutu, jos olivat jo erehtyneet nukkumaan mennä, kun Rauha piti sille pusikkomiehelle sellaista mekkalaa. Tuli miehellekin siinä kiire pois puskasta, ja luojan kiitos Rauhakin hiljeni, kun tajusi, että joku tylsä ihminen se siellä vain rapistelikin. Ekoja juoksuja odotellaan yhä. Leewi saattaa olla tulossa meille hoitoon ensi kuussa, että toivottavasti eivät juoksut vaan satu juuri sille ajalle. 

Täytekuvana joku pari kuukautta vanha otos Rauhasta.

Geenitestitulokset

Tilasin Rauhalle geenitestin muutama viikko sitten ja tulokset pärähtivät tänään sähköpostiin!

CEA:   R/R   normaali

DM:   N/N   normaali

MDR1:   +/-   kantaja

Eli siis aivan loistavat tulokset, sillä näiden varjolla Rauhan ei ole todennäköistä sairastua collieiden perinnölliseen silmäsairauteen eli CEA:han eikä etenevään selkäydinrappeumaan eli DM:aan ja lisäksi sen ei pitäisi olla yliherkkä lääkeiaineena käytetylle ivermektiinille, Rauha ainoastaan kantaa yliherkkyysmutaatiota. Parasta tässä on se, ettei minun enää tarvitse olla niin paniikissa, kun Rauha yrittää syödä hevosenkakkaa lenkkipoluilla. Jotkin hevoslääkkeet kun sisältävät ivermektiiniä. 

Tässä myös kuvia eilisestä mätsäristämme Iisalmessa. Tarkoitus oli viedä Leewi-pappa kehään, mutta oli niin kuuma, etten viitsinyt veteraani kiusata. Leewi kun on jo niin herkkä kuumuudelle. Käytiin sitten Rauhan kanssa vähän esittäytymässä tuloksena isojen pentujen PUN3.

Rauha oli mahdottomalla räyhäyspäällä ja haukkui kehänlaidalla taas tosi paljon. Yritti päästä leikkimään kaikkien kanssa, mutta sitten kun vein sen koirapuistoon mätsäreiden päätteeksi, se meni penkin alle piiloon!! Mitä ihmettä? Rauha on nykyään innokas koirapuistokoira joka rakastaa juosta. Varsinkin kun kaverit olisivat olleet ihan sopivan kokoisia ja ihan kilttejäkin. En ymmärrä. Ehkäpä syynä oli puistossa ollut thai ridgeback dog, joka oli kyllä ihan kiltti, mutta varsin eleetön, ja kun sillä oli vielä kokoajan tietysti selkäkarvat "pystyssä", koska se ominaisuus rodulle kuuluu, niin ehkä se oli Rauhan mielestä arvaamaton. Tai sitten tämä on taas näitä teini-iän oikutteluja.