Nolostuttava välikohtaus

Joulukuu toi mukanaan lumen ja joulutunnelman, joista ollaan nyt koetettu nautiskella. Jotta joulun odotus olisi Rauhasta ja Karvisestakin mielekästä, hankimme molemmille omat joulukalenterit! 1.12., kun avasin ensimmäisen luukun Rauhan joulukalenterista, yllätyin sitten melkoisesti kun luukun takaa paljastuikin suklaata! Vasta siinä vaiheessa tajusin kuikata pakkausselostusta ja kyllä vain: sokeria, voita, maitotuotteita, suklaa- ja vanilja-aromia sekä hehkutusjäännöstä! Piti sitten itsekin vähän maistaa, ja aika suklainen maku noissa tosiaan on. Jotenkin odotin, että eläinten kalenterit sisältäisivät jotain vähän lihaisampaa, mutta hyvin näyttää nuo eläinsuklaatkin maistuvan niin Karviselle kuin Rauhallekin. 

Joulukalenteri. Taitaa olla tämän vuoden juttu, kun joka ikisessä kaupassa näitä näkyy. 

Mulla oli eilen töissä hyvä päivä, ja kun Rauhan kanssa tallusteltiin tokotreeneihin, ajattelin, että ihan sama miten Rauha perseilee, ei se nyt pysty mun päivää pilaamaan. Pitäisi kuitenkin tuntea koiransa vähän paremmin, sillä Rauha pystyy mihin vain. Itse treeni meni ihan hyvin. Rauha oli skarppina. Otettiin paikallaoloa, seuraamista ja noutoa. (Noudossa Rauha on kehittynyt jo paljon, jos vertaa muutaman viikon takaiseen. ) Mutta kun lähdön aika koitti.. Yksi koirakko vielä tahkosi siinä seuraamista ja minä olin jo pukenut ulkovaatteet päälle ja puhdistin häkkiä, jossa olin Rauhaa pitänyt. Rauha odotteli siinä takana. Treenaileva tyyppi palkkasi koiransa heittämällä sille pallon vähän Rauhaa päin. Rauha ei niinkään häiriintynyt siitä pallosta, mutta kun se toinen koira ampaisi juoksuun, suuttui Räyhänen ja lähti haukkuen koiraa kohti. Rauha oli hihnassa, mutta hihna ei ollut missään kiinni, enkä minä ehtinyt siihen tarttua, niin yllättäen tuo tilanne tuli, joten Rauha pääsi suoraan toisen koiran iholle. Onneksi molemmat on kilttejä koiria, ja leikiksihän se Rauha sitä yritti laittaa, mutta kyllä minua hävetti. Roikotin Rauhan pois sieltä kentältä anteeksi pyydellen. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut koira jäi vaan möllöttämään vähän ihmeissään, että mitä tapahtui, ja jatkoi sitten treenejä ihan normaalista, että ei mitään traumoja tainnut jäädä.

Aiemminkin olen kirjoitellut tuosta meidän ongelmasta, kun Rauhan pitää louskuttaa, esimerkisi kun muut koirat ottavat luoksetuloa, tai jos toinen koira rällää juosta kentällä. Ollaan asian kanssa kyllä kehitytty ja ollaan esim. pari kertaa tehty jo kujaluoksetulojakin muiden kanssa, niin että Rauha pysyy hiljaa. Mutta viime viikkoina Rauha on ottanut kaikessa vähän takapakkia. Saas nähdä miten tuo treenien kohtaus vaikuttaa Rauhaan, louskuttaako se ensikerralla entistä enemmän, vai aiheuttikohan tuo välikohtaus sille jonkin ahaa-elämyksen. Se jää nähtäväksi.
Rauha on kyllä kaikenkaikkiaan muuttunut paljon energisemmäksi. Koirapuistoissa se pärjää nykyään paljon paremmin, leikkii ja remuaa, eikä vain istu minun jaloissa kyrpiintynyt ilme naamallaan. Metsälenkeillä se juoksee ja riehuu, eikä vain tallustele polulla. Siitä on tullut energisempi ja ennen kaikkea itsevarmempi. Vielä kun tulisi sellaista tietynlaista viisautta tuohon päähän. Sitä odotellessa.