Onneksi se on nyt ohi

Kamalaa. Tänään oli meidän ensimmäinen virallinen tokokoe. Minulla oli työpäivä, ja töissä jo stressasin koetta ja mietin moneen kertaan kuinka saan Rauhan mielentilan pidettyä vakaana ja tein kaikenmaailman lenkkisuunnitelmatkin valmiiksi. Suunnitelmat kosahti siihen,  kun Iisalmeen saavuin, niin satoikin ihan kaatamalla vettä. Käytiin vaan nopea remmilenkki, ja sitten suuntasimme koepaikalle. 

Alokasluokassa oli 4 koirakkoa, Rauha numerolla 3. Paikalle saapuessa huomasin heti, että Rauha ei ollut lainkaan siinä mielentilassa, mihin minun oli se tarkoitus saada. Se oli ihan höslä, ja haukkui ja vahtasi kaikkea. Erityisesti se ihastui pieneen saksanpaimenkoiran pentuun. Pennulla ei ollut varmaan kovin paljoa yli 8 viikkoa ikää, että kyllähän sellainen nyt sydämen kuin sydämen sulattaa. Rauha vaan ilmaisi mielenkiintonsa turhan äänekkäästi, mikä taisi hiukan pelottaa pentua. Käytiin siinä vielä pieni remmilenkki ja sitten kehään. Rauha oli ihan elämöissään ja mölysi minkä kerkesi. Minulla loppui usko jo kehääntulotarkastuksessa, kun tuntui, ettei koiraan saa mitään kontaktia, kun se vaan mölyää. Jotenkin me kuitenkin pakerrettiin koe läpi. Saaliina 154 pistettä eli II-tulos. Sijoitus 3/4. 

Tuomarina Erkki Shemeikka. Pisteet meni näin:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 7

Rauha makasi nätisti sellaisen 1,5 minuuttia, sitten se inahti ja tiesin jo sen ilmeestä, etä nyt se ei enää kestä. Ja sitten tulikin eka haukahdus, sitten toinen ja loppuun vielä oikein hieno sarja, jonka voimasta koko koira nousi istumaan. Sitten palattiin koirien sivulle. Tuomari sanoi, että kyllähän se paikallaan pysyy, mutta kyllä sen hiljaa pitäisi olla. 

Seuraaminen kytkettynä 7,5

Tässä oli edes jotain pientä yritystä, mutta sitten..

Seuraaminen taluttimetta 6

..KAMALAA! Ihan sunnuntaikävelyksi meni tämä kyllä. :D Video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tässä vaiheessa Rauha perseili sen verran, että mulle tuli jo vähän helpottuneempi olo. Sellainen, että perseelleenhän tää jo meni, niin menköön. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Karjaisin käskyn melko kovaa, kun en ollut varma missä maailmoissa Rauha lentelee, ja se tehosi, ja Rauha tömähti tosi täpäkästi maahan. 

Luoksetulo 9

Tuli vähän vinoon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8

Meni ihan nätisti, mutta sitten pentupaini kentän reunalla vei huomion ja videolta näkyy miten kävi.

Estehyppy 8

Muuten hyvä, mutta en saanut koiraa istumaan ajoissa esteen takana. 

Kokonaisvaikutelma 7

Ihan ihmeen hyvä. Kyllä oli tuomari armeliaalla tuulella. Ehkä sitä vähän säälitti minä ja remuava Räyhä. Tuomari sanoi, että Rauha haukkuu liikaa ja on liian kiinnostunut kehän ulkopuolisesta maailmasta. Jeps. Olin vähän ihmeissäni, miten huonosti Rauha kesti häiriötä. Kehän laidalla leikkivät pennut pisti sen pasmat ihan sekaisin. Minun jännitys vissiin tarttui koiraan ja se yritti vain ymmärtää, mistä minä olen niin ahdistunut. Videolla näkyy hyvin, miten Rauha kokoajan kyttää kehän laidalle sinne tiettyyn kohtaan. 

No mutta tästä on suunta nyt sitten toivon mukaan ylöspäin! Pitää vissiin lisätä häiriötreeniä ja koettaa löytää uusia treenipaikkoja/kavereita. Opettavainen koe oli. Ei kaduta. Naurattaa enemmänkin. Varsinkin kun katsoo tuota videota, jonka äitini kuvasi. Siinä on kaikki mitä äitini oli kuvannut, että noin puolet kokeesta puuttuu, kun äiti oli joko unohtanut kuvata, tai sitten oltiin hävitty kehän vieressä olleen pakun taakse, mutta antaapahan jotain osviittaa meidän häröilystä tänään. Ja ehkäpä video laskee vähän muidenkin kynnystä mennä kokeisiin. Niin kuin tuomari kivasti sanoi, koe on vain tilanne, jossa katsotaan millä tasolla koirakko tällä hetkellä on. Ei se ole mitenkään vakava paikka. Mutta ainakin itseäni, kyllähän se silti jännittää ihan pirusti. 

Ei me ihan huonoja voitu olla, kun saatiin pokaalikin! :D

Turkinhoitopäivä

Meillä on nyt täysin treenivapaa viikonloppu. Rauha pääsi eilen 3,5 tunnin lenkille Tyyne-dopperin kanssa ympäri eteläistä Kuopiota välillä hihnassa teitä pitkin ja välillä metsässä irti juosten. Tyyne kävi myös uimassa, Rauha kahlaili rannassa ja katseli menoa vähän ällöksyen. 

Tänään käytiin metsälenkillä Tino-nahkan kanssa. Tino on kasvanut jo korkeudessa Rauhan edelle, vaikka onkin vasta 6 kk, mutta ylhäältä päin katsottuna näkee, että Rauhalla on kyllä enemmän massaa, ja Tino on vielä sellainen pennunluikku, niin kuin toki tuon ikäisen pitääkin olla. Ihan kuuma tuli lenkillä, sen verran innokkaasti aurinko porotti. Harmi kun en ottanut kameraa mukaan. Kerrankin olisi valo riittänyt jopa mun kameralle. 

Tämän päivän erikoisuus oli kuitenkin ehdottomasti se, että meikäläinen furminoi Rauhan. Kylläpä siitä tuota pohjavillaa irtosikin sellainen jalkapallon kokoinen möhkäle. Furminointi ei ole meillä todellakaan mikään yksinkertainen toimenpide, sillä minä en pentuna tajunnut opettaa Rauhaa tuohon hommaan laisinkaan. Tämä oli nyt toinen kerta, kun Rauhan kunnolla furminoin, ja molemmat kerrat ovat olleen vähän taistelua. 

Pentuna Rauhan irtokarvat oli helppo irrottaa kumisella harjahanskalla, ja siitä Rauha ei olekaan moksiskaan. Irtoava päällyskarva on helppo silitellä irti hanskalla, mutta pohjavillan kanssa hanskasta ei ole mitään apua. Ainakin Rauhalla pohjavilla on niin tiukassa, että se irtoa vain nyppimällä ja furminaattorilla. 

Ongelma furminaattorissa on se, että Rauha ei vain suvaitse sitä (tai mitään muutakaan vempelettä) ihollaan. Jos vain otan furminaattorin ja alan sillä furminoida Rauhaa, hyökkää se välittömästi furminaattorin kimppuun. Siispä minun on harhautettava Rauha furminoitavaksi ruuan avulla. Olin ostanut Rauhalle ihanan ison kuivatun naudanluun, jota se sai nyt järsiä furminoinnin aikana. Ja toki kehuin alussa paljon, kun Rauha söi luutaan, eikä välittänyt furminaattorista. Niinpä minä sain kuin sainkin homman hoidettua, ja nyt Rauha on astetta valmiimpi ottamaan vastaan kesän hellesäät (vaikka me ei kyllä kumpikaan todellakaan mitään helteitä tänne haluttaisi). 

Rauha toivoo, ettei Savoon tule helteitä ollenkan. 

Tarvikekuvat: elaintarvikekauppa.fi ja petsuperstore.fi

Rally-epikset

Olin Rauhan kanssa eilen KPSH:n järjestämissä epävirallisissa rallytokokokeissa. Sää oli ihan ok. Välissä satoi vähän kovemmin, mutta meidän vuorollamme ei onneksi yhtään. Koiria oli ilmoittautunut yhteensä 30, joista 3 avoimessa luokassa ja loput alokkaassa. Muutama koirakko oli poissa, joten en ole aivan varma, montako koirakkoa tarkalleen oli paikalla. Mutta yli 20 koirakkoa oli joka tapauksessa alokasluokassa mukana. Nameja kokeessa ei saanut käyttää.

Meitä edeltänyt koirakko oli poissa, ja minä en sitä tiennyt, ja odottelin vain pöljänä kentän reunalla, että "menen sitten sen espanjanvesikoiran jälkeen", kunnes tajusin, että kukaan ei mene radalle ja ihmiset selvästi etsivät jotakuta. Menin sitten hiukan lähemmäksi, ja sain kuulla, että on meidän vuoro. Pienen häslingin siis onnistuin saamaan aikaan, mutta onneksi olin jo viritellyt Rauhan valmiiksi. Tarkoitus olisi ollut käydä rata vielä päässä läpi ennen omaa vuoroa, mutta siihen ei sitten aikaa jäänyt, ja jotkut kyltit olinkin jo radalle mennessä tyylikkäästi unohtanut. Pientä paniikkia pukkasi, kun koetin keskittyä koiraan ja lukea samalla kylttejä ja liikkua kuitenkin suhteellisen rivakasti. Alokasluokan rata näytti tällaiselta:

Rata oli ihan kiva. Ei ollut meidän inhokkikylttiä. Sitä missä koira otetaan eteen ja sitten peruutellaan ensin yksi, sitten kaksi, ja sitten kolme askelta. Rauha alkaa siinä aina tarjota sivulle tuloa kolmen askelen kohdalla. Toinen meille rallyssa vaikea juttu on nuo vasempaan tehtävät käännökset ja pyörähdykset, kun Rauha pyllyn käyttö on vielä niin huonoa. Tälläkin radalla kompastuin Rauhaan molemmilla pyllynkäyttökylteillä, eli kylteillä 4 ja 12. 

Meikäläinen viiletti radan melko nopeasti. En oikeastaan jännittänyt kisaa juuri laisinkaan, mutta pieni paniikki nousi välillä radalla, kun tajusin, ettei minulla ole mitään muistikuvaa, mikä kyltti on tulossa seuraavaksi. Radan jälkeen ei ollut mitään käsitystä miten se meni. Kahdesti tiesin itse törmänneeni koiraan, jotka nyt on aika selkeitä virheitä. Innostuin myös maalikyltistä niin kovasti, että otin pari juoksuaskelta juuri ennen sitä. Lisäksi pysähdyin typeränä puoliksi kehään, kun jäin palkkaamaan koiraa, että virallisissa kisoissa olisi varmaan tullut hylsy tai jotain siitä, mutta onneksi näissä epiksissä ei ollut niin tarkkaa sentään. Olin myös varma, että olin unohtanut jossain kohti ottaa perusasennon tai jotain. Nuo kyltit kun ovat keskenään niin kauhian samankaltaisia. 

Mutta mitäpä sitä enempää spekuloimaan, miten rata tuntui menevän, kun minulle on myös videomateriaalia siitä, miten se ihan oikeasti meni (Kiitos Annelle kuvauksesta!):

Videolta näkyy, miten meikä on vähän ulapalla ja välillä tuo touhu näyttää vähän jopa surkuhupaisalta. Autan Rauhaa ihan liioitellun paljon. Liikkessä maahanmenossakin annan käsiavun. Mitä ihmettä? Vaikka rallyssa se sallitaankin, mutta kuin koira osaisi vähemmälläkin, niin onhan tuo nyt ihan turhaa varmistelua, varsinkin kun on epävirallinen koe. 

Palkintoja alettiin jakaa matalimmasta pistemäärästä alkaen. Yhtä vaille kaikki koirat saivat tuloksen ja kun tämä tieto julkaistiin (ja selvisi, että me emme olleet se koirakko, joka tulosta vaille jäi), olin tyytyväinen ja helpottunut. Kyllä siis jotain tehtiin radalla oikein. Siinä sitten odoteltiin, kun tuloksia huudeltiin ja ihan alkoi ihmetyttää, kun ei meidän nimeä mainittu. Lopputulos olikin varsin yllättävä. Me nimittäin saatiin 99/100 pistettä! Ohjaajavirhe ainoastaan kyltiltä 12, siitä kun koskin koiraan. Tuomari ei siis ollut huomannut kyltillä 4 tapahtunutta törmäystä. No mutta sehän oli vain meille plussaa. Tuolla pistemäärällä irtosi 3. sija ja päästiin siis palkinnoille asti. Aikas hyvin meidän vähäiseen rallytokokokemukseen nähden, mutta kyllähän tuosta tokotaustasta on tässä lajissa paljon apua.

Opettele lukemaan koiraasi

Varoitus! Postaus sisältää ulosteasiaa!

Eilen tokotreeneissä otettiin Rauhan kanssa heti alkuun kisamainen treeni. Aloitettiin paikkamakuulla, joka meni ihan älyttömän hyvin. Rauha ei ollut yhtään levoton, ei piipannut kertaakaan, eikä maiskutellut suullaan namipalojen toivossa, vaikka minä olin ihan kisavälimatkan päässä. Olin tosi yllättynyt ja tietysti mielissäni. Rauhalta loppui juoksut tällä viikolla, ja ajattelin, että nyt siitä on tullut fiksu tyttö, kun juoksuista päästiin. Palkkailin Rauhan rauhallisesti, niin kuin aina paikalla olojen jälkeen ja mentiin hetkeksi kentän laidalle odottelemaan. Sielläkin Rauha oli rauhallinen ja olin jo vähän äimänä asiasta. 

Treenikaveri sitten lähti liikkuroimaan meitä ja otettiin kaikki ALO-liikkeet niin kuin kisoissa. Ensimmäisenä seuraaminen hihnassa ja mitä. Rauha laahusti minun perässä kuin märkä rätti. Tai no ei perässä, paikan se piti, mutta kontakti oli jotain puolisilmällä pälyilyä ja eka perusasento jäi ottamatta. Rauhalla oli korvat ihan luimussa ja pää matalalla, ihan kuin se olisi ollut kamalissa paineissa. No minä tietysti ajattelin, että mielentila vain on huono ja leikitin Rauhaa vähän. Hyvin se innostui leikkimään, mutta sitten kun jatkettiin treeniä, niin sama luimistelu jatkui. Sillä sitten mentiin seuraamiset ja liikkeestä maahan kohdalla jouduin antamaan Rauhalle kaksoiskäskyn, jotta se meni maahan. Siis ei ikinä ole ollut tuollaista ongelmaa meillä ja olin tosi kummissani. Luoksetulossa taas Rauha ei ollut yhtään hötky, vaan istui ihan rauhallisesti niin kauan, että minä kutsuin sen.  Tämäkään ei ole Rauhan tapaista, kun yleensä se hytkää, ja hyvä ettei streppaa, kun on niin intona tuosta liikkeestä. Liikkeestä seisominen meni ihan on. 

Olin tuon kisamaisen suorituksen jälkeen kauhuissani. Oliko Rauha muuttunut lötteröksi näin juoksujen jälkeen vai mikä sitä vaivasi. Lopputreeni sitten pääasiassa leikittiin ja otettiin kivoja juttuja, kuten ruutuun lähetyksiä, ja ihan pikkuseuraamispätkiä, niin että kontakti pysyi hyvänä.

Sitten lähdettiin käppäilemään kotiin päin, ja eipä kauaksi ehditty, kun Rauha väänsi oikein kunnon vesiripulipaskat. Okei. Kaksi vaihtoehtoa. Joko Rauha oli vetänyt treeneistä niin kamalat paineet, että sen maha oli mennyt sekaisin, tai sitten sen maha oli ollut jo valmiiksi kipeä treeneissä ja siksi se oli siellä niin kummallinen. Veikkasin jälkimmäistä. Ripuloinnin jälkeen Rauhan olo selvästi helpottui ja se pomppi hurjia iloloikkia ja oikein haukahteli innosta. 

Päästiin kotiin ja annoin Rauhalle iltaruuan. Alettiin Janin kanssa katsomaan leffaa sängystä, niin mitäs ihmettä. Rauha pomppaa sänkyyn ja käpertyy jalkopäähän ihan tiukaksi kippuraksi! Tuo ei koskaan tule sänkyyn. Ei ikinä. Komensin Rauhan pois ja kyllä se nöyrästi siitä sitten lähtikin. No jatkettiin leffaa, jonka aikana minä satuin nukahtamaan. Heräsin, kun leffassa oli jo loppurytinät menossa ja huomasin, että Rauha istui sängyn vieressä, läähätti ja tuijotti minua. Kysyin Janilta unen pöpperössä, että "miksi Rauha on tuossa?". Jani vastasi, että se oli siinä jo jonkin aikaa istunut, läähättänyt ja uikuttanut. Nousin ylös, tunnustelin Rauhan mahaa, jota se selvästi aristi. Oikein köyristi selkää, kun koskin vatsaa. Tajusin, että nyt äkkiä ulos, mutta jotenkin juuri heränneet aivoni kuitenkin päättivät, että käympäs ensin itse vessassa. No sieltä kun tulin, olikin olkkarin lattia ihan vesiripulissa ja Rauha siinä vielä kykki tarpeillaan ihan kamalan häpeileväisen näköisenä. Puhelin sille sitten mahdollisimman kiltillä äänellä, että "ei haittaa mitään. hyvä tyttö. Ei haittaa yhtään mitään". Vähän se ehkä rentoutti Rauhaa ja se rippelteli loppuun ja kävi sitten tekemässä pari iloloikkaa vähän kauempana. Selvästi mahakipu helpotti. 

Käytin Rauhan vielä ulkona, ja se teki sinnekin yhden ripulin. Sitten tultiin takaisin nukkumaan ja nyt aamulla Rauha herätti minut taas piippailemalla. Lähdettiin ulos, ja edelleen on tytöllä maha sekaisin. :( Saas nähdä miten meidän juhannuksen käy, jos joudun päivystämään Rauhan mahantoimintoja. Onneksi sää on sellainen, että ei nyt kamalasti harmita, vaikka joutuisi kotona juhannuksen viettämään. Enemmän harmittaa nuo eiliset treenit. Miten voi olla niin paukapää, ettei tajua koiran kipua, vaikka koiran käytös antaa erittäin selkeästi ymmärtää, ettei sillä ole kaikki hyvin ja sitten vielä vedän jotkut kisamaiset treenit. Voi hyvä jukara sentään, että voi olla ihminen tyhmä. 

Rauha ja tennispallo

Rauha rakastaa tennispalloja. Olen nyt koettanut vähentää tennispallolla palkkaamista, kun Rauha vetää siitä niin kovat kierrokset. Silti aika usein edelleen tulee treenien lopuksi viskattua Rauhalle pallo, koska se siitä aina silminnähden niin onnelliseksi tulee. Anne otti kuvia Rauhan tämän päiväisestä tennispallorallattelusta ja näistä tulikin aika vekkuleita, vai mitä!

Rauhallako ylimääräistä nahkaa? Ei kai! (c) Anne Kylmäoja

Joskus pallon saalistus vie mukanaan niin kovasti..(c) Anne Kylmäoja

..että koordinaatio voi pettää. (c) Anne Kylmäoja

Minun tyttönen alkaa näyttää jo isolta koiralta! (c) Anne Kylmäoja

Tähtää! (c) Anne Kylmäoja

Nappaa! (c) Anne Kylmäoja

Tipahtaa.. (c) Anne Kylmäoja

Ja ostoskärrit! (c) Anne Kylmäoja

You know? (c) Anne Kylmäoja

Oscar

Kuopiossa on kaksi tehtaanmyymälää, josta saa lihaa koirille, Best-in ja Oscar. Arvatkaapa mistä mä olen Rauhan lihat ostanut? No tietenkin Mustista ja Mirristä. Miksikö? No ei sille ole mitään järkevää syytä. En itsekään tiedä. 

Yritin viime viikolla päästä käymään Best-In:llä katsomassa, paljonko edullisempaa liha siellä olisi, mutta en löytänyt paikkaa millään. Luovutin, ja tänään lähdettiin sitten tarkastamaan tuota Oscarin tehtaanmyymälää. Sinne jopa löydettiin perille ja voi hurja. Lastasin korin ihan täyteen nautaa, sikaa, broileria, kalkkunaa, riistaa ja lohta, sekä joitain pakasteseoksiakin otin kokeiluun ja koko lysti irtosi mukaan alle 20 eurolla. Olin ihan ihmeissäni kun myyjä sanoi hinnan. Mustissa ja Mirrissä olisin maksanut tuplasti. Tarjolla olisi ollut vaikka mitä eri lihoja, esimerkiksi hevosta, lammasta ja hirveä, mutta jätin ne odottamaan seuraavaa kertaa. Nyt on pakastin täynnä ja ei tarvitse enää kysyä, mistä tulen tästä lähtien hakemaan Rauhalle lihat. 

Maha-lohi-kasvispötkö lähti kokeiluun! (c) www.elainruoka.fi