perjantai 31. tammikuuta 2014

Miten ihmisiin tulisi suhtautua


Rauhan silmät voi jo nyt mainiosti. Varmaankin tipat auttavat, sillä tuskin ruokavalion muutos noin nopeasti vaikuttaisi. Silmät ja nenä saattavat vähän vuotaa kirkasta nestettä, kun ollaan pitkään ulkona, mutta niin ne vuotaa minullakin näillä pakkasilla, että tuo lienee jo ihan normaalia. Pääasia, ettei ole enää aina herättyä isoja rähmäkökkäreitä silmäkulmissa.

Rauhan saalis.



Ajattelin nyt tulla vähän kokoamaan ajatuksiani tuosta Rauhan sosiaalisesta käyttäytymisestä ihmisiä kohtaan. Niin kuin olen jo aiemminkin kirjoittanut, Rauha suhtautuu vieraisiin ihmisiin hyvin vaihtelevasti, enkä ole aivan varman mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, kenestä Rauha tykkää ja kenestä ei. Kuitenkin on pari asiaa, jotka selvästi vaikuttavat Rauhan käytköseen:


1. Ympäristö. Rauha suhtautuu sisällä uusiin ihmisiin paljon avoimemmin kuin ulkona. Rappukäytävässä uskaltaa mennä tutustumaan kehen vaan oikein reippaasti ja täällä meillä vieraat otetaan iloisesti vastaan. Ulkona Rauha ei niinkään välitä ihmisistä. Toinen ympäristötekijä on valoisuus. Ulkona pimeässä on se huonoin vaihtoehto, ja silloin jos vierasihminen yrittää päästä silittämään Rauhaa, Rauha aika varmasti väistää. Sitten kun saa itse mennä tekemään tuttavuutta, eli aluksi nuuskia jalkoja jne. niin myös ulkona pimeässä voi luoda uusia ystävyyssuhteita. :D 



2. Toinen, selkeästi suurempi tekijä on alkoholi. Rauha on nyt minulla ollessaan haukkunut sellaisella ikävällä haukulla kolmea ihmistä, jotka ovat yrittäneet tulla juttelemaan. Viimeisimmän kohdalla vasta tajusin, että näitä kaikkia kolmea ihmistä yhdistää se, että he ovat olleet humalassa. Viimeisin tapaus sattui tuossa omalla pihalla, kun olimme lähdössä Rauhan kanssa lenkille. Joku naapurin vanhahko nainen tuli selittämään, kuinka hän rakastaa koiria, ja kuinka koirat rakastavat häntä. Rauha kävi kerran nuuskaisemassa naista vähän kauempaa, perääntyi ja alkoi haukkua. Ei sellaista iloista leikkiin-kutsu-haukkua, mitä se joskus haukkuu, vaan uhmakasta "mene pois!" -haukkua. Minä sitten yritin houkutella Rauhaa naksun kanssa naisen luo, ja kun menin naisen viereen, haistoin, että nainenhan haisi todella vahvasti viinalle. Heitin naksuni Rauhalle sinne kauemmas maahan ja sanoin naiselle, että mepä nyt jatketaan matkaa. 



Sinänsä minua ei haittaa, että Rauha ei siedä humalaisia. Miksi pitäisi? Niin kauan kun Rauha hermostuu vasta siitä, kun känniset tulevat meille jotain selittämään, homma on ok. Kunhan se vain ei mene missään vaiheessa siihen, että kaikki ohikulkevat känniääliöt pitää räkyttää. Vielä ei Rauha ainakaan ole näyttänyt mitään merkkejä, että pelkät ohikulkijat kiinnostaisi, mutta jos niin kävisi, niin mitenkähän siinä sitten niihin kännisiin totuttaisi. Pitäisi varmaan sitten alkaa pitää täällä jotain bileitä. :D Nään jo sieluni silmin, kuinka facebook-tapahtuman nimi olisi "koiran sosiaalistamisbileet!".

"Et saa musta kuvaa! Lällällällällää!"

Rauha on Rauha. Minun pitäisi muistaa se. Se ei ole Leewi, eikä se ole Piitu, eikä se käyttäydy niin kuin ne. Rauha ottaa vieraat vastaan omalla tyylillään. Eniten minua varmaan tässä hämää se, että Rauha puolustaa minua. Leewi ei ikimaailmassa uskaltaisi puolustaa minua, vaan se nipsu juoksisi heti minun taakse piiloon, jos jotain pelottavaa tulisi vastaan. Rauha sen sijaan vaikuttaa hyvinkin puolustushalukkaalta. Kun näimme ensimmäistä kertaa hiihtäjän ihan läheltä, oli Rauha menossa todella skarppina ja häntä pystyssy pientä kurkku-urinaa päästäen vastaan. Kielsin sitä. En halua, että Rauha kokee, etten itse pysty puolustautumaan hurjilta murtomaahiihtäjiltä. 

Myös tämän kummajaisen kimppuun Rauha yritti lähteä häntä sojossa, mutta onneksi tuli takaisi kun karjasin. Kuskia vain nauratti.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Silmälääkärissä

Käytiin tänään lääkärissä, sillä Rauhan silmät ovat rähmineet aika paljon. Tuossa meidän vieressämme, ihan parin korttelin päässä on eläinlääkäriasema, joten varasin ajan sinne, kun ei huvittanut lähteä ajelemaan kauemmaksi. Lääkäri oli varsin erikoinen persoona. Puhui ja kertoi kyllä tosi paljon, mitä mieltä oli, mistä pidin, sillä eläinlääkärit tuppaavat yleensä vain kyselemään ja sitten ne tekee jotain ja sitten ne pyytääkin jo maksua. Toisaalta heti ensimmäinen lause, mitä eläinlääkäri sanoi, oli "onko se flatti?". Ei oikein herättänyt uskoa lääkärin ammattitaidosta. :D Toisaalta lääkäri ei puhunut ihan täydellistä suomea, joten voi olla, että koirarodut suomenkielellä ovat vielä vähän hukassa.

Ensimmäiseksi eläinlääkäri kysyi Rauhan ruokavaliosta. Kun kerroin miten meillä syödään, huudahti lääkäri heti "VÄÄRIN!". Sitten hän selitti, miten koiralle ei tule antaa lihaa, varsinkaan raakaa lihaa, jos sille annetaan penturuokaa. Penturuoka sisältää kuulma ihan tarpeeksi valkuaista ja ravintoaineita, joten liha on vain ylimääräistä, pennulle hankalasti käsiteltävää turhaketta. Lisäksi raakaliha on kuulma koiralle hankala käyttää ravinnoksi. Lihaa tulisi kuulma antaa maksimissaan kerran päivässä, noin ruokalusikallinen.. Hmm. Me ollaan syöty yli 3 dl päivässä. Lisäksi eläinlääkäri moitti minua siitä, että olen antanut Rauhalle sika-nauta- ja nauta-sikajauhelihaa. Pitää kuulma antaa vain yhtä antigeeniä kerrallaan, muuten tulee atooppisia ongelmia, kuten juuri silmien rähmimistä ja myös kuulma iho-ongelmia kuten kutinaa ja hilseilyä voi tulla. On kuulma hyvä totuttaa pentua erilaisiin ruokiin, mutta pentunaksuja syövä pentu ei tarvitse suuria määriä mitään muuta. 

Toinen asia, mistä lääkäri puhui, oli Rauhan silmien muoto. Rauhan silmämunat eivät ole kasvaneet yhtä nopeasti kuin muu kallo, joten silmät ovat hyvin syvät. Tämä voi aiheuttaa collieilla melko yleisesti tavattavaa luomien kiertymään. Lääkäri tutki, ja sanoi, ettei Rauhan luomet ainakaan vielä juurikaan käänny, mutta mikäli kasvu ei tasaa eroja, voi silmistä tulla ongelmaa. Lääkäri kuitenkin myös rauhoitteli, että näin pieni pentu kasvaa vielä niin paljon, ettei luomien rakenteesta voi sanoa mitään ja lääkäri veikkasi, että Rauhan silmämunat kyllä kasvavat vielä, ne vain kasvavat vähän myöhemmin kuin muu kallo. Ylimääräisiä ripsiä ei ole. 

Lääkäri suositteli, että otetaan nyt kuitenkin varmuuden vuoksi antibioottitipat. Toinen vaihtoehto oli, että silmät värjätään ja tutkitaan tarkemmin, mutta lääkärin mukaan se ei ole nyt välttämätöntä ja koska moinen toimenpide olisi tuonut käynnille monta kymppiä lisähintaa, päätettiin jättää se välistä. Jos ruokavalion muutokset ja antibioottitipat eivät auta, niin sitten on kai mentävä uudestaan ja tehtävä nuo värjäykset. Rauhan silmät eivät punoita lainkaan, joten mitenkään vakava sen silmien tila ei luultavimmin ole. 

Rauhan siskolla on todettu häntämutka, ja heti kun minä kuulin tämän uutisen löysin Rauhan hännästä pahkuran. Yksi häntänikama on suurempi kuin muut. Pyysin tässä samalla lääkäriä kokeilemaan voiko se olla häntämutka, mutta lääkärin mukaan häntä on täysin normaali pennun häntä. Tosin Rauhan kylkiä kokeillessa, lääkäri sanoi, että annoskokoja voidaan pienentää. :D no kyllähän ne paljon pienenevätkin jos me jätetään liha pois.

Ajattelin nyt sitten muokata Rauhan ruokavaliota niin, että lihaa annan vain keskimmäisellä ruokintakerralla, ja silloin annan naksuja sitten vähän vähemmän. En kyllä ole ihan samaa mieltä lääkärin kanssa siitä, ettei lihaa pitäisi antaa raakana, tai että ruokaa pitäisi antaa vain ruokalusikallinen. Mutta no, minun koirallani on ongelma, ja lääkäri antoi oman ehdotuksensa sen hoitoon, joten kyllähän me kokeillaan. Jos ei ole helmikuun loppuun mennessä tullut muutosta, niin sitten palaamme takaisi vanhaan ruokavalioon, vähän ehkä pienemmillä annoksilla tosin. :D

"Minullako muka pienet silmät?"

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kehityskuvia

Tulin vain länttäämään tänne Rauhan 12,5 viikkoa posekuvat. Askartelin nyt ekaa kertaa neidille näyttelyremmin kanini vanhasta hihnasta. Punainen ei ehkä ole mikään paras väri, mutta tuo on nyt vain tuollainen harjoitusremmi. On minulla Leewin valkoinen ihan oikeakin näyttelyhihna, mutta se on Rauhalle vielä liian iso, joten tuolla punaisella mennään siihen asti, että se oikea hihna on sopiva.

Nyt meillä sitten tämän jälkeen alkaa näyttelytreenaus. Oli taas sen verran työn ja tuskan takana saada tyttö seisomaan kunnolla. Aina kun sain takajalat aseteltua, Rauha liikutti etujalkoja. Sitten kun aloitin asettelemaan etujalkoja se tietysti polkaisi takasensa jonnekin uuteen paikkaan. Ja yritäppä siinä sitten vielä saada kaula näyttämään pitkästä ja uljaalta. :D

Tässä olisi jalat olleet niin nätisti, mutta kuono on tietenkin kohti kattoa. 

Tämä oli myös varsin onnistunut otos, joskin Rauha näyttää jostain syystä hyvin takakorkealta, mitä se ei oikeasti mielestäni kyllä ole. 

lauantai 25. tammikuuta 2014

Iisalmessa

Tulimme eilen Rauhan kanssa junalla Iisalmeen. Junamatka meni tosi hienosti, mitä nyt vähän meenasi Rauhalle tylsää tulla, kun en ollut varannut mitään touhuttavaa mukaan. Rauha istuskeli käytävän puoleisella penkillä ja katseli muita matkustajia. Ihmiset silittelivät aika paljon Rauhaa ohikulkiessaan, ja Rauha oli asian kanssa ihan ok. Ei se näyttänyt nauttivan, mutta ei välittänytkään. Kyllä se yhden naisen kättä jopa nuolaisi, ja nainen oli oikein otettu. Sietää ollakin, kun Rauhalta saa noin suuren kunnianosoituksen. :D

Rauhan suhtautuminen vieraisiin on hyvin vaihtelevaa. En osaa vielä oikein tulkita, mitä Rauha oikein ajattelee milloinkin juttelemaan tulevista mummoista. Esimerkiksi eilen aamulenkillä Rauha alkoi hyppiä hurjana naapurin mummon ympärillä ja koetti kutsua tätä ikään kuin leikkimään. Haukahtikin pari kertaa. Joskus Rauha piiloutuu taakseni, kun joku tulee puhumaan, joskus se taas säntää suoraan vieraan jalkoihin. Olen yrittänyt keksiä yhteyksiä, mikä tekijä Rauhaa vieraissa ärsyttää ja mistä se tykkää, mutta en ole keksinyt. Sukupuolella ja iällä ei oikeastaan näytä olevan mitään väliä. Varmaan se on se pieni ruumiin kieli, mitä Rauha sitten lukee, ja tekee tulkintansa. En ole pakottanut Rauhaa tutustumaan kehenkään, vaan olemme hoitaneet tutustumiset ihan Rauhan ehdoilla.

Täällä Iisalmessa sitten. No, Leewi on Rauhalle kuin jumala. Rauha matkii kaiken mitä Leewi tekee ja seuraa Leewiä kaikkialle. Ekaa kertaa ulkoilutin näitä myös yhtä aikaa hihnoissa itsekseni. Oikeastaanha Rauha ei tarvitsisi edes tuota hihnaa, sillä se seuraa Leewiä kuin hai laivaa. Minusta se tuntuu kuitenkin niin hauskalta, kun on kaksi koiraa hihnassa, että olen pitänyt siksikin molempia hihnassa. Otin videotakin miedän yhteislenkistä, mutta ei se anna oikein todellista kuvaa, sillä kirkonkellot alkoivat juuri soimaan ja Rauha oli siksi vähän varuillaan. Oikeasti se on muuten lähes kokoajan ihan Leewissä kiinni. 


Käytiin myös jäällä. Tässä muutama otos sieltä.



 Tuo möykky on mun koirat. 








keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Iso tyttö

Rauha hanibuubeli alias Räyhä Rauhanen täytti tänään 12 viikkoa! Painoakin on jo kertynyt 8,4 kiloa. Tänään siirryttiin sitten saman tien tuohon 3 ateriaa/päivä -rytmiin. Tällainen ruokinta on minullekin helpompi toteuttaa, kun voi antaa ruuan aamulla herätettä, seuraavan kun tulee koulusta 14-16 aikaan ja sitten illalla viimeinen ennen nukkumaan menoa. Neljän aterian kanssa oli vähän hankala venkslailla pitkinä koulupäivinä.
Rauha syö nyt sitten kolme kertaa päivässä 1,5 dl Nutroa, 1 dl lihaa ja 0,5 dl piimää/kermaviiliä/raejuustoa. Palkkauksessa olen alkanut syöttää lihan ja juuston ohella Royal Caninin pentunappuloita (meillä oli varastossa pieni pussi), koska ovat niin sopivan kokoisia, ja Rauha tykkää niistä kovasti.

Taidan koettaa saada jonkilaiset seisotuskuvat vasta viikonloppuna, kun lähdemme Rauhan kanssa Iisalmeen. Yksin en niitä saa otettua, kun kamerassani ei ole sellaista monta kuvaa peräkkäin ottavaa ajastinta, ja Janilla ei ole tarpeeksi pitkä pinna siihen hommaan. Sen sijaan, nyt kun olen videoista innostunut, kuvasin taas vaihteeksi vähän videota meidän "kotitokoilusta". Olemme nääs alkaneet Rauhan kanssa harjoitella sivulle tuloa ja seuraamista. Sivulle tulo on vielä todella vaikea Rauhalle, kun se ei oikein hallitse takapuoltaan, mutta pikkuhiljaa tuo takamuskin alkaa tulla Rauhalle tutummaksi, ja vielä se jossain vaiheessa tajuaa, miten sitä voi hallitusti heilutella. Seuraamista on otettu vain sisällä ja askel kerrallaan, niin kuin videossa näkyy, mutta ulkona ollaan tehty jonkin verran kontaktikävelyä. Eli siis palkkaan Rauhaa siitä, että kävelee vierelläni ja ottaa kontaktia, mutta mitään käsky sanaa en ole siihen yhdistänyt. Rauha onkin oppinut nopeasti, että ulkona saa helposti namin, kun tulee vierelle kävelemään ja napittaa silmiin. 

Ollaan myös nyt viikon verran harjoiteltu vieraiden koirien ohituksia namien avulla, mutta ne nyt ei vielä suju niin vaivattomaksi. Rauha saattaa vilkuilla minua satunaisesti, mutta pääasiassa se tuijottaa vastaan tulijaa. Namin avulla Rauha kuitenkin pysyy suhteellisen hyvin vierellä, eikä lähde riuhtomaan koirien luo. Ohituksissa tarvitsemme kuitenkin vielä runsaasti harjoitusta. Omapa on vikani, kun alussa "ohitimme" vieraat koirat niin, että menimme pientareelle istumaan ja katsomaan, kun koira kulkee ohi. Olisi varmaan pitänyt alusta asti kieltää tuo möllötys. 

Tässä kuitenkin pieni video pätkä meidän tämän päivän harjoittelusta. Alkaa tää meidän olkkari/keittiö olla kaikille lukijoilla jo melko tuttu paikka. 


Ja sitten vielä meidän eka yritys tehdä tämä video ja Karvisen sabotaasi. Tästä näkee, että kovin suurta häiriötä ei meillä vielä siedetä, ja siksi olisi hyvä päästä johonkin pentukurssille, kunhan nyt saadaan rokotukset kuntoon.


Räyhis ja Martsu. <3

tiistai 21. tammikuuta 2014

Auktoriteettiongelmia

Käytiin tänään Janin mummin luona. Edellisen kerran kävimme siellä ennen joulua, ja Rauha nukkui koko visiitin ajan eteisessä. Tällä kertaa ei kyllä nukuttu, vaan huntattiin ja tutkittiin mummon kotia ees taas ihan edelliskerrankin edestä. Janin mummo on onneksi todella eläinrakas, ja minua jopa vähän huolestutti, että mitä jos Rauha säikähtää, kun mummo hyökkää oitis iholle kun sisään päästään. Pelkoni osoittautui tällä kertaa turhaksi. Mummo oli Rauhasta ihana. Tähän saattaa vaikuttaa myös se, että Rauha sai mummolta makkaraa, juustoa ja pullaa. 


Vierailulla huomasin kuitenkin erään asian, jonka olen aiemminkin pannut merkille, mutta en ole tajunnut, että tilanne on jo näin "paha". Nimittäin Rauha ei tunnu oikein arvostavan Jania. Tai siis arvostaa siinä mielessä, että Jani on ihana leikkikaveri, jonka kanssa on ihan parasta remuta ja riehua, mutta mitään valtaa Janilla ei Rauhaan ole. Tapahtuma ketju meni suunnilleen näin: Jani alkoi riehuttaa Rauhaa. Rauha innostui ja lähti mukaan leikkiin. Rauhan leikki meni turhan väkivaltaiseksi (alkoi näykkiä Jania varpaista). Jani lopetti leikin, mutta Rauha vain jatkoi Janin päälle pomppimista ja alkoi vielä kaupan päälle haukkua. Jani kielsi Rauhaa monta kertaa. Rauha ei välitä. Minä ärähdän kerran. Rauha istuu välittömästä, katsoo minua hetken nyrpeästi ja menee makaamaan vähän kauemmaksi. Rauha pysyy nätisti paikallaa, kunnes Jani menee silittämään sitä ja taas alkaa se rähinä rumba, jonka joudun taas keskeyttämään. Huoh.


Ärsyttää se, että tähän minä en oikein voi vaikuttaa mitenkään. Olen yrittänyt kertoa Janille, miten Rauhaan pitäisi suhtautua ja mitä milloinkin tehdä, mutta eihän minua voi uskoa. Kaikki tuollainen joka tulee minun suustani on automaattisesti nalkutusta, joka saa tulla toisesta korvasta sisään ja mennä saman tien toisesta korvasta ulos. Toisinaan saan osakseni mykkäkoulun, jos yritän "päteä", miten Rauhaa pitäisi missäkin tilanteessa kohdella. Tai parhaassa tapauksessa tulee kommentti "sinun koira, sinun se pitää kouluttaa". Olisi se niin paljon helpompaa, kun toinenkin kunnioittaisi niitä minun periaatteitani. Jani on Rauhan kanssa tekemisissä todella vähän, joten mitään vakavaa hallaa se ei Rauhan koulutukselle pysty aiheuttamaan. Kaikenlaista pientä harmia kuitenkin ehtii syntyä. Esimerkiksi jos Jani on olkkarissa ja Rauha alkaa haukkua, Jani menee silittämään Rauhaa, jotta se hiljenee. Kun sanon, että ei välitetä siitä, niin se ei opi kerjäämään huomiota noin, tulee vastaukseksi "ei kerrostalossa saa haukkua". 


En tiedä miten minä saan opetettua Rauhalle, että Jania pitää kunnioittaa ja katsoa ylöspäin, kun Jani itse tulee ja viestittää Rauhalle ihan päinvastaista. Ei kai tässä auta muu kuin vain pitää tuon herran kanssa tiukka palaveri siitä, miten tuota elukkaa kohdellaan ja komennetaan. 



perjantai 17. tammikuuta 2014

Rokotukset

Tänään käytiin sitten siellä rokotuksissa. Minä olen nähnyt asiasta kahtena yönä painajaisia, ja aamulla maha oli tosi kipeä. En itsekään aina tajua miksi mahani ja alitajuntani päättää jännittää joitain näinkin yksinkertaisia asioita, mutta minkäs sille voi. En jännitä kovin monia juttuja, mutta sitten kun jännitän, se tulee ihan puskista. Painajaisteni aiheena oli, että olin myöhässä ja auto ei lähtenyt käyntiin. No joka tapauksessa auton kanssa ei ollut mitään ongelmia ja olimme paikalla ihan ajoissa. Tyhmä maha, turhaan pelkäsit.


Rauhakin on alkanut tottua pakkasiin. Ehkä se säikähti sitä viime postauksessa esiintynyttä pukua, ja päätti, että parempi koettaa tareta ihan omalla tuskilla. 

Rauha käyttäytyi todella nätisti. Hirveän utelias se oli kyllä muita paikalla olleita eläimiä kohtaan, mutta ei sitten kuitenkaan työntynyt kenenkään päälle, vaikka hihna olikin kokoajan kireällä. Piikkiä Rauha ei huomannut ollenkaan. Olisi kyllä ollut ihme, jos se olisi tajunnut sen, sillä Rauhalla on TODELLA korkea kipukynnys. Yleensä kun tuollaiset penikat huutavat ihan joka asiasta, niin Rauha ei ole kivusta ilmoittanut kuin ihan pari kertaa: Kerran kun astuin sen tassulle lenkillä, ja sitten silloin kun kissa nappasi sitä kynnellä nenästä. 



Tärkeimmät asiat tällä elänlääkärireissulla olivat..

  • No tietysti ne rokotukset
  • Rauhan virallinen paino on nyt sitten 7,5 kiloa ja eläinlääkärin mukaan Rauha ei ole lihava. Tai no "pennun pitääkin olla vähän pyöreä". Niin eläinlääkäri tarkalleen sanoi. Lupasi kyllä, että kuukauden päästä se on jo paljon kiinteämpi, kun lihasmassaa alkaa tulla lisää. 
  • Rauhan sydämen sivuääni oli kadonnut. Rauhallahan tosiaan todettiin pieni sivuääni pentututkimuksessa. Eläinlääkäri ja kasvattaja epäilivät kyllä sitä tällaiseksi "puppy murmuriksi", ja niin minäkin, mutta kyllähän se silti taustalla aina vähän kummitteli. Kuuntelutan sydämen kyllä vielä varmaan jollain toisellakin eläinlääkärillä, ihanvarmuuden vuoksi, mutta aika varma olen siitä, että sivuääni oli vain viaton puppy mur mur, ja Rauha on siis tervesydäminen tyttö. Tämä meidän eläinlääkäri oli sitä mieltä, että todella monella pennulla kuuluu niitä sivuääniä, ja että ei niistä tarvitsisi mitään välittää, mutta itse olen ihan tyytyväinen, että pentututkimuksen tehnyt eläinlääkäri on kuitenkin asiasta huomauttanut. Eihän sitä koskaan tiedä.


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

11 viikko ja OIKEA videokevennys

Rauha täytti siis tänään 11 viikkoa. Minulla oli tänään pitkä päivä koulussa, joten äitini saapui Iisalmesta asti hoitamaan "lapsenlastaan". Rauha on kamalan vieraskorea, eikä lainkaan rähissyt, ärissyt tai hyökkäillyt käsiin kun äiti oli täällä, mutta saman tien kun äitini lähti, Rauha sai kamalan pentuhepulin ja juoksi ympäri kämppää rähisten ja äristen.. Ehkä se ei uskalla vieraiden edessä "repäistä" kunnolla.

Mutta tässä nämä meidän 11 vk pose kuvat:





Äiti toi käydessään testattavaksi Rauhalle ulkoilupuvun, jonka oli saanut lainaan työkaveriltaan. Puku sopi kyllä todella hyvin, mutta kangas taisi olla vielä vähän turhan jäykkää pennulle. No ainakin meillä oli hauskaa, vaikka Rauha ei tainnut tuosta sovitushetkestä juuri nauttia. Toivottavasti kukaan ei ota tätä eläinrääkkäyksenä:


maanantai 13. tammikuuta 2014

Matolääke ja videokevennys

Soitin tänään Rakkiin ja Kattiin, joka on paikallinen eläinlääkäriasema. Tarkotuksena oli varata rokotusaika ensi viikolle. Sopivaa aikaa ei kuitenkaan löytynyt, joten virkalilija ehdotti, että rokotetaan perjantaina, vaikka Rauha onkin vasta 11 vk. Nykyaikaiset rokotukset voidaan antaa kuulma vaikka heti 8 viikkoisille, ja 12 viikkao on vain suositus. Niinpä varasin meille ekan rokotuksen jo perjantaille. Nyt sitten kiirreellä syötiin tänään sitten Canexit. Eihän tässä tule viikon väliä, mutta sekään ei kuulema haittaa. Joten. Perjantaina! Rokotuksiin!

En tiedä yhtään näistä Kuopion eläinlääkäriasemista, mutta naapurin mummo oli sitä mieltä, että Rakki ja Katti on ainut toimiva eläinlääkäriasema täällä päin, joten päätin mennä kokeilemaan. Saa sieltä ilmeisesti myös rokotukset kaikkein edullisimmin. Tuossa meidän naapurissa olisi Pieneläinklinikka Punaturkki, mutta koska naapurin mummo sanoi, että sinne ei kannata mennä, en nyt sitten mene. Haha. Rokotukset on kyllä niin yksinkertainen asia, että eiköhän se onnistu missä vain. 

Tänään sitten tosiaan annoin Rauhalle matolääkkeen, Canexia. Sotkin mönjän pieneen määrään ruokaa, ja sehän upposi Rauhaan ilman mitään ongelmaa. Tässä video matoruokakupista ja samalla näkyy meidän ruokametodit. 

Syömään!

Samalla kun pääsin taas näiden videoiden makuun, tässä on kaksi loppukevennyspätkää. Ensimmäisessä meidän noudaleikki, johon yritän nyt liittää tuota "hae" käskyä. 
Jälkimmäisessä meidään faaabulous temppuvideomme. Rauha ei vielä ole ihan tottunut siihen että minä seison, ja sen pitäisi mennä maahan. Välillä menee hyvin, välillä menee.. niin kuin tuossa videossa. Mutta en ole vielä ollut turhan tiukka. Lopputulos on kuitenkin se, että koira on maassa!

Rauha "noutaa".

Rauha temppuaa!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Auran kanssa

Käytiin tänään taas Janin isän luona tapaamassa Aura-spanielia. Aura on siis 4-vuotias enkkusprinkku-cockeri-mix, joka on osoittautunut hyväksi leikkikaveriksi Rauhalle pitkän pinnansa ja iloisen luonteensa vuoksi. Pienen alkukankeuden jälkeen tytöt saivatkin hurjan pöhinän pystyyn, ja mikä parasta, kun Janin isä asuu maalla, saivat koirat huoletta juosta pihassa vapaana. 


Meillä kun ei vielä ole rokotuksia, on ollut vähän vaikea tutustua koiriin. Joitain koiria ollaan käyty nuuskuttelemassa hihnassa lenkillä, mutta ei siinä oikein mitään kivaa ole, kun ei pääse vapaana temmeltämään. Onneksi on sentään muutamia koiraystäviä, joiden kanssa on mahdollisuus päästä melskaamaan. Sitten kun rokotukset on kunnossa, alamme varmaan käymään välillä koirapuistoissa. 



Rauhan salainen ase: Köllähdä selällesi, jos tilanne käy tukalaksi!


 Kaunis Aura.

Ja töhö Rauha.

Tällä kertaa, kun olimme valoisalla liikkeellä, näimme myös heppoja. Rauhaa ne ei kyllä pätkän vertaa kiinnostaneet. Olen aika varma, ettei se Rauha edes tajunnut niiden olemassa oloa, sillä hepat olivat niin suuria ja seisoivat paikallaan. Vaikka vein Rauhan ihan aitauksen viereen, niin ei Rauha edes katsonut heppoihin päin.

Hepat myös hönkivät minun kameran linssin niin huuruun, että valokuvaaminen loppui siihen. 

lauantai 11. tammikuuta 2014

Aktiivinen pentu

Rauha kasvaa kasvamistaan ja samalla sen ruokahalu lisääntyy. Ruoka-annokset ovat tuplaantuneet tässä 3,5 viikon aikana, ja varsinkin iltaisin vaikuttaa siltä, että Rauhan voisi syödä enemmänkin. Tällä hetkellä Rauha syö päivässä lähes litran ruokaa. Mutta toisaalta, kasvaakin se nopeasti. Pitää vain olla tarkka, ettei tyttö pääse pyöristymään. Olen kuullut monelta, että pentu kyllä itse säännöstelee ruokansa, mutta en kyllä olisi Rauhan kohdalla tuosta niin varma, on tuo sen verran perso ruualle.

Mutta vaikka Rauha syö paljon, niin kyllä se varmasti kuluttaakin. Sen lisäksi, että energiaa menee kasvuun, menee sitä myös tuohon päättömään riehumiseen. Olen ollut onnekas, kun tämä talvi on ollut näin lämmin, joten olemme voineet käydä purkamassa energiaa ulkona. Nyt kuitenkin kun pakkaset tuli, Rauha ei tarkene ulkona pitkiä aikoja, ja joudumme turvautumaan sisätiloihin. Pentuhepuli tässä 45 neliön kaksiossa on melkoinen näky, kun Rauha juoksee seinästä toiseen. Olen yrittänyt keksiä rauhaisampia aktiviteettejä, kuten tuota aiemmin videossa esiteltyä etsintäleikkiä (jossa Rauha alkaa olla jo tosi hyvä) ja temppujen opettelua. Temppujen opettelukin on mennyt vähän haastavammaksi nyt, kun emme voi ensin käydä ulkona purkamassa energioita. Rauha hyppii ja haukkuu ja kerkiää tarjota minulle kymmenen kertaa maahanmenoa, istumista, seisomista ja tassua, ennen kuin minä ehdin sanaakaan sanoa. Hah.

Rauha ja pakkanen: "En varrrmasti liiku tämän kauemmaksi!"

Kaikenlaiset vinkit pennun aktivointiin otetaan vastaan! Meillä on kong, joka on oikein kiva juttu, ja on meillä aktivointipallokin, josta en kyllä juuri tykkää, sillä se syytää niitä naksuja vähän liian helposti. Kyllähän me paljon ihan vain leikitäänkin leluilla. Rauha noutaa nätisti sellaista punaista pehmopalloaan, joten sitä on aina helppo heitellä sille samalla kun itse vaikka datailee.



Tänään oli niin ihanan kirkas päivä, että yritin lähteä Rauhan kanssa autolla vähän kauemmaksi kuvailemaan, mutta auton ovet olivat jäätynyt kiinni niin tiukasti, etten saanut niitä auki. Lämmitysjohto on kivasti auton sisällä, joten siihen jäi se ajatus. Mentiin sitten tuohon läheiseen puistoon ottamaan kuvia, mutta aina kun pysähdyttiin tuli Rauhalle kylmä ja se alkoi inistä ja työntyä syliin. Yritä siinä sitten kuvata.


Mamman sylissä on vähän lämpimämpi. 


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

10 viikkoa!

Vielä kun meillä näitä viikkoja lasketaan, niin tottakai minun on tehtävä 10 viikkoa -postaus! Lupaan, että 12 viikon jälkeen alan laskea kuukausia, jolloin tällainen postaus tulee vain kerran kuussa. Ja sitten 12 kk jälkeen alankin laskea jo vuosia!

Rauha kasvaa kovaa kyytiä ja aamulla painoa oli jo 6,1 kiloa. Painoa tulee siis yli kilo viikossa. Otin äsken Rauhasta ja sen räyhätuokiosta videota, ja siinä Rauhan näyttää jo ihan isolta koiralta. 
Harmitti vähän, kun tuntui että Rauha alkoi tällä posekuvauskertaa jo vähän kässätä tuota seisotuksen ideaa, mutta koska poikaystäväni Jani toimi kuvaajana, ei tietenkään ehditty ottaa kuin muutama kuva, kun Janin mielestä oltiin räpsitty jo tarpeeksi. 

 Näin Rauha suostuu seisomaan vielä ihan nätisti..

..mutta kun yritän vetää takasia vähän enemmän taakse päin, alkaa se heti harottaa. 

Ja on minulla sitten muitakin kuin pinkkejä housuja. Olen vain ristinyt nuo pinkit tuollaisiksi koiranhousuiksi, niin siksi ne on minulla aina jalassa näissä kuvissa.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Sosiaalistumista ja karvanlähtöä

Nyt kun Rauha on alkanut kiinnittää huomiota vähän kauemmaksi kuin vain metrin päähän omasta nenästä, on sitä alkanut arastuttamaan jotkut vieraat ihmiset. Toisaalta ihmiset kyllä kiinnostaisi, ja jos joku ihminen ei huomioi Rauhaa mitenkään, vain kävelee ohi, Rauha lähtee vetämään ja pomppimaan hurjana tällaisen ihmisen luo. Mutta sitten jos joku tulee liian nopeasti ja suurieleisesti Rauhaa kohti, se pinkaiseen karkuun häntä koipien välissä. Onneksi suurin osa ihmisista ymmärtää, että pentukoiraa lähestytään houkutellen ja hitaasti, mutta esimerkiksi lapset eivät tätä vielä ymmärrä. Siksipä nimenomaan lapsista on nyt kehkeytymässä meille pieni pelonaihe.

Olen elänyt ihmisaran koiran kanssa, ja se on niin hankalaa, että toista kertaa en välttämättä haluaisi kokeilla. Siksipä olen alkut nyt kiinnittää erityistä huomiota Rauhan sosiaalistumiseen. Sääntönä on, että joka päivä tavataan vähintään yksi uusi ihminen. Tänään kävimme harjoittelemassa k-marketin pihassa, jossa porukkaa olikin paljon. Pentukoiran sosialistaminen on siitä helppoa, että kaikki haluavat tulla silittelemään sitä. Rauhaa kävi taputtelemassa vaikka minkälaisia tyyppejä, ja kun neuvoin, että antaakaa koiran tulla itse haistelemaan, niin mitään ongelmaa ei ollut, ja Rauha antoi silittää ihan nätisti aina sen aikaa, kun malttoi paikoillaan olla. Lapsiin ei ikävä kyllä törmätty, mutta jospa ensi kerralla. Leewiin verrattuna Rauha on kuitenkin selkeästi varautuneempi vieraita kohtaan, joten hurrrrja kauppojen-pihoilla-seisoskelu-maratooni alkakoon! 

Kävimme samaisella kaupanpihareissulla myös metsässä juoksentelemassa, tai oikeastaan Rauha kävi juoksentelemassa, ja minä yritin ottaa valokuvia. Oli kuitenkin sen verran sumuista, ettei minun kameralla kovin tarkkoja kuvia saanut. 










Vielä yksi juttu. Kun eilen illalla nostin Rauhan syliin, tajusen että sen pylly on jotenkin karkea. Kun aloin näpräämään sen parakoita tarkemmin (kuulostaapa häröltä), niin huomasin, että niistä lähti karvaa pieninä tukkuita. Hain kaapista Karvisen furminaattorin, ja ihan varovaisesti furminoin ensin pakarat, sitten takareidet ja vielä lopuksin hännän pällysen. Harmaata, kiharaa ja pehmeää karvaa irtosi jo isohko kasa. Karvaa ei kuitenkaan irronnut muualta kuin tuolta pepun alueelta. Laitoin saman tien kasvattajalle viestiä, että voiko pentukarva olla jo irtoamassa, vai onko Rauhalla nyt joku allergia. Kasvattajan mukaan pentukarva voi olla jo irtoamassa, ja ei kannata olla vielä kamalan huolissaan. Olen tutkinut Rauhan ihoa ja minusta se on oikein pehmyt ja nätin vaaleanpunertava, eikä se hilseilekkään. Ehkä minun pienestä vauvasta vain on tulossa isompi vauva!

Meidän ensimmäinen karvakasa!