Ensiksi selvitys meidän ensikohtaamisestamme paukkeen kanssa:
Leewistä on tullut vanhemmiten todella paukkuarka, ja kun olen pari uutta vuotta paukkuaran koiran kanssa viettänyt, jännitin tätäkin tietysti aika paljon. Kävimme vähän ennen kuutta pissillä, jolloin jo muutamat aloittivat paukuttelun jossain kauempana. Rauha jäi kuuntelemaan pauketta todella tarkasti ja minulle iski heti se tunne, että apuapua. No ne kaukana paukkuvat raketit eivät sitten kuitenkaan kamalasti häirinneet, vaan tarpeet hoidettiin ihan kaikessa rauhassa ja palattiin sisälle.
Kahdeksan aikaan illalla Rauha pyysi taas ulos, ja minä päätin mennä kokeilemaan onneani. Juuri kun päästiin ulos ja laskin Rauhan sylistäni, talomme etupihalla joku ampui oikein ison pamahduksen. Rauha hurjistui ja ampaisi täyttä vauhtia takaisin ulko-ovelle häntä koipien välissä. Minä olin siinä vaiheessa jo ihan apuapuapua kertaa tuhat, mutta heti sisälle päästyään Rauha oli taas oma reipas itsensä. Ei jäänyt kuuntelemaan ulkoa tulevaa pauketta vaan leikki ja nukkui ihan normaalista.
Ajattelin, että annan Rauhan nyt tehdä loput tarpeet ihan suosiolla sisälle, mutta kun kello alkoi lähestyä kymmentä, eikä neiti vieläkään ollut suostunut tekemään iltakakkaa, oli minun pakko viedä se ulos taas. Siihen aikaan pauketta oli jo paljon ja joka puolella. Rauha kuunteli pauketta jonkin aikaa sylissäni, ja kun laskin sen maahan, ei se enää välittänyt, vaan lähti reippaasti etsimään pissi- ja kakkapaikkaa sekä mahdollisia suuhun napattavia roskia. Touhuiltiin siinä ulkona paukkeessa varmaan 20 minuuttia, ja Rauha ei enää välittänyt lähelläkään ammutuista raketeista hölkäsen pöläystä. Oi että olin helpottunut. Pitää käydä keväällä paljon ampumaradoilla kokeilemassa, ettei vain jäänyt mitään traumoja siitä yhdestä alkuillasta säikäyttäneestä raketista. Tuskin jäi, kun tyttö siitä niin nopeasti palautui ja kun tuo viimeinen lenkki meni niin reippaasti!
Ja sitten kuvakokoelma meidän tämän päiväisestä yrityksestä ottaa Rauhasta 9 vk seisotuskuva.
Pylly pystyyn -pose
Kirahvi-pose
Olen pöytä -pose
Saksanpaimenkoira-pose
Rauha ei oikein arvostanu sitä että minä yritin väkisin kertoa sille, kuinka sen kuuluu seistä...
.. joten jouduimme pitämään pienen neuvottelutauon asiasta.
Niin saatiin pari vähän sopivampaakin, vaikka nami olikin vähän liian ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti