Rauhan silmät voi jo nyt mainiosti. Varmaankin tipat auttavat, sillä tuskin ruokavalion muutos noin nopeasti vaikuttaisi. Silmät ja nenä saattavat vähän vuotaa kirkasta nestettä, kun ollaan pitkään ulkona, mutta niin ne vuotaa minullakin näillä pakkasilla, että tuo lienee jo ihan normaalia. Pääasia, ettei ole enää aina herättyä isoja rähmäkökkäreitä silmäkulmissa.
Rauhan saalis.
Ajattelin nyt tulla vähän kokoamaan ajatuksiani tuosta Rauhan sosiaalisesta käyttäytymisestä ihmisiä kohtaan. Niin kuin olen jo aiemminkin kirjoittanut, Rauha suhtautuu vieraisiin ihmisiin hyvin vaihtelevasti, enkä ole aivan varman mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, kenestä Rauha tykkää ja kenestä ei. Kuitenkin on pari asiaa, jotka selvästi vaikuttavat Rauhan käytköseen:
1. Ympäristö. Rauha suhtautuu sisällä uusiin ihmisiin paljon avoimemmin kuin ulkona. Rappukäytävässä uskaltaa mennä tutustumaan kehen vaan oikein reippaasti ja täällä meillä vieraat otetaan iloisesti vastaan. Ulkona Rauha ei niinkään välitä ihmisistä. Toinen ympäristötekijä on valoisuus. Ulkona pimeässä on se huonoin vaihtoehto, ja silloin jos vierasihminen yrittää päästä silittämään Rauhaa, Rauha aika varmasti väistää. Sitten kun saa itse mennä tekemään tuttavuutta, eli aluksi nuuskia jalkoja jne. niin myös ulkona pimeässä voi luoda uusia ystävyyssuhteita. :D
2. Toinen, selkeästi suurempi tekijä on alkoholi. Rauha on nyt minulla ollessaan haukkunut sellaisella ikävällä haukulla kolmea ihmistä, jotka ovat yrittäneet tulla juttelemaan. Viimeisimmän kohdalla vasta tajusin, että näitä kaikkia kolmea ihmistä yhdistää se, että he ovat olleet humalassa. Viimeisin tapaus sattui tuossa omalla pihalla, kun olimme lähdössä Rauhan kanssa lenkille. Joku naapurin vanhahko nainen tuli selittämään, kuinka hän rakastaa koiria, ja kuinka koirat rakastavat häntä. Rauha kävi kerran nuuskaisemassa naista vähän kauempaa, perääntyi ja alkoi haukkua. Ei sellaista iloista leikkiin-kutsu-haukkua, mitä se joskus haukkuu, vaan uhmakasta "mene pois!" -haukkua. Minä sitten yritin houkutella Rauhaa naksun kanssa naisen luo, ja kun menin naisen viereen, haistoin, että nainenhan haisi todella vahvasti viinalle. Heitin naksuni Rauhalle sinne kauemmas maahan ja sanoin naiselle, että mepä nyt jatketaan matkaa.
Sinänsä minua ei haittaa, että Rauha ei siedä humalaisia. Miksi pitäisi? Niin kauan kun Rauha hermostuu vasta siitä, kun känniset tulevat meille jotain selittämään, homma on ok. Kunhan se vain ei mene missään vaiheessa siihen, että kaikki ohikulkevat känniääliöt pitää räkyttää. Vielä ei Rauha ainakaan ole näyttänyt mitään merkkejä, että pelkät ohikulkijat kiinnostaisi, mutta jos niin kävisi, niin mitenkähän siinä sitten niihin kännisiin totuttaisi. Pitäisi varmaan sitten alkaa pitää täällä jotain bileitä. :D Nään jo sieluni silmin, kuinka facebook-tapahtuman nimi olisi "koiran sosiaalistamisbileet!".
"Et saa musta kuvaa! Lällällällällää!"
Rauha on Rauha. Minun pitäisi muistaa se. Se ei ole Leewi, eikä se ole Piitu, eikä se käyttäydy niin kuin ne. Rauha ottaa vieraat vastaan omalla tyylillään. Eniten minua varmaan tässä hämää se, että Rauha puolustaa minua. Leewi ei ikimaailmassa uskaltaisi puolustaa minua, vaan se nipsu juoksisi heti minun taakse piiloon, jos jotain pelottavaa tulisi vastaan. Rauha sen sijaan vaikuttaa hyvinkin puolustushalukkaalta. Kun näimme ensimmäistä kertaa hiihtäjän ihan läheltä, oli Rauha menossa todella skarppina ja häntä pystyssy pientä kurkku-urinaa päästäen vastaan. Kielsin sitä. En halua, että Rauha kokee, etten itse pysty puolustautumaan hurjilta murtomaahiihtäjiltä.
Myös tämän kummajaisen kimppuun Rauha yritti lähteä häntä sojossa, mutta onneksi tuli takaisi kun karjasin. Kuskia vain nauratti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti