Rauhan ensimmäinen koulupäivä oli eilen. SCY:n Savo-karjalan alaosasto järjesti toko/BH-koulutuksen täällä Kuopiossa, ja me päästiin mukaan peruutuspaikalla. Harjoitukset olivat lämmitetyssä hallissa, joten hyvin tarkeni Rauhakin koko koulutuksen ajan. Yli 4 tuntia tuolla viereähtikin, että oli kyllä väsynyt pikkulikka tämän koulupäivän jäljiltä.
Jokaiselle koirakolle oli varattu 2 x 10 minuuttia ohjattua koulutusta kouluttajan kanssa. Lisäksi hallissa oli toinen puoli, jossa pystyi harjoittelemaan itsenäisesti. Me opeteltiin ensimmäisellä 10 minuuttisellamme makupalan ottamista, sivulle tuloa ja luokse tuloa. Minä valitin kouluttajalle siitä, että Rauha nappaa makupalat minulta turhan innokkaasti ja napsaisee samalla sormista. Samoin sanoin siitä, että Rauha saattaa alkaa välillä hyppiä, kun se innostuu liikaa harjoittelusta. Kouluttajan mielestä nämä ovat vain hyviä piirteitä tokokoirassa. On hyvä, että intoa riittää, ja minun ei ainakaan kannattaisi opettaa koiralle sitä, että makupala tulee suoraan suuhun, vaan sitä nimenomaan pitääkin vähän joutua metsästämään. Eli siis pitänee vain totutella noihin pieniin naskalijälkiin peukaloissa. :D
Sivulle tuloonkin saimme hyviä vinkkejä, ja sen 10 minuutin aikana Rauhan sivulle tulo suoreni ja tiivistyi ihan huomattavasti. Minä vain vaihdoin namun toiseen käteen ja otin mukaan pienen taka-askelen! Niin yksinkertaista. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään.
Toisen 10-minuuttisemme käytimme harjoittelemalla leikkimistä ja taas sitä luokse tuloa. Leikkiminen Rauhalta sujuu ihan hyvin. Vinkiksi saatiin, että voitaisiin vaihtaa vähän pehmeämpään leluun palkatessa. Nyt meillä oli mukana sellainen köysi-tennispallo-viritelmä. Pallokin oli niin iso, että Rauhan oli vaikea saada siitä kunnon otetta. Ei siis muuta kuin lelukaupoille. Olen ylipäätään ostanut Rauhalle todella vähän yhtään mitään, kun vertaa muihin pentublogien kirjoittajiin. En oikein ole luonteeltani mikään shoppailija. Ostan vain välttämättömyydet.
Myös tuo luoksetulo meni ihan hyvin. Ihan yhtä nopea se ei ollut, kuin kotona tai lenkillä, mutta kyllä Rauha kuitenkin laukkasii aina luokseni, mikä oli hyvä juttu. Rauhaa taisi aika paljon hämätä se, että vieras ihminen piti siitä kiinni pannasta ja minä lähdin pois. Selvästi se ohjaajan kanssa jääminen oli Rauhalle epämieluisa tilanne, vaikka muuten se leikkikin kouluttajan kanssa oikein mielellään. Luokse tulot otettiin vauhtiluoksetuloina, eli en vaatinut Rauhaa eteen istumaan, vaan palkka tuli heti kun se saavutti minut.
Kerran käytiin Rauhan kanssa myös treenaamassa itsenäisesti siinä tuisella kentällä. Otimme kahdestaan noita sivulle ja eteen tuloja. Ne meni minusta oikein nätisti tasoomme nähden. Otettiin pari askelta seuraamistakin ja sitten pari pikku pätkää kontaktikävelyä, jotka molemmat sujui myös hyvin. Ainut mikä tuotti hankaluuksia oli maahan meno. Tai ei ehkä niinkään se maahan meno, vaan siellä pysyminen. Kotona Rauha pysyy kohtuu hyvin maassa, mutta tuolla se ponkaisi heti istumaan, jos minä otin askeleenkaan pois päin. Niinpä pääti vain pyytää maahan, palkata sinne pari kertaa ja vapauttaa, ilman että itse menin yhtään sen kauemmaksi.
Näiden itse koulutushetkien lisäksi päivä oli Rauhalle ihan hurjan opettavainen. Halliympäristö, toiset koirat, paljon ihmisiä ja välillä myös ääniä. Minä olen kyllä ihan hurjan ylpeä Rauhan suoriutumisesta. Missään vaiheessa se ei lamaantunut tai pelännyt. Osasi myös monta kertaa rauhoittua hyvin. Tietysti se välillä vähän meenasi kuumentua ja siitä sitten alkoi haukkuminen/ölinä/riehuminen, mutta vein sen sitten vain ulos viilentymään, ja takaisin tullessa, se oli jälleen kerännyt itsensä. Oltiin tuolla tosiaan yli 4 tuntia, joten loppua kohden alkoi Rauhaakin väsyttää jo paljon, ja käytös muuttui vähän levottomaksi. Otti Rauha pikku nokoset minun sylissä kerran, mutta ei ne oikein riittäneet. Autoon päästyään neiti nukahtikin heti penkille, ja unet jatkuivat kotona vielä pitkään. :)
"Meidän koirahan ei sitten tule sohvalle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti