Olen seuraillut jonkin aikaa Facebookissa Kuopion koiranäyttelytreeniryhmää, ja kun Rauha nyt viime viikolla sai toiset rokotteensa, päästin mekin vihdoin eilen osallistumaan treeneihin. Kyseessä eivät ole siis mitkään seuran tai yhdistyksen pitämät treenit, joissa olisi vetäjä jne. vaan ryhmä vain kerää yhteen koirakkoja, jotka haluavat omatoimisesti treenata näyttelyitä varten.
Ajelimme siis eilen illalla Kuopiolaisen ostoskeskus Matkuksen parkkipaikalle, jossa treenit oli sovittu järjestää. Paikalla oli meidän lisäksi 6 muuta koirakkoa. Aluksi kaikki vain ottivat omia aikojaan seisotuksia ja ees taas ravautuksia. Se aika me käytettiin Rauhan kanssa pääosin sivusta seurailuun ja tilanteeseen tutustumiseen. Sitten kun alettiin ottaa kehässä ravaamista, mekin mentiin mukaan. Muut koirat eivät edelleenkään kiinnostaneet Rauhaa ravin aikana, mutta tällä kertaa ongelmaksi osoittautui se, että Rauha ihan väen väkisin vänkäsi minun jalkaan kiinni. Ei siis suullaan vaan kyljellään. Rauha siis yritti tulla ravaamaan aivan minuun kiinni. Sitten kun otin herkun esille, Rauha meni kauemmaksi, mutta alkoi jälleen nostella etusiaan ihan pöljän näköisesti. Pitäisi varmaan harjoitella tätä ravia joskus ihan omallakin ajalla. :D
Seisoa Rauha jaksoi niin kauan kun minä oli skarppina, mutta jos juttelin vähänkään jollekin muulle tai keskityin edes hetkeksi johonkin muuhun, Rauha istui saman tien. Seisominenkin oli varmaan vähän mitä sattuu haritusta, mutta olen tyytyväinen tällä hetkellä siihen, että Rauha seisoo, eikä istu tai makaa.
Kaikki autolliset veivät vuorollaan koiransa autoon ja kävivät tutkimassa muut koirat. Itse olin ensimmäinen vapaaehtoinen kopeloija, ja kun kävit tarkistelemassa koirien hampaita, huomasin, että todella moni antoi koiralleen käskyn "hampaat" kun katsoin hampaita, ja koirat selvästi skarppasivat tämän käskyn kuultuaan. Minä ihmettelin että mitä ihmettä nyt tuommoista koiralle opettamaan. Leewikinhän on aina antanut kenen vain nostella huuliaan miten sattuu, eikä siihen mitään käskyjä ole tarvittu. Mutta kun hain Rauhan takaisin ja ensimmäinen vieras ihminen tuli Rauha kopeloimaan, tajusin, että se "hampaat" onkin ehkä ihan hyvä juttu. Rauha suhtautui kyllä tosi iloisesti vieraisiin koskettelijoihin. Koko koira vispasi hännän mukana sivulta toiselle ja korvat oli liimautuneina niskaan, kun Rauha koetti päästä pusuttelemaan kopeloijia. Mutta sitten kun oli vuorossa se hampaiden katsominen. Eih. Juuri kun vieras oli saanut kätensä Rauhan kuonon ympärille, ja oli kurkkaamassa hampaita, Rauha kiskaisi kuononsa taidokkaasti otteesta. Ainut miten saatiin hampaat katsottua edes joten kuten oli niin, että minä syötin Rauhalle samalla herkkuja sen mitä kerkesin, niin ettei Rauha ehtinyt huomata mässyjensä lomasta, että joku nosti sen huulet ylös. Uhhuh. Nyt alkaa meillä sitten "hampaat"-harjoittelu. Eilen illalla jo Jani tarkasti Rauhan hampit samalla kun seisotin Rauhaa, ja ihan hyvin se meni, kun tarkastaja oli noin tuttu.
Pitää vielä sanoa, että olen minäkin kyllä pöllö koiran omistaja. Rauha alkoi nimittäin köyristää lantiotaan aika selkeästi loppua kohde mentäessä, ja minä ajattelin että sitä vain arastuttaa, ja "nytpä kuule riehutaan ja ravataan, jotta tuollainen köyristely häviää!". No eipä se sillä hävinnyt, mutta syy köyristelylle selvisi saman tien treenien päätyttyä, kun Rauha pääsi kapuamaan kentän viereiselle kinokselle ja vääntämään todella suuret kakat. Ressukka pidätteli kakkaa varmaan koko treenin ajan, ja minä en tajunnut. Ensi kerralla pitänee käydä pienellä lenkillä ennen treenejä, niin ei pääse tällainen hätätila yllättämään. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti