lauantai 21. marraskuuta 2015

Haaste nro 3

Saatiin haaste Satulta ja Paavolta Jokerikortti-blogista, ja ajattelin nyt vastailla siihen! Kiitos vaan haasteesta. Idea on sama kuin muinoin Liebster Awardissa, eli 11 saatiin 11 kysmystä vastailtavaksi.

1. Miksi valitsit juuri sen rodun (rodut) joka sinulla nyt on? Onko se sinun "omaa" rotutyyppiä?
Leewin, eli englanninspringerin, hankin muinoin niillä kriteereillä, että koiran on oltava kiltti, ihmisrakas ja reipas. Leewin kautta innostuin koiraharrastuksista ja seuraavaksi koiraksi halusin vähän paremmalla työmotivaatiolla varustetun koiran. Jotenkin se ajatus nahkacolliesta vain tuli, ja sitten sellainen oli hankittava. Myönnän, että olisi varmaan pitänyt nähdä enemmän näitä livenä, ennen päätöksen tekoa. Perustin valinnan vain nettikirjoituksiin. Koen, että ESS on enemmän minun tyyliseni rotu, kuin collie. En silti ole mielestäni löytänyt itselleni vielä sitä THE rotua.


2. Harrastattetteko? Mitä ja miksi? Mitä et haluaisi harrastaa? Kerro mielipiteesi kilpailemisesta. 

Harrastan Rauhan kanssa (kaiken yleisen söheltämisen lisäksi) tokoa, rallytoko ja agilitya. Minä olen aika avoin harrastusten suhteen, ja tunnen, että monikin laji kelpaisi minulle. Kivointa on, kun vain pääsee tekemään jotain koiransa kanssa. Noita meidän lajeja on helpoin harrastella yksikseen ja ne vievät myös vähiten aikaa ja rahaa, verrattuna moneen muuhun koiraharrastukseen. Kisaaminen on minulle osa koiraharrastusta.

3. Mitä mieltä olet rotusi terveydentilasta, mitä siitä muuttaisit (muuttaisitko)? 
Nahkojen terveys on mielestäni hyvä, ottaen huomioon, miten pienilukuinen ja sisäsiittoinen rotu kuitenkin loppujen lopuksi on kyseessä. En keksi mitään suurempaa muutosta terveyden tilaan. Selissä on ilmennyt jonkin verran pikkuvikoja, kuten LTV1:tä, eli jos jotain pitäisi tehdä, niin sen voisin sitten muuttaa. Lisäksi haluaisin nahkoille paremmat etuosat ja vähemmän liioitellut takakulmat, mutta tämä ei suoranaisesti ehkä terveystuloksiin liity.


4. Kerro mielipiteesi jalostuksesta. Suositko puhdasrotuisia vai sekarotuisia? 
Minä olisin ehdottomasti roturisteytyksien puolella. Moni rotu on siinä jamassa, että en usko, että niitä pystyy pelastamaan muutoin kuin roturisteytyksien kautta. Juuri eilen illalla mietin tätä koirarotujen jalostusta ja miten yli se onkaan mennyt ja miten koiranäyttelytouhukin on karannut kokonaan käsistä. Toisaalta järkeviä sekarotuisten kasvattajia ei ole kuin varmaan pari, joten valinnan varaa ei sillä saralla juuri ole. 


5. Kerro hetki, jolloin olet ollut ylpeä koirastasi. Entä hetki, kun et ole ollut?
Näitä on niin paljon. Molempia. Otetaanpa vaikka esimerkki eilisistä agitreeneistä. Olin hirmu ylpeä Rauhan kepeistä. Se haki ja kepitteli hurjalla innolla hypyltä kaikki 12 keppiä. Sitten vein sen kentän laidalle odottelemaan hetkeksi, että autan kantamaan yhtä estettä, ja sillä välin Rauha esitti sellaisen serenadin, että en ollut kyllä lainkaan ylpeä.


6. Kuinka paljon liikutte päivässä?
Arkena: 10 min pissilenkki aamulla, pikapissitys noin klo 16.30 kun tulen töistä. sitten 1-3 h klo 18-21 välillä. (Tosin 3 h pitää sitten jo sisällään myös treenit.) Ja jos tarvetta, niin semmoinen 10 min pissilenkki vielä juuri ennen nukkumaan menoa.

Viikonloppuisin: 10 min aamupissi, päivällä 1-3 h lenkkeilyä. Illalla vielä joku noin 30 min hihnakävely.
Eli ajallisesti liikutaan Rauhan kanssa semmoinen 1,5 h - 3 h päivässä.

7. Kuinka koirasi ruokailee? Onko teillä tiettyjä traditoita, joita suoritetaan ennen ruokailua?

Aamupala tulee aamupissan jälkeen. Aamuisin Rauha saa lihaa, ja jotain lisiä, mitä nyt keksi kuppiin laittaa (sinkki, möller, glukosamiini ym). Illalla, iltapissin jälkeen, Rauha saa Pure Naturalin medium nappuloita. Meillä ei ole sen kummempia traditioita. Yleensä, varsinkin iltaisin, temppuillaan jonkin verran ennen ruokailua. Joskus iltanaksut tuleekin kokonaan kädestä. Aina pyydän Rauhalta kuitenkin vähintään jonkin sivulle tulon, ennen kuin kupille pääsee.

8. Millainen on mielestäsi hyvä kasvattaja? Ovatko kasvattaja(t), jolta olet koirasi ottanut olleet hyvä (hyviä)?

Kamalan vaikea kysymys. No hyvä kasvattaja tuntee rodun, ja ymmärtää sen hyvät ja huonot puolet ja puhuu niistä avoimesti. Hyvä kasvattaja osaa kertoa pennun ostajalle, olisiko hänen kasvattamansa koirat mahdollisesti sopivia juuri tälle ostajalle ja pyrkii aina löytämään pennulle juuri sopivan kodin. Hyvä kasvattaja tukee ja auttaa pennunostajaa ihan läpi koira elämän. Hyvä kasvattaja myös osaa suhteuttaa kasvattamaansa rotua muihin rotuihin ja ymmärtää rotunsa vahvuuden ja heikkoudet muihin rotuihin nähden. Hyvä kasvattaja raskii tarpeen vaatiessa ihan ronskisti jättää jalostuksesta pois koiria, vaikka olisivatkin kotona-asuvia. Hyvä kasvattaja katsoo rotua kokonaisuutena, eikä möllötä vain jalostuskoiriensa tittelirivistöjä. 

9. Mikä on parasta koiraharrastamisessa? Entä huonointa?
Tähän olen vastannut jo aiemmassa haasteessa.


10. Mikä on paras puoli koirassasi? Entä huonoin?
Parasta Rauhassa on sen energisyys ja halu työskennellä. Huonoimmat puolet on terävyys, vilkkaus ja herkkähaukkuisuus.


11. Miten palkkaat koirasi?
Riippuu mitä tehdään. Jos tahdon, että koira keskittyy kunnolla niin ruualla. Sitten jos tahdon Rauhaan intoa ja nopeutta niin tennispallolla. Joskus jos tahdon siihen vähän lisää asennetta, niin vedetään patukalla. Vetäminen kyllä yleensä lisaa Rauhan äänenkäyttöä, joten sitä tehdään aika harvoin.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Nolla pistettä

Kerkesinkin viimeksi uhkailla sillä 0 pisteen tuloksella täällä, sillä käytiin tänään sitten näyttämässä Rauhan kanssa, että sellainen todellakin on mahdollinen. Tein kaikkeni, että koe olisi onnistunut. Käytiin aamulla 1,5 h:n metsälenkki Rave ja Nitro nahkojen kanssa, ja lupasin hakea Rauhalle vielä mäkkäristä hampparin, jos se saa ykkösen, mutta Rauha ei vissiin sitten pidä hampurilaisista. Pidin Rauhan kisapaikalla mahdollisimman matalassa vireessä, koska tahdoin minimoida ääntelyn. Minulle ei tullut mieleenkään, että paikalla olossa voisi tulla jotain muita ongelmia kuin ääntely, kun ei sellaisia ole ikinä ollut. Mutta toisin kävi ja arvatkaas mitä neiti teki.. No ensinkin, kun olin jättänyt Rauhan paikalla oloon ja käännyin sitä päin, olikin neiti noussut istumaan. No siinä sitten pohdin, että annanko toisen käskyn, vain annanko sen vain istua. Päätin olla hiljaa ja Rauhan menikin omatoimisesti takaisin maahan. Huokasin helpotuksesta hetkeksi, mutta mitäs sitten, RAUHA NOUSI SEISOMAAN. Jippii. Tuomari komensi minut kytkemään koiran ja viemään pois. Paikalla olosta 0 p, joka on kokonaispistemäärästä -40 p, eli ykköstulos olisi ollut meille mahdoton, sillä kymppiä me ei seuraamisesta voitaisi mitenkään saada. Niinpä jätin koko kisat siihen, enkä mennyt suorittamaan yksilöliikkeistä laisinkaan. Järkevä päätös näin jälkeenpäinkin ajateltuna. Jälkikäteen ainoastaan harmittaa se, etten antanut kisoissa Rauhalle mitään noottia paikkiksesta nousemisesta, vaikka ihan hyvin oisin voinut, kun kisat oli muutenkin taputeltu meidän osalta.

Karma yritti kyllä varoittaa minua tästä. Ollut pari viikkoa niin huonot fibat tästä kokeesta ja Rauha aloitti vielä ne juoksujen valmistelut ja kaiken kukkuraksi autokaan ei aamulla lähtenyt käyntiin, ja piti ihan naapuri hakea, että saatiin akkuun taas virtaa ja auto eloon. :D Ja silti en uskonut ja menin vaan kisoihin. No mutta nyt on helpottunut olo. Lupasin Rauhalle ja itselleni jo ajat sitten, että nämä on viimeiset kisat piiiiitkään aikaan. Nyt sitten treenaillaan meidän kaarihalliryhmässä ja kolutaan kaikki lähiseudun möllit ja sitten ensi syksynä mahdollisesta startataan avoin luokka. 

Tiivistettynä meidän tämän päiväinen tokokoe siis: ALO- 0p. Ohjaaja keskeytti.

torstai 5. marraskuuta 2015

Kaarihallin kahakka

Meillä alkoi tällä viikolla taas viikottaiset tokotreenit. Treenit on keskiviikkoiltaisin kylmässä kaarihallissa. Hyrr. Ihan puistattaa, kun miettii, millaista siellä on sitten tammikuussa treenata, mutta tällä mennään.

Ekat treenit eivät menneet ollenkaan nappiin, nimittäin Rauha hyökkäsi uuden treenitoverinsa kimppuun. Minulla kesti hetki edes tajuta mitä tapahtui, sillä ei Rauha ikinä hyökkää tuntemattomien koirien päälle. Ainoastaan Leewin päälle se on pari kertaa mennyt, ja silloinkin syynä on ollut ruoka. Nyt ei mitään syytä, yhtäkkiä vain ampui koiran kimppuun, lähes tulkoon saman tien kun olin Rauhan ottanut häkistä. Kohteena oli nuori amstaffi narttu, joka tottakai säikähti kovasti tapahtunutta. Onneksi Rauha ei purrut tai mitään, meni vaan pyörimään siihen ympärille ja pullistelemaan. Minähän kävin sitten kiskaisemassa Rauhan kaksin käsin sieltä pois ja retuutin sitä hetken kaulanahasta. Kohtauksen jälkeen Rauhaa ei enää kiinnostaneet muut koirat, ja pystyttiin treenaamaan normaalisti.

Olen nyt tietysti taas analysoinut päässäni, että miksi. Kun ei Rauha ennen ole tuollaista tehnyt. Mutta ainahan joskus on oltava se eka kerta ja se oli sitten nyt. Rauha on tehnyt juoksuja tässä pari viikkoa ja on ollut yleiseltä olemukseltaankin tämän vuoksi melko äkäinen. Se ei esim. ole tullut lainkaan minun viereen sohvalle, eikä muutenkaan halua, että häntä häiritään, kun hän koettaa nukkua. Ulkona Rauha merkkaa joka kulman ja hurrrrrrja potkinta joka merkin jälkeen. Joskus ei edes pissata, potkitaan vain. Kaikenlainen epäluulo lenkillä on vaihtunut sellaiseen yli-itsevarmuuteen. En usko kuitenkaan, että juoksukiukku nyt voisi niin voimakkaana purkaantua, että se saisi Rauha hyökkäämään. Kipukinhan on aina vaihtoehto, mutta siihenkään en jaksa nyt uskoa, vaikka Rauha pitäisikin kyllä käyttää taas hierottavana.

Tällä hetkellä vahviten uskon, että Rauha hyökkäsi amstaffin päälle juuri siksi, koska se on amstaffi. Jos se olisi ollut jokin muu koira, ei kähäkkää olisi välttämättä tapahtunut. Rauhan kimppuun on käynyt kahdesti koira. Toisella kerralla se oli vehnäterrieri, toisella kerralla jokin suuri valkoinen amstaffin näköinen koira. Kummallakaan kerralla mitään pahempaa ei kerennyt käydä, sillä Rauha pyörähti selälleen ja minä ehdin repimään päälle kävijät irti Rauhasta. Mutta ehkä pehmeälle Rauhalle jäi näistä tapahtumista sitten kuitenkin jotain henkisiä taisteluarpia, vaikka aina olen luullut, ettei se niistä ole pahemmin itseensä ottanut. Saa nähdä, miten jatkossa sitten hallilla käy. Harmittaa tietysti eniten, että eka kerta, ja heti nuorta amstaffia pelotellaan. Jos se kunnolla ehti säikähtää, niin tuommoisestahan voi jäädä pitkätkin traumat. 

Noin muuten treenit meni ihan ok. Meillä on lauantaina kisat, eikä minulla ole yhtään kisafiilistä. Olenkin päättänyt, että nämä saa olla meidän viimeiset tokokisat pitkään aikaan. Ihan sama, vaikka saataisiin 0 pistettä. Seuraavan kerran kisaillaan sitten joskus vuoden päästä, toivottavasti jo AVO-luokassa. Yritetään rakentaa seuraaminen taas kerran alusta siihen mennessä, ihan yksinkertaisesti luopumistreenin kautta.