Kaarihallin kahakka

Meillä alkoi tällä viikolla taas viikottaiset tokotreenit. Treenit on keskiviikkoiltaisin kylmässä kaarihallissa. Hyrr. Ihan puistattaa, kun miettii, millaista siellä on sitten tammikuussa treenata, mutta tällä mennään.

Ekat treenit eivät menneet ollenkaan nappiin, nimittäin Rauha hyökkäsi uuden treenitoverinsa kimppuun. Minulla kesti hetki edes tajuta mitä tapahtui, sillä ei Rauha ikinä hyökkää tuntemattomien koirien päälle. Ainoastaan Leewin päälle se on pari kertaa mennyt, ja silloinkin syynä on ollut ruoka. Nyt ei mitään syytä, yhtäkkiä vain ampui koiran kimppuun, lähes tulkoon saman tien kun olin Rauhan ottanut häkistä. Kohteena oli nuori amstaffi narttu, joka tottakai säikähti kovasti tapahtunutta. Onneksi Rauha ei purrut tai mitään, meni vaan pyörimään siihen ympärille ja pullistelemaan. Minähän kävin sitten kiskaisemassa Rauhan kaksin käsin sieltä pois ja retuutin sitä hetken kaulanahasta. Kohtauksen jälkeen Rauhaa ei enää kiinnostaneet muut koirat, ja pystyttiin treenaamaan normaalisti.

Olen nyt tietysti taas analysoinut päässäni, että miksi. Kun ei Rauha ennen ole tuollaista tehnyt. Mutta ainahan joskus on oltava se eka kerta ja se oli sitten nyt. Rauha on tehnyt juoksuja tässä pari viikkoa ja on ollut yleiseltä olemukseltaankin tämän vuoksi melko äkäinen. Se ei esim. ole tullut lainkaan minun viereen sohvalle, eikä muutenkaan halua, että häntä häiritään, kun hän koettaa nukkua. Ulkona Rauha merkkaa joka kulman ja hurrrrrrja potkinta joka merkin jälkeen. Joskus ei edes pissata, potkitaan vain. Kaikenlainen epäluulo lenkillä on vaihtunut sellaiseen yli-itsevarmuuteen. En usko kuitenkaan, että juoksukiukku nyt voisi niin voimakkaana purkaantua, että se saisi Rauha hyökkäämään. Kipukinhan on aina vaihtoehto, mutta siihenkään en jaksa nyt uskoa, vaikka Rauha pitäisikin kyllä käyttää taas hierottavana.

Tällä hetkellä vahviten uskon, että Rauha hyökkäsi amstaffin päälle juuri siksi, koska se on amstaffi. Jos se olisi ollut jokin muu koira, ei kähäkkää olisi välttämättä tapahtunut. Rauhan kimppuun on käynyt kahdesti koira. Toisella kerralla se oli vehnäterrieri, toisella kerralla jokin suuri valkoinen amstaffin näköinen koira. Kummallakaan kerralla mitään pahempaa ei kerennyt käydä, sillä Rauha pyörähti selälleen ja minä ehdin repimään päälle kävijät irti Rauhasta. Mutta ehkä pehmeälle Rauhalle jäi näistä tapahtumista sitten kuitenkin jotain henkisiä taisteluarpia, vaikka aina olen luullut, ettei se niistä ole pahemmin itseensä ottanut. Saa nähdä, miten jatkossa sitten hallilla käy. Harmittaa tietysti eniten, että eka kerta, ja heti nuorta amstaffia pelotellaan. Jos se kunnolla ehti säikähtää, niin tuommoisestahan voi jäädä pitkätkin traumat. 

Noin muuten treenit meni ihan ok. Meillä on lauantaina kisat, eikä minulla ole yhtään kisafiilistä. Olenkin päättänyt, että nämä saa olla meidän viimeiset tokokisat pitkään aikaan. Ihan sama, vaikka saataisiin 0 pistettä. Seuraavan kerran kisaillaan sitten joskus vuoden päästä, toivottavasti jo AVO-luokassa. Yritetään rakentaa seuraaminen taas kerran alusta siihen mennessä, ihan yksinkertaisesti luopumistreenin kautta.