Tavoitteet vuodelle 2015

Vili ja Rauha

Lunta.

Ja sitten ensi vuoden tavoitteita. Tässä tulee.

1. Ohitukset paremmiksi. Samoin rappukäytäväkäyttäytyminen, eli ei räkytetä rappukäytävässä kuuluville uusille äänille...

2. Luustokuviin alkuvuodesta. Rauhan veljellä oli D-lonkat, joten kyllä jänskättää, mitä Rauhalta löytyy. Kuvataan lonkat, kyynärät ja selkä.

3. Jatketaan KPSH:ssa viikottaisia tokotreenejä ja lähetään kesällä kisoihin. En uskalla vielä laittaa mitään tavoitteita kisojen suhteen, mutta kunhan käydään kokeilemassa. Olisihan se aina kiva se I-tulos saada, mutta otsa rypyssä ei kisoihin olla menossa. Lisäksi aloitetaan tietenkin uusien tokosääntöjen mukaisten liikkeiden harjoittelu ja toivottavasti kisataan tuossa uudessakin alokasluokassa vuoden lopulla.

4. Jos luustokuvat sen sallivat, aloitetaan agility.

5. Jatketaan jäljestystä ja esineruudun treenaamista. Suunnitelmissa olisi jatkaa vielä keväällä namijäljellä, mutta päästä sitten kesän kuluessa eroon nameista. Käydään myös kaikissa mahdollissa koulutuksissa asian tiimoilta.

6. BH-koe? Erittäin suuri ehkä. Ei haittaa, vaikka ei olisikaan vielä tämän vuoden juttu. Riippuu miten tuon tytön teini-ikä kehittyy. Mutta jos Rauha vähän rauhoittuu ja tulee sellainen olo, niin ehkä loppuvuodesta voisi käydä kokeilemassa. EHKÄ.

7. Käydään paimentamassa edes kerran. En kyllä ole varannut meille leiriä ensi kesälle, mutta ajattelin, että jos päästäisiin mukaan vaikka johonkin collien paimennuspäivään tms.

8. Jatketaan pallopaimennusta omaksi iloksi. Hankittiin äidille jumppapallo, joten nyt olisi Iisalmessa materiaaliakin millä voidaan treenailla.

9. Käydään mätsäreissä aina kun sattuu lähelle hyvään aikaan. Myös parit näyttelyt. Tavoitteena olisi, että tänä vuonnakin se EH saataisiin.

10. Parannetaan kuntoa, niin koiran kuin omistajankin. Juostaan vähän enemmän, ja ehkäpä opetellaan myös yhdessä pyöräilyä.

No eiköhän noita nyt tuossa ole. Tottakai pyritään pitämään hauskaa, ja pysymään terveenä ja nauttimaan elämästä ym. mutta listailin nyt tähän vain tällaiset selkeät tavoitteet, joiden saavuttamiseen voin itse vaikuttaa.

Rauha on nyt melkoisessa teini-iässä, ja minusta tuntuu, että tuleva vuosi tulee olemaan minun ja Rauhan hankalin. Rauha on nyt mörköillyt ja sen mielialat oikeasti vaihtelee. Joskus se on niin lutunen ja rakastava, joskus taas äksy ja rähisevä. Toivottavasti tyttö tasaantuu 2 vuoden ikään mennessä.

Loppuun vielä pari kuvaa Rauhasta ja Mainista. Oma uuden vuoden tavoitteeni voisi olla hankkia uusi kamera.

Hyvää joulua!

(c) Kari Kärkkäinen

Hyvän joulun toivotus tulee nyt sitten Leewiltä. Rauha ei pidä joulusta, sillä:

• Kaikki juoksee paikasta toiseen ja joutuu olemaan paljon yksin,
• Kaikki juoksee paikasta toiseen, eikä pääse kunnon lenkille.
• Ulkona on niin kylmä, että tassut jäätyy,
• Paljon kahisevia papereita, ja kun niillä yrittää leikkiä, ajetaan heti pois.
• Paljon hyvää ruokaa, ja kun sitä yrittää syödä, ajetaan heti pois.
• Ja jos sitä syö, joku työntää suolaa kurkkuun ja tulee paha olo ja pitää oksentaa,
• Sitten joutuu pesulle, kun kävelee vahingossa omaan oksennukseensa.

Mutta kyllä Rauhasta joulussa on jotain hyvääkin:

• Lopulta sai repiä kahisevaa paperia ja paperin alta ilmestyi uusi lelu!

Hyvää ja makoisaa joulunaikaa kaikille! Toivottavasti muut koirat eivät ole syöneet yhtä paljon suklaata kuin meidän neiti.

Vuosi 2014

Vuosi alkaa olla jo lopuillaan, joten on aika tarkastella, kuinka me Rauhan kanssa selviydyimme viime joulukuussa asettamistani tavoitteista! Arvioin onnistumistani asteikolla: Check! (toteutui) Jaa-a. (toteutui osittain) Nope.(ei toteutunut)

- Tavoite nro 1: Tulla kunnolliseksi koirakansalaiseksi. 

• Sisäsiisteys Check!
• Nätti remmikäytös Jaa-a. Tämä oli jo jossain vaiheessa kunnossa, mutta nyt viimeisen kuukauden aikana on otettu takapakkia, ja minun on pidettävä koiria ohittaessa Rauha todella tarkasti hallinnassa, ettei se ala hillua tai haukkua. Lisäksi viime viikkoina myös vastaan tulevat ihmiset ovat jostain syystä alkaneet kiinnostaa ja Rauha koettaa välillä ohimennen nuuskaista ohikulkijoiden housuja...
• Ystävällinen ja rohkea suhtatuminen vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Jaa-a. Tämä on toteutunut mielestäni niin hyvin kun se on Rauhan kanssa voinut toteutua. Rauha on kuitenkin pidättyväinen ja ei se tule muuksi muuttumaan. Ymmärrän nyt enemmän, ja en enää odota, että Rauhasta koskaan tulisi vieraat häntä heiluen ovella pussaileva kaikkien kaveri. Ehkä jopa parempi näin. :D
• Irti pysyminen  Check!
• Yksin kotona oleminen työ-/koulupäivän ajan Check!
• Ystävyys Karvisen kanssa Jaa-a. Viimeksi eilen nuo nukkuivat vieretysten sohvalla, niin että Rauhan pää oli Karvisen pyllyä vasten. Viimeksi tänään Karvinen läppäisi Rauhaa nenään, kun Rauha tunki liian lähelle. 
• ja kaikki muu perusarkikäytös kuntoon! Jaa-a. Muuten ei nyt tule mieleen suurempi ongelmia arjessa, mutta Rauha hyppii tuttuja ihmisia vasten helposti innostuessaan. Lisäksi kaikelle uudelle ja kummalle pitää puhista. 

"Olen rauhallinen ja kiltti tyttö"

"Ulkonakin aina tosi fiksu ja sievä"

"Tai no en ehkä ihan aina"

- Tavoite nro 2: Terveys kuntoon. 

• Madotukset Check!
• Rokotukset kuntoon Check!
• Sydämen sivuäänestä eroonpääsy/sydämen tutkinta, mikäli ääni ei häviä kesään mennessä Check!
• Yritetään vältellä onnettomuuksia! Check!

Hampaat tuotti välillä pään vaivaa.

Mutta onnettomuuksilta vältyttiin!

- Tavoite nro 3: Aloitetaan tottelevaisuuskoulutus. Eli siis tokon ALO-liikkeiden opettelu. Toivottavasti päästään myös jollekin kurssille tai treeniryhmään kesällä/syksyllä.  Check! Meni hyvin. Keväällä käytiin KPSH:n pentukurssi, josta jatkettiin suoraan KPSH:n TOKO:n ALO-kurssille, joka kestikin koko kesän. Kurssin loppuessa päästiin viikottain treenaavaan KPSH:n ohjattuun TOKO-ryhmään mukaan, ja siellä tarkoitus jatkaa ensi vuosikin! Kävimme myös tavoitteettomasti yksissä möllitokokisoissa hakemassa II-tulos. Lisäksi ollaan käyty treenailemassa omatoimisissa treeniryhmissä ja collie-yhdistyksen alaosaston treeneissä.

"Opin makoilemaan sohvalla!"

"Opin kiusaamaan Leewiä!"

"Ja opin syömään keppejä!"

- Tavoite nro 4: Kehäilemään! Olisi kiva päästä nyt alkuun pääasiassa mätsäreihin, mutta toivon mukaan päästään korkkaamaan myös parit viralliset näyttelyt. Tuloksissa ei ole mitään tavoitteita, kuhan nyt käytäisiin näytillä. Check! Mätsäreitä kierrettiin yhteensä pyöreät kymmenen kappaletta! Näyttelyissäkin käytiin, kahdesti pentuluokassa ja kerran junnuissa hakemassa se EH. 

Tavoitteiden lisäksi ollaan touhuiltu muutakin ekstraa ja vuosi on ollut tosi mukava! Kävimme Rauhan kanssa kesällä yhden jälkikurssin, mutta se tapa jäljestää ei ollut ihan meidän juttumme, joten syksyllä kävimme jälkileirillä ja osallistuimme alaosaston jälkipäivään. Saatiin innostusta ja apua jäljestykseen ja sitä on nyt vähän treenailtu pitkin syksyä. Käytiin myös paimennusleiri, joka oli todella antoisa ja syksyllä Rauha suoritti hyväksytysti paimenkoirien taipumuskokeen. Kokeilimme myös pallopaimennusta ja tarkkuusetsintää ja kävimme tutustumassa vinttikoirien juoksukilpailuihin epävirallisissa kisoissa! Lisäksi olemme lenkkeilleet satoja ja taas satoja kilometrejä ja tavanneet kymmeniä uusia koiratuttavuuksia. Rauha on juossut ja paininut, ilostuttanut ja vihastuttanut. Kotona on köpsötetty yhdessä sohvalla monia iltoja. Ja kaiken kaikkiaan ollaan varmasti molemmat tyytyväisiä tähän vuoteen. Ensi vuodellekin on suunnitelmia, mutta esittelen ne sitten toisessa postauksessa.

Ensivuoden suunnitelmia odotellessa!

Vuoden vika mätsäri

Eilen mätsäröitiin pitkästä aikaa ja toisaalta myös viimeistä kertaa tälle vuodelle. Herding World Magazines järjesti jouluisen macth shown ja samalla möi kaikkea jouluista ja koiramaista tavaraa. Mätsäri oli ulkona ja koska ainakin täällä Savossa on jo lunta ja pakkasta, pukeuduin kunnon lumiukkovarusteisiin, ettei vaan tule kylmä. Kehässä juokseminen olikin vähän tönkköä, mutta lumi ja suhteellisen pieni kehä kyllä pienensivät tönköstä pukeutumisesta koituvaa haittaa. 

Tuomarina toimi Sinikka Kumpusalmi Kuttukuulta ja oli kyllä poikkeuksellisen hyvä mätsärituomari. Tuomari antoi suullista kommenttia koiran rakenteesta ja perusteli sin-pun-valintansa. Rauhasta Sinikka sanoi, että tasapainoinen ja nätti kokonaisuus. Hyvä pää, kaula ja kulmaukset. Lanne melko luisu. Sivulta liikkuu tosi hyvin, mutta edestä vielä liian ahtaasti. Etuliikkeet voi vielä parantua, kunhan Rauha saa lisää leveyttä eturintaansa. Itsekin olen pannut merkille, että Rauhan lanne on aika luisu, mikä vaikeuttaa sellaista jalat taaksevedettynä seisomista. Ja tuosta etuliikkeiden ahtaudesta on tullut sanomista ihan virallisissakin näyttelyissä. Näin talvella näkee hyvin jäljistä, että aika kapeastihan se liikkuu, kun ravatessa tassun jäljet on melkein suorana jonona. :D

Kehässä meitä vastassa oli Rauhaa 2 kk vanhempi welsh corgi. Hassua että koirat oli lähes samanikäisiä, mutta Rauha kaiken puolin niin paljon keskeneräisempi. Sen corgin käytöskin oli jo niin kovin kypsää Rauhaan verrattuna. Corgi sai punaisen nauhan ja Rauha sinisen. Liikkeet oli Sinikalle tärkeä osa, ja siksipä Neiti kävelen kapeasti sinisensä ansaitsi. Sinisten kehässä palkittiin kolme parasta, ja Rauha sijoittui toiseksi! Palkinnoksi saatiin Royal Caninin minikoiranruokaa. :D 

Mätsärin jälkeen kävin vielä ostoksilla myyntipisteellä ja mukaan tarkkui treeniliivi ja Rauhalle viilennysliivi kesäksi. Olen oikeasti tosi huono ostelemaan mitään koirajuttuja, ja ajattelin, että en varmaan nytkään mitään löydä, mutta hinnat olivat niin alhaiset, että nyt jopa minä löysin ostettavaa. Treeniliivi maksoi 15 euroa ja viilennysliivi 5 euroa. Tänään pääsenkin sitten testaamaan uutta treeniliiviä vuoden vikoissa treeneissä. 

Lunta

Kuvasin viikko sitten hauskan videon Rauhasta ja vinkuvasta pallosta, mutta jostain syystä koneella se ei pyöri kunnolla, enkä saa sitä Youtubeen lukuisista yrityksistä huolimatta. Olin niin päättänyt jakaa sen videon tänne blogiin, että nyt kun sitä ei ole, oli pakko saada joku korvikevideo. Niinpä kuvasin kännykällä tänään lenkiltä pätkän Rauhan ja lumihangen kohtaamisesta. Harmi, että tajusin alkaa kuvaamaan vasta kun Rauha oli jo myllännyt tuon koko kentän ja meno oli jo kovin chilliä. Lumi kuitenkin tuntuu aiheuttavan Rauhassa melkoisia hepulikohtauksia ja ihan ykkösjuttu on tuo kuonon tunkeminen lumeen, niin että sen voi sitten nostaa oikein pärskäyttäen sieltä ylös.

Karvinen on alkanut nyt toden teolla dissata Rauhaa ja Rauha on saanutkin kynnestä useampaan otteeseen. Nyt Rauhan toinen silmä rähmii jonkin verran ja minua vähän mietityttää, että onkohan Karvisen kynsi osunut Rauhan silmään. Leikattiin nyt sitten Karvisen kynnet, jotta ei isompia haavereita pääsisi sattumaan. Videon laatuhan on aivan kamala, joten siitä ei tuota silmän rähmimistä taida nähdä. 

Nolostuttava välikohtaus

Joulukuu toi mukanaan lumen ja joulutunnelman, joista ollaan nyt koetettu nautiskella. Jotta joulun odotus olisi Rauhasta ja Karvisestakin mielekästä, hankimme molemmille omat joulukalenterit! 1.12., kun avasin ensimmäisen luukun Rauhan joulukalenterista, yllätyin sitten melkoisesti kun luukun takaa paljastuikin suklaata! Vasta siinä vaiheessa tajusin kuikata pakkausselostusta ja kyllä vain: sokeria, voita, maitotuotteita, suklaa- ja vanilja-aromia sekä hehkutusjäännöstä! Piti sitten itsekin vähän maistaa, ja aika suklainen maku noissa tosiaan on. Jotenkin odotin, että eläinten kalenterit sisältäisivät jotain vähän lihaisampaa, mutta hyvin näyttää nuo eläinsuklaatkin maistuvan niin Karviselle kuin Rauhallekin. 

Joulukalenteri. Taitaa olla tämän vuoden juttu, kun joka ikisessä kaupassa näitä näkyy. 

Mulla oli eilen töissä hyvä päivä, ja kun Rauhan kanssa tallusteltiin tokotreeneihin, ajattelin, että ihan sama miten Rauha perseilee, ei se nyt pysty mun päivää pilaamaan. Pitäisi kuitenkin tuntea koiransa vähän paremmin, sillä Rauha pystyy mihin vain. Itse treeni meni ihan hyvin. Rauha oli skarppina. Otettiin paikallaoloa, seuraamista ja noutoa. (Noudossa Rauha on kehittynyt jo paljon, jos vertaa muutaman viikon takaiseen. ) Mutta kun lähdön aika koitti.. Yksi koirakko vielä tahkosi siinä seuraamista ja minä olin jo pukenut ulkovaatteet päälle ja puhdistin häkkiä, jossa olin Rauhaa pitänyt. Rauha odotteli siinä takana. Treenaileva tyyppi palkkasi koiransa heittämällä sille pallon vähän Rauhaa päin. Rauha ei niinkään häiriintynyt siitä pallosta, mutta kun se toinen koira ampaisi juoksuun, suuttui Räyhänen ja lähti haukkuen koiraa kohti. Rauha oli hihnassa, mutta hihna ei ollut missään kiinni, enkä minä ehtinyt siihen tarttua, niin yllättäen tuo tilanne tuli, joten Rauha pääsi suoraan toisen koiran iholle. Onneksi molemmat on kilttejä koiria, ja leikiksihän se Rauha sitä yritti laittaa, mutta kyllä minua hävetti. Roikotin Rauhan pois sieltä kentältä anteeksi pyydellen. Hyökkäyksen kohteeksi joutunut koira jäi vaan möllöttämään vähän ihmeissään, että mitä tapahtui, ja jatkoi sitten treenejä ihan normaalista, että ei mitään traumoja tainnut jäädä.

Aiemminkin olen kirjoitellut tuosta meidän ongelmasta, kun Rauhan pitää louskuttaa, esimerkisi kun muut koirat ottavat luoksetuloa, tai jos toinen koira rällää juosta kentällä. Ollaan asian kanssa kyllä kehitytty ja ollaan esim. pari kertaa tehty jo kujaluoksetulojakin muiden kanssa, niin että Rauha pysyy hiljaa. Mutta viime viikkoina Rauha on ottanut kaikessa vähän takapakkia. Saas nähdä miten tuo treenien kohtaus vaikuttaa Rauhaan, louskuttaako se ensikerralla entistä enemmän, vai aiheuttikohan tuo välikohtaus sille jonkin ahaa-elämyksen. Se jää nähtäväksi.
Rauha on kyllä kaikenkaikkiaan muuttunut paljon energisemmäksi. Koirapuistoissa se pärjää nykyään paljon paremmin, leikkii ja remuaa, eikä vain istu minun jaloissa kyrpiintynyt ilme naamallaan. Metsälenkeillä se juoksee ja riehuu, eikä vain tallustele polulla. Siitä on tullut energisempi ja ennen kaikkea itsevarmempi. Vielä kun tulisi sellaista tietynlaista viisautta tuohon päähän. Sitä odotellessa. 

Pallopaimennus

Oltiin tänään collieporukalla (ja yhden australianterrierin voimin) kokeilemassa pallopaimennusta koirakoulu Ponderalla. Laji kuulosti jokseenkin yksinkertaiselta noin aluksi. Koira vain pyörittelee palloja ohjaajan luo. Kuinka helppoa!

No eihän se sitten niin helppoa ollutkaan. Kun pääsimme tositoimiin, Rauhan valtasi hurja halu vain iskeä palloa tassuilla ja pomppia sen päälle. Pallopaimennuksessa koiran tulee liikutella palloja vartalollaan tai kuonollaan, mutta ei tassuilla. Aloitimme siis harjotukset niin, että laitoin makupalan pallon alle ja Rauha piti tönäistä palloa kuonollaan, jotta se sai namun. Suhteellisen pian Rauha tajusikin, että idea on tönäistä palloa nenällä. Sitten tönittiinkin niin maan pirusti ja kun niitä palloja oli siinä kentällä yhteensä kuusi kappaletta, niin aina kun ohitettiin joku pallo liian läheltä, kävi Rauha sitä nokalla tökkäisemässä (ja minä tietysti aina nöyrästi palkkasin :D). 

Kun pallon tökkiminen oli hallussa alettiin tuoda koiralle vähän ideaa siitä pallon kuljettamisesta. Aidoista tehtiin kapea kuja, jonka läpi koiran piti töniä pallo ohjaajan perässä. Saatiin me Rauhan kanssa aina pallo päästä päähän, mutta välillä Rauha yritti ohittaa palloa. Pakitin sen vain takaisin, ja kujalta päästiin vasta kun pallo oli viety loppuun asti. Rauha ei ehkä ihan vielä hiffannut koko kuljetuksen ideaa, ja tätä kujaa pitäisi tehdä enemmän. 

Sitten harjoiteltiin myös pallon taakse kiertämistä. Ensin ihan vain taaksekiertämistä ilman palloa ja sitten pallon kanssa. Yritin myös kunnianhimoisesti yhdistää taaksekiertämiseen pallon tönäisyn minua kohti, mutta se meni Rauhalle liian jännäksi, ja se alkoi taas käyttää tassujaan. Niinpä jätettiin vielä palojen yhdistely pois ja harjoiteltiin palasia yksittäisinä harjoituksina. 

Rauha ja pallo. Oli vähän hankaluuksia saada tämä kuva, kun Rauha työntyi kokoajan tökkäämään palloa ja sitten minun piti käydä hakemassa se takaisin. 

Vaikka tuo ei välttämättä hurjalta kuulosta, niin aika meni kyllä tosi nopeasti ja oikeasti Rauha sai käyttää päätään (monessakin merkityksessä!) tässä touhussa. Minulle iski kyllä nyt pieni kuume hankkia oma jumppapallo, niin päästäisiin kotonakin tökkimään. Harmi vain kun kämppä on niin pieni. Toisaalta voisihan sitä jumppapalloa käyttää muuhunkin kuin koirahommiin, eikös? :D

Yhteensä paimentamassa kävi 10 koiraa. 7 nahkaa, 2 pehkoa ja yksi terrieri. Tavattiin nyt myös ekaa kertaa Rauhan eno, Lubin's Heart Of Gold, joka olikin oikea herrasmies. Rauhallinen ja fiksu ukko. Ei ole Rauha ainakaan tuohon osaan sukuaan siis tullut. Tyttö kun oli tuollakin hallissa taas äänessä vähän turhan paljon. 

"Ota vielä yksikin kuva niin minä huudan!!" -Räyhä

Voihan pamahdus

Lähdettiin tuossa illalla Rauhan kanssa lenkille, eikä ehditty kauaksikaan kun alkoi hirveä rätinä ja pauke. Tänään oli Kuopiossa joulunavaus ja sitä juhlittiin tietysti oikein ilotulituksen voimalla, mutta enhän minä sitä muistanut. Säikähdin aivan hurjasti kun yhäkkiä ihan lähellä alkoi kamala pamahtelu ja niin taisi vähän säikähtää Rauhakin, sillä se aloitti hurjan mölyn. Kokosin itseni nopeasti ja koetin sitten rauhoutella vähän Rauhaakin, mutta eihän sitä kiinnostanut, kun se vahtasi, että mistä se pauke tulee ja samalla haukkui hurjana. Leewihän on paukkuarka, että tiedän kyllä miten sellainen koira reagoi laukauksiin, ja Rauhan käytöstä ei kyllä araksi voi sanoa. Välillä se oli aina ihan normaali ja käppäili, mutta sitten kun tuli kovempi pamahdus piti taas alkaa räyhätä. Etsin tässä nyt sitten Youtubesta videon paukkuärtyisästä koirasta. Tässä linkki ensimmäisenä löytyvään videoon, ja siihen kohtaan, jossa koira laukaustestataan, ja juuri noin se Rauhakin reagoi. Voi olla meillä melkoiset tsemabalot Uutena Vuotena. Saas nähdä.

WAAT?

Plaah.

Tulituksen jälkeen matka jatkui normaalista, joskin Rauha poltti nenänsä erään kahvilan ovella palavaan kynttilään. :D

POSE POSE

Piiitkästä aikaa pose-kuvia Rauhasta. Viimeisimmät näyttävät olevan otettu elokuussa. En osannut päättää minkä kuvan laitan, joten päätin sitten mätkäistä kaikki peliin!

Kuvat on ottanut jälleen Anne Kylmäoja. Olen vähän miettinyt, että ostaisin itselleni joululahjaksi uuden kameran, niin saisin itsekin otettu joskus kuvia. :D 

Rauhan himpun verran yli 1 v. 

Huomenna ollaan menossa Rauhan kanssa pitkästä aikaa näyttelytreeneihin. Ei olla mietittykään näyttelyjuttuja Kuopion KV:n jälkeen, joten siitä voi tulla jotain kamalaa. Pitää koettaa väsyttää Rauhaa vähän ennen treenejä, niin jospa ne sitten menisi edes joten kuten. Ensi vuodeksi on tulossa paljon näyttelyitä tähän ihan lähellekin, joten pitää varmaan ensi vuonna pari kertaa kehässäkin käydä pyörähtämässä. Ei siis pidä unohtaa näitä näyttelyjuttujakaan, vaikka nämä onkin Rauhasta ihan tosi tylsiä ja turhia. :D

Kannatti poseerata, kun pääsi sitten juoksemaan!

Eka möllitoko

Ilmoitin Rauha ihan vain harjoitusmielessä seuran järjestämään möllitokoon ALO-luokkaan. Tarkoitus ei ollut todellakaan lähteä kilpailemaan sijoituksista tai hakemaan mitään tulosta, vaan käydä vaan vähän tutustumassa kisatilanteeseen ja nähdä miten Rauha reagoi liikkurointiin ja kokeenomaiseen suoritukseen. Parasta oli, ettei olla tehty mitään muuta kuin hyppy kokeenomaisesti aiemmin, joten oli itsellenikin tosi mielenkiintoista nähdä miten liikkeet menee noin kokonaisina. :D

ALO:ssa oli 7 koirakkoa, me Rauhan kanssa viimeisinä, sillä arvoin tuon osallistumisen kanssa tosi pitkään. Aloitettiin ryhmäliikkeillä. Rauha oli kehään mennessä levoton, juoksutarkissa inisi ja ulisi ja ilmoitinkin tuomarilla, että me helpotetaan paikalla oloa, sillä en ota sitä riskiä, että Rauha lähtee jonkun toisen koiran luo, kun se oli jotenkin niin ylivirittyneessä mielentilassa. Me oltiin rivin päässä viimeisenä, ja Rauhan vieressä oli joku ihan vieras koira, mutta Rauha ei onneksi välittänyt siitä mitään. Luoksepäästävyys meni hyvin. Vähän Rauha vilkaisi tuomaria, kun se kävi silittelemässä, mutta ei sen kummemmin välittänyt. Itse paikalla olo ei sitten mennyt niin kamalan hyvin. Minä tosiaan helpotin liikettä ja jäin noin 3 metrin päähän Rauhasta. Ensimmäinen puoli minuuttia meni ihan hyvin, mutta sitten Rauhalla alkoi keittää ja se alkoi inistä. Ensin vain hyvin hiljaa, mutta loppua kohden äänekkäämmin. Ininä jatkui sitten ihan loppuun asti. Yritin sähähdellä Rauhalle, että olisi hiljaa, mutta ei auttanut mitään. Saatiin paikalla olosta kuitenkin 5 pistettä. Piste vähennykset tuli siitä, että helpotin liikettä ja koira inisi levottomasti. Tuomari kuitenkin kannusti, että "kyllä se kuitenkin paikallaan pysyy!". Onneksi edes niin. :D 

Sitten Rauha saikin odotella häkissä, kun muut suorittivat yksilöliikkeensä. Meikäläinen tajusi meidän vuoron vähän myöhään (edellinen koirakko  oli jo tulossa pois), joten en yhtään ehtinyt hetsailla Rauhaa.

Seuraaminen hihnassa menikin sitten ihan sunnuntaikävelyksi. Rauha käppästeli vierelläni, mutta katseli ihan muualle. Välillä se vilkaisi minua, että mitä me muuten tehdään. Onneksi se sentään tajusi aina istua viereeni kun pysähdyttiin. 

Hihnassa seuruun jälkeen kokosin itseni ja hetsailin Rauhaa vähän makupalalla. Tämän ansiosta vapaana seuraaminen menikin jo paljon paremmin. Rauha oli kontaktissa melkeinpä kokoajan ja paikka oli hyvä. Innostuin tästä vähän liikaa ja minulta taisi tulla "muutama" ylimääräinen sivu-käsky ja "JEE HYVÄ" hihkaisu liikaa liikkeen aikana, jotka sitten vähensi pisteitä. 

Liikkeestä maahan meni myös minun makuuni hyvin. Rauha jäi säpäkästi. Ollaan saatu tämä tehotreenattua taas kuntoon tässä muutaman päivän aikana. Ainut mistä olin vähän yllättynyt oli, kun käännyin liikkurin käskystä takaisin Rauhaan päin, niin Rauha lutkutti oikein tyytyväisenä hallin muovimattoa. Oli ilmeisesti osunut joku herkkukohta siihen tassujen väliin. Lutkutus veikin sitten pisteitä jonkin verran. 

Luoksetulo oli hyvä. En olisi voinut siinä tilassa Rauhalta parempaa pyytää. Aavistuksen vinoon Rauha tuli sivulle ehkä, mutta ei mitenkään häiritsevästi. 

Liikkestä seisokin meni ihan tosi kivasti! Rauha pysähtyi säpäkästi ja pysyi skarpisti paikallaan. Valitettavasti Rauha kuitenkin istahti jo liikkurin "käsky"-sanan kohdalla, enkä minä ehtinyt sitä komentaa istumaan.

Hypylle Rauha näytti lähtevän ihan hyvin, mutta sitten se seisahtuikin juuri ennen hyppyä ja katsoi minua. Jouduin komentamaan uudestaan jolloin hyppäsi. Seisahtui hyvin käskystä, mutta jälleen istui liikkurin "käsky"-sanan kohdalla. 

Kokonaisvaikutelmasta tuomari sanoi, että Rauhalla on hyvä asenne ja meidän suoritus parani tosi paljon loppua kohden, kun minäkin aloin rentoutua.  Hyvä koira ja hyvällä polulla kuulma ollaan! :)

Minulla oli kokeessa herkkuja taskussa ja palkkasin Rauhan joka liikkeen jälkeen. Itse liikkeiden aikana pidin kuitenkin herkut taskussa, jotta pikkuhiljaa päästään niistäkin irti.

Koe oli hyvin opettavainen. Meidän pitää alkaa treenaamaan nyt oikeasti tuota paikalla oloa. En vain ole varma miten pääsen ininästä eroon. Pitää koettaa vaan palkata aina kun se ei inise. Toinen tärkeä juttu on tuo liikkuroijan kuuntelu. Pitää alkaa ottaa enemmän liikkurointia treeneissäkin, niin Rauha tottuu siihen. Ollaan myös nyt treenailtu pääasiassa ilman hihnaa, joten pitää muistaa ottaa välillä se hihnakin mukaan treeneihin, ettei Rauha ajattele, että hihnassa ollaan aina vapaammin ja vasta vapaana aletaan tehdä jotain. Näihin aletaan nyt siis panostaa eritoten ja muuten jatketaan treenejä samaan malliin kuin tähänkin asti, tietysti herkkuja pikkuhiljaa vähennellen.

Minusta oli ihana nähdä miten Rauhan vire ja halu tehdä vain kokoajan lisääntyi kokeen aikana. Leewin kanssa meni aina juuri toisinpäin, niin että vire alkoi laskea kokeen edetessä. Tässä suhteessa Rauha on kyllä helpompi harrastuskaveri. :)

Tässä vielä Rauhan pisteet ja sijoitus. Ei oltu edes viimeisiä! :D

Colliehetkiä

Tänään oli taas colliemainen päivä alaosaston treenien merkeissä. Ennen itse treenejä käytiin Rave ja Melli nahkojen kanssa vähän metsässä lenkkeilemässä. Minulla oli tarkoitus saada Rauhalta vähän enimpiä höyryjä pois ennen treenejä ja samalla Rauha sai leikkiä colliekavereiden kanssa, mikä on aina kivaa. :) Lenkki meni muuten hyvin, mutta yhdessä vaiheessa vastaan tuli kaksi isoa ruskeaa koiraa (olivat myöskin irti), joille Rauha ja Melli kävivät hetken räyhäämässä, ennen kuin tajuttiin kutsua ne hihnaan.

Lenkiltä sitten ajeltiin suoraan treenipaikalle. Porukkaa oli kaikenkaikkiaan 4 pehkoa ja 3 nahkaa. Aluksi otettiin paikalla olot. Rauha inisi koko paikalla olon. Muutenkin Rauhalla oli kamalat kierrokset treeneissä, että ei toi mun väsytys auttanut yhtään. Aina kun kävellään treeneihin, ne menee ihan hyvin, mutta jos menen autolla, niin Rauha nostaa kierroksia ja alkaa se raivostuttava piippaile. Pitäisi saada hankittua Rauhalle jokin häkki, mihin voisin sen aina pistää rauhoittumaan. Oli vähän kummallista, kun Rauha kyllä makasi, mutta piipitti samalla, niin en tiedä olisiko sitä pitänyt kieltää vai kehua. Yritin odotella sellaisia saumoja, että Rauha olisi hiljaa, ja kävisin palkkaamassa sen silloin. Kovin montaa sellaista hetkeä ei tullut, mutta ne vähäiset koetin hyödyntää. 

Sitten tehtiin henkilöruutu, ja jokainen sai treenata sitä vuorollaan. Kun otin Rauhan autosta sen omalla vuorolla se oli ihan hurja. Pyysin sivulle ja nätisti se tulikin, mutta sitten alkoi se huuto. Rauha napitti minua suoraan silmiin ja huuti kurkkusuorana. Siltä se ainakin tuntui. Minua neuvottiin vaan alkaa tekemään, ja sillä se sitten hiljenikin. Rauha seurasi minun kriteereihini hyvin, eikä henkilöryhmä ollut ongelma, vaikka sitä nyt ekaa kertaa otettiinkin. Olisi kyllä ollut outoa, jos siitä olisi jotain ongelmia tullut, kun ei Rauhaa yleisesti ottaen kiinnosta vieraat ihmiset. Kokeilin ottaa myös liikkeestä maahanmenoja niin etten katsonut Rauhaa, mutta ne meni istumisiksi. No ainakin se nyt reagoi, mutta ei kyllä ihan toivotulla tavalla. Otettiin sitten maahanmenoja henkilöryhmän ulkopuolella, jossa ne onnistuikin paremmin. Teimme myös pk-puolen liikkeestä maahanmenon, eli pysähdyin käskemään Rauhan maahan. Se sujui ihan hyvin.  

Eräs ryhmäläinen oli myös innostunut uudesta kisamuodosta, etsintäkokeesta, joka on yksi pk-puolen kisamuoto. Tänän innostuksen myötä otettiin sitten porukalla tarkkuusetsintää noin 1m x 1m ruudussa. Rauhan kanssa ei ole tätä ennen otettu, mutta kyllä se vaan tajusi, että nyt pitää tästä jotain etsiä. Nenä kävi ja kyllähän se lehden alle piilotettu karkkipaperi lopulta löytyi, mutta aikaa meni kyllä paljon. Voi olla, että alamme tätä Rauhan kanssa harjoitella. On nimittäin yksin paljon helpompi talloa tuo ruutu kuin esineruudun ruutu, ja tuon voi tehdä vaikka omalla pihalla. Ei tarvita aina sitä metsää.

Hyvä mieli jäi silti treeneistä Rauhan överistä ääntelystä huolimatta. Rauhalla oli taas kova into työskennellä minun kanssa ja se oli todella kuuliainen ja innokas. :)

Melli, Rauha ja Rave. (c) Anne Kylmäoja

Istu yksinäs. T. Rauha (c)Anne Kylmäoja

Ai mikä "istu"?

Tajusinpa tässä viime keskiviikon treeneissä, että Rauha ei osaa peruskäskyjä "istu" ja "maahan". Voihan kökkeli. Ollaan niin paljon tehty kontaktia, seuraamista ja jääviä, että tällaiset perusjutut on kuin huomaamatta jääneet unholaan. Nyt on sitten pidetty istu-maahan -tehotreeniä eilen ja tänään. Onneksi Rauha on alkanut hyvin nopeasti kässätä, mikä niissä sanoissa on kyse. Pitäisihän niiden ollakin aika tuttuja sanoja. 

Ongelma siis on ollut se, että Rauha lukee minua jotenkin huulilta tai jotain, sillä se tottelee maahan ja istu käskyjä kyllä hyvin, silloin kun se näkee kasvoni, mutta jos minä olen selin Rauhaan, muuttuu käskyt tosi epävarmoiksi. Tajusin ongelman, kun tein treeneissä peilin kanssa harjoitusta niin, että Rauha käveli minun takanani, ja annoin sille siitä maahan käskyn (selkä siis Rauhaa päin). Rauha ei reagoinut mitenkään. Kun käännyin katsomaan ja sanoin maahan, niin sitten vasta totteli. Ollaan nyt sitten treenailtu näitä käskyjä niin, että katson aina Rauhasta poispäin ja komennan sitten seisomisesta/liikkestä istumaan tai maahan. Ja sitten kun tottelee niin menen heti kehumaan kuin pikku pentua, että "Hieno tyttö! Noin on ISTU! Hieno ISTU! Hyvin ISTU!". Heh.

En ole tiennyt, että tämä on ongelma, sillä Rauha tottelee kyllä istu käskyä hihnassa niin, että se on selkä minuun päin, mutta se on jotenkin siihen tilanteeseen sen rinnastanut, että käsky ei ilmeisesti ole niin tärkeä. Myös maahan menoa Rauha tennispalloleikeissä tottelee todella kaukaakin, mutta ilmeisesti tuo maahanmeno on yhdistetty siihen tennispalloon niin vahvasti, että siinäkään käskysana ei ole niin tärkeä. Kuuntelutreeni siis vain lisää. Paljon kuuntelutreeniä!

(Sori pitkä postaustauko. Ei oikein ole mitään erikoista kerrottavaa. En ole tiennyt mistä kirjoittaa. Koetan aktivoitua! :) )

Ruutu

Torstaina Rauha juhli 1-v. synttäreitään. Mitään kovin erikoista ei tehty, kun meikäläinen härhäili illan sitseille, mutta pikkuisen kakun Rauha sentään sain. :)

1-vee

Viikonlopun olen Raumalla ja Jani hoiti Rauhaa kotona. Oli mennyt vissiin ihan hyvin, ainakaan mitään mutinoita ei kuulunut.

Eilen kävin Rauhan kanssa vähän tokoilemassa ulkokentällä. Otin sivulle tuloja, seuraamista ja jääviä. Kaikki meni ihan tosi nätisti! Viime keskiviikkona aloitettiin tokotreeneissä liikkeestä maahan liittäminen seuraamiseen. Siellä se ei ihan vielä onnistunut, ja minun piti kävellä vähän vinossa, jotta Rauha tajusi mitä halusin. Nyt rintamasuunnalla ei ollut enää väliä! Wohoo! Tietysti tuolla kentällä ei ollut peiliä, toisin kuin treenihallilla, joten en tiedä käytinkö jotain käsimerkkejä tai vartaloapuja huomaamattani. Yritin kyllä olla käyttämättä, mutta niinhän minä aina yritän ja peili paljastaakin sitten ikävän totuuden, että vartaloapuni ovat joskus hyvinkin suuria. Pitää kokeilla taas huomenna hallilla, että miten menee ja minkälaiset on minun vartaloapuni. 

Aloitettiin eilen myös ruudun opettelu. Aiemmin ollaan otettu vähän ohjatusti, niin että joku on ruudussa antamassa Rauhalle namin. Nyt kun olin yksin, päätin kokeilla opettaa ruutua kosketusalustalla. Rauha osaa alustan hyvin ja irtoaa alustalle jonnekin 20 metrin etäisyydelle. Tein sitten niin, että tein pikkuisen ruudun, jonka keskelle vein Rauhan katsoessa vierestä alustan. Komensin Rauhan alustalle, ja mitä tyttöseni tekeekään: no tietysti se tarjoaa alustana sitä ruututörppöä. Menin näyttämään ruutuun oikein alustan, ja kun Rauha koski sitä, annoin palkan. Vein Rauhan parin metrin päähän ruudusta ja käskin alustalle. Taas sama juttu, Rauha tarjosi ruudun kulmamerkkiä. Sanoin vain höpöhöpö ja neuvoin oikealle alustalle. Kolmannella yrityksella Rauha ei enää koskenut mihinkään, vaan meni hyvin epävarmana johonkin siihen ruudun etutolppien väliin ja jäi toljottamaan minua. Kävin taas neuvomassa alustalle ja jätin ruututreenin siihen. :D Tein pari kertaa vielä pelkkää kosketusalustaa, ja se meni oikein kivasti. Pitänee pyytää tähän ruutuun vinkkejä huomenna treeneissä. 

Pitkästä aikaa kirjoittelen, mutta eipä ole oikein mitään kerrottavaa. Minä olen touhunnut itse monen näköistä, mutta Rauhan elämässä ei ole mitään erikoista tapahtunut. Lenkkeilyä ja löhöilyä. Hienosti alkanut jälkiurammekin töppäsi tähän pimeyteen. Kun tulen töistä neljän jälkeen, on jo niin pimeää, ettei nähdä jäljestellä.

Tokoa ollaan jaksettu pikkusen treenailla ja Rauha onkin kehittynyt sillä saralla jonkin verran. Pitäisi kuvailla joskus meidän menoa, mutta tuo pimeys haittaa vähän sitäkin.

Loppuun muutama otos Rauhasta eräänä lumisena päivänä metsässä.

Rauhalliset kaverit hakusessa

Rauha on juoksujensa jälkeen rauhoittunut melko paljon. Erityisesti sen huomaa muiden koirien kanssa. Rauha ei riehu enää lainkaan niin kuin ennen. Koirapuistoihin ei voida todellakaan mennä, jos siellä on enemmän kuin kaksi koiraa, tai jos siellä on yhtäkään hyvin riehakasta koiraa, sillä Rauha vain tulee istumaan minun jalkoihini. 1-2 rauhallista kaveria on vielä kyllä tosi jees, ja Rauha tykkää edelleen leikkiä juoksuleikkejä ja pienesti painiakin, mutta jos toinen koira esim. hyppää Rauhan selkään, niin se ahdistuu suuresti ja uroksille antaa kyllä hammastakin liian kiihkeästä käytöksestä. 

Nyt sitten pitää selvitellä, miten Rauha tulee vanhojen, riehakkaiden kavereidensa kanssa toimeen. Tapasimme eilen Tyyne-dopperin. Viimeksi Rauha oli ihan alakynnessä, joten lähdettiin testaamaan läheiselle aallonmurtajalle, miten nyt käy. Rauha ja Tyyne leikkivät ihan hyvin. Tyyne kellisti Rauhan useaan otteeseen, mutta Rauhan ei siitä liiemmin välittänyt, jatkoi vain taistelua sitten makuuasennosta. Siirryttiin siitä sitten eräälle nurmikentälle, jossa otetiin molempien koirien kanssa namijäljet ja Tyyne myös tottisteli. Kentälläkin tytöt leikkivät, mutta siellä alkoi jo loppua kohden huomata, että Rauhalla alkoi leikkihalut loppua paljon ennen Tyyneä. Rauha koitti vain nuuskia ja tutkia paikkoja ja Tyyne olisi halunnut painia. Onhan Tyyne ja Rauha kovin epäsopusuhtainen pari. Vaikka tytöillä ei tuota korkeuseroa kamalasti ole, niin on Tyyne kuitenkin paljon energisempi ja voimakkaampi kuin Rauha. 

Ajateltiin, että ensi kerran kun lähdetään metsään, niin otetaan mukaan myös hollanninpaimenkoira Syndra. Silloin Tyyne ja Syndra voivat nahistella keskenään, ja Rauha voi sitten vaipua hajumaailmoihinsa, jos siltä tuntuu. Harmittavaa tämä vähän kyllä on. Sopivia kavereita on muutenkin niin vaikea löytää, niin nyt jos Rauha vielä alkaa nirsoilla entisestään leikkikavereidensa suhteen, voi käydä niin, ettei kohta ole enää montaakaan jäljellä. 

Tämän parempaa kuvaa juoksevista koirista minun kamerallani ei voi saada. :D

Tuttu asetelma. 

Rauha ottaa mallia. 

Collie-jäljestystä

Tänään oli vuorossa jäljestyspäivä kera collieiden. Otimme kouluttajien valvovan silmän alla jälkeä ja esineruutua. 

Ensin oli vuorossa jälki. Tein Rauhalle jäljen ja aluksi kouluttaja vain katsoi, kuinka me se teemme. No Rauha jylläsi tuttuun tapaan eteenpäin. Jäljellä tuli vahingossa kulma, ja siinä Rauha sitten eksyikin. Muuten se pysyi jäljellä, ja loppupalkkakin löytyi, mutta kouluttaja sanoi, että jäljestystä se Rauhan meno ei kyllä ollut. :D Kyllähän Rauha hajua seurasi, mutta tarkkaa se homma ei todellakaan ollut, vaan ihan turhan sinkoilevaa ja malttamatonta. Toinen jälki tehtiinkin sitten namijälkenä ja se mentiin tooosi hitaasti, niin että kouluttaja piti Rauhan hihnaa ja minä näytin Rauhalle askel askeleelta missä pitää mennä. Tarkoitus olisi nyt sitten syksy jatkaa näillä namijäljillä, jotta Rauha oppii työskentelemään rauhallisemmin ja tarkemmin. Kouluttaja sanoi, että tämä on vain hänen näkemyksensä ja tapansa, että ei meidän ole sitä pakko lähteä toteuttamaan. Minusta olisi kuitenkin paljon mukavampi mennä tuolla metsässä niin, että tiedän kokoajan missä me ollaan menossa ja muutenkin vauhtia ei tarvitsisi olla niin paljon. Joten aivan varmasti kuuntelemme ohjeita ja jatkamme namijäljillä loppusyksyn. 

Esineruudun kanssahan meille tuli viimeksi pieni konflikti, kun Rauha ei halunnut ottaa kännykkäkoteloa suuhun. Kävin sitten lauantaina ottamassa Rauhan ja Leewin kanssa lelulla ja pienellä ja helpolla ruudulla yksikseni esineruutua, jotta näkisin vähän, oliko Rauhalle jäänyt mitään traumoja tuosta edelliskerrasta. Videoin ruudun, jotta olisi tännekin jotain kuvamateriaalia. Vähän Rauha jäi esineellä miettimään, että mitäs nyt, mutta rohkaisun jälkeen kuitenkin toi sen! 

Tänään tehty esineruutu oli sitten taas todella suuri. Suurempi kuin kilpailuruutu. Kokeneemmat koirakot saivat harjoitella irtaantumista. Rauhalle tehtiin niin, että kouluttaja kävi näyttämässä, että tänne meni esine ja sitten lähetin Rauhan. Rauha ampui innolla matkaan, mutta se ei ollut ihan ilmeisesti nähnyt mihin esine tiputettiin, sillä suunta oli väärä. No siellä Rauha aikansa juoksenteli ja hetken jo näytti siltä, että se hakee jonkin kokeneemmille tarkoitetuista kaukaisista esineistä, mutta sitten Rauha kaartoi takaisin ja löysi tiputetun esineen ja toi sen. Päätettiin, ettei oteta enempää, kun eka esine palautui niin hyvin ja Rauha oli sitä niin kovalla innolla etsinyt. Kamerakoteloepisodikin kummitteli mielessä, joten parempi lopettaa onnistuneeseen ja positiiviseen suoritukseen. 

Loppukevennykseksi vielä Leewi-papan esineruutu. Tämä on Leewin elämän toinen esineruutu ja tarkoituksena oli vain se, että Leewikin pääsee tekemään jotain ja sillä on kivaa! Laittakaa ääniä pienemmälle jos minun lässytys ei kiinnosta. :D

PAIM-T

Oltiin tänään Rauhan kanssa taippareissa eli virallisemmin paimennustaipumuskokeessa. Vuoronumeromme oli 3, joten pääsimme heti tuumasta toimeen, kun viisi ensimmäistä kutsuttiin aitaukseen. En tiennyt yhtään mitä pitäisi tehdä, ja kun tuomari käski päästää ensimmäisen koiran irti, säikähdin. Olin varma, että Rauha vain rynnisi muiden koirien luokse, kun päästän sen irti, mutta nei! Omalla vuorollamme tyttö ei vilkaissutkaan muita koiria, vaan kulki nätisti minun mukana, kun kiersimme koiraporukan. Sitten piti kiertää lammasaituas ja sieltähän löytyi sitä ihanaa lampaan kakkaa, joten jouduin houkuttelemaan Rauhaa ihan toden teolla, ettei se vain jumittanut kakan syöntiin, mikä vähensi meidän"tottelevaisuuspisteitämme." 

Itse lammasosuus olikin sitten vähän haastavampi. Rauha ei aluksi edes suostunut tulemaan aitaukseen, ja kun sen lopulta sinne sain nakattua, se vain nuuski reunoja ja ei ollut näkevinäänkään lampaita (vaikka aitauksen ulkopuolella ne olikin kovasti kiinnostaneet). Tuomari sanoi minulle, että se on vielä niin nuori koira, että te ehditte kyllä uusimaan tämän vielä ensi vuonna, kun kerta Rauha vain nuuski omija reittejään. Kuitenkin, juuri kun tuomari sai tämän sanottua, Rauhan päässä raksahti ja se lähti lähestymään lampaita. Se sai työnnettyä lampaat aidasta irti, ja rohkaistui siitä, ja alkoi touhuta innokkaammin. Lopulta jopa niin innokkaasti, että jouduimme ärähtämään sille, kun se lähti jahtamaan lampaita vähän turhankin energisesti ja äänekkäästi. Rauha uskoi hyvin, ja sitten se touhusikin ihan hyvin. Tuomari ohjasi Rauhaa sauvalla niin, että Rauha liikkuin lampaiden takana puolelta toiselle. Se meni jonkin aikaa tosi hyvin, kunnes Rauha väsyi ja päätti vain istahtaa lauman taakse. Tuomari lopetti testin siihen, ja sanoi, että näki kyllä, että Rauhalla on taipumusta paimentaa hyvin colliemaisesti rauhallisesti ja liikkuen. Arka Rauha ei ole, vaikka alussa siltä näyttikin, vaan paremminkin harkitseva ja vähän hitaasti lämpenevä. Sekin on kuulma hyvin tyypillistä collielle. Joka tapauksessa alun urpoilusta huolimatta, Rauha suoriutui testistä hyväksytysti, ilman uusintakehoitusta!