10 kk!

Rauha täytti eilen kymmenen kuukautta, jonka kunniaksi otettiin piiiiiitkästä aikaa tytöstä oikein perinteiset seisotuskuvat. :)

Anteeksi räikeä värien käsittelyni, mutta kuva oli niin valottunut, että oli jotenkin pakko saada koira erottumaan taustasta. :D

Tämä aamu ei alkanut kovin hyvin. Sain kurkkuni kipeäksi, kun huusin Rauhalle niin kovaa, ja ensimmäistä kertaa ikinä, iskin Rauhan lattiaan rauhoittumaan. Ensiksikin ollaan Iisalmessa taas käymässä ja käytin Rauhaa ja Leewiä aamulenkillä yhtäaikaa. Vastaan tuli naapurin kaksi sakemannia todella kapealla tiellä, ja koska minulla ei ollut ollut mahdollisuutta vetää Rauhaa tien "ulkoreunaan" se ohitti koirat iham läheltä, ja päätti sitten haukkua siinä juuri koirien kohdalla. No onneksi haukahtelu loppui heti kun koirat oli ohitettu, mutta harmitti, että nyt taas kun Rauha tuntuu olevan herkässä iässä, se joutui tuommoiseen tilanteeseen, jossa koki parhaaksi alkaa rähjätä. No jospa ohitukset olisi taas ok, kun palataan Kuopioon. Mutta tämähän oli pientä sitten siihen nähden mitä TAAS tapahtui kun palattiin kotiin. Komensin koirat istumaan lenkiltä tulon jälkeen ja Rauha istahti eteiseen, ja Leewi jäi istumaan tuulikaappiin, missä säilytetään myös ruokapusseja. Päästin ensin Rauhan irti hihnasta ja sitten menin tuulikaappiin päästämään Leewiä, kun yhtäkkiä Rauha ampuu Leewin kimppuun takaani. Rauha luuli, että olin menossa ruokakaapille. Nappasin Rauhaa niskasta, huusin sille ihan täysiä ja iskin sen maahan. Siinä se mulkoili minua, mutta rauhoittui myös vähän. Komensin sitten Rauhan istumaan siksi aikaa, kun päästin Leewi pois tuulikaapista. Kun vapautin Rauhan se kävi nuuskimassa Leewiä nätisti. 

Myös eräs toinen pelottava juttu sattui tänä aamuna. Löysin nimittäin lattialta rusketavan punaisen ja limaisen veriviirun. Onkohan Rauhalla nyt sitten juoksut alkanut vai mitä? Leewi kyllä on nuuskinut sen pyllyä tavallista enemmän, mutta Leewi the naisten mies, ei yleensä todellakaan tyydy vain nuuskimiseen, ja nartussa on yhtään mitään juokuihin viittaavaakaan hajua. Toisaalta kun Rauha kohtelee Leewiä niin kuin kohtelee, voihan se olla, etten Rauhan juoksut sitten kiinnosta Leewiä niin paljon. Seurailen siis tilannetta. 

Paukkuärtyisä koira

Eilen illalla Kuopiossa vietettiin Suomen Tivolin järjestämää sataman yötä. Me ei itse tivoliin menty, mutta käytiin katsomassa järveltä ammuttu ilotulitus, tuossa sadan metrin päässä kun se oli. Otin Rauhan mukaan, jotta nään miten se suhtautuu raketteihin,sillä uutena vuotena Rauha oli vielä niin pieni, ettei se oikein tajunnut koko raketteja. Vaikka ei oltukaan ihan satamassa, vaan toisella venerannalla, ihmisiä (ja koiria) oli paljon. Me asettauduimme istuskelemaan ihan vedenrantaan tyhjälle venetelineelle. Ilotulitus oli suuri ja hieno, ja onneksi myös kovaääninen, sillä Rauha haukkui koko ensimmäisen puolikkaan raketeille. Haukku ei kuitenkaan kauas kuulunut sen paukkeen takaa. En oikein ymmärrä mitä tuo Rauhan haukku taas tarkoitti. Se haukkui häntä pystyssä raketteja rannassa meidän edessämme ja kävi aina välillä häntä heiluen antamassa minulle pusuja, ja sitten taas takaisin haukkumaan. Pelottiko sitä vai oliko sen innoissaan, en tiedä. Puolen välin jälkeen se löysi jonkun kepin, ja alkoi leikkiä sillä, ja siihen loppui sitten haukkuminenkin, ja saimme katsoa ilotulituksen lopun ihan rauhassa, tai Rauhatta, miten sen nyt sanoisi. :D

Rauha seuraa ihmeissään, mitä tapahtuu. 

Eilen käytiin myös pitkästä aikaa treenamassa Rauhan kanssa ihan vain kaksistaan kunnolla. Yleensä kahdestaan minulla on vain pari kämäistä naksua kourassa tai joku lelu ja otetaan pikkuisen tuttuja juttuja, mutta nyt mentiin ihan kentälle ja minulla oli kaikki treenivehkeet mukana! Kun saatiin ihan kunnolla kaksistaan treenailla, tulin siihen tulokseen, että paikkamakuu, hyppy, luoksetulo ja jäävät, menevät meillä jo ihan hyvin (ei siis kisavalmiita todellakaan, vaan siis omaan tasoomme nähden!), mutta seuraaminen ja nouto takkuaa pahemmin. Olen pilannut Rauhan "seuraa" käskyn palkkaamalla sitä kaiken maailman haahuamisesta, joten siirryn nyt sitten käyttämään "sivu" -käskyä seuraamisissakin. Syyskuussa meillä alkaa taas ohjatut treenit, niin aion siellä sitten valvovan silmän alla paneutua paremmin tähän seuraamisongelmaan. Noudossa ollaan otettu takapakkia. Rauha osasi jo nostaa kapulan maasta oikein ja tuoda sen minulle parin metrin päähän käteen, mutta enää ei. Jouduin naksuttelemaan Rauhalle monta ihan perus tarttumisharjoitusta, ennen kuin sain yhden onnistuneen käteen nostamisen, ja siihen sitten lopetettiinkin. Mikähän tuossa noutokapulassa ärsyttää, kun kaiken maailman käpyjä ja risuja Rauha noutaa niin mielellään. Pitäisi koettaa tehdä tokonoudostakin vähän enemmän leikinomainen, niin ehkä se sitten maistuisi Rauhalle paremmin. 

Perjantaista lauantaihin Rauha oli muuten ekaa kertaa hoidossa muualla kuin äidin luona ja oli mennyt kuulma tosi hyvin! Olin itse ihan paniikissa, kun akku oli lopussa ja olin 200 km:n päässä. Paikka oli Rauhalle uusi, eikä Rauha ollut nähnyt kaveriani kuin pari kertaa, joten pelkäsin, että se nostaa kamalan metelin, kun tajuaa, että minä lähden. Mutta onneksi huoleni olivat täysin turhia. Sisällä Rauha oli kiltisti vain nukkunut. Aluksi se oli nukkunut ovella, mutta siirtynyt siitä sitten kaverini viereen sohvalle telkkua katsomaan! Lenkillä olisi kuulma halunnut kovasti mennä muiden koirien luo, mutta itsekin joudun pitämään Rauhan nykyään ihan lähelläni tiukalla hihnalla ohituksissa, jotta ne menee hyvin, joten en ihmettele, että Rauha on koettanut käyttää tilaisuutta hyväkseen. Mutta niin, ihanaa, että tyttö on osannut käyttäytyä. 

Kiihdyttelyä ja tokovideo

Oltiin maanantaina Rauhan kanssa taas möllijuoksukilpailuissa. Tällä kertaa ideana oli vain juosta 60 metriä niin nopeasti kuin mahdollista. Minun oli aluksi tarkoitus käydä treenaamassa tätä etukäteen, mutta koska jotenkin sekosin viikoissa, jouduimme lähtemään taas kisaamaan ihan kylmiltämme. Olin taas pihalla, enkä tiennyt yhtään miten Rauha käyttäyisi, joten päätin jättää sen lähettäjälle, ja mennä itse vastaan maaliin, jotta Rauha juoksisi varmasti koko matkan. No kyllähän Rauha sitten ihan maaliin asti päätyikin, mutta ei aivan oikeaa reittiä. Manuaalinen ajanottajan oli kyykistynyt maalin ajanottoportin viereen ja kun Rauha pongasi tämän henkilön, se pomppasi sivuun radalta, ja näytti jo hetken, että se menee ajanottajan luo, mutta kun minä huusin sille, se päätti juosta ajanottajan seläntakaa minun luokseni. Virallista aikaa ei siis saatu (portit olisivat siis mitanneet sen, mutta kun ei Rauha juossut niiden välistä). Manuaalinen aika kyllä saatiin, joskin eipä ajanottaja nähnyt milloin Rauha rajan ylitti, mutta kuuli kuulma kyllä, kun Rauha oli hänet selän takaa ohittanut. :D Ajaksi meille merkattiin 7,69 s, jolla sijoituimme neljänneksi viidestä pennusta. Tarkoitus olisi lähteä parin viikon päästä kokeilemaan vinttikoiratreeneihin, paraneeko vai huononeeko aika, kun saadaan mitattua virallinen aika noiden porttien avulla!

Kiva ilta kuitenkin oli. Oli tosi hauska katsoa kun erilaiset koirat pinkoo minkä kintuistaan pääsee, ja ne vinttikoirat vasta hienoa katsottavaa oli. Rauha tosin oli NIIIIIN tympääntynyt, ja purki tylsistyksensä mitenkäs muutenkaan kuin haukkumalla. Ihan hyvä Rauhankin harjoitella aina näitä tylsiä tilanteita. Ei aina voi olla vipinää. 

Koska kuvia ei nyt ole, ja en ole piiiitkään aikaan lisäillyt meidän tokovideoita, koin itseni oikeutetuksi kuvailla pienen tokovideon ja lisätä sen tänne. Palkkana oli parin kämäisen nappulan lisäksi tennispallo (voitte vaan arvata kumpi kiinnosta Rauhaa enemmän, pallohullu kun se on.. :D), niin aika lennokasta ja ylisäpäkkää menoa meinaa olla, mutta vastahan me alkeiskurssilta päästiin. Latasin muuten itselleni jonkun videonmuokkausohjelman, niin sain vähän supistettua tuota videota, kun leikkelin leikit ja muut turhakepalat pois. Seuraava askel olisi varmaan laittaa joku NRJ-renkutus taustalle, mutta en vielä ole henkisesti valmis siihen. Ehkä ensi kerralla. :D

Tokokuume nousussa

Sähköpostiini kilahti taas mukavia uutisia, pääsimme nimittäin Rauhan kanssa syksyksi KPSH:n ohjattuun tokoryhmää. Ryhmä pyörii aina sinne asti, kun taas jaetaan uudet ryhmät,eli varmaan ainakin koko ensi syksyn. Ryhmä on ainut ohjattu ryhmä, ja tarkoitettu koirakoille, jotka eivät ole vielä kisanneet. Ohjaajana toimii aina vuorollaan joku kisanneiden koirien ryhmistä. Eka treeni on 1.9. ja olen jo ihan innoissani. Tokokärpänen on päässyt taas puraisemaan. 

Facebookissa perustettiin myös ryhmä, joka kerää porukkaa aina omatoimisiin tottistreeneihin. Lähdettiin siihenkin Rauhan kanssa mukaan ja käytiin tällä viikolla ekoissa treeneissä. Mukana oli kaiken karvaisia koirakoita aina tipsusta hollanninpaimenkoiraan ja springerspanielista dopperiin. Oltiin kaikki vielä aika aloittelijoita, mutta jos tuon fb-treeniryhmänkin saisi pyörimään kunnolla, niin meillä olisi syksylle 2 treenikertaa viikolle, mikä on juuri sopiva määrä. Minä kun olen niin kamalan laiska treenailemaan yksikseni. 

Rauha on kyllä nykyään ihan oikea teini. Se on alkanut haukkumaan taas vaikka sun mille. Iltalenkillä joku mies oli pusikossa (varmaan kusella) niin siitäkös riemu repesi, kun Rauhasta se hämärässä rapistelija oli epäilyttävä. Siihen heräsi varmaan koko lähiseutu, jos olivat jo erehtyneet nukkumaan mennä, kun Rauha piti sille pusikkomiehelle sellaista mekkalaa. Tuli miehellekin siinä kiire pois puskasta, ja luojan kiitos Rauhakin hiljeni, kun tajusi, että joku tylsä ihminen se siellä vain rapistelikin. Ekoja juoksuja odotellaan yhä. Leewi saattaa olla tulossa meille hoitoon ensi kuussa, että toivottavasti eivät juoksut vaan satu juuri sille ajalle. 

Täytekuvana joku pari kuukautta vanha otos Rauhasta.

Sawo Showssa

Tänään oli se kauhulla odottamani päivä. Meidän ensimmäinen esiintyminen virallisessa näyttelyluokassa. Näin yöllä painajaista, että näyttely oli jouduttu siirtämään meille ja edesmenneen kanini häkki oli keskellä olohuonetta, mihin näyttelykehä olisi pitänyt kasata. :D

Tosiasiassa, ei tämä nyt sitten loppujen lopuksi niin kamalaa ollutkaan. Tuomari oli tosi mukava, Jo Schepers Hollannista. Hän leperteli Rauhalle ja oli muutenkin kovin ystävällinen ja palkitsi Rauhan EH:lla! Meidän onneksemme tuomari oli kyllä myös melko lepsu. En nähnyt yhdenkään muun nahkan Rauhan lisäksi saavan edes EH:ta, ja melkoisella ERI-linjalla tuomari oli. Toisaalta en katsonut nahkakehää kuin puoleenväliin, kun piti jo rientää katsomaan, miten Almalla menee labbiskehässä. Mutta itse olen ainakin hyvin tyytyväinen, että sattui vähän lepsumpi tuomari, niin ei korkattu "näyttelyuraamme" H:lla tai niin kuin suurimpina epätoivon hetkinä jo pelkäsin T:llä, kun Rauha nyt sattuu olemaan melko vauva vielä. :D

Arvostelu oli hyvä, mutta liikkeistä tuomari ei pitänyt. Minä kuitenkin uskon, että löysyys ja kapeus kyllä vähenee iän myötä. Rauha on vielä niin kapea, että ihan ymmärrettävää, jos se liikkuukin kapeasti. Selkäkin on vielä niin löysä, että varmaan ylälinjakin tuosta paranee. Nytpä siis annan Rauhalle vain aikaa. Seuraavista näyttelyistä ei ole vielä tietoa. Marraskuussa olisi Jyväskylä KV, mutta toisaalta se tulee niin pian. Junnukehiin Rauha pääsee kuitenkin vielä huhtikuun loppuun asti.