 |
| Anteeksi räikeä värien käsittelyni, mutta kuva oli niin valottunut, että oli jotenkin pakko saada koira erottumaan taustasta. :D |
Tämä aamu ei alkanut kovin hyvin. Sain kurkkuni kipeäksi, kun huusin Rauhalle niin kovaa, ja ensimmäistä kertaa ikinä, iskin Rauhan lattiaan rauhoittumaan. Ensiksikin ollaan Iisalmessa taas käymässä ja käytin Rauhaa ja Leewiä aamulenkillä yhtäaikaa. Vastaan tuli naapurin kaksi sakemannia todella kapealla tiellä, ja koska minulla ei ollut ollut mahdollisuutta vetää Rauhaa tien "ulkoreunaan" se ohitti koirat iham läheltä, ja päätti sitten haukkua siinä juuri koirien kohdalla. No onneksi haukahtelu loppui heti kun koirat oli ohitettu, mutta harmitti, että nyt taas kun Rauha tuntuu olevan herkässä iässä, se joutui tuommoiseen tilanteeseen, jossa koki parhaaksi alkaa rähjätä. No jospa ohitukset olisi taas ok, kun palataan Kuopioon. Mutta tämähän oli pientä sitten siihen nähden mitä TAAS tapahtui kun palattiin kotiin. Komensin koirat istumaan lenkiltä tulon jälkeen ja Rauha istahti eteiseen, ja Leewi jäi istumaan tuulikaappiin, missä säilytetään myös ruokapusseja. Päästin ensin Rauhan irti hihnasta ja sitten menin tuulikaappiin päästämään Leewiä, kun yhtäkkiä Rauha ampuu Leewin kimppuun takaani. Rauha luuli, että olin menossa ruokakaapille. Nappasin Rauhaa niskasta, huusin sille ihan täysiä ja iskin sen maahan. Siinä se mulkoili minua, mutta rauhoittui myös vähän. Komensin sitten Rauhan istumaan siksi aikaa, kun päästin Leewi pois tuulikaapista. Kun vapautin Rauhan se kävi nuuskimassa Leewiä nätisti.
Myös eräs toinen pelottava juttu sattui tänä aamuna. Löysin nimittäin lattialta rusketavan punaisen ja limaisen veriviirun. Onkohan Rauhalla nyt sitten juoksut alkanut vai mitä? Leewi kyllä on nuuskinut sen pyllyä tavallista enemmän, mutta Leewi the naisten mies, ei yleensä todellakaan tyydy vain nuuskimiseen, ja nartussa on yhtään mitään juokuihin viittaavaakaan hajua. Toisaalta kun Rauha kohtelee Leewiä niin kuin kohtelee, voihan se olla, etten Rauhan juoksut sitten kiinnosta Leewiä niin paljon. Seurailen siis tilannetta.
Rauha on siis samallainen ärrieri kuin Eka... Heti alkaa murina jos joku toinen ottaa multa lelua kun hän leikkii tai jos joku tulee edes kerjäämään multa namia, sillonhan se kävi Cyttäänkin kiinni, jos joku tulee rapsuteltavaksi niin neiti änkeää heti mukaan muttei yhtään agreksi onneksi. >.<
VastaaPoistaRauhakin on jo niin 'iso'<3
Joo. :( Leewille se on tosi älleä ruuastaan, samoin Karvisen se on ajanut pari kertaa pois ruualtaan. Muiden eläinten kanssa se ei ole ruokaillut, niin en tiedä miten käyttäytyisi. Herkuista ja leluista Rauha ei onneksi ole koskaan ollut äkäinen, eikä ihmisistäkään, mitä nyt sekin tulee aina kerjäämään silityksiä, jos näkee, että silittelen muita koiria.
PoistaPyyhkäseppä Rauhan perää paperilla, eiköhän sillä juoksut ole alkaneet :D
VastaaPoistaOlen pyykinyt, ja ei jää mitään paperiin. Se tässä ihmetyttäänkin D:
PoistaKun Tessal oli eka juoksu, se ei tiputtelua lukuunottamatta ollut tai käyttäytynyt yhtään normaalista poiketen, eikä myöskään urokset siitä olleet yhtään niin kiinnostuneita, kun nyt tokan juoksun aikaan.
VastaaPoistaMutta asiasta toiseen, koiran kunnioitusta ei hankita huutamisella ja maahan iskemisellä. Jos koirien keskinäiset arvojärjestykset on kunnossa, niiden ei tarvitse hyökkiä toistensa kimppuun ja jos koirasta sinä olet luotettava johtaja, se ei käyttäydy liian "omistuksenhaluisesti" eikä se siis koe myöskään tarvetta esim. räyhätä vastaantulijoille...
Ehkäpä Rauhallakin on nyt sitten jotkin pikkujuoksut. Voiko olla mahdollista, että se tiputti vain sen yhden verisen lötkön, ja nyt ei enää mitään? Toivoin niin, että Rauhasta tulisi oikein läheisyyden haluinen juoksuissa, mutta jos nämä on nyt ne sen juoksut, niin ei tainnut toiveeni täyttyä. :P
PoistaJa joo, en yritä tietoisesti huutaa Rauhalle. Huudan sille vain aina kun itse säikähdän. Esim. juuri tänään ja pari kertaa aiemmin olen sille karjunut, kun se on meenannu karata muiden koirien luo ilman lupaa. Maahan iskin sen myös enemmänkin refleksi omaisesti kun päässä pyöri vain halu saada se rauhoittumaan. Aiemmin ollaan pistetty Rauha erihuoneeseen, jos se on alkanut näyttää näitä agressiivisia eleitä Leewiä kohtaan. En ole yhtään tottunut, että koirani käy toisen koiran päälle, ja siitä menee ihan älyttömään paniikkiin. En usko, että Rauha koskaan tosiasiassa esim. purisi Leewiä tai mitään sellaista, se vain haluaa dominoida sitä ja kieltää sitä syömästä, ja menee siihen iholle rähisemään. Miten sinä toimisit tällaisessa tilanteessa? Tuo meidän toiseen huoneeseen eristäminen ei auta, vaan se lisää vain Rauhan halua mennä Leewin päälle. Otan iloimielin kaikki vinkit tähän vastaan, sillä tuo ruuasta röttelöinti on todella inhottava tapa. En uskalla antaa Rauhaa hoitoonkaan kenellekään koiralliselle ihmisille, jos Rauha käyttäytyisi noin myös muita koiria kohtaan. Kun ruoka otetaan esille, Rauhan silmiin syttyy sellainen hullunkiilto ja se alkaa heti pyöriä hulluna ja korvat häviää täysin. Leewi ei saa tulla silloin lähellekään, vaan Rauha ajaa se toiseen huoneeseen.
Hihnarähjäystä en näe vielä suurena ongelmana, koska tätä ei ole taas käynyt pitkään aikaan. Lisäksi Rauha on todella haukkuherkkä ylipäätään. Kuten olen tännekin usein valittanut, Rauha tykkää haukkua. Se haukkuu kun se innostuu, tylsistyy, on epävarma jne. Yleisesti ottaen, meillä kuitenkin menee ohitukset ihan ok.
Miten olet yrittänyt opettaa tuota remmirähjäämistä pois? Mun junnunahka on aina ollut tosi kiinnostunut vastaantulevista koirista, joita täällä kaupungissa on paljon. Rähjäysongelmaa meillä ei koskaan ole ollut, mutta olin jossain vaiheessa Dinalle pelkkää "ilmaa" muiden koirien rinnalla. Mulla on kuitenkin aina namia mukana lenkillä ja olen pienestä pitäen opettanut Dinan namille ohitustilanteissa. Parhaiten toimii erilaiset temput ("koppi", "pyöri", "missä nami" -> heitän namin maahan ja katsoo mihin tippuu), joissa koiran huomio siirtyy vastaantulevasta koirasta tekemiseen. Joskus otan Dinan kontaktiin perusasentoon (tää on vielä hieman vaiheessa, ei liiku, mutta nenä käy edelleen) ja joskus naksuttelen kontaktista. Meillä kieltäminen tai "ärjyminen" ei koskaan toiminut ohitustilanteissa ja haluan Dinan ohittavan muut positiivisessa mielentilassa.
VastaaPoistaRauha tuntuu kuitenkin olevan luonteeltaan paljon kovempi kuin Dina, eikä rähjäämisen pois opettaminen varmasti tule olemaan helppoa. Jokainen koira on kuitenkin yksilö, eivätkä samat niksit toimi kaikilla. Tsemppiä murkkunahkan kanssa, Rauha on varmasti ihan kelpolassie. :)
P.S. Teidän tokoilu näytti tosi hienolta, Rauhalla on kiva asenne ja etenkin jäävät olivat kivan täpäköitä!
(En tiedä tuliko kahteen kertaan, edellisen voi poistaa jos tuli. :D)
Mekin on noilla herkuilla koetettu, mutta sitten kun en aina muistanut ottaa herkkuja mukaan, niin opeteltiin ohittamaan niin, että Rauha sai pitää hihnaa suussa. Se on sen mielestä huisin kivaa, ja kun ohitus meni hyvin, niin sitten leikittiin hihnalla. Edelleenkin Rauha tulee aina ohituksen jälkeen kysymään, että revittäskö vähän hihnaa. :D
PoistaRähjääminen on Rauhalla kausittaista. Ensimmäinen räyhäkausi tuli n 5 kk iässä, toinen 7 kk iässä, ja no nyt sitten ilmeisesti on joku pienimuotoinen kolmas kausi. Noiden sakemannien jälkeen Rauha on rähjännyt rappukäytävässä naapurin kaverikoirille ja viereisen talon labukoille, mutta ei onneksi muille. Mekin ohitamme kuitenkin jopa pari kymmäntä koiraa päivässä, kun keskeisellä lenkkialueella asutaan. Rähjäys tilanteissa nykäisen hihnasta ja komennan hiljaa. Yleensä riittää, mutta jos ei (rappukäytävässä ei todellakaan riitä D:) niin sitten istutan Rauhan ja otan kuonosta kiinni, niin että se hiljenee.
Meilläkin suurempi ongelma ohituksissa on tuo tuijottaminen. Joskus Rauha vain katselee vastaantulevaa koiraa, mutta jos vastaantulija esim. rähisee, haukkuu tai on jotenkin muuten kamalan innokas, niin silloin Rauha möllöttää kyllä oikein silmät pitkällä. En ole yrittänytkään ottaa ohituksiin mukaan mitään kontaktikäskyjä tai muita, vaan ole tyytynyt siihen, että Rauha on minun lähellä ja hiljaa, eikä riehu hihnassa vaan kävelee eteenpäin. Joskus kun intoudun olemaan oikein tarkka koiranomistaja, niin otan jonkun lelun tai kepin, jota pidän toisesta päästä kiinni ja rauha saa pitää kiinni toisesta päästä. Varsinkin kepeistä Rauha tykkää sen verran, että yleensä vastaantuleva koira unohtuu kokonaan, kun saa purra keppiä. :D Mutta ainakin tuo vanhempi koirani lopetti tuojttamisen ihan itsestää kun aikuistui, että jospa ikä auttaisi Rauhankin tapauksissa. :D
Kävin muuten blogissasi, ja sitä ei oltu vähään aikaa päivitetty. Onko sinulla jokin uusi blogi, kuin tuo profiilista löytyvä, vai onko vain päivitysinto lopahtanut? Olisi aina kiva löytää uusia nahkablogeja. :)
Ja kiitos tsempistä! Rauha on paha suustaan, mutta onneksi se on kuitenkin sisältä todella kiltti likka...Ainakin useimmiten. :D