Paukkuärtyisä koira

Eilen illalla Kuopiossa vietettiin Suomen Tivolin järjestämää sataman yötä. Me ei itse tivoliin menty, mutta käytiin katsomassa järveltä ammuttu ilotulitus, tuossa sadan metrin päässä kun se oli. Otin Rauhan mukaan, jotta nään miten se suhtautuu raketteihin,sillä uutena vuotena Rauha oli vielä niin pieni, ettei se oikein tajunnut koko raketteja. Vaikka ei oltukaan ihan satamassa, vaan toisella venerannalla, ihmisiä (ja koiria) oli paljon. Me asettauduimme istuskelemaan ihan vedenrantaan tyhjälle venetelineelle. Ilotulitus oli suuri ja hieno, ja onneksi myös kovaääninen, sillä Rauha haukkui koko ensimmäisen puolikkaan raketeille. Haukku ei kuitenkaan kauas kuulunut sen paukkeen takaa. En oikein ymmärrä mitä tuo Rauhan haukku taas tarkoitti. Se haukkui häntä pystyssä raketteja rannassa meidän edessämme ja kävi aina välillä häntä heiluen antamassa minulle pusuja, ja sitten taas takaisin haukkumaan. Pelottiko sitä vai oliko sen innoissaan, en tiedä. Puolen välin jälkeen se löysi jonkun kepin, ja alkoi leikkiä sillä, ja siihen loppui sitten haukkuminenkin, ja saimme katsoa ilotulituksen lopun ihan rauhassa, tai Rauhatta, miten sen nyt sanoisi. :D

Rauha seuraa ihmeissään, mitä tapahtuu. 

Eilen käytiin myös pitkästä aikaa treenamassa Rauhan kanssa ihan vain kaksistaan kunnolla. Yleensä kahdestaan minulla on vain pari kämäistä naksua kourassa tai joku lelu ja otetaan pikkuisen tuttuja juttuja, mutta nyt mentiin ihan kentälle ja minulla oli kaikki treenivehkeet mukana! Kun saatiin ihan kunnolla kaksistaan treenailla, tulin siihen tulokseen, että paikkamakuu, hyppy, luoksetulo ja jäävät, menevät meillä jo ihan hyvin (ei siis kisavalmiita todellakaan, vaan siis omaan tasoomme nähden!), mutta seuraaminen ja nouto takkuaa pahemmin. Olen pilannut Rauhan "seuraa" käskyn palkkaamalla sitä kaiken maailman haahuamisesta, joten siirryn nyt sitten käyttämään "sivu" -käskyä seuraamisissakin. Syyskuussa meillä alkaa taas ohjatut treenit, niin aion siellä sitten valvovan silmän alla paneutua paremmin tähän seuraamisongelmaan. Noudossa ollaan otettu takapakkia. Rauha osasi jo nostaa kapulan maasta oikein ja tuoda sen minulle parin metrin päähän käteen, mutta enää ei. Jouduin naksuttelemaan Rauhalle monta ihan perus tarttumisharjoitusta, ennen kuin sain yhden onnistuneen käteen nostamisen, ja siihen sitten lopetettiinkin. Mikähän tuossa noutokapulassa ärsyttää, kun kaiken maailman käpyjä ja risuja Rauha noutaa niin mielellään. Pitäisi koettaa tehdä tokonoudostakin vähän enemmän leikinomainen, niin ehkä se sitten maistuisi Rauhalle paremmin. 

Perjantaista lauantaihin Rauha oli muuten ekaa kertaa hoidossa muualla kuin äidin luona ja oli mennyt kuulma tosi hyvin! Olin itse ihan paniikissa, kun akku oli lopussa ja olin 200 km:n päässä. Paikka oli Rauhalle uusi, eikä Rauha ollut nähnyt kaveriani kuin pari kertaa, joten pelkäsin, että se nostaa kamalan metelin, kun tajuaa, että minä lähden. Mutta onneksi huoleni olivat täysin turhia. Sisällä Rauha oli kiltisti vain nukkunut. Aluksi se oli nukkunut ovella, mutta siirtynyt siitä sitten kaverini viereen sohvalle telkkua katsomaan! Lenkillä olisi kuulma halunnut kovasti mennä muiden koirien luo, mutta itsekin joudun pitämään Rauhan nykyään ihan lähelläni tiukalla hihnalla ohituksissa, jotta ne menee hyvin, joten en ihmettele, että Rauha on koettanut käyttää tilaisuutta hyväkseen. Mutta niin, ihanaa, että tyttö on osannut käyttäytyä.