Turkinhoitopäivä

Meillä on nyt täysin treenivapaa viikonloppu. Rauha pääsi eilen 3,5 tunnin lenkille Tyyne-dopperin kanssa ympäri eteläistä Kuopiota välillä hihnassa teitä pitkin ja välillä metsässä irti juosten. Tyyne kävi myös uimassa, Rauha kahlaili rannassa ja katseli menoa vähän ällöksyen. 

Tänään käytiin metsälenkillä Tino-nahkan kanssa. Tino on kasvanut jo korkeudessa Rauhan edelle, vaikka onkin vasta 6 kk, mutta ylhäältä päin katsottuna näkee, että Rauhalla on kyllä enemmän massaa, ja Tino on vielä sellainen pennunluikku, niin kuin toki tuon ikäisen pitääkin olla. Ihan kuuma tuli lenkillä, sen verran innokkaasti aurinko porotti. Harmi kun en ottanut kameraa mukaan. Kerrankin olisi valo riittänyt jopa mun kameralle. 

Tämän päivän erikoisuus oli kuitenkin ehdottomasti se, että meikäläinen furminoi Rauhan. Kylläpä siitä tuota pohjavillaa irtosikin sellainen jalkapallon kokoinen möhkäle. Furminointi ei ole meillä todellakaan mikään yksinkertainen toimenpide, sillä minä en pentuna tajunnut opettaa Rauhaa tuohon hommaan laisinkaan. Tämä oli nyt toinen kerta, kun Rauhan kunnolla furminoin, ja molemmat kerrat ovat olleen vähän taistelua. 

Pentuna Rauhan irtokarvat oli helppo irrottaa kumisella harjahanskalla, ja siitä Rauha ei olekaan moksiskaan. Irtoava päällyskarva on helppo silitellä irti hanskalla, mutta pohjavillan kanssa hanskasta ei ole mitään apua. Ainakin Rauhalla pohjavilla on niin tiukassa, että se irtoa vain nyppimällä ja furminaattorilla. 

Ongelma furminaattorissa on se, että Rauha ei vain suvaitse sitä (tai mitään muutakaan vempelettä) ihollaan. Jos vain otan furminaattorin ja alan sillä furminoida Rauhaa, hyökkää se välittömästi furminaattorin kimppuun. Siispä minun on harhautettava Rauha furminoitavaksi ruuan avulla. Olin ostanut Rauhalle ihanan ison kuivatun naudanluun, jota se sai nyt järsiä furminoinnin aikana. Ja toki kehuin alussa paljon, kun Rauha söi luutaan, eikä välittänyt furminaattorista. Niinpä minä sain kuin sainkin homman hoidettua, ja nyt Rauha on astetta valmiimpi ottamaan vastaan kesän hellesäät (vaikka me ei kyllä kumpikaan todellakaan mitään helteitä tänne haluttaisi). 

Rauha toivoo, ettei Savoon tule helteitä ollenkan. 

Tarvikekuvat: elaintarvikekauppa.fi ja petsuperstore.fi

Sosiaalistumista ja karvanlähtöä

Nyt kun Rauha on alkanut kiinnittää huomiota vähän kauemmaksi kuin vain metrin päähän omasta nenästä, on sitä alkanut arastuttamaan jotkut vieraat ihmiset. Toisaalta ihmiset kyllä kiinnostaisi, ja jos joku ihminen ei huomioi Rauhaa mitenkään, vain kävelee ohi, Rauha lähtee vetämään ja pomppimaan hurjana tällaisen ihmisen luo. Mutta sitten jos joku tulee liian nopeasti ja suurieleisesti Rauhaa kohti, se pinkaiseen karkuun häntä koipien välissä. Onneksi suurin osa ihmisista ymmärtää, että pentukoiraa lähestytään houkutellen ja hitaasti, mutta esimerkiksi lapset eivät tätä vielä ymmärrä. Siksipä nimenomaan lapsista on nyt kehkeytymässä meille pieni pelonaihe.

Olen elänyt ihmisaran koiran kanssa, ja se on niin hankalaa, että toista kertaa en välttämättä haluaisi kokeilla. Siksipä olen alkut nyt kiinnittää erityistä huomiota Rauhan sosiaalistumiseen. Sääntönä on, että joka päivä tavataan vähintään yksi uusi ihminen. Tänään kävimme harjoittelemassa k-marketin pihassa, jossa porukkaa olikin paljon. Pentukoiran sosialistaminen on siitä helppoa, että kaikki haluavat tulla silittelemään sitä. Rauhaa kävi taputtelemassa vaikka minkälaisia tyyppejä, ja kun neuvoin, että antaakaa koiran tulla itse haistelemaan, niin mitään ongelmaa ei ollut, ja Rauha antoi silittää ihan nätisti aina sen aikaa, kun malttoi paikoillaan olla. Lapsiin ei ikävä kyllä törmätty, mutta jospa ensi kerralla. Leewiin verrattuna Rauha on kuitenkin selkeästi varautuneempi vieraita kohtaan, joten hurrrrja kauppojen-pihoilla-seisoskelu-maratooni alkakoon! 

Kävimme samaisella kaupanpihareissulla myös metsässä juoksentelemassa, tai oikeastaan Rauha kävi juoksentelemassa, ja minä yritin ottaa valokuvia. Oli kuitenkin sen verran sumuista, ettei minun kameralla kovin tarkkoja kuvia saanut. 

Vielä yksi juttu. Kun eilen illalla nostin Rauhan syliin, tajusen että sen pylly on jotenkin karkea. Kun aloin näpräämään sen parakoita tarkemmin (kuulostaapa häröltä), niin huomasin, että niistä lähti karvaa pieninä tukkuita. Hain kaapista Karvisen furminaattorin, ja ihan varovaisesti furminoin ensin pakarat, sitten takareidet ja vielä lopuksin hännän pällysen. Harmaata, kiharaa ja pehmeää karvaa irtosi jo isohko kasa. Karvaa ei kuitenkaan irronnut muualta kuin tuolta pepun alueelta. Laitoin saman tien kasvattajalle viestiä, että voiko pentukarva olla jo irtoamassa, vai onko Rauhalla nyt joku allergia. Kasvattajan mukaan pentukarva voi olla jo irtoamassa, ja ei kannata olla vielä kamalan huolissaan. Olen tutkinut Rauhan ihoa ja minusta se on oikein pehmyt ja nätin vaaleanpunertava, eikä se hilseilekkään. Ehkä minun pienestä vauvasta vain on tulossa isompi vauva!

Meidän ensimmäinen karvakasa!