tiistai 31. maaliskuuta 2015

Raumal ja Turus

Perjantaina ajeltiin Rauhan kanssa Raumalle, josta tänään palattiin. Pääsin tapaamaan Raumalla asuvaa ystävääni, ja samaan syssyyn käytiin myös Turku KV:ssa moikkaamassa Rauhan siskoa ja veljeä. 
Matka meni ihan hyvin, mutta Rauha ilmeisesti stressasi uutta ympäristöä jossain määrin, sillä se taantui käytökseltään joissain tilanteissa. Pahin oli varmasti sen remmirähinä. Täällä Kuopiossa ohituksen onnistuu jo suurimmaksi osaksi ihan hyvin, mutta Raumalla kaikki kaukanakin olleen koirat piti haukkua. Myös näyttelyssä Rauha räkytti ja mikä hassuinta, eräs jo unohdettu tapa nousi uudelleen pintaa, nimittäin imurin kimppuun hyökkäily. Huoh. No pitää nyt toivoa, että kun päästiin kotiin ja stressi hellittää, niin voidaan jatkaa siitä mihin oltiin jo aiemmin päästy. 


Kaverillani on blogissa aiemminkin vieraillut Vili-corgi. Vili on kiltti poika, ja Rauha käytti tätä heti toisena iltana häikäilemättömästi hyväkseen ja oli sitä mieltä, että Vilihän ei saa sohvalle tulla. Ilmeisesti sunnuntaina kuitenkin Vili ja Rauha oli käynyt jonkinlaisen keskustelun, sillä silloin Rauha oli jo solidaarisempi. Jotain edistyksellistäkin tapahtui, sillä maanantaina Vili söi kupillaan ja Rauha vain katseli muutaman metrin päästä, eikä yrittänytkään ajaa Viliä pois ja omia ruokaa. Leewinhän Rauha ei anna syödä lainkaan ja koirat on ruokittava aina eri huoneissa, joten tämä oli ihan hurjan hieno juttu meille. Rauha kyllä selvästi dominoi Viliä kuitenkin kokoajan, niin että jos Vili esimerkiksi käveli suoraan eteenpäin, saattoi Rauha asettua siihen tielle poikkiteloin seisomaan ja tuijottamaan, niin että Vilin piti kiertää Rauha. Loppua kohden aina kun Rauha haki Viliä leikkimään, Vili alkoi jo näyttää siltä, että "ei kai taas..". 

Vili
Kaverini talon vieressä oli mukava pikkuinen metsä jossa käytiin joka päivä koirien kanssa lenkillä. Maasto oli monipuolista ja koirat kyllä ottivat siitä kaiken irti. Tällainen mullekin tänne Kuopioon, kiitos.

Maastomakkara asemissa. 
Reissun koiramaisin puoli taisi kuitenkin olla se Turku KV -näyttely, jossa nähtiin myös Rauhan veljeä Latea ja siskoa Sulua. Minä olin ilmoittanut Rauhan vielä junnuihin, mutta sisaruksen kisasivat jo nuorten luokassa. Rauha esiintyi junnu kehässä nätisti ja saalistikin elämänsä ensimmäisen erinomaisen. Kilpailuluokassa Rauha sijoittui kolmanneksi kolmesta ERI:n saaneesta junnunartusta. Tuomari katsoi tarkasti koirien ilmeitä kilpakehässä ja Rauha ilman muuta oli liimannut korvansa niskaan, eikä suostunut näyttämään niitä kertaakaan, mikä oli aika hyvä syy sille, miksei oikein pärjätty. Voihan nenä, tai siis korvat. :D

Tuomarina oli itävaltalainen Susanne Naprwanik ja arvostelu oli saksaksi. Siksi en edes yritä kirjoittaa sitä tähän alkuperäisenä, mutta sain onneksi siihen myös suomennoksen, jonka mielelläni jaan, sen verran mukavan arvostelun Rauha sai:

"17 kk. Oikean muotoinen, femiininen narttu. Hieman leveät ja hieman liian vähän taittuneet korvat. Oikea purenta. Erittäin kaunis ylälinja. Hyvä rinta ja rinnan syvyys. Oikeanlaiset kulmaukset. Oikean muotoinen ja pituinen häntä. Kauniit liikkeet. Rodulle tyypillinen turkki." JUN ERI/3

Rauha kehässä. (c) Suvi Lehto

(c) Suvi Lehto
Sisarukset nappasivat molemmat EH:t nuorten luokasta, joten ihan mukava saldo päivälle. Ainakin meille sen Kajaanin H:n jälkeen. Nyt kun näin noita Rauhan siskoa ja veljeä, niin pitää kyllä sanoa, että ovat nämä sisaruksen hyvin erilaisia keskenään. Late-veljen ja Rauhan välillä en nähnyt äkkiseltään muita yhtäläisyyksiä kuin vähän luisun lanteen. Sulu-siskolla on samanlainen pää kuin Rauhalla, mutta vartaloltaan se on paljon vahvempi rakenteisempi ja suurempi kuin minun pikku tirriäiseni. Luonteeltaan Rauha vaikutti paljon vilkkammalta kuin sisaruksensa. Late-veli oli perusrauhallinen colliepoika, joka chillaili hiljaa häkissään, ja ei kyllä turhia hötkyillyt sen ulkopuolellakaan. Sulu-sisko vaikutti hiukan varovaiselta uudessa tilanteessa, ja sekin kovin mielellään oleili häkissä. Sulu on lisäksi kuulma todella ihmisrakas ja läheisyydenhaluinen, mitä Rauha taas ei todellakaan ole. Rauha vaikutti siltä jokaisen sisarusparven täydentävältä rämäpääsiskolta, sinne tänne sinkoillessaa. Räyhis koitti hyppiä kaikkien päälle ja päästä tutustumaan kaikkiin. Ja ääntä riittii kyllä ihan sisaruksienkin edestä. Ehkäpä minunkin pitäisi vain hankkia se häkki, kun sitä olen jo niin pitkään suunnitellutkin. 

Rauha, Late ja Sulu. (c) Satu Taipale-Salminen
(c) Satu Taipale-Salminen

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Vuoden eka esineruutu ja pikku-Tino

Kennelliitto oli nopea, ja Rauhan lonkkatulokset tuli jo tänään! Lonkat B/C ja kyynärät 0/0. Hain myös maanantaina Rauhan kuvat eläinlääkäriasemalta itselleni. Kyynärkuvat tuskin ovat kovin kiinnostavat, mutta tässäpä lonkat.
B/C
Nyt kun olen tässä muitakin lonkkakuvia katsellut ja selaillut, niin pitää sanoa, että olen minä niissä rumempiakin C-lonkkia nähnyt. Näillä mennään, ja en tule kyllä noilla lonkilla rajoittamaan Rauhan elämää mitenkään. Parempi vaan, että tyttö saa hyvän lihaskunnon, niin aina vain vähenee mahis siitä, että lonkat koskaan Rauhaa vaivaisi. 

Tänään on ollutkin touhukas päivä. Kävimme aamupäivällä tapaamassa Kuopioon rantautunutta nahkapoikaa, 3,5kk:n ikäistä Tinoa. Rauha tykkäsi Tinosta suunnattomasti ja ihan nätisti nahkiaiset leikkikin muuten, mutta välillä kun Rauha sai oikein kovia hepuleita, se jyräsi Tino-paran ja Tinoa vähän hirvitti. 




Tinon tapaamisen jälkeen jatkoimme Rauhan kanssa matkaa kohti Pikku-Neulamäkeä, jossa lenkkeilimme Annen, Mainin ja Tessun kanssa ja teimme myös vuoden ensimmäiset esineruudut. Sulaa paikkaa oli vaikea löytää, sillä täällä on vielä melkoisesti lunta, mutta kun muissakin blogeissa on päästy jo maastokausi korkkaamaan, niin kyllähän meidänkin piti! Video on kuvattu minun kameran röhjäkkeelläni, joten laatu on sen mukainen. Kiitos kuitenkin Annelle kuvaamisesta. 


Nyt vain odotellaan, että lumet sulaisi vähän paremmin täältäkin, ja pääsisi taas touhuamaan jäljen ja esineiden parissa.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Leewi 10 vuotta

Leewi 10 v. ja kakku.(c) Kari Kärkkäinen

Unohdin ihan kokonaan mainita täällä blogin puolella, että rakas lössykkä symppis-pappamme Leewi täytti sunnuntaina pyöreitä! En ollut Leewin synttäreitä paikan päällä juhlimassa, mutta äitin kanssa soiteltiin ja Leewi oli saanut kyllä kakun merkkipäivänsä kunniaksi. Synttäreitä oli juhlittu Leewille sopivaan tapaan metsälenkillä. 

Leewi on oikeasti maailman ihmisrakkain koira. Sitä saa pyöritellä, sorkkia ja repiä, kuka vaan, missä ja milloin vaan, eikä se ikinä sano vastaan. Vaikka Leewi on jo pitkän aikaa asunut äitini ja tämän miesystävän kanssa, ehdin minäkin touhuta ja tehdä Lisperin kanssa vaikka sun mitä silloin teinityttönä. Sen lisäksi, että harrastimme tokoa ja agilityä, osallituimme myös paljon 4H-kerhon koiratoimintaan. Kävimme erillaisilla luonnennoilla ja Leewi oli minulla mukana monenlaisissa näytöksissä ja harjoittelukoirana meidän 4H-dogsitter koulutuksissa. Leewi on aina ollut tosi helppo ottaa kaikkialle mukaan, eikä sen puolesta ole koskaan tarvinnut olla huolissaan. Leewi kyllä pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. 


Leewi 4 v. 

Nyt vanhemmiten Leewin remmikäytös ei ole enää ihan näin kaunista, kun herra on ottanut omia vapauksiaan. :D Kuvassa minä ja Leewi ilmeisesti kesällä 2008.
Harmittaa, kun minusta ja Leewistä ei ole kunnon agilityvideoita. Pari löytyy mölliradoilta, mutta ne on juuri sellaiset ei niin onnistuneet radat. Meillä oli myös oikein onnistuneita ratoja, kuten eräissä mölleissä voitimme ainoalla nollaradalla kilpailevien-koirien luokan.

2009

Pidän tästä kuvasta todella paljon. Kuvassa on Leewi ja edesmennyt kanini Kalle. Sain Kallen kun aloitin peruskoulun ja se jouduttiin lopettamaan kun päätin lukion. Kalle eli yli 12 vuotta ja oli minulla siis koko ala-aste-yläaste-lukio-ajan. Kalle oli todella rakas ja myös Leewi ja Kalle tulivat hyvin juttuun. Rauhallinen koira ja rokea kani on aivan oiva parivaljakko! Kuva on vuodelta 2009.
<3
Leewi myös spanielimaiseen tyyliinsä rakastaa vettä. Kaikki kuraojat on aina pakko käydä kahlaamassa.
Yksi asia on kuitenkin löytynyt, mistä Leewi ei pidä, nimittäin Rauha-Räyhänen. 

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kun kaikki ei mene putkeen

Meillä on ollut nyt harmistuttavat päivät. Eilen osallistuimme seuramme agilityn alkeiskurssin "pääsykokeisiin". Ilmoittautuneita oli 10, joista 5 valittiin kurssille. Testi oli todella helppo. Se piti sisällään luoksepäästävyyden ja sitten vapaamuotoisen luoksetulon niin, että "tuomari" jäi pitämään vielä koiraa hihnasta ja kun koira tuli, leikittiin sen kanssa. Lopuksi tehtiin vielä kaikista osallistuneista rivi, ja jokainen pujotteli sen vuorollaan. Rauha suoriutui mainiosta, suorastaan tyädellisesti. Mutta niin selvisi lähes kaikki muutkin. Illalla sähköpostiin kilahti viesti, että emme päässeet mukaan kurssille. Harmittaa, kun mitään selityksiä ei ollut mukana, mutta veikkaan, että rotu ja Rauhan "korkea" ikä vaikuttivat päätökseen. Useimmat osallistuneista olivat 7kk-1v ikäisiä. Harmittaa sekin, että ei tuo koira tuosta enää nuorene, niin mahdollisuudet päästä alkeiskurssille huononevat kokoajan. Katselin tuossa, että Kuopiossa olisi muutama agilityseura, joissa olisi tilaa, mutta ne ovat taas sitten niin kalliita, ettei opiskelijabudjetilla puhettakaan. Pitänee alkaa siis nyt tutustumaan tarkemmin siihen rally-tokon ihmeelliseen maailmaan. :D

Tänään oli sitten vuorossa lonkka- ja kyynärkuvaus. Osallistuimme joukkotarkastukseen, joten koiria työstettiin vähän liukuhihna tyyliin, eikä minulla ollut kamalasti aikaa jäädä jauhamaan kuvista eläinlääkärin kanssa. Se kuitenkin katsottiin, että kyynärät ok, mutta lonkat ei mitään priimaa ole. Eläinlääkäri veikkasi C/C, mutta omaan silmääni oikea lonkka näytti ihan ok:lta, että voisivat mielestäni olla vaikka B/C. Pahimmassa tapauksessa C/D. Vasen lonkka oli muuten mielestäni ihan ok, mutta malja oli matala. Sen verran eläinlääkärin kanssa juttelin, että lonkat on kuitenkin ihan hyvät ja eivät tule mitenkään Rauhan elämää rajoittamaan, ja voidaan jatkaa rälläilyä ihan niin kuin tähänkin asti, mikä tietysti on pääasia! En ottanut Rauhalle herätepiikkiä, joten tuossa se nyt nukkuu vilttiin käärittynä mun vieressä. Tämä päivä saattaakin olla melko rauhallinen Räyhiksen osalta. 

Makkara löllähti lattialle. Jaksoi silti murista eläinlääkärille, kun nostettiin se pöydälle.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Ensikosketus rally-tokoon.

Menetin tänään rally-tokoneitsyyteni. Mentiin vapaahallitreeneihin, ajatuksena treenailla tokoa, mutta koska sinne oli rakennettu rallykenttä, niin pitihän sitä tietysti käydä kokeilemassa. Pitää myöntää, että olen aiemmin katsonut koko lajia vähän alaspäin, "joku tommonen hömpötys", mutta nyt kun sitä itse Rauhan kanssa kokeilin, niin sehän oli oikeasti hauskaa! Ihan toisella tavalla kivaa kuin toko. Varsinkin kun minä en oikein tiennyt mitä kaikki ne kyltit tarkoitti, niin sitten keksittiin Rauhan kanssa lennosta omat suoritustavat! :D Kysyin kyllä sitten vuoron päätyttyä, että miten ne olisi pitänyt suorittaa, ja ei me ihan kamalan väärin oltu tehty. Jotain piiiikkkkku vikoja vain, kuten että kyltit jää suorittaessa vasemmalle ja aina kun näkyy kyltissä sellainen punainen istu-merkki, pitää liike aloittaa perusasennosta. 

Haluaisin aloittaa Rauhan kanssa tokon ohelle jonkin toisenkin ympärivuotisen hallilajin. Agilitykin kiinnostaisi, mutta mikäli Rauhalla on huonot lonkat tai emme pääse millekään alkeiskurssille, voisi rally-tokosta tulla jopa meille toinen laji. Sitä olisi ainakin helppo harjoitella ihan kotona. 

Tässäpäs vasta mietittävää. Toivon mukaan saan vastauksia agilityn suhteen tässä kevään aikana, ja sitten voi tehdä isompia päätöksiä. Vielä loppuun muutama Annen ottama kuva eiliseltä lenkiltä.

Voi Tessu. :D (c) Anne K.

(c) Anne K.

(c) Anne K.

(c) Anne K.

(c) Anne K. 

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Tyttöjen juttu

Rauha oli eilen melkoinen jääräpää, ja minulla meenasi mennä totaalisesti hermot. Toisaalta syy saattaa olla siinä, että tyttönen tekee vissiin toisia juoksujaan. Rauha aloitti merkkailemaan torstaina, josta aloin jo aavistella juoksujen olevan lähellä. Tavallisesti Rauha liruttaa kaiken aina heti lenkin alussa. 
Tänään sitten oltiin lenkillä Mainin ja Tessun kanssa, ja Tessu oli melko ihastunut Rauhaan, ja kokeili vähän väliä mahiksiaan päästä selkään. Tessu on leikattu, joten mitään hätiä ei ollut, vaikka Rauha olikin ihmeen kiltti. Yleensä, jos uros nostaa edes leuan takapuolen päälle, antaa Rauha hammasta varsin kaunistelematta. Toisaalta Tessu on tietysti tuttu kaveri, ja leikattuna ei edes haise varsinaisesti urokselle, joten siksikin Rauha varmaan kohteli Tessua niin nätisti. 



Tyttö maassa! Tessu käyttää tilaisuutta hyväkseen. :D






Nyt sitten odotellaan, milloin alkaa tiputtelu, ja kuinka kauan se tällä kertaa kestää!

P.S. Jos jollekulle on tullut jo uusin Collie-sanomat, niin sen kannessa saattaanee näkyä tutut pyllyt! Minä vielä omaa kappalettani odottelen. 

torstai 12. maaliskuuta 2015

Takaisin linjoille

Hei vain. Meikäläinen oli viikon tuolla Kanarian lämmössä, ja Rauha äidin luona Iisalmessa, joten koirarintamalla ei ole mitään merkittävää tapahtunut. Viikko oli mennyt äidiltä ja Rauhalta oikein mukavasti. Välillä oli Rauha naapureita haukkunut, mutta muuten ei ilmeisesti ollut ongelmia. Äiti oli ruokkinut Rauhaa isolla kauhalla ja herkkujakin varmaan on tullut, joten Räyhis on lihonut viikon aikana puoli kiloa! :D Itseasiassa Rauha näyttää nyt paljon jämäkämmältä, joten taidanpa itsekin vähän nostaa annoksia. Tähän asti Rauha on syönyt päivässä 4 dl nappulaa ja 200 g lihaa, plus aina joko koulutusnameja tai sitten joku luu/sian saparo tms. Nostan nyt nappulamäärän 6 dl:aan ja katson mitä tapahtuu. Syöttöpossua tuosta ei ole tarkoitus tehdä, mutta näin tuossa juuri kuvan Rauhan sisko-tytöstä, joka on paljon massiivisempi kuin Rauha, niin pakko kai meidänkin on koettaa sitä massaa vähän kerätä. Jos Rauha lähtee lihomaan, niin sitten palataan takaisin entisiin ruokamääriin. 

Laitan vielä muutaman kuvan tuolta Kanarian reissulta, kun ei nyt muita kuvia ole jakaa.









sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Möllitokot II

Käytiin toista kertaa seuran järjestämissä möllitokokisoissa. Ihan vain harjoittelemassa kisatilannetta ja liikkeitä kokonaisuuksina, joten mitään paineita ja tavoitteita en kisoihin luonut. Kisat alkoivat väärin päin, eli EVL oli ensin. Katsoin EVL:n koirakot, joita oli kaksi. Voittajaluokan koiria ei ollut, joten lähdin AVO:n alkaessa käyttämään Rauhaa lenkillä. Rauha oli ihan hurjassa vilskeessä, joten mentiin halliin rauhoittumaan paikalla oloa varten. Juttelin siinä erään sheltin omistajan kanssa, joka sanoi, että hänen koiralleen on tullut vähän traumoja paikalla olosta, kun joku collie oli huutanut jossain kokeessa paikkalla olossa. Rauhahan viime mölleissä vinkui suhteellisen äänekkäästi paikalla olossa loppuajasta, joten päätin nyt pelata oikein varman päälle, jottei vaan traumatisoida Rauhan kanssa sitä shelttipoloista lisää. Niinpä kun alokasluokka, ja siis meidän vuoro, tuli, jäin paikalla olossa Rauhan eteen, niin että pystyisin helposti keskeyttämään, jos se alkaisi ääntelehtiä liikaa. Rauha kuitenkin oli ihan, nätisti, lopussa pieniä inahduskia, jotka eivät kuulma olleet kuuluneet tuomarille ja liikkeen ohjaajalle asti. 

Minulla oli kokeessa taskut täynnä nappuloita ja palkkasin Rauhan kaikkien liikkeiden välissä. Sen verran lisäsin haastetta viime kertaan nähden, että palkkana toimi omat "tylsät" ruokanaput. Yleisesti kokeesta voisi sanoa, että seuraaminen oli kakkaa ja kaikki muu ihan hyvää. Mutta koska seuraaminen on aika tärkeässä roolissa, niin pisteet ei kovin kummoisiksi sitten tietenkään nousseet. Kokonaispisteet 156, eli II-tulos, mikä on kyllä ihan todella hyvin, sillä oikeassa kokeessa olisi monet liikkeet mennyt nollille, kun tuota seuraamiskäskyä tuli annettua ihan liikaa. 

Osasuorituspisteet tässä:
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8 
Tuomari poisti vain 2 pistettä, vaikka helpotinkin paljon jäämällä koiran eteen.
Seuraaminen kytkettynä 6 
Kamalaa. Kontakti oli hyvä siihen asti, kunnes otin ensimmäisen askelen ja Rauhan nenä tipahti heti maahan. Pysähdyin ja otin koiran uusiksi kontaktiin, jossa se pysyin yhden kulman ja juoksun ajan mutta täyskäännöksessä kontakti katosi taas. Toistin käskyn tuloksetta, joten nappasin naksun kouraan ja otin alusta ja napsun voimalla suoritettiin loppuun. Tuomari kuitenkin sanoi, että kauniisti seuraa, silloin kun seuraa, mikä on jo hyvä, koska syksyllä taisteltiin sen vinon ja edistävän seuraamisasennon kanssa. Se on nyt sentään saatu korjattua. 
Seuraaminen taluttimetta 7
Vähän parempi, mutta ei hyvä. Nenä ei mennyt maahan, mutta kontakti rakoili ja jouduin toistamaan "sivu" käskyn ainakin pari kertaa.
Maahan meno seuraamisen yhteydessä 6
Rauha jäi heti ekalta askelelta haistelemaan maata (siinä oli joku kumiroska, joka oli muka NIIN kiinnostava). Nappasin sitä pannasta kiinni ja napautin vähän. Otin naksun käteen ja leikitin vähän ja kun kontakti saatiin, niin sitten tulikin omaan mieleen ihan täydellinen suoristus. 
Luoksetulo 8,5
Tuli vähän vinoon. Vinoon tulemisen Rauha on keksinyt nyt viime kuukauden aikana. Murh. 
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Rauha sai buustia luoksetulosta ja tämä meni omasta mielestä ihan nappiin. Piste lähti, kun tulin kuulma outoon paikkaan koiran viereen, joka näytti hassulle. :D
Estehyppy 9
Oikein jees muuten, mutta meenasi vähän ennakoida istumisen kanssa.
Kokonaisvaikutus 8,5
Tuomari sanoi, että Rauha on vielä nuori ja epävarma, ja tarvitsee tällaisissa jännittävissä tilanteissa minulta tukea. Kuitenkin se on iloinen ja innokas ja liikkeiden välillä pysyy hyvin hallinnassa. Itsevarmuuttaa vaan lisää!

Oli opettavainen mölli! Virallisiin on vielä pitkä matka, mutta onneksi näitä seuran möllejä on tässä keväällä vielä lisää. Liikkeelle lähtöjä pitää nyt treenailla oikein kunnolla. Kaikessa on paljon viilattavaa, mutta kyllä toi seuraaminen ja ennen kaikkea varmuus on nyt se suurin juttu. Hyvillä mielen jatketaan treenejä, ja kyllä me vielä virallisiin mennään vaikka väkisin ennen sääntömuutoksia. :D