sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

5 kk

Rauha tänään tasan 5 kk! Otettiin metsässä kuviakin, kun oli niin kaunis päivä, ja sitten käytiin herkuttelemassa Janin mummon luona. Rauha sai mahan täyteen makkaraa ja pullaa. :D

Ehkä vähän turhankin kirkasta!

Etuset harottaa. :D


lauantai 29. maaliskuuta 2014

Kauhun hetkiä iltalenkillä

Kävipä taas sydän kurkussa tuon tirriäisen kanssa. Olimme tulossa lenkiltä jo takaisin päin, ja tulimme sataman kautta. Tähän aikaan vuodesta siellä ei ole enää illalla ketään, joten pidän Rauhaa siellä aina irti, koska on paljon tasaista tilaa juosta. Niinpä nytkin Rauha juoksenteli ympärilläni vapaana, kun yhtäkkiä se sai päähänsä rynniä jäälle! En ymmärrä mistä tuokin päähän pisto tuli. Ei me olla jäällä käyty viikkoihin ja Rauhakin on kuullut miten se jää jo jylisee, ja tähän asti sitä siksi vältellyt. No mutta nyt unohtui varovaisuus ja Rauha juoksi sataman "raput" alas ja pomppasi jäälle, ennen kuin ehdin sanoa mitään. Minä jähmetyin saman tien. Katsoin jäätä ja huomasin, että jään laidat olivat ihan sulaneet. Varovasti huhuilin Rauhaa ja se jähmettyi ja jäi tuijottamaan minua. Rauha oli pompannut sen verran keskelle jäätä, että jää vielä kantoi sitä, mutta näin, että jään laita oli niin sulaa, ettei se enää kantaisikaan. 
Ajattelin yrittää houkutella Rauhan kävelemään jäätä pitkin vähän sivumpaan, jossa jään reuna näytti tukevammalta, mutta samantin kun otin askelen, päätti Rauha lähteä juoksemaan luokseni. Ja niin se oli vain yksi iso molskis, kun jään reuna petti, ja Rauha tippui jäihin. Vain kuono jäi pinnalle ja voi herran jumala, että minä menin paniikkiin, ja lähden juoksemaan Rauhaa kohti. Satama kun on luonnollisesti laivoille tarkoitettu ja vesi on syvää. Minä en kuitenkaan ehtinyt kuin ottaa pari juoksuaskelta Rauhaa päin, kun vedestä ponkaisi jo ruskea-valkoinen viiva. Viiva liikkui kuin salama ja ampuili ympäri ämpäri ja pyöri ja ravisteli ja pyöri vähän lisää. En voinut kuin nauraa helpotuksesta. En tiedä millä ilveellä Rauha pomppasi sieltä syvästä vedestä pois, mutta pääasia on, että se pääsi pois. Kotiin oli matkaa vielä puoli kilsaa, ja se menikin sitten meiltä molemmilta juosten. Kotiin päästyämme Rauha oli jo aika kuiva, joten en vienyt sitä suihkuun, vaan kuumalla vedellä vain genitaalialueen lämmitin, ettei nyt tulisi virtsatientulehdusta ja sitten käperryttiin viltin kanssa sohvalle lämmittelemään. :)

Ja hei, pitää myöntää, että taisin tosiaan olla vähän liian hötky noiden Rauhan hampaiden kanssa. Eilen annoin Rauhalle sellaisen jäisen rustoluun, jota se sitten pari tuntia jyysti, ja aamulla huomasin, että toinen noista alakulmureista heilui jo ihan hurjana. Lähdettiin sitten Mustin&Mirrin pentuleikkeihin, joissa huomattiin, että yhden koiran pää oli yhtäkkiä ihan veressä. Asiaa tutkittuamme huomasimme, että Rauhan hammas oli irronnut ja jättänyt leikkikavereihin veritahroja. Kaiken kukkuraksi hammaskin löytyi lattialta! Ensimmäinen hammas jonka sain Rauhalta talteen. Kotiin tultuamme annoin Rauhalle taas rustoluun, jota se pari tuntia järsi, ja järsinnän jälkeen oli toinenkin kulmuri kadonnut. :D Heh. Olitte oikeassa. Minä panikoin turhia.

Rauha ja Karvinenkin ovat alkaneet jo vähän ystävystyä. :)

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Hei me treenattiin!

Pääsimme Rauhan kanssa tänään sisätiloihin treenaamaan Musti&Mirri-areenalle. Kyseessä oli itsenäiset treenit, että ihan minun taitojeni varassa mentiin vieläkin. Ensi viikolla meillä alkaa pentukurssi, jolloin päästään sitten ihan valvovan silmän alle treenailemaan. Tänään otettiin sivulle tuloja, pieniä seuraamispätkiä ja kontaktikävelyä, leikkimistä sekä vähän luoksetuloja ja paikalla makuuta. Kokeiltiin myös ekaa kertaa hyppyä ja aloitettiin liikkestä maahan harjoittelut. Minusta meillä meni oikein hyvin, joskin seuratessa Rauha tahtoo mennä vinoon ja lähteä edistämään. Minun pitäisi kuvata taas video meidän tokoilusta, kun tuo "hyvin mennyt treeni" on niin suhteellinen käsite. Toiselle treeni voi olla hyvin vedetty, mutta toisen mielestä sama suoritus ei olekaan niin hyvä. Siksi pitäisi saada videota, että jokainen voisi tehdä omat päätelmät, missä me ollaan menossa. :D

Rauhan ripuli oli muuten kertaluontoista, ilmeisesti juurikin siankorvasta johtuvaa. Eilen ja tänään kakka on ollut taas ihan normaalia. Onneksi päästiin näin vähällä sen suhteen. Hampaat sen sijaan huolestuttavat edelleen. Kävin äsken ostamassa pakasterustoluita, ja yksi onkin tuolla jääkaapissa jo vähän sulamassa ja odottamassa pääsyä Rauhan suihin. Sain myös vinkin, että pyyhkeellä vetäminen voisi auttaa kulmureita irtoamaan, kun pyyhkeessä on sellainen kiva hampaisiin takertuva pinta. Pitää aloittaa siis hammasriuhdontatalkoot. Tässä kuvatkin noista Rauhan hurjista alakulmureista:

Salamalla.
Ja ilman.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Ripuli

Minua odotti tänään yllätys kotona koulusta palatessani. Rauha oli tehnyt ensimmäistä kertaa kakat sisälle! Tai paremminkin kakkoja sisälle, sillä kakkaa oli vähän joka puolella keittiössä. Onneksi matot oli säilynyt, ja kakka oli helppo luututa pois. 


Kuten otsikostakin voi päätellä, kakka oli hyvin löysää, ihan sellaisia ripulilänttejä oli lattia täynnä. Rauhan maha oli siis mennyt sekaisin, eikä se ollut voinut pidätellä enää. Reppana. Mietin tässä nyt sitten, että onko Rauhaan iskenyt mahatauti, vai onko se syönyt jotain sopimatonta. Veikkauseni kallistuu enemmän jälkimmäiseen, sillä Rauha on kova popsimaan ulkoa kaikenlaista. Lisäksi annoin Rauhalle lehtiessäni aamulla ihan uudenmerkkisen siankorvan. Toivon että ripuli johtui tuosta siankorvasta. Laitankin nyt nuo uudet siankorvat pannaan, ja katson, josko se riittäisi. Annoin Rauhalle äsken desin naksuja, mutta en muuta. Keitän vielä illaksi sille riisiä, niin jospa tuo maha tuosta rauhottuisi.



Meillä on toinenkin ongelma. Huomasin nimittäin eilen, että Rauhan alakulmahampaat ovat puhjenneet, mutta naskalit eivät ole irronneet vielä tilalta. Toinen naskali heiluu vähän, mutta toinen ei lainkaan. Pitää katsoa vielä pari päivää, mutta jos nuo hampaat eivät aio irrota, niin sitten kai se olisi eläinlääkärireissu. :(

Odottaa keppiä..

Juoksee perään.. 

Tuo kepin!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Synttärisankari

Rakas koirapappamme Leewi täytti eilen, 22.3., 9-vuotta! Olimme Rauhan ja Janin kanssa Iisalmessa juhlistamassa poikaa viikonlopun, kun oli samalla suunnalla muutakin menoa. Vaikka Leewi ei todellakaan vielä mikään ikäloppu olekaan, näkyy tuo veteraanius siitä jo todella hyvin. Hihnassa Leewi tallustelee verkkaisesti sivulla, eikä välitä mitään vastaan tulevista koirista tai ihmisistä, vaan möllii mennä eteenpäin. Tosin sitten kun se pääsee metsään irti, muuttuu se saman tien kakaraksi, joka riehuu ja ryntäilee ympäriinsä. Sisällä Leewi on taas oma ylväs vanhasieluinen itsensä. 

Otin tämän päivän metsäreissulle kameran mukaan, ja kuvasin Rauhaa ja Leewiä. Kuten kuvista näkyy, Rauha saavuttaa Leewin kohta jo korkeudessa. Leewillä on säkää jotain 53-54 cm, että Rauha varmaan sen korkeuden kyllä ylittää. Toivottavasti Rauha ei ota Leewi sentään painossa kiinni, sillä Leewi painaa 27 kiloa. :D


 Rauha-kenguru. 


 Leewi 9 v. <3

 Rauhasta oli ihan ylikivaa roikkua Leewin valjaissa. Tätä se yrittää tehdä aina hihnassakin.

 Näin juoksee Rauha..

 ..ja näin juoksee Leewi..

..ja näin juoksee Rauha ja Leewi!


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Eka mätsäri

Tänään oli sitten meidän eka mätsäri. Mätsäri oli Siilinjärvellä, jossa myös eräs kaverini asustelee, joten mukaan lähti pari kaveriani täältä Kuopiosta ja tämä mätsäri toimi siis verukkeena käydä myös kylässä Siilinjärven kaverin luona. Minulla oli siis hyvät tukijoukot mukana! :D

Heti aamulla kun lähdettiin ja kaverini tuli meitä tuossa pihalla vastaan, Rauha päätti haukkua kaverilleni, ja pieni epätoivo alkoi ottaa minusta vallan. Automatka meni kuitenkin hyvin, mutta entäs kun päästiin paikan päälle. Mätsäri järjestettiin parkkihallissa, joka tietysti vilisi koiria ja jokainen haukahdus kaikui hallin läpi todella kuuluvasti. Vietimme ensimmäisen varttitunnin nurkassa, josta Rauha häntä pystyssä haukahteli kaikille vähänkin epäilyttävälle koiralle "Toi on iso!! Tolla on kamalasti karvaa!! Tuolla on paita!!! HAU HAU!!". Päätin sitten vain viedä Rauhan sinne keskelle muiden koirien joukkoon, ja heti kun lähdimme siitä nurkasta kyhöttämästä, ja Rauha sai tehdä katsauksen paikkaan, se selvästi rentoutui ja se älytön räkytys loppui sitten siihen. Kyllä se vielä parille koiralle satunnaisesti haukahteli, mutta muuten kuono pysyi ihan hyvin ummessa. Muutaman koiran kanssa päästiin nenättelemään ja jopa vähän leikkimäänkin, mikä oli ihan ykköshyvä juttu, ja kehään mennessä, Rauha olikin jo oikein innoissaan mätsärissä olosta!

Itse kehä meni kyllä minusta tosi hyvin! Ei tietenkään täydellisesti, mutta tuon parempaa suorituista en voisi Rauhalta vielä vaatia. Pari omaa mokaani tuli, kun annoin Rauhalle vähän liian isoja ja kovia herkkupaloja, ja Rauha joutui järsimään ne pää maassa. Tästä eteenpäin otan kehään vain pieniä ja pehmeitä herkkuja, niin pureskelu ei vie niin paljoa aikaa ja keskittymiskykyä.
Tuomaria kohtaan Rauha käyttäytyi niin sievästi. Treeneissä se aina hyppii "tuomaria" vasten ja yrittää päästä pusuttelemaan, mutta nyt se seisoi ja söin minun antamaani namua! Hampaiden katsomista se väistä pari kertaa, mutta sitten sekin sujui tosi hyvin! Olin kyllä niin ylpeä! Rauha ihan yllätti minut.

Tuloksena saimme punaisen nauhan! Tuomari kyllä sanoi, että oli niin tasainen parivaljakko, että päätös oli todella vaikea, mutta Rauha sai punaisen, koska oli vielä niin kamalan nuori. Meitä "vastassa" ollut kultsu kyllä esiintyi ihan todella hienosti.
Punaisten saaneiden kehässä emme enää sijoittuneet, eikä ihme, oli siellä niin upeita ja selkeästi jo paljon kokeneempiakin koiria. Meidän edessämme ollut koira otti jostain syystä kamalasti häiriötä Rauhasta, vaikka ei Rauha sitä edes mitenkään ärsyttänyt, ei edes katsonut. No edessä oleva koira pyöri kuin väkkärä, kun yritti päästä nuuskimaan Rauhaa. Jos minulla olisi ollut Leewi kehässä, olisin kohteliaasti kääntänyt koirani, mutta en uskaltanut roeta kääntämään Rauhaa, kun ajattelin, että se voi siitä vaikka hämmentyä. Mutta hyvin Rauha kesti pyörivän ja hypähtelevän koiran edessä, harmittaa vain, että ilmeisesti pilasimme sen koirakon kehän. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi Rauha oli muka niin kiinnostava. Saattoihan toki olla, että meidän herkut vain olivat paremman hajuisia kuin heidän omat, ja siksi koira menetti keskittymiskykynsä. No joka tapauksessa, vaikka ei enää punaisten kehässä sijoituttu, olen Rauhan tämän päiväisestä suorituksesta äärettömän ylpeä.

Tässä vielä huonolaatuinen video meidän ekasta mätsäristämme, jos jotakuta kiinnostaa katsoa. :)


Ja tässä vielä 4,5 kk pose, joskin kuva on vähän yläviistosta, koska kuvaaja halusin minutkin kuvaan.


tiistai 11. maaliskuuta 2014

Minne näytille?

Voihan liukkaus. Onneksi on auto niin pääsee metsään lenkille, sillä ei täällä pysty kävelemään. Minun jalat on ihan tosi kipeät siitä kun tuo lenkkeily on yhtä tasapainottelua, puhumattakaan Rauha-paran koivista. En oikeasti ihmettele, vaikka se olisi jo pilannut nivelensä näillä keleillä, sen verran usein sekin on kaatuillut. 

Meillä on myös toinen, joskin hyvin erilainen, dilemma, nimittäin Rauhan tämän vuoden näyttelyt. Yksi on jo aikalailla varma; collieiden sivuerkkari Jyväskylässä 24.5.. Rauha menee siellä pentuluokkaan ensimmäisen ja näillä näkymin viimeisen kerrran, sillä seuraava näyttely tässä lähellä onkin Sawo Show 1.-3.8., jossa Rauha onkin juuri ja juuri junnuikäinen, eli tasan sen 9 kk. Koska 9 kk:n ikäinen koira on usein vielä vallan kehittymätön otus, en usko, että Rauhalla on suuriakaan mahdollisuuksia pärjätä tuolla Sawo Showssa, mutta koska näyttely järjestetään täällä Kuopiossa, on sinne pakko osallistua. 
Suunnitelmani oli, että käyn Rauhan kanssa tuolla sivuerkkarissa kuulemassa tuomarin mielipiteen Rauhasta, ja sen perusteella ilmoittaisin sitten Rauhan Sawo Showhun. Sawo Show on siis kolmepäiväinen näyttely, ja suurin ongelma tässä onkin se, monelleko päivällä Rauhan ilmoitan. Varmasti vähintään yhtenä päivänä olemme menossa, mutta kun syyhyttäisi vähän ilmoittaa Rauha toisellekin, ehkä jopa kaikille päiville. Toisaalta ei ole kiva, jos ilmoitan Rauhan kolmelle päivälle ja tuloksena haemme 3 x H/T. Toisaalta sitten taas, jos ilmoitan Rauhan vain yhdelle päivälle, ja se sattuu pärjäämäänkin, jää harmittamaan kun en ole ilmoittanut sitä muille päiville. Tämän vuoksi ajattelin katsoa ensin, mitä tuomari sanoo Rauhasta tuolla Jyväskylässä ja perustaa ilmoittautumiseni siihen. Nyt kuitenkin huomasin, että Sawo Shown halvempi ilmoittautuminen päättyy jo 11.5., eli emme ehdi saada tuomarin arvostelua ennen sitä. Minulla itselläni ei ole mitään käsitystä onko Rauhan lupaava vai ei. Minusta se on tietenkin aina se kaikkein kaunein pentu. :D
Tämän ilmoittautumispäivän vuoksi minun on varmaan tehtävä kompromissi ja ilmoitettava Rauha kahdelle päivälle. Näiden näyttelyiden lisäksi kun tänä vuonna on meille järkevässä paikassa enää vain Limingan ryhmis ja Jyväskylän KV. Hirveän tiuhasti ei siis näyttelyitä ole tänä vuonna tarjolla. 

Mainittakoon muuten vielä, että mitään näyttelyboodelia en ole Rauhasta tekemässä, vaikka näitä asioita näin kovasti vatvonkin. Vaikka näyttelyt on ihan kiva harrastus, niin menestys siellä ei ole minulle niin tärkeässä roolissa. Rauha on minulla kuitenkin pääasiassa harrastuskamu, jonka kanssa keksitään kyllä paljon muutakin mukavaa, kuin kehässä pyöriminen. :)

Rauha itse ei jaksa liiemmin stressaantua mokomista hömpötyksistä. 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Mikkelissä vierailulla

Oltiin viikonloppu Mikkelissä, tai tarkemmin ottaen Ristiinassa Janin äidin luona. Janin äiti ja hänen miesystävänsä asuvat todella metsässä, joten Rauhaa pystyi pitämään siellä ihan huoletta irti. Ainut mikä vähän pelotti, oli ilvekset, sillä niitä liikkuu siellä kuulma paljon. Mutta kyllähän ne ihmistä onneksi karkuun lähtee. 

Tajusin myös, että pidän Rauhaa ehkä vähän liian pumpulissa. Minulle vain on iskostunut niin syvälle se ajatus, että Rauha on varautunut vieraita kohtaa, ja sitä on lähestyttävä hitaasti. Janin äidin miesystävä on todella matala- ja kovaääninen tyyppi ja ajattelin, että Rauha varmaan arkailee miehen kanssa, mutta että mitä. Rauha ei ollut moksiskaan, vaan kävi ihan normaalisti tutustumassa ihmisiin. Lisäksi tämä miesystävä nappasi Rauhaa kuonosta kiinni, ravisti ja nauroi oikein röyheästi perään. Olin ihan varma, että nyt Rauha säihkätää ja säntää pakoon, mutta ehei, Rauha päättikin hyökätä kunnon leikkirähinään miehen kanssa. Voi että, tuntuu, etten ole taas lainkaan kartalla Rauhan kanssa siitä, miten se suhtatuu kehenkin. Tuntuu, että se on ihan päivästä ja auringon ja kuun asennosta kiinni. Pitää vain antaa Rauhalle aikaa. :D




En viitsinyt raahata Rauhalle tuoretta lihaa Mikkeliin asti, joten ostin sille mukaan kuivattuja kalkkunan kauloja. Pakkauksessa luki, että älä jätä koiraa valvomatta kuivattujen tuotteiden kanssa, sillä niistä voi irrota kovia paloja. En sitten ihan ymmärtänyt mitä näillä kovilla osilla tarkoitettiin, ja jätin Rauhan järsimään kaulaa olohuoneeseen sillä välin, kun me muut ruokailimme keittiössä. Kun syönnin jälkeen tulin tarkastamaan Rauhan tilanteen, ymmärsin, että niillä kovilla osilla tarkoitettiin ilmeisesti näitä:


Kaulu siis todella oli kokonainen kalkkunan kaula, ja se sisälsi myös kaulanikamat, jotka Rauha, luojan kiitos, oli jättänyt syömättä. 

tiistai 4. maaliskuuta 2014

4 kk

Meenasi ihan unohtua! Rauha täytti lauantaina 4 kk! Tässä meidän 4 kk pose kuva, joskin kamerani ei yllätys yllätys suostunut yhteistyöhän niin laatu on mitä on, mutta laitan nyt silti näitä tänne. Kuvattava sentään osaa jo nykyään seisoa rauhallisemmin, mikä helpottaa paljon kuvien ottamista. 



p.s. alle kaksi viikkoa ekoihin mätsäreihin! :O

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Leikki on lapsen työtä

No nyt on ainakin Rauha saanut leikkiä kavereiden kanssa. Aloitettiin tämä kolmen päivän leikkiputki lauantaina osallistumalla Suomen Collieyhdistyksen Savo-Karjalan Alaosaston kevätlenkille! Rauha oli porukan ainoa nahkiainen, mutta innokaasti se mukana pyöri siellä joukon kärkiporukoissa kokoaja. Lenkkireitti kulki välillä vähän lähempänä asutusta, joten koirat otettiin välissä kiinni, ja voi että Rauhaa ketutti, kun se joutuu minun kanssa kulkemaan siellä jonon puolessa välissä. Rauha olisi halunnu kärkeen, ja se vilkuili mua kokoajan sellaisella "miten sä voit olla näin hidas!?" -ilmeellä.

Kuva: Anne K. Lisää kuvia lenkiltä löytyy täältä!

Eilen sitten lähdettiin heti aamusta Janin isän luo, jossa Rauha pääsi rellestämään Aura-spanielin kanssa. Auralla oli juoksut, joten se suhtatui Rauhaan oikein erityisen lempeästi ja antoi Rauha repiä korvista ja pomppia päällään ihan loputtomiin. Rauha käytti tilaisuutta hyödykseen ja välillä se näytti kiskovan Auran korvista ihan kaikin voimin. Tulomatkalla käytiin vielä Janin siskon luona, jossa asustelee sekarotuinen Roni-koira. Roni murisi aluksi Rauhalle, mutta heti kun oli saanut nuuskia Rauhan peppua, se olisi ollut innokkaasti leikkimässä. Rauha oli kuitenkin päättänyt loukkaantua siitä alkumurinasta sen verran, ettei enää Ronin kanssa oikein intoutunut myskämään. Eiköhän Ronistakin tule hyvä leikkikaveri, kunhan Rauha saa vielä pikkaisen lisää kokoa ja itsevarmuutta!

Tänään sitten käytin Rauhaa myskämässä vähän Alma labbiksen kanssa. Tytöt kasvavat ihan samaa tahtia. Toki Almalla on vähän enemmän massaa, mutta korkeutta tyttösillä on aikalailla saman verran. Alman luona minulla oli kamerakin mukana. Valitettavasti kamerani on aika huono ja kuvankäsittelytaitoni vielä huonommat. Kuvat olivat hyvin pimeitä ja sinisiä joten lisäilin vähän valaistuksia, niin nyt Rauha näyttää ihan oranssilta. Mutta älkää antako sen hämätä, livenä Rauha on ihan nätin ruskea! Tässäpä nyt vähän kuvia tämän päivän leikeistä.