Kävipä taas sydän kurkussa tuon tirriäisen kanssa. Olimme tulossa lenkiltä jo takaisin päin, ja tulimme sataman kautta. Tähän aikaan vuodesta siellä ei ole enää illalla ketään, joten pidän Rauhaa siellä aina irti, koska on paljon tasaista tilaa juosta. Niinpä nytkin Rauha juoksenteli ympärilläni vapaana, kun yhtäkkiä se sai päähänsä rynniä jäälle! En ymmärrä mistä tuokin päähän pisto tuli. Ei me olla jäällä käyty viikkoihin ja Rauhakin on kuullut miten se jää jo jylisee, ja tähän asti sitä siksi vältellyt. No mutta nyt unohtui varovaisuus ja Rauha juoksi sataman "raput" alas ja pomppasi jäälle, ennen kuin ehdin sanoa mitään. Minä jähmetyin saman tien. Katsoin jäätä ja huomasin, että jään laidat olivat ihan sulaneet. Varovasti huhuilin Rauhaa ja se jähmettyi ja jäi tuijottamaan minua. Rauha oli pompannut sen verran keskelle jäätä, että jää vielä kantoi sitä, mutta näin, että jään laita oli niin sulaa, ettei se enää kantaisikaan.
Ajattelin yrittää houkutella Rauhan kävelemään jäätä pitkin vähän sivumpaan, jossa jään reuna näytti tukevammalta, mutta samantin kun otin askelen, päätti Rauha lähteä juoksemaan luokseni. Ja niin se oli vain yksi iso molskis, kun jään reuna petti, ja Rauha tippui jäihin. Vain kuono jäi pinnalle ja voi herran jumala, että minä menin paniikkiin, ja lähden juoksemaan Rauhaa kohti. Satama kun on luonnollisesti laivoille tarkoitettu ja vesi on syvää. Minä en kuitenkaan ehtinyt kuin ottaa pari juoksuaskelta Rauhaa päin, kun vedestä ponkaisi jo ruskea-valkoinen viiva. Viiva liikkui kuin salama ja ampuili ympäri ämpäri ja pyöri ja ravisteli ja pyöri vähän lisää. En voinut kuin nauraa helpotuksesta. En tiedä millä ilveellä Rauha pomppasi sieltä syvästä vedestä pois, mutta pääasia on, että se pääsi pois. Kotiin oli matkaa vielä puoli kilsaa, ja se menikin sitten meiltä molemmilta juosten. Kotiin päästyämme Rauha oli jo aika kuiva, joten en vienyt sitä suihkuun, vaan kuumalla vedellä vain genitaalialueen lämmitin, ettei nyt tulisi virtsatientulehdusta ja sitten käperryttiin viltin kanssa sohvalle lämmittelemään. :)
Ja hei, pitää myöntää, että taisin tosiaan olla vähän liian hötky noiden Rauhan hampaiden kanssa. Eilen annoin Rauhalle sellaisen jäisen rustoluun, jota se sitten pari tuntia jyysti, ja aamulla huomasin, että toinen noista alakulmureista heilui jo ihan hurjana. Lähdettiin sitten Mustin&Mirrin pentuleikkeihin, joissa huomattiin, että yhden koiran pää oli yhtäkkiä ihan veressä. Asiaa tutkittuamme huomasimme, että Rauhan hammas oli irronnut ja jättänyt leikkikavereihin veritahroja. Kaiken kukkuraksi hammaskin löytyi lattialta! Ensimmäinen hammas jonka sain Rauhalta talteen. Kotiin tultuamme annoin Rauhalle taas rustoluun, jota se pari tuntia järsi, ja järsinnän jälkeen oli toinenkin kulmuri kadonnut. :D Heh. Olitte oikeassa. Minä panikoin turhia.
 |
| Rauha ja Karvinenkin ovat alkaneet jo vähän ystävystyä. :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti