Epistä

Tänään osallistuttiin Hukka-Putken järjestämiin rallytokoepiksiin. Ei olla treenailtu rallya lainkaan niiden Kemin kisojen jälkeen, mutta eikös epikset mene vähän niin kuin treenistä? Rauha oli ihan kivalla tuulella. Tottelevaisena ja sosiaalisena. Eikä sitä hirveästi kiinnostanut hajut tai muut koirat. Räyhis löllöttelikin minun kanssa melko paljon kehän laidalla muiden suorituksia katsellen. 

Alokasluokan rata oli muistini mukaan tällainen:

Virittelin Rauhan tosi nopeasti. Kertasin meille vaikeimmat kyltit, eli peruuttamisen ja saksalaisen täyskäännöksen vielä kentän laidalla ja sitten mentiin kehään. Rauha teki tosi nätisti alussa. Spiraali hitaasti meni tosi tyylikkäästi omasta mielestäni. Peruutusaskelet tuotti odotetusti ongelmia. Rauha tuli kahden askelen kohdalla vähän vinoon eteen ja kolmen kohdalla se jäi vain seisomaan minun eteen, ennen kuin istui. Olin päättänyt, että tätä kylttiä en uusi, meni miten meni joten jatkettiin vaan matkaa. Saksalainen täyskäännös meni tällä kertaa hienosti. Pujottelussa Rauha vähän haahuili ja jouduin tsemppaamaan sitä. Maahan meno ja juoksu onneksi nosti taas Rauhan virettä ja kehän jälkeen viskasin Räyhikselle tennispallon, jonka se kyllä mielestäni todellakin ansaitsi. Nameja radalla olisi saanut käyttää, mutta niistä olisi tullut -3 pistettä per kerta, joten itse jätin namit suosiolla pois.

Tällä kertaa olo oli jo paljon varmempi kuin edellisissä mölleissä. Tiesin, että saimme hyväksytyn tuloksen. Illan aikana näkyi kuitenkin niin upeita suorituksia, että mitään sijoituksia en osannut odottaa. Monella koirakolla oli kuitenkin paljon kauniimpaa seuraamista, kuin minulla ja Rauhalla. Sainpa siis jälleen yllättyä kun tuomari julisti meille 97/100 pistettä ja 3. sijan! Pistevähennykset tuli kyltiltä 3 (-1 PY) ja kyltiltä 6 (-1 VINO, -1 TVÄ). Koirakoita ALO-luokassa oli 19. Palkinnoksi saimme valita Hurtta-tuotteen isosta laarista (valjaita ja pantoja) ja valitsin Rauhalle punaiset T-valjaat. 

Kuva Hukka-Putken Facebook sivuilta. Keskellä minä ja Rauha. Oikealla puolella 1. ja 2. sijoittuneet sheltit ja vasemmalla tuomarin suosikki pk. collie.

Jottei tämä kuulostaisi liian hyvältä, kerrottakoon, että kotona kokeilin heti uusia valjaita, ja lähdimme lenkille. Rauha oli kunnon tappoasenteella liikenteessä. Se hyökkäsi yhteen pusikkoon ihan hurjalla raivolla, enkä minä nähnyt koko puskassa mitään. Myös parille koirakolle se rähisi sellaisella raivolla, että minun oli pakko ottaa valjaat kesken lenkin pois ja vaihtaa pantaan. Siihen loppuikin räyhääminen. Ei tainnut Rauha arvostaa uusia valjaita. Mietin, että hiertääkö/painaako ne jotenkin. Toisaalta luultavampi syy on vain se, että jos valjaissa lenkkeillessä hihna kiristyy, niin Rauhalle tulee varmaan heti sellainen olo, että minä jotenkin painostan sitä. Kun valjaista paine leviää niin moneen kohtaan ja erityisesti tuonne rinnan alueelle. Rauha on tosi herkkä kaikelle tuollaiselle, ja luultavasti se tulkitsee valjaiden paineen sellaisena, että sen pitää nyt sitten alkaa suojelemaan minua. Pitäydymme siis peruslenkeillä ihan vaan kaulapannassa.