Rauha on ollut viime aikoina arjessa varsin mukava koira. Nyt viime päivinä kuitenkin minun mukava koirani on muuttunut joksikin karmeaksi olennoksi, ja en välillä yhtään tiedä mitä sen kanssa tekisin. Rauhan huonot hermot yhdistettynä valtavaan vilkkauteen on vain ihan ylitsepääsemättömän vaikea kombo. Viisainta olisi varmaan ottaa yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan ja olenkin sellaista jo jonkin aikaa etsiskellyt Kuopiosta, mutta yhtään meille sopivaa ei ole vastaan tullut. Lisäksi meidän ongelmat eivät ole sellaisia tässä, nyt, kokoajan, että vaikka varaisinkin ajan jollekin kalliille kouluttajalle, ei ole mitään takeita, että Rauha näyttää sen pahimman ongelmamme. Siksi pitäisi olla joku ihminen, joka osaa lukea tuota koiraa niin hyvin, että ymmärtäisi sen ongelmat mahdollisimman nopeasti. Välillä voi olla viikkojakin, ettei mitään ongelmia arjessa ole, sitten vain, out of nowhere, keittää yli ja ollaan helisemässä.
Miksi intouduin taas tänne valittamaan, johtuu siitä, kun tänään kuppi meni taas nurin ja oma olo oli vain niin toivoton. Rauhasta on tullut hyvin reviiritietoinen tämän vuoden aikana, ja se saattaa ilmoittaa parilla haukahduksella, jos ollaan tuossa omassa pihassa, ja siihen tulee ihmisiä. Hiljenee kyllä käskettäessä ja ei ole ikinä ollut mitenkään agressiivisen oloinen. No tänään sitten kun tulin töistä, ja lähdettiin Rauhan kanssa lenkille, niin kun oltiin juuri tuossa sisäpihan laidalla, pensaan takaa ilmestyi lenkkeilevä koirakko Rauhan eteen. Se oli tänään liikaa ja Rauha aloitti hurjan räyhäyssession. Kerran koetin sitä käskeä, mutta tajusin heti, että koira on nyt sellaisessa tilassa, ettei siihen yksinkertaisesta saa mitään kohtaktia. Niinpä istahdin vain maahan ja jäin odottamaan, että Rauha rauhoittuu. Vaikka koirakko oli jo kadonnut näkyvistä, Rauha vain jatkoi haukkumista. Sellaista rytmikästä "Vuh, vuh, vuh, vuh" -haukkua. Välillä se katsoi minua ja heilutti hurjana häntää, mutta haukku ei vaan loppunut. Sittenpä tulikin jo ihan uusi koirakko, joka vielä juoksi ohi, ja voi vaan uskoa mitkä kierrokset Rauhalle nousi. Pidin sitä pannasta kaksi käsin, kun se koetti haukkuen sinkoilla sinne tänne. Toinenkin koirakko katosi näkyvistä ja Rauha vaan huusi. Tuntui, ettei haukku vain lopu, joten annoin Rauhalle pienen herätyksen hihnalla. Siihen loppui haukkua ja Rauha istahti viereeni ja katsoi minua korvat luimussa sellaisella "huhhuh kun oli raskasta" -ilmeellä.
 |
| Hei, olen Rauha ja olen vähän idiootti. :) |
Rauha haukkuu aina kun sillä keittää yli, tai kun se ei tiedä mitä tehdä. Arjessa tämä ei paljoa näy, mutta harrastuksissa kyllä. Kun saavutaan treenikentälle, Rauha innostuu oitis ja haukku alkaa. Sanonkin aina, että Rauhan pitää joka kerta ilmoittaa, että hän on saapunut paikalle. Ollaan tehty hurjasti rentoutumistreeniä kentänlaidalla, mutta en tiedä onko se paljoakaan auttanut. "Oma paikka" on päähän saatu tahkottua, mutta senkin Rauha ottaa enemmänkin suorituksena, kuin rentoutumishetkenä.
Treenatessa Rauha on hiljaa, mutta juurikin se kentänlaidalla odottelu on niiiiiin ikävää. Agilityssa, kun rakennamme rataa, Rauha mölyää kentänlaidalla. Tokossa, jos liikkuroin tai muuten autan muita treeneissä, Rauha mölyää kentänlaidalla. Jos tehdään esineruutua tai jälkeä, ja Rauha on sidottu puuhun kauemmaksi ja minä olen katsomassa muiden suorituksia, Rauha mölyää. Harrastuksissa suurin ongelma lieneekin juuri se, että kun Rauha näkee minun tekevän jotain ilman sitä, se ei vaan osaa olla hiljaa. Välillä mietinkin, että stressaako harrastaminen Rauhaa liikaa. Tekeekö se sen elämästä vaikeampaa? Varmasti stressaa, mutta niin kyllä stressaisi harrastamattomuuskin. Rauha on sen verran touhukas, että en usko, että sitä pelkällä lenkkeilyllä vain voisi pitää tyytyväisenä. Toisaalta kierrokset nousee heti, kun se tajuaa, että nyt ollaan tekemässä jotakin. Pitäisi vain laskeskella jotenkin, että onko treenaamisesta tuleva hyöty suurempi, kuin siitä Rauhalle koituva stressi.
Loppuun vielä eilinen Räyhän esineruutuvideo. Rauha keräsi kierroksia Raven vuoron ajan, ja alku olikin siksi pelkkää päätöntä juoksentelua. Ollaan tehty esineruutua ja jälkeä ihan hirveän vähän tänä kesänä. Keväällä tehtiin jonkin verran, mutta sitten kun siellä yhdessä koulutuspäivässä kävi ilmi, että ei me olla oikeestaan mitään opittu, niin into laski suuresti. Nyt olisi tarkoitus vielä koettaa syksyllä vähän maastoilla, ennen kuin tulee liian pimeää.
Treenikentän laidalla kiljumisesta ja haukkumisesta pääset todennäköisesti sillä, että kiinnität koiraan mahdollsiimman vähän huomiota, muuten kuin treeniaikana ja joka kerta, kun koira aloittaa ääntelyn viet sen esim. autoon ja jätät sinne. Muutaman minuutin päästä voit hakea sen takaisin (mikäli se on hiljaa ja rauhassa autossa) ja sillä sekunnilla, kun se alkaa taas vinkumaan tai haukkumaan viet sen taas autoon hetkeksi jne. Todennäköisesti ensimmäisellä kerralla saatat joutua raahaamaan koiraa edes takaisin kymmenen kertaa, ennen kuin se tajuaa syyn ja seurauksen. Ja mikäli mahdollista kannattaa aloittaa harjoittelu jollain omatreeni vuorolla, jolloin ei haittaa, vaikka itse tokoa/agia pääsisitte treenaamaan vasta ihan lopuksi viideksi minuutiksi. Koska tuo vaikuttaa juuri siltä, että Rauha turhaantuu, jos ei saa koko ajan huomiota ja olla tekemässä jotain ja sinun on opetettava sille, ettei se pääse tekemään yhtään mitään, ennen kuin se osaa pitää suunsa kiinni. Sen asian opettaminen on kohteliasta muitakin koirakoita kohtaan, koska on herkkiä koiria, jotka ottavat stressiä haukkuvista/kiljuvista koirista.
VastaaPoistaTuo, että Rauha puolustaa sinua ja reviiriään noin suurieleisesti on valitettavasti aika selvä merkki siitä, ettei se juurikaan kunnioita sinua. Nythän tuossakin tilanteessa olet antanut koiran tehdä niin miten se itse on halunnut ja sehän haluaa räyhätä muille koirille, koska kokee sinun tarvitsevan suojelua. Älä siis missään nimessä anna sen jäädä siihen mölisemään vaan vie se heti vauhdilla toiseen suuntaan pois tilanteesta. Myöhemmin voit opettaa sille jonkun toisen tavan toimia räyhäämisen tilalle.
Nythän itsekin sanoit, että Rauha alkaa haukkua ja kerätä kierroksia, kun se ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Niinpä se onkin itse keksinyt niihin tilanteisiin omat tapansa toimia, kun sill ei ole kukaan kertonut mitä siltä odotetaan.
Kiitos rakentavasta kommentista! Me ollaan tosiaan treenattu ohjatusti niin kauan kuin nyt ollaan ylipäätään treenattu, ja on ehditty jo useiden kouluttajien opissa olemaan. Monia juttuja ollaan yritetty, mutta täysin toimivaa ei ole löytynyt. Esille onkin nyt noussut tämä ainut kokeilematon tekniikka, että kun tullaan kentälle ja koira kerrankin haukahtaa, niin koira autoon ja treenit loppuu siihen. Tällainen treeni vain voi viedä hyvinkin monta kuukautta, ennen kuin se tuottaa mitään tulosta, ja siltikään toimivuus ei ole kovin varmaa, varsinkin kun Rauha ei itse aina edes tajua haukkuvansa. Käytännössä tarkoittaisi siis meille piiiitkää treenitaukoa, ja kun ollaan saatu tuo niin täydellinen agilitypaikka, niin en tahtoisi siitä kyllä millään luopua. Eli siis ihan omaa ahneuttani en ole tätä treeniä lähtenyt toteuttamaan. Ja se mikä tilanteessa haittaa, on tietenkin nimenomaan se, että se häiritsee muita. Ei kai siinä nyt muuten mitään, jos koira haukkuu, mutta kun on se niin kamalan noloa, kun muiden koirat on hiljaa ja oma vain huutaa.
PoistaMutta sitten tuo omasta mielestäni hankalampi asia, eli mitä tehdä, kun Rauha saa tuollaisen ihme kohtauksen. Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että Rauha ei tuossa hetkessä luottanut minuun eikä itseensä ja oli hämmentynyt ja ei tiennyt mitä tehdä ja teki sitä mitä osaa parhaiten, eli räyhäsi. Ja minun ei kyllä todellakaan olisi pitänyt pitkittää tilannetta niin, että se toinenkin koirakko pääsi nostattamaan Räyhiksen kierroksia. Kuitenkin mietin, että mitä tuollainen tilanteesta pois vienti sitten auttaa.. Koirahan oppii vain, että pääsee tilanteesta pois panikoimalla. Minun tuossa istuskelussahan oli ideana siis se, että Rauha olisi omatoimisesti rauhoittunut, mutta se ei sitten onnistunutkaan ihan suunnitelmien mukaan. Nyt sitten kaipaisinkin neuvoja tuohon, että miten olisi hyvä toimia, että nämä tilanteet voisimme välttää. Tuossa yhdistyi kaikki meille hankalat jutut, eli siis se oma piha, yllättäen eteen tupsahtava koira ja vielä se, että oltiin juuri tultu pihalle. Rauha on siinä juuri pihalle tullessa aina kaikkein herkimmillään. Miten saisin sen luottamaan minuun? Lenkille lähtiessä Rauha aina rauhassa odottelee, että minä puen ja laitan Rauhalle pannan ja hihnan. Ovista se tulee minun perässä luvan saatuaan ja nämä jutut menee oikein hyvin, mutta sitten kun ollaan pihalle päästy ja ns "vapautan" Rauhan, niin häntä nousee ja se heti tsiikailee, että "mitäs täällä onkaan". Olisiko hyvä pitää Rauha lyhyessä hihnassa vierellä, tai jopa käskyn alla, kun menemme pihan poikki? Toisiko sellainen minuun uskottavuutta Rauhan silmissä? Vai pitäisikö namitella, jotta Rauhan oma epävarmuus vähän hälvenisi? Mutta auttaako sellainen sitten jos ongelma tosiaan vain siinä, ettei koira kunnioita minua? Ja jos kaikesta huolimatta tuollainen kohtaus pääsee taas syntymään. Mitä sitten pitäisi tehdä? Tilanteesta pois vieminen saa koira hiljentymään, mutta ei mielestäni opeta oikeaa asiaa. Mutta tietysti, jos en saa koiraan kontaktia, niin ei se kyllä opi mitään muutakaan. Olisiko hyvä esim. viedä koiraa sen verran kauemmaksi, että saan sen taas kuulolle ja lähteä rähinän aiheuttajan perään kävelemään, ikään kuin katsomaan, että eihän tässä mitään pahaa ollutkaan. Vai lisääkö se vain sitä epävarmuutta ja sitä, että tässä nyt on jotain kummaa -fiilistä? Aivan liian monimutkainen on tuo Rauhan pää kyllä minulle nyt tulkita.
"Ei kai siinä nyt muuten mitään, jos koira haukkuu, mutta kun on se niin kamalan noloa, kun muiden koirat on hiljaa ja oma vain huutaa."
PoistaYleensä sille haukkuvallekin koiralle olisi mukavampaa, jos osaisi odottaa hiljaa, koska se haukkumielentila ei tee sille itsellekään hyvää. Eli ei niinkään se haukkuminen vaan se mielentila, miksi se haukkuu.
"mutta sitten kun ollaan pihalle päästy ja ns "vapautan" Rauhan, niin häntä nousee ja se heti tsiikailee, että "mitäs täällä onkaan". Olisiko hyvä pitää Rauha lyhyessä hihnassa vierellä, tai jopa käskyn alla, kun menemme pihan poikki? Toisiko sellainen minuun uskottavuutta Rauhan silmissä? Vai pitäisikö namitella, jotta Rauhan oma epävarmuus vähän hälvenisi? "
Jos Rauha on nyt oppinut käyttäytymismallin, jossa se heti ulko-ovesta päästyään alkaa skannaamaan ympäristöään ja tiettyihin ärsykkeihiin reagoi enemmän tai vähemmän, niin ensimmäisenä kannattaisi muuttaa tämä käyttäytymismalli johonkin parempaan. Ruoka on siihen ihan hyvä apu, syöminen rauhoittaa ja saa ajatukset muualle. Jos otat tavaksi joka ikinen kerta heti ulko-ovesta mentyänne namittaa Rauhaa (alkuun vaikka jotain herkullisempaakin), niin vähitellen se alkaa tottua siihen ja odottaa, että ovesta mentyä saa ruokaa, jolloin vanha käytösmalli hiljalleen syrjäytyy. Ja jos se oma piha ja siitä poistuminen on ne herkimmät hetket, niin namittaa pihan läpi. Kun rauhallisempi mieliala alkaa saapumaan, vähennetään namitusta hiljalleen.
Ollaan nyt otettu tuo "pihan läpi namitus" osaksi arkea ja se on kyllä auttanut paljon. Toisaalta ei ole nyt edes tullut mitään kovin yllättäviä tilanteita vastaan tuossa pihalla. Erään tuttavani kanssa asiasta juttelin, ja nousi esille, että Rauha varmasti myös reagoi, kun tähän pihapiiriin on muuttanut uusia koiria, ja ne uudet hajut on tuossa pihalla, ja se on Rauhasta varmaan vähän pelottavaa. Olen antanut Rauhan nyt nuuskutella tuota pihaa välillä oikein kunnolla, jotta pihapiirin uudet koirat tulisi tutuiksi. Nämä meidän talon koirat, jotka on tässä aina asuneet, eivät ole oikeastaan mikään ongelma, koska Rauha on niiden hajuun ja läsnäoloon tottunut, mutta naapurirappuun on tullut kesällä 5 uutta koiraa, joten varmaan koiran hajumaailmassa voi tämä tuntua aika uhkaavalle.
PoistaVeera Tinon omistaja täällä moi :D En nyt tiiä voiko tätä soveltaa tuohon mutta tinohan siis pelkää niitä autoja niinku tiiät. Mä ennen yritin sitkeesti kävellä autoteillä välittämättä siitä että tuo panikoi ja yritin totuttaa sitä autoihin niin. Mutta se ei todellakaan oo toiminu koska aina kun se joskus pääsi siihen paniikki tilaan että ei kuuntele mitään, pelko vahvistui. Rauhan tilanteessa siis räyhääminen.
VastaaPoistaNyt oon vältelly autoteitä ja alottanut siedättämisen kauempaa. Niin kaukaa että tino pysyy rentona, syö jne. Ollaan leikitty kauempana, tehty temppuja ja kehun kun on rauhassa. Pikku hiljaa lähemmäs. Nyt ollaan jo muutaman metrin päässä tiestä ja edelleen tino on rento ja tarjoaa katsekontaktia autojen mennessä ohi.
Tää tyyli on sopinu meille tuhat kertaa paremmin. Eli mä sanoisin että aloittakaa rauhan kanssa kauempaa ja opettele myös itse pysymään rentona toisten koirien mennessä ohi ja kiinnitä rauham huomio suhun. Niistä ei tarvii tehdä mitään numeroa. :)
Tuohon kävely juttuun en osaa sano muuta kuin että mä pidän tinon vierellä aina kun kävellään pyöräteillä missä tulee muita vastaan. Se saa luvan kanssa mennä ojan pohjia haistelemaan. Oon huomannu että tästä on paljon apua koska koira on silloin mulla hallinnassa ja se tietää että kuljetaan minne mä haluan. Jos päästän sen liian eteen haahuilemaan, en ite kerkee reagoida tilanteisiin enkä siten kerkee näyttää koiralle miten nyt toimitaan. Tulipas sepostus. :D
Todennäköisesti et tarvii montaakaan kertaa tuohon treenikentän reunalla rauhoittumisen harjoitteluun. Ehkä onnistuisi kerätä oma pieni treeniporukka kokoontumaan kaksi tai kolme kertaa ja sinä käyttäisit nämä kerrat ihan vaan tämän ongelman korjaamiseen. Treenien ei kuulukaan päättyä kokonaan autoon viemiseen, vaan nimenomaan koira viedään sinne vaan, kunnes on rauhoittunut. Toisin sanoen yleensä muutama minuutti riittää ja koiran voi hakea takaisin. Alkuun voi tosiaan joutua viemään koiran kymmenen kertaa autoon, ennen kuin se tajuaa pointin, mutta ei koirat mitään idiootteja ole, kyllä se perille menee ;)
VastaaPoistaJa tärkeää tässä harjoituksessa on myös tajuta palkata oikeasta käytöksestä. Eli alkuun täytyy tyytyä jo puolen minuutin rauhalliseen odotteluun ja palkata koira jollain kivalla helpolla tokoliikkeellä + leikkihetkellä. ELI paras tilanne olisi, että sen sijaan että joudut viemään koiran autoon, pääsisit palkkaamaan koiran sen itse valitsemasta oikeasta käytöksestä, eli tässä rauhassa odottamisesta :) Yritä siis toimia ennakoivasti.
Ohikulkijoille räyhäämisessä sinun pitää myös toimia POSITIIVISEN ennakoivasti. Eli kun nyt toisen koiran näkeminen laukaisee räyhäämisen, olisi tavoite että toisen koiran näkeminen laukaisee jonkun muun reaktion (mikä sinun pitää itse ensin päättää).
Eli ENNEN kun Rauha ehtii aloittaa räyhäämisen vie sen huomio johonkin helppoon tehtävään, esim. "Katso" tai joku muu käsky, jolla se keskittyy toisen koiran sijaan silmänräpäyksen ajaksi sinuun ja kun se näin tekee, palkkaat HETI superpalkalla eli jollain supernamilla tai -leikillä.
Tavoitteena siis, että koira oppii toisen koiran näkemisen tarkoittavan, että SINULTA on tulossa jotain kivaa sille.
Sen sijaan jos koira tästä huolimatta ehtii aloittaa huutamisen, älä kiinnitä siihen mitään huomiota vaan viet sen vaan toiseen suuntaan pois koko tilanteesta.
Selitinkö tarpeeksi sekavasti ;)
Kiitos molemmille taas vinkeistä! :)
VastaaPoistaEipä se, jos kokeileisin muutaman kerran tuota autoon laittamista, varmasti haittaisikaan, että voisihan sitä toki koettaa. Rauha kyllä kerää autossa jonkin verran kierroksia, mutta varmaan, kun sen sinne vain tarpeeksi pitkäksi aikaa jättää, niin lopulta sinne rauhoittuisi. Rauhalla on vähän se, että se rääkyy, kun näkee minun menevän pois päin, ja kun kävelen Rauhaan päin se on hiljaa, kun luulee tietysti, että olen tulossa sitä nyt sitten hakemaan. Pitäisi jotenkin saada peitettyä auton ikkunat, niin ettei Rauha pystyisi näkemään minua. :D Olisi kyllä ihan kiinnostava nähdä, missä ajassa Rauha hiljenee. Itse veikkaan puolta tuntia. xD
Sitten taas tuo oman pihan "puolustusrähjäys". Mä olen käyttänyt Rauhalle hihnalenkeille ohitustilanteisiin juurikin tuota Mannan mainitsemaa tekniikkaa (ns. vastaehdollistamista), eli ohitettava koirakko = herkku, ja se toimiikin yleensä tosi hyvin. Olen käyttänyt sitä myös kaikessa muussa Rauhan mielestä jännittävässä, ja Rauha osaakin nykyään lenkillä tosi kivasti sen, että jos jotain outoa näkyy, se tule hakemaan multa ruokaa. Ohitellaan kyllä edelleen namien kanssa. Niin että kun vastaan tulee koira, viskaan Rauhalle namin ojaan, jota se sitten sieltä etsii, tai sitten annan namin suoraan kädestä, riippuu vähän tilanteesta, ja kyllä rauha aina koiran nähdessään tuleekin sitä namia hakemaan. Mutta sitten nämä tilanteet, joissa ei tule. Tapahtuvat lähes aina omassa pihassa. Joko juuri silloin kun ollaan tultu juuri ulos rappukäytävästä tai sitten juuri ulos autosta. Tilanne tulee myös mulle aina yllätyksenä. Jos nään esim. rappukäytävän ovesta, että "jahas, tuossa pihalla on nyt jotain outoa meneillään", kerron siitä rauhalle näyttämällä oven läpi ja antamalla namin. Sitten mennään ovesta ulos ja otetaan taas nami. Homma usein tällä selvä. Mutta aina en vaan voi varautua. Rauha ei tuossa omalla pihassa tule hakemaan minulta namia niin herkästi, vaan näkee jotenkin paremmaksi alkaa räyhätä, kun sen "reviirille" jotain yllättävää tupsahtaa. Ja kuten yllä olevassa postauksessa, aina en saa sitä rähinää pois päältä ja se huuto vaan jatkuu ja jatkuu. Veera sanoikin minusta aika osuvasti, että kun en itse ehdi reagoida tilanteeseen, niin sitten Rauha reagoi. Ja tällainen vastuuhan on luonnollisesti minun mussukalleni ihan liikaa, ja se ei sitä sitten kestä. Pitäisi siis varmaan vaan saada Rauha luottamaan enemmän minuun. Että oli paikka ja tilanne mikä tahansa, niin minä kyllä hoidan, tulee vaan mun luokse sitä namia hakemaan.
Mietin myös tuota kauempaa siedätystä tästä meidän ongelman näkökulmasta ja tuli sellainen ajatus, että ehkä voisin vain istuskella tuossa omalla pihalla rauhan ja namipussin kanssa, ja odotella, että niitä "yllättäviä" tilanteita tulee. Meidän taloyhtiön pihaan pääsee kahdesta rappukäytävän ovesta, yksistä rappusista ja sitten tuosta tieltä. Yksi nurkka jää kokonaan käyttämättömäksi. Voisin mennä Rauhan kanssa varmaan vaan siihen nurkkaan ja chillailla siinä. Aina jos vaikka rappukäytävästä hyökkää koira pihaan, niin namia vaan turpaan. Mietin vain, että jos Rauha kuitenkin ehtii sanoa sen "vuh" tai "vuh vuh", (niin kuin se usein sanoo, jos esim. joku tulee rappukäytävästä pihalle), niin pitääkö alussa kuitenkin namitella, jos se sitten lopettaa, vaikka olisikin kerennyt jo käydä haukkumaan? Varmaan tietty kannattaa, kun tosiaan välillä on ongelmana se, ettei haukku mene pois päältä. Niin pitää varmaan alussa tyytyä siihen, että jos saan sen vain äkkiä unohtamaan "tunkeilijan pihallamme".
Ajattelin, että voisin kuvata videon näistä meidän ongelmista. Jotenkin helpompi olisi varmaan auttaakin, kun näkisi mitä tuo koira siis varsinaisesti tekee. Olen kyllä tosi iloinen, että meitä jaksetaan auttaa, vaikka varmaan aika toivottomilta vaikutetaan varsinkin näiden mun avautumispostauksien valossa. :D
Minä puhelimella jo kirjoittelin jotain mutta ei tainnut tulla läpi huonolla netillä niin kirjoittelempa uudestaan jotain sekavaa :D
VastaaPoistaEnsinnäkin tsemppiä! Saman asian kanssa painiskelen jo toisen koiran kohdalla.. Mainillakin rähinää on vieläkin ja silläkin alkulähteet on juurikin tuossa epävarmuudessa sekä epäluottamuksena minun kykyyn hallita tilanne. Sen huomaa jo siitä, että muiden kanssa sen käytös on erilaista. Isäni kanssa olivat tässä yksi päivä kahdestaan lenkillä ja Maini ei rähjännyt kellekään, ei edes sille rähjänneelle koiralle. Se kuulemma vain kiersi toiselle puolelle ja tapitti silmiin koko ohituksen ajan. (y)
Olen myös käyttänyt tuota Veeran mainitsemaa vastaehdollistumista ja hiljalleen on tullut edistymistä lenkeillä, vaikken vielä kehuisi mitenkään mallikansalaiseksi. Tärkeintä on se etäisyys - jos rähähdys tulee niin ollaan liian lähellä ja itse olen kokenut ettei siinä "tilassa" koira oikein opi mitään. Pääseekö siinä teidän pihassa sille etäisyydelle, että Rauha ei vielä reagoi voimakkaasti ja hakee makupalan? Luultavasti siellä siedättäminen voisi silloin ollat toimiva ja kokelemisen arvoinen :D Jos "vuh,vuh" tulee lievänä niin yrittäisin kiinnittää vielä huomion, esimerkiksi pyytämällä katsekontaktin tai sivulle. Tempulla itsellään ei ole väliä, kunhan se katkaisee sen hetkisen ei toivotun toiminnon. Sitten taas palkkaa naamariin. Jos ei onnistu niin ollaan jo liian vaikeassa ja pitäisi saada vähän lisää etäisyyttä :)
Mutta ei vielä ole toivotonta teidän meno! Meidän Kaapo oli ihan hirveä ja kyllä siitäkin saatiin ihan mukava lenkkikaveri, jäihän sille muutama verivihollinen mutta yleisesti ottaen jätti rähinät minimiin.