Tiivistelmä maaliskuusta

Kaikenlaista on tapahtunut, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa sitten yhtään mistään. Ajattelinkin nyt tiivistää meidän viime viikkojen päätapahtumat tähän.

Käytiin 6.3. vinttikoirayhdistyksen mätsäreissä harjoittelemassa Nurmeksen näyttelyä varten. Isoja aikuisia oli paljon ja suurin osa esiintyi tosi hienosti. Rauhalle sininen nauha ja ei sijoitusta. Tuomari oli siinä mielessä kiva, että kävi monesti ja monesta suunnasta kopeloimassa koiria. 

Itse the koitos, eli Nurmes RN oli sitten 13.3. Tuomarina Juha Putkonen. Rauha sai ERI:n ja oli ainoa avo-narttu, joten voitti sitten automaattisesti luokan saaden vielä SA:n. Näyttelyssä oli 4 narttua, joista kaikki saivat SA:n. Paras narttu kehässä Räyhis jäi viimeiseksi, eli tuloksena ERI/1 SA PN4. Arvostelu oli kattava ja oikein kiva. Tuomari löysi Rauhasta ne virheet jotka sillä onkin eli huonot korvat ja luisu lanne. Arvostelu oli seuraavanlainen:

"Soopeli. Erinomainen koko. Oikeat mittasuhteet. Hyvä luusto. Hyvän pituinen, kapeakuonoinen pää. Oikeat kallon ja kuonon linjat. Kevyet korvat. Keskiruskeat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä ja eturinta. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Hyvä karva. Hieman luisu lantio. Hyvä hännän asento. Kevyt joustava sivuaskel. Riittävä askelpituus. Esiintyy hyvin."

Ennen Nurmesta, eli 12.2., käytiin myös KPSH:n järjestämissä mölliagilitykisoissa. Rata oli kamalan vaikea meidän tasoon nähden ja en tajunnut, että rataan tutustuminen oli ilmoittautumisien yhteydessä, joten ehdin käydä radan vain kaksi kertaa läpi. Ilmoitin rauhan medi-luokkaan, hyppy-putki-radalle. Luokassa oli yhteensä 3 koirakkoa. Otin radan kahdesti. Ekalla kerralla alku ei oikein luistanut ja Rauha veti kauheilla kaarroksilla. Tuomari oli armelias ja saatiin kuitenkin ekalta radalta 0 vp. Toisella kerralla sain alun menemään oikein nappiin, mutta tyrin sitten itse voiton riemuissani lopussa, ja toiselta radalta tulikin sitten 15 vp. Sijoituksestamme en tiedä, sillä palkintoja ei jaettu.

Viime sunnuntaina taas, eli 20.3., meidän tokoryhmä järjesti tokomöllit, joihin osallistuin Rauhankin kanssa ALO-luokkaan. Yksilöliikkeet oli ensin. Rauha teki muuten ihan ok, mutta haukkui ja piippasi ihan hirveästi. Paikalla oloon otin sitten varman päälle ja jäin aluksi ihan Rauhan eteen seisomaan ja namittelemaan Rauhaa. Rauha otti namitteluni vähän väärin ja nousi seisomaan, kun minä yritin sitä palkkailla, jolloin paikalla olo meni sitten ihan kokonaan nollille. Sain kuitenkin pidettyä Rauhan hiljaa muita häiritsemästä, mikä oli ihan kelpo suoritus. Pisteitä yhteensä 130 ja 3. tulos. 

Jatko 3 ja tokopäivitys

Viime viikolla alkoi meillä viimeinen Hupun aksakurssi, jatko 3 -kurssi. Jatko 3 on ratakurssi, ja materiialin saadessani meinasi vähän suu loksahtaa auki, kun katselin miten haastavia ratoja siellä oli. Tähän asti kun on harjoiteltu pääasiassa ohjauskuvioita muutamalla esteellä, niin tuntuu aika hurjalta yhtäkkiä alkaa tekemään kokonaisia ratoja. Tämän kurssin jälkeen meidän pitäisi sitten olla päteviä siirtymään valmennusryhmään, ja toiveissa olisikin saada Hupulta ryhmäpaikka ensi kesäksi. 

Tokoa ollaan treenailtu talvi KPSH:n ryhmässä, joka loppuu nyt maaliskuun lopussa. Jatkosta ei ole tietoa. En oikein tiedä mitä tekisin tokon kanssa. Tahtoisin kyllä käydä Rauhan kanssa hakemassa sen viimeisen ykkösen ALO-luokasta kesällä, mutta en oikein tiedä, missä treenejä jatkaa, kun nykyinen ryhmämme tulee tiensä päähän. Olen vähän miettinyt, että jos hakisin Hupun rallytokon treeniryhmään kesäksi. Siinä voisi samalla treenailla noita tokonkin juttuja sitten. 

Rauha osaa tokossa periaatteessa kaikki ALO ja AVO -luokan liikkeet, mutta ongelmana on se kisatilanne. Alku menee aina ihan plörinäksi, ja jotenkin tokon harrastaminen tuntuu ihan turhalta, jos ei siinä kisaa. Mitä hyötyä on käydä hinkkaamassa illasta toiseen samoja, jo hallinnassa olevia liikkeitä. Pitäisi tehdä hurjasti kisan omaisia treenejä ja kisailla mölleissä, mutta eivät nekään oikein vastaa sitä todellista kisatilannetta. Rauha ei ikinä missään treeneissä käyttäydy niin kuin kisoissa, joten en oikein tiedä mitä tehdä. Vähän meinaa tokomotivaatio kyllä kärsiä, kun tuntuu, ettei me edetä yhtään minnekään. Luutavasti käyn kesällä kokeilemassa vielä yhdet kisat, ja mietin sitten miten jatkaa tokon suhteen. Tauko voisi tehdä niin koiralle kuin ohjaajallekin terää.

Ekat supermöllit

Viime viestissäni stressaamani pumpulitukko ei ole itsestään ilmoitellut, ja toivon, että se on häipynyt luonnollisia reittejä. Rauha ainakin voi tällä hetkellä ihan kivasti. Ei leikkaus enää juurikaan paina. 

Sunnuntaina käytiin jo aksatreeneissä. Aiheena oli päällejuoksu, joka onnistui Rauhalta tosi kivasti. Otettiin myös keppejä, jotka meni myös hyvin ja kontakteista puomia. Puomilla huomasi, ettei Rauha ole vielä ihan kunnossa, sillä se juoksi puomia jotenkin tosi löysän näköisesti. Varmaan syvien lihasten käyttö tuntuu vielä oudolta. Rauha kävi omatoimisesti ottamassa A:n ja keinunkin, vaikka tarkoitus oli treenata vain yhtä kontaktiestettä. Rauha vain oli sitä mieltä, että kaikki vaan kerralla!

Eilen sitten osallistuttiin meidän ekoihin agiepiksiin supermölliluokkaan. Odotuksia ei minulla juuri ollut. Ajattelin, että otan yhden yrityksen ja menen sen osissa. Rata oli kuitenkin niin helppo ja suoraviivainen, että päätin kokeilla sitä kahdesti ja kokonaisena. Olin varautunut kaikkeen: Rauha paskoo kentälle, Rauha karkaa, Rauha ei mene vieraisiin putkiin, Rauha vetää päättömästi esteitä eikä kuuntele minua.. ym... Siksipä olenkin ihan tosi tyytyväinen meidän suorituksiin! Rauha irtoili esteille tosi hyvin. Liiankin hyvin ja eka rata hyllytettiinkin heti 4. esteen jälkeen kun Rauha jatkoi matkaansa eikä kääntynyt. Toiselle radalle vaihdoin ohjaustyyliä ja sain Rauhan mukaan. Ongelmana molemmilla radoilla oli kuitenkin 10. putki, jonka tulokulma oli 90 asteen kulmassa edelliseen hyppyyn. Olin liian hidas, enkä ehtinyt ohjaamaan Rauhaa kunnolla ja se veti putken ohi molemmilla kerroilla. 

Positiivista oli myös se, että rataan tutustumisessa osasin heti nimetä meille hankalat kohdat. Tuo 4. este oli ihan ehdoton, samoin tiesin, että Rauha kaipaa vielä todella selkeän ohjauksen, jotta se menisi 10. putkeen, mutta minä olin radalla tähän liian hidas. Pelkäsin myös miten Rauha menee loppusuoran, jos leikkaan takana, mutta takanaleikkaus ei tuottanut ongelmia.

Tuloksena epiksistä siis ekalta radalta HYL ja toiselta 5 vp, jolla irtosi mediluokan 3. sija! :) Aksassa kisaaminen on minusta vain niin hauskaa! Tarkoituksena olisi päästä kesällä jo ihan normaaliin episluokkaan, kunhan saadaan kepit varmaksi.

HYL

5 vp

Kiitos Tiialle ratojen kuvauksesta!

Ei päivää ilman stressiä

Rauhan haava näyttää jo ihan hyvältä. Tiistaina tuli leikkauksesta se 2 viikkoa ja nyt olisi siis lupa lenkkeillä jo ilman hihnaakin. Auto kuitenkin päätti keskiviikkoaamuna mennä rikki, joten metsään ei olla päästy, ja kun sääkin on mitä on, niin ei ole huvittanut tuonne jäälle lähteä uimaan. Ei siis olla vielä hujempia lenkkeilty, mutta käytiin sentään keskiviikkona jo tokotreeneissä, kun ovat tuossa 4 kilometrin päässä. 

No mutta nyt kun haava on saatu viimein asettumaan, vastapainoksi heräsin viime yönä siihen, kun Rauha oksentaa. Nousin tutkimaan oksennukset, eikä niissä ollut mitään outoa. Rauha jäi kuitenkin kakomaan oksennuksen jälkeen joten työnsin sormet sen kurkkuun ja tunsin siellä pitkän pumpulitukon. Koetin saada siitä otetta, mutta Rauha ehti nielaista sen takaisin. Annoin Rauhalle yöpalaa siinä toivossa, että se oksentaisi uudestaan, mutta loppuyö meni nukkuen. Aamulla Rauha koetti taas oksentaa, mutta maha oli tyhjä, eikä oksennuksen voluumi riittänyt poistamaan pumpulia. Annoin Rauhalle ison aamiaisen, ja toivoin, että Rauha päivän aikana oksentaisi pumpulin pois, mutta ei tuo ilmeisesti ollut mitään oksentanut. Jospa se tukko tulisi ensi yönä ulos. Rauha on yleensä tosi tehokas oksentamaan kaiken sulamattoman pois.

En tiedä kuinka paljon tällaisesta pumpulitukosta pitäisi stressaantua, mutta itseäni ahdistaa, mitä se tuolla massussa saa aikaan. Toisaalta kuitenkin muistan kuinka kaverini koira nieli kerran isot ojasta löytyneet miesten bokserit, ja ne tuli vajaan viikon päästä kahtena kappaleena ulos ihan luonnollista reittiä. 

Tikkien poisto

Elämä leikkaushaavan kanssa on ollut hankalampaa kuin olisin odottanut. Hoito-ohjeet käskivät puhdistamaan haavan päivittäin antiseptisellä liuoksella, mutta juttelin asiasta äitini kanssa, ja hän oli sitä mieltä, että antiseptinen vain hidastaa parantumista, jos haava on muuten siisti. Annoin haavan sitten parantua aluksi omalla painollaan, ja haava alkoi parantuakin hyvin. Viime viikon loppuna Rauha oli jo tosi menevällä ja iloisella päällä ja käytiinkin ihan kunnon hihnalenkki.

Mutta sitten. Maanantaina. Katsoin illalla haavaa ja se näytti hiukan punertavalta. Päätin sihauttaa siihen hiukan antiseptistä. Siitä alkoikin alamäki. Antiseptinen kirveli, ja Rauha meni sekaisin. Rauha yritti nuolla tötterönsä kanssa haavaa ja siinä se sitten sen oppi: raapimaan haavaa muovisella kaulustötteröllään. :( Koetin puhdistaa antiseptisen pois vedellä, ja kuivasin haavan ja laitoin siihen vielä laastarinkin, mutta ei auttanut. Rauha sai haavan pinnan raaputettua rikki. Olen joutunut pitämään haavan päällä laastaria joka yö, jotta Rauha ei vain ala raaputtelemaan kaulurillaan haavaa.

Tänään oli tikin poisto. Lääkäri kävi katsomassa haavan, mutta ei määrännyt kuitenkaan antibiootteja. Haavaan laitettiin jotain rasvaa, ja eläinlääkäri uskoi, että haava alkaa nyt parantua nopeammin, kun tikit on poissa. Lisäksi haava on kuulma kiinnitetty niin, että nahkan reunat ovat päälleikkäin, eivätkä vastakkain Haava on siis umpeutunut hyvin ja Rauha on (onneksi) päässyt tekemään tuhoa vain päällimmäisen nahkakerroksen kulmaan. Haavaan laitettiin jotain rasvaa. Pitää toivoa, ettei se mene enää pahemmaksi. Jälkiviisana voin sanoa, että olisi kannattanu putsailla haavaa pelkästään vedellä ja jättää se antiseptinen kokonaan käyttämättä. 

Tämän viikon Rauha on ollut aika vaisu. Lenkkeilee kyllä mielellään, mutta kotona vain nukkuu. Juo tosi huonosti, joten olen lisännyt ruuan sekaan paljon vettä. Ruokahalu on onneksi ihan entisensä. 

Mutta hei! Myös jotain hyvää tämän haavamyllerryksen lisäksi! Rauhan selkätulokset tuli eilen kennelliitolta, ja Rauhalla on näiltä osin terve selkä! :) Tästä on kiva jatkaa aksailuja, kunhan saan tytön taas kuntoon!

Piristyskuva: Rauha ja Maini jäällä pari päivää ennen Rauhan leikkuasta. (c) Anne K. 

Muutoksia

Ei ole tullut aikoihin kirjoiteltua. Ei ole ollut oikein mitään mistä kirjoittaa. Tuntuu typerältä kirjoitella tänne aina vain samoja arkisia juttuja, joten olen päättänyt mieluummin pitää vähän taukoa.

Tänään kuitenkin tapahtui jotain aika uutta ja merkittävää, josta tahdon tulla kertomaan. Rauha menetti tänään naiseutensa. Toisin sanoen se steriloitiin. 

Tarkoitushan minulle oli steriloida Rauha jo jouluna, mutta se alkoi näyttää merkkejä juoksuista, niin en sitten uskaltanut varata aikaa. No juoksuja ei ikinä tullut ja lopulta päätin soittaa eläinlääkärille, ja kysyä mielipidettä sieltä. Asemalla olivat sitä mieltä, että ihan hyvin sen voi steriloida, vaikka juoksut olisikin lähellä. Niin siis varattiin aika. 

Toivon, että sterilointi vähän tasaisi Rauhaa henkisesti. Se on niin kamalan ailahtelevainen. Toisaalta pelottaa, että mitä jos tästä nyt jää jotain pysyviä vammoja, kuten virtsankarkailua. Ei auta kun seurailla ja katsoa, muuttuuko Rauha mihinkään suuntaan. Se on ainakin varmaa, että juoksujen ja kohtutulehdusten jännittäminen on nyt menneisyyttä.

Rauha 2 v.

Samassa tohinassa kuvattiin Rauhan selkäkin virallisesti. LTV, VA ja SP lähti viralliseen arvioon. Onneksi olen lukenut, että eläinlääkärit ei aina tajua ottaa kaularankakuvaa VA:ta varten, sillä ei olisi meidänkään lääkäri ottanut, jos en olisi erikseen sitä pyytänyt. 

Kuvia ei osattu juurikaan analysoida kumpikaan. Lääkäri kuitenkin laski, että Rauhalla olisi ylimääräinen lannenikana. Ei mennyt varmaksi vannomaan, ja nyt odotellaan kennelliiton tuloksia. Muuten selkä näytti ihan nätiltä. Itse en kuvista mitään ymmärrä, mutta pyysin ne taas varmuuden vuoksi itselleni. Voi sitten ainakin tarkastaa, jos kennelliitto näkee kuvissa jotain epäilyttävää. 

Otettiin kuva lonkistakin samassa syssyssä (LTV:tä varten), ja ilokseni vasen lonkka (arvioitu C:nä) näytti tänään paljon paremmalta kuin vuosi sitten. Eläinlääkäri oli sama kuin vuosi sitten joka kuvasi Rauhan lonkat, ja hän kaiveli vanhat kuvat esille ja niitä sitten vertailimme. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että B/B:ksi ne nousisivat, jos laittaisi uusinta tarkastukseen, mutta oli myös sitä mieltä, että miksi maksaa moisesta, kun narttu kuitenkin sterkataan. Samaa mieltä olin itsekin. Minulle riittää, että itse tiedän, että kaikki on kunnossa. 

Rauhan lonkat nykyään.

Haaste nro 3

Saatiin haaste Satulta ja Paavolta Jokerikortti-blogista, ja ajattelin nyt vastailla siihen! Kiitos vaan haasteesta. Idea on sama kuin muinoin Liebster Awardissa, eli 11 saatiin 11 kysmystä vastailtavaksi.

1. Miksi valitsit juuri sen rodun (rodut) joka sinulla nyt on? Onko se sinun "omaa" rotutyyppiä?

Leewin, eli englanninspringerin, hankin muinoin niillä kriteereillä, että koiran on oltava kiltti, ihmisrakas ja reipas. Leewin kautta innostuin koiraharrastuksista ja seuraavaksi koiraksi halusin vähän paremmalla työmotivaatiolla varustetun koiran. Jotenkin se ajatus nahkacolliesta vain tuli, ja sitten sellainen oli hankittava. Myönnän, että olisi varmaan pitänyt nähdä enemmän näitä livenä, ennen päätöksen tekoa. Perustin valinnan vain nettikirjoituksiin. Koen, että ESS on enemmän minun tyyliseni rotu, kuin collie. En silti ole mielestäni löytänyt itselleni vielä sitä THE rotua.

2. Harrastattetteko? Mitä ja miksi? Mitä et haluaisi harrastaa? Kerro mielipiteesi kilpailemisesta. 

Harrastan Rauhan kanssa (kaiken yleisen söheltämisen lisäksi) tokoa, rallytoko ja agilitya. Minä olen aika avoin harrastusten suhteen, ja tunnen, että monikin laji kelpaisi minulle. Kivointa on, kun vain pääsee tekemään jotain koiransa kanssa. Noita meidän lajeja on helpoin harrastella yksikseen ja ne vievät myös vähiten aikaa ja rahaa, verrattuna moneen muuhun koiraharrastukseen. Kisaaminen on minulle osa koiraharrastusta.

3. Mitä mieltä olet rotusi terveydentilasta, mitä siitä muuttaisit (muuttaisitko)? 

Nahkojen terveys on mielestäni hyvä, ottaen huomioon, miten pienilukuinen ja sisäsiittoinen rotu kuitenkin loppujen lopuksi on kyseessä. En keksi mitään suurempaa muutosta terveyden tilaan. Selissä on ilmennyt jonkin verran pikkuvikoja, kuten LTV1:tä, eli jos jotain pitäisi tehdä, niin sen voisin sitten muuttaa. Lisäksi haluaisin nahkoille paremmat etuosat ja vähemmän liioitellut takakulmat, mutta tämä ei suoranaisesti ehkä terveystuloksiin liity.

4. Kerro mielipiteesi jalostuksesta. Suositko puhdasrotuisia vai sekarotuisia? 

Minä olisin ehdottomasti roturisteytyksien puolella. Moni rotu on siinä jamassa, että en usko, että niitä pystyy pelastamaan muutoin kuin roturisteytyksien kautta. Juuri eilen illalla mietin tätä koirarotujen jalostusta ja miten yli se onkaan mennyt ja miten koiranäyttelytouhukin on karannut kokonaan käsistä. Toisaalta järkeviä sekarotuisten kasvattajia ei ole kuin varmaan pari, joten valinnan varaa ei sillä saralla juuri ole. 

5. Kerro hetki, jolloin olet ollut ylpeä koirastasi. Entä hetki, kun et ole ollut?
Näitä on niin paljon. Molempia. Otetaanpa vaikka esimerkki eilisistä agitreeneistä. Olin hirmu ylpeä Rauhan kepeistä. Se haki ja kepitteli hurjalla innolla hypyltä kaikki 12 keppiä. Sitten vein sen kentän laidalle odottelemaan hetkeksi, että autan kantamaan yhtä estettä, ja sillä välin Rauha esitti sellaisen serenadin, että en ollut kyllä lainkaan ylpeä.

6. Kuinka paljon liikutte päivässä?

Arkena: 10 min pissilenkki aamulla, pikapissitys noin klo 16.30 kun tulen töistä. sitten 1-3 h klo 18-21 välillä. (Tosin 3 h pitää sitten jo sisällään myös treenit.) Ja jos tarvetta, niin semmoinen 10 min pissilenkki vielä juuri ennen nukkumaan menoa.

Viikonloppuisin: 10 min aamupissi, päivällä 1-3 h lenkkeilyä. Illalla vielä joku noin 30 min hihnakävely.

Eli ajallisesti liikutaan Rauhan kanssa semmoinen 1,5 h - 3 h päivässä.

7. Kuinka koirasi ruokailee? Onko teillä tiettyjä traditoita, joita suoritetaan ennen ruokailua?

Aamupala tulee aamupissan jälkeen. Aamuisin Rauha saa lihaa, ja jotain lisiä, mitä nyt keksi kuppiin laittaa (sinkki, möller, glukosamiini ym). Illalla, iltapissin jälkeen, Rauha saa Pure Naturalin medium nappuloita. Meillä ei ole sen kummempia traditioita. Yleensä, varsinkin iltaisin, temppuillaan jonkin verran ennen ruokailua. Joskus iltanaksut tuleekin kokonaan kädestä. Aina pyydän Rauhalta kuitenkin vähintään jonkin sivulle tulon, ennen kuin kupille pääsee.

8. Millainen on mielestäsi hyvä kasvattaja? Ovatko kasvattaja(t), jolta olet koirasi ottanut olleet hyvä (hyviä)?

Kamalan vaikea kysymys. No hyvä kasvattaja tuntee rodun, ja ymmärtää sen hyvät ja huonot puolet ja puhuu niistä avoimesti. Hyvä kasvattaja osaa kertoa pennun ostajalle, olisiko hänen kasvattamansa koirat mahdollisesti sopivia juuri tälle ostajalle ja pyrkii aina löytämään pennulle juuri sopivan kodin. Hyvä kasvattaja tukee ja auttaa pennunostajaa ihan läpi koira elämän. Hyvä kasvattaja myös osaa suhteuttaa kasvattamaansa rotua muihin rotuihin ja ymmärtää rotunsa vahvuuden ja heikkoudet muihin rotuihin nähden. Hyvä kasvattaja raskii tarpeen vaatiessa ihan ronskisti jättää jalostuksesta pois koiria, vaikka olisivatkin kotona-asuvia. Hyvä kasvattaja katsoo rotua kokonaisuutena, eikä möllötä vain jalostuskoiriensa tittelirivistöjä. 

9. Mikä on parasta koiraharrastamisessa? Entä huonointa?
Tähän olen vastannut jo aiemmassa haasteessa.

10. Mikä on paras puoli koirassasi? Entä huonoin?
Parasta Rauhassa on sen energisyys ja halu työskennellä. Huonoimmat puolet on terävyys, vilkkaus ja herkkähaukkuisuus.

11. Miten palkkaat koirasi?

Riippuu mitä tehdään. Jos tahdon, että koira keskittyy kunnolla niin ruualla. Sitten jos tahdon Rauhaan intoa ja nopeutta niin tennispallolla. Joskus jos tahdon siihen vähän lisää asennetta, niin vedetään patukalla. Vetäminen kyllä yleensä lisaa Rauhan äänenkäyttöä, joten sitä tehdään aika harvoin.