Jälkeä ja rally-tokoa collietunnelmissa

SCY:n Savo-karjalan alaosastu järjesti tänä viikonloppuna ensin lauantaina jälkipäivän ja sitten tänään sunnuntaina oli vuorossa rally-tokoa. Ajattelin ensin että en kirjoita koko viikonlopusta mitään, mutta pakotan nyt itseni jotain raapustamaan. Olen pahoillani, jos menee liian märinäavautumiseksi. 

Ensinkin viime torstaina siirryttiin tokoryhmän kanssa ulos treenailemaan. Hyvä juttu meille, sillä tuo ulkokenttä on tuossa 2 km:n päässä, kun halli oli tuolla 20 km:n päässä, niin päästään nyt kävellen treeneihin ja Rauha saa siinä vähän purkaa päivän aikana kerättyjä kierroksia. Minulla nimittäin alkoi myös kesätyöt viime viikolla, ja olen siis töissä arkisin 8-16, jonka ajan Rauha on kotona yksikseen. No mutta siis tokotreeneissä meillä oli ihan uusi ohjaaja. Halusin ottaa aluksi Rauhan kanssa seuraamista, koska sitä pitää aina treenata ,ja kun oli uusi ohjaajakin, niin halusin uutta näkökantaa. Uutta näkökulmaa saatiinkin, sillä ohjaajan mielestä Rauhan seuraaminen on vielä niin alkeissa, ettei mun pitäisi ottaa sitä lainkaan pitempinä pätkinä, vain maksimissaan pari askelta ja heti palkka. Ilman perusasentoa jne. Olin siinä sitten sillee, että "joo, meillä on ensi kuussa kisat, että mitähän nyt..". No mutta on se hyvä, että joku sanoo oikeasti asiat niin kuin ne on. Minä varmaan vain olen treenannut omassa kuplassani että "jeejee hyvin menee". Mutta kyllähän se masensi. Ollaan Rauhan kanssa aloitettu syksyllä seuraamistreeni ihan alusta, ja minä luulin, että me oltaisiin kehitytty, mutta tosiasiassa ollaan vain junnattu koko talvi paikallaan. 

Samaan junnaamisefektiin törmättiin sitten lauantaina jälkipäivässä. Tajusin, ettei olla Rauhan kanssa edistytty yhtään viime syksystä, vaikka ollaankin muka treenattu. Kouluttaja oli sama kuin viime syksynä. Taas kouluttaja näytti, miten meidän pitäisi alkaa treenata (ihan niin kuin viimeksikin) ja siellä kouluttajan avulla se vaikutti ihan helpolta, mutta tiedän, että jos rupean sitä itse kokeilemaan, niin ei siitä mitään tule. Syntyy vain tappelu, kun Rauha pyörii ja minulla menee hermot ja kellään ei ole kivaa. Minä vain en osaa ottaa sellaista tarpeeksi jämäkkää ja tasaista ja rauhallista ja kokenutta ja määrätietoista otetta siitä jälkiliinasta, niin että Rauha tajuaisi mitä minä siltä haluan. Jälkihommat pistetään nyt varmaan tauolle odottamaan sellaista hetkeä, että minulla on energiaa ja tarmoa alkaa tapella Rauhan kanssa ja opetella se oikeanlainen ote siitä hihnasta, niin että Rauha oikeasti syö ne kaikki namit sieltä jäljeltä, eikä sinkoile vain namilta namille. 

Otettiin samaan syssyyn esineruutua, joka oli jotain ihan kamalaa. Rauha juoksi ruudussa kuin päätön kana. Vauhtia ja irtaantumista siis löytyi, mutta mitään se ei tuonut. Tässäkin ohjeena, että paaaaaaljon takapakkia, eli joku houkuttelee ruudussa koiran esineelle, mielellään lelulle.. Eli paluu alkuun. Voihan turhautuminen. Olen touhunnut melko aktiivisesti Rauhan kanssa tässä vuodenpäivät vaikka sun mitä, mutta mitään ei olla opittu. Ollaan kaikessa taas ihan alussa. Eikä se missään nimessä ole Rauhan syy, vaan täysin minun. Minä en vain osaa. Mutta niin kuin minulle viime viikolla sanottiin, kaikki puuhastelu koiran kanssa kasvattaa koiran ja omistajan välistä suhdetta, että jospa nyt se olisi edes kehittynyt, kun mikään muu ei ole. 

Tänään oli sitten vuorossa sitä rally-tokoa, mutta siitä en jaksa nyt muuta mainita, kuin että minun niiiiin pitäisi hankkia Rauhalle se häkki. Lainasin tuolla rallyssa hallin häkkiä, ja odottelut sujui niin yksinkertaisesti, kun Rauha vaan lötkötti häkissään. 

Kuvia ei valitettavasti ole. Vain turhautumista siitä, kuinka mä en vaan osaa.