Tavoitteet vuodelle 2014

Kyllähän meidänkin on listattava tavoitteitamme ensi vuodelle. Rauha täyttääkin huomenna (1.1.) 9 viikkoa, joten siitä on hyvä aloittaa. Tässä on meidän tavoitteet suunnilleen tärkeysjärjestyksessä:

Tavoite nro 1: Tulla kunnolliseksi koirakansalaiseksi. Tämä tavoite sisältää paljon asioita, kuten:

• Sisäsiisteys
• Nätti remmikäytös
• Ystävällinen ja rohkea suhtatuminen vieraisiin ihmisiin ja koiriin.
• Irti pysyminen 
• Yksin kotona oleminen työ-/koulupäivän ajan
• Ystävyys Karvisen kanssa
• ja kaikki muu perusarkikäytös kuntoon!
  
  

Tavoite nro 2: Terveys kuntoon. Rauha on kyllä reipas ja terve pentu, mutta tällä tarkoitan nyt sitten näitä:

• Madotukset
• Rokotukset kuntoon
• Sydämen sivuäänestä eroonpääsy/sydämen tutkinta, mikäli ääni ei häviä kesään mennessä
• Yritetään vältellä onnettomuuksia!

Tavoite nro 3: Aloitetaan tottelevaisuuskoulutus. Eli siis tokon ALO-liikkeiden opettelu. Toivottavasti päästään myös jollekin kurssille tai treeniryhmään kesällä/syksyllä. 

Tavoite nro 4: Kehäilemään! Olisi kiva päästä nyt alkuun pääasiassa mätsäreihin, mutta toivon mukaan päästään korkkaamaan myös parit viralliset näyttelyt. Tuloksissa ei ole mitään tavoitteita, kuhan nyt käytäisiin näytillä.

Eiköhän tässä ole jo ihan tarpeeksi tekemistä meille näin ensimmäiseksi vuodeksi. (Kuvat on otettu iltalenkiltä eilen, Rauha 8 vk 5 vrk.)

Ruoka ennen kaikkea

Nyt on kotiuduttu Iisalmesta takaisin Kuopioon. Tultiin oikeastaan jo lauantai-iltana junalla Rauhan kanssa tänne. Eka junamatka sujui tosi hyvin. Rauha nukkui koko matkan sylissäni, eikä ihmetellyt tai itkeskellyt yhtään.

Viime yö ei mennyt kovin hyvin. Menimme nukkumaan vähän klo 22 jälkeen, niin kuin yleensä, mutta Rauha heräsi jostain syystä jo klo 00.30 ja aloitti hurjan riehunnan. Sitten se nukahti ja heräsi taas joskus yöllä, en silloin edes katsonut enää kelloa, mutta vaikkaan 04-05 aikoihin. Silloinkin piti riehua. En tiedä mikä viime yössä sitä häiritsi, kun se on jo monta yötä nukkunut riehumatta 22-07. Minulla on tänään vapaapäivä, joten minua tuo riehunta ei haitannut, mutta Jani parka joutui heräämään klo 07 töihin, joten yöunet olisivat saaneet olla paremmat. Ensi yönä nukun Rauhan kanssa olkkarissa, jos se taas aloittaa tuollaisen härhellyksen, niin saa Jani nukkua. 

Joka tapauksessa ajattelin kirjoitella nyt siitä, mitä meillä tällä hetkellä syödään. Rauha on vielä niin pieni, että me syömme 4 kertaa päivässä: aamulla heti aamupissin jälkeen, eli noin klo 7-8, päivällä 12 aikoihin, iltapäivällä 17 aikoihin ja sitten vielä ennen nukkumaanmenoa klo 21 aikaan. Jokainen ateria sisältää desin nappuloita veteen turvotettuina, puolidesiä jauhelihaa raakana ja lorauksen piimää. Lisäksi lisään aamuruokaan aina teelusikan lohiöljyä. 

Kerta-annos.

Nappulana meillä syödään pääasiassa Nutron penturuokaa. Kasvattajalla Rauha söi Hauhau Championia, mutta koska minulla oli jo valmiiksi ostettuna jättisäkki tuota Nutroa, vaihdoin nappulan siihen. Ostin tietenkin pienen pussin Hauhautakin, jotta sain vaihdettua nappulan hiljoksittain. Siksi edelleen lisään Hauhauta joka aterialle hieman. Suunnilleen niin, että 3/4 Nutroa ja 1/4 Hauhauta. Tätä aioin jatkaa niin kauan että tuo Hauhausäkki on tyhjä. Jauhelihana ostan pääasiassa ihan perus Atrian nauta-sikaa, vaikka tällä hetkellä taitaakin olla pelkkää naudanjauhelihaa (oli tarjouksessa, hihi).

Rauhan maha on kestänyt hyvin nappulavaihdoiksen ja kaikki muutkin ruokalajikokeilumme. Olen antanut Rauhalle tähän mennessä ruuan mukana "ekstrana" aina silloin tällöin keitettyä kananmunaa, kermaviiliä, puuroa ja lohta. Herkkupaloina on käytetty juustoa ja jauhelihaa. Rauha on kaikkiruokainen, eikä ole nirsoillut vielä minkään kanssa. Eilen minulta tippui pieni salaatinlehti lattialle, jonka Rauha sitten kävi poimimassa ja kuljetti omaan nurkkaansa. Ajattelin, että antaa repiä, ei se sitä varmaan syö, mutta eikös tyttö vain ollut pistellyt koko lehden poskeensa.

Rauha iltapalalla = kuva on hämärä. 

Rauha ja Leewi

Vaikka ensin näytti siltä, että Leewi ei voi sietää Rauhaa, niin nyt Leewi on kuitenkin tainnut vähän tykästyä tuohon pikku-tirriäiseen. Tänä aamuna Leewi nimittäin yllätti meidät kaikki ja alkoi leikkiä Rauhan kanssa. Tuota leikkiä onkin sitten jatkunut vähän läpi päivän. Tässä vähän kuvia nuista minun reippaista lapsukaisistani. 

 Leewi opettaa Rauhalle kaikki "hyvät" tapansa, kuten sen, että keittiössä on aina seurattavana silmäkovana, jos vaikka jotakin tipahtaa. 

Kaunista.  

 Rauha näyttää tässä jo isolta, mutta johtuu ihan vain kuvakulmasta.

Onneksi Leewillä on pitkä pinna.. ja paksu nahka. 

Tui tui teitä!

8 viikkoa!

Meinasin ihan unohtaa! Rauha täyttää tänään tasan 8 viikkoa! Sen kunniaksi yritimme saada seisotuskuvan, mutta ei se oikein vieläkään onnistunut. Ja minä muistin vasta kun selasin kuvia, että eihän näillä pidellä häntää. 

Joulu-Rauha

Matkasimme aaton aattona äitini luo Iisalmeen ja täälläpä olemme yhä. Joulu on mennyt tähän asti mukavasti ja Rauha on käyttäytynyt oikein nätisti ikäänsä nähden. Täällä äitini luona asuu myös vanhempi koirani Leewi, ja ei ole ollut Rauhasta yhtään riemuissaan. Leewi luikkii Rauhaa karkuun ja ei ole lainkaan innokas tekemään tuttavuutta. Onneksi Leewi on pentujen kanssa mitä kiltein olento, joten mitenkään äreä se ei ole Rauhaa kohtaan ollut missään vaiheessa.

Aaton aattoiltana ystäväni vajaan vuoden ikäinen welsh corgi poika Vili kävi myös täällä kylässä moikkaamassa Rauhaa. Vili oli paljon kivempi kuin Leewi ja nuo kaksi saikin oitis pienen mytinän aikaan. Rauha on tosin vielä niin pieni, että kovin pitkään se ei jaksanut, mutta kyllä ne sellainen 10 minuuttia riehuivat, ja sen jälkeen Rauhaa nukuttikin todella hyvin. 

 Ensin tutustuttiin vähän ujosti...

 ..mutta sitten alkoi kähinä!

Hurrrrjat naskalit.

Kuolainen ja väsynyt Rauha.

Mamman syliin oli hyvä tullat nukkumaan, kun alkoi uuvuttaa.

Eilinen aattoilta meni mukavasti. Rauha ei saanut juurikaan mitään jouluherkkuja, sillä pelkään, että se maha menee sekaisin. Lahjoja silti oli pari kappaletta ja innokkaasti tyttö ne aukoikin! Rauha auttoi myös Leewiä joululahjojen aukaisussa, ja Leewi tuli heti hälyttämään meidät häitiin: "Tulkaa auttamaan se vei mun luun!!".

Toivottavasti kaikilla oli mukava aatto! Hyvää joulua! :)

Joulu on jo ovella

Lähdemme huomenna joulun viettoon äitini luo Iisalmeen. Siksi olemme nyt viikonlopun hoitaneet jouluvalmisteluja täällä ja eilen kävimmekin toivottelemassa hyvät joulut poikaystäväni sukulaisille. Rauha käyttäytyi kylässä tosi reippaasti. Se oli tosi rohkea, eikä taaskaan kiinnittänyt juuri huomiota ihmisiin. Toki kaikki halusi nostaa sen syliin ja paijailla ja kyllä Rauha sille pari pusua antoi ja häntää heilutti, mutta kun pääsi vapaasti lattialle, niin touhuili ihan omiaan. Janin isän luona on 4-vuotias spanielinarttu, joka leikki Rauhan kanssa tosi nätisti. Rauha kävi jopa röykeäksi ja kun tämä toinen tyttö makoili lattialla, Rauha meni kiskomaan sitä tassukarvoista. Onneksi oli pitkäpinnainen spanieli, niin selvittiin hyvillä mielin siitä reissusta.

Erittäin huonolaatuinen kännykkäkamerakuva, mutta kyllä tästä tuo Rauhan törkeä tassujen syönti selväksi tulee. Toinen osapuoli on springeri-cockeri-sekoitus Aura.

Janin siskolla olikin sitten vähän isompi sekarotuinen uroskoira, jota käytiin vain sylistä käsin nuuskimassa. Rauha oli tämän koiran päänkokoinen, joten en uskaltanut antaa mennä vielä sen kummemmin tutustumaan. Sen sijaan Rauha teki tuttavuutta talon kissojen kanssa. Kaksi vanhempaa kissaan eivät juuri välittäneet Rauhasta, kävivät nuuskimassa ja jatkoivat matkaa, mutta nuori ragdoll-uros ei innostunut riekkuvasta koiranpenikasta lainkaan ja kynttähän sieltä tuli. Rauha kiljui ja huusi niin paljon, että olisi voinut luulla, että vähintään silmä irtosi. Omakin sydän hyppäsi kurkkuun siinä vaiheessa ja olin jo varma, että nyt lähetään päivystykseen, mutta kun nappasin Rauhan syliin ja tutkin, en löytänyt siitä mitään vikaa. Pelkkää pennun yliliioiteltua säihkähdystä siis. Hetkan ajan ajattelin, että nyt sille jää joku kamala trauma, mutta noin 3 sekunnin kuluttua tapahtuneesta, Rauha lähti kissan luo uudestaan häntä pystyssä. Ei siis ainakaan turhan pehmeäpäinen pentu!

Tänään leikattiin kynnet. Sujui ihan hyvin. Tai no etutassut sujui hyvin, ja takatassut joten kuten. Takatassuissa leikkasin kaksi kertaa suoneen, kun aina kun oli nipsaisemassa päättä neiti potkaista. Rauha ei itse edes huomannut töpeksintääni. Minusta tuntuu, että Rauhalle jäi ihan hyvä mieli tuosta kynsien leikkauksesta, sen verran paljon jauhelihaa minä sille sen aikana syötin. 

Äsken paketoitiin myös lahjat ja siinä Rauha oli kyllä todella innokkaasti mukana. Varasteli teippirullaa, pureskeli lahjapaperia ja kävi kuopimassa jo valmiiksi paketoituja lahjoja. Otin tapahtumasta vähän kuviakin!

Työnvalvoja. 

Karvinen katseli paketointihäppeninki' turvallisesti muovipussien takaa..

..ja tuli tsekkaamaan tilanteen kun pikkuapuri nukahti. Tästä kuvasta näkee vähän tuota noiden kokoeroakin. 

Saatiin me joitan aikaankin!

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Mitä meillä opetellaan nyt

Pennun elämä on päivittäistä opettelua ja oppimista, uusia juttuja ja niiden kohtaamista. Meilläkin yritetään opetalla kokoajan kaikkea uutta, ja päätinkin vähän listailla, mitä me tämän 7 viikkoisen Rauha-lapsosen kanssa yritämme päivittäin opetella ja oppia. Voi sitten vaikka kuukauden päästä katsoa, ollaanko edistytty yhtään.

• Varpaat/hiukset/sormet eivät ole millään muotoa hyvä purulelu. Nuolaista saa, mutta hampaita käytetään sopivampiin kohteisiin, kuten omiin luihin ja leluihin (ei siis myöskään sohvaan tai mattoon).
• Maailma ei kaadu, vaikka hihnassa ulkoillessa ei päästäisikään nuuskimaan juuri sitä ihaninta kökkärettä. Ei siis auta vaikka pistää jarrut päälle ja aloittaa kamalan itkuraivaritsembalon. Pitää vain luottaa, että kyllä minä tiedän, mitä kannattaa nuuskia ja mitä ei, ja mitä kannattaa ottaa suuhun ja mitä ei. 
  
• Vessa ei ole pikku-Rauhan paikka. Vaikka se ainut kielletty huone tietysti kiinnostaisi kaikkein eniten, mutta taaskin, kyllä minä tiedän minne kannattaa mennä ja minne ei. Vessa/suihkuhuoneessa on kissanhiekkalaatikko, jonka tonkimista ei todellakaan kannata opetella, joten on parempi, kun koko vessa on kielletty paikka.
• Kissan luona ollaan rauhallisesti. Vaikka Karvinen onkin kiltti kissa, ei se arvosta yhtään riehuvia koiria. Tai oikeastaan se ei arvosta mitään riehuvaa, joten olisi oikein kunnioittavaa liikkua sen lähellä sen ansaitsemalla kunnioittavalla asenteella. Varsinkin kun tuo kissa painaa tällä hetkellä puolet enemmän kuin Rauha, niin voi käydä köpelösti, jos liian kovalla drivella päälle menee.
  
• Sisälle tehty pissi ei ole hauska juttu. Tarpeet tehdään siis ulos. Se, että minä menen superhauskan suihkepullon ja rätin kanssa siivoamaan sisälle tehtyjä pissoja, ei tarkoita sitä, että minusta ne pissat olisivat siellä sisällä superhauskoja.
• Sänky ja sohva eivät ole Rauhan paikkoja. Ei auta itku eikä ärinä. Vaikka koko muu perhe istuukin sohvalla, on pikku-Rauhan tyydyttävä kovaan kohtaloonsa jäädä lattiatasoon.
  
• Sylissä pitää olla rauhallisesti. Siitä ei varmasti pääse yhtään sen nopeammin pois, vaikka aloittaisikin ininän ja hurjan matoilun, varsinkiin jos ollaan juuri ylittämässä autotietä. 
• Kynsienleikkaus on kivaa! On ihan varmasti! Eli kannattaa olla nätisti eikä jälleen luikerrella kuin viimeitä päivää. Tästäkin selvitään varmasti paljon nopeammin, kun vain osataan rauhoittua heti alussa. 
  
• Ruoka ei katoa heti ilmestymisensä jälkeen. Kupille ei siis ole mikään maailmanhätähoppu, vaan ensin pitää istahtaa hetkeksi ja odottaa lupaa. Ruokaa ei myöskään tarvitse ahmia tuhannen imurin voimalla sisäänsä, vaan pureskelu voisi olla ihan hyvä juttu. 
• Kotiin yksin jääminen ei ole paha juttu. Ei tarvitse siis hajottaa paikkoja, tai aloittaa mitään konserttia. Rauha on itseasiassa ollut tähän asti oikein nätisti yksikseen kotona, mutta lisäsin tämän tähän varmuuden vuoksi, sillä Rauha on ollut yksin vasta reilun tunnin verran. 

Siinäpä olisi ne meidän tämän hetkiset prioriteetti ykköset koulutuksen saralla. Eli toisin sanoen, opettelemme elämään ihan perusarkea. 

Ensivaikutelma

Nyt kun toinen aamu Rauhan kanssa alkaa olla paketissa, ajattelin kirjoitella millaisen vaikutelman olen siitä saanut. Mitään suuria analyyseja en voi vielä tehdä, kun ollaan oleiltu vasta kotona, ja sekin on vielä niin uusi paikka, että varmaan Rauhalla on vielä vähän orpo olo.

Vertaan Rauhaa paljon toiseen koiraani Leewiin, sillä sen enempää minulla ei näistä pikkupennuista ole kokemusta. Rauha on hyvin erilainen pentu, mitä Leewi oli. Rauha on todella rohkea. Vaikka nämä kaikki nurkat ja paikat ovat sille uusia ja vieraita, se vilistää rohkeasti häntäpystyssä, eikä ole vielä tullut vastaan mitään, mitä se olisi oikeasti pelännyt. Leewi ei uskaltanut pariin ekaan viikkoon edes poistua omasta pihasta, ja jos kannoin sen kauemmaksi, se juoksi heti hurjaa kyytiä kotiin. Rauha riehuu ja leikkii ulkona iloisesti ja on menossa kokoajan kauemmaksi ja kauemmaksi. Lisäksi vaikka Rauha säikähtää jotakin, säikähtäminen on tosi nopea hetki ja sitten se haluaa jo mennä katsomaan uutta asiaa. 

Yritettiin ottaa Rauhasta eilen oikein uskottava pose kuva, mutta eihän siitä tullut mitään. Pitänee odottaa, että kärsivällisyys ensin vähän kasvaa, niin koiralla kuin omistajallakin :D

Myös vieraisiin ihmisiin suhtatuminen on hyvin erilaista. Leewi oli pentuna sellainen, että jokainen vastaan tulevaa ihmistä olisi pitänyt päästä moikkaamaan ja kaikki ihmiset oli ihan yli-ihania. Rauha ei sen sijaan kiinnitä vieraisiin ihmisiin juuri mitään huomiota. Lenkillä ne eivät kiinnosta, ja jos meille tulee joku kylään, Rauha katselee kauempaa ja touhuilee omiaan. Rauha ei kuitenkaan vierasta ketään, se antaa silittää ja on ihan rauhallisesti sylissä, nuolee naamaa jne. Sitä vain ei niin kamalasti taida kiinnostaa vieraat ihmiset. Vieraat koirat kiinnostavat vähän enemmän, mutta en ole päästänyt Rauhaa moikkaamaan yhtäkään koiraa tuolla lenkillä, niin en tiedä miten se niihin suhtautuisi.

Muutenkin Rauha on aika itsenäinen pentu. Se leikkii mielellään yksinkin. Välillä se ihan ärsyyntyy, jos minä menen silittelemään sitä, kun sillä on menossa hurja painimatsi pehmolelun kanssa. Minun syliini se työntyy lähinnä väsyneenä, kun se haluaa roeta nukkumaan. Lisäksi Ruha oppi jo ensimmäisenä päivänämme löytämään rappukäytävässä reitin meidän ovelle ja tänään se onnistui jo menemään ovesta heti ensiyrittämällä! Eilen se työntyi aina ensin nurkkaan joka jäi oven taakse. Minusta tuollaisten isojen asioiden hahmottaminen noin pieneltä koiralta osoittaa jo jonkilaista aivotoimintaa.

Rauha on vielä kuitenkin niin pieni, ja ollut täällä niin vähän aikaa, että muuta en siitä osaa vielä sanoa, mutta minulla on vahvat fibat siitä, että siitä on kasvamassa juuri minulle sopiva koira. 

Kotiin on pitkä matka

Eilen klo 9:20 automme keula starttasi kohti Huittisia. Pitkä odotukseni viimein palkittiin, sillä lähdimme noutamaan meille uutta perheen jäsentä, pientä sk collie tyttöä. Täältä Kuopiosta Huittisiin on matkaa lähes 400 km, joten olimme perillä määrän päässämme vasta vailla kolmen. Siellä meitä oli vastassa vallaton lauma pieniä collienpentuja. Pennut olivat tarkalleen 7 viikkoisia, ja vaikka olin varautunut siihen, että ne olisivat pieniä, en silti ollut osannut odottaa, että ne ovat NIIN pieniä. 

En ollut nähnyt pentuja aiemmin kuin kuvissa, mutta kasvattajalta olin kuullut, että oma pentuni olisi se kaikkein suurin. Tämän vuoksi se olikin helppo tunnistaa muista pennuista, varsinkin kun soopeleita oli vain 3. Me olimme ensimmäiset pennunhakijat, joten kaikki sisaruksetkin oli vielä nähtävillä kasvattajalla. Tykästyin omaan pentuuni todella kovasti. Se oli tosiaan suurin ja muutenkin ulkonäöltään todella vahvan ja kauniin näköinen. Kun menin pentuaitaukseen istumaan, kaikki muut pennut hyökkäsivät päälleni hurjalla tohinalla, paitsi tämä omani, joka katseli rauhallisemmin sivusta. Kun kuitenkin otin pennun syliin, se viihtyi siinä hyvin, eikä arastellut yhtään. 

Koska halusimme päästä kotiin vielä saman päivän aikana, emme ehtineet hirveämmin jäädä ihailemaan pentusia. Kirjoittelimme sopimukset alle, maksoin pennun ja niin oli jo kotiin lähdön aika!

Olin varautunut siihen, että automatkasta tulisi pennulle jotain todella ikävää, ja ei se kamalan hyvin alkanutkaan, kun pentu heti ensimetreillä oksensi. Oksennus sai aikaan myös sen, että pennun suusta alkoi tulla kamalasti limaa. Minä kuivailin sen suuta ihan paniikissa, vaikka lima ja oksennus ei itse pentua näyttänyt juurikaan haittaavaan. Heti sen ensimmäisen oksennuksen jälkeen se käpertyikin nukkumaan minun syliini. Siinä se sitten nukkuin aina Tampereelle asti, jossa pysähdyttiin hakemaan vähän evästä ja ulkoiluttamaan pentua. Pentu teki nätisti pissit ulos ja ei arastellut yhtään ABC:n parkkipaikan hulinaa. Katseli vain häntäpystyssä ohi pörrääviä mopopoikia. 

Ostimme ABC:ltä täytetyt patongit, jotka söimme autossa. Pennun ruoka-aikakin oli jo mennyt, joten sehän hurjistui siitä, kun muut syö, mutta hän ei. Pentu alkoi komentaa meitä haukkumalla, että haluaa patonkia. Emme kuitenkaan uskaltaneet antaa sille mitään, jos se vaikka oksentaisi. Kun lähdimme ajamaan Tampereelta, pentu ei kuitenkaan rauhoittunut vaan oli levoton, vikisi ja nuuski ahkerasti etupenkillä olevia patonkipakkauksia päin. Niinpä päätin antaa sille kuitenkin ruokalusikallisen kermaviiliä, jota olin myös ABC:ltä ostanut. Pentu lipoi viilin ihan silmänräpäyksessä ja yritti hamuta lisää. En uskaltanut antaa enempää, mutta tuokin tuntui riittävän, sillä kermaviilinsä jälkeen pentu rauhoittui jälleen nukkumaan. 

Ainoa hetki, kun Pentu ulkona pysähtyy, on se kun se jää rapsuttamaan kaulapantaansa. 

Tampereelta ajoimme Jyväskylään, jossa pysähdyimme taas. Tällä kertaa vain ulkoiluttamaan pentua. Nätisti se teki nytkin pissit ja kakat ulos ja intoutui hiukan riehumaankin pihalla. Jyväskylässä otettiin taas ruokalusikallinen kermaviiliä, jonka voimalla sinniteltiin aina Kuopioon eli kotiin asti. Loppumatkasta pentu ei enää nukkunut niin paljon, vaan tutkaili innoissaan takapenkkiä ja järsi peiton nurkkaa. Se viihtyi autossa sitä yhtä oksennusta vaille todella hyvin. 

Kotona pentua vähän pelotti kaikki uudet jutut, mutta kissasta se innostui ihan hirveästi. Harmi ettei kissamme Karvinen innostunut ihan yhtä paljon pennusta. Karvinen kuitenkin taisi haistaa, että kysessä on pentu, sillä sei ei sähissyt eikä murissut pennun tutustumisyrityksistä huolimatta. 

Myös yö meni ihan suhteellisen hyvin. Minä nukuin noin kuusi tuntia, pentu ilmeisesti vähän vähemmän. Tämä päivä onkin mennyt tähän mennessä ihan vain tutustuessa uuteen kotiin ja pihaan. 

Sitten vielä tärkein, eli pennun nimi. Minulla oli oikeastaan kolme vaihtoehtoa; Riemu, Rauha ja Draama. Päätin valita sen, joka parhaiten sopii pennun luonteenseen. Koska automatka sujui niin mallikaan rauhallisesti, tuli pennusta sitten Rauha. Tänään Rauha on kyllä osoittanut minulle, että on hanellä myös riemukas ja draamakas puoli, mutta valinta on jo tehty. Se on siis RAUHA.