Tilasin Rauhalle geenitestin muutama viikko sitten ja tulokset pärähtivät tänään sähköpostiin!
CEA: R/R normaali
DM: N/N normaali
MDR1: +/- kantaja
Eli siis aivan loistavat tulokset, sillä näiden varjolla Rauhan ei ole todennäköistä sairastua collieiden perinnölliseen silmäsairauteen eli CEA:han eikä etenevään selkäydinrappeumaan eli DM:aan ja lisäksi sen ei pitäisi olla yliherkkä lääkeiaineena käytetylle ivermektiinille, Rauha ainoastaan kantaa yliherkkyysmutaatiota. Parasta tässä on se, ettei minun enää tarvitse olla niin paniikissa, kun Rauha yrittää syödä hevosenkakkaa lenkkipoluilla. Jotkin hevoslääkkeet kun sisältävät ivermektiiniä.
Tässä myös kuvia eilisestä mätsäristämme Iisalmessa. Tarkoitus oli viedä Leewi-pappa kehään, mutta oli niin kuuma, etten viitsinyt veteraani kiusata. Leewi kun on jo niin herkkä kuumuudelle. Käytiin sitten Rauhan kanssa vähän esittäytymässä tuloksena isojen pentujen PUN3.
Rauha oli mahdottomalla räyhäyspäällä ja haukkui kehänlaidalla taas tosi paljon. Yritti päästä leikkimään kaikkien kanssa, mutta sitten kun vein sen koirapuistoon mätsäreiden päätteeksi, se meni penkin alle piiloon!! Mitä ihmettä? Rauha on nykyään innokas koirapuistokoira joka rakastaa juosta. Varsinkin kun kaverit olisivat olleet ihan sopivan kokoisia ja ihan kilttejäkin. En ymmärrä. Ehkäpä syynä oli puistossa ollut thai ridgeback dog, joka oli kyllä ihan kiltti, mutta varsin eleetön, ja kun sillä oli vielä kokoajan tietysti selkäkarvat "pystyssä", koska se ominaisuus rodulle kuuluu, niin ehkä se oli Rauhan mielestä arvaamaton. Tai sitten tämä on taas näitä teini-iän oikutteluja.
Viikonloppu vierähti Ristiinassa. Perjantaina lähdimme ajelemaan Janin äidin luo, jossa majoituimme. Rauha nautiskeli, kun sai juoksennella vapaana pihalla. Janin äiti asuu niin korvessa, että siellä voi koiraa pitää melko huoletta irti. Kävimme myös mökillä, joka on vielä enemmän korvessa, ja siellä Rauhaa pystyikin pitämään irti täysin huoletta.
Lauantaina oli Ristiinan KR näyttely, jossa osallistuimme Rauhan kanssa pentuluokkaan. Narttupentuja oli kaksi, ja Rauhan tulos oli PEK2 ilman KP:a. Oli tuomarin mieleen vielä liian kehittymätön. Ihan hirvittää ajatella, miten meillä menee Kuopiossa junnuluokassa, jos Rauha on liian kehittymätön vielä pentuluokkaankin! :D No, tuomari oli melko tiukka täti, joka tosiaan piti kehittyneemmistä koirista. Rauhan arvostelun voi lukea täältä, jos jotakuta kiinnostaa.
Olen pelännyt, että Rauha on jotenkin poikkeuksellisen pieni nahka narttu, mutta näyttelyissä pelkoni osoittautuia täysin turhaksi. Rauha on korkeudeltaan ihan muiden narttujen tasoa. Pieni ja kapea se muuten on, mutta eiköhän sitä massaa vielä tule iän myötä.
Tänään oli sitten taas jännäpäivä, sillä nähtiin Rauhan siskoa Sulua Ristiinassa. Sulu asuu tuolla jossain Turun lähellä, mutta oli nyt mökkeilemässä Ristiinassa. Käytimme tyttöjä koirapuistossa ja leikkiähän siitä syntyi. Harmi vain, kun oli niin kamalan kuuma, että kamalan pitkään ei tyttöset jaksaneet riehua. Nyt voinkin täyttää tämän postauksen Rauhan ja ihanan Sulun leikkikuvista! Kuten kuvista huomaa, Sulu on Rauhaa hiukan kehittyneempi ja vantterampi, mutta perästä tullaan! ;D
No nyt se on sitten tokon alkeiskurssikin ohi. Viimeisellä kerralla otettiinkin aika hard core juttuja, nimittäin ohjattua noutoa ja tunnaria. Eihän tuo minun pylleröiseni osaa edes vielä perusnoutoa, niin oli vähän hassua treenata jo nyt näitä vaikeampia. Harjoitukset olivat kuitenkin niin alkeita, että Rauha otti ne enemmänkin leikkinä, kuin treeninä ja hauskaa siis oli!
Saatiin ohjaajalta yksi tunnarikapula kotiin viemiseksi ja olin jo ihan innoissani, että päästään harjoittelemaan sillä kotona, mutta minä pönttö unohdin sen sitten tuolille päivän ajaksi, ja niin oli tunnarikapula kovin palasina vastassa, kun palasin töistä. Mutta eipä nuo paljoa maksa. Voisi ostaa erän samalla kun käy hankkimassa myös sen noutokapulan.
Otettiin viimeisellä kurssikerralla myös jääviä, ja olin ihan yllättynyt mitän hyvin ne meni. Sunnuntain collietreeneissä otin ekaa kertaa koulutukseen mukaan tennispallon, ja nyt kurssilla kokeiltiin toista kertaa ja Rauha kekkasi idean heti kun palkkana oli pallo namujen sijaan. Rauha on ihan hulluna tennispalloihin. Onneksi asumme tenniskenttien vieressä, niin täällä niitä riittää!
Eipä ole tämän kummoisempaa kirjoitettavaa. Halusin vain tulla jotain rustaamaan ja jakamaan kuvia Rauhasta ja Leewistä metsässä. Huomenna lähdemme Ristiinaan ja seuraava päivitys onkin sitten siitä reissusta! :)
Rauhan "mahatauti" meni onneksi ohi päivässä, mutta jotta ei olisi liian mukavaa, huomasin heti perään Rauhan tassussa jonkilaisen haavan. Haava on varpaiden välissä, joten en olisi edes huomannut koko haavaa, jos Rauha ei olisi nuollut sitä niin antaumuksella. Ostin puhdistusainetta ja suihkuttelin sitä haavaan. Rauha aristaa haavaa kyllä tosi paljon ja puhdistusainekin varmaan kirvelee ikävästi, joten puhdistaminen on melkoista taistelua. Nuoleminen on nyt kuitenkin vähentynyt paljon, en ole nähnyt Rauhan nuolevan haavaa enää pariin päivään, joten jospa se olisi parantumaan päin.
Muutenpa meillä on nyt mennyt ihan hyvin. Niin no, paitsi että Rauhasta on tullut kamalan omiva ruokansa suhteen. Tultiin eilen Iisalmeen, ja kun ruokin Rauhan ja Leewin yhtäaikaa, joudun kokoajan valvomaan, että Leewikin saa syödä. Myös kotona Kuopiossa sattui konflikti toissapäivänä, kun annoin Rauhalle rustoluun. Karvinen yritti päästä nuuskimaan, minkä herkun Rauha olikaan saanut ja Rauhapa hyökkäsi sitten Karvisen päälle. Karvinen säikähti ja ampaisi kirjahyllyn alle piiloon. Olipa tosi kiva jättää ne kahdestaan kotiin työpäivän ajaksi, mutta onneksi, kun tulin kotiin iltapäivällä, olivat ne jo unohtaneet riitansa ja kaveerasivat taas tuttuun tapaan.
No mut siis MUUTEN on menny ihan hyvin. Jäljestyksen alkeiskurssi loppui tällä viikolla, ja päätettiin, ettei mennä jatkokurssille, sillä jo noissa alkeisasioissa on niin ohjaajalle kuin koirallekin opettelemista tälle kesälle. Tokon alkeiskurssin vika kerta on ensiviikolla ja olen laittanut "hakemuksen" jatkopaikkaa varten. Ilmoitin Rauhan Sawo Showhun lauantaille, jonne ei kyllä ole mitään tavoitteita, mutta kyllähän sitä kotikaupungin näytelmiin on mentävä.
Mutta tässäpä taisi olla viimeisen viikon merkittävämmät tapahtumat. Mulla menee paljon aikaa töissä ja Rauha on päivät yksin kotona. Jätän sille aina jonkin pahvin, jota se saa repiä.
p.s. Rauha esiintyy uusimmissa collie-sanomissa. Sivun 106 vasen alanurkka! :D
Kotona oli tänään vastassa ei-niin-mieluisa yllätys. Rauhan maha oli mennyt sekaisin ja lattia oli aivan ripulissa. Jo rappukäytävään haistoin, että nyt ei kaikki ole kunnossa. Viimeksi kun Rauhalla oli ripuli, se oli kerrasta poikki, eli Rauha oli ripuloinut silloin sisälle, mutta sitten lenkillä kakka oli jo parempi..Nyt ollaan käyty kahdesti ulkona, ja maha on ollut ihan vetenä. Lisäksi Rauha hankaa takapuoltaan nurmikkoon ja kotona se nukkuu paljon. Keitin Rauhalle riisiä ja annoin sitä keitinveden kanssa. Rauha söi, mutta todella hitaasti. Voi pikkuista. :(
Mietin taas, että mistä maha on mennyt sekaisin. Rauha oli eilen treenirepun kanssa autossa puoli tuntia, jonka aikana se oli tyhjentänyt pussillisen kuivatettuja kivipiiroja. Kivipiirat voivat olla yksi syy. Jos näin on, niin ripuli lienee huomenna jo ohi. Mutta jos tuo jatkuu vielä huomenna, niin tämä on varmaan jotain vakavampaa. Rauha saa syötyä jonkin verran lenkeillä sorsan kakkaa (sitä on täällä KAIKKIALLA). Mietin, että onkohan Rauha voinut saada sitä kautta salmonellan. Toisaalta olimme myös eilen koirapuistossa, joissa tunnetusti taudit leviää, ja sieltäkin on joku pöpö voinut iskeä. Kamalimpana vaihtoehtona mieleen tulee myrkyt. Täällä päin on ollut paljon taas näitä koiranmyrkytystapauksia rotanmyrkyllä. Stressaa ihan kamalasti, että mitä jos. Pitää vain toivoa, että maha on huomenna normaali. Jos ei, niin en varmaan voi olla viemättä tuota lääkäriin, sen verran paljon nuo myrkkyjutut pelottaa. :(
Rauha oli tänään kyllä myös sellainen ääliö piski, kun lähdettiin lenkille. Sisäpihalla oli paljon porukkaa. Lapsia vanhempineen pääasiassa. Sitten siihen ajoi joku vanhahko nainen pyörällä ja Rauha alkoi huutaa tällae naiselle ihan hulluna. Pysähdyin seurailemaan tilannetta ja Rauhan haukku oli todella uhmakasta. En tiedä yhtään mikä naisessa ärsytti, ja Rauha haukkuikin niin pitkään, että nainen meni sisälle. Sitten se hiljeni ja jatkoimme matkaa. Kenestäkään muusta Rauha ei pihalla välittänyt. Yksi pikkupoika kyllä säikähti tätä episodia ja lähti karkuun, kun kuljettiin ohi.
Mutta jotta ei tule pelkkä valituspostaus niin lisäämpä tähän vielä kuvia. Me voitettiin muutama viikko sitten mätsäreistä tällainen "studiokuvaus" ja nyt kuvat sitten tulivat. (Oletteko muuten huomanneet, että olen lisännyt tuonne Rauhan sivulle "tulokset" osion. :D) Näissä vain ei ole mitään taustaa, tai on tuollainen valkoinen, mutta Rauha ei oikein erotu tuosta. Harmittaa vähän, kun Rauhan korva päätti noustaa juuri kuvaustilanteessa pystyyn. :D Kuvausten jälkeen se palasi normaaliksi. Ilmeisesti tilanne oli niin jännä, että piti ihan korva nostaa pystyyn. Kuvat on ottanut Annika Klink.
Lähdettiinpä tänään jälleen ihan leikkimielellä testaamaan aivan uutta ja tuntematonta lajia, nimittäin maastojuoksua. Nämä leikkimieliset makkaramaastot järjesti Savon Seudun Vinttikoiraharrastajat, kun oikeastihan tämän lajin viralliset kisat on tarkoitettu vinttikoirille. Meikäläinen oli vaihteeksi pihalla kuin lumiukko, ja kaikki mitä tiesin oli, että Rauhan pitäsi juosta vieheen perässä. Jotenkin olin naiivisti ajatellut, että rata olisi vain suora pätkä ja voittaja olisi se, joka juoksisi pätkän nopeimmin. Juoksuhan oli kaikkea muuta kuin olin ajatellut. Rata kiersi pellon ympäri ja piti sisällään käännöksiä ja kuvioita. Välillä viehe sujahti pitkän heinikon läpi ja välillä se katosi kumpareen taakse. Aikaa ei edes mitattu, vaan sijoitukset ratkesivat tuomarin juoksusta antamien pisteiden perusteella. Tulipahan opittua, että vinttikoiraurheilu on siis paljon muutakin kuin vain rämäpäistä nopeuskaahailua.
(c) Anne K
Rauha osallistui pentuluokkaan. Pentuja oli yhteensä 2, toinen osallistuja oli kleinspitz (voitte vaan kuvitella miten tämä vastustaja minua huvitti vielä siinä vaiheessa, kun luulin, että voittaja selviää vain nopeuden perusteella). Mitteli aloitti, ja se juoksi hurjan innokkaasti vieheen perässä loppuun saakka (pennuille tosin vedettiin paljon lyhyempi matka kuin muille). Sitten kun oli minun ja Rauhan vuoro. Olin jo siin vaiheessa tajunnut, että "ei hitto, eihän tässä ole nopeudella mitään väliä", ja kun Rauhaa ei edes se viehe kiinnostanut pätkän vertaa, kun lähettäjä sitä yritti heilutella, alkoi jo tuntua siltä, että tuleekohan tästä mitään. :D Vielä kun otin Rauhalta valjaat pois, se karkasi saman tien rälläämään pellolle. Tuli onneksi takaisin kun kutsuin, ja niin päästiin lähettämään koira. Yllättäen Rauha lähtikin vieheen perään oikein innokkaasti. Rauha sujahti puskan läpi vieheen perässä ja selvitti myös ensimmäisen 90 asteen mutkan, mutta kun viehe hatosi näkyvistä kumpareen taakse, loppui Rauhan mielenkiinto ja se lähti taas rälläilemään ihmisten luo. Kutsuin Rauhan takaisin, ja se tuli ihan nätisti hihnaan. Rauha pääsi kuitenkin melkein siihen mihin sen olisi pitänytkin päästä, että paljoa ei lopusta jäänyt juoksematta!
(c) Anne K
Tällä suorituksella Rauha sijoittui toiseksi (2/2) pistein 81/100. Tuomarin osiokohtaiset pisteet meni näin:
Nopeus: 15/20
Innokkuus: 17/20
Älykkyys: 17/20
Ketteryys: 16/20
Kestävyys: 16/20
Lopussa oli vielä tuomarin kommentti: "Hienosti lähti alun, mutta tuli äitiä ikävä matkalla :)"
(c) Anne K
(c) Anne K
Kuvista suuri kiitos Annelle, joka oli siskonsa kanssa juoksuttamassa myös Mainia ja Tessua! Kuvat on tosiaan otettu Rauhan kilpajuoksulta. Melko lennokasta menoa sanoisinko. :D
Oltiin Rauhan kanssa 23.6.-25.6. paimennuksen alkeisleirillä. Paimennus on minulle lajina hyvin hyvin vieras, joten en tiennyt lainkaan mihin olin ryhtynyt. Tuolta collieyhdistyksen puolelta sain vain vinkin, että paimennus on mukava harrastus ja kannattaa kokeilla. Pakkohan se oli siis käydä kokeilemassa, ja tässä nyt minun kokemukseni paimennuksesta näiden parin päivän ajalta.
Paimennusmaailma on hyvin erilainen kuin se koiraharrastusmaailma, missä minä olen tottunut olemaan. Olen tottunut siihen, että koiralle kerrotaan tasantarkkaan mitä se tekee. Seuraa, maahan, hyppy, putkeen jne. Koiralta ei vaadita kuin käskyjen hallitseminen ja niiden suoritus. Paimennuksessa koira joutuu käyttämään itse omaa päätään ja tekemään päätöksiä siitä, miten toimia missäkin tilanteessa. Tämän takia paimennuksen aloittaminen oli aivan erilaista kuin vaikka tokon tai agilityn aloittaminen. Pohja lähdetään luomaan niin alkeista, että minä itse en edes esimerkiksi pysty sanomaan juuta enkä jaata siitä, miten Rauha suoriutui tuolla leirillä. Paimennuksessa koiran ja omistajan välinen yhteistyö ja toistensa lukutaito on kamalan tärkeitä, ja sitten kun pitää ottaa se lammaslaumakin huomioon, niin ei minulla ainakaan vielä pää riitä tähän mitenkään päin.
Rauha oli leirin nuorin osanottaja. Nuorimmaiset eivät päässeet vielä lainkaan touhuamaan sinne pieneen aitaukseen 5 lampaan porukan kanssa, vaan nämä nuorimmaiset kävivät mukana metsässä ottamassa mallia kokeneemmista koirista suuren lammaslauman kanssa. Rauhalla näytti olevan ihan mielettömän kivaa. Aina kun lampaita liikutettiin, oli Rauha ainakin jollain tasolla touhussa mukana, mutta kun lauma pysäytettiin syömään, herpaantui Rauhan keskittyminen täysin ja se alkoi vain kiusata muita koiria.
Paimennus on koiralle henkisesti raskasta (Rauha kuorsaa nytkin tuossa niin sikeästi, ettei jaksanut edes silmiä aukaista, vaikka Jani kävi sitä kiusaamassa), joten ajallisesti Rauha työskenteli lampaiden kanssa tosi vähän. Ei se vain olisi jaksanut keskittyä enempää. Leirin aikana Rauha oli lampaiden kanssa yhteensä noin 3 h. Katselimme kuitenkin vierestä vanhempien koirien treenejä. Vanhemmat treenasivat aitauksessa viiden lampaan pyörittelyä, ja sekin oli hyvin valaisevaa. Lisäksi käytiin läpi paimennuskokeisiin vaadittavia taitoja, ja tulin siihen tulokseen, että me tuskin koskaan tullaan tässä lajissa Rauhan kanssa kisaamaan. Taipumuskokeeseen olisi Rauha kyllä kiva viedä, ehkäpä jo tänä kesänä jos hyvin käy.
Hankala harrastushan tämä paimennus noin pidemmän päälle on, jos ei omista omia lampaita. Ohjaaja suositteli, että tulisimme Rauhan kanssa yksittäisille iltatunneille kokeilemaan loppukesästä. Asumme kuitenkin niin lähellä ja loppukesästä Rauhakin on saanut vähän lisää ikää ja reippautta. Pitää alkaa tsiigailla noita loppukesän iltatunteja, jos sitä vaikka innostuisi vielä jonnekin paimennusjuttuun mukaan tämän kesän aikana, nyt kun tällainen hyvä startti saatiin.
Tässä vielä kaksi videota Rauhasta ja lampaista. Meidän ohjaaja kyllä sanoi, että älkää laittako niitä videoita nettiin, ennen kuin teidän koirat oikeasti osaa jotain, mutta koska minulla ei sattuneesta syystä ollut mukana normaalia kameraa, sain taltioitua vain pari huonolaatuista kuvaa ja nämä videot, ja haluan todistaa, että me toisaan tuolla oltiin, niin jaanpa nämä tänne joka tapauksessa. Eka video siis ekalta päivältä ja toinen tokalta.
